Halla-aho ei ollut avoin europarlamenttiryhmän vaihtamisen syistä

Identiteetti ja demokratia -ryhmän logo

Perussuomalaisten liittyminen enemmistöltään Putin-myönteiseen Identiteetti ja Demokratia (ID) -europarlamenttiryhmään on herättänyt hämmennystä Suomessa. Huhtikuussa Jussi Halla-aho selitti jo viime vuonna aloitettua ryhmänvaihtoprosessia pragmaattisesti: ”Suuri ryhmä tarkoittaa suurempaa vaikutusvaltaa”

Muut ryhmät asettivat uuden ryhmän boikottiin, eikä sille myönnetty yhtäkään parlamentin valiokuntien puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan paikkaa. Halla-aho ilmoitti toisaalta tyrmistyneensä (”periaatteilla on pyyhitty takapuolta”) , toisaalta että  ”en ole siinä mielessä yllättynyt”.

Suomen media on toistanut Halla-ahon molemmat versiot sellaisenaan, siitä huolimatta että ne ovat keskenään täysin ristiriidassa. Siinä missä perussuomalaisten uudelle ID-ryhmälle ei annettu valiokuntien puheenjohtajuuksia, perussuomalaisten vanhalle Euroopan konservatiivit (ECR)-ryhmälle annettiin budjettivaliokunnan puheenjohtajuus ja seitsemän varapuheenjohtajan paikkaa muissa valiokunnissa. Ryhmän vaihtaminen ei siis lisännyt perussuomalaisten vaikutusvaltaa, vaan vähensi sitä. Halla-aho myös kertoo ettei tämä tullut hänelle yllätyksenä, joten ”vaikutusvallan kasvattaminen” tuskin oli todellinen syy europarlamenttiryhmän vaihtamiseen entistä radikaalimpaan ja putinistisempaan.

Brexit ei ole syy ryhmän vaihtamiseen

Ylen uutisessa puheenjohtajuusboikotista  toistetaan myös vanhaa väitettä siitä, että ECR-ryhmä kutistuisi Brexitin toteutuessa. Tämä ei pidä paikkaansa. Brexitin toteutuessa ECR-ryhmä menettäisi 4 brittikonservatiivia, mutta se saisi saman verran uusia edustajia muiden maiden brexit-varapaikoilta. Wikipediasta löytyy taulukko siitä, kuinka brexit muuttaisi europarlamentin ryhmätasapainoa. Koska brexitin toteutuessa europarlamentissä olisi 46 edustajaa nykyistä vähemmän, ECR-ryhmän suhteellinen painoarvo itseasiassa kasvaisi brexitin myötä.

Perussuomalaisten ryhmänvaihtoa on selitetty myös tarinalla siitä kuinka ECR-ryhmä kutistuisi brexitin myötä, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Ainoat parlamenttiryhmät joiden suhteellinen painoarvo laskisi brexitin toteutuessa ovat liberaalien RE ja vihreiden Greens/EFA. ID on nyt 73 edustajallaan vain hieman suurempi kuin 62 edustajan ECR, ja brexitin jälkeen ero kasvaisi vain kolmella paikalla.

Ei ollut periaatetta jolla olisi pyyhitty takapuolta

Uutisissa ollaan myös toistettu perussuomalaisten väitettä siitä, että parlamentin valiokuntien puheenjohtajan paikat olisi perinteisesti jaettu D'Hondtin menetelmällä, jolloin ryhmät saisivat suunnilleen yhtä suuren osan puheenjohtajista kuin heillä on europarlamentissa edustajia. Tästä ei ole olemassa lakia, eikä sopimusta. Periaatetta ei ole noudatettu ainakaan kolmella nykyistä edellisellä vaalikaudella, voi olla ettei sitä ole noudatettu koskaan.

Kaudella 2014-2019 EFDD-ryhmä (jossa olivat mm. ruotsidemokraatit) suljettiin valiokuntien puheenjohtajuuksien ulkopuolelle, tuolloin vihreät vastustivat boikottia. Lista valiokuntien puheenjohtajista huhtikuussa 2018 löytyy täältä. D'Hondtin kaavaa ei ole noudatettu täysin myöskään muiden puolueiden kohdalla. Kokoomuksen EPP-ryhmällä on 8 puheenjohtajuutta ja vihreillä vain yksi, vaikka EPP:n 8. puheenjohtajan D'Hondt-vertailuluku on 27.625 ja vihreiden toisen puheenjohtajan vertailuluku 29.0. (Siitä miten vertailuluku lasketaan voi lukea täältä).

EFDD-ryhmää edeltänyt EFD suljettiin valiokuntien puheenjohtajuuksien ulkopuolelle myös 2009-2014. Lista valiokuntien puheenjohtajista vuonna 2010 löytyy täältä. Vihreillä on kaksi puheenjohtajaa joista toisen vertailuluku on 27.5, EFD-ryhmän ensimmäisen puheenjohtajan vertailuluku olisi ollut 32. D'Hondtin kaavaa ei muutenkaan täysin noudatettu, yksi vertailuluvun perusteella ECR-ryhmälle kuulunut puheenjohtajuus on annettu muille ryhmille.

EFD-ryhmää kaudella 2004-2009 edeltänyt ID-ryhmä suljettiin myös valiokuntien puheenjohtajuuksien ulkopuolelle. Lokakuun 2007 puheenjohtajuustilanne löytyy täältä. Paikkoja ei ole muutenkaan jaettu D'Hondtin menetelmän mukaisesti. Poikkeuksellisesti pieniä on suosittu kiusanteon sijasta ja kokoomuksen EPP-ED on luopunut yhdeksännestä puheenjohtajanpaikasta (vertailuluku 29.77) ja demarien PES on luopunut seitsemännestä puheenjohtajanpaikasta (vertailuluku 28.57) jotta konservatiiviselle UEN-ryhmälle olisi saatu yksi puheenjohtajanpaikka (vertailuluku 27). Näin ei ole varmasti menetelty hyvää hyvyyttään, vaan UEN on tehnyt tästä hyvästä jonkinlaisen vastapalveluksen.

Samalla kaudella toimi myös hetken aikaa ID-ryhmää radikaalimpi ITS-ryhmä, jonka veturi oli Ranskan Kansallinen rintama (Front National, viime vuodesta lähtien Rassemblement National eli kansallinen liittouma, RN). Parlamenttiryhmälle olisi D'Hondtin menetelmän mukaan kuulunut kaksi varapuheenjohtajan paikkaa, mutta tämä estettiin. Lisäksi vuonna 2009 parlamenttiryhmän muodostamisvaatimuksia tiukennettiin, ja vuodesta 2009 on vaadittu vähintään 25 edustajaa vähintään seitsemästä maasta. EU-parlamentissa ei siis ole pelkästään jätetty noudattamatta epävirallista käytäntöä (jota ei ole muutenkaan täysin noudatettu), vaan on myös muutettu lennosta virallisia sääntöjä äärioikeiston marginalisoimiseksi.

En tarkistanut valiokuntien puheenjohtajuuksia ennen vuotta 2004, mutta Kansallinen rintama/liittouma (FN/RN) on istunut parlamentissa yhtäjaksoisesti vuodesta 1984, eikä sille ole kaikesta päätellen koskaan annettu valiokuntien puheenjohtajuuksia. Jopa parlamenttiryhmän muodostamista on pyritty vaikeuttamaan. Nyt RN on perussuomalaisten kanssa samassa ID-ryhmässä. Se ettei RN saa valiokuntien puheenjohtajuuksia ei ole 40-vuotisen käytännön rikkomista, vaan 35 vuotta noudatetun käytännön jatkamista. Käytännön jatkaminen ei ole uutinen, sen muuttaminen olisi.

Tarina D'Hondtin menetelmästä ei ole täysin tuulesta temmattu

Äärioikeiston parlamenttiryhmät on suljettu puheenjohtajiston ulkopuolelle, mutta ainakin vuodesta 2004 eteenpäin muut ryhmät ovat saaneet puheenjohtajuuksia suurin piirtein D'Hondtin kaavan mukaan, suuremmat ryhmät yleensä myös ylimääräistä. Selvästi D'Hondtin kaava on neuvotteluiden lähtökohta, mutta lopulliseen tulokseen vaikuttavat tämän lisäksi kaikenlainen läpinäkymätön kähmintä, suhmurointi ja lehmänkaupat.

Tämän pitäisi olla tuttua myös Suomessa, esimerkiksi Rinteen hallituksessa yksi D'Hondtin kaavan perusteella vasemmistoliitolle kuulunut ministerinpaikka on annettu RKP:lle. Toisenlaisiakin käytäntöjä on, esimerkiksi Yhdysvaltojen edustajanhuoneessa ja senaatissa suurempi puolue kahmii aina itselleen kaikkien valiokuntien puheenjohtajuudet, eikä anna pienemmälle yhtään mitään. Suomenkin eduskunnassa on ilmeisesti aloitettu noudattamaan D'Hondtin kaavaa vasta joskus sotien jälkeen. Pikaisen selauksen perusteella en löytänyt eduskunnan valiokuntien puheenjohtajien listoista IKL:n enkä vuosina 1920-1930 toimineiden kommunistimyönteisten puolueiden kansanedustajia.

Miksi europarlamenttiryhmää sitten vaihdettiin?

Voi olla, että Halla-aho uskoi että uusi ja radikaalimpi oikeistoryhmä avaisi uusia kanavia europarlamentissa vaikuttamiseen. Todennäköisemmin kaikki persut ymmärsivät alusta asti että uusi parlamenttiryhmä tullaan marginalisoimaan, kuten sen johtavalle puolueelle Kansalliselle Rintamalle/Liittoumalle on tehty jo 35 vuoden ajan. ”Suuri ryhmä tarkoittaa suurempaa vaikutusvaltaa” oli siis suomalaisille esitetty tekosyy, äärioikeistolaiseen Putin-mieliseen ryhmään liittyminen oli muuten hankalaa oikeuttaa.

Perussuomalaisten radikalisoituminen on eurooppalaisittain poikkeuksellista kehitystä. Yleensä äärioikeisto pyrkii loiventamaan linjaansa kasvattaakseen suosiotaan, esimerkiksi Kansallinen Rintama/Liittouma on pyrkinyt karsimaan sen entistä tavaramerkkiä eli avointa rasismia ja antisemitismiä. Ruotsidemokraatit on siirtynyt persuja maltillisempaan ECR-ryhmään, siinä missä Timo Soinin aikana ruotsidemokraatit oli selvästi persuja radikaalimpi puolue. Kertomukset ”suuremmasta vaikutusvallasta” joka kuitenkin ”ei-yllättävästi kääntyi takapuolen pyyhkimiseksi periaatteilla”, ja ECR-konservatiiviryhmän tulevasta perikadosta kelpasivat tekosyiksi. Ryhmänvaihtooperaation todellinen motivaatio oli todennäköisesti Euroopan radikaalin oikeiston vahvistaminen pitkällä tähtäimellä. Vaikutusvallan menettäminen lyhyellä aikavälillä oli hinta jonka Halla-aho oli valmis tästä maksamaan. Loukkaantuminen ”demokratian halventamisesta” oli etukäteen tiedossa, ja suunniteltu EFDD/EFD-ryhmän kasvojen Nigel Faragen vuosien 2009 ja 2014 paheksumisperformanssin kopioksi.

Poliitikkojen harjoittama sumutus ei ole yllättävää, mutta on yllättävää että toimittajat nielaisevat tarinat sellaisenaan ja julkaisevat ne ilman lähdekritiikkiä. On täysin normaalia että perussuomalaisten versiot tapahtumista julkaistaan, mutta toimittajan työhön kuuluisi myös tarkistaa onko näitä ”periaatteita joilla on pyyhitty takapuolta” koskaan noudatettu.

Antti Rautiainen

anttirautiainen
Helsinki

Influensseri, elämävalmentaja ja motivaatiopuhuja.
https://linktr.ee/arautiainen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu