Syö paskaa Ronald McDonald
Ensimmäinen mielenosoitus, jota olen ollut järjestämässä, oli mielenosoitus McDonald'sia vastaan toukokuussa 1995. 90-luvun McDonald'sin vastainen kampanja oli kytköksissä niinsanottuun McLibel-oikeudenkäyntiin, jossa McDonald's haastoi kaksi lontoolaista anarkistiaktivistia, Helen Steelin ja David Morrisin kunnianloukkausoikeuteen lentolehtisen levittämisestä.
Oikeudenkäynti kesti lopulta yli 10 vuotta, ja siitä tuli Iso-Britannian senastisen oikeushistorian pisin. Tuomio oli osittain langettava. Tuomari vakuuttui, että aktivistit olivat oikeassa väittäessään McDonald'sin ruoan olevan epäterveellistä, ja että yhtiö kohdistaa mainontaa lapsiin, edistää eläinten huonoa kohtelua ja häiritsee ammatillista järjestäytymistä. Tuomari kuitenkin katsoi, etteivät aktivistit pystyneet osoittamaan McDonald'sin tuhoavat sademetsiä, aiheuttavan nälkää kehitysmaissa ja saastuttavan roskaamalla. Steelen ja Morrisin mukaan näin kävi, koska heidän varansa eivät riittäneet Etelä-Amerikan sademetsien tuhoutumisesta kertovien todistajien lennättämiseen paikan päälle. 10 vuotta myöhemmin vuonna 2005 Iso-Britannia sai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta langettavan päätöksen Steelin ja Morrisin sananvapauden loukkaamisesta.
McLibel-kampanjaa ennen oli ainakin kaksi laajaa kansainvälistä kampanjaa McDonald'sia vastaan. Vuosina 1985-1989 Tanskan McDonald's yritti yritti toimia työehtosopimusjärjestelmän ulkopuolella, jonka seurauksena oli työsulkuja ja muita protesteja. Vuonna 1989 kampanja tuli kansainväliseksi. Suomen SAK liittyi kampanjaan McDonald'sia vastaan, ja yritys joutui lopulta alistumaan pohjoismaiseen neuvottelukulttuuriin. Tämä on varmasti ollut Suomen McDonald's-kampanjoista näkyvin, ja se jolla on ollut suurimmat ja pysyvimmät vaikutukset yrityksen brändiin Suomessa.
Lisäksi 80- ja 90-luvuilla ympäristöjärjestöt kampanjoivat McDonald'sin vaahtomuovipakkauksia vastaan. Tämäkin kampanja oli voittoisa, ja McDonald's luopui otsonikerrosta tuhoavien valmisteiden käytöstä.
Näistä kolmesta kansainvälisestä kampanjasta siis kaksi jälkimmäistä oli puhtaita voittoja. Lisäksi McDonald'sia vastaan provosoi Suomessa Shitter Limited-yhtye, jonka ”Syö paskaa”-albumin McDonald's pakotti vetämään markkinoilta vuonna 1992. 90-luvun lopulla McDonald's nousi jälleen kohteeksi ”antiglobalistisen” liikkeen myötä. Ranskan radikaali pienviljelijäjärjestö Confédération paysanne tuhosi McDonald'sin rakenteilla olleen ravintolan symbolisessa aktiossa Millaun kaupungissa vuonna 1999, protestina maailman kauppajärjestön WTO:n määräämää maataloustuotteiden vapaakauppaa vastaan. Tällä kertaa McDonald'sia vastaan ei esitetty mitään selkeitä vaatimuksia, vaan sitä pidettiin kansainvälisen vapaakauppajärjestelmän symbolina.
McVegan tulee
90-luvun puolivälin McDonald's -boikottikampanja oli Suomessa pääosin silloin vähälukuisten vegaanien järjestämä. Nyt, 20 vuotta myöhemmin, McDonald's kokeilee Suomen markkinoilla vegaanista McVegan-hampurilaista. Tästä on tullut kansainvälinen uutinen brittien tabloid-lehdistöä myöten, siitä huolimatta että ainakin Ruotsissa McDonald'silla on ollut samantapaisia tuotteita aikaisemminkin. Hieman yllättäen vasemmistolaiset ja vegaanit heräsivät Suomen somessa keskustelemaan McDonald'sin boikotoimisesta, ja keskustelu muistutti kovasti 90-luvusta. Osoittautui, että monet ikäiseni vasemmistolaiset ja vegaanit eivät ikinä käy McDonald'sissa, vaikka Suomessa ei tietääkseni ole ollut mitään aktiivista McDonald's boikottikampanjaa ainakaan 15 vuoteen. Keskustelussa näkyy selvä sukupolvikuilu kahden aktivistien ja vasemmistolaisten sukupolven välillä: vanhemmille McDonald'sin maine on ikuisesti synkkä, kaksikymppiset eivät oikein tajua mistä seniilit kolmikymppiset puhuvat.
Boikottikampanjat perustuvat siihen, että yritykselle tarjotaan mahdollisuus tehdä jotain, mitä vastaan boikottikampanjasta luovutaan. Mikäli ihmiset jatkavat boikotointia kampanjan jälkeen, ei yrityksellä ole juurikaan kannustinta korjata toimintaansa. McLibel-kampanjan boikotti on toki rajatapaus. Se ei saavuttanut tavoitteitaan, McDonald's ei myöntänyt virheitään, joten kampanjaa ei koskaan virallisesti lopetettu. Mutta katsoisin, että noin 15 vuotta kampanjan kaatumisen jälkeen voi boikotin katsoa päättyneen tuloksettomana. Toisaalta voi ajatella, että tässä tapauksessa kampanja muuttuu pysyväksi mainehaitaksi ja varotukseksi muille yrityksille. Vaikka vain muutama prosentti kuluttajista boikotoisi yritystä pysyvästi, 15 vuoden aikana tappiot voivat olla iso rahasumma.
Symbolisten kamppailuiden ongelmat
Suurin osa suomalaisista kolmikymppisistä McDonaldsin someboikotoijista ei tunnu käyvän mitään sellaista kampanjaa, joka esittää McDonald'sille vaatimuksia. Pikemminkin kyse on jonkinlaista kulutus- ja identiteettivalinnasta ”suuryritystä” ja ”tyylitöntä” ”kansainvälisen kapitalismin symbolia” vastaan. Tämä herättää paljon kysymyksiä.
Ensinäkin, onko edustaako ”suuryritys” välttämättä pahempaa kapitalismia kuin ”pienyritys”? Eräs pieni helsinkiläinen vegaaninen pikaruokapaikka jätti taannoin kaikki ilta- ja yötyölisät maksamatta, ja työntekijä sain ne karhuttua vain aktivistien painostustoimien ansiosta. En mainitse paikan nimeä, jotta ihmiset eivät alota taas yhtä hyödytöntä ”ikuista boikottia”, tarvittaessa se löytyy hakukoneella. En ole aikoihin kuullut vastaavista ongelmista Suomen McDonald'sissa. Palkattomat tauot ovat puhuttaneet , kuten myös luottamusmiesten vähäisyys, mutta Suomen ravintola-alalla meno pienyrityksissä on usein paljon McDonald'sia jäätävämpää. McDonald's harjoittaa myös massiivista verosuunnittelua, mutta veroja jää paljon maksamatta myös ravintola-alan pienyrityksissä. Selvästi McDonald'sissa on yhä ongelmia, mutta kampanjan kohteeksi olisi loogisinta valita yritys, jossa ongelmat ovat selvästi kilpailijoita pahempia.
Pieniin yrityksiin on helpompi vaikuttaa kun isoihin, mutta se ei välttämättä ole kustannustehokkaampaa. Jos joku pieni firma perseilee, voi käyttää vuoden johonkin kampanjaan joka hyödyttää sitten viittä työntekijää. Jos joku iso firma perseilee ja kampanja voitetaan, niin se voi sitten hyödyttää 50 000 työntekijää. Tietysti tarvitaan isompaa panostusta, mutta myös voitto on merkittävämpi. McDonald's on esimerkki firmasta johon on usein kohdistettu kampanjoita, ja joka on usein ottanut takkiinsa kampanjoista ja muuttanut toimintaansa. Se ei ole vieläkään mikään ihanneyritys, mutta ei lähelläkään huonointa mahdollista.
McDonald's on kapitalismin keksimä Neuvostoliitto
Toiseksi, onko rumuus ja tyylittömyys ongelma sinänsä? Tietenkään uskottava ja tiedostava urbaani yksilö ei voi näyttäytyä mäkkärissä, eikä laittaa sieltä kuvia instagramiin (ainakaan ennen McVegania). Mutta onko onko McDonald'sin tyylittömyys kapitalismia sinänsä, vai onko se vain vanhanaikaista kapitalismia? McDonald's edustaa tayloristista massatuotantoa ja skaalaetuja jotka saavutetaan tarjoamalla kaikille samaa. Se on kuin kapitalismin kehittämä Neuvostoliitto. Totta kai McDonald'sin tuotantotapa heijastuu myös sen mainontaan ja brändiin, joka menee kuluttajien pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan ja näyttää siksi tökeröltä. McDonald'sin logiikka sotii kaikkea sitä vastaan mitä kapitalismin pitäisi olla nykyään, eli yksilöllisyyttä ja luovuutta. Vaikka luova yksilö söisi lihaa, hän ei syö sitä McDonald'sissa, ainakaan jos joku muu näkee.
Tietysti kannattaa tukea pieniä paikkoja jos haluaa vähän vaihtelua ruokaansa. Mutta ei siinäkään ole mitään "kapitalistista" jos haluaa syödä joka päivä samaa liukuhihnavalmistettua ruokaa.
McVegan edustaa McDonald'sin yritystä päivittää itseään hieman kohti nykyaikaisempaa kapitalismia. Kapitalistisen arvontuotannon lait koskevat kuitenkin yhtälailla McDonald'sia kuin hipstereiden pyörittämää korianterikioskia, kumpikaan niistä ei ole lähtökohtaisesti enemmän tai vähemmän kapitalistinen. Kumpikaan näistä ei haasta kapitalismia. Maakuoppaan muuttaminen ja juurien kaivaminen taas haastaa kapitalismin, mutta ei vaikuta kapitalismia houkuttelevammalta vaihtoehdolta.
Astetta uskottavampi vaihtoehto ovat työntekijöiden hallinnoimat osuuskunnat. Näitäkin on Suomessa ollut jo 100 vuotta, ja ennenihmiset tuntuvat ymmärtäneen nykyistä paremmin mikä on antikapitalismia ja mikä ei ole. Mutta työläisten osuuskunnat joutuvat samaan armottomaan kilpailuun markkinoilla kun kaikki muutkin, ja 100 vuoden kuluessa Suomessa monet ovat joutuneet tekemään paljon kompromisseja tai laittamaan lapun luukulle.
Symbolisten ja materialististen kamppailuiden ero
Kolmanneksi, onko ”kansallinen” kapitalismi yhtään sen parempaa kun ”kansainvälinen”? Onko Trump parempi kuin Clinton? Onko AfD parempi kuin CDU tai Halla-Aho parempi kuin Orpo? Yleensä vasemmistolaisia ei kiinnosta valinta näiden väliltä. Jostain syystä brändien suhteen kuitenkin tehdään valintoja, vaikka usein kyse on täsmälleen samasta asiasta erilaisessa paketissa. Osa porvaristosta katsoo hyötyvänsä enemmän vapaakaupasta, toinen osa enemmän protektionismista, mutta kumpikaan osa ei katso hyötyvänsä työväenluokan vahvistumisesta. Kapitalismille on olennaista riiston aste, se kuinka suuren osan kapitalisti saa tuotteen loppuhinnasta. Tämä on joskus suurempi kansainvälisissä suuryrityksissä ja joskus kansallisissa pienyrityssä, mutta mitään yksiselitteistä riippuvuutta ei ole olemassa. On täysin tapauskohtaista kumpi on työntekijälle parempi paikka.
20-vuotta sitten McDonald's rakensi brändiään aggressiivisesti, ja itsekin ajattelin että tämän voi kääntää kapitalismia vastaan. Ensin kaataisimme McDonald'sin kohdistamalla tyytymättömyyden sitä kohti, sitten kaikki muut suuryritykset ja sitten muuttaisimme koko talousjärjestelmän. Nyt tämä strategia vaikuttaa ongelmalliselta. Jos ihmisiä ei opeteta arvioimaan todellista kapitalistisen riiston astetta, vaan sen sijaan hyökätään symbolin kimppuun, niin eikö tämä symboli voi olla mitä tahansa? Jos ihmisille saadaan uskoteltua että McDonald's on sama asia kun kansainvälinen kapitalismi, niin eikö heille ole sitten yhtä helppo uskotella että kansainvälistä kapitalismia ovat esimerkiksi illuminati, vapaamuurarit, juutalaiset tai reptiliaanit? Jo yli 100 vuoden ajan oikeiston projekti on ollut kapitalismiin kohdistuvan tyytymättömyyden kääntäminen reaalisista materiaalisista asioista jotain symbolia vastaan. Britannian oikeiston tyytymättömyys EU-byrokratiaan, trumpilaisten tyytymättömyys liberaaleihin, halla-aholaisten tyytymättömyys kulttuurimarxisteihin ja ”punavihreisiin suvakkeihin” ja näiden kaikkien vihamielisyys maahanmuuttajia kohtaan on vain tämän projektin uusin versio.
Jos kapitalismin vastustajat käyvät symbolisia kamppailuita materialististen kamppailuiden sijasta, he saavat syyttää vain itseään Trumpin ja Halla-ahon noususta.
Materialistisista kamppailuista ovat esimerkki viimaikaiset kamppailut pikaruokatyöntekijöiden järjestäytymisoikeuden ja parempien palkkojen puolesta Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa ja muissa maissa. Työntekijät vaativat niitä oikeuksia, jotka Pohjoismaissa voitettiin jo 80-luvulla. 4. syyskuuta Iso-Britannian McDonald'sin työntekijät järjestivät ulosmarssin, joka kulki nimellä McStrike. Vaikka kampanja ei ole vielä voittanut, on vaikeaa kuvitella yhtä vakuuttavaa järjestäytymistä kortteliravintoloissa ja korianterikioskeissa. Usein suuryrityksiä on helpompaa kehittää parempaan suuntaan kun pieniä. McStrike-kampanjaan ei toistaiseksi liity boikottikampanjaa, eikä kannata tehdä boikottikutsuja omatoimisesti työntekijöiden oman organisaation ohi. Mutta mikäli kampanja päättää aloittaa kansainvälisen boikotin, niin minulta jäävät McVeganit ostamatta.
Antti Rautiainen
Samasta aiheesta 17 vuotta sitten:
Ylikansalliset kuriin-ryhmän oppivuodet – Maan ystävien Ylikansalliset kuriin-ryhmän historia
http://anttirautiainen.livejournal.com/7786.html
Ei noissa burgeri paikoissa mitään eroa ole samaa apulantaa niistä saa olivat sitten ihan mistä vaan . terv tepivaari
Ilmoita asiaton viesti
”Jos kapitalismin vastustajat käyvät symbolisia kamppailuita materialististen kamppailuiden sijasta, he saavat syyttää vain itseään Trumpin ja Halla-ahon noususta.” (y)
Euron juusto, ainoa ravintolaruoka, mihin lumpenproletariaatilla on varaa!
Ilmoita asiaton viesti
Yksi Millaun aktion suunnittelijoista oli entinen situationisti René Riesel, joten keskustelu antikapitalismista symbolisella rintamalla palautuu suoraan situationisteihin.
Ilmoita asiaton viesti
Arvostan McDonaldisn täsmällisyyttä, nopeita työntekijöitä, ja yllätyksettömyyttä. Ulkomailla yritän välttää riskejä ja syön McDonaldsilla. Kohdallani ongelmana on ollut vegaaniruuan puuttuminen. Toivottavasti McVegan jää pysyväksi vaihtoehdoksi.
Ilmoita asiaton viesti
Perustetaan paikka, jossa saa ”lihottavaa ja laihduttavaa ruokaa” tms.
Täällä Bulgariassa homma toimii niin, että työntekijä ottaa pita-leivän käteensä ja sitten asiakas valitsee sisällön, kertomalla mistä astioista otetaan. Eli lasivitriinissä on noin 15-20 astiaa, jossa erilaisia vihanneksia ja kastikkeita. Liha tehdään kebab-tyylillä.
Mä ainakin menisin sellaiseen pikaruokalaan, mistä saisi oikeaa ruisleipää* ja päälle/väliin mitä haluaa. Ja oikeat veitset, haarukat ja lautaset.
*Kaupat eivät myy oikeaa ruisleipää.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Tämän kirjoituksen myötä oivalsin, että kampanjointi on saanut hyvää aikaan, kuten aterioiden vaahtomuovipakkauksista luopumisen. Nythän vaahtomuovissa grilliannoksensa voi saada vaikkapa juuri sen pienen söpön paikallisyrityksen luukulta.
Sinänsä eikö juuri vasemmistolainen retoriikka luo näitä symboleita. Pitää löytää se absoluuttinen paha jota vastaan Oikeamielinen voi asettua hyökkäykseen. Tämänmukainen demonisointi, demagogia. Esim. Sipilän hallitus olisi pelkkä omia etujaan ajava kierojen riistäjien kopla jolloin perustelut Suomen julkisen talouden tervehdyttämisestä kaikuvat kuuroille korville. Tällainen vetoaa herravihaisen kansalaisen henkisesti laiskaan ajatteluun.
Ilmoita asiaton viesti
Mc Donaldshan toimii franchising-pohjalta. Suomessa tyypillinen omistaja on kotimainen pienyrittäjä joka pyörittää paria-kolmea myyntipistettä. Verot ja velvoitteet he tietenkin hoitavat Suomeen.
Tämä olisi hyvä muistaa kun itsenäisyyspäivänä taas ikkunoita rikotaan yikansallista kulttuuri-imperialismia vastustettaessa. Jos taas boikottia puuhataan niin ainakin olisi syytä tiedostaa, kuka siitä boikotista kärsii ja kuka ei.
Ilmoita asiaton viesti
Ei se nyt ihan ilmaiseksi se franchising-lisenssi taida irrota.
Ilmoita asiaton viesti
No ei ole työntekijän vika kun eräät syöttää selvää sitä itteään ihmisille, jos sen tekisi eläimelle tulsi tuomio nopeassa tahdissa .
mäkkärin eikä muidenkään työntekijöille ei arvosteluni kyllä mene, he ovat pääasiassa palvelu alttiita nuoria ihmisiä ja tekevät työnsä huolella . terv tepivaari
Ilmoita asiaton viesti