*

Antti Rautiainen

Haltuunoton vastustaminen on ajanhukkaa

Usein pahin tapa loukata taiteilijaa on sanoa että hän on myynyt itsensä. Sama logiikka ulotetaan paitsi yksittäisiin taiteilijoihin, myös kokonaisiin musiikkityyleihin, alakulttuureihin ja yhteiskunnallisiin liikkeisiin. Aidoimpana ja autenttisina pidetään taidetta jota ei haluta ostaa, ja aatteita joita ei haluta kannattaa.

En ole taiteilija, mutta olen ollut aktiivinen monissa yhteiskunnallisissa liikkeissä, joiden ideat on joko integroitu järjestelmään tai kaupallistettu. Näiden lisäksi olen ollut aktiivinen erilaisissa liikkeissä, joiden ideat eivät ole kelvanneet järjestelmälle, eivät kapitalisteille eivätkä kenellekään muullekaan.

Yksi varhaisimmista haltuunotetuista projekteista johon johon osallistuin olivat Street partyt, joka oli Suomen versio brittiläisestä Reclaim the Streets-liikkeestä. Olin järjestämässä Suomen ensimmäisiä laittomia katujuhlia toukokuussa 1997, ja olin jonkin verran mukana myös vuosien 1998 ja 1999 Helsingin katujuhlien järjestämisessä.

Katujuhlien tarkoitus oli vastustaa autoistumista ja erityisesti Helsingin keskustatunnelihanketta, vaikka toki suurin osa osanottajista tulikin paikalle vain bilettämään ja kuuntelemaan teknoa. Esiintyjien joukossa oli nimekkäitä konemusiikkiartisteja, kuten DJ Orkidea. Sekin oli tietysti poliittista jo sinänsä, että kulkuväylä vallataan juhlan ja karnevaalin käyttöön lupia kyselemättä. Anarkopunkkarit alkoivat järjestää omaa Katu on punk-tapahtumaansa 2007.

2000-luvulla Street partyjen järjestäjäporukka vaihtui useampaan kertaan ja politiikka jäi taka-alalle. 2010-luvulla ne hiipuivat. Niiden tilalle tuli kuitenkin erilaisia laillisia kaduilla järjestettäviä tapahtumia, suurimpana Kallio Block Party. Block partyillä on paljon yhteistä Street partyn kanssa, tarkoitus on ottaa autoille varattua tilaa kulttuurin käyttöön ja tehdä toisenlaista kaupunkia. Merkittävin ero on, että kaikki tehdään luvan kanssa, eli kyseessä on vähän kuin laimennettu limonadi. 

Viime vuosikymmenellä Helsingissä vallattiin usein taloja, tarkoituksena perustaa autonominen sosiaalikeskus. En ollut mukana valtaamassa taloja, mutta Suomessa käydessäni pyörin usein valtauksilla ja autoin seinien maalamisessa ja vastaavissa käytännön hommissa. Tämä kampanjointi oli osa pidempää jatkumoa, joka oli oikeastaan alkanut jo Lepakon yömajan valtauksesta 70-luvulla. Viimenen suurempi valtausprojekti, Kalasatamassa sijainnut sosiaalikeskus Satama häädettiin 2011. Nyt Helsingissä on tietääkseni vain kaksi pienempää vastaavaa valtausta, squat Makamik Kumpulassa ja squat Kumma Malminkartanossa.

Valtaukset ovat kuitenkin jättäneet pysyvät jäljet kaupunkitilaan. Kulttuuritehdas Korjaamo oli yksi niistä tiloista, joita valtausliike valtasi. Valtaus loi painetta sen suuntaan että Korjaamoon tehtäisi kulttuuritila, muuten kaupunki olisi saattanut vuokrata sen vaikka toimistoksi tai ostoskeskukseksi. Korjaamo vastaa osaltaan siihen kysyntään, mihin viime vuosikymmenen valtausliike syntyi vastaamaan, eli kaupunkikulttuurin kehittämistarpeeseen. Myös Nosturi on seurausta talonvaltauksesta, se on tila joka annettiin korvaukseksi 70-luvulla vallatun Lepakon purkamisesta. Näiden lisäksi Oranssin nykyiset tilat ovat korvausta aiemmin vallattujen talojen purkamisesta. Kiitos neljän eri vuosikymmenen valtausliikkeiden, on Helsingin kulttuuritarjonta nykyään aivan toista kuin 70-, tai edes 90-luvulla. Valtaajien visio ei ole toteutunut sellaisenaan, mutta siitä on toteutunut laimennettu versio, jota pyörittävät kunnalliset ja kunnan vahvasti tukemat kansalaisjärjestöt ja yritykset. Kulttuuritarjontaa on nykyään niin paljon, että voi olla että sosiaalikeskukselle nimenomaan kulttuuritilana ei enää ole edes tarvetta.

Esimerkkejä olisi paljon paljon enemmänkin, mutta nämä kaksi riittävät tältä erää. Yhteiskunnallisten liikkeiden vaatimukset ja visiot harvoin toteutuvat sellaisinaan, yleensä toteutuu enemmän tai vähemmän vesitetty versio. Mikäli vesitettyä versiota pyörittää valtio, yksityinen pääoma tai joku institutionalisoitunut kolmannen sektorin toimija, niin tulosta kutsutaan haltuunotoksi (tai vierasperäisellä sanalla rekuperaatio, joka tarkoittaa suurin piirtein samaa asiaa). Kamppailun haltuunotettu versio voi olla pettymys, mutta se on silti saavutus.

Kapitalistisessa järjestelmässä miltei mikä tahansa pystytään valjastamaan voitontavoittelun välineeksi. Suomalaisessa järjestelmässä valtio ja/tai kunta pystyy laajentamaan toiminta-aluettaan miltei mihin tahansa (ja osa valtiota ja kuntaa ovat myös ne kansalaisjärjestöt, jotka ovat täysin riippuvaisia ensimmäisten rahoituksesta).

Ainoa tapa välttää haltuunottoa on keskittyä tekemään taidetta josta kukaan ei halua nauttia, ja poliittisia projekteja joita kukaan ei halua tukea. Jos teet teoksen tai keksit idean joka on mitenkään kiinnostava ja elinkelpoinen, joku tulee tekemään sillä rahaa. Tai mikäli toimit Suomessa, vaihtoehtoisesti joku hyväntahtoinen byrokraatti tekee suurin piirtein saman jutun kunnan tai valtion rahoilla, mutta paljon isommin kuin sinä, ja saavuttaa paljon enemmän ihmisiä.

Tämä on tietysti ikävää, jos halusit jotain paljon suurempaa ja radikaalimpaa. Mutta sekä kapitalismi että suomalainen järjestelmä ovat osoittautuneet uskomattoman elinvoimaisiksi ja muuntautumiskykyisiksi. Ja jos joku juttu johon olet uhrannut aikaa ja energiaa haltuunotetaan ja vesitetään, ei auta itkeä. Sitten pitää vaan keksiä joku uusi juttu.

 

Antti Rautiainen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Ai, luulin että aihe käsittelee sitä että artistit ottaisivat sponsoreita taatakseen toimeentulonsa ja alkavat sitten mainostaa sponsoreitaan töissään esim vaikka jos Coca Cola sponsoroisi jotain laulaja artistia niin tämä mainostaisi Coca Colaa lauluissaan tai että jos kyse olisi taidemaalarista, niin tämä mainostaisi yhtiötä tauluissaan. Minulla taitaa olla selvästi eri läsitys siitä mitä tarkoittaa että artisti on myynyt itsensä.

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Voi se toki sitäkin tarkoittaa.

Jukka Ahokas

jep taitaa moni hyvä juttu olla tahallaan kuoliaaksi halattu vastustaja ei ole tyhmä ja varmaan monesti juuri ne parhaimmat ja järjestelmän kannalta vaarallisimmat jutut kaupallistetaan ja muunnetaan mainstreamiksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset