*

Antti Rautiainen

Valko-Venäjä nousi loislakia vastaan

  • Kuvasta 80-vuotiaan Jan Gribin kiinniotosta tuli Minskin mielenosoitusten symboli. Hän pääsi myöhemmin pakoon pidätysautosta.
    Kuvasta 80-vuotiaan Jan Gribin kiinniotosta tuli Minskin mielenosoitusten symboli. Hän pääsi myöhemmin pakoon pidätysautosta.
  • Anarkistien blokki hajotettiin Minskissä nopeasti, tässä kuvassa kuitenkin vielä marssitaan.
    Anarkistien blokki hajotettiin Minskissä nopeasti, tässä kuvassa kuitenkin vielä marssitaan.

Tämä kirjoitus on hieman pidempi kuin Kansan uutisissa 28.3. julkaistu versio.

Valko-Venäjän Minsk on Helsingistä linnuntietä yhtä kaukana kuin Rovaniemi, mutta sinne  matkustaminen on kun tekisi aikamatkan 80-luvun itäblokin maihin. Presidentti Aljaksandr Lukašenka on hallinnut maata itsevaltiaan ottein vuodesta 1994, politiikalla johon kuuluu brežneviläistä sosialismia, populismia ja ripaus uusliberalismia.

Näistä ensimmäistä edustaa ”laki huollettavista”, jota kutsutaan laajasti loislaiksi. Neuvostoliitossa ”työn välttely” oli rangaistavaa, ”loisiminen” oli rikoslain pykälä josta lähetettiin työpalveluun ja joskus vankilaan. Valko-Venäjän loislaki koskee kaikkia jotka eivät ole maksaneet tuloveroa puoleen vuoteen eivätkä opiskelleet. Tammikuussa lain piiristä vapautettiin kotiäidit ja muutamia muita ryhmiä, mutta se ei vähentänyt tyytymättömyyttä.

Lain piirissä olevat joutuvat maksamaan kertaluonteisen noin 230 euron suuruisen veron. Summa on merkittävä, koska Valko-Venäjän keskipalkat ovat talouskriisin seurauksena laskeneet 400 euron alapuolelle. Lama on seurausta Venäjän talousongelmista, joka alkoi vuonna 2014 EU:n ja Yhdysvaltain rangaistua Venäjää talouspakotteilla Krimin miehityksen johdosta.

Ukrainan konfliktin johdosta Valko-Venäjä on lähentynyt länttä ja Lukašenkoa vastaan asetetut pakotteet on poistettu poliittisten vankien vapauttamisen myötä. Valko-Venäjä on kuitenkin erittäin riippuvainen viennistä Venäjälle, vienti on yli 35% kansantuotteesta ja viennistä kolmasosa menee Venäjälle ja kymmenesosa kriisiytyneeseen Ukrainaan.

Vielä 10 vuotta sitten Valko-Venäjän kasvuluvut olivat parhaimmillaan kaksinumeroisia, ja siitä puhuttiin uutena Kiinana. Taloudella meni huomattavasti paremmin kuin etelänaapurissa Ukrainassa, ja kasvu legitimisoi Lukašenkan autoritaarista hallintoa. Kansainvälinen talouskriisi kuitenkin leikkasi kasvun kiinni, ja Ukrainan kriisi on romahduttanut talouden vuosikymmenen takaisiin lukemiin.

Työttömiksi on rekisteröitynyt vain 1% työvoimasta, koska työttömyyskorvaus on mitätön ja työttömät laitetaan pakkotöihin. Todellinen työttömyys lienee 10% luokkaa, ja lähes näin moni saikin määräyksen maksaa veroa loislain nojalla.

Vaikka loislaki säädettiin jo vuonna 2015, vero piti maksaa vasta 1. marraskuuta 2016 mennessä, ja päivämäärä siirrettiin myöhemmin tämän vuoden tammikuulle. Vain kymmenesosa velvoitetusta on maksanut veron, ja media on kirjoittanut ainakin kahden veronalaiseksi joutuneen tehneen itsemurhan. Valko-Venäjän talous perustuu valtiovetoiseen raskaaseen teollisuuteen, mutta sen työvoiman kysyntä ei ole enää samaan tapaan rajaton kuin neuvostoaikana.

Laajimmat mielenosoitukset sitten 90-luvun

Ensimmäiset suuret mielenosoitukset järjestettiin 17. helmikuuta, joten kesti kauan ennen kuin protestit alkoivat. Tuolloin järjestetty toistaiseksi suurin mielenosoitus keräsi eri arvioiden mukaan 3000 mielenosoittajaa Minskissä, enemmän kuin mikään mielenosoitus sitten vuoden 2010 vaalien aikaisten mielenosoitusten. Helmikuussa mielenosoitukset sujuivat melko rauhallisesti, siviiliasuiset poliisit hyökkäsivät joidenkin mielenosoittajien kimppuun mutta kaikki pääsivät pakoon.

Maaliskuussa viranomaiset kävivät aktiivisemmin mielenosoituksia vastaan, ja ennen 15. maaliskuuta järjestettyä mielenosoitusta kiinniotettiin jo ennaltaehkäisevästi tunnettuja aktivisteja, ja heille jaettiin välittömästi toimeenpantavia 12 päivän vankeusrangaistuksia ”virkavallan vastustamisesta”.

Lauantaina 25. maaliskuuta vietettiin ”Vapauden päivää”, vuoden 1918 itsenäisyysjulistuksen vuosipäivää joka on opposition suosima epävirallinen itsenäisyyspäivä. Nyt kiinniottoja tehtiin liukuhihnalta, yli 500 otettiin kiinni päivän aikana ja mahdollisesti satoja oli otettu kiinni ennaltaehkäisevästi. Poliisi hyökkäsi myös ihmisoikeusjärjestö Vjasnan toimistoon, ja otti kiinni 57 henkeä.

Suurin osa kaduilta siepatuista sai 10-15 päivän vankeusrangaistuksen. Lisäksi luvassa on erottamisia yliopistoista ja työpaikoilta, moni joutuu jatkamaan opintojaan ulkomailla. Vajaan 10 miljoonan asukkaan Valko-Venäjällä 1000-2000 hengen mielenosoitus ei kuulosta suurelta, mutta se on paljon suhteessa niihin vakaviin seuraamuksiin joihin mielenosoittaminen voi johtaa. Mielenosoitukset ovat myös levinneet laajemmalle kuin koskaan sitten 90-luvun, Minskin, Grodnon, Brestin, Mogilevin ja Vitebskin lisäksi mielenosoituksia on ollut ainakin Bobruiskissa, Baranovitšissa, Molodetšnossa, Pinskissä, Rogatševissa, Oršassa ja Slonimissa. Vaatimukset ovat olleet laajempia kun pelkästään loislain kumoaminen, on vaadittu myös reaalitulojen heikentymisen loppua, sähkö- ja vesilaskujen nousun jäädyttämistä, eläkeiän nostamisen peruuttamista ja vapaita vaaleja.

Protestit johtivat harvinaiseen voittoon

Ensimmäisen protestin kutsuivat kokoon vuoden 2010 presidentinvaalien ehdokkaat Uladzimir Njakljajeu ja Mikalai Statkevitš, mutta viime lauantain mielenosoitukselle riitainen oppositio ilmoitti kolme eri kokoontumispaikkaa ja johtajat olivat ”kadonneet” jo edellisenä päivänä (sittemmin kaikki on löydetty eri putkista). Siinä missä Venäjän sunnuntain 26. päivän mielenosoitukset olivat eräänlainen Aleksei Navalnyin vaalikampanjan lähtölaukaus, Valko-Venäjän mielenosoituksilla ei ole yhtä johtajaa, eikä niillä ole välillä ollut minkäänlaista johtoa. Osa mielenosoituksista on ollut anarkistien järjestämiä, esimerkiksi Brestin mielenosoitus 4.3. joka keräsi noin 1000 osanottajaa.

Liike on myös noussut siitä huolimatta, että Eurooppa on jättänyt Valko-Venäjän opposition pitkälti oman onnensa nojaan. Ukrainan kriisi sai Lukašenkan lämmittämään suhteitaan länteen, koska Valko-Venäjä on Venäjän laajentumispyrkimysten luonnollinen kohde läheisten kulttuurillisten, taloudellisten ja poliittisten siteiden vuoksi. Lukašenka vapautti poliittiset vangit ja soi vuoden 2016 parlamenttivaaleissa oppositiolle 2 paikkaa alahuoneen 110:stä. Vasemmistopuolue oli opposition kolmanneksi suurin, mutta jäi ilman paikkoja. Valko-Venäjä on myös tärkeä pakolaisten kauttakulkumaa, joinain vuosina tšetšeenipakolaisten määrä on ylittänyt 10 000. EU on tehnyt Valko-Venäjän kanssa samanlaista yhteistyötä pakolaisia vastaan kun Turkin kanssa, EU-komissio on rahoittanut säilöönottokeskusten rakentamista Valko-Venäjällä 7 miljoonalla eurolla.

Mielenosoitusten maantieteellinen laajuus ja keskusjohdon puute on saanut presidentti Lukašenkan varpailleen. 9. maaliskuuta hän ilmoitti, että loisveron kerääminen edelliseltä vuodelta lopetetaan, ja tänä vuonna maksuaikaa on lokakuun alkuun saakka. Monet uskovat, että verosta tullaan vähin äänin luopumaan.

Ilmoitus ei kuitenkaan saanut mielenosoituksia loppumaan, koska kyse ei ole vain loisverosta vaan myös talouden umpikujasta ja autoritaarisesta hallinnosta. Siksi otteet ovat kovenneet, ja valtion media on myös väittänyt ulkomailta aseistetun terroristijärjetön perustaneen koulutusleirejä Valko-Venäjälle. Nämä puheet voivat tarkoittaa, että pidempiä vankeusrangaistuksia on luvassa joillekin opposition edustajille.

Todennäköisesti Lukašenka saa tämän protestien aallon nujerrettua, mutta odottamatton, spontaani ja laaja liike kertoo että Valko-Venäjän yksinvalta ei ole vakaalla pohjalla ja kaatuu ennen pitkää.

Antti Rautiainen

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Jos plogisti tuntee Lev Tolstoin ennustuksen, niin siihen suuntaan ollaan menossa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset