Antti Rautiainen

Naamio päällä presidentinvaaleihin

 

Pekka Haavisto vieraili loppiaisaattona Huittisissa, ja muun muassa tuomitsi salakuvaamisen sikaloissa . Ensi näkemältä kannanotto on yllättävä, koska kyselyiden mukaan suurin osa suomalaisista ei ymmärrä sikaloissa salaa kuvanneiden syyttämistä rikoksista. Vaikka Haaviston kommentti sisältää sekä eettisen että asiavirheen (sikoja ei ole kuvattu naamarit päällä), sen esittämisellä on kuitenkin oma pragmaattinen logiikkansa.

 

Tietysti voi olla, että Haavisto on vain ehdollistunut refleksinomaisesti tuomitsemaan kaiken poliisin kynsiin joutuneen eläinoikeustoiminnan, tiedostamatta että asenneilmasto on viidessätoista vuodessa muuttunut. Sikaloiden, ja muiden eläintuotantolaitosten kuvaaminen salaa on ehkä ensimmäinen eläinoikeusaktivistien laittoman suoran toiminnan kampanja, jota väestön enemmistö tukee ainakin jossain määrin. Varmasti paljolti siksi, ettei tuotantolaitoksille aiheuteta aineellisia vahinkoja. Mutta uskon, että asenneilmasto eläinten oikeuksia kohtaan on myös muuttunut.

 

Erityisesti iltapäivälehdistö tarvitsee aina jyrkän mustavalkoisen asetelman, jossa on sankareita ja roistoja. 14 vuotta sitten sankariksi kelpasi jopa tarhaltaan pakenevia eläinoikeusaktivisteja selkään haulikolla ampunut turkistarhaaja Markku Kuisma. Nyt taas sankarin osassa ovat usein olleet juuri eläinoikeusaktivistit, mikä on vaikuttanut suoraan myös yleiseen mielipiteeseen. Mutta tietysti tulokset ovat ennen muuta aktivistien itsensä sinnikkään työn tulosta, työn jota Haavisto on nyt mitätöimässä.

 

Sauli Niinistö taas on puhunut sikaloiden salakuvaamisesta ymmärtäväisesti. Miksi Kokoomuksen ehdokas puhuu eläinoikeusasioista radikaalimmin kuin Vihreiden?

 

Kyse on siitä, että presidentinvaalit voittaa se, joka voittaa puolelleen mediaaniäänestäjän. Haavisto voi olettaa, että vihreiden kannattaja äänestää häntä joka tapauksessa – näin ollen hänen tehtävänsä on yrittää vakuuttaa eläinoikeuksiin ja ympäristönsuojeluun kriittisemmin suuntautuvat siitä, että hän on siedettävä vaihtoehto. Samoin Niinistö voi laskea, että suomenkieliset urbaanit konservatiivit ja oikeistoliberaalit äänestävät häntä joka tapauksessa, joten hän voi rauhassa yrittää todistaa punavihreille olevansa heidän näkökulmastaan pienempi paha toisella kierroksella, kuin esimerkiksi Väyrynen tai Soini.

 

Samaan sarjaan menee mielestäni myös Arhinmäen mahdollinen tuki Iraniin kohdistuvalle voimankäytölle (eli selkokielellä sanottuna pommituksille). Suomalaisten enemmistö toki vastustaa Suomen osallistumista näihin demokratian vientihankkeisiin, mutta mediaaniäänestäjä ei ilmeisesti kuitenkaan kyseenalaista niitä noin yleisesti. “Terroristien” pommittaminen on ok niin kauan, kun se ei tapahdu suomalaisten veronmaksajien rahoilla, ja sille on YK:n mandaatti.

 

YK:n mandaatti on aina tulkinnanvarainen asia – YK antoi tietyt valtuudet sekä Irakin että Libyan lentokiellon toimeenpanoon, molemmissa tapauksissa nämä valtuudet ylitettiin törkeästi. Mutta Libyan suhteen tämän mandaatin rikkominen on jo unohdettu, ja suomalaisessa keskustelussa koko sota on menestystarina, siitä huolimatta että Tripolin ja Misuratan kapinalliset käyvät jo matalan intensiteetin sotaa keskenään, ja uutta lainsäädäntöä tehdään Sharian perusteella. Haavistolle taas YK:n mandaatti ei edes ole mikään kynnyskysymys , silloin kun on kyse “terroristeista”.

 

Sen pahempi, jos Haavisto ja Arhinmäki eivät laskelmoi, vaan lausuvat ääneen oikeita mielipiteitään.

 

Ei tietenkään ole vain huono asia, että ehdokkaat joutuvat hiomaan kantojaan mediaaniäänestäjän mielipiteen mukaan – esimerkiksi kaikki ehdokkaat (Arhinmäkeä lukuunottamatta) suhtautuvat NATO-integraatioon myönteisemmin kuin mediaaniäänestäjä. Myös Soini. Mutta kiitos mediaaniäänestäjän myötäilemisen, kukaan NATO-myönteisistä ehdokkaista ei voi myöntää ajavansa NATO-jäsenyyttä presidenttinä, se on sitten tietysti toinen asia mitä he tulevat käytännössä tekemään.

 

Eli sikatiloilla kuvatessa naamio ei ole tarpeen, presidenttiehdokkaalle se taas on välttämätön.

 

Niinistön voitto näissä vaaleissa on ollut selvä alusta asti. Tällaisessa tilanteessa kilpailijoiden ehdolle asettumista voi perustella siten, että ehdokas saa näkemyksilleen julkisuutta, ja voi näin ollen edistää asiaa vaikka takkiin tulisikin. Vaalien logiikka ei kuitenkaan koskaan mene näin, erityisesti presidentinvaaleissa, jotka voittaa vain yksi ehdokas. Ja edes toiselle kierrokselle ei ole mahdollista päästä hiomatta kantojaan mediaaniäänestäjälle sopivaksi. Ja mitä enemmän haukut eläinoikeusaktivisteja tai legitimisoit nykyistä kansainvälistä, länsimaiden taloudellisten etujen aggressiiviselle ajamiselle perustuvaa järjestelmää, sitä enemmän marginalisoit niitä, jotka ajavat eläinten oikeuksia ruohonjuuritasolla, tai yrittävät kiinnittää huomiota niihin tuhoihin, joita nykyinen suurvaltapolitiikka länsimaiden ulkopuolella aiheuttaa. Ehdolle asettuminen ei siis tue aktivisteja, vaan tekee tyhjäksi heidän työtänsä.

 

Äänestäminen olkoon jokaisen oma asia, mutta älkää ikinä asettuko mihinkään ehdolle, älkääkä kannustako ketään asettumaan.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän miesenergiaa kuva
Mikki Nieminen

Mistä tiedät, että sikoja ei ole kuvattu naamarit päällä tai ettei kuvaajilla ollut naamareita sikoja kuvatessa?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset