*

Antti Rautiainen

Terveisiä Hampurista

  • Hampurilainen vaateliike laittoi mellakkahuppareille tarjoushinnat mielenosoitusten ajaksi.
    Hampurilainen vaateliike laittoi mellakkahuppareille tarjoushinnat mielenosoitusten ajaksi.
  • Jos kapitalismin suosio laskee nykyistä vauhtia, mellakoista tulee uusi Flow-festivaali.
    Jos kapitalismin suosio laskee nykyistä vauhtia, mellakoista tulee uusi Flow-festivaali.

Palasin tällä viikolla Hampurin G20-huippukokousten vastaisista protesteista. En kirjoittanut blogeja tai somepäivityksiä paikan päällä, koska ajan tasalla pysyminen olisi ollut kokopäiväinen projekti. Tapahtumiin osalistuminen kiinnosti enemmän. Todennäköisesti yli 100 000 osanottajaa keränneistä tapahtumista oli mahdotonta saada kokonaiskuvaa niiden keskiössä, sen voi saada vain seuraamalla somen häsäreitä ja uutisia kymmenistä eri lähteistä.

Suomenkielisiä yhteenvetoja löytyy esimerkiksi Pontus Purokurun blogista ja Takku.net-sivustolta, Teivo Teivainen onnistui kiteyttämään televisiossa perjantaina olennaisia asioita.

En ole jaksanut perata läpi kaikkea Suomessa käytyä keskustelua, mutta selaamani perusteella piti vääntää rautalangasta muutama pointti. Tarkemmin sanottuna kymmenen.

1. Mellakointi Hampurissa oli itsestäänselvyys

Ei ole mitään keinoa välttää mellakointia kaupungissa, jossa mielenosoitusten yhteydessä mellakoidaan täysin paikallisinkin voimin vähintään kerran vuodessa. Mellakointi kuuluu Hampurin, ja laajemminkin Saksan poliittiseen kulttuuriin. Pelkästään G20-mellakkavideoita katsomalla on selvää, että monet mellakoijista ovat paikallista nuorisoa ja työläiskaupunginosien verkkariväkeä.

2. Mellakointi on Hampurissa maan tapa

Mellakka on Hampurissa samankaltainen kansanjuhla kun jääkiekkomenestys Suomessa. Suurin osa baareista ja ravintoloista ei sulje oviaan mellakoiden aikana, perjantai-illan perusbilettäjät seuraavat mellakointia terasseilta, ja saattavat välillä heittää kiven tai käydä hakemassa kaljapullon ryöstetystä kaupasta.

Suomessa kovasti mussutetaan siitä, kuinka tänne muuttavien pitäisi kunnioittaa paikallisia tapoja, kuten kättelyä tai alasti saunomista. Samojen toimittajien ja kolumnistien mielestä Hampurin asukkaiden ei kuitenkaan pitäisi noudattaa paikallisia tapoja, vaan suomalaisia tapoja. Eli poliittista kulttuuria, jossa esitetään dialogin käymistä, ja kaikki toisinajattelu pyritään integroimaan järjestelmään. Saksassa ei ole tätä integraatiota koskaan edes yritetty. Toisin kuin Suomessa, kylmän sodan aikana kommunisteja ei otettu hallitukseen, vaan heidät pyrittiin eristämään ulos yhteiskunnasta esimerkiksi virkakieltojen ja polisiiväkivallan avulla. Sama marginalisointi jatkuu edelleen. Suomalaisessa järjestelmässä on velvoitteita sekä vallanpitäjille että heidän vastustajilleen. Jos viisastelevat kolumnistit haluavat kaupitella tätä mallia Saksaan, niin Suomen järjestelmän velvoitteet pitäisi asettaa kaikille osapuolille. Muuten ei malli tule käymään kaupaksi.

3. Huippukokous oli Hampurissa erittäin epäsuosittu

Monet paikalliset olisivat varmasti mielummin nähneet mielenosoitusviikon ilman mellakointia. Mutta mellakointi ei yllättänyt ketään, eikä muuttanut paikallisten suhtautumista huippukokoukseen, joka oli kautta linjain vihamielinen. Kukaan ei kysynyt hampurilaisilta halusivatko he G20-huippukokouksen elämäänsä häiritsemään. Turvatoimet olivat massiivisia, joukkoliikenne katkeili ja alueita keskustassa oli kokonaan suljettu asukkailta. Tauotta pörräävät helikopterit ja kaduilla huutavat poliisin sireenit veivät asukkaiden yöunet viikoksi. Poliisi oli massiivisesti läsnä, ja teki satunnaisia tarkastuksia kadulla kulkeville. Viranomaiset suosittivat ihmisille häipymistä omasta kotikaupungistaan huippukokouksen ajaksi.

Tämä ei tarkoita, että mellakoilla olisi väestön varaukseton tuki. Näin itsekin muutamien paikallisten kantavan mellakoinnin vastaisia kylttejä mielenosoituksessa ja purkamassa barrikadeja. Lukuisat paikalliset kuitenkin hurrasivat mellakoille, heittelivät poliisia esineillä parvekkeilta ja merkitsivät rappukäytävänsä punaisilla pisteillä, jotka kertoivat, että heidän rapuistaan sopii etsiä suojaa poliisilta. Poliisi kiersi repimässä pois punaisia pisteitä, ja vetosi paikallisiin että he lopettaisivat mellakoitsijoiden tukemisen. Niille, jotka vastustivat mellakoita, ei tullut mieleenkään vastustaa mielenosoituksia odotettavissa olleen mellakoinnin vuoksi. 

4. Mellakat olivat myös Saksan sisäpoliittista peliä

Miksi huippukokous järjestettiin Hampurissa, vaikka asukkaat eivät sitä sinne halunneet? Kokous olisi voitu järjestää kaukana suurkaupungeista, kuten monet huippukokoukset on järjestetty 2000-luvun alun huippukokousmielenosoitusten jälkeen. Tapaamisen järjestäminen Hampurissa oli osa Saksan sisäistä valtapeliä, ja Angela Merkelin ja CDU-puolueen yritys heiluttaa demarien PDS-puoluetta ja siihen kuuluvaa Hampurin kaupunginjohtajaa Olaf Scholzia. Merkel tarjosi Scholzille porkkanoita, tarkoituksenaan saada tämä ansaan. Selvästikin toiveena on ollut, että mellakoiden poliittinen hinta tulee Hampuria johtavien demarien maksettavaksi. Vielä on aikaista sanoa menikö Merkelin laskelmointi nappiin, mutta ainakin oikeistoa tukeva poliisien ammattiliitto on antanut Merkelille tukea hänen yrityksessään kampittaa demarit.

5. Poliisit aloittivat mellakat

Poliiseille tämä on joka tapauksessa win-win tilanne. Suomen toimittajat ja kolumnistit ovat olleet kilvan raivoissaan poliisien kohtalosta, ja Hampurin poliisin operaatiojohtajan mukaan kaiken kaikkiaan 476 poliisia on loukkaantunut. Tämä ”loukkaantuminen” on kuitenkin mitä tahansa mistä voi saada sairaslomaa tai muita etuja, valtaosa näistä on seurausta esimerkiksi mellakkavarusteissa kompuroinnista ja omien joukkojen tulituksesta. Esimerkkinä jälkimmäisestä 130 poliisia Hessenin osavaltiosta ampui itse itseään kyynelkaasulla. Sairaalahoitoa on edellyttänyt vain murto-osa näistä ”loukkaantumisista”.

Oikeisto puhuu paljon kannustimista, mutta tätä puhetta ei koskaan uloteta koskemaan poliisia. Mitä huonommin poliisi sanoo kontroloineensa tilannetta, mitä enemmän se lietsoo paniikkia ja mitä enemmän se listaa loukkaantumisia, sitä enemmän se saa lisärahotusta ja lisävaltuuksia.

Saksan poliisi tarvitsee sekä mellakoitsijoita että mellakoita. Tämän vuoksi se hyökkäsi tuomioistuinkäsittelyn kautta luvan saaneeseen mielenosoittajien leiriin päiviä ennen protesteja, tuhosi telttoja ja hakkasi leirin osanottajia. Tämän vuoksi se myös hyökkäsi viime torstain mielenosoitukseen ja hajotti sen lyöden useita tajuttomaksi, myöntäen itsekin että hyökkäys oli ”ennaltaehkäisevä”. Hyökkäämällä ensin poliisi sai aloitteen, mutta hävisi moraalisesti. Moraalinen häviö ei kuitenkaan ole poliisille mikään tappio, kun valtionpäämiehet ja toimittajat joka tapauksessa kiittelevät sitä kilpaa. Poliisi aloitti mellakan myös perjantaina ja lauantaina. Mellakka olisi tosin alkanut ennen pitkää myös ilman poliisin hyökkäystä.

6. Mielenosoitusten järjestäjät eivät järjestäneet mellakoita

Hampurissa järjestettiin viisi suurta mielenosoitusta, ja lukuisia pienempiä. Näistä joitain oli järjestämässä ryhmiä, jotka hyväksyvät naamioitumisen eivätkä tuomitse mellakointia. Yhdessäkään näistä mielenosoituksista ei ollut yhteenottoja ennen poliisin hyökkäystä, ja varsinaiset mellakat alkoivat myöhään yöllä, tuntikausia kaikkien mielenosoitusten jälkeen. Mellakat tapahtuivat eri aikana ja eri paikassa kun mielenosoitukset.

7. Mellakat eivät vie huomiota rauhanomaisilta mielenosoituksilta, vaan tuovat niille sitä

Usein valitetaan, että mellakat vievät huomiota rauhanomaisilta mielenosoituksilta. Tämä on kuitenkin täyttä roskaa. Mellakat ovat se show, joka saa huomion käännettyä hetkeksi pois valtionpäämiesten patsastelusta. Ilman mellakoita kukaan ei kirjoittaisi mielenosoituksista yhtään mitään, eteenkään kaukana Suomessa.

Viime perjantaina seurasin Greenpeacen massiivista showta Elbellä, johon liittyi iso purjevene ja sen hinaama valtaisa taideteos jossa mukana oli Trump ja joka käsitteli ilmastoa. En huomannut, että kukaan olisi kirjoittanut tästä Suomessa mitään. Kansalaisjärjestöt ovat paikalla mitä monenlaisimmilla agendoilla, ja kilpailu huomiosta on kova. Useimmilla tuskin on mitään toivoa mediahuomiosta, mutta paikalle tuleminen ei ole turhaa, koska kymmenet tuhannet mielenosoituksiin osallistuvat ovat potentiaalisia uusia järjestöjen aktivisteja ja tukijoita.

Mellakat kuitenkin kiinnostavat mediaa takuuvarmasti. Mellakoiden siivellä sitten järjestöt pääsevät tuomitsemaan mellakat, ja esittelemään omia juttujaan jotka eivät muuten mediaa kiinnostaisi.

8. Mellakointi on vakiintunut osa Saksan poliittista prosessia

Koska mellakointi on vakiintunut osa poliittista kulttuuria, siihen liittyy sääntöjä. Vielä 80-luvulla Saksan mellakoissa kuoli sekä mielenosoittajia että poliiseja, mutta sittemmin molemmat osapuolet ovat välttäneet tätä. Twitterissä kiersi tieto että poliisi olisi hakannut yhden mielenosoittajan koomaan torstaina, mutta tätä ei ole varmistettu missään muualla. Tällä hetkellä vaikutelmani on, että kolme yötä kestäneissä ja tuhansia osallistujia keränneissä mellakoissa kukaan ei loukkaantunut vakavasti.

Poliisi menetti ajoittain kontrollin perjantai- ja lauantaiyönä. Se yritti hajoittaa mellakkaa, joka sitten vain levisi uusille alueille. Sunnuntai-yönä poliisi oli oppinut virheistään. Se ei pyrkinyt hajoittamaan väkijoukkoa, vaan rajoittamaan mellakan vain yhden kaupunginosan alueelle. Itse huippukokousta mellakointi ei missään vaiheessa uhannut.

Mellakointi on tietysti vaarallista. Poliisin isku pampulla tai vahvistetulla hanskalla saattaa aiheuttaa pysyviä vahinkoja, mellakoitsijalle tai satunnaiselle poliisin tielle osuneelle ohikulkijalle. Myös poliisiin osunut kivi voi aiheuttaa vammoja. Saksassa vakavat vahingot ovat kuitenkin harvinaisia. Kun Ruotsin poliisi vuoden 2001 avasi tulen mielenosoittajia kohtaan Göteborgin EU-huippukokouksen aikaisissa mielenosoituksissa, haastatellut saksalaiset poliisit pitivät tätä äärimmäisen epä-ammattimaisena. Saksa on sivistysvaltio, jossa mellakointi on sivistysmellakointia. Näin on myös muissa vanhan Euroopan mellakkamaissa, kuten Kreikassa. Henkilövahinkojen harvinaisuus on todiste siitä, että mellakointi on näissä maissa vakiintunut osa poliittista prosessia. Vaikka kaikki eivät sitä hyväksyisi, siihen on totuttu ja se tapahtuu sääntöjen puitteissa. Mistä seuraa, että

9. Mellakointi Saksassa ei uhkaa poliittista järjestelmää

Mellakoinnilla voi kuitenkin olla muunlaisia funktioita. Se voi olla tapa purkaa ahdistusta. Näin Hampurissa teinejä, opiskelijoita ja eläkeläisiä, mutta valtaosa oli 20-30 vuotiaita työikäisiä. Ainakin 90% mielenosoitusten osallistujista oli saksalaisia, ja tätä luokkaa oli varmaan myös saksalaisten osuus mellakoitsijoista. Mielenosoitusten laajuus ja mellakoiden mittakaava selittyy siis paikallisilla syillä. Aniharva mielenosoittajista näytti keskiluokkaiselta. He olivat sitä työväenluokan ikäryhmää, joka kohtaa Schröderin talousuudistusten luomat työmarkkinat, joissa pitää olla kaksi tai kolme 450€ kuussa maksavaa ”mini jobia”, eikä sekään riitä.

Kaksi vuotta vanhassa YouGovin kyselyssä Briteissä 64%, Yhdysvalloissa 55% ja Saksassa peräti 77% piti kapitalismia epäreiluna järjestelmänä. Kapitalismi perustuu siihen, että osa on voittajia ja osa häviäjiä, mutta selvästi häviäjiä alkaa olla liikaa. Nämä luvut ovat jo sellaisia, ettei kapitalismin ongelmia pidä kenellekään erityisemmin selittää. Poikkeuksena tästä neli- viisikymppiset suomalaiset toimittajat ja kolumnistit, jotka eivät koskaan tule tajuamaan minkälaista ovat 20-vuotiaiden työmarkkinat nykyään. Jos kapitalismi on mielestänne säilyttämisen arvoinen järjestelmä, gallupkyselyt ovat sen suuntaisia että murusia pitäisi heitellä enemmän alaspäin.

En ole koskaan tavannut ketään mellakkaan osallistunutta, joka katuisi tai häpeäisi osallistumistaan mikäli ei ole jäänyt kiinni. Kaikille se on ollut voimauttava kokemus. Vaikka mellakointi ei kaataisi järjestelmää, se voi hyvinkin olla parempi vaihtoehto kuin vaikkapa itsensä jojoon vetäminen tai viiltely.

10. Mellakka voi antaa osviittaa toisenlaisesta maailmasta

Desentralisoitun kaaoksen sijasta näkisin mielummin samanlaisia voimellakoita kuin Suomessa kesällä 1917. Tuolloinhan kyse ei ollut oikeastaan mellakoista, vaan tuotteet otettiin haltuun järjestyneesti ja ne jaettiin ihmisille oikeudenmukaisesti. Nykyiset liikkeet ovat kuitenkin toisella lailla järjestäytyneitä. Tähän ole tulossa lähiaikoina muutosta, syistä joita käsittelen toisessa kirjoituksessa lähipäivänä. Pitää siis tyytyä niihin liikkeisiin mitä on.

Poliisin häätäminen kaupunginosasta parin tunnin ajaksi ei kerro paljoakaan siitä, miltä maailma kapitalismin jälkeen voisi näyttää. Hampurin esimerkki kuitenkin riittää kumoamaan joitain konservatiivien ja liberaalien näkemyksiä aiheesta. Ensinäkin, ihmiset eivät alkaneet tappamaan ja ryöstämään toisiaan, joten Hobbesin ja muiden konservatiivien ihmiskäsitys on väärä. Ihmiset eivät myöskään käyttäneet tilannetta hyötyäkseen merkittävästi taloudellisesti. Tässä kuvassa tosin yksi mellakoitsija hakee yllätysmunia yli oman tarpeensa, mutta varmaankin tarkoitus on jakaa ne tovereille. Yleensä kaupoista haettiin vaikkapa yksittäinen kaljapullo tai muu virvoke. Ihmiset eivät siis käyttäneet mellakoinnin avaamia keinottelumahdollisuuksia hyväkseen. Markkinat eivät siis synny itsestään, joten liberaalit ovat väärässä. Parin kaljan hakemisen taloudellinen hyöty on alle 10 euroa, mutta hetkellisen jatkuvasta penninvenytyksestä ja rahatalousjärjestelmästä vapautumisen hintaa ei voi rahassa mitata. Mutta tätä pidemmälle mellakoinnilla tuskin tullaan pääsemään.

Kun erilaisia asiantuntijoita kutsutaan kertomaan mitä nämä massamielenosoitukset ajavat, usein vastauksena on melko kryptistä muminaa ”globaalista solidaarisuudesta ”kansainvälisestä demokratiasta” tai vastaavasta. Hampuriin mielenosoituksiin osallistui satoja kansalaisjärjestöjä joilla jokaisella oli oma agendansa, mutta eniten näin banderolleja jotka eivät esittäneet mitään vaatimuksia tai kritiikkiä G20:lle, vaan jotka yksinkertaisesti kävivät kapitalismia vastaan. Kuulin iskulauseita Euroopan rajojen sulkemista vastaan, paperittomien siirtolaisten, kansainvälisen solidaarisuuden, anarkismin ja kommunismin puolesta ja valtiota, kapitalismia, nationalismia ja patriarkaattia vastaan. Suurin osa banderolleista ei koskenut G20-huippukokousta mitenkään erityisesti, ja iskulauseista siihen ei puuttunut yksikään. On siis turha kysyä mitä vikaa mielenosoittajien mielestä on G20-huippukokouksessa, koska suurimmalle osalle ongelma ei ole G20 vaan kapitalismi. Tässä 1800-luvun vanha vasemmisto ja 60-luvun uusi vasemmisto löivät kättä päälle, 2000-luvun globalisaatiokriittisestä liikkeestä ei ollut paljoakaan jäljellä. 

Antti Rautiainen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Vuoden 1917 voimellakat ja maatalouslakkoihin liittyneet väkivallanteot, hakkaamiset ja kivittämiset "voimaannuttivat"
molempia osapuolia, sen verran paljon että kaartiutuminen kiihtyi aivan uudelle tasolle, ja paikalliset retoriset viholliskuvat saivat todelliset tunnistettavat "kasvot", ja naamat pantiin muistiin puoli ja toisin.

Ensi kerran pitkään aikaan kuulin kenenkään nostavan Turun voimellakat Ikäänkuin toiminnalliseksi esimerkeiksi, ja että muka tasajaollinen haltuunotto.

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Tarkoitin Helsingin, en Turun tapahtumia.

Käyttäjän MauriLindgren kuva
Mauri Lindgren

Hampurin poliisijohto ei ilmeisestikään pyrkinyt noudattamaan samoja toimintatapoja,mitkä Berliinissä ovat tuottaneet tulosta vapun mielenosoituksissa.

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Kyllä veikkaisin että taktiikat olivat samanlaisia kuin Berliinissä, ne vain pettivät kun mellakoitsijoita oli 10 kertaa tavallista enemmän.

Käyttäjän MauriLindgren kuva
Mauri Lindgren

Ehkä,mutta positiivinen kehitys Berliinissä on pitkälti poliisin ansiota.Seuraavana paikalliset.Ja viimeisenä mielenosoittajat,jos ollenkaan.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Kiitos informatiivisesta ja analyyttisestä kirjoituksesta. Sellaisen lukeminen on virkistävää vaihtelua pelkille virallista totuutta kaupitteleville iskulauseille, joita valtamedia tyrkyttää.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Antifa-anarkismin väkivalta on yhtä vaarallista ja tappavaa kuin äärioikeiston vastaava terrori, mutta aihe ei ole vielä samalla tavalla "mediaseksikästä" (luulen, että Hampurin jälkeen tilanne muuttuu). Hollannissa hieno poliitikko Pim Fortuyn murhattiin antifa-demonisoinnin seurauksena...

Vasemmistolainen väkivalta on jotenkin hienompaa, nääs...myös toimittajien mielestä eikä pelkästään Palefacen.

P.S. Saksan Horst Mahler on erinomainen esimerkki siitä, miten tuo väkivallan ympyrä sulkeutuu: alussa Bader-Meinhofin RAF-miehiä ja nyt neonatsi...

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Hivenen kiinnostaisi kuunnella miten blogisti-Antti tästä tuumaa, mutta käyhän se ikihiljaisuuskin.

Post scriptum: anarkistinen väkivaltakin on sieltä jostakin ja täysin pois muodista....anarkoromantiikkaa, turhaa sellaista?

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

En ymmärtänyt pointtia anarkistisesta väkivallasta, ja miten se liittyy mihinkään muuhun.

Väkivaltaa arvioitaessa mun mielestä on olennaista, että mitä vastaan se on ja mihin sillä pyritään.

RAF:in toiminnassa oli alusta asti nationalistisia piirteitä, joten Mahlerin kehitys osittain johdonmukaista.

Jukka Koskelainen

Ahaa, mellakointi on maan tapa. Jos heitän kivellä poliisia päähän ja hän loukkaantuu vakavasti, olen vain noudattanut maan tapaa. Miksi vain poliisia, voinhan heittää naapurakin päähän, koska hän on mielestäni kapitalismi ja puolustanut poliiseja? Mitähän muuta voi perustella maan tavalla? Venezuelassa on tapettu lähes 100 opiskelijaa ja nuorta hallituksen vastaisissa mielenosoituksissa (Hampurissa ei tapettu yhtäkään). No, se on maan tapa. Siellä on siirrytty sosialismiin, mutta suurimmalla osalla ihmisistä ei ole varaa ostaa ruokaa. Mutta sehän on vain maan tapa. Eletään huonommin kuin kapitalismissa (tämä ei ole kapitalismin puolustus, vaan vertaus: sosialismi on huonompi). Vuosittain melkein 30 000 ihmistä kokee väkivaltaisen kuoleman, koska turvattomuus on moninkertaistunut viimeisten 18 vuoden aikana. No, se on maan tapa. Hallitus hallitsee oikeuslaitosta ja määrää tuomiot mielensä mukaan ja on sulkenut parlamentin. Diktaruuriako? Ei, se on vain maan tapa

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Täällä voi vertailla eri maiden sosialismin astetta, kun mittarina Gini-kerroin. Mitä punaisempi - sen vähemmän sosialistinen.
https://en.wikipedia.org/wiki/File:2014_Gini_Index...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset