Hevosenkenkämallin ja poliittisen kompassin virheet

Politiikan jakolinjat ovat usein paljon monimutkaisempia kuin vasemmisto-oikeisto kahtiajako. Ja mitä jako vasemmistoon ja oikeistoon ylipäätänsä tarkoittaa? Itse käytän mielumin jakoa sosialisteihin, liberaaleihin ja konservatiiveihin. Politiikassa on kuitenkin kymmeniä, ellei satoja jakolinjoja jotka eivät mene näidenkään rajojen mukaisesti. Miten aatteellisia jakolinjoja kannattaa kuvata ja vasemmisto-oikeisto jakoa yleistää?

Suosittuja vasemmisto-oikeisto jaon yleistyksiä ovat hevosenkenkäteoria  ja poliittinen kompassi. Hevosenkenkäteorian mukaan ”äärivasemmisto” ja ”äärioikeisto” eivät ole toistensa vastakohtia, vaan lähestyvät toisiaan. Teoria on niiden suosiossa joiden mukaan pitää pysytellä poliittisessa ”keskustassa” (joka on aina suhteellinen käsite), suojella liberaalia demokratiaa ja vältellä radikaaleja uudistuksia.

Hevosenkenkäteorian puutteet

 

 

 photo 416px-Political_spectrum_horseshoe_model.svg.png

Hevosenkenkäteoria. Kuva wikipediasta.

Hevosenkenkäteorian mukaan ”äärivasemmiston” ja ”äärioikeiston” yhteinen nimittäjä on joko poliittinen väkivalta ja vastustajien vaientaminen, tai sitten valtion puuttuminen kansalaisvapauksiin ja taloudelliseen toimintaan.

Hevosenkenkäteoria on helppo kumota osoittamalla esimerkkejä, jotka osoittavat että myös poliittinen keskusta ja liberaalit ovat turvautuneet poliittiseen väkivaltaan ja vastustajien vaientamiseen.

Augusto Pinochetin vallankaappaus Chilessä vuonna 1973 nautti Yhdysvaltojen, liberaalin demokratian tukea, ja markkinaliberaalit ihailevat Pinochetin talousuudistuksia. Kansalaisoikeuksien suhteen Pinochetia ei voi sanoa liberaaliksi. Hän ei ole hevosenkenkäteorian kannattajien määritelmän mukaista äärivasemmistoa eikä äärioikeistoa, koska hänen talouspolitiikkansa oli liberaalia aikansa mittapuulla. Hevosenkenkäteorian näkökulmasta Pinochet on mahdottomuus.

Vielä selvempi vastaesimerkki hevosenkenkäteorialle on Konstantin Pätsin diktatuuri 1930-luvun Virossa. Päts kaappasi vallan murskatakseen äärioikeiston vapsiliikkeen, mutta hän ei suinkaan ollut mikään sosialisti. Kommunistit murskattiin yhtälailla. Pätsin diktatuuri oli siis keskustalaista diktatuuria, joten häntä voi sanoa äärikeskustalaiseksi. Hevosenkenkäteorian mukaan Pätsiä ei voinut olla olemassa.

Hitleriin ja Staliniin verrattuna Päts oli humaani, mutta valtaosa sosialistisista ja konservatiivisista diktaattoreista on Pätsin tapaan jättänyt kansanmurhat tekemättä ja keskittynyt oppositiotoimijoiden vainoamiseen.

Poliittinen väkivalta on yleensä vain valtaklikkien välienselvittelyä ilman aatteellisia syitä. Silloin kun poliittinen väkivalta on ideologista, ei se selity ”ääriliikkeillä” vaan jyrkillä näkemyseroilla joiden sovittelu ei syystä tai toisesta onnistu. Esimerkiksi ennen Suomen sisällissotaa 1918 väkivalta eskaloitui kuukausien ajan askel kerrallaan, ja molemmat osapuolet olivat yhtälailla mukana eskalaatiossa.

Hevosenkenkäteorian mukaan väkivaltaan on syypää aina joku ”ääripää”, eikä koskaan hevosenkenkäteorian kannattaja. Silloin harvoin kun poliittinen väkivalta on historiassa ollut täysin yksipuolista, uhri on kuitenkin aina ollut joku ”ääripää”, eli uskonnollinen, etninen, aattellinen tai jokin muu vähemmistö. Yleensä kun poliittinen tilanne eskaloituu väkivaltaisesti, kaikkien osapuolten on pakko turvautua väkivaltaan mikäli ne haluavat säilyä hengissä – myös poliittisen keskustan. Ei ole ääripäitä, on vain etäisyyksiä, ja poliittisen väkivallan eskaloituessa etäisyydet kasvavat ylittämättömiksi.

Poliittisen kompassin puutteet

 photo Political_chart.svg.png

Poliittinen kompassi (Pace News Limitedin versio). Kuva wikipediasta.

Poliittinen kompassi on vasemmisto-oikeisto kahtiajaon laajennus toiseen ulottuvuuteen. Toinen ulottuvuus, joka yleensä sijoitetaan pystyakselille, eroaa riippuen mallista.

Helsingin Sanomien Suomessa popularisoimassa versiossa pystyakselilla on jako arvoliberalismiin ja arvokonservatiiveihin (esimerkki). Muita versioita pystyakselista on tavaramerkkisuojatun brittiläisen Pace News Limitedin ”virallisen poliittisen kompassin” jako libertaareihin ja autoritaareihin (yllä), Nolanin versio jossa pystyakseli mittaa henkilökohtaisen vapauden määrää ja Pournellin versio jossa pystyakseli mittaa uskoa rationalismiin. Pournellin versio eroaa selkeästi kolmesta ensimmäisestä ja perustuu väärinymmärrykseen klassisesta anarkismista, joten sitä ei käsitellä tässä sen enempää.

Jako arvoliberalismiin ja arvokonservatiivisuuteen on ongelmallinen. Kuten kirjoitin vuoden 2012 kunnallisvaalien aikaan, ”arvoliberalismi” on satunnainen kokoelma aatteita joita ei yhdistä ainakaan suhtautuminen yksilönvapauksiin. Käsite on peräisin Yhdysvalloista, jossa arvoliberalismia nimitetään lyhyesti liberalismiksi. Euroopassa liberalismi voi tarkoittaa myös markkinaliberalismia, jota Yhdysvalloissa arvokonservatiivit kannattavat useammin kuin arvoliberaalit.

Yhdysvalloissa arvoliberaalit kannattavat seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja aseenkannon rajoituksia. Ensimmäisessä halutaan lisätä yksilönvapauksia, jälkimmäisessä rajoittaa niitä. Yhdysvaltojen arvoliberalismissa ei siis ole kyse niinkään yksilönvapauksista vaan kaupungin ja maaseudun elämäntapojen ja etujen vastakkainasettelusta, ja näin myös Suomessa.

Arvoliberalismin parametreja on siis useampia kuin yksi. Jos arvokompassin pystyakselille haluaa laittaa niistä jonkin, pitäisi valita yksi niiden joukosta.
Valtio ja kapitalismi eivät ole vastakohtia

Kaikissa yllämainituissa kompansseissa vaaka-akseli on vielä ongelmallisempi kuin pystyakseli. Siinä on vastakkaisissa päissä kaksi ilmiötä jotka eivät todellisuudessa ole vastakohtia.

Sosialistit (eli ”vasemmisto”) eivät nimittäin ole ”taloudellisen vapauden” vastustajia. Sosialisteille kysymys markkinoiden vapaudesta on täysin välineellinen. Sitä kannatetaan ja vastustetaan sen mukaan miten se edistää työväenluokan, eli palkansaajien ja heistä taloudellisesti riippuvien intressejä. Sosialistit eivät vastusta vapaata markkinataloutta sinänsä, vain kapitalismia eli pääomien omistajien valtaa. Sosialistien suhtautuminen markkinoiden vapauteen määrittyy sen mukaan miten näiden katsotaan liittyvän toisiinsa.

Valtion sekaantuminen taloudelliseen toimintaan ei myöskään ole itseisarvoista sosialisteille. Mikäli valtion interventio tarkoittaa vaikkapa minimipalkkoja, sosialistit voivat kannattaa sitä. Mikäli valtion interventio tarkoittaa rajoituksia lakko-oikeuteen tai vaikkapa palkkakattoa, sosialistit todennäköisesti vastustavat sitä.

Sosialistien näkökulmasta valtio ja kapitalismi eivät siis ole vastavoimia vaan erillisiä akseleita. Kaikki sosialistit vastustavat tai ainakin kritisoivat kapitalismia, mutta suhtautuminen valtion interventioon vaihtelee. sosiaalidemokraatit ja leninistit uskovat, että valtion interventio on joko sopiva keino hillitä kapitalismia tai lopettaa se tykkänään. Anarkistien ja muiden antiautoritaaristen sosialistien (joita kaikkia kutsutaan jatkossa yksinkertaistaen anarkisteiksi) mielestä valtion interventio johtaa vain ojasta allikkoon.

Liberaalit ovat yleensä vakuuttuneita siitä että anarkistit ovat todellisuudessa leninistejä tai sosiaalidemokraatteja valepuvussa, eikä todellisia anarkisteja ole olemassakaan. Näin ollen anarkistien olemassaolo ei välttämättä vakuuta liberaaleja poliittisen kompassin puutteista.

Liberaalit myös väittävät että fasistit ja kansallissosialistit (joita molempia käsitellään seuraavassa kuviossa yksinkertaistaen fasisteina) ovat jonkinlaisia sosialisteja.

Natsi-Saksassa tuotantoa ei kuitenkaan pääsääntöisesti sosialisoitu, vaan se pysyi yksityisessä omistuksessa. William L. Shirerin kirjassa ”Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho” käsitellään laajasti pääomapiirien suhdetta natsivaltaan. Suurteollisuus tuki Hitlerin nousua valtaan, mutta joutui osin pettymään, koska natsit sekaantuivat teollisuuden toimintaan monin tavoin. Toisaalta teollisuus teki natsien aikana hyvin voittoa, koska palkat pidettiin matalina ja työväenliike oli murskattu. Eli markkinatalous voi fasismissa vain joten kuten, mutta kapitalismi voi erinomaisesti, ennen kuin sota tuhoaa talouden täysin (maailmansodan aikana Saksassa orjatyö oli niin laajaa, ettei järjestelmä ollut enää kapitalismi, tässä käsitellään siis 30-luvun, ei 40-luvun fasismia).

Mikäli ”taloudellisella vapaudella ” tarkoitetaan markkinoiden vapautta, fasismi on taloudellisen vapauden skaalan alapäässä, mutta mikäli sillä tarkoitetaan pääomien vapautta, niin fasismi on skaalan yläpäässä. Jatkossa käytetään näistä toista määritelmää.

 

 

Korjattu poliittinen kompassi
Kun suhtautuminen kapitalismiin ja suhtautuminen valtion interventioon on erotettu omille akseleilleen, saadaan uusi kaksiulotteinen poliittinen kompassi jonka vasemmassa alakulmassa ovat anarkistit, vasemmassa yläkulmassa leninistit ja sosiaalidemokraatit, oikeassa alakulmassa radikaalit laissez faire-markkinaliberaalit ja oikeassa yläkulmassa fasistit ja oikeistopopulistit.

sosiaalidemokraateilla tarkoitetaan alkuperäistä 1800-luvun Bernsteinin sosiaalidemokratiaa, jonka päämäärä oli kapitalismin romuttaminen parlamentarismin kautta. Sosiaaliliberaalit ovat radikaalien laissez-faire liberaalien ja sosiaalidemokraattien välimuoto, he osuvat tämän kompassin keskivaiheelle. Euroopan nykyiset suuret sosiaalidemokraattiset puolueet ovatkin sosiaaliliberaaleja eivätkä alkuperäisiä sosiaalidemokraatteja. Kaavion kulmissa ovat vain ”puhtaat aatteet”, reaalipoliittisia kompromisseja tekevät parlamentaariset puolueet ovat kaikki kaavion keskipisteen ja kulmien välissä.

Jatkossa kaikkia laissez-faire markkinaliberaaleja kutsutaan tässä lyhyesti liberaaleiksi. Tämä onkin sanan liberaali alkuperäinen merkitys. Yhdysvalloissa liberaalella tarkoitetaan nykyään arvoliberaaleja (jotka voivat olla myös sosiaalidemokraatteja), minkä vuoksi liberaalit kutsuvat siellä itseään usein libertaristeiksi. Tämä termi on turhan lähellä libertaaria joka on anarkistin synonyymi, joten käytän mielumin eurooppalaista terminologiaa. Tämä on myös lähempänä Suomessa vakiintunutta itsemäärittelyä, suurin osa Suomen markkinaliberaaleista kutsuu itseään mielumin liberaaleiksi kuin libertaristeiksi.

 

Kolmas ulottuvuus: elitismi

 

On harhaanjohtavaa laittaa samoihin kulmiin toisaalla sosiaalidemokraatit ja leninistit, ja toisaalla fasistit ja perussuomalaisten kaltaiset oikeistopopulistiset konservatiivit. On siis syytä lisätä vielä kolmas akseli, joka kuvaa suhdetta elitismiin.

Elitistisiksi määritellään jatkossa aatteet ja liikkeet jotka pyrkivät rajoittamaan laajojen kansanjoukkojen osallistumista poliittiseen päätöksentekoon (kansanjoukko ei tässä viittaa etniseen ryhmään vaan kaikkiin täysi-ikäisiin ihmisiin jollain alueella). Elitistismin vastakohta ovat kansanvaltaiset aatteet ja liikkeet. Kaikista kansanvaltaisimpia ovat suoraa demokratiaa ja imperatiivista mandaattia ajavat suuntaukset, mutta myös parlamentaarista demokratiaa ja yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta kannattavat määritellään tässä kansanvaltaisiksi liikkeiksi.

Sosiaalidemokraatit ja oikeistopopulistit uskovat parlamentarismiin, joten ne ovat kansanvaltaisia. Leninistit ja fasistit eivät ole, koska ensimmäiset uskovat puolue-eliitin ja jälkimmäiset rotu-eliitin yksinvaltaan.

Liberaaleja on tämän määrittelyn mukaan sekä elitistisiä että kansanvaltaisia. Liberalismi on aina ollut porvariston, hyvin koulutettujen ja hyvinvoivien etua ajava aate, eikä se näe tuloeroissa mitään ongelmaa. 1800-luvun liberaalit olivat jakaantuneita suhteessa yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen. Yleinen ja yhtenäinen äänioikeus lopettikin kaikkialla Euroopassa suurten liberaalipuolueiden aikakauden, koska massat eivät äänestä liberaaleja.

Suomessa on joitain elitistisiä liberaaleja, esimerkiksi «heikomman aineksen» lisääntymisen hankaloittamista ajava Saul Schubak ja rasisti Mikko Ellilä (rasismi on aina elitististä, mutta elitismi ei aina ole rasistista). Suomen liberaalien valtaenemmistö ei kuitenkaan ole heidän linjoillaan. Valtaosa hyväksyy laajojen kansanjoukkojen osallistumisen politiikkaan välttämättömänä pahana, vaikka laajat kansanjoukot ovat harvemmin innoissaan liberaalien talouspoliittisista ehdotuksista.

Anarkismin elitistinen versio on Ernst Jüngerin ajatus “suvereenista yksilöstä”. Jüngerin näkemys on saanut vaikutteita Max Stirnerin ja Friedrich Nietzschen ajatuksista. Jatkossa kutsumme tätä anarkoindividualismiksi, vaikka anarkoindividualismista on myös muita versioita. Anarkoindividualistien elitismi tietysti eroaa vaikkapa leninistien ja fasistien elitismistä, koska anarkoindividualistit eivät aja eliitin ylivaltaa, vaan he uskovat ettei kenenkään tule hallita ketään, edes kansanjoukkojen itse itseään. Sekä suoran että yleisen ja yhtäläisen parlamentaristisen demokratian vastustaminen kuitenkin yhdistää anarkoindividualisteja, leninistejä, fasisteja ja elitistisiä liberaaleja.

Anarkismin koulukuntaa joka uskoo laajojen kansanjoukkojen osallistumiseen suoran demokratian kautta nimitetään jatkossa yhteiskunnalliseksi anarkismiksi sekaannusten välttämiseksi.

 

 

Kolmiulotteinen kaavio

 

Sosiaaliliberalismi kuuluisi kuution vasemmalla alhaalla olevan tahkon keskivaiheille, mutta selkeyden vuoksi kuvioon on jätetty vain kulmiin kuuluvat aatteet.

 

Neljäs ulottuvuus: nationalismi

Sen lisäksi että aatteita ja liikkeitä jakaa suhde kapitalismiin, suhde valtion taloudelliseen interventioon ja suhde elitismiin, niitä jakaa suhde nationalismiin. Tämä neljäs ulottuvuus ei ole täysin riippumaton. Koska nationalismi edellyttää kansallisvaltion perustamista ja ylläpitoa, nationalisti uskoo aina valtion interventioon.

Valtion intervention kannattaja ei kuitenkaan välttämättä usko nationalismiin, esimerkiksi trotskilaisten mielestä nationalismi on porvarillinen aate. Uusi ulottuvuus auttaa siis jakamaan leninismin toisaalta nationalistiseen suuntaukseen (stalinismi) ja internationalistiseen suuntaukseen (trotskilaisuus). Samaten fasismi jakaantuu nyt kansallissosialismiin joka oli nationalistista, ja alkuperäiseen italialaiseen fasismiin jonka esikuva on monikansallinen Rooman imperiumi.

Tällainen nationalismin määritelmä merkitsee ettei liberaali voi olla nationalisti. Etnisesti homogeenisen kansallisvaltion ylläpito edellyttää työvoiman vapaan liikkuvuuden rajoittamista kovalla kädellä, mikä on valtion interventio taloudellista toimintaa vastaan.

Kuitenkin jos vilkaisee vaikkapa facebookin liberaalimafia-ryhmää, sen sisältöä on vaikeaa erottaa rajat kiinni-ryhmästä, ja liikkeiden aktiivit ovat osin samoja. Johdonmukaisia liberaaleja Suomessa on kovin vähän, yksi heistä on Liberan Heikki Pursiainen joka on blogannut useasti vapaan liikkuvuuden puolesta (esim. 1, 2). Suomen itseidentifoituvien liberaalien ja libertaristien enemmistö on valunnut lähemmäksi oikeistopopulismia tai fasismia kuin työvoiman vapaata liikkuvuutta kannattavaa liberalismia. Tästä siirtymästä aion kirjoittaa lähiviikkoina toisessa kirjoituksessa.

Ulottuvuuksia voisi lisätä entisestään. Mukaan voisi ottaa vaikkapa joitain arvoliberalismin parametreja joista oli puhe aiemmin, mutta kaaviosta tulisi yhä vaikeaselkoisempi. Jokainen uusi muuttuja kaksinkertaistaa verkoston solmujen määrän, joten tältä erää neljä muuttujaa on riittävästi.

Neliulotteinen kaavio

Jos unohdetaan jatkuvat siirtymät ja aatteiden erot määritellään binäärisinä joko-tai jaotteluina, voi aatetta kuvata binäärikoodilla, jossa ykkönen tarkoittaa myönteistä suhdetta ja nolla kielteistä. Näin ollen kansallissosialismin koodi on ”1111”, koska se suhtautuu myönteisesti kapitalismiin, valtion taloudelliseen interventioon, elitismiin ja nationalismiin. Trotskilaisuuden koodi on ”0110”, koska vastustaa kapitalismia, kannattaa valtion taloudellista interventiota ja puolue-eliitin valtaa ja vastustaa nationalismia. Yhteiskunnallisen anarkismin koodi on ”0000”, koska se suhtautuu kielteisesti kaikkiin neljään.

Kaikki aatteet ovat kulmia neliulotteisessa kuutiossa jota kutsutaan myös hyperkuutioksi. Sen voi litistää tasoon, jolloin saadaan seuraavanlainen kaavio:

 

Neliulotteinen kaavio

Demokraattinen liberalismi tarkoittaa Heikki Pursiaisen, elitistinen Saul Schubakin versiota. Vasemmistonationalismia Suomessa edustaa esimerkiksi Esko Seppänen, internationalistista sosiaalidemokratiaa ”0100” esimerkiksi Heikki Patomäki. ”1100” on kaaviossa nimetty eurofederalisteiksi, koska nationalismia vaihtelevalla johdonmukaisuudella vastustava oikeisto (esim. Alexander Stubb) kuuluu kuuluu Suomessa tähän leiriin.

Kuvaus auttaa määrittelemään hevosenkenkämallia paremman metriikan sille mitkä aatteet ovat toisiaan lähimpänä, sen mukaan kuinka monta aatteen nelimerkkistä koodia yhtyy toisiinsa. Kaaviossa ne aatteet jotka eroavat toisistaan vain yhden muuttujan suhteen on yhdistetty kaarella.

Esimerkiksi kansallissosialismin ja trotskilaisuuden etäisyys on 2 askelta, koska niiden koodissa kaksi merkkiä yhtyy toisiinsa. Samoin yhteiskunnallisen anarkismin ja trotskilaisuuden etäisyys on 2 askelta, koska niidenkin koodissa kaksi merkkiä yhtyy toisiinsa. Sen sijaan yhteiskunnallisen anarkismin ja kansallissosialismin etäisyys on 4 askelta, suurin mahdollinen. Yhteiskunnallisen anarkismin ja kansallissosialismin lisäksi kuviosta löytyvät seuraavat toistensa täydet vastakohdat:

Anarkoindividualismi ”0010” – Oikeistopopulismi ”1101”

Stalinismi ”0111” – Demokraattinen liberalismi ”1000”

Vasemmistonationalismi ”0101” – Elitistinen liberalismi ”1010”

Koska nationalismi ei voi esiintyä ilman valtion interventiota, ei Mussolinin fasismille, eurofederalismille, trotskilaisuudelle ja internationalistiselle sosiaalidemokratialle ole tässä metriikassa täydellistä vastakohtaa. Mussolinin fasismista etäisimmät aatteet ovat yhteiskunnallinen anarkismi ja vasemmistonationalismi, eurofederalismista etäisimmät aatteet ovat stalinismi ja anarkoindividualismi, trotskilaisuudesta etäisimmät aatteet ovat demokraattinen liberalismi ja oikeistopopulismi ja internationalistisesta sosiaalidemokratiasta etäisimmät aatteet ovat kansallissosialismi ja elitistinen liberalismi.

Kaikki aatteet ovat siis jostain suunnasta katsottuna ”ääripäitä”. Ainoastaan hevosenkenkäteorian kannattajan mielestä ääripää on aina joku toinen kun hän itse.

Radikaali poliittinen islam ei sovi tähän malliin. Se hyväksyy orjakaupan joten sen taloudellinen malli ei ole kapitalistinen eikä sosialistinen. Teoriassa se on lähimpänä italialaista fasismia, koska sen ainoa ero kansallissosialismiin on nationalismin vastustaminen. Käytännössä poliittiseen islamiin kuuluu usein arabinationalismi, jolloin se on lähempänä kansallissosialismia. Maltillinen parlamentarismin hyväksyvä poliittinen islam on lähimpänä joko eurofederalismia tai oikeistopopulismia, riippuen sen suhteesta nationalismiin ja kansainväliseen yhteistyöhön.

Ulottuvuuksien riippumattomuudesta

 

Nämä kaaviot pyrkivät esittelemään objektiivisesti yhteiskunnallisten aatteiden eroja, ottamatta kantaa siihen mitä näistä aatteista on mahdollista toteuttaa käytännössä. Vastaus jälkimmäiseen kysymykseen edellyttää aina valitsemista aatteiden välillä. Aatteiden edustajat uskovat että vain heidän oma aatteensa on mahdollinen tai suotava, koska esitetyt ulottuvuudet eivät välttämättä ole toisistaan riippumattomia.

Esimerkiksi yhteiskunnalliset anarkistit uskovat, että kapitalismi, valtion interventio ja elitismi ja nationalismi seuraavat toinen toisistaan. Mikäli hyväksytään kapitalismi, syntyy kapitalistinen eliitti joka tarvitsee valtion interventiota ylläpitääkseen asemaansa ja nationalismia tai vastaavaa aatetta oikeuttaakseen valtion. Mikäli taas hyväksytään valtion interventio, syntyy byrokraattinen eliitti joka luo nationalismin tai vastaavan ideologian oikeuttaakseen asemansa, ja lopulta kahmii myös pääoman yksityistämällä itselleen valtion omaisuuden, kuten tapahtui Neuvostoliitossa.

Kansallissosialistit taas uskovat että luopuminen yhdestäkin sen neljästä komponentista, eli kapitalismista, valtion interventiosta, elitismistä tai nationalismista johtaa sekasortoon. Schubak esittää omassa aihetta käsittelevässä kirjoituksessaan vastaavanlaisen argumentin ulottuvuuksien riippumattomuutta vastaan elitistisen liberaalin näkökulmasta

Kaikilla aatteilla on siis omat uhkakuvansa, jotka yleensä kieltävät ulottuvuuksien välisen riippumattomuuden ja siten todistavat niiden esittämän mallin suotavuuden puolesta. Kaikki nämä argumentit kuitenkin hämärtävät toisten aatteiden välisiä eroavaisuuksia.

Antti Rautiainen

Yhdysvalloissa poliittinen kompassi on erilainen, mitä käsittelen jatko-osassa.

anttirautiainen
Helsinki

Influensseri, elämävalmentaja ja motivaatiopuhuja.
https://linktr.ee/arautiainen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu