Antti Rautiainen

Vapaus jonka liberaali sinulle tarjoaa

Jari Ehrnroothin kolumni sisällissodasta Ylen sivuilla on erinomainen oppitunti siitä, mitä tarkoittaa johdonmukainen klassinen liberalismi, ja miten se eroaa sosiaalidemokratialla laimennetusta sosiaaliliberalismista.

Lukijan kannattaa pitää mielessä, että Ehrnrooth ei ole poliittisen historian vaan kulttuurihistorian asiantuntija. Siispä karkeista virheistä ei pidä syyttää koko ammattikuntaa, kyse on osittain siitä että Ehrnrooth kirjoittaa aiheesta joka ei ole hänen omaa asiantuntemustaan.

Ehrnrooth väittää, että kautskylaisuus olisi ”rauhanomaista”, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Kautsylaisten mielestä vallankumous tapahtuu kun aika on sille kypsä, ja punaiset toimivat tässä suhteessa täysin oman doktriininsa mukaisesti. Lisäksi Ehrnrooth väittää Väinö Linnan olevan punaista disinformaatiota levittävä demagogi. Ehnroothin esittää, että torppareita ei ole koskaan sorrettu missään, sen sijaan heillä oli ”sorron idea ja tunne” jonka olivat istuttaneet punaiset agitaattorit. Laukon torpparihäädötkin olivat varmaan vain stalinismin keksimää disinformaatiota. Jos Laukon kartano hävitettiin sisällissodan aikana maan tasalle, kyse oli ”arkaaisesta herravihasta”, mihinkään todelliseen epäoikeudenmukaisuuteen tämä ei perustunut.

Ehrnrooth on oikeassa siinä, että torpparivapautus oli Svinhufvudin senaatin ohjelmassa. Useiden muiden punaisten ohjelman kohtien, esimerkiksi kirkon ja valtion (edes osittainen) erottamisen toisistaan ja kansalaisaloitteen toteutuminen viivästyi kuitenkin lähes sadalla vuodella valkoisten voiton vuoksi.

Kolumnissa näkyy nykyisten valkokaartin kannattajien jakomielisyys. Toisaalta ollaan sitä mieltä, että valkoisten voitto pelasti Suomen Neuvostoliittoon liittymiseltä. Sitä miten punainen Suomi olisi liittynyt Neuvostoliittoon ei koskaan perustella, valkoisten perinteiden vaalijoita ei kiinnosta että punaisten poliittisessa johdossa kukaan ei koskaan kannattanut Neuvosto-Venäjään liittymistä. Toisaalta ollaa kuitenkin sitä mieltä, että toisen maailmansodan jälkeen sosialismi on Suomessa mennyt liian pitkälle. Eli punaiset ovat sittenkin voittaneet, ja elämmekin sosiaalidemokraattisen totalitaristisen stalinismin pystyttämässä byroslaviassa, missä Ehrnrooth joutuu kirjoittamaan kolumnejaan GULAGin uraanikaivoksesta käsin. 

Kolumnin herkullisin kappale on, kuinka

”Suomea ja pohjoismaista hyvinvointimallia ei enää voida kehittää sosialismin, vaan eettisen liberalismin ja vastuullisen yksilön vapauden pohjalta. Työttömien aktivointimalli on tämän uuden suuntauksen airut.”

Eli nykyisen hallituksen toistaiseksi vihatuin uudistus esitellään valkoisen Suomen vastaiskun merkittävimpänä saavutuksena.

Takaisin liberalismin vapausihanteisiin

Ehrnroothin kirjoitus on rohkea, mutta hänkään ei vielä uskalla vastustaa kaikkea sitä sosialismia, joka Suomessa on päässyt valloilleen AKS-Suomen hävittyä vuosien 1941-1944 seikkailun Karjalassa. Ehrnrooth kirjottaa ”sosialismin ja liberalismin liitto on mahdoton”, eli kaikki sosiaaliliberalismi on hänen mielestään mahdotonta. Vaihtoehdot ovat siis 30-luku tai stalinismi. ”Sosialismi” jonka perusteella Suomea on kehitetty tarkoittaa nimittäin hyvinvointivaltiota, ja paluu 30-luvun ”eettiseen liberalismiin ja vastuullisen yksilön vapauteen” tarkoittaa hyvinvointivaltion lakkauttamista.

Kuinka sitten ”fasismin ja sosialismin rippeet voi kokonaan hävittää” jotta ”yksilön vapauteen nojautuva liberalismi kehittyisi uudelle tasolle”? Osviitta tästä antaa punaisten kohtelu sisällissodan jälkeen.

Se mikä yleisinhimillisessä jälkikäteismoralisoinnissa vaikuttaa pahuudelta, paljastuu neutraalissa analyysissa vallan vakiinnuttamiseksi kovin menetelmin. Sotilaallisesti katsoen kapinallisten ammuttaminen ja kannattajien vangitseminen on toimenpide, joka eliminoi uuden aseellisen konfliktin mahdollisuuden.

Ei siis ole mitään poikkeuksellista siinä, että Suomessa voittanut valkoinen valta varmisti turvallisuustilanteen kovilla rangaistustoimilla. Ne myös tehosivat lannistaessaan punakaartilaisen ääriliikkeen ja sen kannattajat.

Kun (Tuomas Hoppun kirjassa joidenkin tietojen mukaan) Valkeakosken naiskaartin sotilaat raiskattiin ennen kun heidät kaikki telotettiin, kyse oli siis ”vallan vakiinnuttaminen kovin menetelmin”. Kun Tampereen leirillä ammuttiin toukokuussa 1918 yhdeksänvuotias poika tämän kurkisteltua ovesta , ”neutraalissa analyysissä” kyse oli ”toimenpide, joka eliminoi uuden aseellisen konfliktin mahdollisuuden”. Kun kun Lauri Tahko Pihkala tovereineen ampui punakaartin sairaalan kaikki miespuoliset sairaanhoitajat ja ruotsia taitamattomat naiset, niin se tehtiin, koska ”rangaistustoimien pelotevaikutus eliminoi arkaaisen vihan rohkaisevan vaikutuksen vallankumoushaikailuja elättelevissä proletaarisissa mielenmaisemissa”.

Monet valkoisten kannattajat uskovat, että kidutukset, raiskaukset ja mielivaltaiset telotukset olivat ylilyöntejä, jotka olivat seurausta kurittomuudesta ja huonosta johtamisesta. Eli täsmälleen samoista syistä, miksi punaiset tekivät vastaavanlaisia ylilyöntejä. Toisin kuin valkoisten johto, punaisten johto pyrki estämään pikaoikeudenkäyntien määräämät ja mielivaltaiset teloitukset täysin, mutta tässä ei onnistuttu. Valkoistenkin telotuksista vain muutama prosentti tehtiin tuomioistuimen päätöksellä, loppu oli mielivaltaa. Mutta Ehrnroothin mielestä mielivaltaiset telotukset ”tehosivat lannistaessaan punakaartilaisen ääriliikkeen ja sen kannattajat”.

Kun Ehrnroothin sanoin ”...aletaan korkeasti koulutetun keskiluokan piirissä nähdä vapaamatkustus ja toisten kustannuksella eläminen rakenteelliseksi epäoikeudenmukaisuudeksi, josta on päästävä eroon.”, niin Ehrnroothin kirjoituksesta löytyy myös esimerkkejä siitä, mitä ”liberaalit vapausihanteet” tarkoittavat käytännössä, ja minkälaisilla keinoilla niihin päästään takaisin.

Antti Rautiainen

Myös liberalismista:

Liberaalit jotka kuulivat kapitalismista 

http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235606-liberaalit-jotka-...

Yksinäinen huutava ääni liberaalikorvessa

http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222427-yksinainen-huutav...
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän JarmoAhonen1 kuva
Jarmo Ahonen

Kannattaa muuten kiinnittää huomiota Jari Ehrnroothin retoriikkaan. Ei tarvitsisi muuttaa kovinkaan mainittavia kohtia tekstistä, niin sillä voitaisiin perustella aika jännittäviä asioita.

Vihollinen on löydetty ja identifioitu, vihollinen on paha, vihollisen tuhoamiseksi ovat kaikki keinot sallittuja, kovat otteet ovat välttämättömiä, täytyy olla ehdottomana kunnes vihollinen on hävitetty, myötätunto ei saa estää historiallista tehtäväämme. Historiasta vallan tuttua retoriikkaa. Kunhan vain tarpeelliset uhraukset on tehty, niin koittaa Neljäs Valtakunta eikunsiis...

Ilmeisesti kukaan ei YLE:n puolesta oikolukenut tekstiä. Tai ainakin toivon niin.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Jarmo kirjoittaa: "Kannattaa muuten kiinnittää huomiota Jari Ehrnroothin retoriikkaan. Ei tarvitsisi muuttaa kovinkaan mainittavia kohtia tekstistä, niin sillä voitaisiin perustella aika jännittäviä asioita".

Hieman hassu väittämä kun ottaa huomioon, että Jari Erhnrooth kirjoitti kyseisessä blogissa näin: "Esimerkiksi marxilaiset sosialistit ja fasistiset nationalistit ovat aina olleet yksilön vapauden vihollisia, joiden aatteellisesta valinnasta ihmiskunta on maksanut kymmenien miljoonien uhrien verellä".

Varsin pätevä ja tasapuolinen toteamus, mielestäni. Eipäs tehdä Jarista nyt uutta vihollista, eihän?

Käyttäjän JarmoAhonen1 kuva
Jarmo Ahonen

Asian voi sanoa niin monella tavalla. Vaikka minusta valkoisten voitto oli paljon parempi juttu kuin vaihtoehtonsa, niin mielestäni käytetty retoriikka ei tässä tapauksessa ole onnistunutta.

Otan esimerkin:

"Se mikä yleisinhimillisessä jälkikäteismoralisoinnissa vaikuttaa pahuudelta, paljastuu neutraalissa analyysissa vallan vakiinnuttamiseksi kovin menetelmin. Sotilaallisesti katsoen kapinallisten ammuttaminen ja kannattajien vangitseminen on toimenpide, joka eliminoi uuden aseellisen konfliktin mahdollisuuden.

Ei siis ole mitään poikkeuksellista siinä, että Suomessa voittanut valkoinen valta varmisti turvallisuustilanteen kovilla rangaistustoimilla. Ne myös tehosivat lannistaessaan punakaartilaisen ääriliikkeen ja sen kannattajat.

Tunnepolitiikan kannalta voidaan todeta, että rangaistustoimien pelotevaikutus eliminoi arkaaisen vihan rohkaisevan vaikutuksen vallankumoushaikailuja elättelevissä proletaarisissa mielenmaisemissa."

Sinänsä tuo voi aivan hyvin olla totta, mutta asian esittäminen noin on retorisesti hölmöä mikäli tarkoituksena ei ole herätellä menneisyyden haamuja. Toisaalta, mistäs minä tiedän vaikka tarkoitus olisi nimenomaan tehdä niin. Lisäksi tuo retoriikka muistuttaa hämmentävällä tavalla sitä retoriikkaa, jolla Stalinin puhdistuksia perusteltiin.

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Ylen tarkoitus oli varmasti tarkoituksellisesti "herättää keskustelua" julkaisemalla tämä äärioikeistolainen sotarikosten oikeutuspuheenvuoro.

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Vielä toinen esimerkki valkoisen Suomen jakomielitaudista: toisaalta Ehrnrooth kertoo kuinka kapina oli "hurmahenkinen sotataidottomien hölmöily" jolla ei saavutettu mitään, toisaalta harmittelee, kuinka

"Yksi merkillisimmistä punakapinan perinnöistä Suomen poliittisessa elämässä on ollut oikeiston varovaisuus. Samalla kun on ensin torjuttu ja sitten integroitu punaisten kumouksellisten suoraa perillistä kommunismia, sosiaalireformistinen vasemmisto on saanut määrittää kansallisen konsensuksen ehdot."

Eli tässä suoraan myöntää, että Suomen sosiaalireformit ovat aivan yhtä paljon seurausta aseellisen kapinan uhasta kuin parlamentarismista.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Tässä vielä eräs kummallisuus:"Suomessa oikeistokumouksellinen fasismikaan ei saanut suuria joukkoja liikkeelle, koska aseellisten kapinoitsijoiden kohtalo oli tuoreessa muistissa."

Käsitykseni mukaan Suomen demokraattisesti valittu johto Stahlbergistä alkaen valvoi yönsä juuri oikeistokaappauksen varjossa, aina Mäntsälän kapinan loppuun saakka. Lapuan Liike ja talonpoikaismarssi piti pääkaupunkia otteessaan. Mäntsälän kapinaan osallistujat saivat todella lievät tuomiot. Vain johtomiehet tuomittiin lyhykäisiin vankeustuomioihin, vaikka kyseessä oli suora aseellinen kapina laillista esivaltaa vastaan. "Ennaltaehkäisevät toimet" jäivät vähäisiksi.

Käyttäjän JarmoAhonen1 kuva
Jarmo Ahonen

Tässä tulee väkisinkin mieleen yksi modernin politiikantutkimusen äskettäin esiin nostama mahdollinen yhteiskuntajärjestys. Liberaali teknokratia (todennäköisemmin tosin plutokratia) ilman demokratiaa. Toisin sanoen kansalaisilla on näennäisesti liberaalit oikeudet monissa asioissa, mutta demokratiaa ei ole "koska kansa kuitenkin äänestää väärin ja omia etujaan vastaan".

Demokratia ja liberalismi eivät nekään ole sama asia. Toinen voi olla olemassa ilman toista.

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Parlamentarismi on mahdollista ilman liberalismia, mutta liberalismi ei ole mahdollista ilman parlamentarismia.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset