Ortodoksien etninen puhdistus Suomesta 1600-luvulla
Huhtikuussa tuli kuluneeksi sata vuotta vähintään 800 000 uhria vaatineesta armenialaisten kansanmurhasta Osmanien valtakunnassa. Vuosipäivästä uutisoitiin laajasti myös Suomessa. Samalla hämmästeltiin kuinka Turkki vieläkin pyrkii vähättelemään tapahtumia.
Kuitenkin myös meillä on oma etninen puhdistuksemme, josta harva tietää. Keskustelu Suomen ortodoksiväestön kohtalosta 1600-luvulla on pienten piirien harrastus, mutta näkemyksiä löytyy laidasta laitaan. Eläkkeellä olevalta Helsingin yliopiston Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian professorilta Pentti Laasoselta julkaistiin vuonna 2006 kirja “Novgorodin imu — miksi ortodoksit muuttivat Venäjälle Käkisalmen läänistä 1600-luvulla”. Ehkäpä Turkissakin selitetään armenialaisten
kansanmurhan aikaista ja sen jälkeistä joukkopakoa Ranskaan ja muihin maihin “Pariisin imulla”. Laasonen on perehtynyt asiaan, mutta hän selittää monet tapahtumat parhain päin luterilaisen esivallan kannalta.
Karjalan 1600-luvun ja Turkin 1900-luvun tapahtumat eroavat, mutta niillä on kaksi keskeistä yhtymäkohtaa.
Ensinnäkin, sekä Ruotsin ortodoksit että Osmanien valtakunnan armenialaiset olivat toisen luokan kansalaisia. Karjalassa sijaitsevan Käkisalmen läänin ja Inkerin ortodoksit joutuivat Ruotsin alamaisiksi 1600-luvun taitteen valloitussodissa. Ortodokseilla ei ollut edustusta valtiopäivillä. Toisin kuin muualla Ruotsissa, talonpojilla ei ollut oikeutta lunastaa tiloja itselleen. Lähes koko alue oli jaettu läänityksiksi aatelisille ja säätyläisille, jotka verottivat sitä siekailematta. Väestö oli vapautettu sotaväenotosta, mutta tämä erioikeus houkutteli Suomesta runsaasti maatonta väestöä, joka alkoi syrjäyttää alkuperäisasukkaita.
Ortodokseja yritettiin pakkokäännyttää luterilaisuuteen velvoittamalla heidät käymään luterilaisissa jumalanpalveluksissa. Kuolleiden ortodoksipappien tilalle ei saanut kutsua uusia Venäjältä. Näistä määräyksistä jouduttiin aika ajoin tinkimään, mutta suuntaus oli selvä. Ortodokseille tärkeiden luostarien munkit oli tapettu tai ajettu Venäjälle. Inkerissä ortodoksien piti rahoittaa luterilaisia seurakuntia.
Toiseksi, sekä armenialaiset että Ruotsin ortodoksit tukivat Venäjän armeijaa sen hyökätessä. Molemmat pitivät Venäjää vapauttajana. Ruotsin ortodoksien kohtalon ratkaisi vuosien 1656-1658 ruptuurisota. Venäjän perääntyvän armeijan mukaan lähti myös suurin Suomen Karjalan ja Inkerin
ortodokseista, koska he pelkäsivät kostotoimia. Pelko ei ollut turha, moni joka ei ehtinyt pakoon koki kovan kohtalon.
Kaikkiaan Ruotsin Karjalasta pakeni Venäjälle 1600-luvulla 40-50 000 ortodoksia ja Inkeristä 20 000. 1600-luvun jälkeen suurin osa Karjalan kansasta asui Karjalan ulkopuolella, pääosin Volgan yläjuoksulla. Joukkomuutto aloitti assimilaation, nykyään karjalaisia on Venäjällä jäljellä
enää noin 60 000, Inkerin ortodoksisia alkuperäisasukkaita inkeroisia ja vatjalaisia vain muutamia satoja
Antti Rautiainen
(Julkaistu alunperin Vapaa-ajattelija lehden numerossa 2/2015)
Vielä 30-luvulla Suomen Raja-Karjalassa ennen sotia silloinen karjalankielinen ortodoksiväestö kutsui suomea puhuvia luterilaisia ”ruoččeiksi”. Esimerkiksi Suojärvellä pahoiteltiin sitä, että ”lapset školas ruoččivoijutah”, mikä tarkoitti karjalaisten muuttumista suomalaisiksi kouluopetuksen myötä.
Tuo Ruotsin harjoittama karjalaisten vainoaminenhan keskittyi lähinnä kannakselle ja Inkerinmaalle eikä niinkään Laatokan pohjoispuolelle, jossa alkuperäinen väestö säilyi aina talvisotaan asti. Onkin mielenkiintoinen havainto, että Tverissä asti vuosisatoja asustaneet karjalaiset puhuvat vielä tänä päivänä melko lailla samaa murretta kuin Suomen alueen entiset rajakarjalaismurteet olivat.
Tverinkarjalaisten ja niin sanottujen saarekekarjalaisten lukumäärä on sotien jälkeen kääntynyt dramaattiseen laskuun. Tverinkarjalassa oli vielä viime vuosisadan puolivälissä toistasataatuhatta karjalaista, nyt ehkä noin 20.000. Sama kohtalo on ollut Vienan karjalaisilla, mutta Aunuksen karjalaisten määrä on säilynyt tasaisempana. Siksi aunukselaiseen puheenparteen pohjautuva ”livvin” murre onkin viime aikoina otettu käytännössä karjalan kirjakieleksi niihin opinahjoihin, joissa sitä opetetaan ja niihin julkaisuihin, jotka karjalaksi on kirjoitettu.
Olen tuosta ortodoksien etnisestä puhdistuksesta joskus muistuttanutkin nykyisiä inkeriläisiä paluumuuttajia, jotka ovat nostalgisesti pahoillaan Inkerinmaan katoamisesta, että koko Inkerinmaahan oli perustettu ”imperialisen valloituksen” ja ”etnisen puhdistuksen” seurauksena.
Ilmoita asiaton viesti
Suo siellä, vetelä täällä. ”Novgorodin imussa” oli vastassa hieman hitaampi prosessi, venäläistyminen. Se, mikä uskon harjoittamisessa voitettiin, hävittiin sitten lopulta omassa kielessä ja muussa omassa kulttuurissa. Neuvostoliitto vei sitten uskonnonkin.
Wikissä https://fi.wikipedia.org/wiki/Valdainkarjalaiset
-1800-luvun puolivälissä Novgorodin läänissä laskettiin olleen 27 076 karjalaista
-1850-luvulla monet heistä olivat kaksikielisiä, ja esimerkiksi Mstajoen varrella lapset puhuivat enää harvoin karjalaa
-1897 väestönlaskennan mukaan Novgorodin läänissä oli 9 980 karjalaa äidinkielenään puhuvaa
-1926 väestönlaskennan mukaan karjalaisia oli Novgorodin läänissä yhteensä 858 henkeä
Käsittääkseni Neuvostoliitossa toisen maailmansodan jälkeen toteutetut suuret etniset väestönsiirrot rajaseuduilta (esim. Krimin tataarit vaihdettiin venäläisiin) tehtiin myös siitä ajatuksesta, että maan sisäosiin siirrettyinä ne sulautuisivat muuhun yhteiskuntaan. Rajaseuduilla tällaisten ”dynaamisten” väestöjen lojaaliudesta kun ei ollut konfliktitilanteissa keskusvallalle takeita.
Ilmoita asiaton viesti
Jotta kenellekään lukijalle ei jäisi väärää kuvaa, niin on syytä vielä mainita, että nuo Valdain karjalaiset edustavat/edustivat vain yhtä ryhmää saarekekarjalaisista ja varsinaisten Tverin karjalaisten lukumäärä on edelleen melko huomattava. Heidän keskuudessaan on jopa karjalankielistä opetusta ja lehtijulkaisutoimintaa. Virallinen kulttuuriautonomiastatus saavutettiin Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen 90-luvulla.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan. Hyvä täsmennys. Joka tapauksessa kuuluvat hekin Venäjän ”uhanalaisiin kansoihin”. Rautiainen ei sano lähdettään, mutta toteaa tuossa kuitenkin (huomaan nyt) ”…nykyään karjalaisia on Venäjällä jäljellä enää noin 60 000”. Siis suomalaisen pikkukaupungin verran.
(wiki sanoo: https://fi.wikipedia.org/wiki/Karjalaiset_%28kansa…)
Ilmoita asiaton viesti
Huomasin inkerikkojen historiaa (pinnallisesti) kerratessani jotakin, mitä voisi verrata edellä mainitsemaani Stalinin aikaisiin Krimin tataarien pakkosiirtoihin.
Nimittäin Moskovan Suuriruhtinaskunnan vaikutusta nopeutettiin tuomalla venäläisiä uudisasukkaita siihen liitetyn Novogorodin maille 1400-luvun lopussa. Vatjalaisia ja inkerikkoja (tuohon aikaan enimmäkseen kai pakanoita) passitettiin omilta alueiltaan venäläistymään sisämaahan. Loput jääneet käännytettiin ortodoksiuskoon 1500-luvulla. Suunta-antavia päälukuja olisi kiva tietää.
”In 1478 Moscow conquered the Republic of Novgorod. The new rulers strove to join the new territories with the Grand Principality of Muscovy. In 1484 and in 1488 large numbers of Votes and Izhorians were deported to Russia. They were replaced by Russian colonists.”
http://www.eki.ee/books/redbook/izhorians.shtml
Ilmoita asiaton viesti
Vielä:
Olisi myös kiva tietää keskustellaanko Ruotsissa tästä heidän johdollaan toteutetusta karjalaisten ortodoksien etnisestä puhdistamisesta, ja millä akateemisuuden ja kansallisen häpeän asteella. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsalainen Wikipedia ainakin kirjoittaa asiasta aika neutraalin toteavasti:
”Sverige försökte introducera den lutherska tron, vilket dock var föga framgångsrikt. Den lutherska tron vann dock mot den grekisk-ortodoxa genom att en betydande del av de ortodoxa flydde till Ryssland,[8] särskilt i de nordöstra delarna av Ingermanland där de svenska lagarna och det lutherska kyrkobruket väckte stort missnöje. Samtidigt skedde en invandring av lutherska finnar från trakterna i Savolax och Karelska näset (huvudsakligen från Äyräpää) till Ingermanland.”
https://sv.wikipedia.org/wiki/Ingermanland
Ilmoita asiaton viesti
Huomaanpa itsekin nyt neutraloivani, etenkin kun löysin tämän blogin aiheelle omistetun wikin (joka varmaan on blogistin mielessä luterilaisittain biassoitunut).
https://fi.wikipedia.org/wiki/Karjalan_v%C3%A4est%…
Tuon väestöliikkeen taustalla on ollut niin työntäviä kuin vetäviäkin tekijöitä, ja molempia yhtäaikaakin. Molemmat puolet on huomattava väestödynamiikassa, ja sitä paitsi jotkuthan jäivät (kuten niitä inkerikkoja, jotka säilyttivät ortodoksisuutensa ja myös siksi että uskonto esti sulautumasta luterilaiseen väestöön).
Venäjälle vetäviä syitä 1600-luvulla on ollut venäläisten suorittama aktiivinen agitoiminen omalle puolelleen rajakonflikteja ajatellen (ja onhan niin että puolensa on joskus valittava) mutta sitten on haluttu myös uudisasuttaa hylättyjä, mutta elinkelpoisia ja elintärkeitä venäläisiä alueita. Tästä Volgan alajuoksun aiheuttamasta ”imusta” ei ollut vielä puhettakaan:
”Lähtijät päätyivät lähinnä ylisen Volgan pohjoisosiin, jonne haluttiin viljelijöitä pitkällisten levottomuuksien autioittamiin kyliin. Kantaväestö oli paennut Volgan alajuoksulle, minne muodostui runsaasti itsenäisiä kasakkayhteisöjä. Sijainti oli tärkeä Moskovan kaupungin elintarvikehuollon kannalta, joten asuttamista tuettiin hallitsijatasolta asti. Asutus organisoitiin järjestelmällisesti ja tulokkaille annettiin etuuksia sekä verohelpotuksia. 1650-luvulla ennen ruptuurisotaa houkuttelu muuttui aktiiviseksi ja Käkisalmen lääniin organisoitiin asiamiesverkosto vakoilua ja värväystä varten. Tverin alueelle 150–200 km Moskovasta luoteeseen muodostui nk. Tverin Karjala, jossa suurimmat yhteisöt ovat osittain säilyttäneet oman kielensä ja kulttuurinsa.”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Karjalan_v%C3%A4est%…
(Tuollaisia asiamiesverkostoja oli Euroopassa ja Suomen Suuriruhtinaskunnassa kun haluttiin siirtolaisia Amerikkaan).
Työntäviä sitten mm. ”Ortodoksiväestön joukkopaon syynä olivat enimmäkseen verotus ja ankarat katovuodet, mutta myös kulttuuriset ja uskonnolliset syyt.”
Toivorikas kansa äänesti siis jaloillaan/hevoskärryillä, vai menivätkö viikinkien vesireittejä?
(En haluaisi vähätellä asiaa, mutta toisaalta vielä vähemmän Armenian kansamurhaa, joka on omassa luokassaan).
Ilmoita asiaton viesti
Aikamoista kansainvaellusta se joka tapauksessa on ollut, kun noin satatuhatta ihmistä sylilapsineen, mummoineen ja vaareineen on lähtenyt jalkapatikassa jonnekin 800 kilometrin päähän siihen aikaan. Ei sitä aivan helposti ole päättänyt kotiaan ja omaisuuttaan jättää, joten sekä työntö että veto on pakko olla ollut hyvin voimakas. Siinä on ollut tuimia pakkasia ja kuraisia kinttupolkuja, nälkään kuolevia ystäviä, erilaista kurjaa välietappia j.n.e.
Ilmoita asiaton viesti
”Ortodoksien etninen puhdistus Suomesta 1600-luvulla”
Tuon Suomi-termin käyttö johtaa ajatukset todella harhaan. !600-luvulla kaikki olennaiset koko valtakuntaa koskevat päätökset tehtiin Tukholmassa. Valtakuntakin oli Sverige/Ruotsi. Meidän suomalaisten ei ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä saati sitten heittää tuhkaa päähämme.
Toisaalta Itämaan eli tulevan Suomen alueelle kohdistui useampi venäläisten hyökkäys. Vuosina 1700-1721 vallitsi täällä ns. Isoviha. Sitä voidaan syystä kutsua nykytermillä kansanmurha, jota venäläiset tekivät eritoten kaakkoisrannikolla ja Pohjanmaalla.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan niitä kaikenlaisia sotia ollut kautta historian, mutta tässä nimenomaisessa blogissa keskityttiin nyt 1600-luvun sotiin ja niiden seurauksiin.
Ruotsi alkoi kehittää omaa suurvalta-asemaansa joskus 1400-1500 lukujen taitteessa ja ensimmäinen merkki siitä tällä maailmankolkalla oli laajentuminen itään päin 1500-luvun lopulla. Se ei riittänyt, vaan sitten laajennuttiin vielä lisää muutaman vuosikymmenen kuluttua.
Venäjän kaapattua Novgorodin valtion itselleen 1400-luvulla aloitti se puolestaan kehittymisen suurvallaksi, mutta kehitys oli hitaaampaaa kuin Ruotsin. Vasta mainitsemassasi Iso-Vihassa Venäjä pystyi näyttämään hampaansa Ruotsille ja sen jälkeen asiat ovatkin menneet toisinpäin.
Näinä aikoina elämme Venäjän imperiumin luhistumisen aikakautta. Se voi tapahtua muutamassa vuodessa tai muutamassa vuosikymmenessä, mutta historialla on aikaa. Ensimmäinen vaihe siitä jo toteutui 1990-luvulla.
Ilmoita asiaton viesti
Tuleekohan tilalle Kiinan imperiumi, johon Venäjänkin taas liitetään – ei mitään uutta auringon alla?
Ilmoita asiaton viesti