Antti Rautiainen

Seksuaalinen markkina-arvo vai seksuaalinen hierarkia?

Kirjoitin marraskuun lopussa Henry Laasasen teoriasta “naisten seksuaalisest vallasta”. Edellisessä kirjoituksessa argumentoin miksi “naisten seksuaalisen (yli)vallan” teorialla ei ole todellisuuspohjaa edes Laasasen oman kirjan mukaan, tässä kirjoituksessa selitän  miksi on mielekkäämpää puhua seksuaalisista hierarkioista kuin seksuaalisesta vallasta.

Matematiikassa järjestyksiä luokitellaan monilla tavoilla – yksi tapa on jakaa järjestykset totaaleihin (eli lineaarisiin) ja osittaisiin järjestyksiin. Näiden käsitteiden aksiomaattiset määritelmät löytää halutessaan englanninkielisestä wikipediasta (total order, partial order), mutta pari kuvaa riittää käsitteiden selittämiseen. Totaalisessa järjestyksessä kaikista alkiopareista voi määritellä yksikäsitteisesti, kumpi alkio tulee järjestyksessä ensin ja kumpi jälkeen. Esimerkiksi jos allaolevassa kaaviossa nuoli tarkoittaa sitä, että alkio josta nuoli lähtee on pienempi kun kun alkio johon nuoli kohdistuu, niin toinen kakkosella merkitty alkio on pienempi kuin kutosella merkitty alkio.

totalorder

 

 

 

Osittaiselle järjestykselle tätä ei voi aina yksikäsitteisesti päätellä. Esimerkiksi alla olevassa kaaviossa ei voi päätellä, onko kirjaimella “b” merkitty alkio suurempi kuin kirjaimella “c” merkitty alkio, vai päinvastoin.

partialorder

 

Seksuaalisen hierarkian voi määritellä monella tavoilla, näistä osa on totaalisia järjestyksiä, ja osa on osittaisia järjestyksiä.

 

Laasasen kirjassa seksuaalinen hierarkia tarkoittaa yleensä preferenssieroja seksiin, jota ei sen kummemmin määritellä. Ilmeisesti Laasanen pitää itsestäänselvyytenä mikä on seksiä ja mikä ei ole, oletan että hän tarkoittaa seksillä heteroseksuaalista penetraatioseksiä. Selkokielellä sitä kuinka mielellään valittu henkilö harrastaisi seksiä jonkun kanssa. Tämä lähtökohta on rajallinen, koska monet eivät ymmärrä seksiä heteroseksuaalisena penetraatioseksinä, eivätkä halua erottaa seksiä parisuhteista yleensä. Mutta sikäli kun subjektiivinen hierarkia on mielekäs, se on totaalinen hierarkia – jos ei osaa tehdä valintaa kahden vaihtoehdon välillä, voi olettaa niiden olevan järjestyksessä suurin piirtein samalla tasolla.

Jos tämän hierarkian sijasta tarkastelee esimerkiksi yksilön preferenssejä vakisuhdekumppaneiden suhteen tai kiinnostusta jollain toisella tavalla määriteltyyn intiimiyteen, niin järjestys on edelleen totaalinen. Monille ei tuota mitään vaikeuksia luokitella ihmiset ainakin kategorioihin “mielelläni”, “ehkä” ja “ei missään tapauksessa”, riippumatta siitä mitä seksuaalisuus itselleen tarkalleen tarkoittaa ja mitä tarkalleen tarvitsee.

Mutta jos tarkastelee tilannetta ihmisyhteisössä, järjestys ei enää olekaan totaalinen. Yksi preferoi yhtä, toinen toista, ja erilaiset tarpeet sotkevat tilannetta entisestään. Mutta kaksi perusteesiä pitävät mielestäni kuitenkin paikkansa, riippumatta siitä onko kyse laasaslaisesta heteroseksuaalisesta penetraatioseksistä, parisuhteista tai jonkin muunlaisesta intiimiydestä. Ensimmäinen on, että toisilla on enemmän kumppanivaihtoehtoja kuin toisilla. Toinen perusteesi on, että henkilöstä ja tarpeista huolimatta yhden haluama kumppani on todennäköisemmin haluttu myös jollekin toiselle.

Perusteeseistä seuraa, että kaikkien subjektiiviset kiinnostukset ja tarpeet korreloivat siinä määrin, että tällä on myös yhteiskunnallista merkitystä.

Laasasen väite on kuitenkin vahvempi, kun nämä perusteesit. Laasanen väittää, että on kaikille ihmisille voi antaa (likimain) numeron ykkösen ja kympin väliltä, mikä kuvaa hänen puoleensavetävyyttä vastakkaisen sukupuolen silmissä (Naisten seksuaalinen valta, s. 95-96). Väite tarkoittaa, että subjektiivinen ja yhteiskunnallinen seksuaalinen hierarkia (likimain) yhtyisivät. Tämä ei kuitenaan pidä paikkaansa – yksittäisten ihmisten preferenssit ja tarpeet voivat erota jyrkästi. Esimerkiksi ei ole mitään hyötyä siitä että saa valtavasti tarjouksia irtoseksistä satunnaisilta ihmisiltä jos haluaa vakisuhdetta vain jonkun yksittäisen ihmisen kanssa.

Matematiikassa arvon määritteleminen vaatii vielä tiukempaa ehtoa kuin totaalinen järjestys. Totaalijärjestyksessä alkioille voi antaa järjestysluvun, mutta arvo edellyttää että järjestyksen määrittää jonkinlainen vaihdettava suure, arvo. Ehkä jollekin ihmiselle seksuaalinen hierarkia voi olla niin täsmällinen, että hän voi määritellä jonkun ihmisen olevan hänelle esimerkiksi 3.6 kertaa haluttavamman kun toisen. Suurimalle osalle tämä ei kuitenkaan ole näin, ja yhteiskunnallisessa tapauksessa seksuaalisesta arvosta puhuminen on järjetöntä, jos arvo ymmärretään matemaattisessa mielessä. Mutta vaikka seksuaalisesta markkina-arvosta puhuminen on järjetöntä, seksuaalisesta hierarkiasta puhuminen ei ole.

Kuten minkä tahansa mielekkään teorian, seksuaalisen hierarkian teorian voi myös kumota. Se edellyttää jomman kumman perusteesin kumoamista – eli joko on todistettava, että kaikilla ihmisillä on likimain yhtä paljon kumppanivaihtoehtoja, tai sen todistamista, että kumppanipreferensseillä ei ole minkäänlaista korrelaatiota.

En tiedä onko tällaista testiä joskus vakavasti yritetty. Evidenssiä seksuaalisen hierarkian puolesta mutta markkina-arvoteoriaa vastaan löytyy esim. täältä

Markkina-arvon käsitteen kannattaja voisi tietysti sanoa että kyseessä on pelkästään likiarvo. Mielestäni on kuitenkin järkevämpää käyttää eksakteja käsitteitä kuin termejä, jotka pitävät paikkaansa vain suurin piirtein. Jos seksuaalinen markkina-arvo on vain likiarvo, on kokonaan käsitteen käyttäjän vastuulla todistella onko tämä likiarvo missään mielessä “riittävän hyvä”. Seksuaalisen hierarkian käsitteen todistustaakka on huomattavasti pienempi, mutta käsite on kuitenkin riittävän hyvä, jotta sitä voidaan käyttää seksuaalisen käyttäytymisen taloudellisten ja muiden yhteiskunnallisten seurausten arviointiin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän JoannaValkeala-Haikara kuva
Joanna Valkeala-Haikara

Todennäköisesti vastaus olisi toisten ihmisten kohdalla löytyy enemmän todisteita kumppani prefrenssiydestä toisilla vähemmän, jos asiaa alettaisiin tutkia, pitäisi löytää valtavasti uusia määreitä vähän kaikkeen, seksualiset prefrenssit ovat ihmisillä hyvin erilaisia, myös tärkeä asia on kysymys yhteydestä, joillekin ei merkitse mitään. Jos lähdettäisiin tutkimaan vaikka sataa sinkkua olisi vastaukset niin laajoja ja useat, eivät osaisi pistää sanoiksi asioita,, jotka ovat aika piilotajuisia. Kaikki voi myös olla illasta kiinni, mielenhäivähdyksestä ym. lista tällä hetkellä näyttää lähinnä loputtomalta, mitä kaikkea pitäisi alkaa tutkia, saadakseen oikeita tuloksia.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset