Rajat auki ja tervetuloa

Antti Rinne positioi syyskuun ensimmäisenä tiistaina SDP:n maahanmuuttolinjan ”keskitien linjaksi”, kritisoiden sekä niitä jotka vastustavat humanitäärista maahanmuuttoa, että niitä jotka haluavat ”rajat auki”. Tämä herätti hämmästystä twitterissä, missä Antti Rinnettä syytettiin olkiukkoa vastaan käymisestä: mikkotuomi mantymaa

Mäntymää saattaa olla oikeassa siinä, ettei yhdessäkään eduskuntapuolueessa ole otettu selkeää periaatteellista kantaa universaalin vapaan liikkuvuuden puolesta. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei tällaista argumenttia olisi esitetty. Esimerkiksi Heikki Pursiainen on toistuvasti puhunut sen puolesta, viimeksi syyskuun alussa. Harmillisesti Pursiainen ei ole saanut Suomen liberaalipiireissä linjalleen tukea, syistä joita erittelin kaksi vuotta sitten. Pursiaisen linjaa ovat Suomessa ymmärtäneet lähinnä anarkistit ja autonomit (keskustelua 15-20 vuoden takaa: 1,2,3,4).

Kun keskustellaan natseista, väite ”toisesta ääripäästä” on tietysti olkiukko. Ei ole mitään ”keskitietä” suhteessa natseihin, jos on natsi vain puoliksi niin on silti natsi. Voi olla joko natsi, natsien liittolainen tai antifasisti, ei mitään muuta.

Mutta kun keskustellaan maahanmuutosta, on totta vieköön olemassa kaksi ääripäätä: ne jotka vaativat rajojen totaalista sulkemista, ja ne jotka kannattavat universaalista vapaata liikkuvuutta, ainakin pitkällä aikavälillä. Jälkimmäistä edustavat esimerkiksi Heikki Pursiainen ja allekirjoittanut. Mikko Tuomi epäili, että tämän ääneen sanominen hyödyttäisi fasisteja. Mutta radikaaleista pitkän aikavälin päämääristä luopuminen siirtää mahdollisuuksien ikkunaa konservatiivien suuntaan, ja sepä vasta fasisteja hyödyttääkin. Mikäli radikaalit eivät pysty luomaan omaa yhteiskunnallista pitkän aikavälin visiotaan, myös keskitien kannattajat tulevat epäonnistumaan vallitsevan asiantilan säilyttämisessä.

Kamppailujen kiihtyessä päämäärä on hämärtynyt

Mielestäni vapaan liikkuvuuden kannattajat ovat epäonnistuneet radikaalin vaihtoehdon esittämisessä. Selkeä vapaan liikkuvuuden ja rajojen poistamisen vaatimus oli esillä lähinnä 15-20 vuotta sitten, jolloin Antonio Negri ja Michael Hardt kirjoittivat aiheesta Imperiumissa, Schengen-alue ei ollut vielä laajentunut Itä-Eurooppaan, ja turvapaikanhakijoita oli vähän. Sitä mukaa kun siirtolaisuudesta on tullut aivan toisen suuruusluokan poliittinen kysymys. aktivistit Suomessa ovat keskittyneet tulipalojen sammuttamiseen, kuten yöpymispaikkojen vaatimiseen Itä-Euroopan romaneille ja välittömässä hengenvaarassa olevien karkotettavien puolustamiseen. Esimerkiksi Vapaa liikkuvuus-verkoston Signal-lehdessä on lähinnä kirjoituksia käytännön humanitäärisestä työstä ja yksittäisiä vaatimuksia esittävistä kampanjoista, ei juurikaan visiota siitä miltä rajaton maailma voisi näyttää, ja miten siihen voisi päästä. Mitä suuremmaksi ongelmakenttä on kasvanut, sitä kapeampi on aktivistien perspektiivi.

Tämä aktivismi on ollut äärimmäisen kuluttavaa mutta myös tuloksellista. Viimeksi Maahanmuuttovirasto on keskeyttänyt päätösten tekemisen afganistanilaisten jättämiin turvapaikkailmoituksiin, ja Kai Mykkänen on ilmoittanut että Maahanmuuttoviraston toiminnasta tehdään riippumaton selvitys. Koska Irak suhtautuu yhä nihkeämmin pakkopalautuksiin, on viime vuosien karkotusten vastasen liikkeen keskeisimmät tavotteet tältä erää voitettu.

Tämä on toisaalta syy juhlia, vuosien ajan liikkeen radikaalein vaatimus on ollut lähinnä perustuslain ja kansainvälisten sopimusten noudattaminen. Voisiko pyrkiä johonkin tätä suurempaan?

Vapauden liikkuvuuden lajit

Vapaa liikkuvuus on mielestäni neljä erilaista vapautta:

1) Vapaus vierailla
2) Vapaus saada turvapaikka tarvittaessa
3) Vapaus tehdä töitä missä tahansa
4) Universaali kansalaisuus

Näistä ensimmäinen on universaali, ja koskee lähtökohtaisesti kaikkia, mikäli ei ole syytä sitä yksilökohtaisesti evätä. Kaikilla on oikeus päättää itse kenet kutsuu kotiinsa, mutta kenellekään ei ole oikeutta rajoittaa olemista julkisessa tilassa vain syntyperän perusteella. Tätä oikeutta on syytä rajoittaa vain jos on syytä epäillä että jollakin on pahat mielessä, tai hän varta vasten karkoitettu (joka voisi mielestäni olla sopiva rangaistus sekä ulkomaalaisille että perussuomalaisille raiskaajille).

Toinen vapaus koskee vainon kohteeksi joutuneita. Mielestäni myös sodan tai muun katastrofin jaloista pakenevia, vaikka Geneven pakolaissopimus ei heitä käsittele. Lisäksi mielestäni turvapaikkaoikeus pitäisi laajentaa koskemaan niitä, jotka eivät voi sairauden tai taloudellisten olosuhteiden perusteella selvitä lähtömaissaan. Vapaan liikkumisen toteuttamista turvapaikkaoikeuden perusteella käsittelen seuraavassa kirjoituksessani aiheesta.

Kolmas vapaus koskee niitä, jotka haluavat muuttaa Suomeen (tai mihin tahansa muualle) tekemään työtä ja noudattaa maan lakeja ja hyviä tapoja. Neljäs vapaus on universaali. Kolmatta ja neljättä vapautta käsittelen myöhemmin erillisissä kirjoituksissa.

Mielestäni näistä vapauksista mihinkään ei välttämättä kuulu vapautta muuttaa mihin tahansa ilman ennakkoehtoja. Ajan kuluessa näiden ennakkoehtojen merkitys kuitenkin vähenee. Talousjärjestelmä on globaali, tuotantojärjestelmä kaikkialla yhä samanlaisempi, ja tätä myötä myös lait, tavat kulttuuri homogeenistuvat. Tässä kehityksessä on hyvät ja huonot puolensa, mutta se on välttämätön, ja sen seurauksena pelisäännöt kaikkialla tulevat olemaan suurin piirtein samat.

Antti Rautiainen

Mitä jos kaikki halukkaat tulisivat?

1. Osa: Rajat auki ja tervetuloa
2. Osa: Voivatko kaikki pakolaiset tulla?
3. Osa: Mitä jos kaikki halukkaat työntekijät tulisivat? 
4. Osa: Mitä jos kansalaisuus olisi globaalia?
5. Ja viimeinen osa: Mitä jos Suomeen tulijoita olisi satojatuhansia?

 

anttirautiainen
Helsinki

Influensseri, elämävalmentaja ja motivaatiopuhuja.
https://linktr.ee/arautiainen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu