Idässä internetkin on toista: Sosiaalinen media Venäjällä

Loppusyksystä 2014 ilmestyi Mikael Brunilan ja Kimmo Kallion toimittama kirja Verkko suljettu – Internet ja avoimuuden rajat, johon kirjoitin venäläisen internetin erityispiirteistä. Tekstiäni ei ole aikaisemmin julkaistu verkossa, ja julkaisen sen nyt Puheenvuorossa neljässä osassa, joista tämä on ensimmäinen. Kirjoitus on osin vanhentunut, mutta antaa yhä osviittaa siitä mikä Venäjän verkossa on erityistä. Olen korjannut muutamia aikamääreitä, mutta muuten kirjoitus on sama kuin kirjassa. 

Venäjällä internet on aina ollut jossain määrin erilainen kuin muualla, sillä suuret ihmismassat ja kielimuuri ovat mahdollistaneet paikallisten teknisten ja käytännöllisten ratkaisujen kehittymisen. Viimeisten vuosien aikana paljon on tapahtunut Putinin lähi­piirin haaliessa valtaa sosiaalisen median palveluiden omistajina. 

Internetistä povattiin jo kaksikymmentä vuotta sitten maailmanverkkoa, joka samankaltaistaisi tiedon- ja palveluidenvaihdon kaikkialla. Kävikin niin, että eri maissa on kehitetty sangen erilaisia tapoja käyttää verkkoa, siitä huolimatta että teknologia on kaikkialla lähes samaa. Venäjällä sekä sosiaalinen media että verkkotalous toimivat toisin kuin Suomessa ja länsimaissa.

Venäläistä käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa leimaa julkisuuden ja yksityisyyden välinen jyrkkä ero.

Kuten tutkija Eugene Gorny kirjoittaa:

Venäläisen kulttuurin perinteinen luonteenpiirre on julkisen ja yksityisen elämän erottelu. Vaikka tämä erottelu on läsnä kaikissa kulttuureissa, se on erityisen silmiinpistävä Venäjällä, jossa internet yleisesti ja verkkomediat erityisesti ymmärretään usein ”virallisen” mediajärjestelmän vaihtoehdoksi tai vastakohdaksi.[– –] Hallituksen ja ihmisten välisen vieraantumisen ja kansalaisyhteiskunnan instituutioiden alikehittymisen seuraus on se, että Venäjällä internetistä on tullut julkisen tilan korvike, samaan tapaan kuin venäläinen kirjallisuus oli kansalaisyhteiskunnan korvike edellisenä aikakautena. 1)

Venäjällä on pitkä autoritaarisen hallinnon perinne. Ensimmäinen kansalaisten nujertamista varten perustettu erityinen järjestö oli Iivana Julman Opritšina 1500-luvulla. Säännölliset terrorin aallot olivat seurausta siitä, että erilaiset kansankerrokset taistelivat mielivaltaa vastaan. Venäläinen eksistentialistifilosofi Nikolai Berdjajev kuvaili venäläisten suhdetta esivaltaan vuonna 1918 seuraavasti:

Venäjä on maailman maista kaikista valtiottomin ja anarkistisin maa. Venäjän kansa on kaikista epäpoliittisin kansa, eikä se ole koskaan kyennyt itse hallitsemaan omaa maataan. Kaikki aidosti venäläiset kansalliset kirjailijamme ja ajattelijamme olivat valtiottomia, omalla laillaan anarkisteja. Anarkismi on venäläisen sielun ilmentymä, joka oli omalla tavallaan ominainen sekä Venäjän äärivasemmistolle että Venäjän äärioikeistolle. Slavofiilit ja Dostojevski olivat anarkisteja siinä missä Mihail Bakunin ja Kropotkin. 2)

Viimeistään neuvostoaikana eristäytymisestä tuli suosittu selviytymisstrategia. Siitä huolimatta, että Stalinin kuoleman jälkeen sortotoimet kohdistuivat enää vähälukuisiin toisinajattelijoihin ja laaja väestö jätettiin rauhaan, vuoden 1937 massiivinen terrori jätti kansan kollektiiviseen tajuntaan sellaiset jäljet, ettei siitä ole oikeastaan vieläkään toivuttu. Pyrkimys säilyttää etäisyys valtioon leimaa venäläisten käyttäytymistä edelleen. Tämä on merkittävämpi syy kansalaisten poliittiseen passiivisuuteen kuin todelliset sortotoimet, jotka Pohjois-Kaukasuksen konfliktialueen ulkopuolella ovat koskettaneet vain mitättömän pientä osaa väestöstä.

Venäjällä on siis tavallista, että ei pelkästään pyritä olemaan aktiivisesti osallistumatta politiikkaan, vaan politiikka pyritään rajaamaan täysin pois elämästä, ja kaikkien viranomaisten kanssa pyritään olemaan tekemisissä niin vähän kuin mahdollista. Ajatus siitä, että kaikki omat asiat olisivat kaikkien helposti saatavilla internetissä, on venäläisille vastenmielinen.

Tämä on yksi syy, miksi amerikkalaisen ohjelmoijan Brad Fitzpatrickin vuonna 1999 perustamasta LiveJournalista tuli nopeasti ”Runetin” eli venäjänkielisen internetin suosituin blogipalvelu, sillä se tarjosi käyttäjälle mahdollisuuden yksilöidä tarkkaan, mikä sisältö tulee kenenkin nähtäväksi. Venäläiset ovat aina rakastaneet salaisuuksia, vaikka usein ne saattavatkin olla yhtäkkiä kaikkien tiedossa.

Sosiaalinen media Venäjällä

2000-luvun puoliväliin asti LiveJournal oli Venäjällä kuin IRC-galleria Suomessa tai Myspace Yhdysvalloissa, eli johtava sosiaalisen median palvelu ennen Facebookin valtakautta. LiveJournalia ei Venäjällä syrjäyttänyt Facebook vaan sen venäläinen klooni VKontakte (myöhemmin VK.com). Politiikasta kirjoittaville LiveJournal on yhtä keskeinen kuin meillä Uuden Suomen Puheenvuoro-palvelu.

Vaikka LiveJournalin palvelimet ovat aina sijainneet Yhdysvalloissa, monet venäläiset alkoivat epäillä palvelun luotettavuutta, kun Six Apart -yhtiö myi LiveJournalin venäläiselle SUP Medialle vuonna 2007. Osa venäläisistä sosiaalisten verkkojen käyttäjistä ei luota venäläisten yritysten tarjoamaan yksityisyydensuojaan edes silloin, kun palvelimet sijaitsevat ulkomailla, ja moni siirtyikin matemaatikko Mihail Verbitskyn­ ylläpitämään voittoa tavoittelemattomaan LJ.Rossia.org -verkostoon. Verbitsky on entinen kansallisbolševistisen puolueen jäsen, joka määrittelee itsensä ”kommunistiksi, anarkistiksi ja satanistiksi”. 3) Hän on suosittu bloggaaja, tunnettu internet-sananvapauden kannattaja ja tekijänoikeusjärjestelmän vastustaja. 

LJ.Rossia.org käyttää LiveJournalin avointa koodia pienin muutoksin. Järjestelmään voi tuoda helposti ylläpidon sulkeman LiveJournal-blogin kaikkine viesteineen. Tämän vuoksi Verbitskyn palvelu on kerännyt puoleensa esimerkiksi pedofilian laillistamisen kannattajia. Periaatteessa LJ.Rossia.org:ssa ei ole mitään julkaisusääntöjä, mutta joskus Verbitsky on poistanut käyttäjiä, jotka ovat hakkeroineet toisten käyttäjätunnuksia. Merkittäväksi LiveJournalin haastajaksi LJ.Rossia.org:sta ei kuitenkaan ole ollut. Nykyään se on juuri ja juuri kolmenkymmenen ahkerimmin käytetyn blogialustan joukossa, vaikka osa kaupallisista alustoista on sen edellä todennäköisesti vain bottien ja virtuaalihenkilöiden aiheuttaman liikenteen vuoksi. Ainoa LJ.Rossia.org:n laajalti seurattu blogi on Verbitskyn oma.

VKontakten nimen voisi kääntää suomeksi ”yhteyksissä”. Venäjällä, Valko-Venäjällä ja Ukrainassa se on toiseksi suosituin sivusto, Kazakstanissa viidenneksi suosituin. Nykyään verkoston nimi on lyhyesti VK. VKontakten beta-version julkaisi Pietarin valtionyliopiston opiskelija Pavel Durov syyskuussa 2006. Palvelun ulkoasu oli tuolloin kuin suora kopio Facebookista. Moni jopa epäili, että VKontakte olisi ollut rakennettu suoraan Facebookilta varastetun koodin avulla, mutta tästä ei koskaan saatu varsinaisia todisteita. Facebook on myös selvästi arvioinut Venäjän tekijänoikeuslainsäädännön sellaiseksi, ettei se ole lähtenyt haastamaan VK:ta oikeuteen yhtäläisestä ulkonäöstä. 4)

VK on kehittynyt huomattavasti hitaammin kuin Facebook. Se on omaksunut joitain edeltäjänsä käyttöliittymän uudistuksia mutta pahasti jälkijunassa. VK myös näyttää edelleen pääosin samalta kuin miltä Facebook näytti vuonna 2006. Miksi nopeammin kehittynyt Facebook ei kuitenkaan ole onnistunut syrjäyttämään VK:ta Venäjällä? Sosiaaliselle medialle tärkeintä on käyttäjien massa. VK sai vuosien etumatkan, kun Facebook viivytteli pitkään vieraskielisten käyttöliittymiensä kanssa. Kynnys vaihtaa uuteen verkostoon on korkea, jos kaikki kaverit ovat vanhassa.

VK on myös ehkä maailman suurin piraattimusiikin ja -videoiden varasto, minkä on huomannut myös muun muassa Yhdysvaltojen kauppaedustusto sekä ääniteteollisuuden järjestö RIAA, jotka ovat toistuvasti vaatineet toimenpiteitä VK:ta vastaan, vaikkakin tuloksetta. Piratismin hillitseminen oli yksi keskeisimmistä Venäjän WTO-neuvottelujen aiheista. Länsimaat ovat ilmeisesti joutuneet tinkimään vaatimuksistaan, koska piraattituotteiden hankkiminen ei edelleenkään ole kovin vaikeaa Venäjällä.

Ennen kesää 2013 Venäjän oikeuslaitoksen linjaukset piraattisisällön laillisesta vastuusta olivat ristiriitaisia. Pääsääntöisesti sivustot vapautettiin vastuusta, mikäli tiedonsiirto ei tapahtunut sivuston aloitteesta, sivusto ei valinnut tiedon vastaanottajaa eikä muokannut tietoa mitenkään. Toisaalta sivustot olivat velvollisia itse todistamaan nämä kolme juridisesta vastuusta vapautumisen ehtoa. Tapauksissa, joissa palveluntarjoajalla olisi ollut tekniset valmiudet rajoittaa piraattisisällön tarjoamista mutta se ei käyttänyt niitä, sivuston lisäksi myös palveluntarjoaja saatettiin asettaa oikeudelliseen vastuuseen. 5)

Heinäkuussa 2013 hyväksytty ja elokuun alusta voimassa ollut liittovaltion laki 187-FZ loi mekanismin, jonka avulla tekijänoikeuksien haltijat voivat saada piraattisisältöä levittävät sivustot estolistalle. Kaikki hakemukset käsittelee ensin Moskovan kaupungin käräjäoikeus ja sen jälkeen liittovaltion kommunikaatiovirasto Roskomnadzor. Roskomnadzor ylläpitää mustaa listaa sivustoista, jotka palveluntarjoajien tulee estää. Estomenetelmät ovat kuitenkin teknisesti puutteellisia ja ne saattavat myös ulottua sivustoihin, joilla ei ole mitään laitonta sisältöä. Menetelmät on myös helppo kiertää, eivätkä ne ole vielä olennaisesti vaikuttaneet Runetin piraattisisällön tarjontaan. Ehkä suurin vaikutus lailla saattaa olla piraattisisällön tarjontaan VK:ssa, joka alkoi jo kesäkuussa 2014 ennen lain voimaantuloa poistaa entistä ponnekkaammin käyttäjien jakamaa piraattisisältöä.

Piraattisisältö on aina ollut VK:n suurin kilpailuvaltti Facebookia vastaan. Välillä jopa vaikuttaa siltä, että viranomaiset eivät puutu asiaan, koska he haluavat tukea kotimaista Facebookin versiota kansainvälistä kilpailua vastaan. Osa media-alan yrityksistä on solminut VK:n kanssa sopimuksia, jotka helpottavat tekijänoikeuksien suojaaman materiaalin poistamista. Tätä kirjoittaessa, kolme kuukautta 183-FZ:n voimaantulon jälkeen, VK:n piraattisisällön määrä ei tunnu olennaisesti vähentyneen. Piraattisisältöä yksityistä käyttöä varten ladannutta ei pidetä Venäjällä rikosvastuullisena, eikä uusi laki tuonut muutosta tähän.

VK on joutunut ottamaan huomioon venäläisten suuremman tarpeen yksityisyyteen, ja se on keventänyt suhtautumistaan nimimerkkeihin. Perustamisen aikoihin VKontakte poisti nimimerkkejä käyttäviä käyttäjiä kuten Facebook tekee yhä, mutta nykyään VK vain lisää käyttäjän profiiliin varoituksen ”mahdollisesti kuvitteellisesta” henkilöstä. Nimimerkit ovat Venäjällä erittäin suosittuja myös Facebookissa, ja Facebook tuntuu suhtautuvan niihin Venäjällä selvästi liberaalimmin kuin länsimaissa.

Facebookilla on kuitenkin yksi kilpailuetu, jonka merkitys on kasvanut kuluneen vuoden (2014) aikana: palvelimien sijainti. Venäläiset eivät yleisesti luota omaan hallitukseensa ja sen tahdonlujuuteen pitää näppejään irti venäläisiltä palvelimelta. Tutkija Markku Lonkila veikkaa, että tämä saattaa olla yksi syy, miksi talven 2011–2012 aikana moni vaalivilppiä vastustanut ”valkoisen nauhan” liike käytti nimenomaan Facebookia järjestäytymiseen. 6)

Mutta asia ei välttämättä ole aivan niin yksioikoinen. Kysyin muutamalta Facebookia käyttävältä venäläiseltä ystävältäni, miksi he käyttävät sitä mieluummin kuin VK:a, mutta yksikään heistä ei tuonut esiin turvallisuussyitä. Suurin osa oli rekisteröitynyt Facebookiin pitääkseen yhteyttä ulkomailla asuviin ystäviinsä. Venäläisten länsimaissa asuva diaspora onkin valtava, ja on luonnollista, että he ovat valinneet sen sosiaalisen median, joka on suosituin heidän asuinmaassaan. Moni myös mainitsi, että Moskovassa Facebookin asema on vahvempi, ja tämä johtuu todennäköisesti siitä että moskovalaisilla on enemmän ulkomailla asuvia tuttuja kuin venäläisillä keskimäärin.

Valtionvastaisuus, josta Berdjajev puhui lähes sata vuotta sitten, ja yksityisyyden tarve, joka Gornyn mukaan leimaa Runetiä, eivät välttämättä merkitse viranomaisten pelkoa vaan eräänlaista kokemuksellista yksityisyyttä, jossa halutaan säilyttää informaatio kontrolloidussa piirissä. Tätä muistuttaa läheisesti tarve kuulua tiettyyn sosiaaliseen ja kulttuurilliseen viiteryhmään. Facebookin suosiota onkin varmasti lisännyt sen leimautuminen länsimaisemmaksi tai pikemminkin kosmopoliittisemmaksi, koulutetummaksi, kaupunkilaisemmaksi, liberaalimmaksi, valtakriittisemmäksi, keskiluokkaisemmaksi ja aikuismaisemmaksi sosiaaliseksi mediaksi – Venäjällä kaikki nämä määreet myös koetaan toisiinsa liittyviksi. Samaten esimerkiksi LiveJournal koetaan älymystön mediaksi. Myös kutsupohjaiset suljetut foorumit ovat suosittuja.

Vaikka Facebook on leimallisesti liberaalin opposition sosiaalinen media, ei sen käyttö silti kerro mitään käyttäjän poliittisesta kapinallisuudesta. Venäläisten enemmistö ei osallistu opposition toimintaan millään tavoin eikä tue sitä. Moskovassa vaalivilpin vastaisiin mielenosoituksiin ei osallistunut edes prosenttia väestöstä. Venäläisten valtaenemmistö yrittää pysytellä valtiosta niin kaukana kuin vain mahdollista, ja siksi yksityisyyttä internetissä pidetään arvossa.

Siinä missä Facebook on vasta aivan viime aikoina onnistunut tuottamaan voittoa mainosmyynnillä, VK ei edes yritä. Sen päätulonlähde on kaksi erilaista virtuaalirahajärjestelmää, ”äänet” ja ”ruplat”, joiden avulla voi ostaa erilaisia palveluja ja tavaroita järjestelmään liitetyistä nettikaupoista. Näiden virtuaalirahojen talousjärjestelmä toimii täysin villin idän sääntöjen mukaisesti: esimerkiksi ”äänien” vaihtamisesta takaisin oikeaksi rahaksi VK vaati yli 50 prosentin provision.

VK:n perustaja Pavel Durov on valtion kontrollia vastustavan kirjailija Ayn Randin fani ja valtionvastaisuus näkyy myös hänen toimissaan. Venäjällä ei ole Yhdysvaltojen uuskonservatiiveja vastaavaa oikeistoliikettä, eli Randin ideoita kannattava massaliike puuttuu, mutta muutama vaikutusvaltainen älykkö kuuluu hänen seuraajiinsa. Joulukuussa 2011 Durov muun muassa antoi turvallisuuspalvelu FSB:lle pakit sen vaadittua opposition ryhmien ja tapahtumien poistamista VK:sta. 7)

Moni ei uskonut Durovin periaatteiden kestävän, jos virkavalta alkaa ahdistella häntä vakavissaan. Kevät 2014 kuitenkin osoitti, että Durov luopui mieluummin yrityksestään kuin periaatteistaan. Tammikuussa Durov myi pois 12 prosentin osuutensa yrityksestä ja huhtikuussa hän vetäytyi yrityksen toimitusjohtajan paikalta. Syyksi hän kertoi kasvaneet paineet hänen kieltäydyttyä joulukuussa 2013 luovuttamasta VK:n ukrainalaisen EuroMaidan-ryhmän ylläpitäjien tietoja Venäjän viranomaisille. Durov poistui Venäjältä, ja ilmoitti että hän ”ei suunnittele paluuta”. 8) 

Vaikka Durovin lähdön jälkeen VK on ollut kokonaan Kremlille lojaalien sijoittajien hallussa, valtasuhteet eivät ole vaikuttaneet verkoston sisältöön, ja opposition ryhmät ovat saaneet toimia VK:ssa entiseen tapaan.

Durov on onnistunut varjelemaan yksityisyyttään hyvin. Hän ei juurikaan antanut haastatteluja toimiessaan VK:n johtajana. Tätä kirjoittaessani en onnistunut löytämään yhtäkään kriittistä artikkelia Durovista. Kaikki artikkelit ja VK:sta kertova kirja Kod Durova (Durovin koodi) kertovat vain sen version, jonka hän itse haluaa kertoa: että Durov on ”self made man”, jonka menestys ei ole laisinkaan perustunut Facebookin kopiointiin.

Toukokuun 2014 alussa Putin allekirjoitti kiistanalaisen ”blogilain”, jonka mukaan kaikki yli 3 000 lukijaa päivässä keräävät sivustot ovat ”joukkotiedotusvälineitä”, joita koskee rekisteröitymisvelvollisuus ja muut joukkotiedotusvälineitä koskevat lait. Laki kieltää esimerkiksi anonyymin bloggaamisen. Sanktiot lakia rikkoville yksityishenkilöille ovat tuhansien ruplien, eli noin sadan euron suuruusluokkaa, mutta palveluntarjoajia velvoitetaan estämään rikkojien pääsy nettiin viranomaisten niin vaatiessa. 9)

Samana päivänä blogilain hyväksymisen kanssa Putin allekirjoitti myös lain, joka kieltää tiedotusvälineissä kiroilun, mukaan lukien internetsivustot. Lain rikkojien sakot yksityishenkilöille ovat samaa suuruusluokkaa kuin blogilain tapauksessa. 10) Lähitulevaisuudessa Venäjällä voi periaatteessa olla ihmisiä, joilta internetin käyttö on kielletty. Blogilaki astuu voimaan vasta elokuussa 2014, ja toistaiseksi on epäselvää, miten sitä tullaan soveltamaan käytännössä. Todennäköisimmin lakia tullaan soveltamaan kuten muitakin Venäjän sananvapautta rajoittavia lakeja, eli hyvin valikoiden.

Suurten verkko-operaattoriyhtiöiden kontrolloiminen on helpompaa kuin yksittäisten käyttäjien. Sama laki myös velvoittaa kaikkia, jotka tarjoavat internet- viestintä- ja tiedonhallintapalveluja Venäjällä, säilyttämään kaiken keräämänsä datan puoleksi vuodeksi ja tarjoamaan sen viranomaisille heidän sitä vaatiessaan. Tämä lainkohta voi johtaa siihen että Facebookin, Skypen ja Gmailin kaltaiset palvelut kielletään Venäjällä kokonaan. Laki on tältä osin hyvin epämääräinen, ja hallitukselle on annettu varsin avoin mandaatti sen toimeenpanoon.

1. Eugene Gorny. ”The Russian Internet: Between Kitchen-Table Talks and the Public Sphere”. Art margins 18.10.2007. <http://artmargins.com/index.php/archive/145-the-russian-internet-between-kitchen-table-talks-and-the-public-sphere>.

2. Nikolai Berdjajev. ”Psihologija russkogo naroda. Dusha Rossii”. Teoksessa Sud’ba Rossii. Moskova: Lehmann & Saharov. 1918. <http://www.biografia.ru/arhiv/523.html>. Suomennos kirjoittajan.

3. Blogipostauksen kommentti ks. <http://lj.rossia.org/users/­tiphareth/1159040.html?thread=29521280#t29521280>.

4. Facebook on kuitenkin ollut yleensä tarkka ulkonäköön liittyvissä asioissa. Yhtiö kävi oikeutta Saksassa jopa huomattavasti vähemmän Facebookia muistuttavaa StudiVZ-sivua vastaan, tosin huonolla menestyksellä.

5. Margarita Gorovtsova. ”’Antipiratskij’ zakon: pervye itogi realizacii i perspektivy”. Garant 25.9.2013. <http://www.garant.ru/article/495804/>.

6. Markku Lonkila. ”Russian protest on- and offline. The role of social media in the Moscow opposition demonstrations in December 2011”. FIIA briefing paper 98, The Finnish Institute of International Affairs, helmikuu 2012. <http://www.fiia.fi/en/publication/244/>.

7. ”Sozdatel’ Vkontakte rasskazal o trebovanii FSB zakryvat’ oppozicionnye gruppy”. Lenta.ru 8.12.2011. <http://lenta.ru/news/2011/12/08/vkontakt/>.

8. Ingrid Lunden. ”Durov, Out For Good From VK.com, Plans A Mobile Social Network Outside Russia” TechCrunch 22.4.2014. <http://techcrunch.com/2014/04/22/durov-out-for-good-from-vk-com-plans-a-mobile-social-network-outside-russia/>.

9. Kiistanalainen blogilaki 97-FZ löytyy osoitteesta <http://www.rg.ru/2014/05/07/informtech-dok.html>. 

10. Kiroilun kieltävä laki 101-FZ löytyy osoitteesta <http://pravo.gov.ru:8080/page.aspx?101052>.

 

Runetin sosiaalinen media – yhteenveto

 

LiveJournal: Brad Fitzpatrickin vuonna 1999 Yhdysvalloissa perustama blogipalvelu, jonka suurin käyttäjäryhmä amerikkalaisten jälkeen ovat venäläiset. LiveJournal oli johtava sosiaalisten verkostojen palvelu Venäjällä ennen VK.comin valtakautta. Se on yhä (syksyllä 2014) Venäjän kymmenenneksi suosituin sivusto ja blogipalveluiden ykkönen päivittäisten päivitysten määrässä. Vuodesta 2007 LiveJournalin on omistanut venäläinen yksityisomisteinen SUP Media, mutta palvelimet ja hallintayhtiö sijaitsevat Yhdysvalloissa. Toukokuussa 2013 SUP Media yhdistyi Rambler-Afiša ryhmän kanssa muodostaen Venäjän kolmanneksi suurimman online-alan yhtiön.

Odnoklassniki.ru: Albert Popkovin vuonna 2006 perustama sosiaalisen median sivusto. Nimi tarkoittaa ”luokkatovereita” ja alun perin sivusto oli tarkoitettu helpottamaan yhteydenpitoa vanhojen luokka-, opiskelu- ja työtoverien kanssa. Odnoklassnikissa ei tehdä politiikkaa toisin kuin Facebookissa, VK:ssa ja LiveJournalissa, vaan se on lähinnä kolmi-nelikymppisten kohtaamispaikka, jossa jaetaan kuvia uusista autoista ja lapsista. Sivusto kilpailee VK:n kanssa Venäjän suosituimman sosiaalisen median asemasta. Mail.ru Group osti Odnoklassiki.ru:n enemmistön vuonna 2012.

VKontakte/VK.com: Pavel Durovin vuonna 2006 perustama, nykyään Euroopan toiseksi suosituin sosiaalisen median palvelu. Rankingsivusto Alexan mukaan VK on (vuonna 2014) suosituin sosiaalinen verkostopalvelu Venäjällä, Valko-Venäjällä, Ukrainassa ja Kazakstanissa. VKontaktea hallinnoi VK.Com Holdings -niminen Kyprokselle rekisteröity yhtiö, josta enemmistö kuuluu perustajille ja yksityisille investoijille ja vähemmistö Mail.ru Group -uusmediayhtiölle, joka vastaa operatiivisesta toiminnasta.

LJ.Rossia.org: Mihail Verbitskin vuodesta 2005 harrastuspohjalta ylläpitämä blogipalvelu, joka perustuu LiveJournalin avoimeen koodiin. 

Moy mir: Venäjän suosituimman sähköpostipalvelun Mail.ru:n vuonna 2007 perustama sosiaalisen median palvelu, joka on toistaiseksi jäänyt suosiossa VK:n ja Odnoklassnikin varjoon. Mail.ru Groupin omistuksessa.

Sarjan toinen osa: Venäjän laiton verkko: piraatteja, botnettejä ja palvelunestohyökkäyksiä
Sarjan kolmas osa: Venäjällä virtuaaliraha on suositumpaa kuin verkkopankki

anttirautiainen
Helsinki

Influensseri, elämävalmentaja ja motivaatiopuhuja.
https://linktr.ee/arautiainen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu