Antti Rautiainen

Kirja-arvosteluja: Suomalainen kapitalismi, Tamminiemen pesänjakajat

Pekka Kosonen (toim.) Suomalainen Kapitalismi, Love-kirjat 1979

Suomalainen Kapitalismi on 1970-luvun marxilaisten tutkijoiden Vamokap-hankkeen keskeisin tuotos. Sitä luomassa oli kaksitoista keski-iältään alle 30-vuotiasta tutkijaa, lähinnä Suomen Kommunistipuolueen vähemmistöstä (ns. "taistolaiset"), mutta ei pelkästään heitä. Tarkoituksena oli luoda vaihtoehtoinen kokonaisnäkemys Suomen talousjärjestelmän kehittymisestä.

Vamokap tulee sanoista Valtiomonopolistinen Kapitalismi, ja teoriasta voi lukea esimerkiksi täältä  ja täältä. Valtiomonopolistisen kapitalismin teorian tarkoitus oli selittää se ristiriita, että Marxin kasautumis- ja kurjistumisteorioista huolimatta pääomat eivät yli sadassa vuodessakaan olleet yhdistyneet yhtenäiseksi maailmanhallinnoksi. Teoria selitti marxilaisen kasautumisteorian itse asiassa tarkoittavan talouden valtiosääntelyn lisääntymistä, mikä tulisi tapahtumaan kunnes valtio ja pääomat olisivat täysin erottamattomissa toisistaan. 

Kirjassa oli yksittäisiä mielenkiintoisia kohtia, erityisen kiinnostavia oli esimerkiksi maatalouspolitiikkaa käsitellyt osuus ja analyysi Maalaisliitto-Keskustapuolueen ja MTK:n roolista. Tässä kontekstissa Suomen 1990-luvun EU-jäsenneuvottelut ja niitä seurannut maatalouden alasajaminen ei edustanut mitään suunnanmuutosta, olihan jo vuoden 1962 maatalouskomitea päättänyt ajaa alas tai yhdistää suurempien kanssa 95% maatiloista. Lisäksi kirja osoittaa melko vakuuttavasti, että huolimatta pitkäaikaisesta kovasta talouskasvusta, pääomarentabiliteetti on Suomessa aina ollut huonompi kuin muissa länsimaissa. Eli jos viime vuosisadalla maailmankauppa olisi ollut yhtä esteetöntä kuin nykyään, ei suomalainen pääoma olisi varmaan koskaan investoinut Suomeen. Valtion sääntelyn merkitys suomalaisen talousjärjestelmän luomisessa on myös kiistatta ollut valtava.

Moni muu kirjan osa on kuitenkin lähinnä taistolaisen lyhyen aikavälin poliittisen ohjelman esittelyä ilman varsinaista tutkimusotetta. Lymmeniä sivuja on käytetty samanlaiseen marxilaisen teorian referointiin jota voisi löytää monista muistakin kirjoista, ilmeisesti tämän tarkoituksena on ollut vain indoktrinaatio. Marxilaiset käyttävät monopolin käsitettä usein harhaanjohtavasti, samassa merkityksessä missä valtavirran taloustieteessä käytetään sanaa oligopoli. Talouden keskittymisestä harvojen yritysten käsiin ei kuitenkaan mitenkään välttämättä seuraa lopullista kaikkien yritysten sulautumista toisiinsa tai yhteen valtioiden kanssa, mitä Vamokap-teoria vihjailee. Kokonaisuudessaan valtiomonopolistisen kapitalismin teoria on hyvä esimerkki kriittisen ajattelun tuhoavasta lahkolaisuudesta. Lopulta teoria ei edes anna mitään suoraviivaisia ennusteita, vaan sitä käytettiin oikeuttamaan erilaisia täysin päinvastaisia poliittisia liikkeitä riippuen siitä, mikä milloinkin koettiin hyödyllisemmäksi. 

Lauantaiseura: Tamminiemen pesänjakajat, Lehtimiehet Oy 1981

Olen syntynyt kaksi vuotta ennen kirjan ilmestymistä, ja päätin lukea sen nyt ymmärtääkseni paremmin Suomen 70- ja 80-luvun poliittista järjestelmää. Kirjan henkilögalleriasta taitaa aktiivipolitiikassa olla mukana enää vain Väyrynen. Monesta muusta minulla on omiakin muistikuvia niiltä ajoilta kun aloin itse seuraamaan politiikkaa, esimerkiksi lukemalla Kari Suomalaisen pilakuvia hesarista.

En tiedä olisikä tämä kirja kovinkaan antoisa minua 10 vuotta nuoremmille, mutta minua se viihdytti. Kirjan julkaiseminen oli aikanaan myös rohkea veto tekijöiltään (seurauksista heille voi lukea esimerkiksi wikipediasta). Tietysti kirjoittajia voi syyttää myös nykyisen politiikan journalismin epäolennaisuuksien ja pinnallisuuksien alkuunpanemisesta, mutta kaikesta hyvästä seuraa myös jotain huonoa. Henkilökeskeisessä poliittisessa järjestelmässä on myös tärkeää tuntea henkilöt, mihin Suomessa lopulta herättiin Ahti Karjalaisen tarinan myötä. Ilman Karjalaisen kovaa kohtaloa tämä kirja ei välttämättä olisi edes syntynyt, ja 70-luvun poliittinen kulttuuri olisi jatkunut kauemmin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Tässä US-blogistanissa on useasti ollut esillä ns kirveslinjalaisen kommunistin Heikki Typön kehittämä jatko marxilaiselle teorialle. Tämä marxismityppöläisyys on erittäin mielenkiintoinen näkemys. Sen mukaan maailmassa ei vielä ole ollut yhtään sosialistista valtiota. Kaikki "sosialistiset maat" ovat olleet itse asiassa kapitalistisia vallankumouksineen.

Mutta nyt kapitalismi on lähestymässä loppuaan ja työväenluokka kumoaa sen sekä perustaa sosialistisen yhteiskunnan.

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Idea Neuvostoliitossa vallinneesta kapitalismista ei sinänsä ole mikään uusi, itse asiassa jopa Lenin myönsi sen yhdessä vaiheessa. Käsittelin aihetta täällä http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2011/tammikuu/... ja täällä: http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2011/huhtikuu/.... Typön näkemyksistä en kuitenkaan ole ennen kuullut, aion tutustua. Kiitos vinkistä.

Anne Pylkkönen

A.R.: ". . .Eli jos viime vuosisadalla maailmankauppa olisi ollut yhtä esteetöntä kuin nykyään, ei suomalainen pääoma olisi varmaan koskaan investoinut Suomeen"

Poliittisessa kielenkäytössä viljellään kaikesta huolimatta hurmoksellista liturgiaa Suomen kilpailukyvystä globaaleilla maailmanmarkkinoilla. Tämän maan teollistuminen on kuitenkin perustunut kaikkeen muuhun kuin hehkutettuihin kansallisiin ominaisuuksiimme: kapitalismin kehittymättömyyteen juuri kriittisissä historiallisissa vaiheissa ja Neuvostoliitolle hävityn sodan jälleenrakennukseen sotakorvausten suorittamisineen.

Ympyrä sulkeutuu kun teollisuus pakenee ja osoittautuu että "(tekninen) kehityksemme" oli vain ylimääräinen sakkokierros globaalin kapitalismin näkökulmasta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset