Antti Rautiainen

Kaikki blogit puheenaiheesta Elokuva

Joonas Berghällin kummallinen kuva miehistä

Arvostan suuresti Joonas Berghällin hyviä tarkoitusperiä. Hän tahtoo tehdä hyvää ja se on hieno asia. Hänen uusi elokuvansa Miehiä ja poikia jätti minut kuitenkin hieman hämmennyksen valtaan.

Ensinnäkin kehut: Berghäll osaa toden totta ohjata. Kuvat ja leikkaus ovat upeita. Dokumentti on kaikilla tasoille todella laadukasta työtä.

Ongelmana on sen sisältö. Mikä on elokuvan pointti? Näitä surkeita tarinoita on ennenkin kuultu. Pohjimmiltaan kyse on vain keskimääräistä laadukkaammasta jaksosta Mirja Pyykön tirkistelyohjelmia.

Luontosinfonia on hieno ylistys Suomen luonnolle. Mitä luonto on sinulle?

Mikä on sinun suhteesi Suomen suurimpaan rikkauteen, luontoon? Todenäköisesti rakas, koska me kaikki suomalaiset oleme vielä sielussamme kovin lähellä metsiä, järviä, lunta ja taivasta. Rakas toki varmasti monella eri tavalla. 

Death of Stalin: arvostelu

Aluksi englanninkielisyys häiritsi minua tässä Armando Iannuccin Venäjällä kielletyssä komediassa, mutta pian siihen tottui, koska monet tilanteet ja huumori olivat riittävän venäläisiä. Myös ärsytti ettei elokuvan nimeä ole käännetty suomeksi, vaikka se kääntyisi helposti. 

Nauroin paljon, en tiedä olisiko elokuva yhtä hauska jos ei tuntisi lainkaan Neuvostoliiton historiaa. Totalitarismin makaaberit puolet tuottavat kyllä universaalia huumoria, joten saattaisi ollakin.

Alejandro Inarritun "Birdman"

1.

Meksikolaistaustaisen Alejandro Inarritun käsikirjoittaman ja ohjaaman elokuvan "Birdman" meillä aikanaan saamat arvostelut ovat jälleen masentava esimerkki maassamme käytävän elokuvakeskustelun tasosta. Ei niin, etteivätkö meikäläisetkin kriitikot olisi ylistäneet filmiä, toki ylistävät, melkein yhtenä kuorona, vaan niin, ettei yksikään kriitikko ole poikennut ruodusta ja uskaltautunut mihinkään vähänkään syvemmän tason tulkintoihin.

Sadismia 1600-luvun Ruotsissa

Vilkaisin juuri Mika Kaurismäen elokuvaa vuonna 1689 kuolleesta kuningatar Kristiinasta. 1640-lukua kuvaavassa alkuvaiheessa Kristiina toteaa englanniksi, että Lutherin "austerity is sadistic".

Markiisi de Sade syntyi vuonna 1740. Vaihdoin kanavaa.

Onko jotain pyhää, mihin ei saa koskea?

Tämä kirjoitus ei käsittele uskontoa, vaikka pyhiä asioita pohdiskelenkin. Mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä? Onko taiteessa jotain, niin pyhää että siihen ei saa koskea. Yksi todella pyhä asia suomalaisille on Tuntematon sotilas. Kun Louhimies kertoi tekevänsä Tuntemattoman sotilaan, niin oli kuohunta valmista. Saako niin pyhään teokseen koskea, miksi tehdä siitä kolmas versio, ei tule onnistumaan. Nyt kun saatu Tuntematon sotilas ensi-iltaan, niin jokainen voi todeta oliko se onnistunut vai ei. Minut se yllätti täysin ja todellakin positiivisesti.

Kauhun puolesta

Viehtymys pelkoon, turvalliseen pelon kokemiseen, on kirjoitettu ihmiskunnan syvimpiin tunteisiiin.  Kummitustarinoita kerrottiin luultavasti jo homo sapiensin alkutaipaleen iltanuotioilla, heti sen jälkeen kun homo sapiens oli tajunnut oman kuolevaisuutensa, ja oman elinaikansa rajallisuuden.

 

Nykyaikana kuolemalla leikittelevä kauhuviihde voi hyvin, mutta se on silti aliarvostetussa asemassa. Kauhuelokuvat ja kauhukirjat ovat taiteen paaria-luokkaa, vaikka tuotostensa parissa ihminen pääsee kasvotusten elämän suurimman kysymyksen, eli oman kuolemansa kanssa.

Voiko sotaelokuva olla sodanvastainen?

Kalle Kinnunen katsoi kesäkuussa Aki Louhiniemen uuden Tuntemattoman sotilaan trailerin, ja kommentoi sitä paatokselliseksi ja propagandistiseksi . Näin sen voi nähdä, mutta itse mietin voiko sotaelokuva mitenkään täysin välttää propagandistisuuden, eli olla antimilitaristinen?

Leo Jokela - sivuosien sankari

Koomikon kohtalo on kova. Näyttelijä Leo Jokela (1927-1975) toivoi parhaina päivinään eräässä lehtihaastattelussa, pilke silmäkulmassa tietenkin, että hänet otettaisiin vakavasti ”eikä hirnuttaisi heti, kun jalot piirteeni ilmestyvät valkokankaalle”.

Leo Jokela saa syyttää itseään, että hänelle naurettiin ja nauretaan yhä. Silmät tummat kuin yö, jonka Jokela lauloi etsivä Kokkina Komisario Palmun erehdyksessä, on äänestetty suomalaisen elokuvan hauskimmaksi kohtaukseksi.

Cheek-elokuvan juonipaljastukset

Elokuvan alkukohtauksessa ei ole dialogia. Keikkabussi posottaa keskellä perisuomalaista maisemaa kohti Mäntsälää, jossa Cheekin aka Jare Tiihonen (Antti Holma, toimintakohtauksissa Steven Seagall) on määrä pitää suuren luokan Stadionkonsertti.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä