Antti Rautiainen

Voittaako työväenluokka takaisin kulttuurillisen toimijuuden?

Ennen 1800-lukua työväenluokka ei osannut lukea eikä kirjoittaa, joten sitä edeltävä työväenkulttuuri tunnetaan vain välillisesti, toisten kertomana. 1800- ja 1900-luvun taitteessa tilanne muuttui, syntyi työväenkirjallisuus jonka avulla työväestö kertoi itse omasta todellisuudestaan. Työväenluokasta tuli ”tallenteellisen” kulttuurillinen toimija. Suomen kirjallisuudessa työväenkirjallisuuden ja laajemmin realismin merkitys on ollut aivan erityisen suuri. 

Työväenluokan rooli kultuurillisena toimijana heikkeni elokuvan ja television leviämisen myötä. Nämä ovat suuria ja keskitettyjä medioita, joiden luominen edellyttää joko suuryritysten tai valtioiden pääomia. Elokuvan ja television myötä kirjallisen median merkitys väheni. Työväenluokan kulttuurillinen toimijuus siirtyi rock-musiikkiin, ja rock-musiikin idean puhtaimmillaan toteuttaneeseen punk-musiikkiin. Rock-musiikin kyky tuottaa uutta on kuitenkin rajoittunut, ja punk-musiikissa sitä on tuskin lainkaan. Hip-hop korjasi tilannetta Yhdysvalloissa jonkin verran, mutta Euroopassa se levisi hitaasti. Tämän kehityksen vuoksi 90-luvun taitteessa työväenluokan kulttuurillinen toimijuus oli Euroopassa heikommissa kantimissa kuin koskaan sitten 1800-luvun. Samalla kulttuuri irtaantui työväenluokan todellisuudesta, jolle on kuitenkin aina kysyntää. 

Tosi-tv on paluu realismiin

Tällöin TV-yhtiöt keksivät kääntää huomion takaisin työväenluokkaan ja todellisuuteen, ja syntyi tosi-tv.   Syyt olivat myös taloudellisia, tosi-tv:n tuotanto on halvempaa kuin draamantuotanto. Tosi-tv voi kertoa myös eliitistä ja onnistua siinä erinomaisesti, kuten The Hills osoittaa. Suomalaisen kulttuurin vuoksi täkäläinen eliitti kuitenkin pitää matalaa profiilia, jopa siinä määrin että täällä piti räätälöidä suomenvenäläisestä ”eliitistä” kertova tosi-tv ohjelma ”Täydelliset venäläisnaiset”, eikä sekään kertonut oikeasti rikkaista suomenvenäläisistä. 

Myös ulkomailla eliitistä kertovissa tosi-tv ohjelmissa ei yleensä esiinny todellista eliittiä, korkeintaan eliitin lapsia. Trumpin esiintyminen The Apprenticessa on tärkeä poikkeus, mutta ohjelmassa Trumpilla on 100% valta määritellä oma roolinsa, joten se on tosi-tv vain kilpailijoiden osalta ja Trump on tarinaelementti jonka todellisuutta ei kuvata. Suomessa Amanda Harkimo tuodaan tosi-tv ohjelmiin symboloimaan ”eliittiä”, mutta vaikuttaa siltä ettei hänen perhetaustansa ole oikeasti rikas, vaan keskiluokkainen. Hänen koulutuksensa ei ainakaan ole eliitin koulutus, ja valitessaan tosi-tv uran hän on luopunut monista Suomen eliitin tunnusmerkeistä, joista yksi keskeisimmistä on matala profiili. En usko että Amandasta tulee koskaan hallitusammattilaista. Myös esimerkiksi Ruotsin paratiisihotellin vuoden 2015 toinen voittaja Robin "Mos" Andersson symboloi eliittiä, mutta oli todennäköisemmin pudokas eliitistä. 
Tosi-tv on luokkataistelua 

Parhaat Suomessa toteutetut tosi-tv formaatit ovat Paratiisihotelli ja Vitun puhelinmyyjät, ja ne ovat parhaita juuri työväenluokkaisen realisminsa ansiosta. Vitun puhelinmyyjät on Foxin tuotanto, ja on kiinnostavaa, kuinka republikaaninen Fox panostaa kaikkialla työväenluokkaiseen realismiin. 

Tosi-tv:ssä työväenluokkainen toimijuus on tietysti rajattu, koska tuotantoyhtiön intressit ovat kapitalistiset. Tyypillissä tosi-tv ohjelmissa käydään dialektista luokkataistelua, jossa tuotantoyhtiö ja ohjelman osanottajat kamppailevat määritysvallasta. Osanottajien intressi on yleensä välttää draamaa, paljastaa itsestään vain myönteisiä puolia ja bilettää hyvässä hengessä. Tuotantoyhtiön intressi taas on lisätä draamaa ja riitoja, nämä pitävät katsojat jännityksessä ja vähentävät osanottajien valtaa määritellä oma julkisuuskuvansa. 

Jo 90-luvulla tuotantoyhtiöt ymmärsivät, että mikäli esiintyjät saavat määritellä itse kaiken, draamaa ei tule riittävästi. Tämän vuoksi tosi-tv:en lisättiin kilpailuelementtejä, ja nämä ovat onnistuneet kääntäneen tosi-tv:n luokkataistelun pysyvästi tuotantoyhtiön hyväksi. En ole aktiivisesti seurannut Suomen Big brotheria, mutta olen kuullut että siellä oli kerran jonkinlaista lakon yritystä. Tuotantoyhtiö onnistui kuitenkin nopeasti nujertamaan vastarinnan konseptiin suunniteltujen mekanismien avulla. 

Nautinnollisimpia tosi-tv:n hetkiä ovat ne, jolloin osanottajat saavat pieniä voittoja kamppailussa tuotantoyhtiön kapitalistista leviathania vastaan. Yksi suosikkejani on se, kuinka lahtelaiset Noora ja Lauri osallistuivat Suomen Temptation Islandin toiselle tuotantokaudelle, vaikka he olivat jo eronneet. Noora ja Lauri lähtivät siis ilmaiselle lomalle tuotantoyhtiön laskuun, tarkoituksenaan vain bilettää ja sekoilla, antamatta tuotantoyhtiölle tippaakaan sen janoamaa draamaa. Tuotantoyhtiö toki yritti esittää tämän mediassa jonkinlaisena vääryytenä katsojia kohtaan, mutta todellisuudessa Noora ja Lauri ovat todellisia nykyajan työväenluokan sankareita. 

Tosi-tv:n luokkataistelua ei voi voittaa

Noora ja Lauri lähetettiin kotiin kesken kuvausten, eli tosi-tv:ssä luokkataistelu päätyy aina lopulta tuotantoyhtiön voittoon. Ylipäätänsä televison ja elokuvan voittaminen työväenluokkaisen toimijuuden välineiksi voi olla mahdotonta. Voi olla, että televisio on ylipäätänsä voittamaton ase vallanpitäjien käsissä. En osaa sanoa yhtäkään sellaista maata joka olisi demokratisoitunut television keksimisen jälkeen ilman  valmiiksi olemassaolevaa tasavaltaista traditiota. Latinalainen Amerikka ja Afrikka ovat demokratisoituneet viimeisten 30 vuoden aikana, mutta ensimmäisessä on 200 vuotta vanha tasavaltalainen traditio ja jälkimmäisessä ei ole vanhastaan ollut vahvaa valtiollista keskuskoneistoa. Lähi-idässä ja monissa Aasian maissa (Venäjä mukaanlukien) televisio taas tuntuu pysäyttäneen demokratiakehityksen, eikä internet ole tätä kehitystä onnistunut muuttamaan. Kirjoitin viime viikon Kansan uutisiin optimistisen kirjoituksen siitä kuinka internet muuttaa Venäjää parempaan suuntaan, mutta en ole täysin vakuuttunut siitä että näin todella tapahtuu. Netti on ollut Venäjällä jo 20 vuotta, mutta ihmiset katsovat edelleen television todella sakeaa propagandaa. Internet ei sekään välttämättä ole mikään demokratian työkalu, samassa lehdessä oli Peik Johanssonin artikkeli Kiinan Uiguriasta (Sinkiangista), missä kaikki mahdolliset internetin uhkakuvat näyttävät toteutuneen. 

Pystyykö tubetus siihen mihin tosi-TV ei pysty?

Tosi-tv kuvaa aina aikansa tuotantosuhteita ja kapitalismia, ja sen kuva on lohduton. Näin ei välttämättä ole tosi-tv:n kovaksi kilpailijaksi tällä vuosikymmenellä noussesssa Youtubessa. Youtubessa ei tarvitse tuotantoyhtiöitä, ja siellä esitetty työväenluokan todellisuus on usein niin rujoa ja alkuvoimaista, että sitä olisi vaikeaa kuvitella televisioon. Juuri siksi tubetuksesta on tullut niin suosittua. Toisaalta tubetuksen arkipäivän realismi on sellaista, että draamaan, käsikirjoitukseen ja tuotannollisiin arvoihin tottuneelle sukupolveni edustajalle on haasteellista kuluttaa sitä. Voi olla, että tubetuksen kuluttajien keski-ikä on niin nuori siksi, että television kasvatit ovat pysyvästi irtautuneet työväenluokkaisesta toimijuudesta, eivätkä pysty enää kiinnostumaan siitä. 

Tubetuksella on toki haasteensa. Vaikka tubetuksen vaatimat alkuinvestoinnit ovat mitättömiä, sen ansaintalogiikka perustuu yhtä sponsoreihin tai liittolaisuuteen perinteisemmän median kanssa. Tämä voi rappeuttaa tubetuksen hyvin alkaneen kamppailun työväenluokkaisen kulttuurillisen toimijuuden puolesta. 1800- ja 1900-lukujen työväenkirjallisuudella oli kaikesta realismistaan huolimatta yleensä jonkinlainen viesti ja päämäärä. Mutta katoavatko viesti ja päämäärä sitä mukaan kun realismia lisätään entisestään? Onko todellisuudella oikeasti mitään väjäämätöntä kehityssuuntaa, ja jos on, johtaako se mihinkään parempaan? Hegel ja Marx uskoivat että kyllä on ja kyllä johtaa, mutta he eivät koskaan nähneet tubettajia. Tubetus on kiistatta lisännyt nuorten naisten yhteiskunnallista painoarvoa, ja sitä mukaa valtavirtaistanut feministisiä arvoja. Mutta voiko tubetuksesta tulla kapitalismia uhkaava voima?  Tubetuksen evoluutio tulee osoittamaan kuinka oikeassa Hegel ja Marx olivat. 

Antti Rautiainen

Kirjoitukseen on käytetty vuonna 2016 Helsingissä perustetun Tosi-tv:n historia-kollokvion tutkimustuloksia.  

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Pekka Iiskonmaki

Kyllä ne on menetetty.

SDP ja SKDL tuhosivat ne pieneksi vaalikarjakseen.

Juha Hämäläinen

Kulttuuri ei rakennu yhteiskuntaluokan mukaan. Puhun nyt oikeasta korkeakulttuurista enkä jostain protestiteatterin pidosta tai pienen ryhmän äänitorvena toimimivasta tanssiryhmästä.

Korkeakulttuuri on pätevää nähtävää, kuultavaa ja luettavaa puoluekirjoista riippumatta. Se on älyllisesti puoluepolitiikan ja ismien sekä maa-
ja uskontokulttuureiden yläpuolella.

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Sekoitat korkeakulttuurin ja hyvän kulttuurin.

Korkeakulttuuri on eliitin konventioiden mukaan tehtyä kulttuuria, sitä siis tuottaa pääosin eliitti ja se on tarkoitettu eliitin kulutettavaksi, vaikka muidenkin rahat kelpaavat.

Hyvä kulttuuri saa yleensä universaalin tunnustuksen ennen pitkää, vaikka eliitti sitä jonkin aikaa paheksuisikin mikäli se on työväenkulttuuria.

Korkeakulttuuri voi toki olla hyvää kulttuuria, mutta se voi myös olla täyttä sontaa. Samoin työväenkulttuuri voi olla hyvää kulttuuria tai täyttä sontaa.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Valtamedian tarjoaman hömpän tarkoitus on sitoa työväenluokkaisten ihmisten aikaa ja energiaa ja huomiota niin etteivät pystyisi keskittymään mihinkään tärkeään asiaan kuten esimerkiksi luokkataisteluun.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Jutulla oli hyvä otsikko mutta mistä ihmeestä tuo teksti kertoo. Jaksoin lukea palasia sieltä täältä.

Kollokvio? Tutkijat kollokvoi.

Televisio on nykyään suurelta osin täyttä hömppää. Sitä ei voi katsoa. Täysin yhdentekevää onko se "työväenluokkaista" vai jotain muuta.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Voihan sitä katso ilmiöitä. Minusta juttu oli mielenkiintoinen.

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Tätä se hektinen internetaika tekee ihmiselle.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset