*

Antti Rautiainen

Suulliset kokeet ja lukihäiriö

Kun opiskelin Venäjän kansojenvälisen ystävyyden yliopistossa matematiikkaa, yli puolet kokeista oli suullisia. 20 vuotta sitten Venäjällä käsittääkseni kaikki kokeet ovat olleet suullisia. Näissä suullisissa kokeissa sai kyllä valmistella vastauksia paperille vähintään tunnin ajan, mutta sen jälkeen piti vastata suullisesti. Tyypillinen koepaperi oli kaksi teoriakysymystä ja yksi lasku, mutta laskua kysyttiin yleensä vasta jos oli epäonnistunut teoriakysymyksissä.

Teoriakysymykset olivat aika lailla suoraan kirjasta, minkä vuoksi venäläisten opiskelijoiden soveltamiskyky oli huonompi kuin mitä olin suomalaisessa järjestelmässä oppinut. Näin siis yliopistossani, jota pidetään tasoltaan korkeana, mutta ei yhtä korkeana kuin MGU:ta tai Fiztehiä. Toisaalta kokeiden teoria-alueet olivat laajempia, esimerkiksi meillä oli analyysin oppikirjana kolmiosainen Fihtengol'tsin ”Курс Дифференциального и интегрального исчисления”. Sarjan toinen osa on 800 sivua, ja siitä suurin osa oli tentissä. Opiskeltavia teoreemoja oli lähemmäs 200. Meidän vuosikurssiltamme karsiutui varmaan kolmasosa, mutta monilta muilta vuosikursseilta karsiutui puolet. Kaikki kuitenkin yrittivät parhaansa, koska ilmaiseksi yliopistoon pääsee vain kerran, ja reputtaneita miehiä uhkasi passitus armeijaan ja pahimmassa tapauksessa Tšetšenian sotaan (analyysin kurssit olivat vuosina 2000-2001). 


Suullisia kokeita suosittiin myös siksi, että Venäjällä on myös yliopistossa lunttauskulttuuri. Tähän suhtauduttiin vähän skitsofreenisesti – mikäli jäi lunttaamisesta kiinni niin reputti tentin, mutta samalla kokeiden vaikeustaso oli hinattu korkealle lunttauksen varalle. Jotkut opettajat myös katsoivat lunttausta läpi sormien. Koejärjestelyn idea oikeastan oli, että asiat voi palauttaa mieleen muistiinpanoista kysymystä valmistellessa, ja suullisessa vastauksessa testataan että onko oikeasti ymmärtänyt asiat. Minulta kesti kuitenkin lähes kaksi vuotta ennen kuin tajusin mikä on homman pointti.

 

Suullinen koe oli myös ankara, koska tenttijöillä ei ollut aikaa kysellä enempää kuin pari kysymystä. Siksi oli aina pakko opetella koko koealue täydellisesti, jotta saattoi olla varma tentin läpäisemisestä. Tämän vuoksi sain Venäjällä parempia arvosanoja kuin Suomessa, jossa usein opiskelin asiat ylimalkaisesti pari päivää ennen tenttiä. Venäjällä opittu meni kuitenkin läpi myös Suomessa, koska myöhemmin kävin nostamassa jotain Suomessa saamiani arvosanoja Venäjällä opitun avulla. Jos joku ajattelee että oudon lunttausjärjestelmän takia matematiikan tai luonnontieteiden opetus olisi Venäjällä helpompaa, voi mennä itse sinne kokeilemaan pärjäämistään.

 

Tämä venäläinen suullisten kokeiden järjestelmä tuli mieleen, kun mietin lukihäiriöisten pärjäämistä Suomen koulutusjärjestelmässä. Täällä lukihäiriöisille tarjotaan helpotettuja oppimääriä, ja tästä voi sitten tulla merkintä todistukseen. Mutta mitä tällaisella todistuksella sitten tekee? Luulen, että perinteisessä venäläisessä järjestelmässä voisi läpäistä yliopiston ilman, että kukaan edes kiinnittäisi huomiota lukihäiriöön. Suomessa kuitenkin ilmeisesti ajatellaan, että vain kirjoista oppiminen on oikeaa oppimista, ja lukihäiriöinen on automaattisesti jotenkin tyhmempi. Luennoitsijoilta ei ilmeisesti ole perinteisesti vaadittu Suomessa mitään, ja he ovat olleet niin huonoja, ettei edes oleteta että kukaan voisi oppia mitään suullisesti. Itsehän en opi suullisesti, vältän luentoja aina kun se on mahdollista ja luen kaiken kirjoista. Käsittääkseni kuitenkin noin ¾ ihmisistä oppii paremmin suullisesti kuin kirjallisesti.

Suomen korkeakouluissa on niin vähän lukihäiriöisiä, että mielestäni heille voisi tarjota mahdollisuuden suullisiin kokeisiin. Vaikka tämä olisi lisäkustannus, olisi se varmaan tarkoituksenmukaisempaa kun tarjota lukihäiriöisille todistuksia joita kaikki eivät edes todistuksina pidä.

 

Antti Rautiainen

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Ylioppilaskirjoituksiin saa helpotusta
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/22/olenko-oik...

Erilaisia tukijärjestelyjä, ohjausta ja joustavia mahdollisuuksia löytyy kyllä näköjään myös yliopisto-opinnoissa
http://oppimisvaikeus.fi/index.php?k=114487

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Joo ja ainakin peruskouluissa järjestetään myös suullisia kokeita. Mutta mun jutun pointti oli, ettei lukihäiriöinen välttämättä tarvitse mitään helpotusta, koska hän ei välttämättä ole yhtään heikompi oppimaan sinänsä. Osalle riittäisi että sekä kaikki opetus että kokeet olisi saatavilla ilman lukemista ja kirjoittamista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset