Antti Rautiainen

Puudeli joka melkein villiintyi

Mikä koira Oikeudenmukainen Venäjä -puolue on karvojaan?

Joulukuun alussa kirjoitin muun muassa sosiaalidemokratian vaikeudesta Venäjällä, mutta katsauksessa oli yksi ilmeinen puute – jätin siitä pois Venäjän Duuman kolmanneksi suurimman Oikeudenmukainen Venäjä -puolueen , joka hyväksyttiin viime elokuussa Sosialistisen internationaalin täysjäseneksi.

Voisi olettaa, että sosiaalidemokraattiset puolueet ovat ammattiyhdistysliikkeen poliittisia siipiä, joiden ideologia perustuu marxilaiseen ajatukseen luokkaristiriidoista ja jotka pyrkivät ajamaan parlamenteissa palkansaajien etua. Sosialistinen internationaali on kuitenkin hyväksynyt jäseniä huomattavasti hövelimmin, esimerkiksi Egyptissä Sadatin ja Mubarakin Kansallisella demokraattisella puolueella ei ollut mitään tekemistä työväenliikkeen kanssa. Arabikevään jälkeen puolue heivattiinkin internationaalista vähin äänin. Muita ilmeisin pragmaattisin perustein internationaaliin hyväksyttyjä puolueita ovat esimerkiksi Palestiinan Al-Fatah, Jamaikan PNP, Armenian kiihkokansallinen Dashnaktsutyun ja Irakin Kurdistanin PUK.

Tässä monenkirjavassa seurassa Putinin käsikassaraksi perustettu Oikeudenmukainen Venäjä ei näytä mitenkään sen kummemmalta. Mutta ilmeisesti koska Venäjä on Euroopan Neuvoston jäsen ja PACE:n kautta osa eurooppalaista järjestelmää, puolue on hieman tarkemmassa syynissä kuin Mubarak oli.

Toissa syyskuussa joukko PACE:n sosiaalidemokraattisia edustajia kirjelmöi Oikeudenmukaiselle Venäjälle huomauttaen, että sen edustajien edellisenä kesänä ehdottamat aborttioikeuden rajoitukset ovat ristiriidassa sosiaalidemokraattisen internationaalin periaatteiden kanssa. Yksi tämän toistaiseksi hyllytetyn lakialoitteen arkkitehdeistä oli Oikeudenmukaisen Venäjän duumaedustaja Jelena Mizulina, joka oli myös yksi taannoisen internet-sensuuria ajaneen lakiehdotuksen allekirjoittajista. Kun venäjänkielinen Wikipedia sulkeutui yhden päivän ajaksi protestiksi sensuurialoitteelle, Mizulina ilmoitti konstailemattomasti Wikipedian olevan "pedofiililobbyn peitejärjestö". Konservatiiviset linjanvedot ovat ikään kuin muistuma puolueen historiasta – se perustettiin vuonna 2006 "Vasemmistokonservatiivisen" Synnyinmaa-puolueen korvaajaksi. Synnyinmaa puolestaan syntyi 2000-luvun alussa kun Putin päätti, että puolueita on liikaa, ja vaalijärjestelmää rukattiin niin, että suurin osa puolueista joutui panemaan pillit pussiin. Synnyinmaa ja sen perillinen Oikeudenmukainen Venäjä ovatkin toistaiseksi ainoat duumaan päässeet tällä vuosituhannella perustetut puolueet.

Synnyinmaa (eli Rodina) -puolue perustettiin vuonna 2003 neljän erilaisen kansallismielisen ja vasemmistopatrioottisen liikkeen sulautuessa. Nämä olivat tietynlaista poliittista jatkumoa vuoden 1993 liikkeelle, joka yhdisti kansallismielistä retoriikkaa ja neuvostonostalgiaa, ja hävisi vastakkainasettelun Jeltsiniä vastaan. Synnyinmaan perustaminen oli Kremlin siunaama projekti, koska puolueen toivottiin vievän kommunistipuolueen äänestäjiä. Uusi tulokas saikin yli yhdeksän prosenttia joulukuun 2003 Duuman vaaleissa ohjelmalla, johon yhdistyi Putinin tukeminen ja vasemmistopopulistiset teemat, esimerkiksi korvausten maksaminen 1990-luvun hyperinflaatiossa säästönsä hävinneille ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisten yksityistämishankkeiden uudelleenarviointi.

Vaalimenestyksen jälkeen yhteenliittymä ajautui kuitenkin heti riitoihin, koska puoluejohtaja Glazev päättikin itse osallistua presidentinvaaleihin Putinin tukemisen sijasta. Ja Kremlin mielestä mukaan oli otettu myös liian radikaaleja nationalisteja, kuten Sergei Baburinin johtama Venäläinen yleiskansallinen liitto RONS. Glazev ja Baburin saivatkin häipyä, ja puolueen johto uskottiin Dmitri Rogozinille, joka oli hankkinut poliittiset kannuksensa yhdessä Glazevin kanssa "Venäläisyhteisöjen kongressissa", joka perustettiin 90-luvulla ajamaan erilaisten ulkovenäläisten etuja. Glazev siirtyi virkakoneistoon ja päätyi viime vuonna Putinin erityisavustajaksi, Baburin on pysynyt ulkoparlamentaarisena vaikuttajana ja hänen puolueensa on ollut esimerkiksi mukana järjestämässä marraskuun 4. päivän "venäläisiä marsseja".

Mutta parin vuoden jälkeen myös Rogozin osoittautui liian itsenäiseksi, ja hänen hiillostamisensa alkoi. Hyvä tilaisuus Rogozinin heivaamiseen tarjoutui syksyllä 2005, kun Synnyinmaa julkaisi Moskovan duumaan kampanjoidessaan rasistisen vaalivideon, jossa Rogozin ja toinen puolueen ehdokas Juri Popov valittavat azerbaidzhanilaisille vierastyöläisille roskaamisesta ja kielitaidon puutteesta. Video päättyy vetoomukseen/kehotukseen "roskat pois Moskovasta". Kremlin välikappaleena toimi Žirinovskin Liberaalidemokraattinen puolue, joka meni oikeuteen Synnyinmaan vaalikelpoisuuden epäämiseksi. Žirinovski ei varsinaisesti ole tunnettu antirasistina, mutta kiitoksena Kremlin juoksupoikana toimimisesta hän sai näissä vaaleissa monopolin kansallisuuskortin pelaamiseen. Seuraavana keväänä Synnyinmaan osallistuminen evättiin Kurskin, Kaliningradin ja Hanty-Mansiskin lääneissä, ja lopulta Rogozin tarttui Kremlin tekemään tarjoukseen säästää puolue sillä ehdolla, että hän lähtee sen johdosta. Palkkioksi tottelevaisuudesta hän sai mukavan uran virkakoneistossa, hänen näkyvin viime vuosien pestinsä on ollut Venäjän Nato-edustajana.

Synnyinmaan tarina parlamentissa edustettuna puolueena olisi voinut päättyä tähän, mutta nyt kuvaan astui Vladislav Surkov, hämmästyttävä kabinettivaikuttaja, jonka kädenjälki putinilaisen järjestelmän ideologina on ehkä suurempi kuin kenenkään muun, Vovaa itseään lukuun ottamatta. Surkov visioi Venäjästä kaksipuoluejärjestelmän, jossa olisi ensimmäisen hallitsevan puolueen eli Yhtenäisen Venäjän rinnalla toinen, Oikeudenmukainen Venäjä. Idea oli, että Oikeudenmukainen Venäjä vetoaisi hieman vasemmistolaisempiin äänestäjiin, ja ilmeisesti tarkoituksena oli myös jonkinlainen jalo kilvoittelu puolueiden välillä, joka kannustaisi niitä parempiin suorituksiin.

Samanlaisen mallin Surkov on toteuttanut myös Kreml-myönteisten nuorisojärjestöjen suhteen, joita myös perustettiin useampia kilpailemaan keskenään – näitä ovat Surkovin alkuperäinen lempilapsi Naši, Yhtenäisen Venäjän nuorisojärjestö "Nuori Kaarti", duumanedustaja Maksim Mištšenkon perustama "Nuori Venäjä" sekä useampia paikallisia järjestöjä.

(loput kirjoituksesta täällä: http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2013/tammikuu/puudeli-joka-melkein-villiintyi)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset