Mitä peli poikki -mielenosoitus oli, ja mitä se ei ollut

Peli poikki -mielenosoituksessa on poliisin mukaan ollut 15 000 osanottajaa, joten se on toistaiseksi tämän vuoden suurin mielenosoitus Pride-marssin jälkeen. Siihen osallistui poikkeuksellisen paljon Suomen korkeinta poliittista johtoa.

Halusin mielenosoituksen olevan juuri tämänlainen, mutta luulen että jokaisella osanottajalla ja tukijalla on hiukan erilainen näkemys siitä mitä tarkalleen vaadittiin ja miksi. Tässä listaan yhden asian mielenosoitus mielestäni ajoi ja viisi asiaa mitä se ei mielestäni ajanut tai sanonut. 
 

Peli poikki oli mielenosoitus välinpitämättömyyttä vastaan

Tämä on niin banaalia ja itsestäänselvää, että moni on esittänyt täydentäviä tulkintoja, myös pääministeri ja sisäministeri. Nämä täydentävät tulkinnat ovat kuitenkin joko turhia, väärin tai toissijaisia. Juuri nyt natsismin vastustaminen kiteytyy välinpitämättömyyden vastustamiseen, kaikki muu on toissijaista.
 

Osallistuin Venäjän antifasistiseen liikkeeseen 2002-2012, ja kaikki nämä vuodet mietin natseja voisi parhaiten vastustaa. Pahimmat vuodet olivat 2005-2011. Nyt äärioikeisto tappaa Venäjällä ”vain” parikymmentä ihmistä vuosittain, pahimmillaan tapettiin lähemmäs sata. Virkavalta on hajoittanut väkivaltaisimmat ryhmät, mutta äärioikeisto on myös siirtynyt maanalaisesta lailliseen poliittiseen toimintaan. Antifasistisella aktivismilla on myös ollut vaikutusta väkivallan vähenemiseen, mutta vähemmän kun kahdella ensimmäisellä tekijällä. Yleisellä mielipiteellä ei ole ollut ansiota natsien väkivallan vähenemiseen, koska Venäjän yleinen mielipide oli ja on sen suhteen välinpitämätön.

Venäjä on tolkun ihmisten yhteiskunta, vielä paljon enemmän kuin Suomi. 99% venäläisistä huolehtii vain perheestään ja työstään, politiikka on heille kaukainen ja vieras asia. Venäjän vuosien aikanani natsit tappoivat neljä kaveriani ja toveriani. Parhaimmillaankin tähän reagoi mielenosoituksilla vain muutama sata tai enintään tuhat poliittista aktivistia. Samana aikana äärioikeisto tappoi satoja, mahdollisesti yli 500 siirtolaista, eikä yhdenkään siirtolaisen tapon jälkeen järjestetty mielenosoitusta ainakaan Moskovassa tai Pietarissa. 

Venäläisten enemmistö ei tue natseja, mutta he eivät tue mitään muutakaan poliittista tai yhteiskunnallista liikettä. Putinia tukeviin mielenosoituksiinkin tullaan yleensä vain mikäli siitä maksetaan palkkio, mikäli työntantaja tai oppilaitos käskee tai mikäli siellä on jotain vetävää viihdettä.

Tolkun ihmisten välinpitämättömyyden vuoksi natsit saivat vuosien ajan mellastaa Venäjällä. En halua että Suomesta tulisi samanlainen tolkun ihmisten yhteiskunta kuin Venäjästä. Siksi haluan, että jatkossakin lukuisat ohikulkijat reagoivat kuten Jimi Karttunen teki nähdessään SVL-mielenosoituksen, eli huutelemalla ja solvaamalla natseja. Aniharva pitää natseista, mutta niin kauan kun tätä ei tiedoteta natseille päin naamaa he saattavat kuvitella mielessään jotain muuta.

Siksi halusin että peli poikki-mielenosoitukseen tulisi tänään yli 10 000 osanottajaa, kuten Tukholmassa tuli antifasisti Björn Söderbergin murhan jälkeen vuonna 1999 ja Vastarintaliikkeen hyökättyä antirasistista mielenosoitusta vastaan Kärrtorpissa joulukuussa 2013. Määrä oli pääasia, siitä huolimatta että mielenosoituksen viestistä tulee aina sitä epäselvempi ja ympäripyöreämpi mitä suurempi mielenosoitus on. Mikäli halutaan paikalle väkeä on epäselvyys välttämätön paha. Tätä epäselvyyttä voidaan vähentää käymällä mielenosoituksen jälkeistä keskustelua mahdollisimman selvästi, ja avaamalla sitä mitä peli poikki-mielenosoitus ei mielestämme ollut ja mitä se ei sanonut.

Peli poikki ei ollut mielenosoitus lähestyvää natsien vallankaappausta vastaan

Koska natsit eivät ole kaappaamassa Suomessa valtaa. Suomen vastarintaliike on perustettu vuonna 2008, mutta kahdeksassa vuodessa se ei ole juurikaan kasvanut. Asema-aukiolla mieltään osoittaneet natsit olivat vanhoja naamoja iskusta Prideä vastaan ja muista aktioista vuosien varrelta.

Pienikin joukko natseja voi kuitenkin aiheuttaa paljon harmia, kuten Venäjän esimerkki osoittaa. Vaikka natsit eivät voi kaapata valtaa, he voivat silti tappaa kymmenittäin tai sadoittain ihmisiä. Halla-ahon puheet siitä että SVL on ”joukko taparikollisia” ovat samanlaista roskaa kun hänen aikaisemmat puheensa ”kiljunjuojista”. SVL:n tuottamasta propagandasta näkee etteivät sitä tuota taparikolliset. Järjestöä tukevat Ilja Janitskinin roskamediaimperiumi ja tavaratalomoguli Juha Kärkkäisen miljoonat, Janitskin saattaa myös saada toimintaansa avustusta itärajan takaa. Näiden resurssien avulla järjestö pystyisi nopeasti kasvamaan mikäli kansallissosialismin kysyntä Suomessa olisi joskus nykyistä suurempi.

En usko että Jimi Karttusen kuolema olisi ollut suunniteltu poliittinen murha. Jesse Torniainen käytti kuitenkin ankaraa väkivaltaa ja näin tehdessään toimi järjestön poliittisten ohjeiden mukaan, joten kyseessä ei myöskään ollut pelkkä kuolemantuottamus tai yksityishenkilöinen välinen konflikti.

Vasemmistolaisten mielestä yhteiskunnassa usein vähätellään kansallismielistä poliittista väkivaltaa ja liioitellaan islamistista, oikeistolaisten mielestä tilanne on päinvastoin. Omasta mielestäni molemmat ovat Suomessa merkittäviä uhkia, ja tällä hetkellä molempien uhkien mittakaava on samaa luokkaa. Pelkään että myös islamistit tappavat Suomessa jonkun lähivuosina. Mutta toisin kuin islamismilla, kansallismielisellä poliittisella väkivallalla on Suomessa satavuotiset perinteet ja tietty yhteiskunnallinen kysyntä.

Uskon että nykyinen talousjärjestelmämme on monella tapaa epävakaa, ja ennen pitkää se ajautuu vakavaan kriisiin. Tällaisessa kriisissä löytyy kysyntää myös aatteille jotka ovat hyvinä aikoina marginaalissa, kuten kultaisen aamunkoiton nousu Kreikassa on osoittanut.
 

Vaikka natsit ja islamistit ovat molemmat Suomessa yhtälailla marginaalissa, on ensimmäisillä paljon suurempi latentti kannattajakunta. Natseja vastaan ei osoiteta mieltä siksi että he olisivat välitön uhka tässä ja nyt, sen sijaan tarkoitus on ennaltaehkäistä heidän mahdollista nousuaan tulevaisuudessa. Mikäli taas haluaa osoittaa mieltään Isisiä vastaan, siihenkin oli tänään mahdollisuus . Oikeistoa ei kuulemma kuitenkaan paikalla näkynyt.

Peli poikki –mielenosoitus ei sanonut että perussuomalaiset ovat natseja

Perussuomalaiset olisivat heti kättelyssä voineet ilmoittaa vastustavansa natseja ja rasisteja ja tukevansa mielenosoitusta. Kaikki viikon aikana tullut negatiivinen julkisuus oli vain ja ainoastaan heidän omaa vikaansa, kuten Tuomas Saloniemi kirjoitti. Vaikka perussuomalaisten enemmistöllä ei ole mitään natsiyhteyksiä, ei ole yllättävää että natsien kanssa puuhastelevan vähemmistön toiminta ihmetyttää.

Vaikuttaa siltä että vain pieni vähemmistö perussuomalaisista tekee yhteistyötä natsien kanssa. Näitä ovat kansanedustaja Olli Immonen ja kunnallispoliitikot Teemu Lahtinen ja Terhi Kiemunki. Lahtinen on tehnyt SVL:n kanssa yhteistyötä sekä käynnillä Schaumanin haudalla kaksi vuotta sitten, että itsenäisyyspäivän 612-mielenosoituksen järjestelyissä, Immosesta tarkemmin täällä. Terhi Kiemunki on kytköksissä Tampereen Soldiers of Odiniin. SVL:n jäsenen Mika Rannan perustama SoO on yrittänyt profiloitua epäpoliittiseksi, mutta sen jäsenistö koostuu pitkälti 90-luvun skineistä ja muista natseista.

Immonen ja Kiemunki eivät vaikuta penaalin terävimmiltä kyniltä, ja siksi on erikoista ettei puolue anna kaiken tämän jälkeen heille kenkää. Lahtinen vaikuttaa hieman fiksummalta, mutta hänkään ei ole mikään puolueen avaintoimija. Koko kolmikon heivaaminen ei olisi perussuomalaisille mikään iso menetys, mutta ilmeisesti Suomen Sisun vaikutusvalta puolueen sisällä on niin suuri ettei tämä tule kysymykseenkään.

Vaikka peli poikki ei väittänyt perussuomalaisten ja SVL:n olevan liittolaisia, ilman muuta sen tarkoitus oli painostaa perussuomalaisia katkaisemaan puolueaktivistien kytkökset Vastarintaliikkeeseen. 
 

Peli poikki -mielenosoitus ei sanonut että tarvittaisiin uusia ”ääriliikkeiden” vastaisia lakeja

Mielenosoituskutsussa vaadittiin täysin yksikäsitteisesti että ”Me mielenosoittajat vaadimme, että pääministeri Juha Sipilä ja sisäministeri Paula Risikko puuttuvat väkivaltaan nykylainsäädännön puitteissa ja ottavat rasismin tosissaan”. Jostain syystä Sipilä ja Risikko ovat ymmärtäneet tämän aivan päinvastoin, ja Sipilä lupaa jo maanantaiksi ”äärijärjestöjen vastaisia lakihankkeita”

Tuskin olisi haittaa jos poliisi ilmaantuisi paikalle kun moneen kertaan väkivaltarikoksista tuomittu natsi ilmoittaa mielenosoituksen. Poliisi on myös antanut Suomi ensin- ja Rajat kiinni -mielenosoitusten rikkoa rauhassa lakia kansanryhmän vastaista kiihotusta vastaan Itä-Helsingissä. Tämän seurauksena poliisi on menettänyt monen poliisiin aiemmin myönteisesti suhtautuneen maahanmuuttajan luottamuksen. Nämä eivät ole lainsäädännön vaan poliisin järjenkäytön (ja mahdollisesti resursoinnin ja prioriteettien) ongelmia, mutta mikään laki ei voi määrätä poliisia käyttämään järkeään ja vaatimaan olemassaolevien lakien toimeenpanoa. Sen voi tehdä vain poliisi itse. 

”Äärijärjestöjen” vastaiset lait tuskin syöksisivät Suomea keskustalais-kokoomuslaiseen totalitarismiin, todennäköisesti ne olisivat melko tehottomia. Vaikka kaikki äärioikeiston järjestöt kiellettäisiin, rahaliikennettä ja tiedotusta voivat hoitaa myös yksityishenkilöt.

”Ääriliikkeiden” vastaisia lakeja on esimerkiksi Saksassa käytetty enemmän natsien vastustajia kuin natseja vastaan, vaikka kansalaistoiminta on avainasemassa natsismin lyömisessä. Ylipäätänsä puhe ”ääriliikkeistä” hämärtää pahasti sitä mistä kansallissosialismissa on kyse. Totta kai ministerille ja lainsäätäjälle ensisijainen ratkaisu kaikkiin ongelmiin ovat uudet lait, mutta natsismi ei kasva natsismin vastaisen lainsäädännön puutteesta vaan ihmisten välinpitämättömyydestä.

Sen sijaan Sipilä ja Risikko voisivat puuttua viranomaisten institutionaaliseen rasismiin, esimerkiksi Migrin täysin poliittisiin maalinjauksiin Somaliasta, Irakista ja Afganistanista. On vaikeaa vastustaa rasismia kaduilla jos viranomaisille turvapaikkaoikeus on vain halpa poliittinen pelinappula.
 

Peli poikki -mielenosoitus ei sanonut että Kajaanissa tapettu olisi vähemmän arvokas kun Helsingissä tapettu

Tappo poliittisista syistä on eri asia kun tappo taloudellisen hyödyn vuoksi. On myös ongelmallista keskustella siitä mikä on ”poliittisesti oikea” tapa surra, tätä keskustelua on käynyt esimerkiksi Halla-aho joka itse alkoi tekemään politiikkaa sillä minuutilla kun kuuli Brysselin iskuista.

Olin järkyttynyt Otanmäen ryöstömurhasta. Jos asuisin Kajaanissa olisin ehkä vienyt paikalle kynttilän. En kuitenkaan ottanut julkisesti kantaa, koska en näe miten tämänkaltaista universaalisti tuomittua yksilöiden epäpoliittista väkivaltaa voisi ehkäistä yhteiskunnallisilla kannanotoilla.

Kansallismielinen on tästä kuitenkin toista mieltä, koska kansallismielinen uskoo kansanryhmien kollektiivisiin ansioihin ja syyllisyyteen. Näin ollen heidän mielestään kaikkia irakilaisia on syytä rangaista Otanmäestä tehdystä ryöstömurhasta rajoittamalla turvapaikkaoikeutta.

Kun Matias Turkkila, Sebastian Tynkkynen ja Jussi Halla-Aho uskovat kollektiiviseen syyllisyyteen niin he ilmeisesti samalla uskovat, että he ovat kaikkien muiden suomalaisten kanssa myös syyllisiä Jammu-sedän tekoihin. En käsitä kuinka he voivat kestää tätä syyllisyyttä. Ehkä heillä ei ole minkäänlaista kykyä tuntea häpeää, ja merkitystä on vain toisten syyllisyydellä.

Myös Wille Rydman sekoittaa kategoriat mutta päinvastaisesti. Hän luulee että siitä ettei kollektiivinen syyllisyys voi koskea etnisiä tai uskonnollisia ryhmiä seuraa ettei kollektiivinen syyllisyys voi koskea myöskään ihmisiä jotka liittyvät natsijärjestön jäseniksi aikuisina ja täydessä ymmärryksessä. Tämän logiikan mukaan olisi täysin ok liittyä vaikkapa Cosa Nostraan.

Kollektiivinen syyllisyys on moraaliaksiomi jonka voi päättää hyväksyä tai hylätä. Tämä päätös luo niin perustavanlaatuisen kuilun erilaisten moraalijärjestelmien välille että keskustelu vastakkaisten puolten näkemysten välillä on miltei mahdotonta. 

Peli poikki –mielenosoitus ei sanonut että Asema-aukion tappo olisi suunnitelmallinen poliittinen murha

En anna Torniaiselle keittiödiagnoosia, mutta pitkän rikosrekisterin perusteella voi nopeasti päätellä ettei kaveri ole terve. Ryöstömurhaan ryhtyvä on tuskin myöskään terve ihminen.

Sekä poliittisista että taloudellisista syistä tehtyjen väkivaltarikosten takana on usein myös yksilön pahoinvointia, ja näin voi olla myös Torniaisen tapauksessa. Breivikin mielenterveydestä huolestuttiin ensimmäistä kertaa tämän ollessa kaksivuotias. Muutkin äärioikeistolaiset joukkomurhaajat vaikuttavat häiriintyneiltä, kuten Charlestonissa mustia murhannut Dylann Roof ja Munchenin ampuja David Sonboly.

Pim Fortuynin ampunut vasemmistolainen Volkert van der Graaf oli omankin näkemyksensä mukaan mieleltään järkkynyt tekonsa aikaan, mutta eipä ole Halla-ahon kutsunut häntä “yksittäiseksi rikolliseksi”. Poliittisten islamin puolesta joukkomurhia länsimaissa tehneet tuntuvat nekin olevan yleensä häiriintyneitä. Usein näiden hahmojen kehitys vaikuttaa samantapaiselta kuin koulumurhaajilla, eikä näiden yksilöiden hajoamista olisi välttämättä voitu ehkäistä politiikan keinoin.

Ei ole olemassa selkeitä rajoja jotka erottaisivat poliittisen, taloudellisen tai patologisen väkivaltarikollisuuden, nämä rajat ovat liukuvia. Koska syyt ovat osittain yksilöiden mielessä eikä väkivaltaa välttämättä tehdä keskitetyn organisaation kautta, ei näitä ilmiöitä voi täysin eliminoida koska virkavalta ei mitenkään voi nähdä ihmisten mielen sisään.

200 vuotta sitten ei ollut koulumurhia eikä satunnaisia pommi-iskuja siviilejä vastaan. Tähän menneisyyteen palaaminen edellyttäisi kuitenkin luopumista lukutaidosta, koska sen syytä ovat oman kylän rajojen ulkopuolelle ulottuvat identiteetit. Otanmäen kaltaisiin ryöstömurhiin ei tämäkään keino tepsisi, ryöstömurhat ovat vanhempi ilmiö kuin historia. Osa väkivallasta liittyy moderniin yhteiskuntiin ja osa on ikiaikaista, mutta mitään lopullista ratkaisua ei ole näköpiirissä kumpaankaan kategoriaan. Totta kai yhteiskunta voi pyrkiä tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen ja tarjota mielenterveyden palveluita, mutta nämä eivät ole nopea oikotie eivätkä lopullinen ratkaisu. Yritykset luoda lopullisia ratkaisuja johtavat todennäköisesti perusoikeuksien rajoittamiseen.

On kuitenkin olemassa yhteiskunnallisia poikkeustilanteita joissa yksilön mielen sairauksista tulee yhteiskunnallisten liikkeiden kantavia voimia. Epävakaan jalkapallohuligaanin Torniaisen kaltaisilla tyypeillä oli keskeinen rooli NSDAP:ssa sen alkuaikoina. SA-joukot koostuivat hänenlaisistaan, ja Hitler käytti heitä taitavasti hyväkseen raivatakseen heidät myöhemmin tieltään.

Isis muistuttaa monilta osin itsemurhakulttia, mutta on iso ero siinä purkaako eksistentiaalisia ongelmiaan ammuskelemassa jossain koulussa, vai valloittaako yhdessä toisten samanlaisten kanssa alueen jolla asuu miljoonia ihmisiä. "Eksistentiaalinen angsti" ei tietenkään ole Isisin perimmäinen syy, mutta järjestö on tehokkaasti onnistunut valjastamaan käyttöönsä niiden länsimaiden muslimien ekstistentiaalisen angstin joista muuten tulisi epäpoliittisia kouluammuskelijoita.

Kuolemanvietti on tärkeä tekijä Isisin syntyprosessissa, sehän ei edes halua voittaa käymäänsä sotaa koska on kategorisesti kieltäytynyt yrittämästä mitään liittoutumista kenenkään kanssa. Isiksen kuolemanvietti on seurausta yhteiskunnallisesta prosessista jossa alueen koko vanha järjestelmä on hävinnyt, ja yritykset rakentaa uutta ovat johtaneet umpikujaan. Tässä kriisitilanteessa koulusurmaamista vastaava hulluus on saanut valtaansa kymmeniä tai satojatuhansia paikallisia ihmisiä, mutta syy ei ole esim. "vanhempain rakkauden puutteessa" vaan poliittisessa todellisuudessa. Eikä tämä romahdus johdu mistään lähi-idän erityispiirteistä, Saksassa kävi samalla tavalla 30-luvulla.

Valtava määrä ihmisiä on väkivaltaisia tai kärsii muuten eksistentiaalisista ongelmista, eivätkä mitkään yhteiskunnan resurssit välttämättä riitä kaikkien näiden ihmisten hoitamiseen, ainakaan jos he eivät itse halua tulla hoidetuksi. Jos resurssit ovat rajatut, ne kannattaa suunnata niitä vastaan jotka järjestäytyvät yhdessä kaltaistensa kanssa tappaakseen muita ihmisiä.

Peli poikki-mielenosoituksen tarkoitus on mielestäni ennaltaehkäistä kehitystä jossa ihmisten henkilökohtaiset ongelmat kanavoituvat laajemmin natsiliikkeen kasvuun. Tarkoitus ei ollut väittää että Torniaisen väkivaltaisuus olisi esimerkiksi Sipilän hallituksen tai perussuomalaisten syytä, tai että sitä olisi voinut jotenkin tehokkaasti ennaltaehkäistä valtiollisin toimin vaikkapa "tuomitsemalla rasismi entistä tiukemmin".

Antti Rautiainen

anttirautiainen
Helsinki

Influensseri, elämävalmentaja ja motivaatiopuhuja.
https://linktr.ee/arautiainen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu