Suomalainen SS-olut ei maistunut berliiniläisille

Helsingin sanomien (maksumuurin taakse laitetussa) jutussa Lars Kihlström järkyttyy luettuaan ensimmäistä kertaa suomalaisessa SS-vapaaehtoispataljoonassa palvelleen isänsä sodanaikaista päiväkirjaa . Jutun ohessa tuotiin esiin lisää todisteita siitä, että Mauno Jokipii väärensi lähdeaineistoa kirjassaan Panttipataljoona: suomalaisen SS-pataljoonan historia vuonna 1968.

Jokipii siteeraa kirjassa SS-mies Lennart Kihlströmin päiväkirjaa muodossa: "Tarnopolin yli. Vihollisen kanssa yhteenotto. Tykistö kunnostautui. 6 kaatunutta, yli sata ryssää sai surmansa. Takaisin T:n ylitse". Alkuperäisessä päiväkirjassa kohta on kuitenkin: "Tarnopolin yli. Vihollisen kanssa yhteenotto. Tykistö kunnostautui. 6 kaatunutta, yli sata ryssää ammuttiin. Takaisin T:n ylitse". Jokipii on muuttanut kohdan "ammuttiin" muotoon "sai surmansa".

Lisäksi Jokipii referoi Larsin isän Lennart Kihlströmin päiväkirjassa 3. ja 4. heinäkuuta 1941 raportoituja tapahtumia, mutta jätti mainitsematta että Lennart oli osallisena tai todistamassa neljän juutalaisten ampumista 2. heinäkuuta. Lähdeaineiston väärentämisen lisäksi Jokipii myös käytti lähteitä valikoivasti.

Kyseenalaiset menetelmät selittää Jokipiin kirjan rahoittaja, se oli suomalaisten SS-vapaaehtoisten Veljesapu-Perinneyhdistys ry. Muodollisesti järjestö on ”epäpoliittinen” ja ”humanitaarinen”, mutta sen ääneen lausumaton tehtävä on viimeistään Jokipiin kirjan kustantamisesta vuonna 1968 asti ollut valkopestä suomalaisten SS-vapaaehtoisten, ja sitä kautta koko SS-järjestön historiaa.

Tämä kyseenalainen rooli herätti huomiota myös Saksassa, kun Veljesapu-Perinneyhdistyksen puheenkohtajan Pekka Kääriäisen olutravintola joutui boikotin kohteeksi Berliinissä . Kääriäinen yritti samanaikaisesti selittää Veljesapu-Perinneyhdistyksen olevan täysin epäpoliittinen, ja jatkaa järjestön valkopesutoimintaa hyökkäämällä André Swanströmin suomalaisista SS-vapaaehtoisista tekemää tutkimusta vastaan. Toisin kuin Suomessa, Saksassa istuminen kahdella tuolella ei tietenkään mennyt läpi. Lopulta Kääriäinen ilmoitti vetäytyvänsä Veljesapu-Perinneyhdistyksen toiminnasta.

Berliinissä siis kaikki päättyi ainoalla mahdollisella tavalla, mutta mitkään tutkimukset eivät tietenkään vakuuta ministeri Jussi Niinistöä, Timo Vihavaista tai tuhansia suomalaisia sotahistoriaa harrastavia setiä, jotka uskovat loppuun asti että toisinkuin tanskalaiset, norjalaiset, ruotsalaiset, hollantilaiset, puolalaiset ja latvialaiset SS-miehet, suomalaiset SS-miehet eivät olleet natseja eivätkä tehneet sotarikoksia. Suomi kävi erillissotaa, ja ilmeisesti erillissotaa kävivät myös Saksan armeijassa palvelleet suomalaiset SS-miehet.

Jos usko on tarpeeksi vankka, mitkään faktat eivät sitä muuta. Suomi ei tässä(kään) suhteessa ole Länsi-Eurooppaa, vaan samaa keskistä Itä-Eurooppaa kuin Puola, Unkari ja Baltian maat. Näissä omien kansalaisten osuus natsien sotarikoksiin on niin kipeä asia, että siitä puhuminen on Puolassa pitänyt kieltää ihan lailla .

Tosin siinä missä keskisessä Itä-Euroopassa yksi syy kyvyttömyyteen käsitellä historiaa objektiivisesti on traumaattinen neuvostomiehitys, Suomessa tämä selitys ei kelpaa. Jokipiin sepustus julkaistiin suomettumisen aikana, eikä siihen puuttunut kukaan. Suomalaisten natsien ja fasistien rikokset jätettiin pääosin tutkimatta valvontakomission lähdettyä, koska Neuvostoliitto niin halusi. Nyt Neuvostoliittoa ei enää ole, joten voisimme edes yrittää olla sivistysyhteiskunta joka voi katsoa omaa menneisyyttään rehellisesti.

Antti Rautiainen

anttirautiainen
Helsinki

Influensseri, elämävalmentaja ja motivaatiopuhuja.
https://linktr.ee/arautiainen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu