Miehet sodassa

Ammattikoulun jälkeen Mihail Tolstyh kutsuttiin Ukrainan armeijaan. Siellä georgialaisen näköinen poika sai lempinimen ”Givi” neuvosto-elokuvien stereotyyppisen kaukasialaishahmon mukaan. Mihailin isoisoisä oli georgialainen, mutta Givi ei puhu kieltä eikä ole käynyt maassa.

Armeijan jälkeen Tolstyh teki sekalaisia töitä, myymälävartijana ja köysityöntekijänä huoltoyhtiössä. Lopulta hän päätyi autonkuljettajaksi kotikaupunkinsa Ilovaiskin kaapelitehtaalle, Donetskin eteläpuolelle.

Mihailin elämä muuttui ”entisen” FSB:n everstin ja elävän historian harrastajan Igor Girkinin vallattua Slavjanskin kaupungin hallintorakennuksen sekalaisen aseistetun joukkion kanssa huhtikuussa 2014. Tolstyh saapui toukokuussa tukemaan joukkiota, aluksi hän toimi yhden Slavjanskin komentajan autokuskina. Givi kiipesi nopeasti taistelijoiden hierarkiassa.

Donetskin lentokentän taisteluissa Givin aisapari oli Arseni Pavlov, ”Motorola”. Pavlovin lempinimi on myös armeija-ajoilta. Hän palveli viestintäjoukoissa, kuten lempinimestä voi päätellä. Pavlov oli kotoisin Pohjois-Venäjän Komin tasavallasta, eikä hän ole koskaan asunut Ukrainassa. Armeijan jälkeen Pavlov työskenteli pelastajana, kivenleikkaajana, muovimuotoilijana ja autonpesijänä. Hän ehti myös saada ehdonalaisen auton luvattomasta käyttöönotosta.

Givi komensi Afrikan sarven merirosvojen mukaan nimettyä ”Somali-pataljoonaa” ja Motorola komensi ”Sparta-pataljoonaa”, jonka hän nimesi suositun ”Metro 2033”-tieteiskirjan innoittamana. Venäjän mediassa he symboloivat Itä-Ukrainan paikallisten separatistien ja heidän venäläisten tukijoidensa liittoa. Yhdessä he antoivat haastatteluita, kiduttivat vangiksi saatuja Ukrainan sotilaita, osallistuivat paraateihin ja kirjoittivat herjaavia viestejä Ukrainan armeijan joukoille, aivan kuin Ilja Repinin taulussa ”Zaporogit kirjoittavat pilkkakirjettä Turkin sulttaanille”.

Toverusten hetki parrasvaloissa loppui pian. 16.10.2016 Motorola räjäytettiin hississä Donetskissa. Kuoleman johdosta ”Donetskin kansantasavallassa” julistettiin kolmipäiväinen suruaika, yli 50 000 tuli hautajaisiin. 8.2.2017 Givi räjäytettiin toimistossaan Makijivkassa. Separatistit syyttivät molemmista murhista Kiovan hallitusta. Vähintään yhtä todennäköinen selitys on separatistien keskinäinen valtataistelu. Samaan tapaan on tieltä raivattu lähes kaikki sodan muutkin ryysyistä rikkauksiin-tarinat. Prizrak (haamu)-prikaatin komentaja Aleksandr ”Batman” Bednov ammuttiin 1. tammikuuta 2015, ennen sotaa hän työskenteli vartijana. Sodan aikana Gorlovkaa komentanut Igor ”Riivaaja” Bezler työskenteli sotaa ennen niinikään vartijana ja hautaustoimistossa. Hänet painostettiin lopulta pakenemaan Krimille. Atamaanikomentaja Pavel Dremov oli myös kivenleikkaaja ennen sotaa, hänet räjäytettiin 12.12.2015.

Värikkäiden seikkailijoiden, sekopäiden, elävän historian ja merirosvojen sekä tieteiskirjojen ystävien tilalle ovat astuneet byrokraatit. ”Donetskin kansantasavallan” johtaja Aleksandr Zahartšenko on opiskellut oikeustiedettä yliopistolla ja työskennellyt toimitusjohtajana oligarkki Rinat Ahmetovin omistamassa firmassa. ”Luganskin kansantasavallan” johtaja Igor Plotnitski on entinen kuluttajaviraston byrokraatti. Mutta uusistakaan kapinajohtajista ei kukaan ole perustanut startup-yritystä, kehittänyt kännykkäsovellusta, pitänyt blogia kasvisruoasta tai ollut nainen. Sekä vanhat että uudet edustavat paitsi kapinaa Ukrainan hallitusta vastaan, myös vanhanajan maskuliinisuuden vastavallankumousta nykyajan maailmaa vastaan.

Myös toisella puolella rintamaa voi tavata miehisiä miehiä, jotka eivät ole kouluja käyneet, ja jotka ovat päätyneet rintamalle erilaisista syistä. Joku on ollut liian köyhä lahjomaan itsensä ulos kutsunnoista, toinen sotii isänmaan puolesta ja kolmas on natsi ja jalkapallohuligaani ja pitää väkivallasta sen itsensä vuoksi. Nyt jokainen heistä on arvostettu kansallissankari. Ukrainan keskushallinnon vapaaehtoispataljoonien johto ei ole yhtä värikästä kuin ”kansantasavaltojen”, sieltä löytyy enemmän liikemiehiä ja ammattipoliitikkoja. Yksikään heistä ei ole kuitenkaan noussut korkeimpaan eliittiin. Oikean sektorin vaalimenestys on ollut surkea. Tätä se on kompensoinut toimimalla alamaailmassa. Heinäkuussa 2015 Oikea sektori osallistui mafianomaiseen välienselvittelyyn Mukatševessa, seurauksena kolme tuhoutunutta poliisiautoa ja ainakin yksi ruumis. Ei ole miehisillä miehillä helppoa myöskään läntisessä Ukrainassa.

Suomen sisällissodalla, ja edelleen pienellä intensiteetillä jatkuvalla Ukrainan sisällissodalla on paljon yhteistä. Sekä Suomessa että Ukrainassa molemmat osapuolet vierittivät syyn sodasta ulkovalloille. Molemmissa ulkovaltojen rooli on ollut ratkaiseva lopputuloksen kannalta, mutta vastakkainasettelu on syntynyt maan sisällä. Molemmissa sota on tarjonnut hämmästyttäviä mahdollisuuksia luokkanousuun. Keskeinen ero on, että Suomessa molempia osapuolia innoitti väkivaltaan visio tulevaisuudesta, mutta Ukrainassa molempia osapuolia on inspiroinut enemmän paluu menneisyyteen.

Itä-Ukrainassa ei osata päättää rakastetaanko siellä enemmän tsaaria vai Stalinia. Lännessä vannotaan puolalaisia ja juutalaisia 40-luvulla teurastaneen Ukrainan kapinallisarmeijan sankareiden nimeen. Länsi-Ukraina haluaa Eurooppaan, mutta Eurooppa tarkoittaa Jarosław Kaczyńskin Puolan uskonnollista oikeistokonservativismia.

Oikeistopopulisteja ja Trumpia äänestävät ennen kaikkea vihaiset miehet. Rikkaita tai köyhiä, he haluavat vanhan maailman takaisin. Venäjällä Putin on käyttänyt taitavasti hyväkseen konservatiivisia virtauksia. Sama näkyy Syyriassa, jonne Euroopan, Yhdysvaltojen ja islamilaisen maailman duunari- ja luuserimiehet matkustavat sotimaan kaikille puolille rintamaa. Aika näyttää kuinka pitkälle länsimaiden vihaisten miesten kapina uudenaikaista maailmaa vastaan kantaa. Ukraina ja Syyria edustavat äärimmäistä vaihtoehtoa, joskin niiden sodilla on muitakin syitä kuin menneeseen kaipaavat miehet.

Mikään ei kuitenkaan vie takaisin menneeseen yhtä tehokkaasti kuin sota. Ei Trump, ei Putin eikä Halla-aho voi tehdä myymälävartijasta ja kivenleikkaajasta kunnioitettuja ja pelättyjä sotapäälliköitä, miehiä joilla on absoluuttinen valta päättää kaikesta omaisuudesta, elämästä ja kuolemasta oman pataljoonansa valloittamalla alueella. Mitä parempaa uudenaikainen sivilisaatio voisi heille tarjota?

 

Antti Rautiainen

Julkaistu alun perin Kiilan Hyöky-lehden numerossa lokakuussa 2017. 

anttirautiainen
Helsinki

Influensseri, elämävalmentaja ja motivaatiopuhuja.
https://linktr.ee/arautiainen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu