Antti Rautiainen

Älä usko vaalihypeen

  • I can't believe I still have to protest this fucking shit
    I can't believe I still have to protest this fucking shit

Perussuomalaisten jytkyn, brexitin ja Trumpin vaalivoiton hieman paradoksaalinen seuraus on, että kansalaisten usko vaalijärjestelmään on kasvanut. Joulukuussa tehdyn tutkimuksen mukaan usko oman äänen merkityksellisyyteen on kasvanut neljässä vuodessa neljä prosenttiyksikköä. Näin vaikka toisen, lähes samaan aikaan tehdyn tutkimuksen mukaan luottamus eduskuntaan ja luottamus hallitukseen on laskenut lähes jatkuvasti vuodesta 2013 eteenpäin. Nykyisiin vallanpitäjiin ei luoteta, mutta uskotaan että äänestämällä heidät voi vaihtaa paremmiksi.

Jytky, Brexit ja Trump ovat osoittaneet, että äänestämällä voi saada aikaan tuloksia jotka eivät ehkä ole myönteisiä, mutta ainakin eliitille epämieluisia ja johtavat järjestelmän muutoksiin. Siispä yhä useammat uskovat, että muutoksen tekeminen samalla tavalla mutta toiseen suuntaan on myös mahdollista.

Myös oma tuntumani on, että monet odottavat innolla vasemmiston todennäköisesti ensimmäistä vaalivoittoa pitkään aikaan, ja odotukset seuraavalta hallitukselta ovat suuria. Turhaan toivotte.

Mitä on tulossa?

Seuraavassa hallituksessa tulee varmasti olemaan joko kokoomus tai kepu, ja sen reunaehdot sanelevat tuttuun tapaan valtiovarainministeriön virkamiehet. Poliittista vääntöä käydään vain budjetin murusista, kaikki isot asiat on jo etukäteen päätetty. 2010-luvun loppuminen tarkoittaa siis näillä näkymin paluuta jytkyä edeltävään suomalaisen politiikan ”normaalitilaan”, lipposlaisiin, kataislaisiin ja stubbilaisiin hallituksiin eikä puolueilla ole juuri mitään eroa.

Vihreät ovat seuraavassa hallituksessa joka tapauksessa. Feministinen puolue voi vaaliliittojen ansiosta saada yhden paikan eduskunnasta (todennäköisemmin ei saa), mutta yhdellä edustajalla ei päästä hallitukseen eikä muutenkaan vaikuteta mihinkään mitään. Jos vasemmistoliitto lähtee hallitukseen, se on siinä perinteiseen tapaan viidenneksi tärkein puolue jolle annetaan kymmenenneksi tärkein ministerinsalkku. Mikäli puolue jättää hallituksen väliin, ennen pitkää puolueen jäärät joille ”vaikuttamaan pääseminen” hinnalla millä hyvänsä on aina ollut ainoa päämäärä nousevat kapinaan.

En väännä rautalangasta näitä Suomen politiikan realiteetteja ihmisiä masentaakseni, tai kannustaakseni ketään jättämään äänestämisen väliin. Tarkoitukseni on pohtia kuinka näistä Suomen politiikan realiteeteista voisi päästä eroon ikiajoiksi. Äänestäminen ja äänestämättä jättäminen eivät tässä auta kumpikaan. Sen sijaan ulkoparlamentaarinen toiminta voi siirtää politiikan mahdollisuushorisonttia.

Ulkoparlamentaarisen toiminnan voitot

Näin on tapahtunut erityisesti tällä vaalikaudella, ulkoparlamentaarisella toiminnalla on ollut enemmän painoarvoa kuin koskaan sitten 90-luvun. Liikkeiden viimeaikaisten voittojen lista on pitkä, pelkästään viime vuonna karkotukset Irakiin ovat lähes keskeytyneet, Migrin toiminnasta luvattiin selvitys (joka on tosin mahdollisesti vähin äänin haudattu), irtisanomislaki saatiin kaadettua, ilmastonmuutos nousi uudella tavalla politiikan agendalle, suostumus2018 ja avohakkuut historiaan-kansalaisaloitteet saivat 50 000 nimeä täyteen, asevienti Jemenin sodan osapuolien maihin saatiin lopetettua ja muunsukupuolisten kamppailivat itselleen oikeuden hoitoihin.

Kaikki tämä tapahtui hallituksen aikana, joka oli Suomen oikeistolaisin yli 20 vuoteen. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun ulkoparlamentaarisella toiminnalla on Suomessa eniten valtaa oikeistohallituksen aikana. Mikäli irtisanomislaki olisi tehty demaripääministerin johdolla, ay-liike olisi ehkä voinut vähän inahtaa, mutta suoraan toimintaan ryhtyminen olisi ollut epätodennäköisempää. Aktiivimalli olisi aivan hyvin voinut olla demarien keksintö. Vaikka seuraava hallitus sen kumoaisi, se keksii varmasti jotain vastaavaa kiusantekoa työttömiä vastaan.

Mielestäni kansanliikkeiden pitäisi nyt pohtia sitä, kuinka tätä tehokasta ulkoparlamentaarisen toiminnan aaltoa saataisiin ylläpidettyä. Mutta tuntuu siltä, että ihmiset ovat väsyneitä, ja haluavat vain takaisin aikaan jossa politiikassa ei koskaan tapahdu mitään, eikä sitä pidä seurata. Ihmiset toivovat, että seuraavien vaalien jälkeen voisi tehdä mitä tahansa muuta kuin osoittaa mieltä kadulla. Tätä ajan henkeä tuntuukin kuvaavanparhaiten slogani ”I can't believe I still have to protest this fucking shit”, joka on alunperin peräisinPuolan aborttioikeusprotesteista, ja josta tuli maailmanlaajuinen meemi.

Anarkistisen teorian yksi heikkous onkin, että siinä oletetaan että ihmiset automaattisesti haluaisivat osallistua. Todellisuudessa osallistuminen on myös työtä, ja pääsääntöisesti ihmiset haluavat väitellä kaikkea työtä josta ei saa merkittävää ja välitöntä palkkiota. Tämän vuoksi anarkismin poliittinen painoarvo Suomessa paradoksaalisesti kasvaa poliittisen konsensuksen aikoina, jolloin olosuhteet anarkistien ajaman ulkoparlamentaarisen toiminnan menestykselle ovat heikot. Vastaavasti anarkismin painoarvo heikkenee aikana jolloin kaduilla on jatkuvasti paljon muitakin toimijoita, kuten viimeisten neljän vuoden aikana on ollut.

Samalla kun ihmisten enemmistö haluaa vältellä yhteiskunnallista osallistumista, he toivovat itselleen hallitsijoita jotka sekä hoitavat päätöksenteon heidän puolestaan, että tekevät alamaisille edullisia päätöksiä. Anarkistien epäkiitollinen tehtävä on muistuttaa, ettei tätä tule koskaan tapahtumaan. Hallitsijoiden edut eivät koskaan ole samat kuin alamaisten, ja kuilu tulee olemaan sitä syvempi mitä enemmän alamaiset välttelevät politiikkaa. Osallistuminen tulee ehkä aina olemaan paitsi voimauttavaa myös raskasta ja turhauttavaa. Anarkistien suurin haaste onkin lisätä ensimmäisen painoa jälkimmäisten kustannuksella.

Äänestäminen ja vaalikampanjoihin osallistuminen on tietysti parempi vaihtoehto kun olla tekemättä mitään. Mutta pohjimmiltaan vaalikampanjoiden sanoma on päinvastainen kun ulkoparlamentaarisen toiminnan, ne lupaavat ettei pian enää pitäisi protestoida tätä paskaa vastaan. Se lupaus ei tule pitämään.

Antti Rautiainen

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset