Antti Rautiainen

Vuonna 2015 tein demarien työt demarien puolesta — ilmaiseksi

Vuoden lopussa tehdään yhteenvetoja, voin aloittaa sen masentavimmasta hetkestä.

Sen koin marraskuisena keskiviikkona Ryhmäteatterin Eduskunta III-näytöksessä. Joukkovoima hallituspolitiikkaa vastaan-mielenosoitus, jota olin elokuussa järjestämässä, oli päätynyt Susanna Kuparisen ohjaaman näytelmän rekvisiitaksi. Mielenosoituksessa kuvattua videoita näytettiin taustakankaalla useaan otteeseen näytelmän aikana.


Syyskuussa Kuparinen kommentoi uuden hallituksen alkutaivalta Ilta-Sanomissa sanoin "Lohduttaudun sillä, että neljän vuoden päästä on vaalit". Veikkaan että valtaosa näytelmän yleisöstä oli samaa mieltä. Työttömille, sairaille ja päivähoito-oikeutensa menettäville tämä on laiha lohtu, heille neljä vuotta on todella pitkä aika.

Vaaleja odottamatta

Käytin kesäni Sipilän hallituksen horjuttamiseen, päämääränä oli joko kaataa hallitus tai pakottaa se perääntymään. Kuparisen mielestä näin vaivaa turhaan, koska seuraavat vaalit ovat ainoa toivo. Kelpasimme kuitenkin hänen näytelmänsä rekvisiitaksi. Ilman tätä rekvisiittaa näytelmä olisi jäänyt vajaaksi. Jos kukaan ei Suomessa protestoi kadulla, miksi Kuparinen valittaa? Jos kaikki ajattelisivat kuin Kuparinen ja lohduttautuisivat seuraavien lähestymisellä, ei kukaan osoittaisi mieltään, paitsi ehkä vaalivuonna.

5000 henkeä ei kuitenkaan odottanut neljää vuotta, vaan osoitti mieltään Helsingissä 22.8. 2015. Media arvioi osanottajamäärän tuota suuremmaksi, minä en.

Saavutukseen pitäisi olla tyytyväinen. Miltei minä tahansa vuonna viimeisten 30 vuoden aikana kyseessä olisi ollut Suomen suurin mielenosoitus. Ei kuitenkaan vuonna 2015, ohi kiilasivat massiiviseksi paisunut Pride-marssi (jonka poliittisuus on kuitenkin aika viitteellinen), heinäkuinen "Meillä on unelma"-mielenosoitus ja palkansaajajärjestöjen syyskuinen suurmielenosoitus pakkolakeja vastaan. Samaa suuruusluokkaa oli myös kesäkuinen Vain kaksi kättä -mielenosoitus.

Tällaisena marssien vuonna nelossijakin on kuitenkin hyvä saavutus. Meillä ei ollut Kepaa ja paria ammattiliittojen paikallisosastoja suurempia institutionaalisia tukijoita, isot palkansaajien keskusjärjestöt eivät lähteneet mukaan. On kuitenkin vaikeaa olla tyytyväinen. Marssi ei synnyttänyt yhä kasvavaa joukkoliikettä, vaikka se inspiroikin palkansaajajärjestöjen syyskuista tapahtumaa ja eläkeläisten mielenosoitusta lokakuussa. Emme saavuttaneet tavoitteitamme, eläkeläisten asumistukileikkausten perumista lukuunottamatta. Suunnanmuutokseen ei riittänyt 5000, olisimme tarvinneet vähintään 50 000 marssijaa.

Media reagoi joukkovoima-mielenosoitukseen pääosin myönteisesti. Sitä kiirehtivät mitätöimään vain Saska Saarikoski ja Jari Tervo , jotka väittivät kolumneissaan että "sirpit ja vasarat heiluivat" ja "kulkueessa liehuteltiin edesmenneen Neuvostoliiton lippuja”. Eräs nuori stalinisti oli tuonut mielenosoitukseen Neuvostoliiton lipun tarkoituksenaan provosoida muita osanottajia  Totuudenmukainen muotoilu ”kulkueessa liehuteltiin edesmenneen Neuvostoliiton lippuA” ei olisi kuitenkaan ollut tarpeeksi raflaava ja ylemmyydentuntoinen.

Joukkovoimasta yliopistovaltaukseen

Loppusyksyni meni yliopistovaltauksessa ja koulutuslakkoliikkeessä. Joukkovoimamielenosoituksen ongelmia olivat oman infrastruktuurin kapeus ja riippuvuus institutionaalisista tukijoista. Nyt halusin luoda paremmat verkostot omaan viiteryhmääni, koska niitä tarvitsisi myös jatkoa ajatellen. Emme toimineet vain koulutusleikkauksia vastaan, vaan vastustimme leikkauspolitiikkaa yleisesti.

Aluksi toiminta olikin paljon kiitollisempaa kuin joukkovoimaliikkeessä. Yliopistoväki on keskimäärin skarppia. Vähemmän rautalangasta vääntämistä ja pään hakkaamista seinään kuin liikkeessä johon kuka vaan voi liittyä facebookissa.

Sitten kuitenkin HYY:n hallitusta dominoivat, kokoomusta ja kepua sympatisoivat ainejärjestöjen edustajat saivat HYY:n vetäytymään ulosmarssi- ja mielenosoitussuunnitelmista. Lopullisesti maton liikkeen alta vetivät SYL ja korkeakoulujen henkilöstöjärjestöt, jotka päättivät myös jäädä pois. 1.12. osoitimme kuitenkin mieltämme ja valtasimme Helsingin yliopiston päärakennuksen. Yli 800 hengen opiskelijamielenosoitus oli ihan hyvä saavutus ilman mitään institutionaalista tukea, mutta jälleen täysin riittämätön.

Jo ennen tätä, Eduskunta III:n katsomossa, tuntui että olen vain tekemässä pohjatyötä aivan toisille toimijoille. Joulukuussa demarit nousivat kannatusmittausten kärkeen, tekemättä kaduilla yhtään mitään. Oman vuoteni saavutukset olivat siis pääsy Kuparisen rekvisiitaksi ja pohjatyö demarien vuoden 2019 vaalivoitolle. Vaalivoitolle, jonka jälkeen valtionvarainministerin salkku on todennäköisimmin Stubbilla (mikäli hänelle ei suhmuroida jotain toista duunia EU-komissiosta) tai Sipilällä.

Olen asunut Suomessa kaksi kolmasosaa elämästäni. Tiedän realiteetit ja voin muuttaa muualle jos ne eivät miellytä (paitsi Venäjälle, johon yritin jo kerran paeta mutta jouduin karkotetuksi). Oli ihan omaa syytä käyttää vuoteni leikkauspolitiikan vastustamiseen kaduilla, olisin voinut myös vaikkapa liimailla anarkistitarroja tai soittaa anarkistibändissä.

Miksi sitten tein sitä mitä demarien olisi pitänyt tehdä, ja mikä hyödyttää lähinnä demareita?

Siksi että hyvinvointivaltio on projekti, jonka varaan Suomen työväenluokka on laittanut panoksensa vallankumouksen sijasta viimeistään 1940-luvulta eteenpäin. Projekti on ollut monin tavoin pielessä alusta asti, parempi nimitys olisi vähemmänpahoinvointivaltio. Sen tulevan häviön syyt, hierarkinen korporatismi ja kapea sektoriajattelu, ovat olleet mukana alusta asti. Silti se on vuosikymmenien kamppailuiden tulos, ennen kaikkea ulkoparlamentaaristen kamppailuiden.

Merkittävimmät voitot tulivat 1950-luvulla, yleislakon jälkimainingeissa. Ne vetivät läpi ay-liikkeen demarit ja kansandemokraatit. Tanner ja eduskunnan demareita dominoiva oikeistosiipi joko vitkutteli perässä tai harasi suoraan vastaan. Myös silloin valtionvarainministeriö sanoi ettei mihinkään ole varaa, aikakauden saskasaarikosket syyttivät Hesarissa työväenliikettä vastuuttomuudesta. Porvaripuolueiden ja porvarilehdistön mielestä vähemmänpahoinvointivaltio ei koskaan ollut mahdollinen.

Uskon että vähemmänpahoinvointivaltio päätyy hautaan. Näin koska Kuparinen ei ole ainoa joka vain lohduttautuu seuraavilla vaaleilla, koska porvarimedialle ei enää ole vaihtoehtoja ja koska valtiovarainministeriön totuus on nykyään ainoa totuus. Tämän totuuden myös Rinne hyväksyy mukisematta noustessaan pääministeriksi vuonna 2019.

Mutta vähemmänpahoinvointivaltion tilalle ei voi tulla koskaan mitään parempaa mikäli ihmiset eivät kykene yhteistoimintaan ja aktivoidu. Nyt romutettavien instituutioiden tilalle on luotava yhdessä jotain  parempaa. Hyvinvointivaltion loppu on toki vielä kaukana, ja on paha tapa huutaa tulipaloa ennenaikaisesti. Työväenluokan tappiot kuitenkin johtavat uusiin tappioihin, ja kaikki tuottavuusloikat johtavat vain osinkojen kasvuun ja veroparatiisitilien lihomiseen. Siksi ei voi vaan katsella sivusta ja odottella nykyisen järjestelmän romahtamista.

Nyt ratkaistaan Suomen suunta vuosikymmeniksi eteenpäin. Vuonna 2015 hallitus voitti ja me hävisimme, mutta se oli vain lämmittelyerä. Ratkaiseva ottelu käydään pakkolaeista nyt alkavan vuoden aikana.

Antti Rautiainen

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Joopa joo. OLetko lainkaan ruotinut sitä, miksi Joukkovoimaliike tyrehtyi niin nopeasti?
Mitä tehtiin väärin?

En viitsi enempää ruotia sitä tässä, mutta lääkket kyllä löytyvät. Niitä ei vaan haluat niellä. Minäkin tein töitä pari kuukautta kokovuorokautisesti, mitä nyt söin ja nukuin välissä. Sitten tuli bannit, haukuttiin mahdolliseksi fasistiksi jne..

Minulta saa kyllä s-postitse vastauksia. Tai siis ne saa, jotka olivat mukana.
Henry.Finland@gmail.com

Henry

Käyttäjän JuhaKeltti kuva
Juha Keltti

Mielenkiintoinen yhden Suomen tunnetuimman anarkistin arvio, jonka johdosta Joukkovoima hallituspolitiikkaa vastaan -ryhmässä on kiinnitetty huomiota mm. siihen, että toiminta on jatkunut paikallisesti - ja uuteen 12.3. suurmielenosoitukseen valmistaudutaan. Joukkovoima on mielenosoitusverkosto. Vastarinta leikkauspolitiikkaa vastaan ei ole riittävän monipuolista menestyäkseen omalla pohjallaan. Minusta näyttää siltä, ettei vain parlamentaarisella vaan myös ulkoparlamentaarisella oppositiolla on strategiavaje.

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki

Kiitos Antti - olet oikeassa ja olin se minäkin siellä vaikka lipun väri ei natsaakaan.

Maa tarvitsee jotain oikeasti uutta. Joukkovoima ei ole sellainen - vaikka joukkovoima onkin. Unitas on sellainen vaikka ei mikään joukkovoima vielä olekaan -

http://unitaskansanliike.net

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Tuoreiden tutkimusten mukaan kadulla meuhkaaminen ei lisää millään tavalla ihmisten hyvinvointia. Päin vastoin.

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Kadulla meuhkaamalla ollaan saatu Suomeen mm. yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja kumottu tsaarinvalta.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Nyt puhutaan ihan eri asiasta. Äänioikeus ja nykynössöjen meuhkaaminen siitä että muut eivät anna heidän mielestään tarpeeksi kaljarahaa eivät ole verrattavissa.

Tämän päivän mielenosoittajat ovat älyttömiä ja haluttomia löysäilijöitä jotka eivät ole itse valmiita panemaan tikkua ristiin oman tai muiden hyvinvoinnin eteen.

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen Vastaus kommenttiin #11

Sama argumentti on esitetty kaikista mielenosoittajista aina ja ikuisesti.

Käyttäjän HenriJrvi kuva
Henri Järvi

Hallitus lanseeraa orjataloutta joka ei jätä kansalaiselle enään mitään tässä tilanteessa jossa globaali finanssimafia imee yhteiskunnat tyhjiin kaikesta irtirevittävästä varallisuudesta tulouttaen ne veroparatiiseihin. Meille tarjotaan musta lihavan amerikkalaisen osaa jossa hänelle syötetään, jos yleensäkään mitään syötetään, epäterveellistä ruokaa kun hallitus on normipurussaan purkanut elintarviketurvallisuus-normit Yhdysvaltalaisten ruokajättien vaatimuksista. Ainoa asia mikä voi kansalaista auttaa on se että se aloittaa tunkeutumisen järjestelmän ytimeen. Eli ymmärrys siitä että noita nykyisiä eduskunnassa olevia puolueita ei yksinkertaisesti kannata äänestää. Eikö se nyt tässä vaiheessa jo ole selvää. Rakentaa kansalaispuolue jonka ohjelman runkona on ajatus: -Kansalaispuolue viranomaisten mielivaltaa vastaan-, siellä mielivaltaahan tämä nykyinen meno on. Sipilän ja hänen hallituksensa ja hallituksen kansanedustajien, napinpainajien mielivaltaa. Hyväosaoisten mielivaltaa huono-osaisia kohtaan. Keskeinen kulmakivi puolueohjelmassa on tarkastella asioita kansalaisen, heikompiosaisen näkökulmasta. Asia päätettäisiin aina 5/6 osa enemmistöllä, ei puolueen johdon käskystä. Puolue perustaa kansalaissivuston mikä olisi avoin foorumi käsitellä kaikki kiinnostavia asioita. Kaikki puoluetuet otetaan vastaan, mutta kolmannes suunnataan suoraan ruoka-apuun sitä tarvitseville jne. Minä en näe muuta toivoa tässä nykyisessä tilanteessa. Se että puramme ahdistuksen synnyttämiä tunteitamme toisiimme esim vaikkapa liikenteessä tai muualla, on juuri se mitä valtaapitävät haluavatkin. Se ei ole ympärilläni olevan satunnaisen lähimmäiseni vika että maailma on tällainen kuin se on. vaan sen takana on poliittis-taloudellinen eliitti joka kuolaa rahaa ja siinä sokeudessaan kuvittelee että raha tekisi hänet kuolemattomaksi.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Onhan mielenosoituksilla jotakin sentään saatu aikaiseksi, koska hallitus peruutti hallintarekisteriuudistuksen ja veronkiertäjien armahduslait. Postin ja AKT:n lakot ja lakonuhat mahdollistivat uuden postialan työehtosopimuksen solmimisen, mutta se oli työväellä vain torjuntavoitto, jossa ikääntyneet työntekijät pelastettiin, mutta nuoremmat jätettiin heitteille tai valitsemaan joku muu ala kuin postinkanto ajoissa.

Suurelle osalle demareista riittää se, että vain hallituksen huonoimmat hankkeet kaatuvat eikä koko hallitus itse. Hallituksen kaatuminen Suomen sisäisiin levottomuuksiin ja ennenaikaisiin vaaleihin ajautuminen todennäköisesti huonontaisi Suomen luottoluokitusta ja välillisesti heikentäisi julkisen sektorin rahoitusta ja kaikkien suomalaisten elintasoa.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Onhan mielenosoituksilla jotakin sentään saatu aikaiseksi, koska hallitus peruutti hallintarekisteriuudistuksen ja veronkiertäjien armahduslait."

Mielenosoittajia enemmän epäilen syylliseksi perussuomalaisia hallituksessa.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Makkonen taitanee olla oikeassa?

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Hallintarekisteriuudistusta ja veronkiertäjien armahduslakia vastaan en huomannut mielenosoituksia, joten kyseessä tosiaan lienee julkisuuspaineiden lisäksi hallituspuolueiden sisäiset mielipiteet.

Eläkeläisten asumistukiuudistuksen peruuntuminen on kuitenkin mielestäni osaltaan mielenosoitusten syytä, vaikka toki lobbauksella, kirjeillä, hallituspuolueiden sisäisillä näkemyksillä yms. on myös ollut asian kanssa tekemistä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset