*

Antti Rautiainen

Minsk II-sopimus on Venäjän voitto

Elokuussa tulee kaksi vuotta täyteen Minsk II-tulitaukosopimuksen solmimisesta. Suurinta osaa sopimuksen kohdista ei ole täytetty, mutta väkivallan intensiteetti on laskenut vuodesta 2014. Konflikti ei ole jäätynyt. Kuolleita tulee viikoittain, tämän vuoden alkupuoliskolla keskimäärin kymmenen joka kuussa. Matalan intensiteetin sota jatkuu. Rintama ei kuitenkaan enää liiku, ja helmikuun 2015 Debaltseven taistelun jälkeen ei kumpikaan osapuoli ole yrittänyt ratkaista konfliktia sotilaallisesti.

Minsk II-sopimuksessa on 13 kohtaa, joista ainoastaan vähemmän olennaiset kohdat 3, 4. 7 ja 13 on suurin piirtein täytetty. Kohdat 1 ja 2 käsittelevät varsinaista tulitaukoa. Niiden toteutuminen selvästi edellyttää vakuuksia poliittisen ratkaisun toteutumisesta, jota käsittelevät loput kohdat. Niiden suhteen ei olla edistytty. Ukraina ei ole säätänyt lakia yleisestä armahduksesta (kohta 5). Kaikkia sotavankeja ei ole vaihdettu (kohta 6), ja niitä tulee aika ajoin lisää. Separatistialueet ovat yhä taloussaarrossa (kohta 8), raja-alue on separatistien hallussa (kohta 9) ja separatistialueella on ulkomaalaisia joukkoja (kohta 10). Ukraina ei ole suostunut separatistialueiden itsehallintoon (kohta 11), eikä näin ollen myöskään määritellyt kuinka separatistialueilla käydään vaaleja (kohta 12).

Joissain täyttämättömistä sopimuksen kohdista kiikastaa separatistien toimet, toisissa Ukrainan hallituksen vastahankaisuus ja lopuissa molemmat. Ukrainan lainsäätäjistä ovat kiinni sopimuksen kohdat 5, 8, 11 ja 12. Vaikka presidentti Porošenko on ajanut näitä kohtia vastaavien lakien säätämistä, hän ei ole saavuttanut riittävää tukea parlamentissa. Parlamentin enemmistö uskoo, että Ukrainan muuttaminen liittovaltioksi antaisi separatisteille, ja sitä kautta Venäjälle veto-oikeuden Ukrainan politiikkaan, esimerkiksi länsi-integraatioon. Suomalaisesta näkökulmasta pelot eivät vaikuta perustelluilta. Ahvenanmaalla on Suomessa erittäin laaja itsehallinto, mutta ei minkäänlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa Suomen ulkopolitiikkaan. Toki lopputulos riippuu myös siitä, minkäasteinen autonomia kapinallisalueille myönnettäisiin. Minsk II-sopimus ei kuitenkaan velvoita antamaan kapinallisalueille veto-oikeutta valtakunnanpolitiikan kysymyksiin.

Selvästikään kumpikaan osapuoli ei pysty saavuttamaan sotilaallista voittoa. Siksi(kin) mielestäni Minskin toinen sopimus on toistaiseksi uskottavin yritys saavuttaa rauha Ukrainaan. Kannatan sitä siihen asti, kunnes joku pystyy esittämään minulle paremman ja realistisemman ratkaisuehdotuksen. Mikä tahansa vaihtoehtoinen rauhansopimus pohjautuisi joka tapauksessa Minsk II-sopimukseen.

Minsk II-sopimuksen toteutumattomuuteen on syytä molemmissa osapuolissa. Voin kuitenkin osittain ymmärtää sopimusta vastustavia ukrainalaisia. Heitä on parlamentin enemmistö, ja voi hyvinkin olla enemmistö myös äänestäjistä. Minskin sopimus muuttaa Ukrainan perustuslakia, ei Venäjän perustuslakia. Sopimuksen toteutuminen siis merkitsisi, että sodan ovat voittaneet separatistit ja heitä sotilaallisesti tukeva Venäjä. Häviön tunnustaminen ja kotimaan valtiomuodon muuttaminen vieraan valtion väkivaltaisen intervention seurauksena on katkera kalkki juotavaksi. Minun on kuitenkin vaikeaa nähdä mitään muuta ratkaisua, jolla jatkuva matalan intensiteetin sota saataisiin loppumaan.

 

Antti Rautiainen

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Itä-Ukrainassa on todellisuudessa ollut varsin vähän varsinaisia separatisteja - siis itä-ukrainalaisia, jotka olisivat spontaanissa kapinassa.

Sen sijaan siellä on alusta lähtien ollut ukrainalaisia rikollisjoukkoja sekä eri puolilta Venäjää naarittuja porukoita, joille kaikille on maksettu sotimisesta. Aivan alusta lähtien. Tähän tietysti lisäksi vielä Venäjän armeijan oma väki.

Minskin sopimus liittovaltiosta nimenomaan tarkoittaisi itäisten alueiden veto-oikeutta. Sitähän Venäjä on tarkoituksella ollut hakemassa ja siksi Ukraina ei halua sopimusta osaltaan täyttää - tällöin Ukraina jäisi ikuisiksi ajoiksi Venäjän valtapiiriin. Vertailu Ahvenanmaahan ei toimi, koska Venäjän tavoitteena on pitää Ukraina irti läntisestä yhteisöstä.

Hinnalla millä hyvänsä.

https://warontherocks.com/2014/10/ukraine-and-the-...
http://www.fiia.fi/fi/publication/514/russia_s_hyb...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset