Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Mon, 10 Dec 2018 16:01:22 +0200 fi Venäjän viranomaiset räppäreiden kimpussa http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265581-venajan-viranomaiset-rappareiden-kimpussa <p><strong>Leonid Brežnevin</strong>&nbsp;aikana monet rock-muusikot päätyivät mustille listoille. Nyt Venäjän viranomaiset ovat jälleen huolestuneita, tällä kertaa hip hopista. Historia toistaa itseään, ja kuten venäläisessä rockissa, myös venäläisessä hip hopissa lyriikat ovat pääosassa.</p><p>Venäläinen rap oli viimeksi kantaaottavaa vuosikymmenen vaihteessa, kun Noize MC:n kappale &rdquo;Mercedes S666&rdquo; kertoi Lukoilin varajohtajan&nbsp;<strong>Anatoli Barkovin</strong>&nbsp;aiheuttamasta kuolettavasta auto-onnettomuudesta vuonna 2010. Vuosien 2011&ndash;2013 protestiaallon laannuttua musiikkia inspiroi enemmän muoti ja huumeet, mutta nyt kantaaottavuus on palannut.</p><p>Uuden yhteiskunnallisen aallon ensimmäinen levy oli Oxxxymironin&nbsp;konseptilevy&nbsp;<em>Gorgorod</em>&nbsp;vuonna 2015. Tätä seurasi veteraaniyhtye Kastan neljäs studioalbumi&nbsp;<em>Nelipäinen huutaa&nbsp;</em>viime vuoden toukokuussa.</p><p>Venäläisessä rapissa lyriikat ovat pääosassa.</p><p>Tämän vuoden syyskuussa uuden polven cloud rap -artisti Face otti kantaa albumillaan&nbsp;<em>Tutkimattomat tiet</em>. Taiteellinen käännös oli jyrkkä, koska aikaisemmin Face tunnettiin vain muotivaatteista ja oraaliseksistä kertovista kappaleista. Face on ottanut kantaa erityisesti vangittujen Uusi suuruus -järjestön jäsenyydestä epäiltyjen teinityttöjen puolesta.<br /><br />(Loput jutussa luettavissa täällä:&nbsp;<a href="https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4003967-antti-rautiainen-venajan-viranomaiset-rappareiden-kimpussa">https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4003967-antti-rautiainen-venajan-viranomaiset-rappareiden-kimpussa</a>)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Leonid Brežnevin aikana monet rock-muusikot päätyivät mustille listoille. Nyt Venäjän viranomaiset ovat jälleen huolestuneita, tällä kertaa hip hopista. Historia toistaa itseään, ja kuten venäläisessä rockissa, myös venäläisessä hip hopissa lyriikat ovat pääosassa.

Venäläinen rap oli viimeksi kantaaottavaa vuosikymmenen vaihteessa, kun Noize MC:n kappale ”Mercedes S666” kertoi Lukoilin varajohtajan Anatoli Barkovin aiheuttamasta kuolettavasta auto-onnettomuudesta vuonna 2010. Vuosien 2011–2013 protestiaallon laannuttua musiikkia inspiroi enemmän muoti ja huumeet, mutta nyt kantaaottavuus on palannut.

Uuden yhteiskunnallisen aallon ensimmäinen levy oli Oxxxymironin konseptilevy Gorgorod vuonna 2015. Tätä seurasi veteraaniyhtye Kastan neljäs studioalbumi Nelipäinen huutaa viime vuoden toukokuussa.

Venäläisessä rapissa lyriikat ovat pääosassa.

Tämän vuoden syyskuussa uuden polven cloud rap -artisti Face otti kantaa albumillaan Tutkimattomat tiet. Taiteellinen käännös oli jyrkkä, koska aikaisemmin Face tunnettiin vain muotivaatteista ja oraaliseksistä kertovista kappaleista. Face on ottanut kantaa erityisesti vangittujen Uusi suuruus -järjestön jäsenyydestä epäiltyjen teinityttöjen puolesta.

(Loput jutussa luettavissa täällä: https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4003967-antti-rautiainen-venajan-viranomaiset-rappareiden-kimpussa)

]]>
0 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265581-venajan-viranomaiset-rappareiden-kimpussa#comments Hip hop Musiikki Rap Sananvapaus Venäjä Mon, 10 Dec 2018 14:01:22 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265581-venajan-viranomaiset-rappareiden-kimpussa
Puhe Helsinki ilman natseja -mielenosoituksessa 6.12.2018 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265371-puhe-helsinki-ilman-natseja-mielenosoituksessa-6122018 <p>&nbsp;</p><p>Kiitos minun ja järjestäjien puolesta kaikille jotka ovat saapuneet paikalle. Mukavaa että teitä on näin monta, koska pelkäsin että moni olisi jäänyt tänään kotiin.</p><p>Jimi Karttusen kuolemasta on vasta kaksi vuotta, mutta moni taitaa jo miettiä muita ongelmia. Moni myös tuntuu ajattelevan, että Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kielto on ratkaissut ongelman, mutta Poliisihallitus ja Korkein hallinto-oikeus eivät kiirehdi kiellon täyttöönpanoa. On aivan mahdollista, että oikeusprosessissa kestää vielä yli vuoden ajan, ja natsit marssivat myös vuoden päästä. Polisihallitus on myös ilmoittanut, ettei sen tulkinnan mukaan PVL:n symboleita voi kieltää, joten on mahdollista ettei kielto juurikaan vaikeuta PVL:n toimintaa.</p><p>Samaan aikaan perussuomalaisten ja PVL:n yhteistyö normalisoituu. Viime vuonna äärioikeiston yhteisellä 612-marssilla puhui perussuomalaisten nuorten aktiivi, tänä vuonna perussuomalisten Kaustisten kunnanvaltuutettu Mauri Peltokangas. Vaikuttaa siltä, että ensi vuoden puhuja tulee olemaan perussuomalaisten kansanedustaja *).</p><p>Natsiongelma ei ole katoamassa lähiaikoina, ja poliisi haalii yhä uusia joukkojenhallinta-aseita äärioikeiston marssien turvaamiseksi. Natsien marssimisen estäminen on siis tullut hankalaksi, mutta ainakin meidän on huolehdittava siitä, että vastamielenosoittajia on enemmän. Meidän on myös tehtävä pitkäjänteistä työtä, ja keksittävä uusia luovia tapoja vastustaa äärioikeistoa. Tänä vuonna sellaisia oli Kallio ilman natseja- aloite, ja Kallio-liikkeen kutsu ripustaa säihkyviä lippuja ja muita symboleita äärioikeiston marssia vastaan. Moni Kallion asukas ja yritys liittyi tähän kutsuun.</p><p>Samalla meidän on puututtava poliisin ja tiedotusvälineiden tahallisiin tai tahattomiin pyrkimyksiin marginalisoida mielenosoitusta. Poliisi puhuu herkästi vastakkainasettelusta, uhista ja ääripäistä, ja tiedotusvälineet tarttuvat tähän koukkuun. Meidän on tuettava erilaisia toimintatapoja, ja pyrittävä solidaarisuuteen eri toimijoiden kesken.</p><p>Yhdessä me voitamme!</p><p>Helsinki &ndash; ilman natseja!</p><p>*) Tänä vuonna perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-Aho <a href="https://twitter.com/Dimmu141/status/1070739103925329920">saapui odottamatta</a> äärioikeiston 612-marssille, joten tämä äärioikeistotoimijoiden synteesi saavutti jo nyt loogisen lopputuloksensa.</p><p><a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247258-puhe-itsenaisyyspaivan-helsinki-ilman-natseja-mielenosoituksessa">Viimevuotinen puhe, joka jäi pitämättä</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Kiitos minun ja järjestäjien puolesta kaikille jotka ovat saapuneet paikalle. Mukavaa että teitä on näin monta, koska pelkäsin että moni olisi jäänyt tänään kotiin.

Jimi Karttusen kuolemasta on vasta kaksi vuotta, mutta moni taitaa jo miettiä muita ongelmia. Moni myös tuntuu ajattelevan, että Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kielto on ratkaissut ongelman, mutta Poliisihallitus ja Korkein hallinto-oikeus eivät kiirehdi kiellon täyttöönpanoa. On aivan mahdollista, että oikeusprosessissa kestää vielä yli vuoden ajan, ja natsit marssivat myös vuoden päästä. Polisihallitus on myös ilmoittanut, ettei sen tulkinnan mukaan PVL:n symboleita voi kieltää, joten on mahdollista ettei kielto juurikaan vaikeuta PVL:n toimintaa.

Samaan aikaan perussuomalaisten ja PVL:n yhteistyö normalisoituu. Viime vuonna äärioikeiston yhteisellä 612-marssilla puhui perussuomalaisten nuorten aktiivi, tänä vuonna perussuomalisten Kaustisten kunnanvaltuutettu Mauri Peltokangas. Vaikuttaa siltä, että ensi vuoden puhuja tulee olemaan perussuomalaisten kansanedustaja *).

Natsiongelma ei ole katoamassa lähiaikoina, ja poliisi haalii yhä uusia joukkojenhallinta-aseita äärioikeiston marssien turvaamiseksi. Natsien marssimisen estäminen on siis tullut hankalaksi, mutta ainakin meidän on huolehdittava siitä, että vastamielenosoittajia on enemmän. Meidän on myös tehtävä pitkäjänteistä työtä, ja keksittävä uusia luovia tapoja vastustaa äärioikeistoa. Tänä vuonna sellaisia oli Kallio ilman natseja- aloite, ja Kallio-liikkeen kutsu ripustaa säihkyviä lippuja ja muita symboleita äärioikeiston marssia vastaan. Moni Kallion asukas ja yritys liittyi tähän kutsuun.

Samalla meidän on puututtava poliisin ja tiedotusvälineiden tahallisiin tai tahattomiin pyrkimyksiin marginalisoida mielenosoitusta. Poliisi puhuu herkästi vastakkainasettelusta, uhista ja ääripäistä, ja tiedotusvälineet tarttuvat tähän koukkuun. Meidän on tuettava erilaisia toimintatapoja, ja pyrittävä solidaarisuuteen eri toimijoiden kesken.

Yhdessä me voitamme!

Helsinki – ilman natseja!

*) Tänä vuonna perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-Aho saapui odottamatta äärioikeiston 612-marssille, joten tämä äärioikeistotoimijoiden synteesi saavutti jo nyt loogisen lopputuloksensa.

Viimevuotinen puhe, joka jäi pitämättä

 

 

]]>
8 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265371-puhe-helsinki-ilman-natseja-mielenosoituksessa-6122018#comments Helsinki ilman natseja Jussi Halla-aho Perussuomalaiset PVL Thu, 06 Dec 2018 20:29:20 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265371-puhe-helsinki-ilman-natseja-mielenosoituksessa-6122018
Rajat auki ylioppilaslehdessä http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264578-rajat-auki-ylioppilaslehdessa <p>Ylioppilaslehti julkaisi lokakuussa Pekka Torvisen <a href="http://ylioppilaslehti.fi/2018/10/rajat-auki/">pitkän jutun</a> rajoista ja vapaasta liikkuvuudesta. Kirjoituksessa esitellään ansiokkaasti argumentteja vapaan liikkuvuuden puolesta, mutta myös toistetaan samoja ongelmallisia pointteja joita kumotakseni kirjoitin 5-osaisen artikkelisarjan lokakuussa (<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262515-rajat-auki-ja-tervetuloa">ensimmäinen osa</a>).</p><p>Ensinäkin jutussa toistetaan väite, ettei Suomessa kukaan puhuisi rajojen avaamisen puolesta. Rajojen avaamisesta ainakin pitkällä aikavälillä on esitetty argumentteja jo kauan, esimerkiksi Heikki Pursiainen on puhunut aiheesta vuosikausia. Itse kirjoitin aiheesta ensimmäistä kertaa muistaakseni vuonna 1999, ja vuoden 2001 kirjoituksiani aiheesta on yhä netissä. En oleta että Torvisen pitäisi tietää 20 vuotta vanhat kirjoitukseni, mutta Pursiaisen jutut (tai <a href="https://www.vihrealanka.fi/reportaasit/rajat-auki">Kati Pietarisen jutun, jonka otsikko on myös &rdquo;Rajat auki&rdquo;</a>) olisi varmaan voinut löytää hakukoneella.</p><p>Toki on totta, ettei näitä näkemyksiä tuoda esille eduskunnassa, johtavassa virkamiehistössä tai suurimpien lehtien pääkirjoituspalstoilla. Silti mielestäni on ongelmallista, että lähes samat argumentit esitetään aina täysin uusina, se vain marginalisoi niitä entisestään.</p><p>Toinen jutun ongelma on, että humanitaarista maahanmuuttoa ja työperäistä maahanmuuttoa käsitellään sekaisin. <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262565-voivatko-kaikki-pakolaiset-tulla">Kuten jo lokakuussa kirjoitin</a>, tämä on eettisesti ongelmallista, koska oikeuden turvapaikkaan ei tulisi riippua henkilön tuottavuudesta. Muitakin ongelmia tässä samaistamisessa on, esimerkiksi turvapaikanhakijoiden koulutus ei välttämttä vastaa talouden tarpeita, eikä turvapaikanhakijoiden työllistyminen kuvaa sitä kuinka työn perässä muuttavat työllistyvät.</p><p>Kolmas ongelma on, että maahanmuuton taloudellisia vaikutuksia esitellään ilman tulonjakovaikutuksia. <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262606-mita-jos-kaikki-halukkaat-tyontekijat-tulisivat">Käsittelin myös tätä lokakuussa.</a> Vaikka joku ilmiö olisi kokonaisuudessaan kansantaloudelle edullinen, se voi hyödyttää joitain enemmän kun muita, ja joillekin siitä voi olla taloudellista haittaa.</p><p>Toisaalta, asioista saa toki kirjoittaa myös ilman että kaikkia mahdollisia tekijöitä ottaa huomioon. Toivoisin vain, että keskustelussa vapaasta liikkuvuudesta voitaisiin siirtyä perusteista eteenpäin.</p><p>&nbsp;</p><p>Antti Rautiainen</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ylioppilaslehti julkaisi lokakuussa Pekka Torvisen pitkän jutun rajoista ja vapaasta liikkuvuudesta. Kirjoituksessa esitellään ansiokkaasti argumentteja vapaan liikkuvuuden puolesta, mutta myös toistetaan samoja ongelmallisia pointteja joita kumotakseni kirjoitin 5-osaisen artikkelisarjan lokakuussa (ensimmäinen osa).

Ensinäkin jutussa toistetaan väite, ettei Suomessa kukaan puhuisi rajojen avaamisen puolesta. Rajojen avaamisesta ainakin pitkällä aikavälillä on esitetty argumentteja jo kauan, esimerkiksi Heikki Pursiainen on puhunut aiheesta vuosikausia. Itse kirjoitin aiheesta ensimmäistä kertaa muistaakseni vuonna 1999, ja vuoden 2001 kirjoituksiani aiheesta on yhä netissä. En oleta että Torvisen pitäisi tietää 20 vuotta vanhat kirjoitukseni, mutta Pursiaisen jutut (tai Kati Pietarisen jutun, jonka otsikko on myös ”Rajat auki”) olisi varmaan voinut löytää hakukoneella.

Toki on totta, ettei näitä näkemyksiä tuoda esille eduskunnassa, johtavassa virkamiehistössä tai suurimpien lehtien pääkirjoituspalstoilla. Silti mielestäni on ongelmallista, että lähes samat argumentit esitetään aina täysin uusina, se vain marginalisoi niitä entisestään.

Toinen jutun ongelma on, että humanitaarista maahanmuuttoa ja työperäistä maahanmuuttoa käsitellään sekaisin. Kuten jo lokakuussa kirjoitin, tämä on eettisesti ongelmallista, koska oikeuden turvapaikkaan ei tulisi riippua henkilön tuottavuudesta. Muitakin ongelmia tässä samaistamisessa on, esimerkiksi turvapaikanhakijoiden koulutus ei välttämttä vastaa talouden tarpeita, eikä turvapaikanhakijoiden työllistyminen kuvaa sitä kuinka työn perässä muuttavat työllistyvät.

Kolmas ongelma on, että maahanmuuton taloudellisia vaikutuksia esitellään ilman tulonjakovaikutuksia. Käsittelin myös tätä lokakuussa. Vaikka joku ilmiö olisi kokonaisuudessaan kansantaloudelle edullinen, se voi hyödyttää joitain enemmän kun muita, ja joillekin siitä voi olla taloudellista haittaa.

Toisaalta, asioista saa toki kirjoittaa myös ilman että kaikkia mahdollisia tekijöitä ottaa huomioon. Toivoisin vain, että keskustelussa vapaasta liikkuvuudesta voitaisiin siirtyä perusteista eteenpäin.

 

Antti Rautiainen

 

]]>
0 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264578-rajat-auki-ylioppilaslehdessa#comments Maahanmuutto Rajat Siirtolaisuus Turvapaikanhakijat Vapaa liikkuvuus Thu, 22 Nov 2018 15:25:31 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264578-rajat-auki-ylioppilaslehdessa
Suora toiminta voitti parlamentarismin, jälleen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264257-suora-toiminta-voitti-parlamentarismin-jalleen <p>Marraskuun alussa hallitus perui ehdotuksensa pienten yritysten helpommasta irtisanomimenettelystä, ja viime viikon maanantaina SAK:n johto<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/263726-sakn-eloranta-irtisanomislaista-meidan-osaltamme-tama-oli-tassa#comments."> ilmoitti</a>, ettei työtaistelutoimille ole enää tarvetta.</p><p>Kamppailu näytti päättyvän tussahtaen, koska hallitus sai silti läpi kirjauksen, jossa yrityksen koko otetaan huomioon arvioitaessa irtisanomisten perusteita. Mutta lopputulos oli muodollisuus, johon suostuttiin ettei Sipilän hallitus olisi menettänyt täysin kasvojaan. Asiantuntijat ovat pääosin sitä mieltä, ettei lain lopullinen muoto tule muuttamaan mitään nykytilanteeseen verrattuna.</p><p>Ay-liike pyyhki siis hallituksella ja eduskunnan porvarillisella enemmistöllä lattiaa. Ay-liike teki sen mitä vuosien 2015-2017 joukkovoima-mielenosoitukset ja kansalaisaloite aktiivimallia vastaan eivät pystyneet tekemään, eli voittivat Sipilän hallituksen. Samalla tuli jälleen kerran todistettua, että taloudellisia vahinkoja tuottava suora toiminta on huomattavasti tehokkaampi vaikutuskeino kuin mielenosoitukset, vetoomukset ja kansalaisaloitteet.</p><p>Omassa somekuplassani tätä historiallista voittoa juhlittiin kovin vähän. Selvästi ay-liike koetaan instituutioksi joka on meille itse itsemme työväenluokan edustajiksi nimittäneille aktivisteille etäinen. Se neuvotteli kabineteissa kapulakielisen ratkaisun, jonka voi päätellä voitoksi vain työlakijuristi.</p><p>Aktivistit, vasemmisto ja sosialistit <a href="https://theanarchistlibrary.org/library/david-graeber-the-shock-of-victory">rakastavat häviöitä &nbsp;ja uhriutumista</a> niin paljon, että jokainen voitto joka ei ole totaalinen maailmanvallankumous pitää aina kääntää häviöksi. Julistamme aina, että saavutus on laiha kompromissi, ja jyrkempi linja olisi saavuttanut enemmän. Lisäksi viimeisen kolmen vuoden aikana hallitukselta on tullut turpaan niin paljon, että nyt saavutettu voitto tuntuu olevan liian vähän ja liian myöhään. Mutta joka tapauksessa ay-liike osoitti, että se pystyy johonkin mihin esimerkiksi eduskunnan oppositio ei pysty alkuunkaan.</p><p>Viime vuosikymmenellä monet globalisaatio- ja prekarisaatioliikkeessä aloittaneet aktivistit turhautuivat mielenosoittamiseen, ja alkoivat etsiä muita vaikutusmahdollisuuksia. Enemmistölle silloisista &rdquo;autonomeista&rdquo; puolueet (vihreät ja vasemmistoliitto) olivat kiinnostavampia kuin ay-liike, jälkimmäiseen heistä päätyi vain muutama 1).</p><p><a href="https://tk-liitto.tumblr.com">Työstäkieltäytyjäliitto</a>&nbsp;aloitti alkuvuodesta 00-luvun liikkeen tyylisen toiminnan. Työstäkieltäytyjäliittokaan ei ole ollut innostunut ay-liikkeestä, eikä se ole järjestänyt mielenosoituksia Sipilän hallituksen politiikkaa vastaan. Sen sijaan se on organisoinut <a href="https://tk-liitto.tumblr.com/post/173348924361/sak-on-ty%C3%B6v%C3%A4en-vihollinen-moni-pien-tai">mielenosoituksen SAK:ta vastaan, teemalla &rdquo;SAK on työväen vihollinen&rdquo;</a>.</p><p>Näkisin, että syy miksi Työstäkeiltäytyjäliitto ja monet muut aktivistit eivät juhli hallituksen tappiota on paljolti tuotanto- ja luokkarakenteessa. SAK edustaa ensisijassa palkkatyöläisiä säännöllisissä työsuhteissa, mutta monet aktivistit ainakin yrittävät olla itsensätyöllistäjiä. Monet 00-luvun aktivistit päätyivät puolueisiin ay-liikkeen sijasta yksinkertaisesti siksi, että joko heidän työnkuvassaan ei ole ammattiyhdistystä, tai alansa puolesta heidän ay-järjestönsä olisi kokoomuksen ay-siipi Akava.</p><p>SAK ja demarit ovat tehneet parhaansa, että itsensätyöllistäjien asema esimerkiksi työttömyysturvan suhteen olisi palkkatyöläisiä tukalampi. Syy on sosiaalidemokraattien johdonmukainen ortodoksimarxilainen linja. He uskovat, että ihmisten siirtyminen palkkatyöstä itsensätyöllistäjiksi johtaa pikkuporvarillisen tietoisuuden kehittymiseen, ja proletaarisen luokkatietoisuuden murenemiseen.</p><p>Tämä näkemys on niin vanhanaikainen, ettei sitä kukaan avoimesti puolusta. Siitä ovat julkisuudessa irtisanoutuneet vaikkapa <a href="https://www.verkkouutiset.fi/sdpn-timo-harakka-suomen-yrittajille-puolustamme-pienyrittajia/">Timo Harakka</a>&nbsp;ja <a href="https://twitter.com/liandersson/status/1037222738635751426">Li Andersson</a>. Mutta ainakin viimeviikon perusteella Marx oli oikeassa, ja Harakka, Andersson ja Työstäkieltäytyjäliitto ovat väärässä. Itsensätyöllistäjillä ei ole sellaisia taloudellisia painostuskeinoja ja solidaarisuutta mitä Sipilän hallitus pelkäisi, eikä tule välttämättä koskaan olemaan. Mikäli kaikki olisivat itsensätyöllistäjiä, porvarit tekisivät mitä huvittaa.&nbsp; SAK:ta Sipilän hallitus sen sijaan pelkää.</p><p>On totta, että ay-liike on myös antanut paljon periksi, ja pystyy lähinnä kompromisseja tekeviin torjuntavoittoihin. Lisäksi Suomen ay-liike on ollut melko ponneton ajamaan työttömien asiaa, mikä on raskauttavaa koska mikä tahansa ay-liikkeen saavutus saattaa lisätä työttömyyttä.&nbsp;Kun Antti Rinteestä tulee todennäköisesti pääministeri ensi keväällä, ay-liikkeen demarijohto vaipuu horrokseen ja Rinne pystyy halutessaan tekemään kaikki ne uudistukset joista Sipilä on joutunut perääntymään. Ay-liike on Suomessa ulkoparlamentaarinen ja laajasti suoraa toimintaa käyttävä voima vain silloin kun demarit ovat oppositiossa. Nämä ovat todellisia ongelmia, mutta niihin voi yrittää vaikuttaa ilman irtisanoutumista ay-järjestöistä.</p><p>Oma toimeentuloni on myös silppua jossain lyhyiden työsuhteiden ja itsensätyöllistämisen välimailla, eli kuulun siihen samaan &rdquo;uuteen luokkaan&rdquo; jonka etuja ajamaan vihreät, autonomit ja Työstäkieltäytyjäliitto ovat syntyneet, ja jonka päälle demarit ja ay-liike jatkuvasti kusevat. Mutta kun katson mistä politiikasta tämä luokkani innostuu, kuinka tehokkaasti se järjestäytyy ja mitä puolueita se äänestää, minusta usein tuntuu että ansaitsemme kaiken sen mitä demarit ja ay-liike meille tekevät.</p><p>Antti Rautiainen</p><p>1) Tapahtumista tarkemmin kirjassa <a href="https://intokustannus.fi/kirja/suoraa-toimintaa/">Suoraa toimintaa</a>.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Marraskuun alussa hallitus perui ehdotuksensa pienten yritysten helpommasta irtisanomimenettelystä, ja viime viikon maanantaina SAK:n johto ilmoitti, ettei työtaistelutoimille ole enää tarvetta.

Kamppailu näytti päättyvän tussahtaen, koska hallitus sai silti läpi kirjauksen, jossa yrityksen koko otetaan huomioon arvioitaessa irtisanomisten perusteita. Mutta lopputulos oli muodollisuus, johon suostuttiin ettei Sipilän hallitus olisi menettänyt täysin kasvojaan. Asiantuntijat ovat pääosin sitä mieltä, ettei lain lopullinen muoto tule muuttamaan mitään nykytilanteeseen verrattuna.

Ay-liike pyyhki siis hallituksella ja eduskunnan porvarillisella enemmistöllä lattiaa. Ay-liike teki sen mitä vuosien 2015-2017 joukkovoima-mielenosoitukset ja kansalaisaloite aktiivimallia vastaan eivät pystyneet tekemään, eli voittivat Sipilän hallituksen. Samalla tuli jälleen kerran todistettua, että taloudellisia vahinkoja tuottava suora toiminta on huomattavasti tehokkaampi vaikutuskeino kuin mielenosoitukset, vetoomukset ja kansalaisaloitteet.

Omassa somekuplassani tätä historiallista voittoa juhlittiin kovin vähän. Selvästi ay-liike koetaan instituutioksi joka on meille itse itsemme työväenluokan edustajiksi nimittäneille aktivisteille etäinen. Se neuvotteli kabineteissa kapulakielisen ratkaisun, jonka voi päätellä voitoksi vain työlakijuristi.

Aktivistit, vasemmisto ja sosialistit rakastavat häviöitä  ja uhriutumista niin paljon, että jokainen voitto joka ei ole totaalinen maailmanvallankumous pitää aina kääntää häviöksi. Julistamme aina, että saavutus on laiha kompromissi, ja jyrkempi linja olisi saavuttanut enemmän. Lisäksi viimeisen kolmen vuoden aikana hallitukselta on tullut turpaan niin paljon, että nyt saavutettu voitto tuntuu olevan liian vähän ja liian myöhään. Mutta joka tapauksessa ay-liike osoitti, että se pystyy johonkin mihin esimerkiksi eduskunnan oppositio ei pysty alkuunkaan.

Viime vuosikymmenellä monet globalisaatio- ja prekarisaatioliikkeessä aloittaneet aktivistit turhautuivat mielenosoittamiseen, ja alkoivat etsiä muita vaikutusmahdollisuuksia. Enemmistölle silloisista ”autonomeista” puolueet (vihreät ja vasemmistoliitto) olivat kiinnostavampia kuin ay-liike, jälkimmäiseen heistä päätyi vain muutama 1).

Työstäkieltäytyjäliitto aloitti alkuvuodesta 00-luvun liikkeen tyylisen toiminnan. Työstäkieltäytyjäliittokaan ei ole ollut innostunut ay-liikkeestä, eikä se ole järjestänyt mielenosoituksia Sipilän hallituksen politiikkaa vastaan. Sen sijaan se on organisoinut mielenosoituksen SAK:ta vastaan, teemalla ”SAK on työväen vihollinen”.

Näkisin, että syy miksi Työstäkeiltäytyjäliitto ja monet muut aktivistit eivät juhli hallituksen tappiota on paljolti tuotanto- ja luokkarakenteessa. SAK edustaa ensisijassa palkkatyöläisiä säännöllisissä työsuhteissa, mutta monet aktivistit ainakin yrittävät olla itsensätyöllistäjiä. Monet 00-luvun aktivistit päätyivät puolueisiin ay-liikkeen sijasta yksinkertaisesti siksi, että joko heidän työnkuvassaan ei ole ammattiyhdistystä, tai alansa puolesta heidän ay-järjestönsä olisi kokoomuksen ay-siipi Akava.

SAK ja demarit ovat tehneet parhaansa, että itsensätyöllistäjien asema esimerkiksi työttömyysturvan suhteen olisi palkkatyöläisiä tukalampi. Syy on sosiaalidemokraattien johdonmukainen ortodoksimarxilainen linja. He uskovat, että ihmisten siirtyminen palkkatyöstä itsensätyöllistäjiksi johtaa pikkuporvarillisen tietoisuuden kehittymiseen, ja proletaarisen luokkatietoisuuden murenemiseen.

Tämä näkemys on niin vanhanaikainen, ettei sitä kukaan avoimesti puolusta. Siitä ovat julkisuudessa irtisanoutuneet vaikkapa Timo Harakka ja Li Andersson. Mutta ainakin viimeviikon perusteella Marx oli oikeassa, ja Harakka, Andersson ja Työstäkieltäytyjäliitto ovat väärässä. Itsensätyöllistäjillä ei ole sellaisia taloudellisia painostuskeinoja ja solidaarisuutta mitä Sipilän hallitus pelkäisi, eikä tule välttämättä koskaan olemaan. Mikäli kaikki olisivat itsensätyöllistäjiä, porvarit tekisivät mitä huvittaa.  SAK:ta Sipilän hallitus sen sijaan pelkää.

On totta, että ay-liike on myös antanut paljon periksi, ja pystyy lähinnä kompromisseja tekeviin torjuntavoittoihin. Lisäksi Suomen ay-liike on ollut melko ponneton ajamaan työttömien asiaa, mikä on raskauttavaa koska mikä tahansa ay-liikkeen saavutus saattaa lisätä työttömyyttä. Kun Antti Rinteestä tulee todennäköisesti pääministeri ensi keväällä, ay-liikkeen demarijohto vaipuu horrokseen ja Rinne pystyy halutessaan tekemään kaikki ne uudistukset joista Sipilä on joutunut perääntymään. Ay-liike on Suomessa ulkoparlamentaarinen ja laajasti suoraa toimintaa käyttävä voima vain silloin kun demarit ovat oppositiossa. Nämä ovat todellisia ongelmia, mutta niihin voi yrittää vaikuttaa ilman irtisanoutumista ay-järjestöistä.

Oma toimeentuloni on myös silppua jossain lyhyiden työsuhteiden ja itsensätyöllistämisen välimailla, eli kuulun siihen samaan ”uuteen luokkaan” jonka etuja ajamaan vihreät, autonomit ja Työstäkieltäytyjäliitto ovat syntyneet, ja jonka päälle demarit ja ay-liike jatkuvasti kusevat. Mutta kun katson mistä politiikasta tämä luokkani innostuu, kuinka tehokkaasti se järjestäytyy ja mitä puolueita se äänestää, minusta usein tuntuu että ansaitsemme kaiken sen mitä demarit ja ay-liike meille tekevät.

Antti Rautiainen

1) Tapahtumista tarkemmin kirjassa Suoraa toimintaa.

 

 

 

]]>
0 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264257-suora-toiminta-voitti-parlamentarismin-jalleen#comments Autonomit Ay-liike Irtisanomislaki Joukkovoima Suora toiminta Fri, 16 Nov 2018 07:18:36 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264257-suora-toiminta-voitti-parlamentarismin-jalleen
Eroaako Venäjä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta? http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263731-eroaako-venaja-euroopan-ihmisoikeustuomioistuimesta <p>Euroopan neuvoston parlamentaarista yleiskokousta ei tule sekoittaa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin parlamentaariseen yleiskokoukseen. Molempien osallistujat valitaan jäsenmaiden parlamenteissa.</p><p>Etyj pyrkii enemmän yhteistyöhön ja Euroopan neuvosto arvolinjauksiin. Niinpä Venäjän äänioikeus Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa jäädytettiin väliaikaisesti vuonna 2014 Krimin valtauksen jälkeen.</p><p>Venäjä reagoi jättämällä edustajiensa paikat tyhjiksi, ja viime vuoden syyskuussa se lopetti Euroopan neuvoston jäsenmaksujen maksamisen. Mikäli Venäjä ei maksa kesään 2019 mennessä, se erotetaan.</p><p>Venäjän lähteminen Euroopan neuvostosta merkitsisi, etteivät venäläiset voisi enää vedota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, jota neuvoston parlamentaarinen yleiskokous hallinnoi. Ihmisoikeustuomioistuimesta on tullut venäläisille tärkeä kanava oikeuksiensa ajamiseen. Venäjä on jo pitkään saanut enemmän langettavia päätöksiä ihmisoikeustuomioistuimesta kuin mikään muu jäsenmaa.<br /><br />(Loput kirjoituksesta luettavissa täällä:&nbsp;<a href="https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3984687-eroaako-venaja-euroopan-ihmisoikeustuomioistuimesta">https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3984687-eroaako-venaja-euroopan-ihmisoikeustuomioistuimesta</a>)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Euroopan neuvoston parlamentaarista yleiskokousta ei tule sekoittaa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin parlamentaariseen yleiskokoukseen. Molempien osallistujat valitaan jäsenmaiden parlamenteissa.

Etyj pyrkii enemmän yhteistyöhön ja Euroopan neuvosto arvolinjauksiin. Niinpä Venäjän äänioikeus Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa jäädytettiin väliaikaisesti vuonna 2014 Krimin valtauksen jälkeen.

Venäjä reagoi jättämällä edustajiensa paikat tyhjiksi, ja viime vuoden syyskuussa se lopetti Euroopan neuvoston jäsenmaksujen maksamisen. Mikäli Venäjä ei maksa kesään 2019 mennessä, se erotetaan.

Venäjän lähteminen Euroopan neuvostosta merkitsisi, etteivät venäläiset voisi enää vedota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, jota neuvoston parlamentaarinen yleiskokous hallinnoi. Ihmisoikeustuomioistuimesta on tullut venäläisille tärkeä kanava oikeuksiensa ajamiseen. Venäjä on jo pitkään saanut enemmän langettavia päätöksiä ihmisoikeustuomioistuimesta kuin mikään muu jäsenmaa.

(Loput kirjoituksesta luettavissa täällä: https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3984687-eroaako-venaja-euroopan-ihmisoikeustuomioistuimesta)

]]>
1 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263731-eroaako-venaja-euroopan-ihmisoikeustuomioistuimesta#comments Etyj Ihmisoikeudet Strasbourgin tuomioistuin Venäjä Tue, 06 Nov 2018 06:26:15 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263731-eroaako-venaja-euroopan-ihmisoikeustuomioistuimesta
Mitä jos Suomeen tulijoita olisi satojatuhansia? http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262888-mita-jos-suomeen-tulijoita-olisi-satojatuhansia <p>Kirjoitussarjan edellisissä neljässä osassa olen käsitellyt ongelmia jotka ovat jo käsillä. Tässä osassa käsittelen katastrofiskenaariota, joka voisi teoriassa olla mahdollinen. Toisaalta tämä katastrofiskenaario on toistaiseksi epätodennäköinen, minkä sen mahdollisuuden ei pidä antaa määrittää ratkaisuvaihtoehtoja todellisiin, tämänhenkisiin ongelmiin.&nbsp;<br /><br />Suomen turvapaikkajärjestelmä kestää todistetusti 32 000 vuosittaista tulijaa, ja se saattaisi kestää 50 000 vuosittaista tulijaa. Nykyisen järjestelmän raja voi tulla vastaan mikäli tulijoita olisi 100 000 vuodessa, ja se tulisi varmasti vastaan mikäli tulijoita olisi puoli miljoonaa vuodessa. Puolelle miljoonalle tulijalle ei yksinkertaisesti riittäisi kotouttajia, eikä nykyisen tasoista majoitusta.</p><p>Vuonna 2015 EU:n rajan ylitti 1.2 miljoonaa turvapaikanhakijaa, mutta Turkissa on yhä 3.5 miljoonaa pakolaista joista suurta osaa pitää aloillaan vain EU:n ja Turkin rajasopimus. EU:n ja Turkin välit kuitenkin kylmenevät jatkuvasti, ja rajasopimus saattaa kaatua koska tahansa.</p><p>Suomi kyllä pystyisi ottamaan vastaan vaikka miljoona tulijaa, mutta tällöin fasiliteettteina olisi telttaleiri- tai konttileiri eikä mistään tulijoille tarvittavista kursseista tai kotoutuksesta voisi olla puhetta. Lisäksi tulijoiden pitäisi elättää itsensä pääosin omalla työllään (kuten nyt tapahtuu Turkissa ja Libanonissa), koska elättämiseen tulonsiirroilla ei enää olisi varaa.<br /><br />Näin ollen, mikäli talousjärjestelmä pysyisi nykyisellään, kaikista tulijoiden työnteko-oikeuden rajoituksista tulisi luopua. Tulijoilta palkkaavilta työntantajilta ei voisi myöskään edellyttää nykyisen TES-tason palkkojen maksamista, muuten suurin osa jäisi ilman töitä ja näkisi nälkää. Tulijoille ei voisi myöskään järjestää yksilökohtaista turvapaikkaprosessia, eli tässä tapauksessa ei turvapaikanhakijoiden ja työperäisen maahanmuuton välillä olisi enää eroa. Mutta näillä reunaehdoilla Suomen vastaanottokyky olisi huomattava. Esimerkiksi Arabiemiraattien väestöstä kansalaisia on vain 12-16%, eikä emiraatit näytä mitään kriisiytymisen merkkejä. Suomi on järjestelmältään Emiraatteja vakaampi.</p><p>Paradoksaalisesti nykyisen turvapaikkajärjestelmän romahtaminen johtaisi siihen, että turvapaikanhakijat olisivat taloudelle enemmän tulo- kuin menoerä. Tulot tosin jakautuisivat epätasaisesti, syistä joita esittelin kirjoitussarjan <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262606-mita-jos-kaikki-halukkaat-tyontekijat-tulisivat">työperäistä maahanmuuttoa käsittelevässä osassa</a>. Massiivisesta halpatyövoimareservistä hyötyisivät työnantajat ja keskiluokka, monet duunarit jäisivät tappiolle mikäli kehitystä ei kompensoitaisi heille suunnatuilla tulonsiirroilla ja/tai veronkevennyksillä.</p><p>Tällaisessa tilanteessa tulijoiden tilanne ei välttämättä olisi parempi kun Turkin leireillä tällä hetkellä. Tulevaisuuden maailma voi kuitenkin olla vielä rujompi kuin Turkin pakolaisleirit tänään, tai sodan runtelema Syyria. Syyriassa ei sentään vielä ole kuoltu nälkään muualla kuin piiritetyissä kaupungeissa, joissa nälänhätä on keinotekoisesti aiheutettu. Ilmastonmuutos on jo edesauttanut kaaosta Syyriassa ja Somaliassa. Afrikan aavikoitumisriskin maista jo Somalia, Etelä-Sudan ja Keski-Afrikan Tasavalta ovat jo romahtaneet, ja lähivuosikymmeninä romahtaneita valtioita tulee todennäköisesti lisää. Jos esimerkiksi Venäjä ajautuisi samanlaiseen kaaokseen kuin Syyria, halukkaita tulijoita voisi olla miljoonia.</p><p>Siirtolaisuuden vastustajien ratkaisu tällaisessa massiivisessa kriisitilanteessa olisi laittaa armeija rajalle, ja estää kenenkään tuleminen. Mutta tämä olisi paitsi epäinhimillistä, myös poliittisesti lyhytnäköistä. Romahtaneet valtiot ovat vaarallisia, niihin voivat pesiytyä terrorijärjestöt ja niissä voi vaikkapa syntyä uusia vaarallisia epidemioita. Pakolaisten liikkumisen estäminen lisäisi romahtaneiden valtioiden sekasortoa ja epätoivoa entisestään.</p><p>Siirtolaisuuden vastustajat ovat oikeassa siinä, ettei nykyisenmallinen hyvinvointivaltio olisi mahdollista jos Suomeen tulisi kerralla satojatuhansia. Vaikka tulonsiirtojen avulla huolehdittaisiin siitä, että huonommin koulutettujen duunareiden tulotaso ei laske, syntyisi Suomeen todennäköisesti neljä luokkaa: työnantajat ja keskiluokka jotka hyötyvät siirtolaisuudesta, passin omistavat duunarit jotka hyötyvät siitä vain mikäli se kompensoidaan heille tulonsiirtoina, ja sitten siirtolaiset jotka kilpailevat keskenään huonoimmin palkatuista töistä. Näiden luokkien poliittiset intressit eroavat toisistaan, eikä hyvinvointivaltion ylläpito välttämättä enää kiinnostaisi keskiluokkaa edelliseen tapaan.</p><p>Suomi alkaisi muistuttaa enemmän Yhdysvaltoja. Se on siirtolaisuuden varaan perustettu maa, jossa valkoiset ovat estäneet hyvinvointivaltion syntymisen koska se voisi hyödyttää myös mustia. Toisaalta, kaikista ongelmistaan huolimatta Yhdysvallat on maa jonka talous ja kulttuuri kehittyy, ja joka ei ole lähelläkään romahtamista. Yhdysvaltojen tyylinen yhteiskunta voi sekin olla parempi vaihtoehto kuin ulkomaailmalta suljettu talous jossa kaikki kehitys on pysähtynyt.</p><p>Siirtolaisuuden vastustajien maailmankuvassa kaikki (sekä yksilöt että kansallisvaltiot) ajavat pohjimmiltaan vain omaa etuaan, kaikki kansainväliset sopimukset tulevat romahtamaan ja lopulta kaikki vain käyvät loputonta sotaa toisiaan vastaan. Tämä on tietysti mahdollinen kehityskulku. Tämä tulevaisuus ei kuitenkaan lupaisi pitkää ikää Suomelle ja suomalaisille, jäisimme nopeasti isompien jalkoihin. Siirtolaisuuden vastustajien maailmankuvasta tulisi myös itse itseään toteuttava, mikäli esimerkiksi perussuomalaiset joskus pääsisivät vallankahvaan toteuttamaan kansainvälisen politiikan linjauksiaan. Niin kauan kuin on mahdollista, kannattaa yrittää osallistua kansainvälisiin ponnistuksiin ilmastokatastrofin vaikutusten minimoimiseksi. Romahtaneista valtioista pakenevien auttaminen yksi näiden ponnistusten osa.</p><p>Antti Rautiainen<br />&nbsp;</p><p>1. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262515-rajat-auki-ja-tervetuloa">Rajat auki ja tervetuloa</a><br />2. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262565-voivatko-kaikki-pakolaiset-tulla">Voivatko kaikki pakolaiset tulla?</a><br />3. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262606-mita-jos-kaikki-halukkaat-tyontekijat-tulisivat">Mitä jos kaikki halukkaat työntekijät tulisivat?</a>&nbsp;<br />4. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262664-mita-jos-kansalaisuus-olisi-globaalia">Mitä jos kansalaisuus olisi globaalia?</a><br />5. Ja viimeinen osa:&nbsp;Mitä jos Suomeen tulijoita olisi satojatuhansia?<br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kirjoitussarjan edellisissä neljässä osassa olen käsitellyt ongelmia jotka ovat jo käsillä. Tässä osassa käsittelen katastrofiskenaariota, joka voisi teoriassa olla mahdollinen. Toisaalta tämä katastrofiskenaario on toistaiseksi epätodennäköinen, minkä sen mahdollisuuden ei pidä antaa määrittää ratkaisuvaihtoehtoja todellisiin, tämänhenkisiin ongelmiin. 

Suomen turvapaikkajärjestelmä kestää todistetusti 32 000 vuosittaista tulijaa, ja se saattaisi kestää 50 000 vuosittaista tulijaa. Nykyisen järjestelmän raja voi tulla vastaan mikäli tulijoita olisi 100 000 vuodessa, ja se tulisi varmasti vastaan mikäli tulijoita olisi puoli miljoonaa vuodessa. Puolelle miljoonalle tulijalle ei yksinkertaisesti riittäisi kotouttajia, eikä nykyisen tasoista majoitusta.

Vuonna 2015 EU:n rajan ylitti 1.2 miljoonaa turvapaikanhakijaa, mutta Turkissa on yhä 3.5 miljoonaa pakolaista joista suurta osaa pitää aloillaan vain EU:n ja Turkin rajasopimus. EU:n ja Turkin välit kuitenkin kylmenevät jatkuvasti, ja rajasopimus saattaa kaatua koska tahansa.

Suomi kyllä pystyisi ottamaan vastaan vaikka miljoona tulijaa, mutta tällöin fasiliteettteina olisi telttaleiri- tai konttileiri eikä mistään tulijoille tarvittavista kursseista tai kotoutuksesta voisi olla puhetta. Lisäksi tulijoiden pitäisi elättää itsensä pääosin omalla työllään (kuten nyt tapahtuu Turkissa ja Libanonissa), koska elättämiseen tulonsiirroilla ei enää olisi varaa.

Näin ollen, mikäli talousjärjestelmä pysyisi nykyisellään, kaikista tulijoiden työnteko-oikeuden rajoituksista tulisi luopua. Tulijoilta palkkaavilta työntantajilta ei voisi myöskään edellyttää nykyisen TES-tason palkkojen maksamista, muuten suurin osa jäisi ilman töitä ja näkisi nälkää. Tulijoille ei voisi myöskään järjestää yksilökohtaista turvapaikkaprosessia, eli tässä tapauksessa ei turvapaikanhakijoiden ja työperäisen maahanmuuton välillä olisi enää eroa. Mutta näillä reunaehdoilla Suomen vastaanottokyky olisi huomattava. Esimerkiksi Arabiemiraattien väestöstä kansalaisia on vain 12-16%, eikä emiraatit näytä mitään kriisiytymisen merkkejä. Suomi on järjestelmältään Emiraatteja vakaampi.

Paradoksaalisesti nykyisen turvapaikkajärjestelmän romahtaminen johtaisi siihen, että turvapaikanhakijat olisivat taloudelle enemmän tulo- kuin menoerä. Tulot tosin jakautuisivat epätasaisesti, syistä joita esittelin kirjoitussarjan työperäistä maahanmuuttoa käsittelevässä osassa. Massiivisesta halpatyövoimareservistä hyötyisivät työnantajat ja keskiluokka, monet duunarit jäisivät tappiolle mikäli kehitystä ei kompensoitaisi heille suunnatuilla tulonsiirroilla ja/tai veronkevennyksillä.

Tällaisessa tilanteessa tulijoiden tilanne ei välttämättä olisi parempi kun Turkin leireillä tällä hetkellä. Tulevaisuuden maailma voi kuitenkin olla vielä rujompi kuin Turkin pakolaisleirit tänään, tai sodan runtelema Syyria. Syyriassa ei sentään vielä ole kuoltu nälkään muualla kuin piiritetyissä kaupungeissa, joissa nälänhätä on keinotekoisesti aiheutettu. Ilmastonmuutos on jo edesauttanut kaaosta Syyriassa ja Somaliassa. Afrikan aavikoitumisriskin maista jo Somalia, Etelä-Sudan ja Keski-Afrikan Tasavalta ovat jo romahtaneet, ja lähivuosikymmeninä romahtaneita valtioita tulee todennäköisesti lisää. Jos esimerkiksi Venäjä ajautuisi samanlaiseen kaaokseen kuin Syyria, halukkaita tulijoita voisi olla miljoonia.

Siirtolaisuuden vastustajien ratkaisu tällaisessa massiivisessa kriisitilanteessa olisi laittaa armeija rajalle, ja estää kenenkään tuleminen. Mutta tämä olisi paitsi epäinhimillistä, myös poliittisesti lyhytnäköistä. Romahtaneet valtiot ovat vaarallisia, niihin voivat pesiytyä terrorijärjestöt ja niissä voi vaikkapa syntyä uusia vaarallisia epidemioita. Pakolaisten liikkumisen estäminen lisäisi romahtaneiden valtioiden sekasortoa ja epätoivoa entisestään.

Siirtolaisuuden vastustajat ovat oikeassa siinä, ettei nykyisenmallinen hyvinvointivaltio olisi mahdollista jos Suomeen tulisi kerralla satojatuhansia. Vaikka tulonsiirtojen avulla huolehdittaisiin siitä, että huonommin koulutettujen duunareiden tulotaso ei laske, syntyisi Suomeen todennäköisesti neljä luokkaa: työnantajat ja keskiluokka jotka hyötyvät siirtolaisuudesta, passin omistavat duunarit jotka hyötyvät siitä vain mikäli se kompensoidaan heille tulonsiirtoina, ja sitten siirtolaiset jotka kilpailevat keskenään huonoimmin palkatuista töistä. Näiden luokkien poliittiset intressit eroavat toisistaan, eikä hyvinvointivaltion ylläpito välttämättä enää kiinnostaisi keskiluokkaa edelliseen tapaan.

Suomi alkaisi muistuttaa enemmän Yhdysvaltoja. Se on siirtolaisuuden varaan perustettu maa, jossa valkoiset ovat estäneet hyvinvointivaltion syntymisen koska se voisi hyödyttää myös mustia. Toisaalta, kaikista ongelmistaan huolimatta Yhdysvallat on maa jonka talous ja kulttuuri kehittyy, ja joka ei ole lähelläkään romahtamista. Yhdysvaltojen tyylinen yhteiskunta voi sekin olla parempi vaihtoehto kuin ulkomaailmalta suljettu talous jossa kaikki kehitys on pysähtynyt.

Siirtolaisuuden vastustajien maailmankuvassa kaikki (sekä yksilöt että kansallisvaltiot) ajavat pohjimmiltaan vain omaa etuaan, kaikki kansainväliset sopimukset tulevat romahtamaan ja lopulta kaikki vain käyvät loputonta sotaa toisiaan vastaan. Tämä on tietysti mahdollinen kehityskulku. Tämä tulevaisuus ei kuitenkaan lupaisi pitkää ikää Suomelle ja suomalaisille, jäisimme nopeasti isompien jalkoihin. Siirtolaisuuden vastustajien maailmankuvasta tulisi myös itse itseään toteuttava, mikäli esimerkiksi perussuomalaiset joskus pääsisivät vallankahvaan toteuttamaan kansainvälisen politiikan linjauksiaan. Niin kauan kuin on mahdollista, kannattaa yrittää osallistua kansainvälisiin ponnistuksiin ilmastokatastrofin vaikutusten minimoimiseksi. Romahtaneista valtioista pakenevien auttaminen yksi näiden ponnistusten osa.

Antti Rautiainen
 

1. Osa: Rajat auki ja tervetuloa
2. Osa: Voivatko kaikki pakolaiset tulla?
3. Osa: Mitä jos kaikki halukkaat työntekijät tulisivat? 
4. Osa: Mitä jos kansalaisuus olisi globaalia?
5. Ja viimeinen osa: Mitä jos Suomeen tulijoita olisi satojatuhansia?
 

]]>
2 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262888-mita-jos-suomeen-tulijoita-olisi-satojatuhansia#comments Maahanmuutto Siirtolaisuus Turvapaikanhakijat Vapaa liikkuvuus Sun, 21 Oct 2018 08:16:09 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262888-mita-jos-suomeen-tulijoita-olisi-satojatuhansia
Mitä jos kansalaisuus olisi globaalia? http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262664-mita-jos-kansalaisuus-olisi-globaalia <p>Globaali kansalaisuus ei ole uusi idea, siitä keskusteltiin esimerkiksi Yhdysvalloissa itsenäistymisen aikaan 1700-luvulla. Keskustelu elpyi 40-luvulla YK:n perustamisen aikaan, mutta pian Yhdysvalloissa leimattiin ajatuksen kannattajat kommunisteiksi.</p><p>Ehkä yleisin vastaväite avoimia rajoja vastaan on, että miljoonat tulisivat nauttimaan länsimaiden sosiaalitukia. Vapaa liikkuvuus ja oikeus sosiaalitukiin ovat kuitenkin eri asia. Turvapaikkaoikeus on rajattu vain vainon uhriksi joutuneille, joita on tällä hetkellä enintään prosentti maailman asukkaista. On loogista, että työntekijällä on oikeus maksamiensa vakuutusmaksujen mukaisiin työttömyys-, sairaus- ja eläkekorvauksiin, mutta tämä ei vielä ole sama asia kun oikeus kaikkeen sosiaaliturvaan. Myös oikeus osallistua poliittiseen päätöksentekoon on eri asia kun oikeus kaikkeen sosiaaliturvaan.</p><p>Vapaan liikkuvuuden kannattajat usein kommentoivat, että ihmiset etsivät ensikädessä turvaa vainolta tai töitä, eikä sosiaalitukia. Tämä on totta, mutta toisaalta mikäli sosiaalitukia annettaisiin kaikille, myös niiden vuoksi saatetttaisiin tulla. Vaikka periaatteessa lähes kaikki työkuntoiset haluavat tehdä töitä, kaikille ei välttämättä löydy työpaikkoja, ja sosiaalitukien varaan voi päätyä vaikka se ei alunperin olisi suunnitelmissa. Suomen sosiaaliturvan taso on sellainen, että se jo yksistään takaa paremman elintason kuin monen kehittyvän maan työelämä.</p><p>Nämä ovat jokseenkin itsestäänselviä asioita, mutta radikaalit eivät niistä usein keskustele. Monet tuntuvat ajattelevan, että sosiaaliturva ja esimerkiksi perustulo on kaikkien oikeus, ja rahat palaavat joka tapauksessa talouden kiertoon joten ne eivät ole keneltäkään pois. Talous ei kuitenkaan toimi näin, koska talouden kierto ei ole välitöntä. Ennen kuin perustuloa ja muuta sosiaaliturvaa voidaan maksaa, jonkun pitää ne maksaa veroina. Perustulo voidaan kattaa kokonaan perustulosta itsestään saaduista verotuloista vain jos perustulosta verotetaan pois 100%.</p><p>1800-luvulla Marx esitti kapitalismin materialistisen kritiikin, siinä missä Marxin vastustajat olivat abstrakteihin vapaushyveisiin uskovia idealistisia liberaaleja, tai mielikuvitusolentoihin uskovia konservatiiveja. Marxilaisuuden vahvuus oli sen perustuminen talouden konkreettisiin materialistisiin lainalaisuuksiin. Nykyään tilanne tuntuu usein olevan päinvastoin, radikaalit esittävät ideoita kuten perustulo, vapaa liikkuvuus ja globaali kansalaisuus, mutta eivät pohdi sitä mitä näiden ideoiden konkreettinen toteuttaminen edellyttäisi.</p><p>Joskus esitetään, että taloudellisista edellytyksistä puhuminen olisi &rdquo;keskustelua vastapuolen ehdoilla&rdquo;. Tämä kritiikki on osittain totta, koska pohjaoletuksena on talousjärjestelmän pääpiirteiden pysyminen nykyisenlaisina. Demokraattinen suunnitelmatalous tarjoaisi huomattavasti enemmän mahdollisuuksia toteuttaa perustulon, vapaan liikkuvuuden ja globaalin kansalaisuuden kaltaisia uudistuksia, mutta silläkin on selkeät materiaalisten olosuhteiden asettamat rajat.</p><p>Radikaalien poliittista keskustelua määrittää huolestuttavan paljon kysymys siitä kenen kanssa pitäisi ylipäätänsäkään keskustella. Todellisuudessa mahdollisuutta tällaiseen valintaan ei yleensä ole. Radikaaleilla on myös aina mahdollisuus kieltäytyä kaikista muista päämääristä kuin totaalisesta vallankumouksesta, mutta tällöin radikaalit eivät voisi osallistua käynnissä oleviin yhteiskunnallisiin kamppailuihin niiden itsensä ehdoilla. Kamppailu vapaasta liikkuvuudesta on ollut jo vuosien ajan yksi suurimmista yhteiskunnallisista kamppailuista Suomessa. Tämän kamppailun hylkääminen siksi, että se pyrkii ratkaisemaan ongelmia muin kuin vallankumouksellisin keinoin olisi yksinkertaisesti väärin.</p><p>Siirtolaisuuden vastustajat pyrkivät käymään keskustelua &rdquo;taloudellisin&rdquo; argumentein, mutta usein näiden argumenttien materiaalisuus karisee tarkemmassa tarkastelussa. Suomessa on vastustettu pakolaisten vastaanottoa koko itsenäisyyden ajan, siitä lähtien kun venäläiset valkoemigrantit ja Kronstadtin kapinan pakolaiset tulivat Suomeen Venäjältä. 70-luvulla he kaikki olivat palanneet Venäjälle, muuttaneet muualle Eurooppaan tai integroituneet, mutta silloin vastustettiin niitä muutamaa sataa chileläispakolaista tulivat Suomeen. Siirtolaisten vastustajalle yksikin pakolainen on aina liian suuri menoerä. Mutta kansantaloudellinen kriisi Suomessa olisi vain sellainen määrä siirtolaisia, jota Suomeen on viimeksi tullut luovutetun Karjalan evakuonnin jälkeen.</p><p>Toisaalta mikäli ilmastontutkijoiden ennusteet pitävät paikkansa, sadat tuhannet tulijat ovat hyvin mahdollinen pidemmän aikavälin uhka. Tätä uhkakuvaa käsittelen kirjoitussarjan seuraavassa ja viimeisessä osassa.</p><p>Onko globaali kansalaisuus vaatimuksena realistisempi kuin maailmanvallankumous ja demokraattinen suunnitelmatalous? Onko järkevää vaihtaa yksi epärealistinen vaatimus toiseen epärealistiseen, mutta vähemmän radikaaliin? Ehkä ei, mutta joka tapauksessa globaali kansalaisuus on seuraava askel turvapaikanhaun vapauden ja työnteon vapauden jälkeen. Vaatimuksen realistisuutta voi pohtia sitten, kun turvapaikanhaun vapaus on lopullisesti turvattu, ja työnteon vapaus on saavutettu.</p><p>Globaali kansalaisuus ei välttämättä tarkota, että kaikilla olisi oikeus kohdemaan sosiaaliturvaan. Se voi tarkoittaa esimerkiksi globaalia sosiaaliturvan minimitasoa, johon voisi kuulua vaikka pieni vähimmäistoimeentulo, ja pieni työttömyys-, sairaus- ja eläkevakuutus. Jos nämä korvaukset maksaisi YK joka myös keräisi verot ja maksut näitä varten, ei olisi eturistiriitoja sen suhteen missä korvausten vastaanottaja asuisi. Järjestelmän perustaminen ei myöskään edellyttäisi maailmanhallitusta, sen voisi pystyttää monenvälisellä sopimuksella joka määrittelisi vakuutusten hinnan ja korvausten tason.</p><p>Tällaisen järjestelmän perusturvan taso ei ehkä olisi kummoinen. Sen rinnalle tarvitsisi myös paikallisia järjestelmiä, ja olis loogista että paikallisilla järjestelmillä olisi oikeus päättää itse siitä kuka niiden piiriin pääsee. Suomessa ei eläisi muutamalla eurolla päivässä, mutta köyhässä maassa muutama euro päivässä voisi pelastaa nälänhädän riskiltä, eikä enää pitäisi lähteä pitkälle matkalle Eurooppaan uhrauksista ja realistisista työmahdollisuuksista piittaamatta.</p><p>Antti Rautiainen</p><p>Mitä jos kaikki halukkaat tulisivat?</p><p>1. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262515-rajat-auki-ja-tervetuloa">Rajat auki ja tervetuloa</a><br />2. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262565-voivatko-kaikki-pakolaiset-tulla">Voivatko kaikki pakolaiset tulla?</a><br />3. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262606-mita-jos-kaikki-halukkaat-tyontekijat-tulisivat">Mitä jos kaikki halukkaat työntekijät tulisivat?</a>&nbsp;<br />4. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262664-mita-jos-kansalaisuus-olisi-globaalia">Mitä jos kansalaisuus olisi globaalia?</a><br />5. Ja viimeinen osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262888-mita-jos-suomeen-tulijoita-olisi-satojatuhansia">Mitä jos Suomeen tulijoita olisi satojatuhansia?</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Globaali kansalaisuus ei ole uusi idea, siitä keskusteltiin esimerkiksi Yhdysvalloissa itsenäistymisen aikaan 1700-luvulla. Keskustelu elpyi 40-luvulla YK:n perustamisen aikaan, mutta pian Yhdysvalloissa leimattiin ajatuksen kannattajat kommunisteiksi.

Ehkä yleisin vastaväite avoimia rajoja vastaan on, että miljoonat tulisivat nauttimaan länsimaiden sosiaalitukia. Vapaa liikkuvuus ja oikeus sosiaalitukiin ovat kuitenkin eri asia. Turvapaikkaoikeus on rajattu vain vainon uhriksi joutuneille, joita on tällä hetkellä enintään prosentti maailman asukkaista. On loogista, että työntekijällä on oikeus maksamiensa vakuutusmaksujen mukaisiin työttömyys-, sairaus- ja eläkekorvauksiin, mutta tämä ei vielä ole sama asia kun oikeus kaikkeen sosiaaliturvaan. Myös oikeus osallistua poliittiseen päätöksentekoon on eri asia kun oikeus kaikkeen sosiaaliturvaan.

Vapaan liikkuvuuden kannattajat usein kommentoivat, että ihmiset etsivät ensikädessä turvaa vainolta tai töitä, eikä sosiaalitukia. Tämä on totta, mutta toisaalta mikäli sosiaalitukia annettaisiin kaikille, myös niiden vuoksi saatetttaisiin tulla. Vaikka periaatteessa lähes kaikki työkuntoiset haluavat tehdä töitä, kaikille ei välttämättä löydy työpaikkoja, ja sosiaalitukien varaan voi päätyä vaikka se ei alunperin olisi suunnitelmissa. Suomen sosiaaliturvan taso on sellainen, että se jo yksistään takaa paremman elintason kuin monen kehittyvän maan työelämä.

Nämä ovat jokseenkin itsestäänselviä asioita, mutta radikaalit eivät niistä usein keskustele. Monet tuntuvat ajattelevan, että sosiaaliturva ja esimerkiksi perustulo on kaikkien oikeus, ja rahat palaavat joka tapauksessa talouden kiertoon joten ne eivät ole keneltäkään pois. Talous ei kuitenkaan toimi näin, koska talouden kierto ei ole välitöntä. Ennen kuin perustuloa ja muuta sosiaaliturvaa voidaan maksaa, jonkun pitää ne maksaa veroina. Perustulo voidaan kattaa kokonaan perustulosta itsestään saaduista verotuloista vain jos perustulosta verotetaan pois 100%.

1800-luvulla Marx esitti kapitalismin materialistisen kritiikin, siinä missä Marxin vastustajat olivat abstrakteihin vapaushyveisiin uskovia idealistisia liberaaleja, tai mielikuvitusolentoihin uskovia konservatiiveja. Marxilaisuuden vahvuus oli sen perustuminen talouden konkreettisiin materialistisiin lainalaisuuksiin. Nykyään tilanne tuntuu usein olevan päinvastoin, radikaalit esittävät ideoita kuten perustulo, vapaa liikkuvuus ja globaali kansalaisuus, mutta eivät pohdi sitä mitä näiden ideoiden konkreettinen toteuttaminen edellyttäisi.

Joskus esitetään, että taloudellisista edellytyksistä puhuminen olisi ”keskustelua vastapuolen ehdoilla”. Tämä kritiikki on osittain totta, koska pohjaoletuksena on talousjärjestelmän pääpiirteiden pysyminen nykyisenlaisina. Demokraattinen suunnitelmatalous tarjoaisi huomattavasti enemmän mahdollisuuksia toteuttaa perustulon, vapaan liikkuvuuden ja globaalin kansalaisuuden kaltaisia uudistuksia, mutta silläkin on selkeät materiaalisten olosuhteiden asettamat rajat.

Radikaalien poliittista keskustelua määrittää huolestuttavan paljon kysymys siitä kenen kanssa pitäisi ylipäätänsäkään keskustella. Todellisuudessa mahdollisuutta tällaiseen valintaan ei yleensä ole. Radikaaleilla on myös aina mahdollisuus kieltäytyä kaikista muista päämääristä kuin totaalisesta vallankumouksesta, mutta tällöin radikaalit eivät voisi osallistua käynnissä oleviin yhteiskunnallisiin kamppailuihin niiden itsensä ehdoilla. Kamppailu vapaasta liikkuvuudesta on ollut jo vuosien ajan yksi suurimmista yhteiskunnallisista kamppailuista Suomessa. Tämän kamppailun hylkääminen siksi, että se pyrkii ratkaisemaan ongelmia muin kuin vallankumouksellisin keinoin olisi yksinkertaisesti väärin.

Siirtolaisuuden vastustajat pyrkivät käymään keskustelua ”taloudellisin” argumentein, mutta usein näiden argumenttien materiaalisuus karisee tarkemmassa tarkastelussa. Suomessa on vastustettu pakolaisten vastaanottoa koko itsenäisyyden ajan, siitä lähtien kun venäläiset valkoemigrantit ja Kronstadtin kapinan pakolaiset tulivat Suomeen Venäjältä. 70-luvulla he kaikki olivat palanneet Venäjälle, muuttaneet muualle Eurooppaan tai integroituneet, mutta silloin vastustettiin niitä muutamaa sataa chileläispakolaista tulivat Suomeen. Siirtolaisten vastustajalle yksikin pakolainen on aina liian suuri menoerä. Mutta kansantaloudellinen kriisi Suomessa olisi vain sellainen määrä siirtolaisia, jota Suomeen on viimeksi tullut luovutetun Karjalan evakuonnin jälkeen.

Toisaalta mikäli ilmastontutkijoiden ennusteet pitävät paikkansa, sadat tuhannet tulijat ovat hyvin mahdollinen pidemmän aikavälin uhka. Tätä uhkakuvaa käsittelen kirjoitussarjan seuraavassa ja viimeisessä osassa.

Onko globaali kansalaisuus vaatimuksena realistisempi kuin maailmanvallankumous ja demokraattinen suunnitelmatalous? Onko järkevää vaihtaa yksi epärealistinen vaatimus toiseen epärealistiseen, mutta vähemmän radikaaliin? Ehkä ei, mutta joka tapauksessa globaali kansalaisuus on seuraava askel turvapaikanhaun vapauden ja työnteon vapauden jälkeen. Vaatimuksen realistisuutta voi pohtia sitten, kun turvapaikanhaun vapaus on lopullisesti turvattu, ja työnteon vapaus on saavutettu.

Globaali kansalaisuus ei välttämättä tarkota, että kaikilla olisi oikeus kohdemaan sosiaaliturvaan. Se voi tarkoittaa esimerkiksi globaalia sosiaaliturvan minimitasoa, johon voisi kuulua vaikka pieni vähimmäistoimeentulo, ja pieni työttömyys-, sairaus- ja eläkevakuutus. Jos nämä korvaukset maksaisi YK joka myös keräisi verot ja maksut näitä varten, ei olisi eturistiriitoja sen suhteen missä korvausten vastaanottaja asuisi. Järjestelmän perustaminen ei myöskään edellyttäisi maailmanhallitusta, sen voisi pystyttää monenvälisellä sopimuksella joka määrittelisi vakuutusten hinnan ja korvausten tason.

Tällaisen järjestelmän perusturvan taso ei ehkä olisi kummoinen. Sen rinnalle tarvitsisi myös paikallisia järjestelmiä, ja olis loogista että paikallisilla järjestelmillä olisi oikeus päättää itse siitä kuka niiden piiriin pääsee. Suomessa ei eläisi muutamalla eurolla päivässä, mutta köyhässä maassa muutama euro päivässä voisi pelastaa nälänhädän riskiltä, eikä enää pitäisi lähteä pitkälle matkalle Eurooppaan uhrauksista ja realistisista työmahdollisuuksista piittaamatta.

Antti Rautiainen

Mitä jos kaikki halukkaat tulisivat?

1. Osa: Rajat auki ja tervetuloa
2. Osa: Voivatko kaikki pakolaiset tulla?
3. Osa: Mitä jos kaikki halukkaat työntekijät tulisivat? 
4. Osa: Mitä jos kansalaisuus olisi globaalia?
5. Ja viimeinen osa: Mitä jos Suomeen tulijoita olisi satojatuhansia?

 

 

]]>
4 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262664-mita-jos-kansalaisuus-olisi-globaalia#comments Globaali kansalaisuus Siirtolaisuus Turvapaikanhakijat Vapaa liikkuvuus Wed, 17 Oct 2018 10:44:02 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262664-mita-jos-kansalaisuus-olisi-globaalia
Mitä jos kaikki halukkaat työntekijät tulisivat? http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262606-mita-jos-kaikki-halukkaat-tyontekijat-tulisivat <p>Tutkimusta työperäisen siirtolaisuuden myönteisistä taloudellisista vaikutuksista on paljon. Sitä on referoitu esimerkiksi <a href="https://www.talouspolitiikanarviointineuvosto.fi/wordpress/wp-content/uploads/2017/04/dealing-with-the-refugee-crisis-policy-lessons-from-economics-and-political-science.pdf">tässä</a> Heikki Pursiaisen syyskuun alun <a href="https://www.mustread.fi/artikkelit/paaministerin-maahanmuuttopuheet-kehitysapu-ei-ole-maahanmuuton-vaihtoehto/">Mustread-kirjoitukseensa</a> linkkaamassa tutkimuksessa. Yksinkertaisen mikrotalousmallin perusteella työperäisen siirtolaisuuden seurauksia ovat seuraavat:</p><p>1) Työn tarjonta lisääntyy. Siispä</p><p>1.1) Mikäli kilpailu on täydellistä ja muut oletukset ovat ennallaan, lyhyellä aikavälillä palkat laskevat ja voitot kasvavat. Pidemmällä aikavälillä voitot palaavat talouteen, ja siirtolaisuus hyödyttää myös palkansaajia.</p><p>1.2) Mikäli palkkoja säännöstellään ja ne eivät voi laskea, työttömyys kasvaa. Mikäli pidemmällä aikavälillä syntyy uusia työpaikkoja muista syistä, työttömät työllistyvät, talous kasvaa ja siirtolaisuus hyödyttää myös palkansaajia.</p><p>2) Mikäli tulijoiden ammattiprofiilit vastaavat jo maassa olevaa työvoimaa, ei ole tulonjakovaikutuksia työvoiman eri sektoreilla. Mikäli tulijoiden ammattiprofiilit eivät vastaa maassa jo olevaa työvoimaa,&nbsp;siirtolaisille komplementaarisen (eli täydentävän) työvoiman osuus palkoista kasvaa, ja supplementaarisen (eli siirtolaisten kanssa kilpailevan) työvoiman osuus palkoista laskee. Näin käy myös pidemmällä aikavälillä, mikäli profiilit eivät muutu.</p><p>&nbsp;</p><p>Näiden ilmiöiden havaitseminen empiirisestä aineistosta on yllä viitatun paperin perusteella ollut hankalaa. Varmaankin siksi että palkkoja säännöstellään kaikissa Euroopan maissa, saapuneiden määrä on usein ollut melko pieni työvoimaan verrattuna, ja usein suuret siirtolaisaallot ovat osuneet talouskasvun aikaan, jolloin palkat joka tapauksessa kasvavat.</p><p>Silti nämä tulokset on syytä pitää mielessä aina silloin kun netissä linkataan tutkimuksiin, joiden perusteella siirtolaisuudesta on taloudellista hyötyä. Siirtolaisuus kasvattaa taloutta lähes varmasti, koska lisää ihmisiä tarkoittaa aina lisää taloudellista toimintaa. Siirtolaisuuden taloudelliset hyödyt eivät kuitenkaan mitenkään välttämättä jakaudu tasaisesti, eteenkään lyhyellä aikavälillä.</p><p>Tämä keskustelu liittyy läheisesti siihen, onko siirtolaisuuden vastustamiselle ylipäätänsä mitään rationaalisia materialistisia syitä, vai onko se aina vain ennakkoluuloja tai rasismia. Yhdysvalloissa Trumpin vastustajat ovat vieläkin täysin jakautuneet suhteessa kysymykseen siitä, johtuuko Trumpin valinta (valkoisen) työväenluokan osin perustellusta tyytymättömyydestä taloudellisen asemansa kehittymiseen, vai puhtaasta rasismista.</p><p>Yllä listatut teoreettiset mikrotaloustieteen tulokset sanovat, että lyhyellä aikavälillä siirtolaisten kanssa samoista työpaikasta kilpaileva, vähän koulutettu työvoima saa joko huonompaa palkkaa, tai on vaarassa menettää työpaikkansa. Huonosti koulutetun työvoiman maahanmuotto siirtää myös duunarien keskituloja kauemmaksi keskiluokasta.</p><p>Voi olla, että tämä on teoreettinen tulos, jota ei voi havainnoida Suomen työmarkkinoilla ennen kuin tulijoita olisi satoja tuhansia. Toisaalta voi olla, että nämä tulokset ovat itsestäänselvyyksiä, jotka myös taloustieteen kursseja käymättömät duunarit vaistoavat. Tämä selittäisi Trumpin kannatusta, ja myös sitä miksi kaupunkien keskiluokka, erityisesti ns. &rdquo;luova luokka&rdquo; tuntuu suhtautuvan siirtolaisiin myönteisemmin kuin duunarit. Tietotyön tekijät vaistoavat, etteivät siirtolaiset tule kilpailemaan sen kanssa Koneen apurahoista. Sen sijasta siirtolaiset tarjoavat luovalle luokalle halvemmat raitiovaunukyydit, ja siivoaa halvemmalla luovan luokan sotkut. Osa siirtolaisuuden vastustamisesta selittyy toki myös suoranaisella rasismilla. Rasismi on myös tekijä, jota taloustieteen malleissa ei juuri koskaan oteta huomioon, todellisuudessa siirtolaisten on aina vaikeampaa työllistyä taidoista huolimatta.</p><p>Kaikki tämä siis siinä tapauksessa, että rajat työvoimalle avattaisiin nykyisen talousjärjestelmän puitteissa. Demokraattisessa suunnitelmataloudessa olisi helpompi ottaa vastaan uusia työntekijöitä ja työllistää heidät ilman tulonmenetyksiä muille. Radikaalina onkin usein helppoa esittää vaatimuksia, jotka ovat keskenään ristiriitaisia niin kauan kun ei tehdä vallankumousta, ja väistää kritiikki ilmoittamalla päämäärän olevan koko järjestelmän muutos.</p><p>Esimerkiksi nykyisen talousjärjestelmän puitteissa sekä vapaa liikkuvuus että perustoimeentulon parantaminen vaikeuttavat pyrkimistä kestävään kehitykseen. Mielestäni kaikkiin kolmeen on silti pyrittävä, mutta radikaalien on syytä ymmärtää, ettei mikään kaikki ongelmat ratkaiseva vallankumous ole välttämättä näköpiirissä, ja että näiden päämäärien yhdistäminen on vaikeaa.</p><p>Tässä kirjoituksessa käsittelen vapaan liikkuvuuden seurauksia kapitalistisessa markkinataloudessa, ja se on järjestelmä jossa voi helposti käydä niin, että toiset hyötyvät vapaasta liikkuvuudesta, ja toiset häviävät. Tämän kiistäminen olisi älyllistä epärehellisyyttä vapaan liikkuvuuden kannattajilta. Tilanne on nyt niinsanotusti päällä, joten meidän ei tule laittaa päätämme pensaaseen tai odottaa kaiken puolestamme ratkaisevaa vallankumousta, vaan miettiä kuinka näitä ristiriitoja voisi ratkaista tässä ja nyt.</p><p>Onko moraalisesti oikein vastustaa työvoiman vapaata liikkuvuutta siksi, että se saattaa vahingoittaa omia lyhyen aikavälin taloudellisia intressejä? Kenties ei, mutta tätä vastustusta on myös vaikeaa estää. Toisaalta jos työvoiman vapaa liikkuvuus hyödyttää taloutta kokonaisuudessaan, eikö olisi reilua jakaa nämä hyödyt tasaisesti kaikille? Tämä olisi myös mahdollista, pitäisi vain verottaa pois osa työntantajien ja keskiluokan työperäisestä siirtolaisuudesta saamista hyödyistä, ja jakaa se tulonsiirtoina ja/tai verohelpotuksina duunareille.<br /><br />Jos työvoimain vapaa liikkuvuus on ristiriidassa jonkun toisen taloudellisten intressejen kanssa, ongelma ei varmaankaan ratkea syyttämällä toista rasistiksi tai vaatimalla solidaarisuutta toiselta, eikä itseltä. Ongelma saattaa ratketa, mikäli mietitään miten työvoiman vapaa liikkuvuus voisi olla kaikkien yhteinen intressi. Jakamalla työvoiman vapaan taloudelliset hyödyt, se voisi olla kaikille win-win asetelma myös lyhyellä aikavälillä. Tällaisen poliittisen ratkaisun läpivieminen olisi tietysti erittäin vaikeaa. Tämän onnistumisesta saattaa kuitenkin riippua se, voiko työvoiman vapaata liikkuvuutta toteuttaa ilman globaalia kapitalismin kumoavaa vallankumousta.</p><p>Työperäistä maahanmuuttoa rajoittaa luonnollisella tavalla työpaikkojen määrä. Nykyään Eurooppaan tulo on vaikeaa ja kallista, joten tänne taloudellisista syistä tulevat pyrkivät jäämään vaikka mitään kunnollisia töitä ei löytyisi (sosiaaliturva ei ole syy jäädä, koska ilman työpaikkaa ja oleskelulupaa ei saa sosiaaliturvaa). Mikäli rajat olisivat auki, kynnys palata olisi paljon matalampi silloin kuin odotukset Euroopasta eivät vastaa todellisuutta.</p><p>Työperäinen maahanmuutto ei siis voi johtaa tilanteeseen, jossa tulijoita olisi kertaluokkaa enemmän kuin työpaikkoja. Tähän voi johtaa vain jonkinlainen katastrofi. Tämän kirjoitussarjan viimeinen osa käsittelee mahdollisuutta, että jonkin katastrofin vuoksi tulijoita olisi satoja tuhansia tai miljoonia. Seuraavassa osassa pohditaan mitä globaali kansalaisuus voisi tarkoittaa.</p><p>Antti Rautiainen</p><p>Mitä jos kaikki halukkaat tulisivat?</p><p>1. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262515-rajat-auki-ja-tervetuloa">Rajat auki ja tervetuloa</a><br />2. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262565-voivatko-kaikki-pakolaiset-tulla">Voivatko kaikki pakolaiset tulla?</a><br />3. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262606-mita-jos-kaikki-halukkaat-tyontekijat-tulisivat">Mitä jos kaikki halukkaat työntekijät tulisivat?</a>&nbsp;<br />4. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262664-mita-jos-kansalaisuus-olisi-globaalia">Mitä jos kansalaisuus olisi globaalia?</a><br />5. Ja viimeinen osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262888-mita-jos-suomeen-tulijoita-olisi-satojatuhansia">Mitä jos Suomeen tulijoita olisi satojatuhansia?</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tutkimusta työperäisen siirtolaisuuden myönteisistä taloudellisista vaikutuksista on paljon. Sitä on referoitu esimerkiksi tässä Heikki Pursiaisen syyskuun alun Mustread-kirjoitukseensa linkkaamassa tutkimuksessa. Yksinkertaisen mikrotalousmallin perusteella työperäisen siirtolaisuuden seurauksia ovat seuraavat:

1) Työn tarjonta lisääntyy. Siispä

1.1) Mikäli kilpailu on täydellistä ja muut oletukset ovat ennallaan, lyhyellä aikavälillä palkat laskevat ja voitot kasvavat. Pidemmällä aikavälillä voitot palaavat talouteen, ja siirtolaisuus hyödyttää myös palkansaajia.

1.2) Mikäli palkkoja säännöstellään ja ne eivät voi laskea, työttömyys kasvaa. Mikäli pidemmällä aikavälillä syntyy uusia työpaikkoja muista syistä, työttömät työllistyvät, talous kasvaa ja siirtolaisuus hyödyttää myös palkansaajia.

2) Mikäli tulijoiden ammattiprofiilit vastaavat jo maassa olevaa työvoimaa, ei ole tulonjakovaikutuksia työvoiman eri sektoreilla. Mikäli tulijoiden ammattiprofiilit eivät vastaa maassa jo olevaa työvoimaa, siirtolaisille komplementaarisen (eli täydentävän) työvoiman osuus palkoista kasvaa, ja supplementaarisen (eli siirtolaisten kanssa kilpailevan) työvoiman osuus palkoista laskee. Näin käy myös pidemmällä aikavälillä, mikäli profiilit eivät muutu.

 

Näiden ilmiöiden havaitseminen empiirisestä aineistosta on yllä viitatun paperin perusteella ollut hankalaa. Varmaankin siksi että palkkoja säännöstellään kaikissa Euroopan maissa, saapuneiden määrä on usein ollut melko pieni työvoimaan verrattuna, ja usein suuret siirtolaisaallot ovat osuneet talouskasvun aikaan, jolloin palkat joka tapauksessa kasvavat.

Silti nämä tulokset on syytä pitää mielessä aina silloin kun netissä linkataan tutkimuksiin, joiden perusteella siirtolaisuudesta on taloudellista hyötyä. Siirtolaisuus kasvattaa taloutta lähes varmasti, koska lisää ihmisiä tarkoittaa aina lisää taloudellista toimintaa. Siirtolaisuuden taloudelliset hyödyt eivät kuitenkaan mitenkään välttämättä jakaudu tasaisesti, eteenkään lyhyellä aikavälillä.

Tämä keskustelu liittyy läheisesti siihen, onko siirtolaisuuden vastustamiselle ylipäätänsä mitään rationaalisia materialistisia syitä, vai onko se aina vain ennakkoluuloja tai rasismia. Yhdysvalloissa Trumpin vastustajat ovat vieläkin täysin jakautuneet suhteessa kysymykseen siitä, johtuuko Trumpin valinta (valkoisen) työväenluokan osin perustellusta tyytymättömyydestä taloudellisen asemansa kehittymiseen, vai puhtaasta rasismista.

Yllä listatut teoreettiset mikrotaloustieteen tulokset sanovat, että lyhyellä aikavälillä siirtolaisten kanssa samoista työpaikasta kilpaileva, vähän koulutettu työvoima saa joko huonompaa palkkaa, tai on vaarassa menettää työpaikkansa. Huonosti koulutetun työvoiman maahanmuotto siirtää myös duunarien keskituloja kauemmaksi keskiluokasta.

Voi olla, että tämä on teoreettinen tulos, jota ei voi havainnoida Suomen työmarkkinoilla ennen kuin tulijoita olisi satoja tuhansia. Toisaalta voi olla, että nämä tulokset ovat itsestäänselvyyksiä, jotka myös taloustieteen kursseja käymättömät duunarit vaistoavat. Tämä selittäisi Trumpin kannatusta, ja myös sitä miksi kaupunkien keskiluokka, erityisesti ns. ”luova luokka” tuntuu suhtautuvan siirtolaisiin myönteisemmin kuin duunarit. Tietotyön tekijät vaistoavat, etteivät siirtolaiset tule kilpailemaan sen kanssa Koneen apurahoista. Sen sijasta siirtolaiset tarjoavat luovalle luokalle halvemmat raitiovaunukyydit, ja siivoaa halvemmalla luovan luokan sotkut. Osa siirtolaisuuden vastustamisesta selittyy toki myös suoranaisella rasismilla. Rasismi on myös tekijä, jota taloustieteen malleissa ei juuri koskaan oteta huomioon, todellisuudessa siirtolaisten on aina vaikeampaa työllistyä taidoista huolimatta.

Kaikki tämä siis siinä tapauksessa, että rajat työvoimalle avattaisiin nykyisen talousjärjestelmän puitteissa. Demokraattisessa suunnitelmataloudessa olisi helpompi ottaa vastaan uusia työntekijöitä ja työllistää heidät ilman tulonmenetyksiä muille. Radikaalina onkin usein helppoa esittää vaatimuksia, jotka ovat keskenään ristiriitaisia niin kauan kun ei tehdä vallankumousta, ja väistää kritiikki ilmoittamalla päämäärän olevan koko järjestelmän muutos.

Esimerkiksi nykyisen talousjärjestelmän puitteissa sekä vapaa liikkuvuus että perustoimeentulon parantaminen vaikeuttavat pyrkimistä kestävään kehitykseen. Mielestäni kaikkiin kolmeen on silti pyrittävä, mutta radikaalien on syytä ymmärtää, ettei mikään kaikki ongelmat ratkaiseva vallankumous ole välttämättä näköpiirissä, ja että näiden päämäärien yhdistäminen on vaikeaa.

Tässä kirjoituksessa käsittelen vapaan liikkuvuuden seurauksia kapitalistisessa markkinataloudessa, ja se on järjestelmä jossa voi helposti käydä niin, että toiset hyötyvät vapaasta liikkuvuudesta, ja toiset häviävät. Tämän kiistäminen olisi älyllistä epärehellisyyttä vapaan liikkuvuuden kannattajilta. Tilanne on nyt niinsanotusti päällä, joten meidän ei tule laittaa päätämme pensaaseen tai odottaa kaiken puolestamme ratkaisevaa vallankumousta, vaan miettiä kuinka näitä ristiriitoja voisi ratkaista tässä ja nyt.

Onko moraalisesti oikein vastustaa työvoiman vapaata liikkuvuutta siksi, että se saattaa vahingoittaa omia lyhyen aikavälin taloudellisia intressejä? Kenties ei, mutta tätä vastustusta on myös vaikeaa estää. Toisaalta jos työvoiman vapaa liikkuvuus hyödyttää taloutta kokonaisuudessaan, eikö olisi reilua jakaa nämä hyödyt tasaisesti kaikille? Tämä olisi myös mahdollista, pitäisi vain verottaa pois osa työntantajien ja keskiluokan työperäisestä siirtolaisuudesta saamista hyödyistä, ja jakaa se tulonsiirtoina ja/tai verohelpotuksina duunareille.

Jos työvoimain vapaa liikkuvuus on ristiriidassa jonkun toisen taloudellisten intressejen kanssa, ongelma ei varmaankaan ratkea syyttämällä toista rasistiksi tai vaatimalla solidaarisuutta toiselta, eikä itseltä. Ongelma saattaa ratketa, mikäli mietitään miten työvoiman vapaa liikkuvuus voisi olla kaikkien yhteinen intressi. Jakamalla työvoiman vapaan taloudelliset hyödyt, se voisi olla kaikille win-win asetelma myös lyhyellä aikavälillä. Tällaisen poliittisen ratkaisun läpivieminen olisi tietysti erittäin vaikeaa. Tämän onnistumisesta saattaa kuitenkin riippua se, voiko työvoiman vapaata liikkuvuutta toteuttaa ilman globaalia kapitalismin kumoavaa vallankumousta.

Työperäistä maahanmuuttoa rajoittaa luonnollisella tavalla työpaikkojen määrä. Nykyään Eurooppaan tulo on vaikeaa ja kallista, joten tänne taloudellisista syistä tulevat pyrkivät jäämään vaikka mitään kunnollisia töitä ei löytyisi (sosiaaliturva ei ole syy jäädä, koska ilman työpaikkaa ja oleskelulupaa ei saa sosiaaliturvaa). Mikäli rajat olisivat auki, kynnys palata olisi paljon matalampi silloin kuin odotukset Euroopasta eivät vastaa todellisuutta.

Työperäinen maahanmuutto ei siis voi johtaa tilanteeseen, jossa tulijoita olisi kertaluokkaa enemmän kuin työpaikkoja. Tähän voi johtaa vain jonkinlainen katastrofi. Tämän kirjoitussarjan viimeinen osa käsittelee mahdollisuutta, että jonkin katastrofin vuoksi tulijoita olisi satoja tuhansia tai miljoonia. Seuraavassa osassa pohditaan mitä globaali kansalaisuus voisi tarkoittaa.

Antti Rautiainen

Mitä jos kaikki halukkaat tulisivat?

1. Osa: Rajat auki ja tervetuloa
2. Osa: Voivatko kaikki pakolaiset tulla?
3. Osa: Mitä jos kaikki halukkaat työntekijät tulisivat? 
4. Osa: Mitä jos kansalaisuus olisi globaalia?
5. Ja viimeinen osa: Mitä jos Suomeen tulijoita olisi satojatuhansia?

 

 

]]>
11 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262606-mita-jos-kaikki-halukkaat-tyontekijat-tulisivat#comments Heikki Pursiainen Maahanmuutto Työperäinen siirtolaisuus Vapaa liikkuvuus Tue, 16 Oct 2018 09:52:35 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262606-mita-jos-kaikki-halukkaat-tyontekijat-tulisivat
Voivatko kaikki pakolaiset tulla? http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262565-voivatko-kaikki-pakolaiset-tulla <p>Kai Mykkänen <a href="https://arenan.yle.fi/1-4482942?autoplay=true">väitti syyskuun alussa&nbsp; podcast-haastattelussa</a>, ettei kukaan pitäisi mahdollisena kaikkien vajaan 70 miljoonan pakolaisten tuloa Eurooppaan (luvussa mukana sisäiset pakolaiset). Mutta vaikka kaikki maailman 70 miljoonaa pakolaista tulisivat EU-alueelle, olisi pakolaisia asukasta kohti edelleen vähemmän kuin Libanonissa, jossa on 6 miljoonaa asukasta ja miljoona pakolaista (poislukien palestiinalaispakolaiset). Miksi EU:ta köyhempi Libanon kykenisi huolehtimaan pakolaisista paremmin kuin EU? Tai Turkki, jossa pakolaisia on 3.5 miljoonaa? Ei ole mitään syytä miksi Libanonilla tai Turkilla olisi suurempi velvollisuus huolehtia pakolaisista kuin EU-mailla. Toisaalta, ei ole myöskään moraalista velvoitetta ottaa vastaan pakolaisia muita enempää. Mutta mikä olisi oikeudenmukainen määrä?</p><p>Looginen vaihtoehto olisi jakaa pakolaiset suhteessa ostovoimakorjattuun kansantuotteeseen. Suomen osuus maailman ostovoimakorjatusta kansantuotteesta (<a href="https://www.imf.org/external/pubs/ft/weo/2018/01/weodata/weorept.aspx?pr.x=43&amp;pr.y=19&amp;sy=2017&amp;ey=2017&amp;scsm=1&amp;ssd=1&amp;sort=country&amp;ds=.&amp;br=1&amp;c=512%2C672%2C914%2C946%2C612%2C137%2C614%2C546%2C311%2C962%2C213%2C674%2C911%2C676%2C193%2C548%2C122%2C556%2C912%2C678%2C313%2C181%2C419%2C867%2C513%2C682%2C316%2C684%2C913%2C273%2C124%2C868%2C339%2C921%2C638%2C948%2C514%2C943%2C218%2C686%2C963%2C688%2C616%2C518%2C223%2C728%2C516%2C558%2C918%2C138%2C748%2C196%2C618%2C278%2C624%2C692%2C522%2C694%2C622%2C142%2C156%2C449%2C626%2C564%2C628%2C565%2C228%2C283%2C924%2C853%2C233%2C288%2C632%2C293%2C636%2C566%2C634%2C964%2C238%2C182%2C662%2C359%2C960%2C453%2C423%2C968%2C935%2C922%2C128%2C714%2C611%2C862%2C321%2C135%2C243%2C716%2C248%2C456%2C469%2C722%2C253%2C942%2C642%2C718%2C643%2C724%2C939%2C576%2C644%2C936%2C819%2C961%2C172%2C813%2C132%2C199%2C646%2C733%2C648%2C184%2C915%2C524%2C134%2C361%2C652%2C362%2C174%2C364%2C328%2C732%2C258%2C366%2C656%2C734%2C654%2C144%2C336%2C146%2C263%2C463%2C268%2C528%2C532%2C923%2C944%2C738%2C176%2C578%2C534%2C537%2C536%2C742%2C429%2C866%2C433%2C369%2C178%2C744%2C436%2C186%2C136%2C925%2C343%2C869%2C158%2C746%2C439%2C926%2C916%2C466%2C664%2C112%2C826%2C111%2C542%2C298%2C967%2C927%2C443%2C846%2C917%2C299%2C544%2C582%2C941%2C474%2C446%2C754%2C666%2C698%2C668&amp;s=PPPGDP&amp;grp=0&amp;a=">IMF:n arvio vuodelle 2017</a>) on 0.19%, joten Suomen osuus maailman pakolaisista (ml. maansisäiset) olisi tämän kaavan mukaan 130 000 henkeä. Se on paljon, mutta tämän määrän vastaanotto nykyisen järjestelmän puitteissa olisi täysin mahdollista, mikäli se jaettaisiin vaikkapa 3-5 vuodelle. Vuonna 2015 turvapahakijoita oli 32 000, se kyettiin hoitamaan. Koko maailman pakolaisongelma voitaisiin ratkaista 3-5 vuodessa, mikäli hallitukset pääsisivät asiasta yhteisymmärrykseen. Kaikki maailman pakolaiset eivät välttämättä edes halua muuttaa kauemmaksi konfliktialueilta, vaikka olot leireillä ovatkin karuja. Mitään pakolaisongelmaa ei siis ole olemassakaan, ongelma on ainoastaan hallitusten kyvyttömyys sopia keskenään pakolaisten määrän jakamisesta.</p><p>Voisiko turvapaikanhaun siirtää Suomen rajojen ulkopuolelle?</p><p>Sekä Juha Sipilä että sisäministeri Kai Mykkänen ovat viime aikoina esitelleet vision, että rajat suljetaan, ja pakolaiskriisit hoitetaan kiintiöpakolaisten määrää lisäämällä. Lisäksi on puhuttu mahdollisuudesta hakea turvapaikkaa Suomen rajojen ulkopuolella. Teoriassa tämä on ratkaisu, mutta siinä on paljon käytännön ongelmia.</p><p>Vaikka turvapaikkaa voisi hakea Suomen rajojen ulkopuolella, hovioikeudet eivät varmasti matkustaisi pakolaisleireille käsittelemään valituksia kielteisistä päätöksistä suullisesti. Tuskin edes asianajajat matkustaisivat. Turvapaikanhakijoiden oikeusturva romahtaisi. Todennäköisesti rajojen sulkemisen jälkeen ulkomailla turvapaikkaa hakevat ja/tai kiintiöpakolaiset olisivat ensimmäinen leikkauskohde, kun säästökohteita etsitään. Tätä ongelmaa ei välttämättä olisi, mikäli pakolaisstatuksen määrittelisi Suomen sijasta YK:n pakolaisjärjestö UNCHR. Tämä edellyttäisi, että sille annettaisiin riittävästi resursseja. Mutta tällöinkin kansainvälisten taakanjakoon liittyvien päätösten poliittinen vaikeus olisi edelleen ongelma.</p><p>Mykkäsen ajama malli perustuu ajatukseen, että siirtolaisuuden pitäisi olla sataprosenttisesti kontrollissa. Tämä on tyypillistä suomalaiselle poliittiselle ajattelulle, mutta periaate ei aina johda parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen. Yhdysvalloissa siirtolaisuuspolitiikka ei ole (ainakaan ennen Trumpia) perustunut pyrkimykseen kontroloida siirtolaisuutta sataprosenttisesti, vaan haittojen minimointiin. Mykkäsen malli vaikuttaa teoriassa hyvältä, mutta käytännössä EU-rajojen ulkopuolella olevat leirit voisivat taantua samanlaisiksi loukoiksi kun Australian ylläpitämät leirit Papua-Uusi-Guineassa tai Naurulla. Näiden huonoista olosuhteista, väkivallasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä on kirjoitettu vuosia. UNCHR:n mukaan Australia on ongelmista vastuussa, koska se on pystyttänyt leirit ja rahoittaa niitä.</p><p>On totta, että Suomeen asti pääsevät ovat usein lähtömaiden paremmin toimeentulevia, terveitä ja nuoria, yleensä perheettömiä miehiä. Nykyinen käytäntö on kulkijoille vaarallinen, sattumanvarainen ja tuo tuloja järjestäytyneelle rikollisuudelle. Mutta Suomeen tulevalle järjestelmä tarjoaa sekä juridiset oikeudet, että kansalaisyhteiskunnan joka on pystynyt tehokkaasti puuttumaan Maahanmuuttoviraston tekemiin virheisiin. Kaikista puutteistaan huolimatta nykyinen järjestelmä saattaa olla oikeudenmukaisempi kuin Mykkäsen ja Sipilän visioima. Sitäpaitsi kiintiöpakolaisten määrän nostaminen koko Euroopan tasolla olisi muodollisesti niin yksinkertainen päätös, että se olisi todennäköisesti jo tehty mikäli poliittista tahtoa olisi. Niin kauan kun poliittista tahtoa ei ole, on hyvä että turvapaikanhakijat pystyvät auttamaan edes itse itseään.</p><p>Turvapaikan käsitteen ongelmat</p><p>On hyvä kysymys tarvitaanko turvapaikan juridista käsitettä ylipäätänsä. Mikäli on turvapaikan käsite, on väistämättä myös kallis, byrokraattinen, tunkeileva ja poliittiselle painostukselle altis turvapaikkaprosessi ja karkoitukset. Mykkäsen ja Sipilän malli EU-rajojen ulkopuolisista turvapaikanhakijoiden leireistä saa vastakaikua juuri siksi, että karkoittaminen on osoittautunut vaikeaksi. Karkoituksia ei tarvita mikäli kukaan ei saa kielteistä päätöstä, ja mikäli kukaan ei saisi kielteistä päätöstä, ei tarvittaisi myöskään turvapaikkaprosessia.</p><p>Toisaalta, turvapaikan kansainvälistä juridista normia on onnistettu puolustamaan, vaikka oikeistopopulistien (ja nyt myös perinteisen oikeiston) hyökkäys sitä vastaan on ollut ankara. Yhä edelleen kuka tahansa Suomen rajalle asti päässyt voi hakea turvapaikkaa. Yhä edelleen hänelle suodaan turvapaikkaprosessi, joka kaikista sudenkuopista ja poliittisista vaikuttamisyrityksistä huolimatta tuottaa yhä myös myönteisiä päätöksiä.</p><p>Kamppailu olemassaolevan turvapaikkajärjestelmän puolesta ei ole erityisen radikaali, pikemminkin päinvastoin, koska turvapaikkajärjestelmän puolustus on aina samanaikaisesti säilöönoton ja karkotusten puolustamista. Oikeasti radikaali liike puhuisi vapaasta liikkuvuudesta erittelemättä turvapaikka-oikeutta ja työnteko-oikeutta. Oma tilanne-arvioni kuitenkin on, että nykytilanteessa olemassaolevan turvapaikkajärjestelmän säilyttäminen on jo saavutus sinänsä. Siksi vapaan liikkuvuuden kannattajien kannattaa pitää se lyhyen aikavälin päämääränä.</p><p>Turvapaikkaprosessi ei vieläkään ole sidottu mahdollisuuksiin hyötyä tulijasta taloudellisesti, vaikka sitä ajetaan yhä voimakkaammin. Järjestelmän riippumattomuus &rdquo;taloudellisesta hyödystä&rdquo; on tärkeää, sillä moni tulija on alentuneesti tai täysin työkyvytön kokemiensa raakuuksien vuoksi. Tämän vuoksi ei myöskään pidä sitoa keskustelua turvapaikoista keskusteluun huoltosuhteen huonontumisesta tai maahanmuuton taloudellisesta välttämättömyydestä. Kaikista puutteistaan huolimatta turvapaikkajärjestelmä on tämän hetken poliittisessa ympäristössä siedettävä kompromissi, ja sen puolustaminen on osoittautunut mahdolliseksi pelkästään moraalisia argumentteja esittäen. Keskustelu huoltosuhteesta ja työperäisestä maahanmuutosta pitää mielestäni käydä erillään turvapaikka-oikeudesta.</p><p>Siksi käsittelen sitä kirjoituksen seuraavassa osassa.</p><p>Antti Rautiainen<br />&nbsp;</p><p>Mitä jos kaikki halukkaat tulisivat?</p><p>1. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262515-rajat-auki-ja-tervetuloa">Rajat auki ja tervetuloa</a><br />2. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262565-voivatko-kaikki-pakolaiset-tulla">Voivatko kaikki pakolaiset tulla?</a><br />3. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262606-mita-jos-kaikki-halukkaat-tyontekijat-tulisivat">Mitä jos kaikki halukkaat työntekijät tulisivat?</a>&nbsp;<br />4. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262664-mita-jos-kansalaisuus-olisi-globaalia">Mitä jos kansalaisuus olisi globaalia?</a><br />5. Ja viimeinen osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262888-mita-jos-suomeen-tulijoita-olisi-satojatuhansia">Mitä jos Suomeen tulijoita olisi satojatuhansia?</a></p> Kai Mykkänen väitti syyskuun alussa  podcast-haastattelussa, ettei kukaan pitäisi mahdollisena kaikkien vajaan 70 miljoonan pakolaisten tuloa Eurooppaan (luvussa mukana sisäiset pakolaiset). Mutta vaikka kaikki maailman 70 miljoonaa pakolaista tulisivat EU-alueelle, olisi pakolaisia asukasta kohti edelleen vähemmän kuin Libanonissa, jossa on 6 miljoonaa asukasta ja miljoona pakolaista (poislukien palestiinalaispakolaiset). Miksi EU:ta köyhempi Libanon kykenisi huolehtimaan pakolaisista paremmin kuin EU? Tai Turkki, jossa pakolaisia on 3.5 miljoonaa? Ei ole mitään syytä miksi Libanonilla tai Turkilla olisi suurempi velvollisuus huolehtia pakolaisista kuin EU-mailla. Toisaalta, ei ole myöskään moraalista velvoitetta ottaa vastaan pakolaisia muita enempää. Mutta mikä olisi oikeudenmukainen määrä?

Looginen vaihtoehto olisi jakaa pakolaiset suhteessa ostovoimakorjattuun kansantuotteeseen. Suomen osuus maailman ostovoimakorjatusta kansantuotteesta (IMF:n arvio vuodelle 2017) on 0.19%, joten Suomen osuus maailman pakolaisista (ml. maansisäiset) olisi tämän kaavan mukaan 130 000 henkeä. Se on paljon, mutta tämän määrän vastaanotto nykyisen järjestelmän puitteissa olisi täysin mahdollista, mikäli se jaettaisiin vaikkapa 3-5 vuodelle. Vuonna 2015 turvapahakijoita oli 32 000, se kyettiin hoitamaan. Koko maailman pakolaisongelma voitaisiin ratkaista 3-5 vuodessa, mikäli hallitukset pääsisivät asiasta yhteisymmärrykseen. Kaikki maailman pakolaiset eivät välttämättä edes halua muuttaa kauemmaksi konfliktialueilta, vaikka olot leireillä ovatkin karuja. Mitään pakolaisongelmaa ei siis ole olemassakaan, ongelma on ainoastaan hallitusten kyvyttömyys sopia keskenään pakolaisten määrän jakamisesta.

Voisiko turvapaikanhaun siirtää Suomen rajojen ulkopuolelle?

Sekä Juha Sipilä että sisäministeri Kai Mykkänen ovat viime aikoina esitelleet vision, että rajat suljetaan, ja pakolaiskriisit hoitetaan kiintiöpakolaisten määrää lisäämällä. Lisäksi on puhuttu mahdollisuudesta hakea turvapaikkaa Suomen rajojen ulkopuolella. Teoriassa tämä on ratkaisu, mutta siinä on paljon käytännön ongelmia.

Vaikka turvapaikkaa voisi hakea Suomen rajojen ulkopuolella, hovioikeudet eivät varmasti matkustaisi pakolaisleireille käsittelemään valituksia kielteisistä päätöksistä suullisesti. Tuskin edes asianajajat matkustaisivat. Turvapaikanhakijoiden oikeusturva romahtaisi. Todennäköisesti rajojen sulkemisen jälkeen ulkomailla turvapaikkaa hakevat ja/tai kiintiöpakolaiset olisivat ensimmäinen leikkauskohde, kun säästökohteita etsitään. Tätä ongelmaa ei välttämättä olisi, mikäli pakolaisstatuksen määrittelisi Suomen sijasta YK:n pakolaisjärjestö UNCHR. Tämä edellyttäisi, että sille annettaisiin riittävästi resursseja. Mutta tällöinkin kansainvälisten taakanjakoon liittyvien päätösten poliittinen vaikeus olisi edelleen ongelma.

Mykkäsen ajama malli perustuu ajatukseen, että siirtolaisuuden pitäisi olla sataprosenttisesti kontrollissa. Tämä on tyypillistä suomalaiselle poliittiselle ajattelulle, mutta periaate ei aina johda parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen. Yhdysvalloissa siirtolaisuuspolitiikka ei ole (ainakaan ennen Trumpia) perustunut pyrkimykseen kontroloida siirtolaisuutta sataprosenttisesti, vaan haittojen minimointiin. Mykkäsen malli vaikuttaa teoriassa hyvältä, mutta käytännössä EU-rajojen ulkopuolella olevat leirit voisivat taantua samanlaisiksi loukoiksi kun Australian ylläpitämät leirit Papua-Uusi-Guineassa tai Naurulla. Näiden huonoista olosuhteista, väkivallasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä on kirjoitettu vuosia. UNCHR:n mukaan Australia on ongelmista vastuussa, koska se on pystyttänyt leirit ja rahoittaa niitä.

On totta, että Suomeen asti pääsevät ovat usein lähtömaiden paremmin toimeentulevia, terveitä ja nuoria, yleensä perheettömiä miehiä. Nykyinen käytäntö on kulkijoille vaarallinen, sattumanvarainen ja tuo tuloja järjestäytyneelle rikollisuudelle. Mutta Suomeen tulevalle järjestelmä tarjoaa sekä juridiset oikeudet, että kansalaisyhteiskunnan joka on pystynyt tehokkaasti puuttumaan Maahanmuuttoviraston tekemiin virheisiin. Kaikista puutteistaan huolimatta nykyinen järjestelmä saattaa olla oikeudenmukaisempi kuin Mykkäsen ja Sipilän visioima. Sitäpaitsi kiintiöpakolaisten määrän nostaminen koko Euroopan tasolla olisi muodollisesti niin yksinkertainen päätös, että se olisi todennäköisesti jo tehty mikäli poliittista tahtoa olisi. Niin kauan kun poliittista tahtoa ei ole, on hyvä että turvapaikanhakijat pystyvät auttamaan edes itse itseään.

Turvapaikan käsitteen ongelmat

On hyvä kysymys tarvitaanko turvapaikan juridista käsitettä ylipäätänsä. Mikäli on turvapaikan käsite, on väistämättä myös kallis, byrokraattinen, tunkeileva ja poliittiselle painostukselle altis turvapaikkaprosessi ja karkoitukset. Mykkäsen ja Sipilän malli EU-rajojen ulkopuolisista turvapaikanhakijoiden leireistä saa vastakaikua juuri siksi, että karkoittaminen on osoittautunut vaikeaksi. Karkoituksia ei tarvita mikäli kukaan ei saa kielteistä päätöstä, ja mikäli kukaan ei saisi kielteistä päätöstä, ei tarvittaisi myöskään turvapaikkaprosessia.

Toisaalta, turvapaikan kansainvälistä juridista normia on onnistettu puolustamaan, vaikka oikeistopopulistien (ja nyt myös perinteisen oikeiston) hyökkäys sitä vastaan on ollut ankara. Yhä edelleen kuka tahansa Suomen rajalle asti päässyt voi hakea turvapaikkaa. Yhä edelleen hänelle suodaan turvapaikkaprosessi, joka kaikista sudenkuopista ja poliittisista vaikuttamisyrityksistä huolimatta tuottaa yhä myös myönteisiä päätöksiä.

Kamppailu olemassaolevan turvapaikkajärjestelmän puolesta ei ole erityisen radikaali, pikemminkin päinvastoin, koska turvapaikkajärjestelmän puolustus on aina samanaikaisesti säilöönoton ja karkotusten puolustamista. Oikeasti radikaali liike puhuisi vapaasta liikkuvuudesta erittelemättä turvapaikka-oikeutta ja työnteko-oikeutta. Oma tilanne-arvioni kuitenkin on, että nykytilanteessa olemassaolevan turvapaikkajärjestelmän säilyttäminen on jo saavutus sinänsä. Siksi vapaan liikkuvuuden kannattajien kannattaa pitää se lyhyen aikavälin päämääränä.

Turvapaikkaprosessi ei vieläkään ole sidottu mahdollisuuksiin hyötyä tulijasta taloudellisesti, vaikka sitä ajetaan yhä voimakkaammin. Järjestelmän riippumattomuus ”taloudellisesta hyödystä” on tärkeää, sillä moni tulija on alentuneesti tai täysin työkyvytön kokemiensa raakuuksien vuoksi. Tämän vuoksi ei myöskään pidä sitoa keskustelua turvapaikoista keskusteluun huoltosuhteen huonontumisesta tai maahanmuuton taloudellisesta välttämättömyydestä. Kaikista puutteistaan huolimatta turvapaikkajärjestelmä on tämän hetken poliittisessa ympäristössä siedettävä kompromissi, ja sen puolustaminen on osoittautunut mahdolliseksi pelkästään moraalisia argumentteja esittäen. Keskustelu huoltosuhteesta ja työperäisestä maahanmuutosta pitää mielestäni käydä erillään turvapaikka-oikeudesta.

Siksi käsittelen sitä kirjoituksen seuraavassa osassa.

Antti Rautiainen
 

Mitä jos kaikki halukkaat tulisivat?

1. Osa: Rajat auki ja tervetuloa
2. Osa: Voivatko kaikki pakolaiset tulla?
3. Osa: Mitä jos kaikki halukkaat työntekijät tulisivat? 
4. Osa: Mitä jos kansalaisuus olisi globaalia?
5. Ja viimeinen osa: Mitä jos Suomeen tulijoita olisi satojatuhansia?

]]>
60 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262565-voivatko-kaikki-pakolaiset-tulla#comments Kotimaa Juha Sipilä Kai Mykkänen Maahanmuutto Turvapaikanhakijat Vapaa liikkuvuus Mon, 15 Oct 2018 13:24:20 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262565-voivatko-kaikki-pakolaiset-tulla
Rajat auki ja tervetuloa http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262515-rajat-auki-ja-tervetuloa <p>Antti Rinne <a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000005815398.html">positioi</a> syyskuun ensimmäisenä tiistaina SDP:n maahanmuuttolinjan &rdquo;keskitien linjaksi&rdquo;, kritisoiden sekä niitä jotka vastustavat humanitäärista maahanmuuttoa, että niitä jotka haluavat &rdquo;rajat auki&rdquo;. Tämä herätti hämmästystä twitterissä, missä Antti Rinnettä syytettiin olkiukkoa vastaan käymisestä: <img alt="mikkotuomi" src="https://farm2.staticflickr.com/1959/43495273960_3cedef5bcf.jpg" width="300" /> <img alt="mantymaa" src="https://farm2.staticflickr.com/1925/45262105872_07b622c70b.jpg" width="300" /><br /><br /><br />Mäntymää saattaa olla oikeassa siinä, ettei yhdessäkään eduskuntapuolueessa ole otettu selkeää periaatteellista kantaa universaalin vapaan liikkuvuuden puolesta. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei tällaista argumenttia olisi esitetty. Esimerkiksi Heikki Pursiainen on toistuvasti puhunut sen puolesta, <a href="https://www.mustread.fi/artikkelit/paaministerin-maahanmuuttopuheet-kehitysapu-ei-ole-maahanmuuton-vaihtoehto/">viimeksi syyskuun alussa</a>. Harmillisesti Pursiainen ei ole saanut Suomen liberaalipiireissä linjalleen tukea, syistä joita<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222427-yksinainen-huutava-aani-liberaalikorvessa"> erittelin kaksi vuotta sitten</a>. Pursiaisen linjaa ovat Suomessa ymmärtäneet lähinnä anarkistit ja autonomit (keskustelua 15-20 vuoden takaa: <a href="https://megafoni.kulma.net/index.php?art=205&amp;am=1">1</a>,<a href="https://anttirautiainen.livejournal.com/9979.html">2</a>,<a href="https://anttirautiainen.livejournal.com/9487.html">3</a>,<a href="https://anttirautiainen.livejournal.com/9246.html">4</a>).</p><p>Kun keskustellaan natseista, väite &rdquo;toisesta ääripäästä&rdquo; on tietysti olkiukko. Ei ole mitään &rdquo;keskitietä&rdquo; suhteessa natseihin, jos on natsi vain puoliksi niin on silti natsi. Voi olla joko natsi, natsien liittolainen tai antifasisti, ei mitään muuta.</p><p>Mutta kun keskustellaan maahanmuutosta, on totta vieköön olemassa kaksi ääripäätä: ne jotka vaativat rajojen totaalista sulkemista, ja ne jotka kannattavat universaalista vapaata liikkuvuutta, ainakin pitkällä aikavälillä. Jälkimmäistä edustavat esimerkiksi Heikki Pursiainen ja allekirjoittanut. Mikko Tuomi <a href="https://twitter.com/mustapipa/status/1037278882456588288">epäili, että tämän ääneen sanominen hyödyttäisi fasisteja</a>. Mutta radikaaleista pitkän aikavälin päämääristä luopuminen siirtää mahdollisuuksien ikkunaa konservatiivien suuntaan, ja sepä vasta fasisteja hyödyttääkin. Mikäli radikaalit eivät pysty luomaan omaa yhteiskunnallista pitkän aikavälin visiotaan, myös keskitien kannattajat tulevat epäonnistumaan vallitsevan asiantilan säilyttämisessä.</p><p>Kamppailujen kiihtyessä päämäärä on hämärtynyt</p><p>Mielestäni vapaan liikkuvuuden kannattajat ovat epäonnistuneet radikaalin vaihtoehdon esittämisessä. Selkeä vapaan liikkuvuuden ja rajojen poistamisen vaatimus oli esillä lähinnä 15-20 vuotta sitten, jolloin Antonio Negri ja Michael Hardt kirjoittivat aiheesta<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Empire_(Hardt_and_Negri_book)"> Imperiumissa</a>, Schengen-alue ei ollut vielä laajentunut Itä-Eurooppaan, ja turvapaikanhakijoita oli vähän. Sitä mukaa kun siirtolaisuudesta on tullut aivan toisen suuruusluokan poliittinen kysymys. aktivistit Suomessa ovat keskittyneet tulipalojen sammuttamiseen, kuten yöpymispaikkojen vaatimiseen Itä-Euroopan romaneille ja välittömässä hengenvaarassa olevien karkotettavien puolustamiseen. Esimerkiksi Vapaa liikkuvuus-verkoston <a href="http://www.vapaaliikkuvuus.net/fi/signal/#signal-front">Signal-lehdessä</a>&nbsp;on lähinnä kirjoituksia käytännön humanitäärisestä työstä ja yksittäisiä vaatimuksia esittävistä kampanjoista, ei juurikaan visiota siitä miltä rajaton maailma voisi näyttää, ja miten siihen voisi päästä. Mitä suuremmaksi ongelmakenttä on kasvanut, sitä kapeampi on aktivistien perspektiivi.</p><p>Tämä aktivismi on ollut äärimmäisen kuluttavaa mutta myös tuloksellista. Viimeksi Maahanmuuttovirasto <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10386548">on keskeyttänyt</a> päätösten tekemisen afganistanilaisten jättämiin turvapaikkailmoituksiin, ja Kai Mykkänen <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10382413">on ilmoittanut</a> että Maahanmuuttoviraston toiminnasta tehdään riippumaton selvitys. Koska Irak <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10291174">suhtautuu yhä nihkeämmin pakkopalautuksiin</a>, on viime vuosien karkotusten vastasen liikkeen keskeisimmät tavotteet tältä erää voitettu.</p><p>Tämä on toisaalta syy juhlia, vuosien ajan liikkeen radikaalein vaatimus on ollut lähinnä perustuslain ja kansainvälisten sopimusten noudattaminen. Voisiko pyrkiä johonkin tätä suurempaan?</p><p>Vapauden liikkuvuuden lajit</p><p>Vapaa liikkuvuus on mielestäni neljä erilaista vapautta:</p><p>1) Vapaus vierailla<br />2) Vapaus saada turvapaikka tarvittaessa<br />3) Vapaus tehdä töitä missä tahansa<br />4) Universaali kansalaisuus</p><p>Näistä ensimmäinen on universaali, ja koskee lähtökohtaisesti kaikkia, mikäli ei ole syytä sitä yksilökohtaisesti evätä. Kaikilla on oikeus päättää itse kenet kutsuu kotiinsa, mutta kenellekään ei ole oikeutta rajoittaa olemista julkisessa tilassa vain syntyperän perusteella. Tätä oikeutta on syytä rajoittaa vain jos on syytä epäillä että jollakin on pahat mielessä, tai hän varta vasten karkoitettu (joka voisi mielestäni olla sopiva rangaistus sekä ulkomaalaisille että <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208465-mita-perussuomalaisille-raiskaajille-pitaisi-tehda">perussuomalaisille raiskaajille</a>).</p><p>Toinen vapaus koskee vainon kohteeksi joutuneita. Mielestäni myös sodan tai muun katastrofin jaloista pakenevia, vaikka Geneven pakolaissopimus ei heitä käsittele. Lisäksi mielestäni turvapaikkaoikeus pitäisi laajentaa koskemaan niitä, jotka eivät voi sairauden tai taloudellisten olosuhteiden perusteella selvitä lähtömaissaan. Vapaan liikkumisen toteuttamista turvapaikkaoikeuden perusteella käsittelen seuraavassa kirjoituksessani aiheesta.</p><p>Kolmas vapaus koskee niitä, jotka haluavat muuttaa Suomeen (tai mihin tahansa muualle) tekemään työtä ja noudattaa maan lakeja ja hyviä tapoja. Neljäs vapaus on universaali. Kolmatta ja neljättä vapautta käsittelen myöhemmin erillisissä kirjoituksissa.</p><p>Mielestäni näistä vapauksista mihinkään ei välttämättä kuulu vapautta muuttaa mihin tahansa ilman ennakkoehtoja. Ajan kuluessa näiden ennakkoehtojen merkitys kuitenkin vähenee. Talousjärjestelmä on globaali, tuotantojärjestelmä kaikkialla yhä samanlaisempi, ja tätä myötä myös lait, tavat kulttuuri homogeenistuvat. Tässä kehityksessä on hyvät ja huonot puolensa, mutta se on välttämätön, ja sen seurauksena pelisäännöt kaikkialla tulevat olemaan suurin piirtein samat.</p><p>Antti Rautiainen<br /><br />Mitä jos kaikki halukkaat tulisivat?</p><p>1. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262515-rajat-auki-ja-tervetuloa">Rajat auki ja tervetuloa</a><br />2. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262565-voivatko-kaikki-pakolaiset-tulla">Voivatko kaikki pakolaiset tulla?</a><br />3. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262606-mita-jos-kaikki-halukkaat-tyontekijat-tulisivat">Mitä jos kaikki halukkaat työntekijät tulisivat?</a>&nbsp;<br />4. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262664-mita-jos-kansalaisuus-olisi-globaalia">Mitä jos kansalaisuus olisi globaalia?</a><br />5. Ja viimeinen osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262888-mita-jos-suomeen-tulijoita-olisi-satojatuhansia">Mitä jos Suomeen tulijoita olisi satojatuhansia?</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Antti Rinne positioi syyskuun ensimmäisenä tiistaina SDP:n maahanmuuttolinjan ”keskitien linjaksi”, kritisoiden sekä niitä jotka vastustavat humanitäärista maahanmuuttoa, että niitä jotka haluavat ”rajat auki”. Tämä herätti hämmästystä twitterissä, missä Antti Rinnettä syytettiin olkiukkoa vastaan käymisestä: mikkotuomi mantymaa


Mäntymää saattaa olla oikeassa siinä, ettei yhdessäkään eduskuntapuolueessa ole otettu selkeää periaatteellista kantaa universaalin vapaan liikkuvuuden puolesta. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei tällaista argumenttia olisi esitetty. Esimerkiksi Heikki Pursiainen on toistuvasti puhunut sen puolesta, viimeksi syyskuun alussa. Harmillisesti Pursiainen ei ole saanut Suomen liberaalipiireissä linjalleen tukea, syistä joita erittelin kaksi vuotta sitten. Pursiaisen linjaa ovat Suomessa ymmärtäneet lähinnä anarkistit ja autonomit (keskustelua 15-20 vuoden takaa: 1,2,3,4).

Kun keskustellaan natseista, väite ”toisesta ääripäästä” on tietysti olkiukko. Ei ole mitään ”keskitietä” suhteessa natseihin, jos on natsi vain puoliksi niin on silti natsi. Voi olla joko natsi, natsien liittolainen tai antifasisti, ei mitään muuta.

Mutta kun keskustellaan maahanmuutosta, on totta vieköön olemassa kaksi ääripäätä: ne jotka vaativat rajojen totaalista sulkemista, ja ne jotka kannattavat universaalista vapaata liikkuvuutta, ainakin pitkällä aikavälillä. Jälkimmäistä edustavat esimerkiksi Heikki Pursiainen ja allekirjoittanut. Mikko Tuomi epäili, että tämän ääneen sanominen hyödyttäisi fasisteja. Mutta radikaaleista pitkän aikavälin päämääristä luopuminen siirtää mahdollisuuksien ikkunaa konservatiivien suuntaan, ja sepä vasta fasisteja hyödyttääkin. Mikäli radikaalit eivät pysty luomaan omaa yhteiskunnallista pitkän aikavälin visiotaan, myös keskitien kannattajat tulevat epäonnistumaan vallitsevan asiantilan säilyttämisessä.

Kamppailujen kiihtyessä päämäärä on hämärtynyt

Mielestäni vapaan liikkuvuuden kannattajat ovat epäonnistuneet radikaalin vaihtoehdon esittämisessä. Selkeä vapaan liikkuvuuden ja rajojen poistamisen vaatimus oli esillä lähinnä 15-20 vuotta sitten, jolloin Antonio Negri ja Michael Hardt kirjoittivat aiheesta Imperiumissa, Schengen-alue ei ollut vielä laajentunut Itä-Eurooppaan, ja turvapaikanhakijoita oli vähän. Sitä mukaa kun siirtolaisuudesta on tullut aivan toisen suuruusluokan poliittinen kysymys. aktivistit Suomessa ovat keskittyneet tulipalojen sammuttamiseen, kuten yöpymispaikkojen vaatimiseen Itä-Euroopan romaneille ja välittömässä hengenvaarassa olevien karkotettavien puolustamiseen. Esimerkiksi Vapaa liikkuvuus-verkoston Signal-lehdessä on lähinnä kirjoituksia käytännön humanitäärisestä työstä ja yksittäisiä vaatimuksia esittävistä kampanjoista, ei juurikaan visiota siitä miltä rajaton maailma voisi näyttää, ja miten siihen voisi päästä. Mitä suuremmaksi ongelmakenttä on kasvanut, sitä kapeampi on aktivistien perspektiivi.

Tämä aktivismi on ollut äärimmäisen kuluttavaa mutta myös tuloksellista. Viimeksi Maahanmuuttovirasto on keskeyttänyt päätösten tekemisen afganistanilaisten jättämiin turvapaikkailmoituksiin, ja Kai Mykkänen on ilmoittanut että Maahanmuuttoviraston toiminnasta tehdään riippumaton selvitys. Koska Irak suhtautuu yhä nihkeämmin pakkopalautuksiin, on viime vuosien karkotusten vastasen liikkeen keskeisimmät tavotteet tältä erää voitettu.

Tämä on toisaalta syy juhlia, vuosien ajan liikkeen radikaalein vaatimus on ollut lähinnä perustuslain ja kansainvälisten sopimusten noudattaminen. Voisiko pyrkiä johonkin tätä suurempaan?

Vapauden liikkuvuuden lajit

Vapaa liikkuvuus on mielestäni neljä erilaista vapautta:

1) Vapaus vierailla
2) Vapaus saada turvapaikka tarvittaessa
3) Vapaus tehdä töitä missä tahansa
4) Universaali kansalaisuus

Näistä ensimmäinen on universaali, ja koskee lähtökohtaisesti kaikkia, mikäli ei ole syytä sitä yksilökohtaisesti evätä. Kaikilla on oikeus päättää itse kenet kutsuu kotiinsa, mutta kenellekään ei ole oikeutta rajoittaa olemista julkisessa tilassa vain syntyperän perusteella. Tätä oikeutta on syytä rajoittaa vain jos on syytä epäillä että jollakin on pahat mielessä, tai hän varta vasten karkoitettu (joka voisi mielestäni olla sopiva rangaistus sekä ulkomaalaisille että perussuomalaisille raiskaajille).

Toinen vapaus koskee vainon kohteeksi joutuneita. Mielestäni myös sodan tai muun katastrofin jaloista pakenevia, vaikka Geneven pakolaissopimus ei heitä käsittele. Lisäksi mielestäni turvapaikkaoikeus pitäisi laajentaa koskemaan niitä, jotka eivät voi sairauden tai taloudellisten olosuhteiden perusteella selvitä lähtömaissaan. Vapaan liikkumisen toteuttamista turvapaikkaoikeuden perusteella käsittelen seuraavassa kirjoituksessani aiheesta.

Kolmas vapaus koskee niitä, jotka haluavat muuttaa Suomeen (tai mihin tahansa muualle) tekemään työtä ja noudattaa maan lakeja ja hyviä tapoja. Neljäs vapaus on universaali. Kolmatta ja neljättä vapautta käsittelen myöhemmin erillisissä kirjoituksissa.

Mielestäni näistä vapauksista mihinkään ei välttämättä kuulu vapautta muuttaa mihin tahansa ilman ennakkoehtoja. Ajan kuluessa näiden ennakkoehtojen merkitys kuitenkin vähenee. Talousjärjestelmä on globaali, tuotantojärjestelmä kaikkialla yhä samanlaisempi, ja tätä myötä myös lait, tavat kulttuuri homogeenistuvat. Tässä kehityksessä on hyvät ja huonot puolensa, mutta se on välttämätön, ja sen seurauksena pelisäännöt kaikkialla tulevat olemaan suurin piirtein samat.

Antti Rautiainen

Mitä jos kaikki halukkaat tulisivat?

1. Osa: Rajat auki ja tervetuloa
2. Osa: Voivatko kaikki pakolaiset tulla?
3. Osa: Mitä jos kaikki halukkaat työntekijät tulisivat? 
4. Osa: Mitä jos kansalaisuus olisi globaalia?
5. Ja viimeinen osa: Mitä jos Suomeen tulijoita olisi satojatuhansia?

 

]]>
24 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262515-rajat-auki-ja-tervetuloa#comments Antti Rinne Kai Mykkänen Maahanmuutto Turvapaikanhakijat Vapaa liikkuvuus Sun, 14 Oct 2018 11:58:50 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262515-rajat-auki-ja-tervetuloa