Antti Rautiainen

Muuttaako vuosien 1999-2000 perustuslaki Suomen puoluejärjestelmän?

Jotkut tuttuni ovat olleet iloisia edes siitä, että Suomen seuraava pääministeri on arvoliberaali eikä mikään kypäräpappi. Talouspolitiikassa Stubb edustaa kuitenkin äärilaitaa, julkisen sektorin 15.5 miljardin leikkuritavoite asemoi hänet deflaatiopuolueen deflaatiosiipeen.

Vuosien 1999-2000 perustuslakiuudistus on asettanut Suomen paradoksaaliseen tilanteeseen, jossa suurimmasta puolueesta tulee helposti pääministeripuolue, vaikka sitä johtaisi Stubbin kaltainen ekstremisti. Perustuslaki ei tosin automaattisesti määrää suurinta puoluetta pääministeripuolueeksi, mutta perustuslain mukaan viimeisessä pääministeriäänestyksessä näin tapahtuisi miltei varmasti mikäli kahdessa ensimmäisessä äänestyksessä ei päädyttäisi muunlaiseen kompromissiin. Tämän vuoksi on loogista, että hallitustunnustelut aloittaa suurin puolue.

Jos tällä systeemillä olisi edetty vuonna 1958, olisi SKDL ollut pääministeripuolue.

Vuosien 1999-2000 perustuslain puitteissa on siis paljon tärkeämpää olla suurin puolue kuin Kekkosen aikana. Jopa niin tärkeää, että luulisi että puolueiden määrä alkaa vähetä, tai sitten ne alkavat muodostamaan samanlaisia kiinteitä konglomeraatteja kuin Ruotsin Alliansen.

Miksi näin ei ole vielä tapahtunut? Suomalaiset ovat hyvin puolueuskollisia, ja monet äänestävät samaa puoluetta hautaan asti. Siksi puoluejärjestelmän muutokset ovat hitaita. Lisäksi suuriin muutoksiin ei ole painetta niin kauan kun Suomessa on 3-4 tasavahvaa puoluetta, jotka kaikki voivat toivoa kasvavansa suurimmaksi omin avuin. Mutta jos yksi niistä vetää pysyvän kaulan muihin, on muilla suuret paineet joko yhdistymiseen tai ainakin lähempään yhteistyöhön. Viime kädessä perustuslaki luo painetta kaksipuoluejärjestelmään siirtymisen puolesta, Ruotsissahan sellainen oikeastaan jo onkin, on vain Alliansen ja demareiden vetämä vasemmisto.

Demokratialle kaksipuoluejärjestelmä olisi ilman muuta huono asia.

Vaikka uusi perustuslaki periaatteessa lisäsi demokratiaa karsimalla presidentin valtaoikeuksia, käytännössä voikin käydä niin että demokratia hupenee puoluekentän moniäänisyyden vähetessä. Yritykset parantaa edustuksellisia järjestelmiä edustuksellisen logiikan puitteissa johtavat helposti ojasta allikkoon.

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän janimakela kuva
Jani Mäkelä

Millä tavalla se on lisännyt demokratiaa, että parlamentarismista on tehty käytännössä puoluekurilla ryyditetty enemmistön diktatuuri, jossa yhden puolueen valitsema pääministeri voi tehdä mitä haluaa eikä kansan suoralla vaalilla valitsema presidentti voi muuta kuin "paheksua ahkerasti"?

Jukka Mäkinen

"Demokratialle kaksipuoluejärjestelmä olisi ilman muuta huono asia."

Onko tähän väitteeseen mitään perusteluja?
Tosiasia kuitenkin on että kahdessa maailman vanhimmassa ja vahvimmassa Britanniassa ja Yhdysvalloissa demokratiassa on käytännössä kaksipuoluejärjestelmä, joka kylläkin jostuu enemmänvaalitavasta joka ei ole suhteellinen, vaan edustajat ovat suoraan vastuussa äänestäjilleen, toisin kuin Suomessa missä he ovat vastuussa lähinnä puolueilleen.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

USA ei ole parlamentaarinen demokratia lainkaan - hallituksen ei tarvitse nauttia parlamentin luottamusta, vaan se vastaa suoraan presidentille.

Jukka Mäkinen

Kukaan ei puhunutkaan parlamentaarisesta demokratiasta. USA'n presidenttivetoinen demokratia on silti demokratia. Jossain mielessä paljon toimivampi. Tuomiovalta, toimintavalta ja lainsäädäntövalta on selvästi erotettu toisistaan, eikä kuten Suomessa, jonka heimopäällikködemokratiassa kukaan ei vastaa mistää, heimopäälliköt itse päättävät tekojensa oikeellisuuden eukä kukaan vastaa mistään. Edes poliittisesti.

Eikä siellä Ameriikan ihmemaassa presidentti ja hallitus paljoa voi tehdö ilman kongressin suostumusta. Se kun vielä toistaiseksi on kukkaron vartija.

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Kaikista länsimaisista demokratioista Britanniassa ja Yhdysvalloissa politiikka on varmast kauimpana siitä mitä kansa todella haluaisi. Tämä tuskin johtuu yksinomaan puoluejärjestelmästä, mutta sillä on varmasti paljon osuutta asiaan.

Käyttäjän VilleMaki kuva
Ville Mäki

Tuskin Suomi mihinkään kaksipuoluejärjestelmään siirtyy. Ja toisaalta vähän vaikea keksiä järkevämpääkään tapaa valita pääministeri muulla tavalla kuin nimittää sellaiseksi suurimman puolueen puheenjohtaja. Presidentin valtaa on kylläkin leikattu liikaa.

Isoimmat ongelmat ovat mielestäni puoluekuri, joka pakottaa kansanedustajat äänestämään päinvastoin kuin on luvannut. Eikä muutoinkaan demokratiaa oikein kunnioiteta. Mielestäni se, että Stubb valitiin melkoisella äänivyöryllä EU-parlamenttiin, mutta mies päätikin olla ottamatta paikkaa vastaan, on jo kansan tahdon päälle paskomista.

Jukka Mäkinen

"Ja toisaalta vähän vaikea keksiä järkevämpääkään tapaa valita pääministeri muulla tavalla kuin nimittää sellaiseksi suurimman puolueen puheenjohtaja"

Koko pääministeristä pitäisi päästä eroon ja siirtyä takaisin presidentivetoiseen hallitukseen. Erottaa toisistaan lainsäätäjät ja toimeenpanijat. Jos kansanedustaja valitaan ministeriksi, niin samalla luopuu edustajan paikastaan ja varamies astuu tilalle. Silloin eduskunta oikeasti valvoisi hallituksen toimintaa, mikä kai olisi tarkoitus.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Viime eduskuntavaaleissa nähtiin, että Suomen poliittinen kenttä on muuttunut erittäin rajusti, kun Perussuomalaiset nostivat paikkalukunsa eduskunnassa viidestä edustajasta kolmeenkymmeneenyhdeksään. Samalla loppui ns. vahvojen hallituksien kausi, jossa kahdella suurella ja RKP:lla oli yhdessä enemmistö eduskunnasta ja ne pystyivät helposti räätälöimään hallituspohjan ja hallitusohjelman puhtaasti omista tarpeistaan. Nyt hallituksessa on pienempien puolueiden vaa'ankieliasema, jonka selkein ulkoinen puumerkki on ollut suurten julkisen talouden leikkausten muuttuminen mahdottomiksi.

Jos seuraavien eduskuntavaalien jälkeen Perussuomalaiset nousisivat suurimmaksi puolueeksi, siitä ei todennäköisesti hallituspuoluetta tulisi, vaan Kokoomus, SDP ja Keskusta joutuisivat käytännössä "saartamaan" Perussuomalaiset, mikäli uhkana olisi eurokriittisyyden nousu ja epävarmuudet pysyä mukana kaikissa tärkeissä EU:n ytimissä ja yhteistyössä.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Eurokriittisyyden nousu on kai tätä nykyä uhka perussuomalaiseksi itseään kutsuvalle puolueelle.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Ei suoranaisesti, ottaen huomioon M2011:n, Itsenäisyyspuolueen ja Sinivalkoisen rintaman huonon kannatuksen, mutta näiden kolmen eduskunnan ulkopuolisen puolueen pelkkä olemassaolo pakottaa Perussuomalaiset varovaisiksi EU-politiikassaan suhdanteista riippumatta. On myös loogisesti ymmärrettävää, etteivät Perussuomalaiset voi muuttua liikaa Kokoomuksen, Keskustan tai SDP:n kaltaisiksi sulautumatta niihin.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Antti Rautiainen kirjoitti:
"Lisäksi suuriin muutoksiin ei ole painetta niin kauan kun Suomessa on 3-4 tasavahvaa puoluetta, jotka kaikki voivat toivoa kasvavansa suurimmaksi omin avuin. Mutta jos yksi niistä vetää pysyvän kaulan muihin, on muilla suuret paineet joko yhdistymiseen tai ainakin lähempään yhteistyöhön. Viime kädessä perustuslaki luo painetta kaksipuoluejärjestelmään siirtymisen puolesta, Ruotsissahan sellainen oikeastaan jo onkin, on vain Alliansen ja demareiden vetämä vasemmisto.
Demokratialle kaksipuoluejärjestelmä olisi ilman muuta huono asia."

"Pääministerivaali" on Suomen kaltaisessa sirpalepuoluemaassa äärimmäisen epäonnistunut järjestelmä. Sen osoittivat jo vuoden 2011 eduskuntavaalit. Silloin neljästä keskisuuresta puolueesta Kokoomus sai runsaat 20 prosenttia eli runsaan viidenneksen äänistä, mikä takasi sille neljäksi vuodeksi vaikutusvaltaisen pääministerin paikan. Muodostettiin tämä surkea "sekametelisoppahallitus".

Tällaiselle järjestelmälle parlamentaarisissa demokratioissa niin kuin Pohjoismaissa, Englannissa, Australiassa jne hevosetkin nauravat.

Olisi pitänyt jo ennen vaaleja muodostaa blokkeja niiden puolueiden kesken, jotka ovat valmiita hallitusyhteistyöhön. "Pääministerivaali" olisi sitten pitänyt käydä näiden puolueblokkien kesken. Tällainen menetelmä olisi taannut äänestäjille "kuluttajansuojan". He olisivat tienneet, millaisen hallituskoalition tueksi heidän äänensä menee.

Ehdotin tällaista järjestelmää jo ennen vuoden 2011 vaaleja. Ehdotusta ei otettu kuuleviin korviin:
http://timouotila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/68728-p...

Sdp:n katastrofaalisen alhainen gallupsuosio johtuu kolmivuotisesta istumisesta hallituksessa Kokoomuksen apupuolueena.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Jarmo Virmavirta pohti perustuslainmuutoksen synnyttämää tilannetta Suomen politiikassa aika kriittiseen sävyyn tuoreimmassa Kanava-lehdessä.

Hänen artikkelinsa pohjalta laadin blogin, siinä käy ilmi valtapoliittisen tyhjiön täyttyminen uudenlaisella tavalla. Valta Suomessa on puolueilla, mutta ne ovat monestakin syystä johtuen kyvyttömiä kantamaan valtaa, mutta myös vastuuta. Sitäpaitsi vastuu ei mielekkäällä tavalla kohdennu kenellekään;

Vallan siirto hallitukselle – tai kuten Virmavirta asian aivan oikein tarkentaa – puolueille, ja tähän liittyvä presidentin vallan karsinta edellä mainitulla tavalla, on johtanut mihinkäpäs muuhun kuin tähän, missä nyt olemme:

”Pitkäikäiset enemmistöhallitukset pilkuntarkkoine hallitusohjelmineen merkitsevät melkeinpä luonnon lain mukaisesti sitä, että eduskunta muuttuu kumileimasimeksi, joka hyväksyy sen, mitä hallitus on päättänyt.

Eduskunta voi siirrellä kymmeniä tai satoja tuhansia, mutta miljoonat päätetään hallituksessa”, sanoo Virmavirta.

*

Karsitun presidentin lisäksi Virmavirta näkee poliittisessa järjestelmässämme vielä yhden olennaisen virheen, tai puutteen.

”Suhteellinen vaalitapa soveltuu huonosti parlamentaariseen kuvioon. Se pitää yllä hajanaista monipuoluejärjestelmää enemmän kuin korostaa parlamentaarista vastuuta.

Suhteellisissa vaaleissa ei yksikään puolue koskaan joudu vastaamaan hallituksen tekemisistä.”

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/16950...

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Veikko Huuska kirjoitti, kommentti 12:
”Suhteellinen vaalitapa soveltuu huonosti parlamentaariseen kuvioon. Se pitää yllä hajanaista monipuoluejärjestelmää enemmän kuin korostaa parlamentaarista vastuuta."

Jarmo Virmavirran artikkelissa on monia järkeviä näkökohtia. Suhteellinen vaalitapa tuottaa hajanaisen puoluejärjestelmän. Tässä ongelmassa auttaisi se, että puolueet muodostaisivat ennen vaaleja hallituskoalitioita, joiden välillä äänestäjät voisivat valita. Nykyinen puolueiden välinen "pääministerivaali" tuottaa helposti nykyisen kaltaisia "sekametelisoppahallituksia".

Kekkosen ja Koiviston aikaan presidentillä oli liikaa valtaa yli eduskunnan. Esimerkiksi vuoden 1987 vaalien edellä Keskusta, Kokoomus ja Rkp joutuivat solmimaan salaisen "kassakaappikoalitiosopimuksen" pelätessään presidentin reaktiota. Tuo hallituskoalitiosuunnitelma olisi pitänyt kertoa äänestäjille jo ennen vaaleja. Kun se tuli ilmi vaalien jälkeen, Koivisto kosti ja määräsi "manuaalisesti" aivan toisenlaisen hallituspohjan. Tuollainen presidentin yksinvalta ei sovellu tälle päivälle.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset