Antti Rautiainen

Kaduilla leikkauspolitiikkaa vastaan

Julkaistu Kapinatyöläinen-lehden numerossa 48 (2/16), kirjoitettu elokuussa 2016. 

Keväällä 2015 Sipilän, Soinin ja Stubbin hallitus ilmoitti leikkaavansa koulutuksesta, terveydenhoidosta, kehitysavusta ja päivähoidosta. Leikkauksia vastaan syntyi Suomen mittakaavassa historiallinen kansalaisliike, mutta mitä tälle liikkeelle kävi ja miksi?

Vuoden 2016 budjetissa aloitetut leikkaukset jatkuvat vuonna 2017. Hyvätuloisia leikkaukset eivät ole koskeneet, ainakaan niitä joilla ei alaikäisiä lapsia. Tulonsiirrot eivät ole valtion tai rikkaiden almuja köyhille, vaan vakiintunut tulonlähde joka on niistä riippuvaisen oikeus. Näiden tulonlähteiden riistäminen on eettisesti samaa sarjaa kuin yhteismaiden aitaus tai pienkalastajien näännyttäminen ryöstökalastamalla kehitysmaiden rannikoilla. Tämä ei ole erityisen radikaali analyysi, vaan yleisesti hyväksyttyä juridiikkaa ja Suomen perustuslain valtavirtainen tulkinta. Siksi tuskin on tarpeen sen enempää perustella, miksi anarkistit vastustavat köyhien rahojen siirtämistä rikkaille.

Leikkauksia vastaan syntyi monenlaista liikehdintää. Aivan ensimmäiseksi järjestettiin autonominen eli institutionaalisista tahoista riippumaton mielenosoitus koulutusleikkauksia vastaan toukokuussa. Tämän jälkeen institutionaaliset opiskelijajärjestöt ymmärsivät että heidän oli pakko tehdä jotain uskottavuutensa vuoksi, ja kesäkuussa 2015 nähtiin isompi näiden järjestämä opiskelijamielenosoitus.

Joukkovoima-liikkeen synty

Uutta hallitusta vastaan järjestäydyttiin monella taholla, ja kokoavaksi liikkeeksi syntyi Joukkovoima-verkosto kesäkussa 2015. Joukko helsinkiläisiä anarkisteja mm. A-ryhmästä ja muita puoluepolitiikan ulkopuolisia aktivisteja päätti mennä mukaan joukkovoimatoimintaan, sillä ehdolla että liikkeestä tulisi puoluepolitiikasta riippumaton, että rasisteilla ei olisi siinä sijaa ja että päätöksiä tehtäisiin konsensuksella. Pyrittiin vaikuttamaan myös siihen, että liikkeen ohjelma pysyisi lyhyenä ja ytimekkäänä, eikä siihen sotkettaisi esimerkiksi EU- tai NATO-kysymyksiä.

Muut joukkovoiman toimijat suostuivat näihin anarkistien ja antiautoritaarien ehtoihin, ja niiden ansioista 22.8.2015 järjestetyn joukkovoimamielenosoituksen tukijoiksi lähtikin ennätyksellisen laaja
koalitio erilaisia kansalaisjärjestöjä. Ammattiyhdistysliikkeistä lähti kuitenkin mukaan vain paikallisosastoja, voi olla että lomakausi vaikutti osallistumiseen. Elokuussa ammattiosastot olivat vasta palailemassa lomilta. Mielenosoitus keräsi oman arvioni mukaan noin 8000 osanottajaa. Valtakunnan sedät, Jari Tervo ja Saska Saarikoski paheksuivat. Heidän mielestään oli osoitettu mieltä väärin.

Seuraava, maaliskuussa 12.3. järjestetty mielenosoitus keräsi ehkä 5000 mielenosoittajaa, vaikka tukijajärjestöjä oli jo paljon vähemmän. Tätä kirjoittaessa ei ole vielä tiedossa kuinka hyvin kolmas, 3.9.2016 järjestetty mielenosoitus onnistui (tämän julkaisuaikana joulukuussa 2016 on tiedossa, että osanottajia oli 3000-4000). On kuitenkin jo selvinnyt ettei nykyinen hallitus ja sen politiikka ole toistaiseksi kaatumassa mielenosoituksiin.

Leikkausten vastaisen liikkeen tappio

Ehkä merkittävin joukkovoiman saavutus oli ammattiyhdistysliikkeen sysääminen vastustamaan kilpailukykysopimusta. 18.9.2015 järjestetty ammattijärjestöjen STOP-mielenosoitus olikin suurin Suomessa järjestetty mielenosoitus vuosikymmeniin. Kesällä 2016 ammattijärjestöjen demarijohto kuitenkin junaili suurimman osan palkansaajajärjestöistä kilpailukykysopimuksen taakse, syynä selkärangan puute ja Antti Rinteen hihku seuraavaan hallitukseen Kokoomuksen tai Kepun kumppaniksi.

Tyytymättömyys on suuntautunut lähinnä perussuomalaisiin, joiden kannatus on pudonnut alle puoleen vaalien aikaisista lukemista. Kokoomus pelasti osan omasta kannatuksestaan korvaamalla ärsyttävän ja vaalilupauksensa röyhkeästi pettäneen Stubbin neutraalimmalla Orpolla, jonka politiikka ei kuitenkaan eroa ensimmäisestä mitenkään. Kun tyytymättömyys on kanavoitunut perussuomalaisin ja Stubbin henkilöön, Sipilä on päässyt kuin koira veräjästä ja päässyt vakiinnuttamaan asemansa. Tätä kirjoittaessa näyttää siltä, että keskivertokokoomuslaista kokoomuslaisempi Sipilä voi hyvinkin olla
seuraava pääministeri.

Suurin osa vuonna 2015 syntyneistä leikkauspolitiikan vastaisista aloitteista on kuihtunut. Porthanian valtaus syyskuussa 2015 oli niin kuormittava, että vain murto-osa siihen osallistuneista lähti mukaan valtauksella perustettuun koulutuslakkoliikkeeseen. Koulutuslakkoliike järjesti vielä joulukuun alussa vajaa 1000 henkeä keränneen mielenilmauksen ja päivän kestäneen yliopiston päärakennuksen valtauksen, mutta Helsingin yliopiston ylioppilaskunta ja kaikki työntekijäjärjestöt kieltäytyivät osallistumasta.

Ensimmäisen tuhansia osanottajia keränneen leikkausten vastaisen mielenosoituksen järjestänyt Vain kaksi kättä-liike keskittyi syksystä 2015 lähtien järjestämään kansalaisaloitetta, joka kuitenkin floppasi keräten vain 15 000 allekirjoitusta. Vain kaksi kättä-liike ajoi alusta asti vain omaa asiaansa, eikä halunnut verkostoitua muiden leikkauksia vastustavien liikkeiden kanssa. Sen kansalaisaloitehanke ei varmasti flopannut kannatuksen puutteeseen, vaan huonoon organisaatioon joka johtui kykenemättömyydestä yhteistyöhön muiden liikkeiden kanssa.

Eileikata-sivustoa on päivitetty viimeksi joulukuussa 2015. Pelastetan kehitysyhteistyö jätti vetoomuksensa syyskuussa 2015, ja lopetti toimintansa siihen. Yliopistoleikkauksia vastaan syntyi monia aloitteita, jotka päätyivät vetoomuksen tekemiseen ja olivat täysin kyvyttömiä liittoutumaan keskenään ja rakentamaan mitään. Muut aloitteet, kuten Kirjastopuolue, Nuorisotyön puolesta ja Mieletön huoli mielenterveyspalveluista ovat näkyneet lähinnä internetissä.

Joukkovoima-liikkeen vahvuudet ja heikkoudet

Paras visio liikkeiden yhdistämisestä oli Joukkovoima-verkostolla. Todennäköisesti siksi, että suurin osa sen toimijoista oli puolueaktiiveita, ei kansalaisjärjestöjen porukkaa tai kollegojensa
kanssa vetoomuksia tuhertavia yliopistotutkijoita. Helsingin joukkovoimassa oli muutamien riippumattomien lisäksi anarkisteja ja vasemmistoliiton aktiiveita, ja ehkä yksi vihreä. SKP:n ja sen
kannattajien panos oli kuitenkin välttämätön, sekä suhteessa työtunteihin että verkostoihin. Myös mielenosoituksen rahoituksesta kolmannes tuli SKP:ltä. SKP ei olisi kyennyt mielenosoitukseen yksin, mutta mielenosoitusta ei olisi myöskään tapahtunut ilman SKP:n aktiivien panosta. Vaikka SKP:n kanssa on mahdotonta löytää järkevää linjaa monissa muissa kysymyksissä, joukkovoiman kaltainen suurmielenosoitus ei onnistu ilman laajaa yhteistyötä.

Vaikka SKP on valtakunnanpolitiikassa täysin merkityksetön, sen verkostot ja infrastruktuuri ovat täysin ylivoimaisia anarkisteihin verrattuna. On vaikea kuvitella että SKP:llä olisi Suomessa mitään tulevaisuutta. Anarkistiliike voisi muutamassa vuodessa luoda samantasoisen infrastruktuurin mikäli pitäisi sitä prioriteettina.

Omituinen sivupolku Joukkovoima-ilmiössä on Jouni  Saltbackan perustama Joukkovoima ry, jolla ei ole mielenosoitusten kanssa oikeastaan mitään tekemistä. Saltbacka lensi ulos joukkovoimaprosessista jo ensimmäisten viikkojen aikana yhteistyökyvyttömyytensä ja ulkomaalaisvastaisuutensa takia. 

Suurinta osaa anarkisteja joukkovoima-toiminta ei kiinnostanut missään vaiheessa. Osin tämä johtui toimintakulttuurista, esimerkiksi Turussa oli tuskallista yrittää löytää yhteistä tapaa toimia. Helsingissä ja Tampereella oli helpompaa löytää yhteinen kieli. Vuoden 2015 loppuun mennessä lähes kaikki anarkistit olivat kuitenkin tipahtaneet pois toiminnata. Tämän vuoksi maaliskuun mielenosoitukseen päätyi puhumaan tulevan porvarihallituspuolueen kansanedutaja Erkki Tuomioja, vastoin joukkovoiman periaatteita pitää ammattipoliitikot puhujalistojen ulkopuolella.

A-ryhmää joukkovoimaan osallistuminen ei hyödyttänyt, pikemminkin päinvastoin. Vanhat aktivistit väsyivät mutta uusia ei saatu tilalle. Näin koska anarkistit eivät olleet näkyvä osa joukkovoimaa, eikä mielenosoituksessa ollut mitään erityisen anarkistista, puoluepoliittista riippumattomuuutta lukuunottamatta. Näyttää siltä, että suomalaiset toivovat leikkauspolitiikan loppuvan äänestämällä
seuraavaan porvarihallitukseen hinkuvia vasemmistopuolueita ja tukemalla demariammattiliittoja, jotka alistavat edunajamisen tälle päämäärälle, ei omaehtoisella toiminnalla.

Ehkä tämän vuoksi anarkistit keskittyivät syksyllä 2015 enemmän Rajat kiinni-rasistien vastaiseen toimintaan, ja huhtikuusta 2016 eteenpäin enemmän Pyhäjoen ydinvoimalahankkeen pysäyttämiseen. Liberaalit menettivät kiinnostuksensa rasismin vastustamiseen pian kesän 2015 Meillä on unelma-mielenosoituksen jälkeen, mutta anarkistien ansiosta kaikki rasistien vastaiset mielenosoitukset keräsivät vuonna 2015 Helsingissä enemmän väkeä kuin rasistimielenosoitukset (itsenäisyyspäivää lukuunottamatta). Molemmat vastapuolet marginalisoituivat samaa vauhtia,mutta rasistien marginalisoituminen oli ainakin osaksi anarkistien ansiota. Ja sen ansiota, että rasistit saivat suuren osan vaatimuksistaan läpi Maahanmuuttoviraston mielivaltaisten uusien
linjausten kautta.

Silti leikkausten vastainen liike oli kortti joka oli katsottava. Hallituksen kaataminen näytti vuonna 2015 mahdolliselta, vaikka se olisikin edellyttänyt liikettä jonkalaista ei Suomessa ole itsenäisyyden aikana nähty. Täysin hyödytön joukkovoimaliike ei ollut, ammattijärjestöjen STOP-mielenosoituksen lisäksi se inspiroi myös eläkeläiten liikettä, joka järjesti lokakuussa 2015 oman mielenosoituksensa ja sai eläkeläisten asemaan suunniteltuja leikkauksia peruttua.

Antti Rautiainen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Edelleen ostaisin käytetyn auton mieluummin Sipilältä kuin anarkistilta.

Miten anarkisti on muuten onnistunut nyrjäyttämään ideologiansa nurinniskoin ja ruvennut kannattamaan tulonsiirtoja jotka edellytävät myös verotusta - joka anarkismin perusperiaatteiden mukaan on ryöstöä? Etteivät anarkistit vain olisi jäävejä kannattaessaan tulonsiirtoja?

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Tulonsiirrot eivät edellytä verotusta, vaikka ne niitä toteutetaankin myös verotuksen avulla.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset