Yksinäinen huutava ääni liberaalikorvessa

Talousliberalismia voidaan käyttää ikävien asioiden oikeuttamiseen, mutta aatteessa on monta yksittäistä hyvää ideaa. Yksi näistä on se, että mikäli instituutiot eivät kykene huolehtimaan ihmisistä ei ainakaan kannata estää ihmisiä auttamasta itse itseään. Tämän näkökulma sai minut kannattamaan ihmisten vapaata liikkuvuutta lähes 20 vuotta sitten.

Periaatteessa kansainvälisen järjestelmän pitäisi luoda reilut pelisäännöt jotka antaisivat kaikkialla mahdollisuuden hyvään elämään. Koska tämän päämäärän toteutuminen on kovin kaukana, ei ainakaan pidä estää ihmisiä matkustamasta sinne jossa he voivat parantaa omaa asemaansa omalla työllään. Silläkin uhalla että tämä saattaa heikentää työvoiman neuvotteluasemaa niissä maissa joihin siirtolaisuus kohdistuu. Työntekijöiden maailmanlaajuinen etu on mielestäni tärkeämpää kuin työvoiman etu jossain yksittäisessä maassa.

Täysin kontroloimattomaan maahanmuuttoon voi liittyä myös ongelmia mikäli siihen siirrytään kylmiltään, ja yhteisöillä tulee olla mahdollisuus vaikuttaa siihen millä ehdoilla niihin liitytään. Vapaa liikkuvuus on kuitenkin ehdottomasti päämäärä mihin tulee pyrkiä pidemmällä aikavälillä. Ja pakolaisille tulisi taata turvalliset pakoreitit välittömästi. 

Sosialisti voi päätyä tälle kannalle mikäli on internationalisti, mutta talousliberaalille tämän pitäisi olla luonnollisin kanta. Heikki Pursiainen onkin ajanut vapaata liikkuvuutta johdonmukaisesti siitä asti kun alkoi kirjoittamaan asiatonta lehdistökatsausta yhdessä Tuukka Sarimaan kanssa. Esimerkkinä varhaisemmasta kirjoittelusta blogaus Asiaton maahanmuuttokeskustelu  (typerän jälleenohjauksen kirjoittajien uuteen blogiin voi kiertää tallentamalla linkin omalle koneelle ja avaamalla tekstinkäsittelyohjelmassa, teksti on tallessa myös homma-foorumilla). Pursiainen on kirjoittanut samasta aiheesta myös Liberan blogissa (1 , 2).

Tekstit ovat hyviä, ja niiden lukemisen jälkeen tuntuu siltä että vapaa liikkuvuus voisi olla asia jota klassiset, talousliberalismia kannattavat liberaalit ja internationalistiset sosialistit voisivat ajaa yhdessä. Kaunis ajatus kuitenkin kaatuu siihen että aniharva suomalainen liberaali on Pursiaisen kanssa samoilla linjoilla. (Tässä ja jatkossa liberaali tarkoittaa klassista liberaalia, ei sosiaaliliberalismia jota on paljon esimerkiksi vihreissä).

Lepomäki Pursiaista vastaan

Elina Lepomäki, joka on tavallaan Pursiaisen pomo Liberassa, on maahanmuuton suhteen Halla-Ahon linjoilla. Hän on hehkuttanut blogissaan muslimien maahanmuuttoa vastustavan Thilo Sarrazin kirjaa Deutschland schafft sich ab. Sittemmin Lepomäki on tarkentanut hyväksyvänsä Geneven pakolaissopimuksen, mikä on kiertoilmaus sille että kaikki ympäristökatastrofeja, sotia ja etnisiä puhdistuksia pakenevat pitää jättää oman onnensa nojaan. Geneven sopimus kun myöntää turvapaikan ainoastaan henkilökohtaista vainoa kokevalle.

En odota liberaalien riemuitsevan sosiaalituista siirtolaisille ja turvapaikanhakijoille, omasta puolestani he saisivat vapaasti vastustaa kaikkia siirtolaisten tukia. Se olisi hölmöä mutta johdonmukaista, kunhan he vastustaisivat myös työlupajärjestelmää. Mutta kun kyse on väärän uskontokunnan edustajien ja väärän väristen ihmisten mahdollisuudesta tarjota työmarkkinoilla omaa työtään samoilla säännöillä joilla kaikki muut sitä tarjoavat, Lepomäki heittää talousliberalismin roskikseen ja kannattaa sen sijasta Stalinin lanseeraaman propiskan nykyaikaista kevytversiota.

Liberaalit netissä ja kaduilla maahanmuuttajia vastaan

Lepomäki on tajunnut ettei kokoomuksen puheenjohtajaksi päästä Halla-ahoa kopioimalla, ja hän on nykyään hiljaa omista maahanmuuttokannoistaan. Suomalaisen liberalismin riviaktivisteilla ei kuitenkaan ole samanlaisia paineita. Liberaalimafia-ryhmä facebookissa on suomalaisen liberalismin keskeisin somefoorumi, ja jo hyvin pintapuolisella lukemisella selviää mikä on liberaaliskenen maahanmuuttokanta noin keskimäärin. Yksi Rajat kiinni-liikkeen keskeisimmistä aktiiveista ja Suomen Sisun Lapin piiripäällikkö Tuukka Kuru on yksi liberaalimafian ylläpitäjistä. Kuru on myös tehnyt itseironisen downfall-videon liberaalimafian käännöksestä kohti hommalaisuutta. Videossa Hitlerin suulla puhuu Sampo Syreeni, maahanmuuttokriitikoiden ja Kurun vastustaja joka on jäänyt liberaalimafiassa alakynteen. Kurun oletus että 100% liberaalimafian maahanmuuttokriitikoista on miespuolisia on tuskin kaukana todellisuudesta.

90-luvulla klassisen liberalismin kannattajat olivat Suomessa harvassa. Heidän piti kutsua itseään libertaristeiksi erottuakseen vihreistä ja muista sosiaaliliberaaleista. Klassinen liberalismi ei edelleenkään ole valtavirtaa, mutta se 20 vuodessa noussut aivan toiselle tasolle. Kokoomuksen puheenjohtajakamppailussa liberaalit tulivat vahvoiksi kolmosiksi, ja heillä on kaksikin pikkupuoluetta (piraatit ja viskipuolue). Lisäksi talousliberalismi hyväksytään suurilta osin kaikissa oikeistopuolueissa ja vihreissä, mutta tässä en käsittele kompromisseja tekevää reaalipolitiikkaa vaan tahoja jotka haluavat paketin laimentamattomana, eli Liberaa, liberaalimafiaa ja liberaaleja pienpuolueita.

Moni 90-luvun libertarismin veteraaneista on nyt maahanmuuttokriitikko. Mikko Ellilälle kansanryhmän vastaisesta kiihottamisesta oikeutetusti annettu tuomio teki hänestä liberaaliskenen sananvapausmarttyyrin. Marco de Wit häiriköi urheiluseuraa Tapanilassa, perustaa Suomi ensin-pikkupuoluetta ja kertoo Forssan varhaisteineille sotasuunnitelmiaan. Markus Jansson on myös saanut tuomion kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Natsien SVL:n kanssa itsenäisyyspäivän 612-mielenosoitusta puuhaillut perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu Teemu Lahtinen määrittelee itsensä yhä libertaariksi. Marko Hamilo oli mukana kirjaprojektissa ”suvaitsevaistoa” vastaan. On helpompi listata niitä 90-luvun libertaareja jotka ovat nykyään rajat kiinni-oikeistoa kuin niitä jotka eivät ole.

Joku voisi ihmetellä miksi rinnastan Lepomäen ja muinaisen filibin eksentrikot. Mutta en usko että Suomessa olisi nykyisenlaista liberaaliskeneä ilman de Witin, Ellilän, Janssonin ja kumppaneiden pitkän linjan pohjatyötä . Lepomäen nykyinen asema on osiltaan heidän luomalla perustalla.

Liberalismin valtavirtaistumisen on ennen kaikkea kiittäminen tuotantorakenteen muutosta, joka suosii joustavaa pätkä- ja itsensätyöllistämistä viime vuosisadan korporatististen rakenteiden sijaan. Mutta tämä talouden murros luo vain potentiaalin joka jonkun on täytettävä. Tämä kysyntä voidaan realisoida teoilla, mikä on liberaalien tapauksessa esimerkiksi bloggaamista, somekeskusteluja ja pienpuolueiden kannatuskorttien keräämistä.

Miksi suomalaisen liberalismin valtavirta haluaa rajat kiinni?

Suomalainen liberalismi on viimeksi sulautunut täysin suomalaiseen konservativismiin sodan aikana. Nyt nämä ovat lähempänä toisiaan kuin koskaan sodan jälkeen. Näkisin että tälle kehitykselle on kolme eri syytä
 

1. Liberaaleille rasistiset ja seksistiset argumentit ovat aina argumentteja muiden joukossa

Joten niitä koskee sananvapaus. Ongelma on ”poliittinen korrektius”, ei rasismi. Ilmapiirissä joka sallii rasistisen öyhötyksen, öyhötys vaientaa kaikki muut äänet. Vaikka liberaalien enemmistö ei olisi rasisteja, lopulta ne joihin rasismi kohdistuu henkilökohtaisesti häipyvät ja kukaan muu ei enää jaksa puuttua asiaan. Liberaali sananvapauskäsitys normalisoi rasismin.

Tämä on yksi syy siihen että liberaaliskene on yksi suuri makkarajuhla. Mikään muu suomalainen liike ei ole yhtä sukupuolisesti polarisoitunut. Kaikki ovat tietysti myös valkoisia. Jos joku haluaa herätellä tästä keskustelua liberaalimafiassa, hänet naurataan samantien ulos, koska ”kaikki ihmiset ovat yksilöitä” ja ”vain mielipiteet ratkaisevat”. Kunhan eivät ole islaminuskoisia tai kehitysmaista muuttavia, silloin he eivät enää ole yksilöitä vaan kategorioidensa edustajia. Tätä polarisaatiota lisää myös se, että

2. Liberalismi on aina voittajien puolella

Liberalismin mielestä ratkaisu kaikkiin ongelmiin on kilpailun lisääminen. Kilpailua kannattavat luonnostaan ihmiset, joilla on kokemuksia kilpailun voittamisesta. Kilpailuja voidaan voittaa omilla ansioilla, tai synnynnäisillä ansioilla. Kuitenkin ihmiset jotka voittavat kilpailuja synnynnäisillä ansioilla uskovat yleensä voittaneensa kilpailut vain omilla ansioillaan. Tämän vuoksi valkoiset miehet pitävät itseään niin fiksuina, erityisesti jos he ovat niin Uskomattoman Fiksuja että sattuvat ymmärtämään uusklassista talousteoriaa.

Empatia on liberaalille jonkinlainen markkinahäiriö, joka estää utiliteettien maksimoimista. Silloin harvoin kun empatialle on tilaa, se kohdistataan yksinomaan oman viiteryhmän edustajiin, esimerkiksi sakotetulle uber-kuskille tai kaverille jonka tilaamat viinit jäivät tulliin.

Toki moni liberaali on pärjännyt myös omilla ansioillaan. Eikä yhteiskunnallinen kilpailu ole aina nollasummapeliä. Häviäjän osa on kuitenkin yleensä ikävä.

Joskus kilpailu on joukkuepeliä, siksi

3. Kansojen ja rotujen sota on yksi kilpailun muoto muiden joukossa

Jos yksilöiden välinen kilpailu on vain hyväksi, on aivan luonnollista kannattaa myös alueiden, etnisten ryhmien, kansakuntien, valtioiden, kulttuurien ja kuviteltujen rotujen välistä kilpailua. Tässä kilpailussa kuulut joukkueeseen, halusit sitä tai et. Vaikka olisit kuinka hieno yksilö, sinut tuomitaan kansasi ja kulttuurisi edustajana. Jos yksikin kansasi edustaja sikailee, sinä olet syypää. Ja tässä kilpailussa sallittuja keinoja eivät ole pelkästään rajakontrolli ja työluvat, vaan myös maiden välinen verokilpailu, asevarustelu ja tarpeen vaatiessa myös aseiden käyttö ja etniset puhdistukset. Ääritapauksessa kilpailun häviäjä voidaan pyyhkiä kartalta ydinpommeilla.

Liberalismin ja nationalismin ero on siis vain hiuksenhieno, rajanveto on siinä kilpaillaanko markkinoilla yksilöinä vai syntyperän määritteleminä joukkueina. Molempia yhdistää usko kilpailuun, ja siksi tämän hiuksenhienon rajan yli on hyvin helppo astua.

Libera vastustaa rahaliittoa, joten luontainen seuraava askel olisi vastustaa myös Euroopan yhteisöä. Kaikki kansainvälinen integraatio voidaan tulkita kartelleiksi joka rajoittaa maiden välistä kilpailua, ja moni liberaali näyttää kääntyvän tälle kannalle. Vapaakauppa ei enää hyödytä rikkaiden maiden keskiluokkaa, joten liberalismi ja protektionismi eivät välttämättä enää sulje toisiaan pois.

Huhtikuussa kirjoitin pitkästi siitä mistä nousee Yhdysvaltojen uusoikeisto, eli talousliberalismin ja konservatiivisten arvojen fuusio. Yhdysvalloissa tämä liike on paljon voimakkaampi kuin Suomessa. Näin koska Yhdysvalloissa kaikki politiikka pyörii viime kädessä rodun ja rasismin ympärillä, ja talousliberalismista on tullut tärkein keino ylläpitää rotujen välistä hierarkiaa kansalaisoikeusliikkeen poistettua institutionaalisen syrjinnän 60-luvulla.

Suomen poliittinen kenttä näyttää erilaiselta, mutta Yhdysvalloista valuu tänne herkästi vaikutteita. Tämän vuoksi suomalaiset liberaalit ryntäsivät viime vuonna eturivissä vastustamaan turvapaikanhakijoita, ja Trump voitti liberaalimafian kyselyn suosituimmasta ehdokkaasta Yhdysvaltain presidentiksi .

Trumpin taloudellinen protektionismi on siis toissijaista suomalaisille liberaaleille, heille on tärkeämpää etteivät naiset, siirtolaiset eivätkä mustat hypi silmille. Suomalaisista liberaaleista on tullut kotoperäinen versio Yhdysvaltojen neoconeista eli uusoikeistosta, ja paikoin he muistuttavat myös Yhdysvaltain alt-right liikettä. Kaikissa näistä ilmiöistä on pitkälti kyse samasta asiasta, Valkoisen HeteroMiehen angstista.

Kaiken tämän vuoksi Heikki Pursiaisen maahanmuuttokirjoittelu on yksinäinen huutava ääni liberaalikorvessa, eikä se saa juurikaan tukea omasta poliittisesta viiteryhmästään. Muu Pursiaisen kirjoittelu kuitenkin uppoaa tähän yleisöön kuin häkä. Näin Pursiainen on lopulta osa uusoikeistolaista ilmiötä jota itse uskoo vastustavansa, ja hän rakentaa sitä kenttää josta on tullut suomalaisen äärioikeiston tärkein rekrytointialusta.

Antti Rautiainen

 

 

anttirautiainen
Helsinki

Influensseri, elämävalmentaja ja motivaatiopuhuja.
https://linktr.ee/arautiainen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu