Mikä kaikki on parempaa Venäjällä?

Olen jo aikaisemmin hehkuttanut, miksi ulkoparlamentaarinen toiminta on Venäjällä tuloksekkaampaa, ja miksi Venäjän kansalaisyhteiskunta on suomalaista kansalaisyhteiskuntaa riippumattomampi. Nyt olen viettänyt Suomessa lähes kaksi kuukautta, ja olen kypsynyt tekemään yhteenvetoa siitä mitkä asiat ovat Moskovassa, tai Venäjällä yleisesti, kuluttajan näkökulmasta paremmin.

Venäjällä internet on parempi. Viimeksi maksoin laajakaistasta vajaat kahdeksan euroa kuussa, ja halvemmallakin olisi voinut löytyä, jos olisin viitsinyt etsiä. Operaattorini oli pieni, ja se toimi ilmeisesti vain oman kaupunginosani alueella. Yhteys katkeili ehkä kerran parissa kuukaudessa, mutta harvemmin kuin nyt käyttämäni Elisan laajakaista.

Laajakaistan hinta ei ole vertailukelpoinen tuloerojen takia, ja suurempi väestöntiheys antaa Moskovan operaattorille skaalaedun – olennaista on, että internet on parempi myös sisällöltään. Suomessa ei ole mitään livejournalin venäjänkielistä segmenttiä vastaavaa. Uusi Suomi pystyy ehkä joskus olemaan vastaava asiasisällön puolesta, mutta venäjänkielisessä livejournalissa on valtavasti myös villiä, asiatonta ja salaista. Laajoista blogialustoista irrallisia sivustojakin tulee sellaista vauhtia, ettei perässä pysy – vain yhtenä esimerkkinä Poslezavtra.

Netin lisäksi myös paperimedia on Venäjällä parempaa. Suomessa ei ole Kommersantin tasoista päivälehteä. Sanomalla on toki rahaa painaa paksumpaa lehteä, mutta siinä on pakko olla kaikille jotakin. Kommersant on tietoisen snobistinen, keskittyy kovaan politiikkaan sekä talouteen ja voittaa laadussa sen mitä sivumäärässä häviää. Lehden kyynisyys on toki laskelmoitu valinta kapitalistien ja ylempien toimihenkilöiden kosiskelua varten, mutta se vetoaa myös minuun.

Laadun kääntöpuoli on toimittajien riisto. Koska kaikki haluavat Kommersantiin, se voi pakottaa työntekijänsä tekemään 60-tuntisia työviikkoja. Mutta näinhän se usein menee: kaikesta parhaasta joku joutuu kärsimään.

Tietysti nettisivustojen laatu ja paperimedian tarpeellisuus Venäjällä on suoraa seurausta siitä, että televisiosta tulee pelkkää luokatonta propagandaa. Toisaalta en Suomessakaan katso televisiosta ainakaan asiaohjelmia, mutta tv-lupamaksua pitää silti maksaa.

Myös Venäjän aikakauslehdistö on Suomen vastaavaa edellä. Suomessa ei ole Bolshoy Gorodin tasoista ajankohtaislehteä. City-lehti oli kova juttu 25 vuotta sitten ja Voima 10 vuotta sitten, mutta ne on jo nähty. Molemmat täyttävät yhä funktionsa, mutta kuka ottaisi Suomessa seuraavan askeleen eteenpäin? Bolshoy Gorodin visualisaatiot ovat pään räjäyttäviä. En ole nähnyt Suomessa mitään vastaavaa.

Eikä Suomessa ole Karavan Istorin tasoista viihteellistä aikakauslehteä. Ei Suomessa kukaan uskalla käyttää kahtakymmentä kallista, päällystettyä ja kiiltävää sivua jonkun näyttelijän tai muusikon elämän koko draamankaarta kertomaan. Vähempi ei kuitenkaan riitä, jos mukaan haluaa saada kaikki avioerot, särjetyt sydämet, rakkaudet, päihdeongelmat ja niistä selviytymiset.

(loppu kirjoituksesta fifissä: http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2012/kesakuu/mika-kaikki-on-parempaa...)