Antti Rautiainen

Perustulo ja työn tarjonta

Taloustieteen keskustelu perustulosta lähti 1960-luvulla Milton Friedmanin ehdottamasta negatiivisesta tuloverosta. Perustulo ei siis ole alkujaan vasemmistolainen projekti, vaan ajatus tulee suoraan uusklassisen taloustieteen ytimestä. Taloustieteellinen perustulon perustelu on paitsi sen yksinkertaisuus, myös niiden negatiivisten kannustimien poistaminen jotka valtavirran taloustieteen mukaan liittyvät työttömyyspäivärahaan.

Tässä kirjoituksessa käsittelen minkälaisiin oletuksiin taloustieteen perustulokeskustelu perustuu, ja minkälaisia seurauksia perustulolla voi olla työn palkoille ja työllisyydelle jos näitä oletuksia muutetaan.

Miksi taloustieteen mukaan perustulo on usein parempi vaihtoehto kuin työttömyysturva?

Valtavirran taloustieteen käsitykset työn tarjonnasta lainaan Matti Pohjolan Taloustieteen oppikirjasta 2015, Helsingin yliopiston taloustieteen pääsykokeisiin valmistautuvat opiskelevat tänä vuonna työn tarjontaa tästä kirjasta:

"Työn tarjonta on kotitalouksien tekemä päätös. Käytettävissä oleva aika – periaatteessa 24 tuntia vuorokaudessa – jakautuu työ- ja vapaa-aikaan. Työhön käytetystä ajasta saadaan korvauksena palkka. Sen vaihtoehtokustannus on menetetty vapaa-aika, joka on sinänsä hyödyke. Palkan muutos merkitsee siirtymistä pitkin työn tarjontakäyrää. Jos taas kotitalouksien preferenssit vapaa-ajan ja muun kulutuksen suhteet muuttuvat, itse tarjontakäyrä siirtyy. Näkemyksiä vapaa-ajasta saattaa muuttaa esimerkiksi työstä riippumattoman tulon ilmestyminen näköpiiriin. Kehittynyt sosiaaliturva saattaa merkitä, etteivät kotitaloudet halua tarjota työtä vaan nauttivat mielumin vapaa-ajasta"

Valtavirran taloustieteen näkökulmasta palkansaajat viettävät ikuista vapaaherran elämää ilman mitään velvoitteita. Jos heidän 24-tuntinen päivittäinen vapaa-aikansa käy tylsäksi, he voivat myydä osan siitä pois vapailla markkinoilla eniten tarjoavalle. Tämän mallin mukaan palkansaajilla ei ole mitään vuokran, asuntolainan tai perheen kaltaisia velvoitteita joiden perusteella työllistyminen olisi pakollista, tai yhteiskunnallisten normien sanelema velvollisuus. Olisi mielenkiintoista analysoida mitä tämä käsitys palkkatyöläisen todellisuudesta kertoo taloustieteestä ja sen harjoittajien yhteiskunnallisesta asemasta.

Tämän mallin perusteella voidaan piirtää työn tarjontakäyrä. Mitä parempi palkka, sitä enemmän työntekijät ovat valmiita myymän työtään. Mutta mikäli palkka kasvaa suureksi, voi olla että töitä aletaan tekemään vähemmän, koska välttämättömimmät tarpeet on tyydytetty ja vapaa-aikaa aletaan pitää entistä tärkeämpänä. Tällöin työn tarjontakäyrä "kääntyy taaksepäin" sen yläosasta. Käyrän vaaka-akseli on tarjottu työtuntien määrä. Talousteorian mukaan yksilön, ammattikunnan ja koko työvoiman työn tarjonnan käyrät ovat kaikki suurinpiirtein samanlaisia, vain kokoluokka vaaka-akselilla muuttuu.

Työn kysyntäkäyrä on johdettua, yritys ostaa työtä sen määrän mikä maksimoi yrityksen voiton. Mitä paremmat palkat, sitä vähemmän yrityksellä on varaa työllistää, eli työn kysyntäkäyrä on laskeva. Yritys tarvitsee työntekijöitä, mutta työntekijöiden määrää ei kannata paisuttaa rajatta koska loputa kaikkien työpanoksen tuloksia ei saada myytyä markkinoilla. Jostain pisteestä eteenpäin työn kysyntää koskee siis laskevan rajahyödyn laki, eli se laskee loiventuen. Tätä enempää ei tarvitse tietää työn kysynnän muodostumisesta tätä tarkastelua varten.

Kysyntä- ja tarjontakäyrän kohtaamispiste määrittelee rajoittamattomien työmarkkinoiden tasapainotilan palkan. Tämä kuvio on lainattu Jukka Pekkarisen ja Pekka Sutelan kirjasta Kansantaloustiede.

 

kuva1Tasapaino työmarkkinoilla

 

Valtavirran mallin mukaan työttömyyspäiväraha vähentää työn tarjontaa, vaikka kukaan työntekijä ei tieten tahtoen heittäytyisi valtion tai työttömyyskassan elätiksi. Näin koska palkka on korvausta menetetystä vapaa-ajasta, mutta työttömyyspäiväraha vähentää sitä korvausta minkä saa vapaa-ajan myynnistä.

Oletetaan, että työntekijä harkitsee tekeekö työtä vaikkapa 3000 euron kuukausi palkalla, vai jättäytyykö työttömäksi, jolloin hän saisi vaikkapa 560 euroa työttömyyspäivärahaa. Mikäli työttömyyspäivärahaa ei maksettaisi, hänen saisi myymästään tunnista korvausta noin 17.86 euroa, olettaen että kuukaudessa on 21 työpäivää ja työpäivä kestää 8 tuntia. Mutta mikäli työttömyyspäiväraha on vaihtoehto työnteolla, hän menettää 560 euroa tuloa menemällä töihin, ja menetetyn vapaa-ajan faktinen korvaus on 14.52 euroa tunnilta.

Suurimmalle osalle ihmisistä tämä ero ei ole merkittävä, mutta taloustieteen mukaan pienetkin kannustimien muutokset heijastuvat suuriin tilasto-aineistoihin. Lisäksi tässä mallissa työttömyyspäiväraha laskee huomattavasti enemmän pieniä tuntimääriä tekevien osa-aikatyöntekijöiden faktista korvausta. Mikäli tunteja olisi samalla palkalla alle 31 kuukaudessa, ei töihin kannattaisi mennä lainkaan koska siinä vain menettäisi rahaa.

Työttömyyspäiväraha muuttaa tässä mallissa työn kysynnän ja tarjonnan tasapainotilaa. Tarjontakäyrä siirtyy ylöspäin, koska faktinen korvaus menetetyistä työtunneista pienenee työttömyyspäivärahan vuoksi vaikka palkka olisi sama. Työn kysynnän ja tarjonnan uusi leikkauspiste on uusi tasapainotila, siinä palkat ovat korkeampia mutta ostettuja työtunteja on vähemmän, koska työntantajien ei kannata ostaa uusilla palkoilla yhtä paljon työtunteja kuin ennen. Nyt osa työntekijöistä ei saa välttämättä lainkaan työtuntejaan kaupaksi ja jää työttömäksi. Valtavirran taloustieteen mukaan työttömyyspäiväraha siis lisää työttömyyttä.

 

kuva2Työttömyyspäivärahan vaikutus työn kysynnän ja tarjonnan tasapainoon taloustieteen mukaan.

 

Perustulolla ei ole mallissa tällaista vaikutusta ole, koska se ei vaikuta lainkaan siihen korvaukseen minkä työntekijä saa menetetystä vapaa-ajastaan. Ansiomuutos menetetystä vapaasta tunnista olisi aina sama, riippumatta siitä onko perutulo 0, 100 vai 1000 euroa. Työn tarjontakäyrä ei siirry tämän mallin mukaan mihinkään yhdessäkään näistä tapauksista, koska tarjonta riippuu yksinomaan siitä korvauksesta joka menetetystä vapaa-ajasta maksetaan. Perustulo ei lisää työttömyyttä tässä mallissa. Malliin nojaten valtavirran taloustieteilijät pitävät usein perustuloa parempana tapana hoitaa työttömyyden aiheuttamia yhteiskunnallisia ongelmia kuin työttömyyspäivärahaa.

 

Vaihtoehtoinen malli työn tarjonnalle

 

Työttömyyspäivärahan ja perustulon vaikutus työn tarjontaan näyttää erilaiselta, jos valitaan toisenlainen malli työn tarjonnalle.

Vaihtoehtoisessa mallissa palkansaaja ei ole vapaa-aikaansa myyvä kauppias, vaan hän tekee työtä ylläpitääkseen elämäntapaansa. Mallissa palkansaaja valitsee ensin elämäntavan, johon kuuluvat kekeisimpinä asumismuoto, perhessuhteet ja harrastukset, ja sitten tehdään työtä sen verran mitä tarvitaan tämän elämäntavan ylläpitoon. Parempi työtarjous saattaa johtaa kuluttavampaan elämäntapaan ja työttömäksi joutuminen viedä sekä asunnon, perhessuhteet ja harrastukset. Jatkossa kuitenkin oletetaan, että kohdatessaan taloudellista epävarmuutta ihmiset pyrkivät ylläpitämään valitsemaansa elämäntapaa, mikäli se on mitenkään mahdollista.

Eli tässä mallissa työttömyysturvan ei siirrä työn tarjontakäyrää kokonaisuudessaan, vaan muuttaa sitä ainoastaan niiltä osin kun työttömyysturvan taso on korkeampi kuin tarjottujen palkkojen. Palkansaaja pyrkii ylläpitämään valitsemaansa elämäntapaa, eikä koskaan ryhdy vapaaehtoisesti työttömäksi mikäli hän ei voi saavuttaa työttömänä niitä tuloja joita elämäntavan ylläpito edellyttää.

Taloustiede perustuu oletukseen ihmisten rationaalisuudesta, eikä rationaalinen ihminen tee työtä jonka palkka jää alle työttömyyskorvauksen. Siispä työn tarjouskäyrä litistyy vaakasuoraksi sen alapäässä, ja kohtaa palkka-akselin kohdassa joka vastaa työttömyysturvan määrää. Tämä muutos ei kuitenkaan vaikuta markkinoiden tasapainotilaan mitenkään (poikkeuksena tapaus jossa työn kysyntäkäyrä leikkaa tarjontakäyrän palkkatasolla joka on alempi kuin työttömyysturva, ja kaikki joutuvat työttömäksi). Muissa tapauksissa työttömyysturva ei muuta palkkatasoa eikä työttömien määrää.

 

 

kuva3Työttömyysturvan vaikutus työn kysyntään ja tarjontaan vaihtoehtoisen mallin mukaan

 

Tässä mallissa perustulon säätämisen vaikutus työn tarjontaan riippuu odotuksista ja taloudellisen kehityksen suunnasta.

Mikäli talous ei ole kriisissä eikä ala rakennemuutoksessa, työpaikkoja ei tuhoudu ja odotukset ovat optimistiset, ihmiset sopeuttavat elämäntapansa perustulon tarjoamiin lisätuloihin. Tapahtuu kuten valtavirran mallissa, palkkataso ja työttömyys eivät muutu mihinkään.

Mutta mikäli perustuloon siirrytään kun talous on kriisiytynyt tai käy läpi rakennemuutosta ja työpaikkoja tuhoutuu, kriisin tai rakennemuutoksen vaikutuksen alaiset palkansaajat käyttävät perustuloa pitääkseen yllä valitsemaansa elämäntapaa. Tällöin perustulon säätäminen voi vaikuttaa sekä työllisyyteen että palkkatasoon.

Tässä tapauksessa työmarkkinoilla tapahtuu seuraavat kaksi siirtymää:

1.) Talous ajautuu kriisiin tai joku ala rakennemuutokseen, työn kysyntä laskee ja kysyntäkäyrä siirtyy vasemmalle. Uudessa tasapainotilanteessa on sekä matalampi työllisyys että matalammat palkat, koska työntekijät ovat valmiita tekemään työtä pienemmällä palkalla säilyttääkseen työpaikkansa

2.) Talous ottaa käyttöön perustulon, ja palkansaajat käyttävät sitä menetetyn elintasonsa palauttamiseen. Nyt koko kysyntäkäyrä siirtyy perustulon verran alaspäin, koska ihmiset voivat tinkiä kriisiä edeltäneestä palkkatasosta mutta saada samat kokonaistulot ja saman elämäntavan kun ennen kriisiä.

 

kuva4Perustulon vaikutus työn tarjontaan vaihtoehtoisessa mallissa

 

Toisen siirtymän jälkeisessä tasapainossa työllisyystilanne ei välttämättä ole heikompi kuin alkuperäisessä tasapainossa, mutta palkkataso W'' ovat huonompi. Ilman perustuloa tasapainotilanteessa palkkataso W' ei ole laskenut yhtä paljon, mutta vastaavasti työtä on tarjolla vähemmän. Useampi joutuu luopumaan elämäntavastaan, ja joko joutuu etsimään muita töitä tai jättäytymään työttömäksi.

Tämän mallin ainoa oletus on että kriisitilanteessa ja rakennemuutoksessa palkansaajat kompensoivat menetettyjä tuloja perustulolla. Mikäli oletus on voimassa, perustulo auttaa pitämään yllä työn tarjontaa mutta palkkataso laskee. Perustulo voi siis auttaa pitämään tuotantoa ja työllisyyttä yllä kriisitilanteessa ja rakennemuuton aikana, mutta tämän hinta on palkkatason lasku.

Mallin soveltuvuuden Suomen työmarkkinoille voi kyseenalaistaa. Suomen työmarkkinoilla ei ole todellista kilpailua, koska palkat säädetään keskusjärjestöjen neuvotteluissa. Mutta siinä missä ammattijärjestöillä on hyvät mahdollisuudet määritellä palkkoja, niiden mahdollisuudet vaikuttaa irtisanomisiin ovat käytännössä olemattomia. Kriisin ja rakennemuutoksen tapauksessa Suomenkin työmarkkinat ovat kilpailtuja. Vaikka uuteen tasapainoon ei Suomessa päästä palkkoja laskemalla, siihen päästään irtisanomalla työntekijöitä. Kun minkä tahansa alan työttömyys kasvaa tarpeeksi suureksi, sen ammattijärjestöillä ei enää ole mahdollisuuksia pitää kiinni entisestä palkkatasosta.

Suurimman osan Suomen veroista maksavat palkansaajat ja kuluttajat, ja yritysten into maksaa veroja pienenee vuosi vuodelta. Perustulo rahoitetaan veroilla, joten perustulon maksaisivat pääosin palkansaajat ja kuluttajat itse. Kriisitilanteessa perustulo laskee palkkoja, vaikka palkansaajien kokonaistulo (eli palkka + perustulo) ei olisikaan huonompi kuin tilanteessa jossa perustuloa ei olisi säädetty. Mutta koska perustulon osuus kokonaistuloista ei tule työnantajilta vaan palkansaajilta ja kuluttajilta kerättyinä veroina, voi olla että perustulon seurauksena merkittävä siivu palkoista siirrettäisiin työläisten itsensä maksettavaksi. Ja mitä suurempi perustulo säädetään, sitä pienempi osuus työssäkäyvien tuloista jää työntantajien maksettavaksi. Työttömyyspäivärahassa ei ole samanlaista ongelmaa.

Toisaalta tämä palkanmaksun siirtäminen osittain työntekijöiden harteille ei vielä tarkoita sitä että palkansaajien osuus kansantalosta laskisi, koska kriisi saatta leikata myös työntantajien tuloja. Mutta rakennemuutoksen tapauksessa työntantajan markkinatilanne saattaa olla erinomainen, työ ei vain ole yhtä tarpeen kun aikaisemmin. Nykyään onkin yhä tavallisempaa että työpaikat vähenevät hyvää tulosta tekevissä yrityksissä, ja malli kuvaa myös tällaista tapausta.

Palkkojen laskemista ei pitäisi ilmetä mikäli perustuloon siirretään vakaan työllisyyden ja talouden kasvun aikana ja kotitaloudet mukauttavat elämäntyylinsä lisääntyneisiin tuloihin. Mutta nykyään työttömyys tuntuu olevan pysyvästi korkealla. Joku ala on aina rakennusmuutoksessa, jopa niin että rakennemuutoksesta ja jatkuvasta uudistautumisesta on tullut jonkinlainen itseisarvo. Näin ollen tämän mallin mukaan perustulon säätäminen laskisi palkkoja ainakin joillain sektoreilla.

Tässä esitetty vaihtohtoinen malli on vain teoria, ja sen paikkansapitävyyden voi osoittaa (tai kumota) vain käytännön perustulokokeiluilla. Kokeiluiden pitäisi myös olla niin laajoja, että niillä voisi olla vaikutusta kokonaisten alojen palkanmuodostukseen.

Antti Rautiainen

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Perustulo ei siis ole alkujaan vasemmistolainen projekti"

Onko joku mieltänyt sen vasemmistolaiseksi projektiksi? Itse uskon, että vasemmistossa enemmänkin vieroksutaan sosiaalitukiviidakon purkamista.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

"Suurimman osan Suomen veroista maksavat palkansaajat ja kuluttajat, ja yritysten into maksaa veroja pienenee vuosi vuodelta. Perustulo rahoitetaan veroilla, joten perustulon maksaisivat pääosin palkansaajat ja kuluttajat itse."

Idea. Perusta yritys ja katso paljonko kassasta virtaa rahaa veroihin ja veroluonteisiin maksuihin. Tule sitten uudestaan kertomaan kuinka vähän yritykset maksavat veroa.

Käyttäjän TiinaMariaSandberg kuva
Tiina Sandberg

Toinen idea. Mitäs jos ottettaisiin yrittäjien etujärjestöjen agendalle pienten ja keskisuurten yritysten etu, eikä vain suurten vientiyritysten? Ongelma on nyt tuo EK:n ajama linja, joka hyödyttää vientisektorin jo valmiiksi kovaa tulosta tekeviä isoja firmoja. Jatkuva leikkaaminen johtaa kotimarkkinoiden kysynnän vähenemiseen entisestään, jolloin juuri sen yhden työntekijän yrityksen olo käy entistäkin tukalammaksi.

Ei kannataisi sahata oksaa jolla istuu.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Kaikilla on yksi yhteinen kohta joka auttaisi kaikkia: paikallinen sopiminen. Yksikään firma tai yksikään työntekijä ei ole samanlainen. Siksi keskitetty sopiminen alan keskimääräisen kehityksen mukaan johtaa siihen että osassa yrityksissä palkat ovat liian pienet suhteessa tuottavuuteen ja osassa liian suuret.

Kuten sanoit, meillä on useita menestyviä vientifirmoja jotka maksavat huomattavasti tessiä korkeampiakin kokonaispalkkoja. Ja sitten meillä on iso joukko yrityksiä joille TES taso on ihan sopiva. Ja ne joille taso on liian korkea. Työntekijän kannalta sosiaaliturva on aina kuitenkin perälautana, joten millä tahansa ehdoilla ei tarvitse etsiä töitä.

Ei niitä suuryrityksiäkään kannata turhaan mollata. Suuret firmat ovat ne jotka pitävät tarkkaan kiinni tesseistä, panostavat paljon työturvallisuuteen jne. Ja tietysti se että viisi pörssifirmaa maksaa tänäkin vuonna yli puolet kaikista osingoista - suurimpana osingonsaajana valtio.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #5

"Kaikilla on yksi yhteinen kohta joka auttaisi kaikkia: paikallinen sopiminen."

Äärimmäisen epätasaisesta neuvotteluasemasta harvoin syntyy pareto-optimaalisia(käytetään nyt näin satunnaisesti tuotakin termia, vaikka se roskaa onkin) lopputuloksia ja lähes kaikkien palkansaajien kannalta kollektiivinen neuvottelu todistetusta parantaa lopputulosta.

"Siksi keskitetty sopiminen alan keskimääräisen kehityksen mukaan johtaa siihen että osassa yrityksissä palkat ovat liian pienet suhteessa tuottavuuteen ja osassa liian suuret."

Noin on aina. Jos firma tuottaa millin päivässä tappiota, eivät negatiivisetkaan palkat ole välttämättä riittävän pieniä.

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Uskon perustamattakin, että paljon. Mutta sitäkään ei käy kiistäminen, että suurimman osan veroista maksavat kotitaloudet, eivät yritykset.

Ja mikäli palkanmaksu siirretään osittain yrityksiltä veronmaksajille, yritykset voittavat vaikka ne maksaisivat veroista 99%, koska palkoista yritykset maksavat nykyään 100%.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Paljon kuulee suositeltavan että perustulon tulisi olla pienempi kuin matalinbpalkka jotta se kannustaisi ottamaan vastaan työtäkuin työtä. Ehdotettu on että kun nykyinen työtön saa n. 500 euoa perustukea ja 300 euroa asumistukea päälle tulisi perustulon olla 330 euroa jotta siitä syntyisi samalla myös säästöjä Suomelle. Itseä vain epäillyttää onko noinpieni sosiaaliturvan summa edes ihmisoikeuksien mukainen. Muut ehdotukseta perustulon summaksi vaihtelevat 800-600 euron välillä ja Kela on väläytellyt 1100 euron perustuloa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset