Karjalaiset kahden valtion puristuksissa

Neuvostoliiton politiikka oli pääsyy Venäjän karjalaisten kulttuurin sulauttamiseen 1900-luvulla. Pienemmille vähemmistökansoille sallittiin menneisyys, ei tulevaisuutta. Korpimaiden kylät lakkautettiin, niiden asukkaat valuivat kaupunkeihin. Kansantanssiryhmät kiersivät maata, mutta kouluissa ja työpaikoilla kieli oli venäjä.

Vapaa-ajattelijan viime numerossa (2/2015) kirjoitin ortodoksien etnisestä puhdistuksesta Suomesta 1600-luvulla. 1900-luvulle tultaessa jakolinja ei enää ollut vain uskonnollinen vaan myös etninen, mutta ero oli häilyvä. Suomen Raja-Karjalassa kaikkia luterilaisia kutsuttiin "ruoččeiksi» vielä 30-luvulla.

Suomalainen nationalismi ja luterilainen uskonkiihko on osasyy karjalan kielen ja kulttuurin hiipumiseen. Akateemisen Karjala-Seuran kansallismielisten mielestä Karjalan kansaa ei koskaan ollut olemassa. Sen kieli oli väärin puhuttua suomea ja uskonto ryssäläistä hapatusta. Kieltä pitivät turhana myös Suomesta paenneet punaiset, joiden leikkikentäksi Stalin antoi Itä-Karjalan. He tekivät suomesta alueen virallisen kielen, vaikka sitä puhui vain pieni vähemmistö pakolaisia ja siirtolaisia.

Stalin tappoi tasavallan suomalaisen johdon 30-luvulla, mutta suomalainen sulauttaminen jatkui Suomen marssittua Itä-Karjalaan vuonna 1941. Suomesta tuli ainoa virallinen kieli. Johtoon ei päästetty paikallisia eikä Suomeen paenneita karjalaisia. Tehtävät jaettiin AKS:n veteraaneille. Pakkokollektivisointia ei lähdetty purkamaan, päinvastoin: jäljellä olevat maat, karja ja hevoset valjastettiin Suomen sotateollisuuden tarpeisiin. Vasta 1943 väestölle alettiin myöntää maapalstoja.
Väestöä yritettiin käännyttää luterilaisuuteen, mutta tätä jouduttiin hillitsemään Suomen ortodoksikirkon protestien vuoksi. Uskonnonvapaus oli ainoa suomalaismiehityksen karjalaisille tuoma etu verrattuna stalinismiin.

Suomalaismiehittäjät loivat apartheid-järjestelmän, jossa karjalaisväestölle annettiin etuoikeuksia verrattuna venäläisiin. Jälkimmäisiä kerättiin keskitysleireille, joissa tuhannet kuolivat. Myöhemmin niiden asukkaita vapautettiin, mutta venäläiset olivat toisen luokan kansalaisia koko miehitysajan.

Venäläisiä on asunut Karjalassa keskiajalta asti. Äänisniemi oli venäläisen kansanrunouden kerääjille samanlainen aarreaitta kun Vienan Karjala Lönnrotille. Satoja vuosia jatkunut monikulttuurisuus ei johtanut rappioon, päinvastoin: molemmat kulttuurit säilyttivät merkittävimmät eepoksensa.

Suomalaismiehittäjät pyrkivät tuhoamaan tämän yhteiselon, karkottamaan venäläiset ja sulauttamaan karjalaiset. Kummastakaan kulttuurista ei olisi jäänyt jäljelle mitään. Neuvosto-armeija ajoi miehittäjät pois kesällä 1944 ja, erityisesti venäläiset tervehtivät sitä vapauttajana. Suomen tappion myötä karjalaisille sallittiin jälleen oma historia, mutta kansan säilymiseen Neuvostoliitto ei koskaan panostanut. 

Antti Rautiainen

Julkaistu alunperin Vapaa-ajattelija lehden numerossa 3/2015.

anttirautiainen
Helsinki

Influensseri, elämävalmentaja ja motivaatiopuhuja.
https://linktr.ee/arautiainen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu