*

Antti Rautiainen

Henry Laasasen teoria “naisten seksuaalisesta vallasta” kumoaa itse itsensä

Henry Laasanen on yksi Suomen tunnetuimmista bloggaajista. Niin tunnettu, että usein henkilö nousee etusijalle ja peittää teemat joita hän käsittelee. Laajinta julkisuutta hän on saavuttanut kaikista typerimmillä jutuillaan ja suoranaisella trollauksella – esimerkiksi kirjoitus “Markkina-arvon sabotointi tatuoinneilla” päätyi erilaisiin viihdeuutisiin (myöhemmin Laasanen perui sanansa). Samaan trollausosastoon menee myös esimerkiksi kirjoitus vihreiden miesten parroista.

 

Minulle ei tule mieleen Suomesta vastaavia henkilöitä, joiden puolivakavasti blogiinsa kirjoittamat tyhmät jutut pääsisivät jatkuvasti valtakunnan johtavien tiedotusvälineiden uutisiksi.

Sillä pitääkö Laasanen tatuoinneista еi kuitenkaan ole markkina-arvoteorian kanssa mitään tekemistä. Eikä myöskään sillä, pitäisikö naisten käydä armeija, eikä ovatko puutteet miesten tasa-arvoisuudessa vakavampia kuin puutteet naisten tasa-arvoisuudessa. Tässä kirjoituksessa keskityn Laasasen Suomessa popularisoimaan markkina-arvoteoriaan ja teoriaan naisten seksuaalisesta vallasta, enkä käsittele esimerkiksi keskustelua miesten tasa-arvosta.

Markkina-arvoteoria ei ole sama asia kun Laasasen teoria naisten seksuaalisesta vallasta. Ensimmäisen teorian mukaan kaikilla ihmisillä on olemassa markkina-arvo, joka määrittelee heidän asemansa seksuaalisessa hierarkiassa, eli seksuaalisen vallan määrän. Toisen teorian mukaan naisilla on tällaista seksuaalista valtaa enemmän kun miehillä.

Ensimmäisessä teoriassa on mielestäni tiettyä järkeä, jos hylkää idean markkina-arvosta ja niiden sijaan puhuu seksuaalisista hierarkioista yleisesti. Toisella väitteellä ei kuitenkaan ole todellisuuspohjaa edes Laasasen oman kirjan mukaan. Tässä kirjoituksessa käsittelen tätä toista väitettä, ensimmäisestä väitteestä kirjoitan toisen kirjoituksen lähipäivinä.

Laasasen lukeminen on mielestäni tärkeää, koska massojen seksuaalisella käyttäytymisellä on takuuvarmasti taloudellisia vaikutuksia. Tuskin kukaan voi kiistää tätä, kaikista vähiten kaltaiseni materialisti. Mutta on hyvä kysymys, kuinka vahvalla empiirisellä pohjalla Laasasen väitökset keskimääräisestä seksuaalisesta käyttäytymisestä ovat. Laasasen kirjan lähteissä on sikin sokin vertaisarvioituja ja vertaisarvioimattomia tieteellisiä julkaisuja, blogikirjoituksia ja anonyymejä kirjoituksia nettifoorumeilla. Missään vaiheessa Laasanen ei arvioi kuinka pitkälle hänen omat teesinsä ollaan todistettu, ja kuinka pitkälle evidenssin kerääminen olisi mahdollista. Laasanen on sataprosenttisesti poliittinen kommentaattori, kirjan lähestymistapa on hyvin kaukana tieteestä. Poliittisiakin kommentaattoreita tarvitaan, Jiri Nieminen vaati Laasaselta suurempaa tieteellisyyttä, mutta sen ei välttämättä pidä olla ensimmäisen tehtävä. Kuitenkin toivoisin että seksuaalisen käyttäytymisen kokonaistaloudellisia vaikutuksia tutkittaisiin enemmän myös tieteellisesti.

Laasasen “epätieteellisyys” heijastuu näkyy myös siinä, että kirjassa on kohtia jotka ovat selvässä ristiriidassa yleistiedon ja arkijärjen kanssa. Esimerkiksi sivulla 80: “Yhdysvalloissa 1960-luvulla.... lukumääräsuhden muuttui niin, että avioitumisiässä olevien naisten määrä kasvoi selvästi avioitumisiässä olevaa miesten lukumäärää suuremmaksi, kun lukumääräsuhde oli ollut 1950-luvulla päinvastainen siten, että miehiä oli selvästi naisia enemmän”. Miten tämä voi olla ylipäätänsä mahdollista? Tarkoitetaanko sitä, että jälkiteollisissa yhteiskunnassa naisten maaltamuutto on tyypillisesti suurempi kuin miehillä? Tällöin olisi pitänyt ainakin mainita että kyse on vain kaupungeista eikä maasta kokonaisuudessaan.

Sivulla 79 Laasanen viittaa kirjoitukseen vuodelta 1983, jonka mukaan “jos naisia on paljon miehiä vähemmän, seksuaaliset käytännöt muuttuvat sellaisiksi, joissa naiset saavat hyvän korvauksen seksuaalisuutensa vastikkeeksi”. 30 vuotta myöhemmin sellaiset naisten ongelmat yhteiskunnissa joissa harjoitetaan selektiivistä aborttia, kuten naiskauppa ja joukkoraiskaukset kuuluuvat yleistietoon, koska niistä uutisoidaan tiedotusvälineissä kuukausittain.

Erityisen harhainen on kirjan kappale moniavioisuudesta sivulta 87 eteenpäin. Laasanen puhuu moniavioisuudesta jossa yhdellä miehellä on useampia naisia jälkimmäisten vapaana valintana, mutta todellisuudessa tällaisia yhteiskuntia ei ole koskaan ollut olemassakaan. Todellisuudessa yhteiskunnissa joissa miehellä saattaa olla useampia vaimoja mutta ei toisinpäin, naiset ovat yleensä kauppatavaraa jonka mielipidettä ei juurikaan kysellä avioituessa.

Kenellä enemmän seksuaalista valtaa – naisilla vai miehillä?

Laasasen kirjassa “Naisten seksuaalinen valta” markkina-arvo on määritelty sivulla 95 (kaikki tämän kirjoituksen sivunumerot viittaavat samaan kirjaan):

Markkina-arvoteoria esittää, että ihmisille voidaan määritellä markkina-arvo joka kuvaa henkilön potentiaalisen kysynnän suuruutta pariutumismarkkinoilla.”

Heti seuraavalla sivulla on kuitenkin käsitevirhe:

Markkina-arvo kertoo henkilön seksuaalisen palkitsemisvallan määrän.”

Tämä ei pidä paikkaansa, koska markkina-arvo on seksiobjektin ominaisuus, ja valta on aina subjektin ominaisuus. Seksuaalinen valta on seksuaalisen toimijan ominaisuus. Halun kohteena olemisesta on hyötyä oman halun toteuttamisen suhteen vain silloin jos haluaja on myös kohteen haluama. Muissa tapauksessa halun kohteena olemisesta ei ole hyötyä, vaan se voi olla esimerkiksi häiritsevää, ahdistavaa tai suorastaan vaarallista. Tästä on keskustelua myös feministien vuoron blogissa.

Sivulla 43 Laasanen viittaa Emersonin valta-riippuvuusteoriaan, jonka mukaan “toimijan riippuvuus toisesta toimijasta on vallan lähde ja valta on toimijoiden välisen suhteen, ei toimijan itsensä ominaisuus”. Tämä on tietysti kätevä tapa kiistää kritiikki Laasasen valtakäsityksen subjektiivisuuden puutteesta, mutta se on selkeässä ristiriidassa sekä arkisen kielenkäytön että Laasasen itsensä kielenkäytön kanssa – jos valta koskee vain relaatiota, miten “naisten seksuaalista valtaa” voisi ylipäätänsä olla olemassa?

Laasanen uskoo, että näissäkin tapauksissa halun kohteena oleva voi vaihtaa huomiota ja/tai seksiä muihin resursseihin. Vaikka huomio on toisinaan miellyttävää, ei pelkällä huomiolla vielä pitkälle pötki. Seksiä taas ihmisten enemmistö on valmis myymään vain tilanteessa jossa siitä riippuu välitön henkiinjääminen, jotkut eivät edes silloin. Muissa tilanteissa seksuaalinen markkina-arvo vaihtuu resursseiksi vain rajoitetusti, jos ollenkaan. Ajatus että markkina-arvo vaihtuu aina ja kaikkialla muiksi resursseiksi on vanha idea siitä, että kaikki naiset ovat huoria.

Markkina-arvon määritelmä Laasasen mukaan on sikäli hyvä, että sitä voi arvioida empiirisesti. Voi valita koeryhmän, ja kysyä siltä olisiko se mahdollisesti kiinnostunut seksistä (tai parisuhteesta) esimerkkihenkilön kanssa. Tällöin simerkkihenkilön seksuaalisen markkina-arvon empiirinen arvio on mahdollisesti kiinnostuneiden määrä jaettuna koko koeryhmän määrällä. Mutta mittaaminen on ongelmallista, koska ihmiset tarvitsevat kiinnostuksensa määrittelyyn niin erilaista informaatiota – joku voi vastata valokuvan perusteella, toinen vaatii päivien tai viikkojen pituisen tuttavuuden. Ja olennaisempi ongelma on että seksuaalisesta vallasta tämä suure ei vielä kerro mitään.

Subjektiivista seksuaalista valtaa ei välttämättä voi mitata mitenkään. Sen sijaan osaa niistä yhteiskunnallisista ilmiöistä, jotka Laasanen laskee seksuaaliseksi vallaksi, voi mitata valmiudella kieltäytyä seksistä ja parisuhteesta. Tämäkään ei tietenkään ole sama asia kuin valta. Kieltäytymisen tarve ei välttämättä ole manipulointi, seksistä ja parisuhteesta voi kieltäytyä yksinkertaisesti siksi koska ei halua niitä. Laasanen itse kuitenkin vetää yhtäläisyysviivat kieltäytymisvalmiuden ja seksuaalisen vallan välille, ja esittää että naisten seksuaalinen valta, määriteltynä kieltäytymisvalmiutena, on suurempi kun miehen samalla tavalla määritety seksuaainen valta:

“Farrellin (1988, 13-14) mukaan olemalla varovaisia seksiin etenemisen suhteen – kunnes riittävä määrä ehtoja täyttyy – naiset käyttävät valtavan määrän seksuaalista valtaa suhteessa miehiin.” (s. 143).

Myös kieltäytymisvalmiutta voi arvioida empiirisesti. Voi ajatella, että pariutumisesta kiinnostunut rankkaa ajan mittaan pois suurimman osan mahdollisista kumppaneista, ja lopulta jää jäljelle vain pieni osuus. Suurin osa osoittautuu epäkiinnostavaksi joko pelkän ulkonäön tai muutaman minuutin keskustelun perusteella, lopuista monet jätetään ensimmäisten seksikokemusten jälkeen ennen suhteen vakiintumista ja myös jotkut pidempiaikaiset suhteet päätyvät eroon.

Tästä eteenpäin siirryn käyttämään matemaattista käsitteistöä esitellessäni Laasasen listaamien ilmiöiden ja hänen omien johtopäätöstensä välistä ristiriitaa, vaikka mistään varsinaisesta matematiikasta tässä ei ole kyse – nämä käsitteet ovat yksinomaan apuvälineitä. Käytetty matematiikka on lukiotasoa (ja sisältyy myös lyhyeen oppimäärään), mutta koska se silti saattaa puuduttaa lukijan, esittelen ensin johtopäätökseni:

Mikäli seksuaalinen valta ymmärretään kieltäytymisvalmiutena, niin Laasasen oman kirjan mukaan keskimääräisen heteromiehen seksuaalinen valta suhteessa on suurempi suhteen edettyä seksiin mutta ennen sen vakinaistumista, siinä missä keskimääräisten heteronaisten seksuaalinen valta suhteessa on suurempi tätä vaihetta ennen ja sen jälkeen. On siis väärin väittää, että naisten seksuaalinen valta suhteissa olisi keskimäärin suurempi kuin miesten, koska tämä riippuu vain suhteen tilanteesta.

Jatkossa käytän paljon näitä keskimääräisen heteromiehen ja keskimääräisen heteronaisen käsitteitä. Niihin voi ja pitää asennoitua kriittisesti, koska ihmisten seksuaaliset tarpeet ja käytännöt eroavat valtavasti, ja todellisuudessa “keskimääräisiä” ihmisiä on vähän tai ei lainkaan. Se että keskimääräisen miehen tai keskimääräisen naisen asema on jollain alueella parempi, ei vielä kerro juuri mitään yksittäisten ihmisten tilanteesta.

Mutta tästä huolimatta on tärkeää tarkkailla myös keskimääriä, koska ne voivat paljastaa suurten mittakaavien dynamiikkaa, yhteiskunnan kokonaisuuden logiikkaa joka vaikuttaa meihin kaikkiin. Tämä on käsittääkseni myös Laasasen näkemys, itse kuitenkin ainakin yritän olla häntä tarkempi ja alleviivata että kyse on keskimääräisistä heteroista, eikä kaikista miehistä ja naisista. Määritelmäparin jatkuvan toiston vuoksi käytän jatkossa “keskimääräinen hetero”-määreestä myös lyhennettä kh.

Keskustelussa keskimääristä on tietysti myös vaarana, että tuotetaan itse pakottavia normeja. Mutta luulisin että suurin osa yhteiskunnan pakottavista normeista tulee muualta.

Jättämisvalmius seksuaalisena valtana

Tutkitaan seksuaalista valtaa määrittelemällä henkilön “hylkäämistodennäköisyys” satunnaiselle kumppaniehdokkaalle ajan funktiona. Nollahetki on ensimmäinen kontakti satunnaisen kumppaniehdokkaan kanssa, tai oikeastaan silmänräpäys ennen tätä ensimmäistä tapaamista. Pienin “hylkäämistodennäköisyysfunktion” arvo on nolla, koska ketään ei ole todettu mielenkiinnottomaksi kumppaniksi ennen kuin mitään havaintoa ei tehty. Funktio kuitenkin kasvaa aluksi nopeasti, sitten hidastuen ja lähestyy lopulta arvoa 1 – P, missä 0 ≤ P < 1 ja P on se osuus ihmisistä joita ei ole tarve koskaan jättää, eräänlaisten “ihannekumppanien” joukko. Jos joku jättää kaikki kumppanit ennen pitkää, on P = 0. On aina P < 1, koska kenellekään ei kelpaa kuka tahansa.

Hylkäämisen käsite kattaa tässä sekä kieltäytymisen (eli hylkäämisen ennen kuin mitään suhdetta on edes alkanut), että jättämisen (eli hylkäämisen suhteen alkamisen jälkeen).

Tietysti jos laimennut kiinnostus voi syttyä uudestaan, samaten voi kiinnostua henkilöstä jonka ensinäkemältä totesi epäkiinnostavaksi. Tätä voi ajatella uudeksi hylkäämistodennäköisyysfunktion nollakohdaksi, eli funktio ei kuvaa niinkään kokonaista ihmissuhdetta kuin kiinnostuksen syttymisen ja hylkäämisen sykliä.

Miten sitten keskimääräisen heteromiehen ja keskimääräisen heteronaisen jättämistodennäköisyysfunktiot eroavat Laasasen mukaan?

“Lyhyissä suhteissa miehillä on alhaiset standardit partnereille” (s. 109).

“Yhden yön suhteissa naiset etsivät poikkeuksellisten attraktiivista partneria” (s. 126).

“Monesti nainen kelpaa miehelle vain seksisuhteeseen, vaikka nainen hakisikin seuraa tositarkoituksella” (s. 137).

Lisäksi oletan että kh miehelle ja kh naiselle “ideaalikumppaneiden” määrä on yhtä suuri. Näin koska suvun jatkaminen on evoluution näkökulmasta miehille ja naisille yhtä tärkeää. On myös vaihtoehtoinen näkemys, jonka mukaan kh naiset ovat keskimäärin valmiimpia pysyviin suhteisiin - tätä mahdollisuutta tarkastelen erikseen.

Näiden kolmen väitteen perusteella hahmottuu seuraava kuva hylkäämistodennäköisyydelle. Kuvan tekstit ja termistö on englanninkielisiä koska käytin niiden tekemiseen ohjelmaa joka ei ymmärrä skandeja. Käänsin hylkäämisen kuitenkin sanalla “leaving”, koska “rejection” olisi kuulostanut ainoastaan kieltäytymiseltä, hylkäämiseltä ennen suhdetta.

leavingprobability"

 

 

 

Heti tutustumisen jälkeen kh nainen hylkää kh miehen herkemmin (tai tarkemmin sanottua ei kelpuuta häntä alunalkaenkaan), mutta tämä muuttuu sen jälkeen kun suhde on ehtinyt seksuaaliseen vaiheeseen ja alkaa vakinaistumaan. Kuvaajan vaaka-akselilla on viitteellinen aika, joka on kuvattu ei-lineaarisesti, koska muuten käyrän nousu olisi niin jyrkkä ettei kuvaajan muoto tulisi esiin. Pystyakselilla on hylkäämistodennäköisyys, mikä on samasta syystä kuvattu ei-lineaarisesti. Oikeassa reunassa kasvu tasoittuu eikä kuvaaja koskaan saavuta arvoa yksi, koska oletan että sekä kh miehellä että kh naisella on olemassa ideaalikumppani joka ei kyllästytä ajan mittaan.

 

Hylkäämistodennäköisyyteen liittyy toinen funktio, joka kuvaa paremmin kieltäytymisvalmiutta, mutta se on vaikeammin selitettävissä. Tämä funktio on hylkäämistodennäköisyyden tiheysfunktio, joka saadaan hylkäämistodennäköisyydestä derivoimalla. Se merkitys on, että hylkäämisfunktion kahden ajanhetken välisen jättämisfunktion tiheysfunktion pinta-ala kertoo sen todennäköisyyden, millä henkilö jättää satunnaisen kumppaniehdokkaan annetulla ajanvälillä.

 

Esimerkiksi tässä kuvaajassa väritetyn alueen pinta-ala on todennäköisyys, millä kh mies jättää satunnaisen kumppanin ensimmäisen kerran ja vakinaistumisen välisenä aikana.

leavingprobabilitydensitymeaning

 

 

 

 

Miltä sitten näyttävät kh miehen ja kh naisen jättämistodennäköisyysfunktioiden tiheysfunktiot yllä esitellyn Laasasen mallin perusteella? Ne saadaan derivoimalla yllä olevat jättämistodenäköisyydet, ja tulos näyttää seuraavanlaiselta:

 

 

leavingprobabilitydensity

 

 

 

Näiden funktioiden arvot kuvaavat suoraan seksuaalista valtaa, mikäli se on ymmärretty kieltäytymisvalmiutena. Tästä nähdään, että kieltäytymisvalmiuksien suhde ei ole vakio, vaan riippuu tilanteesta:

 

-Tutustumisvaiheen alussa kh naisten kieltäytymisvalmius on suurempi

-Suhteen ehdittyä seksiin kh miesten kieltäytymisvalmius on suurempi

-Suhteen vakinaistuttua tilanne on tasaantunut, mutta on mahdollista että kh naisten kieltäytymisvalmius on suurempi. Laasanen on toisaalla väittänyt että Suomessa avioeroista suurin osa tehdään naisten aloitteesta, mutta en tiedä onko hänellä vuotta 2002 tuoreempia tietoja väitteensä pohjaksi.

Eli mikäli seksuaalinen valta ymmärretään kieltäytymisvalmiutena, niin Laasasen oman kirjan mukaan keskimääräisen heteromiehen seksuaalinen valta suhteessa on suurempi suhteen edettyä seksiin mutta ennen sen vakinaistumista, siinä missä keskimääräisten heteronaisten seksuaalinen valta suhteessa on suurempi tätä vaihetta ennen ja sen jälkeen. On siis väärin väittää, että naisten seksuaalinen valta suhteissa olisi keskimäärin suurempi kuin miesten, koska tämä riippuu vain suhteen tilanteesta.

 Tässä vielä kuvaaja kh miesten ja kh naisten jättämisfunktioiden tiheysfunktioiden erotuksesta, joka visualisoi missä suhteen vaiheessa kummankin seksuaalinen valta on suurempi Laasasen omien teesien mukaan:

 

 

 

leavingprobabilitydensitydifference

Näitä suhteiden vaiheita ei ole mielekästä arvottaa samalta viivalta. Jos kuitenkin välttämättä haluaisi tehdä jonkinlaisen yhteenvedon jossa otettaisiin samanaikaisesti huomioon valtatilanne kaikissa eri tilanteissa, niin looginen tapa olisi vertailla jättämistodennäköisyyden tiheysfunktioiden erotusten pinta-aloja. Nämä kumoavat toisensa mikäli pitkäaikaisten ideaalikumppaneiden määrä on sama kh miehelle ja kh naiselle, eli tällöin kh miehellä ja kh naisella olisi yhtä paljon seksuaalista valtaa. Mikäli hyväksytään vaihtoehtoinen hypoteesi, jonka mukaan heteronaiset ovat keskimäärin valmiimpia pysyviin suhteisiin, niin kh miehillä olisi enemmän seksuaalista valtaa kuin naisilla kun seksuaalinen valta määritetään hylkäämisvalmiudella.

 

Käyrien muodot ovat viitteellisiä, ja ne perustuvat yksinomaan Laasasen omassa kirjassa esittämiin väitteisiin. Ikävä kyllä minulla ei ole tässä yhteydessä mahdollisuutta analysoida koko Laasasen lähdeaineistoa sen suhteen, kuinka uskottavia nämä väitteet itse ovat.

 

Käyrien luonnollostelussa olen olettanut, että myös kh naisten kiinnostus saattaa äkisti lopahtaa suhteen edettyä seksiin asti. Laasasen teesien noudattaminen edellyttää että kh naisille näin käy harvemmin kuin kh miehille. Tämän vuoksi keskimääräisen naisen hylkäysvalmiuskäyrä tekee myös “hypyn” ensimmäisen kerran jälkeen, mutta tämä hyppy on pienempi kuin kh miehellä.

 

Joka tapauksessa Laasasen oman kirjan sisältö kumoaa hänen väitteensä siitä, että naisten seksuaalinen valta olisi suurempi kuin miesten seksuaalinen valta, mikäli seksuaalinen valta määritellään hylkäysvalmiutena (kuten Laasanen itse useasti tekee).

 

Seuraava kirjoitukseni Laasasen teorioista perustelee, miksi on mielekkäämpää puhua seksuaalisista hierarkioista kuin seksuaalisesta vallasta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

- "Tämä ei pidä paikkaansa, koska markkina-arvo on seksiobjektin ominaisuus, ja valta on aina subjektin ominaisuus. Seksuaalinen valta on seksuaalisen toimijan ominaisuus. Halun kohteena olemisesta on hyötyä oman halun toteuttamisen suhteen vain silloin jos haluaja on myös kohteen haluama."

Vallan muotoja on käytännössä eri tasoisia, ja toiset vallan muodot kumoavat jotkut toiset muodot. Kaikkein korkein (tai matalin, jos moraaliselta kannalta ajaellaan) vallan muoto on väkivalta. Se käytännössä kumoaa kaikki muut vallan muodot, kuten kunnioitukseen, sopimukseen, ystävyyteen, seksuaalisuuteen tms. perustuvat vallat. Esimiehellä on valtaa alaiseen, mutta jos alainen "naksahtaa" ja hakkaa esimiehen kuoliaaksi, valta loppuu. Tämä ei kuitenkaan tee niitä muita "alempia" vallan muotoja olemattomiksi, eli esimiehellä kiistatta oli valtaa alaiseensa ja yleisesti ottaen esimiehillä katsotaan jatkossakin olevan valtaa alaisiinsa, vaikka tämä yksittäistapaus sen vallan mursikin. Seksuaalinen valta toimii samoin, eli sen yli voidaan kävellä väkivallalla, mutta yhteiskunnassa, missä väkivaltaa on rajoitettu voimakkaasti, sen merkitsevyys nousee.

- "keskimääräisen heteromiehen seksuaalinen valta suhteessa on suurempi suhteen edettyä seksiin"

Tuo pätee vain, jos suhteen naisosapuoli on suhteessa pelkästään seksin takia. Voisin kuvitella, että näin ei yleensä ole, vaan syitä löytyy paljon muitakin. Jos esimerkiksi nainen on suhteessa rahan takia, niin miehen valta ei ole seksuaalista, vaan taloudellista.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Pitkä kirjoitus, joitain mielenkiintoisia pointteja. Ihmettelen kuitenkin miksi kirjoitus aloitetaan arvostelemalla Laasasen tatska-artikkelia, jonka perusteluiksi hän sentään antoi tutkimustuloksia. Mitä tulee perumiseen, ilmeisesti kirjoittajan kyky ymmärtää sarkasmia on jäänyt vajaaksi.

    «On siis väärin väittää, että naisten seksuaalinen valta suhteissa olisi keskimäärin suurempi kuin miesten, koska tämä riippuu vain suhteen tilanteesta.»

Olet aivan oikeassa, naisten seksuaalisen vallan suuremmuus parisuhteissa onkin hyvin kyseenalainen ja nähdäkseni Laasanen huomioi tämän, mihin taisit viitatakin. Mutta eihän Laasasen teoria koske naisen valtaa parisuhteiden sisällä vaan yhteiskunnassa. Naisilla on seksuaalista valtaa parisuhteiden ulkopuolellakin!

Mutta kuten sanottua, pitkä kirjoitus, en ehdi nyt lukea tarkemmin, ehkä myöhemmin. Itsellänikään ei ole selkeää käsitystä Laasasen valtateoriasta, se ei ole minun alaani.

Yksi ehkä keskeinen poiminta:

    «markkina-arvo on seksiobjektin ominaisuus, ja valta on aina subjektin ominaisuus. Seksuaalinen valta on seksuaalisen toimijan ominaisuus. Halun kohteena olemisesta on hyötyä oman halun toteuttamisen suhteen vain silloin jos haluaja on myös kohteen haluama. Muissa tapauksessa halun kohteena olemisesta ei ole hyötyä, vaan se voi olla esimerkiksi häiritsevää, ahdistavaa tai suorastaan vaarallista.»

Mielenkiintoinen näkökulma jota pitää miettiä. Miettimistä voi auttaa se, jos korvataan sana "markkina-arvo" raharikkaudella. Argumentti muuttuisi siihen muotoon, ettei raha anna valtaa ostaa mitä haluaa jos ei ole mitään mitä haluaisi. Onhan myös niin, että rikkaiden mielestä kerjääjät ovat häiritseviä, ahdistavia ja jopa vaarallisia! Kuka sellaista haluaisi?!?

Jään odottamaan (marxilaisten?) valtateoreetikoiden kantaa tähän, ettei raha annakaan valtaa.

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Laasasella on blogissaan kolme linkkiä tatuointien viehättävyyttä koskeviin artikkeleihin.

Ensimmäisessä linkatussa artikkelissa viitataan "tutkimukseen" jonka otos on: "160 British undergraduate students".

Toisessa viitataan tutkimukseen, mutta linkki vie johonkin ihan muualle.

Kolmannen mukaan miehistä 47%:lle tatuointi on turnoff, naisista 38%:lle. ELI ALLE PUOLELLE.

Joka tapauksessa Laasanen itsekin otti jo trollauksensa takaisin, eli miksi edes keskustelemme tästä?

Ja toki Laasaen määritelmä markkina-arvosta voi antaa viitteellistä informaatiota myös subjektiivisesta seksuaalisesta vallasta. Mutta parempiakin tapoja tutkia tätä on mielestäni saatavilla, yksi listattu tässä jutussa.

Mika Rajala

Pitkä teksti, mutta tartun vain esittelemääsi yhteen graafiin, leaving probability as a function of time.

Miten ihmeessä voit päätellä, että keskivertomiehen ja keskivertonaisen jättämistodennäköisyyden kertymäfunktiot ovat käytännössä identtiset (eli ovat lähes päällekkäin ja niiden jyrkkyyskin kuta kuinkin sama)?

Eikö sukupuolien välillä ole mitään eroa, pariutumisen preferensseissä, pariutumisen vaikeudessa, seksikumppanien saannin helppoudessa/vaikeudessa?

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Erot tulevat esiin neljännessä kuvaajassa, ja ne ovat huomattavia.

Kertymäfunktiokuva ovat vähemmän infomatiiivisia kolmesta syystä.

Ensinäkin, nämä kaaviot ovat vain viitteellisiä, minulla ei ole mitään empiiristä tietoa käytettävissäni joka olisi mahdollistanut todellisten numeroparametrien estimoinnin. Piirsin ne niin että kertymäfunktiot ja tiheysfunktiot ovat samassa mittakaavassa, koska näin oli helpompi arvioida olivatko kaaviot järkeviä. Seurauksena tästä kuitenkin kertymäfunktioiden kuvaajat menivät aika lähelle toisinaan.

Tosinakin, kertymäfunktiot muistuttavat aina toisiaan enemmän kuin tiheysfunktiot. Ei ole kovin helppoa erottaa toisistaan silmämääräisesti esimerkiksi normaalijakauman ja gammajakauman kertymäfunktioita.

Ja kolmanneksi, ihan oikeastikin uskon että matemaattisina parametreina kh miesten ja kh naisten käyttäytyminen ei eroa niin paljon. Hatusta voisin vetää vaikka arvion, että kh naiset hylkäävät ainakin 98% kandidaateista ennen ensimmäistä kertaa ja kh miehetkin ehkä 90%. Mutta vaikka tämä ero on prosenttiyksiköissä melko pieni, niin jo siitä seuraa valtavia eroja miesten ja naisten käyttäytymisessä esimerkiksi baareissa ja internetin deittisivustoilla. Eli pienen eron vaikutus kumuloituu.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Yhteiskunnassamme on sosiaalinen tosiasia: naiset kieltäytyvät pääsääntöisesti tilapäisistä seksisuhteista, kun taas miehet suostuvat niihin mielellään.

Miksi naiset kieltäytyvät seksistä. Monet pitävät selityksenä biologisia käyttäytymisvalmiuksia, ja selittävät asian miesten ja naisten aivojen rakenne-eroilla. Kuitenkin tiedeämme, että yhteiskunta käyttää paljon energiaa tuomitakseen naisten tilapäiset seksisuhteet ja sanktioi naisten promiskuiteettia. Tarkemmin tätä asiaa selvitettäessä on tullut ilmi, että tätä naisten tilapäisten seksisuhteiden kieltämistä vaativat nimenomaan naiset:
http://www.bigdispute.fcpages.com/

Miksi sitten äidit kasvattavat tyttärensä varomaan tilapäisiä seksiuhteita, kuin ruttoa? Ja miksi tytär sisäistää tämän opetuksen?

Oman seksuaalisuuden tukahduttamisesta on selkeää hyötyä naiselle. Mitä vähemmän nainen perustaa käyttäytymisensä oman seksuaalisen vietin energiseen purkautumiseen, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on valita tuleva puolisonsa järkevin perustein. Tiedämme kokemuksesta, ja myös Laasasen esittämistä aineistoista, että naiset painottavat miehen valinnassa monia järkeviä puolia, kuten miehen koulutusta, miehen kunnollisuutta, miehen tuloja ja miehen sosiaalista asemaa. Mitä vähemmän nainen jättää miesvalintansa 'alapäälleen', sitä enemmän hän voi valinnassaan käyttää 'yläpäätään'.

Jos tämä 'järkevyys' viedään äärimmilleen, niin voidaan katsoa naisen voivan valita miehekseen ruman, vanhan miljonäärin, koska miehen seksikkyys ja ulkonäön kauneus ei juuri merkitse naiselle mitää, koska hän on tehokkaasti tukahduttanut seksuaalsuutensa.

Mutta suuri osa naisista hyötyy siitä, että naiset aina jossain määrin tukahduttavat seksuaalisuuttaan, ja valitsevat miehensä järkiperustein.

Tilapäisten seksikumppanien kohdalla tämä pidättäytyminen seksistä on naisille järkevä valinta, sillä kiihkeä yhteinen yö voi aina johtaa pikarakastumiseen ja siihen, että valitaan mieheksi joku pienipalkkainen renttu.

Naisten ylöspäin avioituminen hypergamia, ei olisi mahdollista, jos he eivät aktiivisesti tuhahduttaisi seksuaalisuuttaan ja alistaisi miesvalintojaan järkevälle valinnalle. Miesten hypogamia, eli se, että hyväpalkkaiset miehet avioituvat valitatalojen kassojen kanssa, taas johtuu siitä, että miehet antavat oman seksuaalisuutensa vapaasti vaikuttaa parinvalintaan.

Tämä tulee selvimmin esille aikuisten sinkkujen kohdalla. Aikuiset sinkut voisivat toteutaa seksuaalisuuttaan tilapäisissä seksisuhteissa, mutta tiedämme tilastoista, että he eivät näin tee. Ainakaan aikuiset sinkkunaiset eivät näin tee. Aikuiset sinkkunaiset elävät mieluummin vuosikauisia selibaatissa, täysin ilman seksisuhteita, kuin altistuvat 'himojensa' valtaan ja näin mahdollisesti yhden yön seksisuhteen kautta aloita pitempää seurustelusuhdetta jonkun pienipalkkaisen luuserin kanssa.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos
    «Jos tämä 'järkevyys' viedään äärimmilleen, niin voidaan katsoa naisen voivan valita miehekseen ruman, vanhan miljonäärin, koska miehen seksikkyys ja ulkonäön kauneus ei juuri merkitse naiselle mitää, koska hän on tehokkaasti tukahduttanut seksuaalsuutensa. »

Millä lailla nainen tukahduttaa seksuaalisuutensa naidessaan rumaa vanhaa miljonääriä? Seksuaalinen kiihotus ei aiheutu vain miehen ulkonäöstä, myös miehen vauraus, huomaavaisuus ja monet muut ominaisuudet ja teot aivan suoranaisesti kiihottavat naisia seksuaalisesti. Siis keskimäärin. Eivät naiset nai rumia miljonäärejä järkiperäisesti vaan alapäänsä vieminä.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Joitain lisäkommentteja:

    «Muissa tilanteissa seksuaalinen markkina-arvo vaihtuu resursseiksi vain rajoitetusti, jos ollenkaan.»

Höpönhöpön. Se, että mies maksaa on aika universaali deittiperinne ja mitä enemmän maksaa sitä helpommin saa sekä seksiä että parisuhteita (poimitaan nyt jokin esimerkki). Deittimaksamisella esitellään kykyä ja tahtoa tarjota naiselle resursseja parisuhteen alkamisen jälkeen. Muitakin esimerkkejä seksistä palkkiona rahasta ja muusta löytyy kyllä tutkimuksista. Naiset siis ihan parisuhteiden aikanakin hyvittävät miehen "rahallisen huomaavaisuuden" seksillä.

Vetoat kovasti siihen, että naiset iljeksivät prostituutiota, jossa mies antaa vastikkeeksi vain rahaa. Tieteellisempänä selityksenä sille miksi naiset pitävät (tai ainakin sanovat pitävänsä) prostituution harjoittamista vastenmielisenä on se, että prostituutiossa naisen seksuaalisuus on kaupan kaikille miehille ilman yksinoikeutta. Jos vaimo huoraa, tämän elättäminen avioliitossa ei tuo miehelle yksinoikeutta eikä varmuutta lasten isyydestä. Miehet eivät siksi tykkää mennä naimisiin nk. täysien huorien kanssa ja naiset hyljeksivät huoria etäännyttääkseen itsensä heistä. Pääseminen jakamaan miehen resurssit parisuhteissa taas on yleensä moraalisesti hyväksyttävää, koska lähes kaikki naiset tavoittelevat juuri tätä etua.

    «Laasanen puhuu moniavioisuudesta jossa yhdellä miehellä on useampia naisia jälkimmäisten vapaana valintana, mutta todellisuudessa tällaisia yhteiskuntia ei ole koskaan ollut olemassakaan.»

Siispä Suomea ei ole olemassakaan? MOT?

Ihmiselle tyypillinen painotus yksiavioisuuteen lähtee naisen tarpeesta saada itselleen ja jälkeläisilleen elättäjä ja suojelija. Tästä nainen maksaa antamalla oikeuden paitsi seksiin, peräti yksinoikeuden. Ilman jonkinasteista yksinoikeutta miesten tarve jäädä huolehtimaan jälkeläisistä olisi pieni, koska mies ei tietäisi näiden olevan hänen jälkeläisiään. Miehen resurssien jakaminen toisen naisen kanssa on naisen etujen vastaista. Kuitenkin on niin, että mikäli miehen markkina-arvo on riittävän korkea, on naiselle parempi jakaa resursseja hieman toisten naisten kanssa kuin tyytyä heikkotasoisempaan mieheen.

Aivan vapaaehtoista moniavioisuuden ei tarvitse olla, mutta ylimääräisellä markkina-arvolla, esimerkiksi omaisuuden tuomalla kuten Grönbladin tapauksessa, mies voi kyetä maksamaan oikeudesta saada toisenkin naisen. Länsimaissakin tunnetaan ilmiö, että halutuilla miehillä saattaa olla rakastajatar, joka lähtökohtaisesti joutuu hyväksymään vaimon ja vaimokin (ehkä hampaita kiristellen) rakastajattaren.

Tämä on mahdollista, koska markkina-arvoltaan alempi ei mielellään hylkää arvoltaan korkeampaa, jolloin korkeampi voi käyttää erotuksen valtakeinona saada sivusuhteita. Tässä miestä helpottaa se, että naisen markkina-arvo ja siten valta alenevat avioliitossa, minkä mainitsitkin Laasasen huomioineen. Näissä tapauksissa miehen korkea markkina-arvo siis antaa valtaa ottaa useampia naisia näiden tahdon vastaisestikin. Tämä on kuitenkin nykyään hyvin harvinaista ja rajoittuu tavallisimmin markkina-arvoltaan korkeimpien miesten huippuun (muutkin voivat sitä tosin harjoittaa - markkina-arvo on suhteellinen).

    «Kieltäytymisen tarve ei välttämättä ole manipulointi, seksistä ja parisuhteesta voi kieltäytyä yksinkertaisesti siksi koska ei halua niitä.»

Ilmeisesti et aivan ymmärrä keskustelun tasoa. Kun esimerkiksi evoluutiopsykologiassa puhutaan markkina-arvoteoriasta, on kyse niistä ihmisen seksuaalipsykologian taustalla olevista syistä miksi ihminen haluaa tai ei halua jotain. Tietoinen manipulointi, johon ihminen myös kykenee, on aivan toisella tasolla tapahtuvaa toimintaa kuin yleisemmin eläinnaaraiden päätös kieltäytyä seksistä ilman joitain vaatimuksia (uroksen laatu, kosiskelu, hyödykkeiden tarjoaminen, pesän rakentaminen, jne), joiden tarkoitus voi olla aivan sama kuin tietoisella manipuloinnilla. Taustalla tällöinkin varmasti on "halu" tunteena, mutta se millä mekanismilla halu herää, on yleensä tiedostamatonta ja peräti evolutiivisesti ohjelmoitua.

"Matemaattinen" tarkastelusi lähinnä tarpeettomasti hämärtää asiaa, koska et käytä sitä mihinkään matemaattiseen todistukseen. Lisäksi kirjoituksesi on matemaattisesti kieleltään aika hämärää, esimerkiksi ensimmäisessä kaaviossasi puhut epämääräisesti "todennäköisyysfunktiosta", joka tekstin perusteella on erityisesti kertymäfunktio.

Lähdet tekemään todisteluasi aivan kummallisesta keinotekoisesta käsitteestä, jättämisvalmiudesta, jonka sitten korjailet kattamaan myös seksisuhteet.

    «P on se osuus ihmisistä joita ei ole tarve koskaan jättää, eräänlaisten “ihannekumppanien” joukko. Jos joku jättää kaikki kumppanit ennen pitkää, on P = 0. On aina P < 1, koska kenellekään ei kelpaa kuka tahansa.»

Määrittelet tässä "P":n kahdella eri tavalla, koskemaan "ihannekumppanien" joukkoa ihmisen populaatiossa ja toisaalta yksittäisen ihmisen todennäköisyyttä jättää joku. Määritelmät ovat täysin erit! Tämä menee nyt sen verran hölmöksi että on turha jatkaa enää paljoa pidemmälle.

Ylläoleva myös antaa vihjeen, että et aivan ymmärrä markkina-arvoteoriaa (tai tarkalleen ottaen teoriaryhmää eri tieteenaloilla mutta yksinkertaistan nyt hieman) ja yksinkertaistat sen absurdiksi. MA-teoriassa (tai teorioissa) tai missään muussakaan tunnetussa seksuaalisuuden teoriassa ei ole mitään "ihannekumppanien" joukkoa, joihin kuuluvia kenelläkään ei olisi koskaan tarvetta jättää, ihan jo sen vuoksi että markkina-arvohierarkia on suhteellinen ja kaikilla tasoilla löytyy parempia joihin vaihtaa. Lisäksi markkina-arvo muuttuu jatkuvasti, joten "ei koskaan jättäisi" on aika älytön yksinkertaistus. Rakentelet jotain mallia jossa perusteettomasti tehdään oletukset, että "ihannekumppanuus" olisi absoluuttinen ja vakio.

Keksit kaikenlaisia muitakin kummia oletuksia, kuten että "sekä kh miehellä että kh naisella on olemassa ideaalikumppani joka ei kyllästytä ajan mittaan". Ei sellaisia olekaan, koska esimerkiksi miesten perusluonteena on, että he kyllästyvät kumppaneihinsa ilman, että näissä edes tapahtuisi mitään muutosta, johtuen suuremmasta seksuaalisen vaihtelun tarpeesta (nk. Coolidge-efekti, ks. Schmitt&co 2003 Universal Sex Differences in Sexual Variety). Vielä oleellisemmin, miesten "ideaalikumppanit" automaattisesti muuttuvat ei-ideaalikumppaneiksi iän myötä. Naisilla ei vastaavia automaattisia kyllästymistekijöitä ole, kumppanin vaihtaminen perustuu eri asioihin.

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Deittailumallilla johon viittaat ei ilmeisesti ole mitään empiiristä pohjaa. Mielestäni jatkokeskustelu aiheesta edellyttäisi sellaista.

Olen lukenut, että Thaimaassa deittailu edellyttää isoja taloudellisia investointeja heteromiehiltä. En kuitenkaan usko että Suomessa se olisi näin. On toki kivaa saada drinkki baarissa tai ilmainen lounas, mutta naisten kokonaistaloudelliseen tilanteeseen se ei nähdäkseni vaikuta Suomessa mitenkään.

Lisäksi naisen markkina-arvon (tai yleisesti seksuaalisen hierarkian aseman) vaihtuminen resursseiksi edellyttää myös sitä, että nainen on valmis suhteeseen seksuaalisen hierarkian suhteen alempitasoisen miehen kanssa rahallista korvausta vastaan. Veikkaisin että tämä on kehitysmaissa yleistä, mutta teollisuusmaissa harvinaisempaa.

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Erotit moniavioisuussitaattini asiayhteydestä. Seuraava lause selvitti, että kyse oli yhteiskunnissa joissa naisilla ei ole vastaavaa mahdollisuutta.

Suomessa naisilla on kuitenkin suunnilleen vastaavat mahdollisuudet moniavioisuuteen kuin miehellä, tosin lainsäädäntö ei tällaista salli kummallekaan.

Jos haluat väittää että Suomessa suhteet joissa on yksi mies ja tällä useampi naisia ovat useampia kuin suhteet joissa on yksi nainen ja tällä useampia miehiä, tämä vaatisi jonkinlaista empiiristä näyttöä.

Laasasen kirjassa ja blogeissa on usein keskustelua siitä, että kh naisten seksuaaliset preferenssit ovat enemmän painottuneita vastakkaisen sukupuolen huippupäähän kuin kh miesten. Tämä voi pitää paikkansa, mutta seksuaalisuudella rahastamisen kanssa tällä on tekemistä vain jos naiset ovat sitten valmiita ottamaan epäkiinnostavemman kumppanin resursseja vastaan.

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Taustalla tällöinkin varmasti on "halu" tunteena, mutta se millä mekanismilla halu herää, on yleensä tiedostamatonta ja peräti evolutiivisesti ohjelmoitua.

No Laasasen kirja ei kyllä taida puhua mitään näistä "halun heräämisen" mekanismeista, pikemminkin se käsittelee ihmisten seksuaalista käyttäytymistä rationaalisena valintana, analogisesti mikrotaloustieteiden kanssa.

Ihan mielelläni lukisin biologistisempaa näkökulmaa jos sinulla on ehdottaa linkkejä.

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Käyttämääni terminologiaa voi toki kritisoida.

Ymmärsit oikein että kyse oli kertymäfunktiosta, mutta koska tarkasteluni lähti liikkeelle tästä käsitteestä en halunnut lisätä sille matemaattista painolastia, sanan "kertymäfunktio" kuitenkin ymmärtää vain lukion matematiikan kurssin kohtalaisen hyvin muistava.

"jättämisvalmiuden" sijasta olisi toki voinut puhua "hylkäämisvalmiudesta", mutta halusin että yleinen konsepti ja suure joka mittaa sitä (eli hylkäämistodennäköisyys) olisivat mahdollisimman erilaisen kuuloisia, jotta ne eivät menisi sekaisin.

En käyttänyt kirjainta "P" missään vaiheessa kuvaamaan yksittäisen ihmisen todennäköisyyttä jättää joku. Sen sijaan "P" on koko ajan "asymptoottinen" todennäköisyys pysyä yhdessä. Voi tietysti olla että kirjaimen käyttö on turhaa koska en lopulta jaksanut lisätä sitä kuvaajiin, mikä oli alunperin tarkoitukseni

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

... ei kuitenkaan kertymäfunktiosta reaalijoukossa vaan kompaktisoidussa reaalijoukossa.

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

"Ideaalikumppani" käsite jota käytin voi toki olla huono, voi olla että parempi olisi ollut "hypoteettinen pysyvä kumppani", mikä kuitenkin kuulostaa todella kömpelöltä.

Tämä joukko taas on välttämättä olemassa, koska olen määritellyt suureet niin että ne ovat täysin empiirisisesti määriteltäviä, ja osa ihmisistä on todellakin elämänsä loppuun asti yhden kumppanin kansa, oli "miesten perusluonne" sitten mikä hyvänsä.

Joen Perämetsä

onko laasanen jo nähnyt tämän tekstin? : D

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Viktor

En tiedä mistä tilastosi on vedetty, mutta väite naisen vähäisemmästä seksuaalisesta vallasta suhteessa kuulostaa absurdilta. Olen ollut muutamassa pidemmässä suhteessa. Nopeasti tulee se fakta eteen että naiset haluavat vähemmän ja täten heille muodostuu nopeasti seksuaalinen monopoli. Samaa saa kuulla miesten saunassa. Sitä pidetään yleisenä fakta. Naimisiin mennessä mies menettää viimeisetkin rippeet siitä. Kuten Laasasen gradussa miehillä jäävät vaihtoehdot melkolailla 1) suhteen ulkopuolelle 2) pornografiaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset