Antti Rautiainen

Valokuvafestivaaleilla lytätään seksityötä

  • Ukrainan Kiovassa vaadittiin seksityön dekriminalisaatiota vuonna 2017.
    Ukrainan Kiovassa vaadittiin seksityön dekriminalisaatiota vuonna 2017.

Poliittisen valokuvan festivaaleilla Helsingin kaapelitehtaalla on näytteillä pietarilaisen Darja Apahontšitšin seksikauppaa kritisoivia töitä. Tänään Apahontšitš esitteli näkemyksiään Helsingin Sanomissa (maksumuurin takana).

Apahontšitš puhuu jutussa seksikauppaan liittyvästä korruptiosta ja muista epäkohdista. Apahontšitšin mielestä koko seksityö-käsitettä ei pitäisi käyttää:

Itse en hyväksi seksityöläinen-sanaa”, Apakhonchich sanoo. ”Minusta se ei ole työtä vaan hyväksikäyttöä. Itse puhun naisista, jotka ovat osallisina prostituutioon. On tietysti eroja siinä, miten kukakin asian näkee. Jos joku haluaa puhua itsestään seksityöläisenä, niin hyväksyn sen tietysti heidän valintanaan, mutta itse en ajattele sitä niin.”

Ristiriitainen viimeinen lause kiistää seksityössä toimivien naisten oman toimijuuden. Kuten monen prostituution vastustajan, myös Apahontšitšin mielestä pohjimmiltaan kukaan ei voi tehdä vapaaehtoisesti seksityötä. Nainen joka luulee tekevänsä seksityötä on oikeasti jotenkin hullu tai manipulaation uhri. Feministejä joita jakavat tämän näkökannan kutsutaan usein lyhenteellä swerf (sex-worker exclusionary radical feminist, seksityöläiset ulossulkeva radikaalifeministi).

Seksityökeskustelu jatkuu Venäjällä

Apahontšitšin näkemyksiä on yllättävää lukea suomalaisesta lehdestä, koska suomalaisessa feminismissä seksityökeskustelu on oikeastaan jo käyty loppuun. Vuonna 2012 Suomessa perustettiin Feministinen aloite -ryhmä ajamaan seksityöläisten oikeuksia . Ryhmä ei ole päivittänyt sivujaan pariin vuoteen, ehkä siksi että ryhmä linja on nykyään suomalaisen feminismin valtavirtaa. Nykyään harva Suomessa kannattaa esimerkiksi seksinostokieltoa, ja joistain facebookin feministiryhmistä voi lentää ulos mikäli esittää seksityöläiset ulossulkevia näkemyksiä.

Myös Ruotsissa keskustelu on oikeastaan käyty loppuun, mutta lopputulos on ollut päinvastainen. Ruotsissa lähes kaikki kannattavat seksinostokieltoa, ja haluavat myös levittää sitä muihin maihin. Seksityöläisten feministinen järjestö Fuckförbundet on täysin marginalisoitu, ja sitä tukevat feministit joutuvat helposti hylkiöiksi. Viime vuonna Fuckförbundetin piti esimerkiksi osallistua Tukholman anarkistisille kirjamessuille, mutta järjestäjät saivat niin paljon vihaista palautetta että he lopulta potkivat Fuckförbundetin pois messuilta.

Venäjällä taas keskustelua käydään yhä, ja se repii feministiliikettä rajusti. Tämä kertoo keskustelukulttuurin eroista. Suomessa ja Ruotsissa pyritään konsensukseen, ja konsensusta tuetaan vaikka se olisi väärässä. Venäjällä kukaan ei arvosta keskitien kulkijoita, ja kun kanta on valittu sen puolesta tapellaan loppuun asti. Tosin moni pyrkii myös välttämään kannanottoa liikettä jyrkästi jakavassa kiistassa, enkä osaa sanoa kumpi leiri on tällä hetkellä Venäjällä vahvempi.

Apahontšitšin mielestä seksityön laajuus ja näkevyys Venäjällä liittyy konservatiivisuuteen, minusta tämä ei ole itsestäänselvää. Seksityö on kysymys, johon suhtautuminen ei läheskään aina mene liberaali-konservatiivi jakolinjan mukaisesti. Seksityö oli tsaarinaikana laillista, mutta siihen liittyi paljon tunkeilevaa viranomaiskontrollia joka ei kunnioittanut lainkaan seksityöläisten määräämisoikeutta omiin kehoihinsa. Konservatiiville seksityö saattaa olla pienempi paha kuin avioerot, mutta seksityötä vapaaehtoisesti tekevä nainen on kaikille konservatiiveille joko mahdottomuus, kauhistus tai molempia.

Seksityöläisen asema Venäjällä

Monen venäläisen aktivistin mielestä Apahontšitšin esittämät näkemykset ovat ongelmallisia. Pääsyy seksityöhön liittyvään korruptioon Venäjällä on varmasti kaiken seksityön laittomuus. Siinä missä Suomessa sekä seksin ostaminen että myyminen on laillista ja Ruotsissakin laitonta vain ostaminen, Venäjällä laitonta on myynti (ja joillain alueilla myös ostaminen). Rangaistukset eivät ole kovia, seksin myyminen on lievä rikkomus josta rangaistaan rikkomuslain (Кодекс об административных правонаружениях) pykälän 6.11 mukaan 1500-2000 ruplan (20-27 euron) sakoilla. Tämä kuitenkin mahdollistaa poliisille laajan seksityöläisten kiusanteon, ja pitää seksityöläiset maan alla. Monet seksityöläiset toimivat Venäjällä itsenäisesti. Toiset turvautuvat sutenööreihin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen varmistaakseen että asiakkaat maksavat palveluista, koska poliisi ei suojaa tarjoa.

Korruptio on usein laajinta kun lait ovat typeriä. Ei ole kenenkään etu, että poliisi sakottaa ja vie seksityöläisiä putkaan. Siksi poliisille on helppoa kerätä sakkojen sijasta lahjuksia seksityöläisiltä. Tosin usein tämä ei jää lahjuksiin, vaan poliisit myös vaativat palveluita ilmaiseksi ja hakkaavat tästä kieltäytyviä seksityöläisiä. Lisäksi bordellit toimivat usein suoraan poliisin kontrollissa, jolloin seksityöläisten on turhaa kääntyä poliisin puoleen mistään epäkohdista.

Apahontšitš ei mainitse minkälaisia lakeja hän kannattaisi, mutta en usko että Venäjän olosuhteissa siirtyminen myyntikiellosta ostokieltoon parantaisi seksityöläisten asemaa merkittävästi. Pääsyy seksityöläisten kohtaamaan mielivaltaan Venäjällä ja korruptioon on seksityön maanalaisuus.

Myös ihmiskauppa ja seksiorjuus ovat Venäjällä ongelmia, mutta suuri osa seksityöläisistä tekee seksityötä vapaaehtoisesti, sikäli kun mikään työ kapitalismissa on vapaaehtoista ylipäätänsä. Heille seksityöhön voi liittyä terveys- ja turvallisuusriskejä, mutta tilanne tuskin paranee jos heidät pakotetaan joihinkin muihin töihin. Pakottaminen ei myöskään ole onnistunut tähänkään asti.

Toisin kuin Suomessa luullaan, kaikki ongelmat eivät välttämättä ratkea lainsäädännöllä ja täsmälleen sama lainsäädäntö ei välttämättä johda samaan lopputulokseen toisessa maassa. Joka tapauksessa seksityöläisten asemasta päätettäessä olisi syytä aina kuunnella myös seksityöläisiä itseään, eikä kiistää heidän toimijuuttaan tai itsemäärittelyään. Ihmiskauppaa ja seksiorjuutta pitäisi myös pystyä käsittelemään seksityöstä erillisinä ilmiöinä.

Apahontšitšin työt ovat tyylikkäitä ja ajatuksia herättäviä. En halua että Poliittisen valokuvan festivaalit heittäisivät ne ulos, tai että lehdet lopettaisivat haastattelujen tekemisen. Mutta mikäli jonkun ihmisryhmän valintojen vapaaehtoisuus tai koko olemassaolo kiistetään, olisi syytä aina antaa tilaa myös vastakkaiselle näkemykselle.

 

Antti Rautiainen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän AnttiMikkonen1 kuva
Antti Mikkonen

Erittäin hieno kirjoitus ja juurikin näin, ei boikotti ole oikea tie, vaan keskustelu.

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

"Lytätään"?
Puhut vähän tyyliin "halveksutaan kunniallista ja tarpeellista siivoustyötä".

Suomessa puolestaan on enää yksi ainoa sallittu asenne "seksityöhön": se on hieno kutsumusammatti .

Ehkä lukkiutunut keskustelu aukeaisi kolmannen tien idealla: tuetaan kaikkien "seksityöläisten" pääsyä ns luxushuoriksi.
Lenita Airisto ehdotti jotain tämän tapaista kerran tvssä , mutta kohtasi haudanhiljaisuuden.

Tarkoitti ilmeisesti sitä, että kun miehet pitävät alaa huippuhienona, se täytyy myös nostaa sille kuuluvalle paikalle.
Kaikille ammattilaisille luxusolot, huippueläke ja yksityinen huipputerveydenhoito.
Vuoden seksityöläiselle oma gaalailta televisioon.
Valmennuskurssit (kalliit) alalle pyrkiville.
Kukaan "seksityöläinen" ei saisi enää tyytyä vähempään, jos kerran emme tule toimeen ilman heitä.

Lievästi sanoen inhottaa kirjoittelu naisten vapaaehtoisuudesta ja "alan "hienoudesta , kun työolojen kuitenkin annetaan olla pääsääntöisesti karmeat.

Käyttäjän SeppoPajunen kuva
Seppo Pajunen

Ei erästä "maailman vanhinta ammattia" lytätä, torjua, tai jopa poistaa voi, vaikka monet ääri-uskonnolliset, moralistit ja muut tiukkapipot niin haluaisivatkin?

Nykyiseltä presidentiltäkin paikallinen lehti kysyi aikanaan mm. että mitä mieltä hän on ilotaloista, eli bordelleista?
- Niinistö vastasi, että kait se on ainakin parempi muoto, kuin esim. sutenöörien ja ihmiskauppiaiden kynsissä harjoitettu toiminta?

Itsekin aikanaan vodkaturistina Leningradissa tuli tutustuttua alaan, eikä valittamista ole tarjonnasta ja palveluista jälkikäteenkään.
- Amsterdamin punaiset lyhdyt on näkemättä ja nettitarjontakin kokematta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset