Venäjällä plagioidaan ja vastustetaan plagiointia
Plagiaattien täydelliseen kitkemiseen on vielä matkaa, mutta väitösten määrä on puolittunut vuodesta 2013.
Suomessa keskusteltiin plagioinnista korkeakouluopinnoissa alkuvuodesta, kun perussuomalaisten presidenttiehdokkaan Laura Huhtasaaren gradun epäiltiin olevan osittain plagiaatti.
Jyväskylän yliopisto ehti jo antaa Huhtasaarelle puhtaat paperit ja ilmoitti huhtikuussa plagiointia olleen ”vain vähän”. Toukokuussa Svenska Yle löysi lähteen, josta se kertoi Huhtasaaren plagioineen suuren osan gradustaan. Jyväskylän yliopisto aikoo arvioida Huhtasaaren oikeuden tutkintoonsa uudelleen.
Suomessa tutkinto perutaan harvoin
Tutkintojen tai pätevyyden menetys jälkikäteen plagioinnin takia on Suomessa harvinaista. Vuonna 2016 korkein hallinto-oikeus KHO piti voimassa Itä-Suomen yliopiston myöntämän tutkinnon, jonka tekijä oli plagioinut osan gradustaan. KHO piti opiskelijan nauttimaa ”luottamuksen suojaa” ehdottomana. Vuonna 2015 Jyväskylän yliopistolla tyydyttiin laskemaan plagiointia sisältäneen väitöskirjan arvosanaa.
Vuonna 2011 Itä-Suomen yliopisto mitätöi Tatjana Degenhardtin väitöskirjan vilpin vuoksi. Kokoomusministeri Jari Vilén jäi vuonna 2002 kiinni vuonna 1989 kirjoittamansa gradun plagioinnista, mutta hänen tutkintoaan ei mitätöity. Vilénin ura jatkui diplomaattina.
Suomessa automaattisesti plagiaatteja etsivää Urkund-ohjelmistoa alettiin yleisesti soveltaa eri korkeakouluissa vuoden 2010 molemmin puolin. Vastaava venäläinen Antiplagiat-ohjelmisto levisi laajaan käyttöön vuoden 2007 jälkeen. Mutta siinä missä Urkundiin on pääsy vain tarkastajalla, Antiplagiat-ohjelmistoa voi käyttää kuka tahansa, joten se myös auttaa kirjoittajaa muotoilemaan tekstinsä niin ettei plagiointia huomaa.
Dissernet jahtaa tiedevilppiä Venäjällä
Antiplagiat-ohjelman rinnalle on kehitetty Dissernet-hanke, joka tutkii järjestelmällisesti jo hyväksyttyjä opinnäytetöitä. Dissernetin perustivat vuonna 2013 fyysikot Andrei Rostovtsev ja Andrei Zajakin, bioinformaatikko Mihail Gelfand ja toimittaja Sergei Parhomenko.
Loput kirjoituksesta voi lukea täältä: https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3911558-venajalla-plagioidaan-ja-vastustetaan-plagiointia
Voisi ajatella, että artikkeliväitöskirjojen suosiminen vähentäisi plagiointia, kun sisällöllä on enemmän julkisuutta ja kiinni jäisi helpommin. Tieteellisissä julkaisuissa julkaistujen tutkimusten plagiointi olisi astetta vakavampi asia jo ihan tekijänoikeusongelmien vuoksi.
Olisikohan mitenkään älytöntä edellyttää, että myös gradun tuloksista täytyisi saada julkaistua vertaisarvioitu artikkeli tieteellisessä julkaisussa, tai että graduksi hyväksyttäisiin myös se julkaistu tutkimus itsessään? Se on nähtävästi mahdollista ainakin joissain korkeakouluissa. Tietenkin kyseessä saisi olla esimerkiksi ihan kotimainen vertaisarvioitu seminaarijulkaisu.
Käytännössä tämä varmasti johtaisi myös gradujen tiivistymiseen, mikä ehkä osaltaan helpottaisi graduahdistusta.
Toisaalta artikkeliväitöskirjat ovat vitsaus itsessään, suoltaessaan keinotekoisesti pilkottuja ja vähäisesti uusia tuloksia sisältäviä tutkimuksia maailmalle. Se, että gradutkin suoltaisivat vastaavaa heikkotasoista kökköä, ei välttämättä yhtään parantaisi tiedemaailmaa.
Ilmoita asiaton viesti
Toinen ehdotus on hyvä, mutta mitä ensimmäiseen tulee niin pelkään ettei suurin osa graduntekijöistä pysty tuottamaan alallaan relevanttia uutta tietoa. Huhtasaaren graduplagionti kertoo mun mielestä myös siitä, että nykyisetkin vaatimukset saattavat olla liian kovia sikäli kun vaaditaan korkeakoulututkintoa ammattipätevyytenä. Huhtasaari ei ole tarpeeksi taitava kirjoittaakseen gradunsa itse, mutta luulen että hän on alalleen aivan riittävän taitava.
Ilmoita asiaton viesti