Hengellisyys on ihmiskunnan sitkeä kanssamatkustaja

Henkilökohtainen suhteeni uskontoon ja hengellisyyteen on yksinkertainen – sitä ei ole. Vasta mennessäni kouluun ymmärsin, että jumalaan uskovat myös omat ikätoverini, eikä pelkästään isoäitini.

Aikuisiällä minulle on selvinnyt, kuinka valtava merkitys uskonnolla, hengellisyydellä ja niihin rinnastettavilla asioilla on niin yhteiskunnassa kuin yksilöillekin. Viimeisin herätys tähän oli tämä artikkeli

André Spicer: From inboxing to thought showers: how business bullshit took over 

Juttu käsittelee pitkästi sitä, kuinka kaikenlainen kulttimainen huuhaa ja paskanjauhanta ovat vakiinnuttaneet itsensä liikemaailmaan, mutta analyysi jää kapeaksi. Ilmiön syihin ei porauduta, vaan sitä pidetään jonkinlaisena irrationaalisena anomaliana. Todellisuudessa hörhöily ja paskanjauhanta eivät voisi pärjätä vuosikymmeniä liikemaailmassa, mikäli niistä ei ole selkeää taloudellista hyötyä. Pelkkä taloudellinen rationaalisuus ja raha ei riitä motivoimaan yrityksissä työskenteleviä ihmisiä, tarvitaan myös affekteja, joita voi tuottaa ainoastaan ideologiat ja uskonnollista kokemusta ja hengellisyyttä lähestyvä hörhöily.

Aasialaisen hengellisyyden tulo länteen

60-luvulla länsimaissa levisivät vauhdilla sekä yhteiskunnalliset liikkeet ja uusvasemmistolaisuus, että uudenlainen hengellisyys. En ole aikaisemmin ymmärtänyt näiden liittyvän toisiinsa. Nyt ymmärrän että molemmat liittyivät siirtymään teollisuusyhteiskunnasta post-teolliseen yhteiskuntaan. Modernistinen valistusajattelu lupasi tieteen ja edistyksen vievän ihmiskunnan tekno-utopiaan, viimeistään 60-luvulla oli selvää ettei näin tulisi käymään. Tiedeuskon (ja valtionkirkon) tilalle tuli uusi hengellisyys, joka viljeli Aasiasta tuotuja uskonnollisia elementtejä. Kukaan ei lopulta halunnut olla onneton Sokrates.

80-luvulla new age-ajattelu löi itsensä läpi liikemaailmassa. 2000-luvun alusta asti tästä new age-ideologiasta on tullut Suomessa myös valtioideologia, ja sitä kutsutaan yrittäjyyskasvatukseksi. Yrittäjyyskasvatuksen ja new age-ajattelun yhteyksiä on käsitelty hyvin Esko Harnin artikkelissa ”Vastuullinen, omatoiminen ja innovatiivinen. 2000-luvun kansalaisella on yrittäjän elämänasenne”, joka on julkaistu Veera Nuutisen toimittamassa kirjassa ”Uusi työväki. Työ ja yrittäjyys prekarisoituvan palkkatyön yhteiskunnassa”. Lainaus artikkelista:

NLP:n (Neuro Linguistic Programming – AR) ja muiden työelämäsovellusten rinnalle ovat tulleet jooga ja mindfulness. Näillä tekniikoilla pyritään itsetietoisuuden kasvattamisen kautta löytyvään yrittäjämäiseen elämänasenteeseen. Lisäksi niillä pyritään helpottamaan yksilön sopeutumista stressiin ja kiireeseen kehollisuuden ja henkisyyden avulla (s. 118).

Osa aasialaisesta henkisyydestä on vain länsimaissa unohdettua vanhaa, koska Intian uskonnot perustuvat osittain indoeurooppalaiseen muinaisuskontoon, jonka variaatioita on harjotettu yhtälailla Kreikassa ja Roomassa kuin Pohjoismaissa ja Suomessakin. Paljon siitä on myös omaa, aasialaista innovaatiota. Länsimaissa usein väitetään, että aasialaiset ovat hyviä matkimaan mutta huonoja keksimään, mutta eritisesti hengellisyyden suhteen tämä on roskaa. Ei ole sattumaa, että suurten byrokraattisten organisaatioiden hallinnoimiseen kehitetty hengellisyys on pitkälti tuontitavaraa Aasiasta. Kiinassa ja Intiassa yhteiskunnan mittakaava ja sen hallinnoimiseen tarkotettu byrokratia olivat yli 2000 vuoden ajan suurempia kuin Euroopassa, ja erityisesti Kiinassa valtion suurimmat uhat olivat yleensä sisäisiä. Aasialainen hengellisyys on kehitetty vastaamaan hallinnoinnin massayhteiskunnan tarpeisiin.

Uusi hengellisyys startup-kapitalismissa

Viime marraskuussa halusin nähdä mitä on Slush. Minulla ei ole varaa lippuun, eikä myöskään verkostoja joiden kautta sisään voisi päästä ilmaiseksi. Startup-skenessä ajoittain hengaileva kaverini mainitsi minulle kerran, että Slush-rannekkeita löytyy messualueen roskiksista. Niinpä lähdin penkomaan roskiksia messukeskuksen ympäristöstä. Löysin melko nopeasti jonkin liettualaisen tai latvialaisen ”executiven” passin . Ranneketta varten piti tonkia useampi roskis, mutta lopulta etsintä tuotti tulosta.

Messukeskuksen sisältä löysin Blade Runner-elokuvaa muistuttavan scifiestetiikan ja paljon paskapuhetta. Tuntui siltä, että olin päässyt sisään kulttiin. Luulisi, että startupit ovat yksinkertainen juttu: keksit idean joka objektiivisesti vastaa johonkin kysyntään, tai tuottaa jotain entistä tehokkaammin. Mutta mitä vielä, objektiiviset ja materiaaliset kriteerit ovat taka-alalla, niiden lisäksi tarvitaan valtava määrä kulttimaista motivaatiopuhetta ja hörhöilyä Pelkästään jälkimmäisten avulla voi pärjätä yli 10 vuoden ajan startup-maailmassa, kuten Theranoksen esimerkki osoittaa. Eniten näin Slushissa suuryrityksiä, joskaan en täysin ymmärtänyt mitä ne siellä tekivät. Ilmeisesti ne olivat rekrytoimassa luusereita, joiden startup-unelmat olivat romahtaneet.

Slush, yrittäjyyskasvatus ja kaikki liikemaailman new age-paskanjauhanta voivat kertoa kapitalismin lopun alusta. Kun innovaatiopotentiaali on käytetty eikä tuotanto enää tehostu, materiaalinen kehitys pitää korvata ideologisella. Toisaalta voi olla, että hengellisyys on joka tapauksessa välttämätöntä kaikille byrokraattisille koneistoille ja kaikille monimutkaisen työnjaon järjestelmille. Niissä ei ole mitään suoria, vieraantumista välttäviä palkkioekanismeja. Koska työn välittömät tulokset eivät palkitse, tarvitaan jonkinlaista hengellisyyttä.

Uusi hengellisyys kapitalismikritiikissä

New age-henkistä motivaatiopuhetta kaivataan myös kapitalismin kriitikkojen parissa, vaikka sitä ei tehdäkään yhtä taitavasti kuin Slushissa. Veikka Lahtinen on kirjoittanut, että vasemmisto on menettänyt kykynsä rakentaa kertomuksia (eli satuja). Pontus Purokurun mukaan politiikkaa hallitsee se, joka hallitsee mielikuvitusta . Selvästikään ei riitä, että on joku materiaalinen epäkohta joka halutaan korjata, vaan pitää keksiä joku kertomus ja kiihottaa mielikuvitusta. 

Surullisin esimerkki radikaalien uudesta kaipuusta lahkoihin on ranskalainen Näkymätön komitea, jonka kirjoituksia on käännetty laajasti Suomeksi. Tuleva kapina – kirja on käännetty kokonaisuudessaan. Kirjassa on oivaltavia kohtia, mutta kokonaisuutena siitä on lähes mahdotonta edes keskustella, koska se ei käsittele maailmaa jossa elämme, vaan kirjoittajien fantasiamaailmaa. Tämä nimimerkki Anarchon (Iain McKayn) arvostelu kirjasta tiivistää omat tunnelmani:

There is something I like to call “Daily-Mail-Land”, in which “political correctness” has gone mad, an Englishman’s castle has been squatted by gay asylum seekers in burqas claiming benefits from “our” apparently “generous” benefits system while, simultaneously, stealing “our” jobs and all the while New Labour and their caviar quaffing and Champaign guzzling public sector workers have organised legions of dole scroungers to stealth-tax “middle” England and ban them flying the “racist” English flag… The left has its own version of this: “Situ-Autonomist-Land.” Here, we are always just moments from social revolution. The masses are not only alienated and exploited, they consciously know it and act on that knowledge…Every development, no matter how apparently bad, is really (when looked closely enough) a good sign and an expression of proletarian consciousness… “The Coming Insurrection” is firmly part of that world.

Tuleva kapina esittää toiveensa todellisuutena, ja on onnistunut siinä erinomaisesti. Totta kai kirja noteerattiin tuoreeltaan Fox Newsissa koska Amerikan oikeisto perustuu aivan erityisen paljon ja materiaalisten asioiden korvaamiseen ideoilla. Harvaa kirjaa on vuosikymmenen aikana luettu yhtä ahkerasti Suomen ja maailman anarkistipiireissä. Todellisuus ei ole läheskään yhtä kiinnostava kuin kirjan kuvaama fantasiamaailma.

Toki olen myös kateellinen ihmisille, jotka pystyvät hypnotisoimaan itsensä uskonnolla, yrittäjyyskasvatuksella, self-help oppailla tai Näkymättömän komitean kirjoilla. Hengellisyys voi antaa ihmisille hämmästyttävän mielenlujuuden. Kristinusko voitti, kun roomalaiset näkivät kuinka pelottomina kristityt kävelivät leijonien syötäväksi. Toisinaan olen itsekin todistanut samanlaista uskovaisen ihmisen sisäistä lujuutta, viimeksi turvapaikanhakijoita Suomessa tukevassa liikkeessä, jossa Suomen eri kristityt yhteisöt ovat vahvasti mukana. Joskus tuntuu siltä, että näiden ihmisten resurssit tukea lähimmäistä ovat rajattomat. Olen miettinyt, voiko samanlaisen mielenlujuuden saavuttaa mitenkään ilman hengellisyyttä. 

Antti Rautiainen

 

anttirautiainen
Helsinki

Influensseri, elämävalmentaja ja motivaatiopuhuja.
https://linktr.ee/arautiainen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu