Mitä jos kaikki halukkaat työntekijät tulisivat?

Tutkimusta työperäisen siirtolaisuuden myönteisistä taloudellisista vaikutuksista on paljon. Sitä on referoitu esimerkiksi tässä Heikki Pursiaisen syyskuun alun Mustread-kirjoitukseensa linkkaamassa tutkimuksessa. Yksinkertaisen mikrotalousmallin perusteella työperäisen siirtolaisuuden seurauksia ovat seuraavat:

1) Työn tarjonta lisääntyy. Siispä

1.1) Mikäli kilpailu on täydellistä ja muut oletukset ovat ennallaan, lyhyellä aikavälillä palkat laskevat ja voitot kasvavat. Pidemmällä aikavälillä voitot palaavat talouteen, ja siirtolaisuus hyödyttää myös palkansaajia.

1.2) Mikäli palkkoja säännöstellään ja ne eivät voi laskea, työttömyys kasvaa. Mikäli pidemmällä aikavälillä syntyy uusia työpaikkoja muista syistä, työttömät työllistyvät, talous kasvaa ja siirtolaisuus hyödyttää myös palkansaajia.

2) Mikäli tulijoiden ammattiprofiilit vastaavat jo maassa olevaa työvoimaa, ei ole tulonjakovaikutuksia työvoiman eri sektoreilla. Mikäli tulijoiden ammattiprofiilit eivät vastaa maassa jo olevaa työvoimaa, siirtolaisille komplementaarisen (eli täydentävän) työvoiman osuus palkoista kasvaa, ja supplementaarisen (eli siirtolaisten kanssa kilpailevan) työvoiman osuus palkoista laskee. Näin käy myös pidemmällä aikavälillä, mikäli profiilit eivät muutu.

 

Näiden ilmiöiden havaitseminen empiirisestä aineistosta on yllä viitatun paperin perusteella ollut hankalaa. Varmaankin siksi että palkkoja säännöstellään kaikissa Euroopan maissa, saapuneiden määrä on usein ollut melko pieni työvoimaan verrattuna, ja usein suuret siirtolaisaallot ovat osuneet talouskasvun aikaan, jolloin palkat joka tapauksessa kasvavat.

Silti nämä tulokset on syytä pitää mielessä aina silloin kun netissä linkataan tutkimuksiin, joiden perusteella siirtolaisuudesta on taloudellista hyötyä. Siirtolaisuus kasvattaa taloutta lähes varmasti, koska lisää ihmisiä tarkoittaa aina lisää taloudellista toimintaa. Siirtolaisuuden taloudelliset hyödyt eivät kuitenkaan mitenkään välttämättä jakaudu tasaisesti, eteenkään lyhyellä aikavälillä.

Tämä keskustelu liittyy läheisesti siihen, onko siirtolaisuuden vastustamiselle ylipäätänsä mitään rationaalisia materialistisia syitä, vai onko se aina vain ennakkoluuloja tai rasismia. Yhdysvalloissa Trumpin vastustajat ovat vieläkin täysin jakautuneet suhteessa kysymykseen siitä, johtuuko Trumpin valinta (valkoisen) työväenluokan osin perustellusta tyytymättömyydestä taloudellisen asemansa kehittymiseen, vai puhtaasta rasismista.

Yllä listatut teoreettiset mikrotaloustieteen tulokset sanovat, että lyhyellä aikavälillä siirtolaisten kanssa samoista työpaikasta kilpaileva, vähän koulutettu työvoima saa joko huonompaa palkkaa, tai on vaarassa menettää työpaikkansa. Huonosti koulutetun työvoiman maahanmuotto siirtää myös duunarien keskituloja kauemmaksi keskiluokasta.

Voi olla, että tämä on teoreettinen tulos, jota ei voi havainnoida Suomen työmarkkinoilla ennen kuin tulijoita olisi satoja tuhansia. Toisaalta voi olla, että nämä tulokset ovat itsestäänselvyyksiä, jotka myös taloustieteen kursseja käymättömät duunarit vaistoavat. Tämä selittäisi Trumpin kannatusta, ja myös sitä miksi kaupunkien keskiluokka, erityisesti ns. ”luova luokka” tuntuu suhtautuvan siirtolaisiin myönteisemmin kuin duunarit. Tietotyön tekijät vaistoavat, etteivät siirtolaiset tule kilpailemaan sen kanssa Koneen apurahoista. Sen sijasta siirtolaiset tarjoavat luovalle luokalle halvemmat raitiovaunukyydit, ja siivoaa halvemmalla luovan luokan sotkut. Osa siirtolaisuuden vastustamisesta selittyy toki myös suoranaisella rasismilla. Rasismi on myös tekijä, jota taloustieteen malleissa ei juuri koskaan oteta huomioon, todellisuudessa siirtolaisten on aina vaikeampaa työllistyä taidoista huolimatta.

Kaikki tämä siis siinä tapauksessa, että rajat työvoimalle avattaisiin nykyisen talousjärjestelmän puitteissa. Demokraattisessa suunnitelmataloudessa olisi helpompi ottaa vastaan uusia työntekijöitä ja työllistää heidät ilman tulonmenetyksiä muille. Radikaalina onkin usein helppoa esittää vaatimuksia, jotka ovat keskenään ristiriitaisia niin kauan kun ei tehdä vallankumousta, ja väistää kritiikki ilmoittamalla päämäärän olevan koko järjestelmän muutos.

Esimerkiksi nykyisen talousjärjestelmän puitteissa sekä vapaa liikkuvuus että perustoimeentulon parantaminen vaikeuttavat pyrkimistä kestävään kehitykseen. Mielestäni kaikkiin kolmeen on silti pyrittävä, mutta radikaalien on syytä ymmärtää, ettei mikään kaikki ongelmat ratkaiseva vallankumous ole välttämättä näköpiirissä, ja että näiden päämäärien yhdistäminen on vaikeaa.

Tässä kirjoituksessa käsittelen vapaan liikkuvuuden seurauksia kapitalistisessa markkinataloudessa, ja se on järjestelmä jossa voi helposti käydä niin, että toiset hyötyvät vapaasta liikkuvuudesta, ja toiset häviävät. Tämän kiistäminen olisi älyllistä epärehellisyyttä vapaan liikkuvuuden kannattajilta. Tilanne on nyt niinsanotusti päällä, joten meidän ei tule laittaa päätämme pensaaseen tai odottaa kaiken puolestamme ratkaisevaa vallankumousta, vaan miettiä kuinka näitä ristiriitoja voisi ratkaista tässä ja nyt.

Onko moraalisesti oikein vastustaa työvoiman vapaata liikkuvuutta siksi, että se saattaa vahingoittaa omia lyhyen aikavälin taloudellisia intressejä? Kenties ei, mutta tätä vastustusta on myös vaikeaa estää. Toisaalta jos työvoiman vapaa liikkuvuus hyödyttää taloutta kokonaisuudessaan, eikö olisi reilua jakaa nämä hyödyt tasaisesti kaikille? Tämä olisi myös mahdollista, pitäisi vain verottaa pois osa työntantajien ja keskiluokan työperäisestä siirtolaisuudesta saamista hyödyistä, ja jakaa se tulonsiirtoina ja/tai verohelpotuksina duunareille.

Jos työvoimain vapaa liikkuvuus on ristiriidassa jonkun toisen taloudellisten intressejen kanssa, ongelma ei varmaankaan ratkea syyttämällä toista rasistiksi tai vaatimalla solidaarisuutta toiselta, eikä itseltä. Ongelma saattaa ratketa, mikäli mietitään miten työvoiman vapaa liikkuvuus voisi olla kaikkien yhteinen intressi. Jakamalla työvoiman vapaan taloudelliset hyödyt, se voisi olla kaikille win-win asetelma myös lyhyellä aikavälillä. Tällaisen poliittisen ratkaisun läpivieminen olisi tietysti erittäin vaikeaa. Tämän onnistumisesta saattaa kuitenkin riippua se, voiko työvoiman vapaata liikkuvuutta toteuttaa ilman globaalia kapitalismin kumoavaa vallankumousta.

Työperäistä maahanmuuttoa rajoittaa luonnollisella tavalla työpaikkojen määrä. Nykyään Eurooppaan tulo on vaikeaa ja kallista, joten tänne taloudellisista syistä tulevat pyrkivät jäämään vaikka mitään kunnollisia töitä ei löytyisi (sosiaaliturva ei ole syy jäädä, koska ilman työpaikkaa ja oleskelulupaa ei saa sosiaaliturvaa). Mikäli rajat olisivat auki, kynnys palata olisi paljon matalampi silloin kuin odotukset Euroopasta eivät vastaa todellisuutta.

Työperäinen maahanmuutto ei siis voi johtaa tilanteeseen, jossa tulijoita olisi kertaluokkaa enemmän kuin työpaikkoja. Tähän voi johtaa vain jonkinlainen katastrofi. Tämän kirjoitussarjan viimeinen osa käsittelee mahdollisuutta, että jonkin katastrofin vuoksi tulijoita olisi satoja tuhansia tai miljoonia. Seuraavassa osassa pohditaan mitä globaali kansalaisuus voisi tarkoittaa.

Antti Rautiainen

Mitä jos kaikki halukkaat tulisivat?

1. Osa: Rajat auki ja tervetuloa
2. Osa: Voivatko kaikki pakolaiset tulla?
3. Osa: Mitä jos kaikki halukkaat työntekijät tulisivat? 
4. Osa: Mitä jos kansalaisuus olisi globaalia?
5. Ja viimeinen osa: Mitä jos Suomeen tulijoita olisi satojatuhansia?

 

 

anttirautiainen
Helsinki

Influensseri, elämävalmentaja ja motivaatiopuhuja.
https://linktr.ee/arautiainen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu