*

Antti Rautiainen

Trumpin voitto ja (uus)liberalismin kriisi

  • Trumpin voitto ja (uus)liberalismin kriisi

Trumpin voiton syistä on kirjoitettu jo tuhansia mielipiteitä. Vasemmistoliberaaleilla ja sosialisteilla on erottunut kaksi päälinjaa, joilla voittoa selitetään. Ensimmäisen mielestä Trump voitti, koska demokraattipuolue ei kuunnellut tarpeeksi työväenluokan ongelmia ja oli liian uusliberalistinen (esim. 1 , 2 , 3). Tätä kutsun uusliberalismiselitykseksi. Toisen mielestä uusliberalismiselitys legitimisoi valkoisten, erityisten valkoisten miesäänestäjien rasismia, esimerkiksi täällä ja Angela Mitropouloksen kirjoituksessa Naomi Kleinia vastaan. Tätä linjaa kutsun rasismiselitykseksi.
 

Olen vastustanut uusliberalismi-sanan käyttöä. Tässä teen poikkeuksen, koska viittaan keskusteluun, en olemassaolevaan asiaan. Uusliberalismihan ei juurikaan eroa 1930-lukua edeltävästä klassisesta liberalismista, ennemminkin sitä pitäisi kutsua ”alkuperäiseksi liberalismiksi” ja 1930-luvun New Deal-liberalismia ”uusliberalismiksi”. 1970- ja 1980-luvun taitteessa tämä ”alkuperäinen liberalismi” teki comebackin, jota tässä kutsun uusliberalismiksi vakiintuneen konvention mukaan.

Teollisuusmaissa avakiintui talouspoliittinen konsensus joka ajoi tasapainotettuja budjetteja, vapaakauppaa, verohelpotuksia ja yksityistämistä, ja piti inflaation minimoimista tärkeämpänä päämääränä kuin täystyöllisyyttä. Yhdysvalloissa molemmat puolueet kannattivat näitä linjauksia, tosin republikaanit ovat kannattaneet budjetin tasapainottamista vain ollessaan itse oppositiossa.

Näissä vaaleissa uusliberalistista konsensusta vastaan noustiin sekä republikaaneissa että demokraateissa. Tämä ei ole yllättävää, Yhdysvaltain kotitalouksien reaaliset mediaanitulot ovat jämähtäneet 90-luvun lopun tasolle ja suorittavan portaan reaaliset mediaanitulot ovat alempana kuin 70-luvun alussa. Uusliberalismi on kyennyt luomaan talouskasvua, mutta keskivertokansalainen ei ole päässyt osalliseksi tästä talouskasvusta 20 vuoteen.

Demokraattipuolueessa uusliberalismin kyseenalaisti Bernie Sanders ja republikaanipuolueessa Trump. Sandersin vaihtoehto uusliberalismille on sosiaalidemokraattinen, Trumpin vaihtoehto oikeistopopulistinen. Ejiken väittää tviiteissään että uusliberalismi ja ”uusfasismi” voivat elää rinnakkain, mutta omien poliittisten vastustajien niputtaminen on tyypillinen virhe . Uusliberalismi (eli klassinen liberalismi), oikeistopopulismi ja fasismi ovat kolme eri asiaa.

Uusliberalismin kriisi näkyy myös Suomessa. Tämä oikeistofoorumin ketju, jossa oikeistopopulistit pilkkaavat uusliberaalistia, kertoo paljon ajan hengestä. Suomalaisen liberalismin käännös oikeistopopulismia ja äärioikeistoa kohti on ollut nähtävissä jo kauan, ja Trumpin voitto näkyy sinetöineen sen.

Clintonin tappion uusliberalismiselittäjät usein väittävät että Sanders olisi voittanut vaalit, mutta tämä artikkeli perustelee hyvin miksi se ei ole mikään itsestäänselvyys. Sandersin luoman paineen vuoksi Clinton omaksui osan hänen ohjelmastaan, esimerkiksi minimipalkkojen korotukset (joita hyväksyttiin myös monissa osavaltioissa suorissa kansanäänestyksissä vaalipäivänä). Demokraatit kaavailivat vielä lokakuussa samansuuntaisia vero- ja finanssipolitiikan uudistuksia kuin Trump. Trumpin kuitenkin hyökkäsi voimakkaasti uusliberalismia vastaan ja Clinton päätyi edustamaan status quota vakiintuneen asemansa vuoksi. Uusliberalismiselityksen mukaan Clinton hävisi vaalit tämän vuoksi.

 

Kenen syy on Trumpin voitto?

 

En usko että kumpikaan puoli voi todistaa kantaansa vakuuttavasti oikeaksi. Vaalit ratkaisi vaivaiset 100 000 ääntä vaa-ankieliosavaltioissa, eikä ole mitään tilastotieteellistä keinoa ratkaista mikä viime kädessä sai tämän häviävän pienen osan äänestäjistä liikkeelle (tai vastaava määrän Clintonin tukijoukkoja jäämään kotiin). Yhdysvaltain valtapuolueet ovat laajoja koalitioita, ja molemmat osapuolet ovat tavallaan oikeassa. Muslimi- ja siirtolaisvastaisuus oli varmasti yksi tärkeimmistä Trumpin kannattajia liikkeelle saaneista syistä. Kuten myös Trumpin uusi kanta aborttia vastaan, täyskäännös jonka hän teki täysin opportunistisista syistä. Moni ei halua naista presidentiksi. Rasismiselityksen kannattajat ovat oikeassa siinä, että ilman näitä rasistisia, kristillisfundamentalistisia ja seksistisiä äänestäjiä Trump ei olisi voittanut.

Nämä äänestäjät kuitenkin kannattavat republikaaneja muutenkin. Siksi mielestäni on olennaisempaa katsoa niitä ryhmiä, jotka ovat ennen äänestäneet demokraatteja, mutta jotka Trump sai joko puolelleen tai sitten jäämään kotiin negatiivisella kampanjoinnilla. Tämä kartta esittää mitkä Obaman vuonna 2012 voittamat kunnat Trump voitti, ja suurin keskittymä on taantuvan teollisuuden Pohjoisessa. Exit pollin mukaan Ohiossa Trump voitti 54% ammattiyhdistyksiin kuuluvien kotitalouksien äänistä, Clinton sai niistä vain 41% (5% ei vastannut kysymykseen). Tämä 13% yksin on jo 150 000 ääntä Trumpille, kolmasosa äänimäärästä jolla Trump voitti Ohiossa. Trump oli Ohiossa suositumpi ammattiyhdistyksiin kuuluvien kuin kuulumattomien kotitalouksien joukossa.

Muissa vaa-ankielivaltioissa Clinton voitti enemmistön ay-väestä puolelleen, kuten myös enemmistön kaikista muistakin keskeisistä tukiryhmistään (naiset, mustat, korkeakoulutetut, latinot, ja köyhät). Mutta kaikissa näissä ryhmissä hieman voittoon vaadittua suurempi vähemmistö jäi kotiin, tai äänesti Trumpia.

Kun kirjotin vaalien jälkeisenä päivänä veikkauksiani Trumpin voiton seurauksista, jätin tarkoituksella symboliset seuraukset pois. Symboliset seuraukset ovat kuitenkin konkreettista väkivaltaa, Ku Klux Klan ja muu äärioikeisto on aktivoitunut vaalien jälkeen mittakaavassa jota ei ole nähty sitten 70-luvun. Tätä ei pidä vähätellä.

Mutta jos uusliberalismiselitys ei kelpaa, entä sitten? Mitä rasismiselityksen kannattajilla on tarjota ratkaisuksi, jos 47% Yhdysvaltain äänestäjistä on parantumattomia rasisteja ja fasismin kannattajia? Tällaisessa tilanteessa ainoa poliittinen ratkaisu olisi valistunut itsevaltius tai liberaalien itä-ja länsirannikon osavaltioiden itsenäistyminen, mutta separatismi ei ratkaisi rasismiongelmaa Etelässä ja sisämaassa. Yhdysvaltain äärioikeisto on jo 155 vuoden ajan ollut desentralistinen, sille on melko samantekevää miten ihmiset elävät Kaliforniassa tai New Yorkissa, kunhan se saa olla rasistinen, seksistinen ja homofobinen omassa kylässään.

 

Vasemmisto valittaa vaikka sai mitä tilasi

 

Vaikka uusliberalismiselitys ei ole suoraviivaisesti todistettavissa, se antaa paremmat eväät ongelman ratkaisuun. Se myös osoittaa, että kuten Graeber kirjoitti vuonna 2007 , suoran toiminnan liikkeet eivät osaa käsitellä voittojaan.

Trump onnistu laajentamaan kannatuspohjaansa republikaanien perinteisten kannattajien ulkopuolelle vastustamalla Yhdysvaltain sotilaallisia interventioita ja vapaakauppasopimuksia ja kannattamalla työpaikkojen luontia avokätisen elvytyksen ja veronkevennysten avulla, eli velanotolla. Nämä ovat vasemmistoliberaalien ja sosialistien vaatimuksia, ja ne olivat ainakin tämän satoja tunteja Trumpin puheita kuunnelleen kirjoittajan  mukaan tärkeämpi osa Trumpin kampanjaa kuin muslimien ja siirtolaisten vastustaminen.

Toki saa ja pitääkin kiukutella, koska Trump on varastanut vasemmistoliberaalien ja sosialistien (joihin viittaan jatkossa ”vasemmistona”) poliittisen ohjelman, mutta tämä kuuluu politiikkaan. Jos politiikassa jollain on hyvä (tai ainakin suosittu) idea jota hän ei itse saa toteutettua, joku toinen toteuttaa sen. Vaatimusten toteuttamisen käytäntö yleensä eroaa teoriasta, mikä kannattaa ottaa huomioon kun tekee vaatimuksia. Jos pidetään voittona sitä, että Kokoomus tulee Pride-marssille ja uudelleenbrändää itsensä suvaitsevaiseksi puolueeksi, niin pitäisi pitää myös voittona sitä, että USA:n oikeisto voittaa vaalit vastustamalla TTIP:tä ja sotilaallisia interventioita ja kannattamalla velkaelvytystä.

Kannattaa miettiä mitä pyytää, koska sen voi myös saada. Haluammeko maailman ilman Natoa? Tai ilman EU:ta? Olisiko se joka tapauksessa parempi vaihtoehto kuin nykytilanne? Tai maailma ilman vapaakauppaa?

 

Vapaakauppa ja sen vastustaminen

 

Vuonna 1994 zapatistiliike nousi kapinaan Meksikossa NAFTA-sopimusta vastaan, ja aloitti globalisaatiokriittisen liikkeen. Nyt Meksikossa pelätään, että Trump kaataa NAFTA:n ja romuttaa kaiken sen luoman hyvinvoinnin. Eikö mikään kelpaa?

Itse osallistuin 90-luvulla zapatistiliikkeen alkuun laittaman Peoples' Global Action -verkoston (PGA) toimintaan, verkosto oli globalisaatiokriittisen liikkeen ytimessä. Verkosto muotoili kansainvälisen kutsun osoittaa mieltä WTO:n huippukokousta vastaan Seattlessa vuonna 1999, mikä oli globalisaatiokriittisen liikkeen suuri läpimurto.

Tuolloin näin liikkeen ajavan kaikkien maailman köyhien asiaa, mutta nyt näen globalisaatiokriittisen liikkeen ajaneen lähinnä kehitysmaiden maaseudun asiaa. PGA:n kehitysmaiset osanottajajärjestöt, kuten zapatistit, Intian Karnatakan maanviljelijäjärjestö KRRS ja brasilian maattomien liike MST ovat kaikki maaseudun köyhien liikkeitä. Kehitysmaiden pienviljelijät kiistämättä olivatkin globalisaation häviäjiä, heidän asemansa heikentyi huomattavasti WTO:n mahdollistettua länsimaisten tukiaisilla tuotettujen maataloustukien dumppauksen kehitysmaihin.

Toisaalta kehitysmaiden kaupunkien köyhät ovat nostaneet valtavasti elintasoaan viimeisten 20 vuoden aikana. Globalisaatiokriittisen liikkeen suurin voitto ja voimannäyte olivat mielenosoitukset WTO-huippukokousta vastaan Seattlessa vuonna 1999, mutta yli 80% näiden mielenosoitusten osanottajista oli ammattiyhdistysväkeä joiden ainoa vaatimus oli Kiinan WTO-jäsenyyden peruuttaminen. Kuluneiden 17 vuoden aikana mikään muu maa ei ole saanut vähennettyä köyhyyttä yhtä tehokkaasti kuin Kiina. Tätäkö me vastustimme?

90-luvulla uusklassisen taloustieteen teoria kansainvälisestä kaupan köyhyttä poistavasta vaikutuksesta ei näyttänyt pitävän paikkaansa, koska kehitysmaat kärvistelivät velkataakan alla. Nyt se on kuitenkin osoittautunut paikkansapitäväksi. Globalisaatiokriittisellä liikkeellä oli myös selkeästi myönteisiä taloudellisia vaikutuksia jotka hyödyttivät kaikkia, sen ansiosta kehitysmaiden velkataakkaa leikattiin. Mutta nyt Trump on tarjoamassa Seattlessa mieltään osoittaneelle ammattiyhdistysväelle heidän kauan odottamaansa revanssia.

Olen edelleen sitä mieltä, että maataloustuotteiden dumppausta kehitysmaihin pitää rajoittaa, ja kehitysmaiden pienviljelijöiden asemaa parantaa. Uskon, että paras mahdollinen ratkaisu olisi kuitenkin jotain muuta kuin WTO:n romutus, koska pienviljelijät eivät ole ainoa ryhmä jota WTO koskee. TTIP- ja TTP-sopimuksilla taas ei mielestäni ole juurikaan vapaakaupan kanssa tekemistä koska ne eivät käsittele tariffeja, mutta niitä on turha tässä käsitellä koska ne näyttävät hautautuneen lopullisesti Trumpin voiton myötä.

 

Velkaelvytys ja sen vastuullisuus

 

Trumpilla pelottelevat puhuvat nyt, että Trumpin ajama velkaelvytys on vastuutonta. Mutta missä on se pankki, jolle lisädollarit eivät kelpaa? On olemassa sellainen velan määrä jonka jälkeen sijoittajat alkavat panikoimaan, mutta se on vielä kaukana.

Jos pankkiiri uskoo, että Yhdysvallat ajautuu huomenna maksukyvyttömyyteen, hän voi yhtä hyvin uskoa että maailma loppuu huomenna. Pankkiiri ymmärtää tämän. Siksi hän ostaa vielä vähän lisää Yhdysvaltain velkakirjoja, ja toivoo että maailma loppuu vasta ylihuomenna.

Ei ole mitään järkeä mitata velan osuutta kansantuotteesta, ainoastaan velanhoitomenot merkitsevät. Mikäli korko laskee prosentista promileen, velka voi kymmenkertaistua ilman että velanhoitomenot kasvavat. Yhdysvaltain kokonaisvelka on noin 100% bruttokansantuotteesta, Japanin kokonaisvelka on noin 230%. Olen usein ottanut matkoille mukaani dollareita käteisenä varmuuden vuoksi, mutta en ole koskaan edes nähnyt jeniä. Yhdysvallat voi huoletta nokittaa velkaa ainakin 250% asti ilman että mitään ikävää tapahtuu.

Uskon, että maailman talousjärjestelmä on muuttunut pysyvästi. Teollisuusmaat ovat siirtyneet pysyvästi matalien korkojen, matalien tuottojen ja suurten pääomien aikakauteen. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa pääomia on joillain alueilla enemmän kuin helppoja ja varmoja sijoituskohteita. Tuottojen niukkuus taas tarkoittaa sitä, että pääomien pitää kasvaa jatkuvasti, ja pääomat kasvavat ottamalla velkaa. 

1980-luvun liberaalin käännöksen keskeisin opinkappale oli inflaation vaarallisuus ja kireän raha- ja finanssipolitiikan välttämättömyys. Nyt inflaation uhka on saattanut siirtyä pysyvästi historiaan teollisuusmaissa, koska pääoma ei enää ole niukkaa. 

Trumpin velkahelvitys sataa tietysti suurilta osin rikkaiden laariin ja sieltä suoraan veroparatiiseihin. Osan rahoista rikkaat laittavat kuitenkin kotimaiseen kulutukseen ja investointeihin, jotka luovat työpaikkoja. Aseteollisuuteen upotettu raha on tavallaan rahan roskikseen heittämistä, mutta sekin synnyttää työpaikkoja. Trumponomics saattaa hyvinkin onnistua ja luoda paljon työpaikkoja, ja tällöin Trump voittaisi vuoden 2020 vaalit heittämällä.

Tämän vuoksi on erityisen vaarallista selittää Trump ainoastaan rasismin ja fasismin vetovoimalla, ja saarnata, että kaikkien olisi pitänyt antaa ääni Clintonin ja (uus)liberalismin jatkon puolesta. Jos antirasistit jäädyttävät palkat ja rasistit saavat ne nousuun, niin antirasismin tulevaisuus on synkkä.

Euroopan keskuspankkiin verrattuna Obamakin on ollut holtiton ja vastuuton elvyttäjänihilisti. On siis odotettavissa, että vastareaktio (uus)liberalismia vastaan tulee olemaan Euroopassa vielä jyrkempi kuin Yhdysvalloissa. Jos Merkel ja EKP eivät opi jotain Trumpin voitosta, niin euroopan yhteisvaluutan ja kenties koko EU:n päivät ovat luetut.

 

Antti Rautiainen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

"euroopan yhteisvaluutan ja kenties koko EU:n päivät ovat luetut."

Kun se päivä koittaa, täytyy olla shampanjaa jemmassa sitä ilonhetkeä juhlistamaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset