Perttu Häkkinen 1979-2018

Olen suuressa kiitollisuudenvelassa Perttu Häkkiselle, ja onneksi ehdin kertoa tämän hänelle vielä hänen eläessään. Kukaan ala-asteen aikainen ystäväni ei ole vaikuttanut minuun yhtä paljon.

Aloitimme peruskoulun kolmannen luokan yhdessä Itäkeskuksen ala-asteella vuonna 1988. Perttu oli syntynyt yhtä päivää myöhemmin kuin minä. Vaikka olimme rinnakkaisluokilla, bondasimme viimeistään silloin, kun Perttu oli ensimmäisenä syksynä välitunnin aikana kirjoittanut luokkansa liitutaululle Sex Pistolsin Anarchy in the UK:n sanat (Sex Pistols oli ainoa punkbändi jonka tiesin ennen kuin tunsin Pertun). Olimme samassa ranskanryhmässä.

Seuraavien vuosien aikana suurin osa musiikista ja elokuvista joihin tutustuin tuli Pertun kautta. Perttu oli kulttuurintuntemuksessa minua huomattavasti edellä, osin vanhempien sisarustensa ansiosta. Pertun isoveli oli 12 vuotta vanhempi, töissä levykaupassa ja omisti yli 1000 vinyylin kokoelman jota menimme usein (salaa?) ihailemaan ja kuuntelemaan. Pertun isosisko oli vielä muutamia vuosia isoveljeä vanhempi, ja oli (kuulemma) osallistunut Lepakon valtaukseen.

Perttu osasi jo kolmannella luokalla ulkoa Jake Nymanin Rocktiedon. Ensimmäiset kaksi levyäni olen ostanut Pertun kanssa, ne olivat Pretty Thingsin kokoelma ja Led Zeppelinin III. Ensimmäinen Pertulta saamani joululahja oli Motörheadin Birthday Party, taisin antaa vastalahjaksi Talking Headsin Remain in Lightin. Perttu äänitti minulle kaseteille esimerkiksi Dinosaur Jr:ia, Soundgardenia (ennen kuin grungesta tuli isosti muotia) ja Suicidal Tendenciesiä. Vein Pertun äänittämää MC5:ia koulun musiikkitunnin levyraatiin, mutta se taisi kärsiä murskatappion New Kids on the Blockille.

Kuuntelimme Doorsia joka ei ollut lainkaan muotia ennen Oliver Stonen elokuvaa, kuten ei koko 60-luku ylipäätään. Muotia ei ollut myöskään punk. Vietimme viidennellä luokalla yhdessä Jimi Hendrixin kuoleman 20-vuotispäivää. Kävimme ensimmäisellä keikallani ilman vanhempiani Herttoniemen nuorisotalolla. Kävin ensimmäistä kertaa Lepakossa Pertun kanssa katsomassa Kingston Wallia (Pertun isä kuskasi meidät sinne ja takaisin autolla). Edelleen harmittaa, etten uskaltanut lähteä Pertun kanssa katsomaan Ramonesia kulttuuritalolle 1990. Perttu oli varmaan sen keikan nuorin katsoja.

Kaikkia Pertun musiikkijuttuja en tajunnut, esimerkiksi räppiä aloin itse kuuntelemaan vasta paljon myöhemmin. Perttu saattoi kiinnostua ja syventyä mitä monenlaisimpiin asioihin, vaikkapa ikonimaalaukseen. Edes Pertu ala-asteajan kiinnostuksista en tässä pysty listamaan puoliakaan. Lisäksi Perttu saattoi laittaa voileivän päälle kuivattuja luumuja ja perunamuussia.

Musiikin lisäksi harrastimme elokuvia. Pertun ansiosta tutuksi tulivat vaikkapa Johnny Watersin, Peter Jacksonin ja Sam Raimin alkuaikojen tuotannot. 90-luvulla lapsilla taisi olla enemmän vapauksia kuin nykyään, joten usein saimme katsella Pertun valikoimia elokuvia koulussa. Muistelen hämärästi, että olisimme joskus katsoneet siellä Herschell Gordon Lewisin Gore Gore Girlsiä. Tutustuin myös ensimmäistä kertaa pornoelokuviin Pertun kellarissa.

Kuvasimme myös itse elokuvia. Näistä ensimmäinen oli Pertun käsikirjoittama, lama-ajan kouluruoan inspiroima Tappajamoussaka. Pertun isä kuvasi sen kaitafilmille, ja meitä näyttelijöitä oli kolme. Erikoistehosteena käytimme koulun ruokalasta muovisessa kertakäyttömaitopurkissa salakuljettamaamme ruokaa, joka ruokalistan mukaan oli ”moussakaa”. Seuraava elokuva kuvattiin jo videolle, ja työryhmä oli isompi. Muistan että tuossa elokuvassa roolihahmoni lähti kotiin katsomaa L.A. Beatia (jota näytettiin myöhemmin nimellä Beverly Hills 90210), mutta joutui Herttoniemen metsissä vaanivan zombien murhaamaksi.

Taiteilijoista meitä kiinnosti Andy Warhol ja hänen skenensä. Luimme myös varhaisnuoren maailmankuvaa avartavia sarjakuvia, esimerkiksi Kalervo Palsaa ja Tom of Finlandia. Suurin piirtein neljännen luokan aikana teimme Pertun päätoimittaman lehden, eikä tämä ollut mikään koululehti vaan omakustanne. Kirjoitin siihen Pertun ehdotuksesta Eduard Uspenskista, joka kohtalon oikusta kuoli vain kaksi päivää Perttua myöhemmin.

Yläasteella päädyimme samalle luokalle, mutta aloimme etääntymään. Pääsyy tähän oli, että Perttu alkoi viettämään ns. murrosikää noin 3 vuotta aikaisemmin kuin minä. Minua alkoivat kiinnostamaan rooli- ja tietokonepelit ja muut nörttijutut, Perttua nuorisolaisten jutut. Hengailimme kuitenkin toisinaan, yleensä levyjen kuuntelemisen merkeissä.

Päädyimme eri lukioihin, ja pian minua kiinnosti vain aktivismi. Pari vuotta lukion jälkeen muutin Venäjälle. Tapasimme Pertun kanssa enää harvakseltaan, kävin silloin tällöin moikkaamassa Perttua hänen DJ- tai livekeikoillaan. Edelleen sain näissä tapaamisissa usein oppia jonkun bändin, artistin tai kokonaisen genren, josta en ollut koskaan ennen kuullutkaan. Pertun 1980-luvun lankapuhelinnumeron muistan edelleen ulkoa.

Kuolemaan Perttu suhtautui mutkattomammin kuin moni muu. Jos joku kulttuuripersoona kuoli, Perttu toivotti ”kepeät mullat”. Perttu ymmärsi hyvin elämän arvaamattomuuden ja satunnaisuuden, ja hän ehti myös kirjoittamaan twitteriin oman kuolinilmoituksensa. Asiat jotka kiinnostivat 9-vuotiasta Perttua kiinnostivat myös 39-vuotiasta Perttua, ja niistä hän sai myös elantonsa. Perttu teki radio-ohjelmia samoista oudoista, alakulttuurisista ja marginaalisista aiheista joita me harrastimme ala-asteella. Pertun elämä päättyi liian aikasin, mutta ainakin hän sai vuosien ajan tehdä sitä mitä itse halusi.

Vaikka politiikka, radikaalipolitiikka mukaanlukien kiinnosti Perttua suuresti, en muista hänen ottaneen kantaa minkään aatesuunnan puolesta, paitsi feminismiä vastaan. Tästä huolimatta myös moni feministi arvosti Pertun tuotantoa. Pertun kuoltua on osoittautunut, kuinka laajasti häntä on arvostettu. Tämä on huomattava saavutus ihmiselle, joka ei koskaan erityisesti pyrkinyt suosioon.

Pertulle ominaisen avomielisyyden seurauksena hän oli kaveripiirissäni ainoa, jota arvostetaan myös poliittisen kentän minusta vastakkaisella äärilaidalla. Ilman kontakteja äärioikeistoon ei Pertun tutkimus suomalaisen okkultismin historiasta olisi ollut mahdollinen. Kellekään muulle kaverilleni en ole hyväksynyt tällaisia kontakteja, Perttu oli poikkeus koska olen hänelle niin paljosta velkaa.

Oma nykyinen politiikkani on tavallaan osa samaa alakulttuurista ja marginaalista jatkumoa joka alkoi Pertun kanssa Itäkeskuksen ala-asteella vuonna 1988. Mutta siinä missä itse ryhdyin tutkimaan asiaa sisältäpäin, Pertun kiinnostus aiheeseen pysyi kulttuurillisena ja aihetta avomielisesti ulkoa käsin tarkkailevana. Voi olla, että muutaman vuosikymmenen päästä totean, että Pertun tapa kiinnostua näistä asioista oli hedelmällisempi kuin omani.

Antti Rautiainen

Pääsin pari kertaa Pertun siivellä radioon, ohjelmia voi kuunnella täältä:

Suomalainen mies: Antti Rautiainen

https://areena.yle.fi/1-1547289

Perttu Häkkinen: Anarkismia ja kuokkavieraita

https://areena.yle.fi/1-4078116

Tässä fb-ketju jossa tietoa mahdollisuuksista tukea perhettä.

 

anttirautiainen
Helsinki

Influensseri, elämävalmentaja ja motivaatiopuhuja.
https://linktr.ee/arautiainen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu