Sota http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132680/all Sat, 07 Oct 2017 09:09:56 +0300 fi Kyyhkysestä haukaksi http://paulijuhanipitknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244044-kyyhkysesta-haukaksi <p>Suomi ei allekirjoita ydinasekieltosopimusta. Suhtautumisessaan Suomi on muuttumassa Presidentti Sauli Niinistön johdolla kyyhkysestä haukaksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomi ei allekirjoita ydinasekieltosopimusta. Suhtautumisessaan Suomi on muuttumassa Presidentti Sauli Niinistön johdolla kyyhkysestä haukaksi.

]]>
9 http://paulijuhanipitknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244044-kyyhkysesta-haukaksi#comments Rauha Sota Ydinpommi YK Sat, 07 Oct 2017 06:09:56 +0000 Pauli Pitkänen http://paulijuhanipitknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244044-kyyhkysesta-haukaksi
Rauhan aika http://paulijuhanipitknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243875-rauhan-aika <p>Suomi on siirtynyt rauhan aikaan, natojoukot harjoittelevat maassamme. Nyt meidän on hyvä olla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomi on siirtynyt rauhan aikaan, natojoukot harjoittelevat maassamme. Nyt meidän on hyvä olla.

]]>
18 http://paulijuhanipitknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243875-rauhan-aika#comments Aika Presidentti Rauha Sota Wed, 04 Oct 2017 03:15:12 +0000 Pauli Pitkänen http://paulijuhanipitknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243875-rauhan-aika
Tarvitsemmeko maailmansodan http://kajgran.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243561-tarvitsemmeko-maailmansodan <p>Islamistit ovat pitkään toimineet terrorin lipunkantajina, mutta harvemmin median huomio kiinnittyy Euroopan kotikutoisiin häirikköihin. Natsistinen Nordiska Motståndsrörelsen aikoo tulevana lauantaina pitää suuren mielenosoituksen Göteborgissa ja paikalle kuvittelevat saavansa jopa 1000 mielenosoittajaa. Nähtäväksi jää, mutta eipä muutaman natsihäirikön mielenosoitus juuri kiinnosta. Ovathan he oikeutettu mielenosoituksiin siinä missä muutkin. Loppujen lopuksi noilla ei juuri ole muuta yhteistä Hitlerin vasemmistolaisen kansallissosialismin kanssa kuin viha ja väkivalta, jotka ovat alempitasoisten ihmisten tapa ratkaista omat mielenterveysongelmansa.</p><p>Pahemmaksi asian tekee, että &quot;rauhaa rakastavat&quot; Pohjois-Euroopan &quot;fasisminvastaiset&quot; liikkeet ovat yhdessä päättäneet kokoontua Göteborgiin sotimaan fasisteja vastaan.</p><p>Useista maista Suomi mukaan lukien järjestetään linja-autokuljetuksia Göteborgiin, jotta halukkaat tappelupukarit pääsevät vuodattamaan verta uuden äärivasemmistolaisen yhteiskuntajärjestelmän puolesta. Tulijoita on ainakin Tanskasta, Suomesta, Ruotsista ja Norjasta.</p><p>AFA (Antifacistisk aktion) on julkaissut rähinöinti- ja tappeluohjekirjan, jossa mm. lukee: &quot;<em>Pyri lyömään kasvoihin, palleaan tai jos vastassa on mies, niin munille.</em>&quot;</p><p>Samanlaisia ilmiöitä olemme nähneet Suomessa ja pahimmat olivat kesällä Hampurissa.</p><p>Kun näiden ääriliikkeiden mellakointia seuraa ja etenkin sitä, kuinka huolettomasti molemmin puolin suhtautuvat väkivaltaan, niin minun on ikäväkseni tunnustettava.</p><p><strong><em>Maailma ei tule järkiinsä ilman uutta totalitaarista sotaa. Näin se vaan on.</em></strong></p><p><a href="https://www.facebook.com/AutonomousRevolutionaryNordicAlliance/posts/349971372114613">Tässä linkki erään anarkistisivuston kehoitukseen osallistua mellakointiin</a> ja alempana GP:n juttu aiheesta (vaatinee kirjautumisen facebookiin).</p><p><a href="http://www.gp.se/nyheter/g%C3%B6teborg/nazimarschen-utl%C3%A4ndska-v%C3%A4nsterextremister-i-bussar-till-g%C3%B6teborg-1.4675342">Linkki alkuperäiseen GP:n lehtijuttuun.</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Islamistit ovat pitkään toimineet terrorin lipunkantajina, mutta harvemmin median huomio kiinnittyy Euroopan kotikutoisiin häirikköihin. Natsistinen Nordiska Motståndsrörelsen aikoo tulevana lauantaina pitää suuren mielenosoituksen Göteborgissa ja paikalle kuvittelevat saavansa jopa 1000 mielenosoittajaa. Nähtäväksi jää, mutta eipä muutaman natsihäirikön mielenosoitus juuri kiinnosta. Ovathan he oikeutettu mielenosoituksiin siinä missä muutkin. Loppujen lopuksi noilla ei juuri ole muuta yhteistä Hitlerin vasemmistolaisen kansallissosialismin kanssa kuin viha ja väkivalta, jotka ovat alempitasoisten ihmisten tapa ratkaista omat mielenterveysongelmansa.

Pahemmaksi asian tekee, että "rauhaa rakastavat" Pohjois-Euroopan "fasisminvastaiset" liikkeet ovat yhdessä päättäneet kokoontua Göteborgiin sotimaan fasisteja vastaan.

Useista maista Suomi mukaan lukien järjestetään linja-autokuljetuksia Göteborgiin, jotta halukkaat tappelupukarit pääsevät vuodattamaan verta uuden äärivasemmistolaisen yhteiskuntajärjestelmän puolesta. Tulijoita on ainakin Tanskasta, Suomesta, Ruotsista ja Norjasta.

AFA (Antifacistisk aktion) on julkaissut rähinöinti- ja tappeluohjekirjan, jossa mm. lukee: "Pyri lyömään kasvoihin, palleaan tai jos vastassa on mies, niin munille."

Samanlaisia ilmiöitä olemme nähneet Suomessa ja pahimmat olivat kesällä Hampurissa.

Kun näiden ääriliikkeiden mellakointia seuraa ja etenkin sitä, kuinka huolettomasti molemmin puolin suhtautuvat väkivaltaan, niin minun on ikäväkseni tunnustettava.

Maailma ei tule järkiinsä ilman uutta totalitaarista sotaa. Näin se vaan on.

Tässä linkki erään anarkistisivuston kehoitukseen osallistua mellakointiin ja alempana GP:n juttu aiheesta (vaatinee kirjautumisen facebookiin).

Linkki alkuperäiseen GP:n lehtijuttuun.

 

 

 

]]>
3 http://kajgran.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243561-tarvitsemmeko-maailmansodan#comments Sota Terrori Thu, 28 Sep 2017 07:29:58 +0000 Kaj Granlund http://kajgran.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243561-tarvitsemmeko-maailmansodan
Miksi Donbassin konflikti jäätyy? http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242664-miksi-donbassin-konflikti-jaatyy <p>Sodat ovat usein typeriä, mutta eivät juuri koskaan mielettömiä. En kannata, mutta ymmärrän ajattelua, jossa kymmeniä tai satoja vuosia sitten menetettyjä maaplänttejä pidetään omina, ja potut halutaan kostaa pottuina sukupolvia myöhemmin.</p><p>Sodat ovat ajatusmallin luonnollinen seuraus, ja linjasta luopuminen on poikkeuksellisempaa kuin sotiminen. Näkisin, että luopuminen voi tapahtua vain kolmessa tapauksessa.</p><p>1. On saavutettu riittävän suuri voitto sodassa</p><p>Esimerkki tästä on Neuvostoliiton voitto toisessa maailmansodassa. Saksalaiset ja natsit ovat venäläisten rivikansalaisten puheessa yhä synonyymejä, mutta halua sotia saksalaisten kanssa ei tällä hetkellä ole (toki tämä halu voidaan tarpeen vaatiessa nopeasti luoda kansaa kiihottamalla). Maailmansodan aikana varmaankin osa venäläisistä halusi tappaa kaikki saksalaiset (kuten natsit halusivat tehdä juutalaisille) tai tehdä heistä orjia (kuten natsit halusivat tehdä slaaveille), mutta näistä kumpaakaan ei toteutettu. Monistakin syistä, mutta yksi syy oli, että voitto oli muutenkin suurimmalle osalle tarpeeksi totaalinen tyydyttämään sekä kunniantunnon että kostonhalun.</p><p>2. On kärsitty riittävän suuri tappio sodassa</p><p>Esimerkki tästä on Saksan tappio toisessa maailmansodassa. Valloitussotien ja pelkkien interventioidenkin kannatus on edelleen Saksassa vähäistä, vaikka sodasta on kulunut jo 70 vuotta</p><p>3. On ymmärretty, ettei sotimalla voida enää mitenkään saavuttaa parempaa asemaa</p><p>Esimerkki tästä on Suomen tappio toisessa maailmansodassa. Suomi ei kärsinyt totaalista tappiota, Suomen henkilö- ja materiaaliset tappiot jäivät vähäisiksi muihin akselivaltoihin verrattuna. Vuoden 1944 aikana Suomen hallitus ja sodanjohto kuitenkin ymmärsivät, ettei sotimisen jatkaminen kannata. Siksi päätettiin neuvotella rauhasta. Rauhansopimuksen ehdot kuultuaan todella moni olisi halunnut jatkaa sotimista, kuvitellen että Suomi olisi voinut pärjätä Neuvostoliitolle. Nykyisen puolustusministerimme sankarina pitämä Lauri Törni jopa suunnitteli vallankaappausta sotimisen jatkamiseksi. Hanke kuitenkin kuivui kokoon.</p><p>Miksi nykyajan konfliktit jäätyvät?</p><p>Nykyään sodissa tapahtuu harvemmin mitään näistä kolmesta. Sotien alkaessa kansainvälinen yhteisö reagoi, ja erilaisten painostuskeinojen avulla saadaan aikaan tulitaukoja ennen kuin yksikään kolmesta ehdosta täyttyy. Näin on käynyt suurimmassa osassa entisen Neuvostoliiton alueen konflikteissa: Nagorno-Karabahissa, Abhasiassa, Etelä-Ossetiassa, Transnistriassa ja viimeksi Krimillä ja Donbassissa. Pysyvään ratkaisuun ovat päätyneet vain Georgian ja Tadžikistanin sisällissodat ja Tšetšenian sota. Näistä viimeisin tosin jatkuu osana maailmanlaajuista islamistista taistelua sekulaaria maailmanjärjestystä vastaan, mutta päämäärät eroavat täysin alkuperäisestä tšetšeeninationalistisesta projektista.</p><p>25.8. alkaneeseen uuteen tulitaukoon asti Donbassin konflikti on ollut jäätyneeksi konfliktiksi melko kuuma. Kuolonuhreita on tullut viikoittain, vaikka rintama ei ole liikkunut helmikuun 2015 jälkeen. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että väkivalta saattaa laskea samalle tasolle kun Nagorno-Karabahissa, Abhasiassa, Etelä-Ossetiassa. Näissä silloin tällöin paukkuu, mutta kuolonuhreja tulee harvoin.</p><p>Suhteellisen pysyvästä tulitauosta huolimatta Donbassissa ei kuitenkaan ole rauhansopimusta jota oltaisiin toteuttamassa, eikä sellaista tule syntymään vuosikausiin. Minskin sopimus on Ukrainassa epäsuosittu, <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240901-minsk-ii-sopimus-on-venajan-voitto">syistä joita listasin </a>viime kuussa. Ukraina kärsi tappion, mutta ei niin suurta sellaista että sotahalut olisivat huvenneet. Separatistit ja heitä tukeva Venäjä saavuttivat vain laihan voiton. He kontroloivat maa-aluetta joka on vain murto-osa tavoitellusta, aluetta jolla ei ole minkäänlaista kansainvälisesti tunnustettua statusta. Ukrainassa ei uskota sotimisen kannattavan lyhyellä aikavälillä. Siellä kuitenkin toivotaan laajasti, että joskus lähivuosina sotiminen on jälleen mahdollista. Ajatellaan, että kansainvälinen painostus tai talousvaikeudet saavat Venäjän vetämään tukensa pois separatisteilta, ja uskotaan, että ilman Venäjän tukea separatistit kärsivät pikaisen tappion.</p><p>Ukrainan presidentti &nbsp;on erittäin epäsuosittu. Yksi syy epäsuosioon on Minskin rauhansopimus jota pidetään epäedullisena. Mikäli Porošenkon tukijat kärsivät rökäletappion ensi vuoden parlamenttivaaleissa, hänen kautensa saatetaan lopettaa ennenaikaisesti. Mikäli kansan tahto toteutuu, presidentiksi valitaan joku, joka valmistautuu valtaamaan Donbassin takaisin, ennemmin tai myöhemmin.</p><p>Näin tapahtui Georgiassa vuonna 2004. Presidentiksi valittiin Mihail Saakašvili, jonka ohjelman tärkeimmät lupaukset olivat korruption vähentäminen ja Abhasian ja Etelä-Ossetian valloittaminen takaisin. Saakašvili oli maansa mittakaavassa rehellinen poliitikko. Hän toteutti ensimmäisen lupauksen ja yritti toteuttaa toista, hyökkäämällä Etelä-Ossetiaan vuonna 2008. Takaisinvalloitus oli myös lähellä onnistua. Mikäli Georgia olisi onnistunut tukkimaan Rokin tunnelin, ei Venäjä olisi saanut lisäjoukkoja Etelä-Ossetiaan päiväkausiin, ja kansainvälisen yhteisön paine olisi ehkä ehtinyt rauhoittaa tilanteen ennen Venäjän kostoa. Jostain syystä tämä epäonnistui, ja Georgia kärsi sodassa murskatappion. Yritys oli kuitenkin vakavastiotettava, äänestäjät saivat mitä olivat halunneet.</p><p>Sama voi toistua Donbassissa lähivuosina tai lähivuosikymmeniä, koska usko voiton mahdollisuuteen on Ukrainassa vankka. Olisiko uusi sota oikeutettu? Joissain suhteissa olisi. Abhasia ja Etelä-Ossetia ovat molemmat demokraattisempia kuin Venäjä, alueiden väkivaltaista takaisinvaltausta tukevat lähinnä vain alueilta paenneet georgialaiset. Toisin on Donetskin ja Luhanskin kansantasavalloissa. Nämä ovat ovat stalinistisia diktatuureja, joissa toisinajattelu ja ylipäätänsä kaikki riippumaton yhteiskunnallinen toiminta ovat täysi mahdottomuus. Moni alueelle jäänyt tukee separatisteja, mutta stalinistinen hallinto on merkki siitä, etteivät uudet vallanpitäjät usko kansan tukeen. Toisaalta vaikka Kiovassa on huomattavasti poliittisia vapauksia, separatisteilta takaisin vallatuilla alueilla ne ovat paljon heikommat &ndash; Ukrainan salainen poliisi SBU iskee nopeasti mikäli epäilee pienintäkin epälojaalisuutta keskushallintoa kohtaan.</p><p>Ukrainalaisten usko takaisinvaltauksen suhteelliseen verettömyyteen on kuitenkin naivi. Kun puhun ukrainalaisista, puhun mielipidetiedustelujen enemmistöstä &ndash; toki Ukrainassa on myös rauhanneuvottelujen kannattajia ja separatistien ymmärtäjiä, mutta heitä on vähemmistö. Donbassin separatisteilla on aseissa Venäjän joukkojen lisäksi kymmeniä tuhansia paikallisia, joilla on ollut kolme vuotta aikaa opetella sotimista. Vaikka Venäjä vetäisi pois tukensa, osa Venäjän aseista jäisi varmasti paikan päälle. Vuonna 1999 Venäjän armeijalta kesti yli neljä kuukautta vallata Tšetšenian tasanko, jonka puolustajia oli vain murto-osa siitä kuinka paljon &rdquo;kansantasavalloilla&rdquo; on paikallisia puolustajia. Donbassin väkivaltainen takaisinvaltaus voisi hyvinkin vaatia yli 10 000 kuolonuhria, joista tuhannet siviilejä.</p><p>Voi pohtia, mikä on pienempi paha &ndash; tämä määrä verenvuodatusta vain &rdquo;kansantasavaltojen&rdquo; stalinistinen diktatuuri. Minulla ei ole tähän yksinkertaista vastausta. Todennäköisesti sotilaallinen ratkaisu Ukrainan eduksi ei kuitenkaan tule mahdolliseksi moneen vuoteen, voi olla ettei se mahdollistu koskaan. Tämä on argumentti sen puolesta, että Minskin sopimukseen pohjautuva kompromissi olisi pienempi paha.</p><p>Ukrainalaiset eivät myöskään halua antaa separatisteille minkäänalisia poliittisia myönnytyksiä alueellisen itsehallinnon muodossa. Tällä hetkellä ukrainalaisten enemmistölle kelpaa ainoastaan täydellinen voitto. Vaikka separatistien nykyinen totalitaarinen ja Venäjän kontroloima hallinto on vastenmielinen, on Ukrainan sisäisellä idän ja lännen vastakkainasettelulla pitkät perinteet. Ukraina on valtava, sisäisesti heterogeeninen valtio. Muualla kuin Krimillä Ukrainan asukkaiden valtaenemmistö on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen identifioitunut ennen kaikkea Ukrainaan, mutta tämä identiteetti on ollut hyvin erilainen idässä ja lännessä. Nyt länsi haluaa kuitenkin päättää kaikesta itse, ja nujertaa idän täydellisesti. Laajempi itsehallinto ja federalismi olisivat looginen kompromissi ottaen huomioon Ukrainan sisäiset jännitteet, mutta toistaiseksi sota on vain vähentänyt kompromissihalukkuutta. Siksi Donbassin konflikti tulee jäätymään, siihen asti kunnes jompi kumpi osapuoli olettaa mahdollisuutensa koittaneen ja hyökkää.</p><p>Antti Rautiainen</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sodat ovat usein typeriä, mutta eivät juuri koskaan mielettömiä. En kannata, mutta ymmärrän ajattelua, jossa kymmeniä tai satoja vuosia sitten menetettyjä maaplänttejä pidetään omina, ja potut halutaan kostaa pottuina sukupolvia myöhemmin.

Sodat ovat ajatusmallin luonnollinen seuraus, ja linjasta luopuminen on poikkeuksellisempaa kuin sotiminen. Näkisin, että luopuminen voi tapahtua vain kolmessa tapauksessa.

1. On saavutettu riittävän suuri voitto sodassa

Esimerkki tästä on Neuvostoliiton voitto toisessa maailmansodassa. Saksalaiset ja natsit ovat venäläisten rivikansalaisten puheessa yhä synonyymejä, mutta halua sotia saksalaisten kanssa ei tällä hetkellä ole (toki tämä halu voidaan tarpeen vaatiessa nopeasti luoda kansaa kiihottamalla). Maailmansodan aikana varmaankin osa venäläisistä halusi tappaa kaikki saksalaiset (kuten natsit halusivat tehdä juutalaisille) tai tehdä heistä orjia (kuten natsit halusivat tehdä slaaveille), mutta näistä kumpaakaan ei toteutettu. Monistakin syistä, mutta yksi syy oli, että voitto oli muutenkin suurimmalle osalle tarpeeksi totaalinen tyydyttämään sekä kunniantunnon että kostonhalun.

2. On kärsitty riittävän suuri tappio sodassa

Esimerkki tästä on Saksan tappio toisessa maailmansodassa. Valloitussotien ja pelkkien interventioidenkin kannatus on edelleen Saksassa vähäistä, vaikka sodasta on kulunut jo 70 vuotta

3. On ymmärretty, ettei sotimalla voida enää mitenkään saavuttaa parempaa asemaa

Esimerkki tästä on Suomen tappio toisessa maailmansodassa. Suomi ei kärsinyt totaalista tappiota, Suomen henkilö- ja materiaaliset tappiot jäivät vähäisiksi muihin akselivaltoihin verrattuna. Vuoden 1944 aikana Suomen hallitus ja sodanjohto kuitenkin ymmärsivät, ettei sotimisen jatkaminen kannata. Siksi päätettiin neuvotella rauhasta. Rauhansopimuksen ehdot kuultuaan todella moni olisi halunnut jatkaa sotimista, kuvitellen että Suomi olisi voinut pärjätä Neuvostoliitolle. Nykyisen puolustusministerimme sankarina pitämä Lauri Törni jopa suunnitteli vallankaappausta sotimisen jatkamiseksi. Hanke kuitenkin kuivui kokoon.

Miksi nykyajan konfliktit jäätyvät?

Nykyään sodissa tapahtuu harvemmin mitään näistä kolmesta. Sotien alkaessa kansainvälinen yhteisö reagoi, ja erilaisten painostuskeinojen avulla saadaan aikaan tulitaukoja ennen kuin yksikään kolmesta ehdosta täyttyy. Näin on käynyt suurimmassa osassa entisen Neuvostoliiton alueen konflikteissa: Nagorno-Karabahissa, Abhasiassa, Etelä-Ossetiassa, Transnistriassa ja viimeksi Krimillä ja Donbassissa. Pysyvään ratkaisuun ovat päätyneet vain Georgian ja Tadžikistanin sisällissodat ja Tšetšenian sota. Näistä viimeisin tosin jatkuu osana maailmanlaajuista islamistista taistelua sekulaaria maailmanjärjestystä vastaan, mutta päämäärät eroavat täysin alkuperäisestä tšetšeeninationalistisesta projektista.

25.8. alkaneeseen uuteen tulitaukoon asti Donbassin konflikti on ollut jäätyneeksi konfliktiksi melko kuuma. Kuolonuhreita on tullut viikoittain, vaikka rintama ei ole liikkunut helmikuun 2015 jälkeen. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että väkivalta saattaa laskea samalle tasolle kun Nagorno-Karabahissa, Abhasiassa, Etelä-Ossetiassa. Näissä silloin tällöin paukkuu, mutta kuolonuhreja tulee harvoin.

Suhteellisen pysyvästä tulitauosta huolimatta Donbassissa ei kuitenkaan ole rauhansopimusta jota oltaisiin toteuttamassa, eikä sellaista tule syntymään vuosikausiin. Minskin sopimus on Ukrainassa epäsuosittu, syistä joita listasin viime kuussa. Ukraina kärsi tappion, mutta ei niin suurta sellaista että sotahalut olisivat huvenneet. Separatistit ja heitä tukeva Venäjä saavuttivat vain laihan voiton. He kontroloivat maa-aluetta joka on vain murto-osa tavoitellusta, aluetta jolla ei ole minkäänlaista kansainvälisesti tunnustettua statusta. Ukrainassa ei uskota sotimisen kannattavan lyhyellä aikavälillä. Siellä kuitenkin toivotaan laajasti, että joskus lähivuosina sotiminen on jälleen mahdollista. Ajatellaan, että kansainvälinen painostus tai talousvaikeudet saavat Venäjän vetämään tukensa pois separatisteilta, ja uskotaan, että ilman Venäjän tukea separatistit kärsivät pikaisen tappion.

Ukrainan presidentti  on erittäin epäsuosittu. Yksi syy epäsuosioon on Minskin rauhansopimus jota pidetään epäedullisena. Mikäli Porošenkon tukijat kärsivät rökäletappion ensi vuoden parlamenttivaaleissa, hänen kautensa saatetaan lopettaa ennenaikaisesti. Mikäli kansan tahto toteutuu, presidentiksi valitaan joku, joka valmistautuu valtaamaan Donbassin takaisin, ennemmin tai myöhemmin.

Näin tapahtui Georgiassa vuonna 2004. Presidentiksi valittiin Mihail Saakašvili, jonka ohjelman tärkeimmät lupaukset olivat korruption vähentäminen ja Abhasian ja Etelä-Ossetian valloittaminen takaisin. Saakašvili oli maansa mittakaavassa rehellinen poliitikko. Hän toteutti ensimmäisen lupauksen ja yritti toteuttaa toista, hyökkäämällä Etelä-Ossetiaan vuonna 2008. Takaisinvalloitus oli myös lähellä onnistua. Mikäli Georgia olisi onnistunut tukkimaan Rokin tunnelin, ei Venäjä olisi saanut lisäjoukkoja Etelä-Ossetiaan päiväkausiin, ja kansainvälisen yhteisön paine olisi ehkä ehtinyt rauhoittaa tilanteen ennen Venäjän kostoa. Jostain syystä tämä epäonnistui, ja Georgia kärsi sodassa murskatappion. Yritys oli kuitenkin vakavastiotettava, äänestäjät saivat mitä olivat halunneet.

Sama voi toistua Donbassissa lähivuosina tai lähivuosikymmeniä, koska usko voiton mahdollisuuteen on Ukrainassa vankka. Olisiko uusi sota oikeutettu? Joissain suhteissa olisi. Abhasia ja Etelä-Ossetia ovat molemmat demokraattisempia kuin Venäjä, alueiden väkivaltaista takaisinvaltausta tukevat lähinnä vain alueilta paenneet georgialaiset. Toisin on Donetskin ja Luhanskin kansantasavalloissa. Nämä ovat ovat stalinistisia diktatuureja, joissa toisinajattelu ja ylipäätänsä kaikki riippumaton yhteiskunnallinen toiminta ovat täysi mahdottomuus. Moni alueelle jäänyt tukee separatisteja, mutta stalinistinen hallinto on merkki siitä, etteivät uudet vallanpitäjät usko kansan tukeen. Toisaalta vaikka Kiovassa on huomattavasti poliittisia vapauksia, separatisteilta takaisin vallatuilla alueilla ne ovat paljon heikommat – Ukrainan salainen poliisi SBU iskee nopeasti mikäli epäilee pienintäkin epälojaalisuutta keskushallintoa kohtaan.

Ukrainalaisten usko takaisinvaltauksen suhteelliseen verettömyyteen on kuitenkin naivi. Kun puhun ukrainalaisista, puhun mielipidetiedustelujen enemmistöstä – toki Ukrainassa on myös rauhanneuvottelujen kannattajia ja separatistien ymmärtäjiä, mutta heitä on vähemmistö. Donbassin separatisteilla on aseissa Venäjän joukkojen lisäksi kymmeniä tuhansia paikallisia, joilla on ollut kolme vuotta aikaa opetella sotimista. Vaikka Venäjä vetäisi pois tukensa, osa Venäjän aseista jäisi varmasti paikan päälle. Vuonna 1999 Venäjän armeijalta kesti yli neljä kuukautta vallata Tšetšenian tasanko, jonka puolustajia oli vain murto-osa siitä kuinka paljon ”kansantasavalloilla” on paikallisia puolustajia. Donbassin väkivaltainen takaisinvaltaus voisi hyvinkin vaatia yli 10 000 kuolonuhria, joista tuhannet siviilejä.

Voi pohtia, mikä on pienempi paha – tämä määrä verenvuodatusta vain ”kansantasavaltojen” stalinistinen diktatuuri. Minulla ei ole tähän yksinkertaista vastausta. Todennäköisesti sotilaallinen ratkaisu Ukrainan eduksi ei kuitenkaan tule mahdolliseksi moneen vuoteen, voi olla ettei se mahdollistu koskaan. Tämä on argumentti sen puolesta, että Minskin sopimukseen pohjautuva kompromissi olisi pienempi paha.

Ukrainalaiset eivät myöskään halua antaa separatisteille minkäänalisia poliittisia myönnytyksiä alueellisen itsehallinnon muodossa. Tällä hetkellä ukrainalaisten enemmistölle kelpaa ainoastaan täydellinen voitto. Vaikka separatistien nykyinen totalitaarinen ja Venäjän kontroloima hallinto on vastenmielinen, on Ukrainan sisäisellä idän ja lännen vastakkainasettelulla pitkät perinteet. Ukraina on valtava, sisäisesti heterogeeninen valtio. Muualla kuin Krimillä Ukrainan asukkaiden valtaenemmistö on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen identifioitunut ennen kaikkea Ukrainaan, mutta tämä identiteetti on ollut hyvin erilainen idässä ja lännessä. Nyt länsi haluaa kuitenkin päättää kaikesta itse, ja nujertaa idän täydellisesti. Laajempi itsehallinto ja federalismi olisivat looginen kompromissi ottaen huomioon Ukrainan sisäiset jännitteet, mutta toistaiseksi sota on vain vähentänyt kompromissihalukkuutta. Siksi Donbassin konflikti tulee jäätymään, siihen asti kunnes jompi kumpi osapuoli olettaa mahdollisuutensa koittaneen ja hyökkää.

Antti Rautiainen

 

]]>
0 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242664-miksi-donbassin-konflikti-jaatyy#comments Petro Porošenko Sota Turpo Ukraina Venäjä Sun, 10 Sep 2017 18:52:28 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242664-miksi-donbassin-konflikti-jaatyy
Asevelvollisen näkökulma - Asevelvollisuus takaa Suomen ulkoisen turvallisuuden? http://markopeltola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242605-takaako-yleinen-asevelvollisuus-suomen-ulkoisen-turvallisuuden <p><strong>Suomen armeijan reservi on Suomen pienestä koosta huolimatta määrällisesti Euroopan kärkipäässä. Pitäisikö sen olla jatkossakin? Jos nyt ei Suomelle olekaan uhkia niin onko niitä mahdollisesti tulevaisuudessa?</strong></p><p>En nyt vastaa seuraavassa edellisiin kysymyksiin sisäisen turvallisuuden kannalta, vaikka joku voikin aina saivarrella, kuinka esimerkiksi armeijaan kohdennetut rahat voisi käyttää toimeentulon minimissä painiviin ja siten vähentää radikalisoitumista. Näitä pitkiä kaikki vaikuttaa kaikkeen - periaatteella muodostettuja ketjuja on loputtomiin. Siispä keskityn vain yksinkertaisesti ulkoiseen turvallisuuteen.</p><p><strong>Suomen asevoimien tehtävänä on 1. Suomen sotilaallinen puolustaminen 2. muiden viranomaisten tukeminen sekä 3. osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan</strong> (Takanen, Kari 2012, 3). taannoin elokuussa yhtenä oppituntinamme eräs kapteeniluutnantti kertoi, että puolustusvoimille on lisätty neljäskin tehtävä: avunanto niille maille niiden pyytäessä, jotka ovat kanssamme jonkinlaisessa puolustusyhteistyössä, mutta itse laskisin sen sisältyvän kolmanteen.</p><p>Näin Suomen puolustusvoimat tukevat maamme ja ympäristömme vakautta. Jos pidämme näistä periaatteista kiinni, tapahtui ympärillä mitä tahansa, niin turvallisuutemme on mielestäni taattu.</p><p>Tällä hetkellä turvallisuuspoliittinen ympäristömme on kuitenkin vakaa lukuun ottamatta terroristitoimintaa ja Iänikuista Venäjää - Niin, Venäjä - Emme voi tietää, millainen järjestelmä tulevaisuudessa sinne tulee. En usko, että Venäjä saavuttaa koskaan demokratiaa ja näin ollen Neuvostoliiton alkuaikojen kaltainen diktatuuri on aivan mahdollinen vielä joskus - Ei varmastikaan nyt, mutta miksei esimerkiksi 100 vuoden päästä. Ja jos me aloitamme puolustusvoimien rapauttamisen nyt, sillä on 100 vuoden aikana hyvin aikaa rapautua. Ei kannata ajatella, että silloin kun tilanne kärjistyy, kannattaa vasta sitten ruveta parantamaan puolustusvoimia. Mainitsemani kapteeniluutnantti kertoi, että turvallisuuspolitiikassa pyritään olemaan aina vähintään askeleen uhkaa edellä. Turun terrori-iskujenkin aikaan me täällä Upinniemessä kohotimme valmiutta.</p><p>Eli siis tarkemmin sanottuna Suomen asevoimat vakauttavat hyvin Itämeren aluetta ollessaan määrällisesti suuret ja sitoutuneet kansainvälisiin ihmisoikeus - ja yhteistyösopimuksiin. Suomen yleinen asevelvollisuus tarjoaa kriisinhallinta - ja rauhanturvaamistehtäviin laajan pohjan, josta myös ne, jotka eivät olisi ilman velvollisuutta välttämättä hoksanneet niihin hakea, voivat ponnistaa. Laaja pohja, sekä, ainakin nyt aitiopaikalta tarkkailtuna, hyvin tasa-arvoinen valintajärjestelmä takaa puolustusvoimille hyvät johtajat sekä kantahenkilökunnan.</p><p>Ja nyt menen suoraan asiaan, koska mahdollinen pahin sotilaallinen uhka ei tule pohjoisesta, etelästä kuin lännestäkään: Pystyisikö Suomi puolustamaan itseään Venäjää vastaan ja miksi Venäjä ylipäätään hyökkäisi tänne? Auttaako yleinen asevelvollisuus tähän?</p><p>Venäjälle kauppalaivayhteys Itämeren kautta Pietariin on ollut ja tulee olemaan tärkeä. Aalto-yliopisto (2013) kertoo, että &quot;Venäjän tavaraviennin rakenne pysyi viime vuonna lähes ennallaan. Kaivannaisten osuus on 70 %, josta raakaöljyn 35 %-yksikköä ja maakaasua 12 %-yksikköä.&quot; Tunnetusti raakaöljy ja maakaasu kulkevat juuri suurimmaksi osaksi Suomenlahden läpi ja muidenkin raaka-aineiden kuljetuksiin Venäjän Itämeren satamat ovat tärkeitä. Venäjälle myös tuodaan esimerkiksi paljon teknologiaa Itämeren kautta Euroopasta ja Yhdysvalloista. Kun katsoo historiaa, Venäjän mielestä yleensä sotilaalliset tyhjiöt lähellä heidän keskeisiä alueitaan (lue: Suomi) ovat vaarallisia ja he ottavat ne haltuunsa. Viimeksi Venäjän mahdin sai kokea Krim.</p><p>Venäjän tuodessa Itämerelle epävakautta ja Naton suurimman sotilasmahdin presidentin antaessa Itämeren puolustukseen liittyen omalaatuisia kansallismielisiä lausuntojaan (Niemeläinen, Jussi 2017) Ruotsikin on miettinyt yleisen asevelvollisuuden käyttöönottoa uudelleen.</p><p>Asevoimien vahvuutta kuvaa tänäkin päivänä hyvin yksinkertaisesti se, miten paljon maalla on käytössään henkilöitä sodan ajaksi (Uotila, Topias 2016). Kari Takanen (2012, 18-20) kertoo, että Suomi-Venäjä vertailussa Suomella on sodan ajan joukkoja 230000 -350 000 miestä. (Rauhan aikana joukot 12300-15000). Venäjällä luvut ovat 2.5 miljoonaa (600000) (Forsström, Pentti 2016, 75 ja Lavi, Henri ym. 2016, 317).</p><p>Tietoja Venäjän tai Suomen erikoisjoukkojen toimintakyvystä sekä niiden potentiaalisesta kokonaisvahvuudesta on luonnollisesti vaikea löytää mistään. Janne Pukkila ym. (2016, 300, 305, 309) tuovat kuitenkin ilmi, että Venäjällä on vakituisessa palveluksessa meri - ja maavoimat yhteenlaskettuna 2000 - 3000 erikoisjoukkojen sotilasta. Erikoisjoukkojen vahvuutta voidaan kasvattaa jopa kolminkertaisesti sodan aikana. Erikoisjoukot ovat tehokkaita ja päivitettyjä.</p><p>Oli miten oli, Suomen noin 300 000 miehen vahvuiset päivitetyt asevoimat eivät muodosta Venäjää &rdquo;uhkaavaa&rdquo; sotilaallista tyhjiötä. Siinä tapauksessa, jos Suomen mahdollinen vastustaja haluaa jättää taloutta kohottavat tehtaat, toimistot ja muun infrastruktuurin sekä kilpailukykyisen työvoiman ehjäksi, ei sota Suomea vastaan ole helppo. Sota olisi käytävä näet perinteisin keinoin, ilman joukkotuhoaseita. Toki myös kansainvälinen yhteisö katsoo tänä päivänä siviilien tuhoamista sekä joukkotuhoaseiden käyttöä niin pahansuovasti, että se voisi antaa Suomelle suurta tukea. Mahdollisen sodan tullessa voimme käyttää sissisodan taktiikoita sekä rakennetulla että rakentamattomalla alueella.</p><p>Arttur Raskin mukaan (2013) Venäjän asevoimilla on ongelmia sen suhteen, että ne eivät edes houkuta venäläistä nuorta ylipäätään täyttämään asevelvollisuuttaan. Moraali ei kukoista toisin kuin korruptio. Antti Arpiainen (2016, 85, 97) kertoo Venäjän armeijan kaluston olevan suurimmaksi osaksi Neuvostoliiton ajoilta ja toiminnan korruptoitunutta. Jostain luotettavassa lähteessä, jota en enää löydä, kerrottiin lisäksi armeijan olevan jakautunut niin, että voidaan puhua kahdesta eri armeijasta: On uudenaikaiset ja tehokkaat erikoisjoukot ja muu armeija.</p><p>Suomen yleinen asevelvollisuus ei ole turha bkt:tä pudottava asia. Turvallisuuden takaamisen lisäksi &quot;Varusmieskoulutus palvelee koko yhteiskuntaa, ehkäisee syrjäytymistä sekä parantaa maahanmuuttajien kotouttamista&quot; (Tenhunen 2012).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; <strong>Lähdeluettelo</strong></p><ul><li>Takanen, Kari (2012): Puolustusvoimat kohti 2020-lukua. Puolustusministeriö. <a href="http://www.defmin.fi/tehtavat_ja_toiminta/viestinta/maanpuolustustiedotuksen_suunnittelukunta_mts/seminaarit/katse_eteenpain_-_suomen_puolustuksen_nakymat_-seminaari_18.9.2012" title="http://www.defmin.fi/tehtavat_ja_toiminta/viestinta/maanpuolustustiedotuksen_suunnittelukunta_mts/seminaarit/katse_eteenpain_-_suomen_puolustuksen_nakymat_-seminaari_18.9.2012">http://www.defmin.fi/tehtavat_ja_toiminta/viestinta/maanpuolustustiedotu...</a> [luettu 8.9.2017]</li><li>&nbsp;</li><li>Niemeläinen, Jussi (2017): Baltian ja Venäjän rajaseudulla odotetaan Trumpin aikaa hermostuneina &ndash; &rdquo;Meidän on parempi varautua sotaan, tuli sitä tai ei&rdquo;. Helsingin Sanomat. <a href="http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005045887.html" title="http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005045887.html">http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005045887.html</a> [luettu 8.9.2017]</li><li>&nbsp;</li><li>Aalto-yliopisto (2013): Venäjän ulkomaankaupan kasvu hidastunut. Aalto-yliopisto. <a href="http://cemat.aalto.fi/fi/electronic/prospects/russia/chapter_9/" title="http://cemat.aalto.fi/fi/electronic/prospects/russia/chapter_9/">http://cemat.aalto.fi/fi/electronic/prospects/russia/chapter_9/</a> [luettu 8.9.2017]</li><li>&nbsp;</li><li>Uotila, Topias (2016): Venäjän konventionaalisen sotavoiman arvioinnista. Image-blogit. <a href="http://blogit.image.fi/somesotilas/venajan-konventionaalisen-sotavoiman-arvioinnista/" title="http://blogit.image.fi/somesotilas/venajan-konventionaalisen-sotavoiman-arvioinnista/">http://blogit.image.fi/somesotilas/venajan-konventionaalisen-sotavoiman-...</a> [luettu 9.9.2017]</li><li>&nbsp;</li><li>Forsström, Pentti: Venäjän sotilasdoktriini ja sen kehittyminen. Teoksessa Kesseli, Pasi (2016) (toim.): Venäjän asevoimat muutoksessa &ndash; Kohti 2030-lukua. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, s.61-80. <a href="http://www.doria.fi/handle/10024/124407" title="http://www.doria.fi/handle/10024/124407">http://www.doria.fi/handle/10024/124407</a></li><li>&nbsp;</li><li>Lavi, Henri, Leppälä, Mikko, Malmström, Tom: Venäjän asevoimien koulutusjärjestelmän kehittäminen. Teoksessa Kesseli, Pasi (2016) (toim.): Venäjän asevoimat muutoksessa &ndash; Kohti 2030-lukua. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, s.313-330. <a href="http://www.doria.fi/handle/10024/124407" title="http://www.doria.fi/handle/10024/124407">http://www.doria.fi/handle/10024/124407</a></li><li>&nbsp;</li><li>Pukkila, Janne, Rahikainen, Heikki, Oksa, Lauri Saarelainen, Mikko: Venäjän asevoimien erikoisjoukot ja niiden kehitysnäkymät. Teoksessa Kesseli, Pasi (2016) (toim.): Venäjän asevoimat muutoksessa &ndash; Kohti 2030-lukua. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, s.295-312. <a href="http://www.doria.fi/handle/10024/124407" title="http://www.doria.fi/handle/10024/124407">http://www.doria.fi/handle/10024/124407</a></li><li>&nbsp;</li><li>Raski, Arttur (2013): Venäjän asevoimien maine ja rekrytointi. Maanpuolustuskorkeakoulu. <a href="https://www.doria.fi/xmlui/handle/10024/93383" title="https://www.doria.fi/xmlui/handle/10024/93383">https://www.doria.fi/xmlui/handle/10024/93383</a></li><li>&nbsp;</li><li>Arpiainen, Antti: Venäjän sotilasreformi: Venäjän asevoimien erikoisjoukot ja niiden kehitysnäkymät. Teoksessa Kesseli, Pasi (2016) (toim.): Venäjän asevoimat muutoksessa &ndash; Kohti 2030-lukua. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, s.81-104. <a href="http://www.doria.fi/handle/10024/124407" title="http://www.doria.fi/handle/10024/124407">http://www.doria.fi/handle/10024/124407</a></li><li>&nbsp;</li><li>Tenhunen, Asta (2012): Varusmieskoulutus palvelee koko yhteiskuntaa. Savon Sanomat. <a href="http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Varusmieskoulutus-palvelee-koko-yhteiskuntaa/404356" title="http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Varusmieskoulutus-palvelee-koko-yhteiskuntaa/404356">http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Varusmieskoulutus-palvelee-koko-yhtei...</a> [luettu 9.9.2017]</li></ul><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen armeijan reservi on Suomen pienestä koosta huolimatta määrällisesti Euroopan kärkipäässä. Pitäisikö sen olla jatkossakin? Jos nyt ei Suomelle olekaan uhkia niin onko niitä mahdollisesti tulevaisuudessa?

En nyt vastaa seuraavassa edellisiin kysymyksiin sisäisen turvallisuuden kannalta, vaikka joku voikin aina saivarrella, kuinka esimerkiksi armeijaan kohdennetut rahat voisi käyttää toimeentulon minimissä painiviin ja siten vähentää radikalisoitumista. Näitä pitkiä kaikki vaikuttaa kaikkeen - periaatteella muodostettuja ketjuja on loputtomiin. Siispä keskityn vain yksinkertaisesti ulkoiseen turvallisuuteen.

Suomen asevoimien tehtävänä on 1. Suomen sotilaallinen puolustaminen 2. muiden viranomaisten tukeminen sekä 3. osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan (Takanen, Kari 2012, 3). taannoin elokuussa yhtenä oppituntinamme eräs kapteeniluutnantti kertoi, että puolustusvoimille on lisätty neljäskin tehtävä: avunanto niille maille niiden pyytäessä, jotka ovat kanssamme jonkinlaisessa puolustusyhteistyössä, mutta itse laskisin sen sisältyvän kolmanteen.

Näin Suomen puolustusvoimat tukevat maamme ja ympäristömme vakautta. Jos pidämme näistä periaatteista kiinni, tapahtui ympärillä mitä tahansa, niin turvallisuutemme on mielestäni taattu.

Tällä hetkellä turvallisuuspoliittinen ympäristömme on kuitenkin vakaa lukuun ottamatta terroristitoimintaa ja Iänikuista Venäjää - Niin, Venäjä - Emme voi tietää, millainen järjestelmä tulevaisuudessa sinne tulee. En usko, että Venäjä saavuttaa koskaan demokratiaa ja näin ollen Neuvostoliiton alkuaikojen kaltainen diktatuuri on aivan mahdollinen vielä joskus - Ei varmastikaan nyt, mutta miksei esimerkiksi 100 vuoden päästä. Ja jos me aloitamme puolustusvoimien rapauttamisen nyt, sillä on 100 vuoden aikana hyvin aikaa rapautua. Ei kannata ajatella, että silloin kun tilanne kärjistyy, kannattaa vasta sitten ruveta parantamaan puolustusvoimia. Mainitsemani kapteeniluutnantti kertoi, että turvallisuuspolitiikassa pyritään olemaan aina vähintään askeleen uhkaa edellä. Turun terrori-iskujenkin aikaan me täällä Upinniemessä kohotimme valmiutta.

Eli siis tarkemmin sanottuna Suomen asevoimat vakauttavat hyvin Itämeren aluetta ollessaan määrällisesti suuret ja sitoutuneet kansainvälisiin ihmisoikeus - ja yhteistyösopimuksiin. Suomen yleinen asevelvollisuus tarjoaa kriisinhallinta - ja rauhanturvaamistehtäviin laajan pohjan, josta myös ne, jotka eivät olisi ilman velvollisuutta välttämättä hoksanneet niihin hakea, voivat ponnistaa. Laaja pohja, sekä, ainakin nyt aitiopaikalta tarkkailtuna, hyvin tasa-arvoinen valintajärjestelmä takaa puolustusvoimille hyvät johtajat sekä kantahenkilökunnan.

Ja nyt menen suoraan asiaan, koska mahdollinen pahin sotilaallinen uhka ei tule pohjoisesta, etelästä kuin lännestäkään: Pystyisikö Suomi puolustamaan itseään Venäjää vastaan ja miksi Venäjä ylipäätään hyökkäisi tänne? Auttaako yleinen asevelvollisuus tähän?

Venäjälle kauppalaivayhteys Itämeren kautta Pietariin on ollut ja tulee olemaan tärkeä. Aalto-yliopisto (2013) kertoo, että "Venäjän tavaraviennin rakenne pysyi viime vuonna lähes ennallaan. Kaivannaisten osuus on 70 %, josta raakaöljyn 35 %-yksikköä ja maakaasua 12 %-yksikköä." Tunnetusti raakaöljy ja maakaasu kulkevat juuri suurimmaksi osaksi Suomenlahden läpi ja muidenkin raaka-aineiden kuljetuksiin Venäjän Itämeren satamat ovat tärkeitä. Venäjälle myös tuodaan esimerkiksi paljon teknologiaa Itämeren kautta Euroopasta ja Yhdysvalloista. Kun katsoo historiaa, Venäjän mielestä yleensä sotilaalliset tyhjiöt lähellä heidän keskeisiä alueitaan (lue: Suomi) ovat vaarallisia ja he ottavat ne haltuunsa. Viimeksi Venäjän mahdin sai kokea Krim.

Venäjän tuodessa Itämerelle epävakautta ja Naton suurimman sotilasmahdin presidentin antaessa Itämeren puolustukseen liittyen omalaatuisia kansallismielisiä lausuntojaan (Niemeläinen, Jussi 2017) Ruotsikin on miettinyt yleisen asevelvollisuuden käyttöönottoa uudelleen.

Asevoimien vahvuutta kuvaa tänäkin päivänä hyvin yksinkertaisesti se, miten paljon maalla on käytössään henkilöitä sodan ajaksi (Uotila, Topias 2016). Kari Takanen (2012, 18-20) kertoo, että Suomi-Venäjä vertailussa Suomella on sodan ajan joukkoja 230000 -350 000 miestä. (Rauhan aikana joukot 12300-15000). Venäjällä luvut ovat 2.5 miljoonaa (600000) (Forsström, Pentti 2016, 75 ja Lavi, Henri ym. 2016, 317).

Tietoja Venäjän tai Suomen erikoisjoukkojen toimintakyvystä sekä niiden potentiaalisesta kokonaisvahvuudesta on luonnollisesti vaikea löytää mistään. Janne Pukkila ym. (2016, 300, 305, 309) tuovat kuitenkin ilmi, että Venäjällä on vakituisessa palveluksessa meri - ja maavoimat yhteenlaskettuna 2000 - 3000 erikoisjoukkojen sotilasta. Erikoisjoukkojen vahvuutta voidaan kasvattaa jopa kolminkertaisesti sodan aikana. Erikoisjoukot ovat tehokkaita ja päivitettyjä.

Oli miten oli, Suomen noin 300 000 miehen vahvuiset päivitetyt asevoimat eivät muodosta Venäjää ”uhkaavaa” sotilaallista tyhjiötä. Siinä tapauksessa, jos Suomen mahdollinen vastustaja haluaa jättää taloutta kohottavat tehtaat, toimistot ja muun infrastruktuurin sekä kilpailukykyisen työvoiman ehjäksi, ei sota Suomea vastaan ole helppo. Sota olisi käytävä näet perinteisin keinoin, ilman joukkotuhoaseita. Toki myös kansainvälinen yhteisö katsoo tänä päivänä siviilien tuhoamista sekä joukkotuhoaseiden käyttöä niin pahansuovasti, että se voisi antaa Suomelle suurta tukea. Mahdollisen sodan tullessa voimme käyttää sissisodan taktiikoita sekä rakennetulla että rakentamattomalla alueella.

Arttur Raskin mukaan (2013) Venäjän asevoimilla on ongelmia sen suhteen, että ne eivät edes houkuta venäläistä nuorta ylipäätään täyttämään asevelvollisuuttaan. Moraali ei kukoista toisin kuin korruptio. Antti Arpiainen (2016, 85, 97) kertoo Venäjän armeijan kaluston olevan suurimmaksi osaksi Neuvostoliiton ajoilta ja toiminnan korruptoitunutta. Jostain luotettavassa lähteessä, jota en enää löydä, kerrottiin lisäksi armeijan olevan jakautunut niin, että voidaan puhua kahdesta eri armeijasta: On uudenaikaiset ja tehokkaat erikoisjoukot ja muu armeija.

Suomen yleinen asevelvollisuus ei ole turha bkt:tä pudottava asia. Turvallisuuden takaamisen lisäksi "Varusmieskoulutus palvelee koko yhteiskuntaa, ehkäisee syrjäytymistä sekä parantaa maahanmuuttajien kotouttamista" (Tenhunen 2012).

                                                                           Lähdeluettelo

  • Takanen, Kari (2012): Puolustusvoimat kohti 2020-lukua. Puolustusministeriö. http://www.defmin.fi/tehtavat_ja_toiminta/viestinta/maanpuolustustiedotuksen_suunnittelukunta_mts/seminaarit/katse_eteenpain_-_suomen_puolustuksen_nakymat_-seminaari_18.9.2012 [luettu 8.9.2017]
  •  
  • Niemeläinen, Jussi (2017): Baltian ja Venäjän rajaseudulla odotetaan Trumpin aikaa hermostuneina – ”Meidän on parempi varautua sotaan, tuli sitä tai ei”. Helsingin Sanomat. http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005045887.html [luettu 8.9.2017]
  •  
  • Aalto-yliopisto (2013): Venäjän ulkomaankaupan kasvu hidastunut. Aalto-yliopisto. http://cemat.aalto.fi/fi/electronic/prospects/russia/chapter_9/ [luettu 8.9.2017]
  •  
  • Uotila, Topias (2016): Venäjän konventionaalisen sotavoiman arvioinnista. Image-blogit. http://blogit.image.fi/somesotilas/venajan-konventionaalisen-sotavoiman-arvioinnista/ [luettu 9.9.2017]
  •  
  • Forsström, Pentti: Venäjän sotilasdoktriini ja sen kehittyminen. Teoksessa Kesseli, Pasi (2016) (toim.): Venäjän asevoimat muutoksessa – Kohti 2030-lukua. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, s.61-80. http://www.doria.fi/handle/10024/124407
  •  
  • Lavi, Henri, Leppälä, Mikko, Malmström, Tom: Venäjän asevoimien koulutusjärjestelmän kehittäminen. Teoksessa Kesseli, Pasi (2016) (toim.): Venäjän asevoimat muutoksessa – Kohti 2030-lukua. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, s.313-330. http://www.doria.fi/handle/10024/124407
  •  
  • Pukkila, Janne, Rahikainen, Heikki, Oksa, Lauri Saarelainen, Mikko: Venäjän asevoimien erikoisjoukot ja niiden kehitysnäkymät. Teoksessa Kesseli, Pasi (2016) (toim.): Venäjän asevoimat muutoksessa – Kohti 2030-lukua. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, s.295-312. http://www.doria.fi/handle/10024/124407
  •  
  • Raski, Arttur (2013): Venäjän asevoimien maine ja rekrytointi. Maanpuolustuskorkeakoulu. https://www.doria.fi/xmlui/handle/10024/93383
  •  
  • Arpiainen, Antti: Venäjän sotilasreformi: Venäjän asevoimien erikoisjoukot ja niiden kehitysnäkymät. Teoksessa Kesseli, Pasi (2016) (toim.): Venäjän asevoimat muutoksessa – Kohti 2030-lukua. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, s.81-104. http://www.doria.fi/handle/10024/124407
  •  
  • Tenhunen, Asta (2012): Varusmieskoulutus palvelee koko yhteiskuntaa. Savon Sanomat. http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Varusmieskoulutus-palvelee-koko-yhteiskuntaa/404356 [luettu 9.9.2017]
]]>
3 http://markopeltola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242605-takaako-yleinen-asevelvollisuus-suomen-ulkoisen-turvallisuuden#comments Asevelvollisuus Asevoimat Itä-Ukrainan kriisi ja Venäjän uhka Sota Yleinen asevelvollisuus Sat, 09 Sep 2017 14:56:11 +0000 Marko Peltola http://markopeltola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242605-takaako-yleinen-asevelvollisuus-suomen-ulkoisen-turvallisuuden
Jemenin sotaan vaaditaan YK-väliintuloa http://janispetrus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242165-jemenin-sotaan-vaaditaan-yk-valiintuloa <p>Jemenissä on käyty sotaa kohta kolme vuotta. Maa on raunioina ja kolera-epidemia lähentelee Haitin ennätyslukuja.</p><p>&nbsp;</p><p>62 avustus ja ihmisoikeusjärjestöä vaatii yhteisessä lausumassaan YK-väliintuloa, jotta sota saataisiin loppumaan ja jemeniläisiä voitaisiin auttaa kunnolla. Kirjelmä on osoitettu <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdistyneiden_kansakuntien_ihmisoikeusneuvosto">YK - ihmisoikeusneuvostolle</a>, jonka johdossa on kriisissä osallisena oleva Saudi Arabia.</p><p>&nbsp;</p><p>&quot;Avustusjärjestöt arvioivat, etteivät kykene paikkaamaan valtiolta jääneitä tehtäviä. Tämä tarkoittaa, ettei tilanteeseen ole odotettavissa parannusta ennenkuin sota loppuu. &rdquo;Melkein kolmen vuoden sodan aikana mikään ei ole muuttunut paremmaksi. Olemme suorituskykymme rajoilla&rdquo;, kertoo rouva Relano <em>Unicef</em>istä. Sodan nopeaa loppua ei kuitenkaan ennusta Saudien ilmoitus taistella, kunnes <a href="https://www.nytimes.com/2017/05/02/world/middleeast/saudi-arabia-iran-defense-minister.html">toinen osapuoli antautuu</a>.</p><p>YK on kutsunut tapahtumia <a href="http://reliefweb.int/report/yemen/statement-unicef-executive-director-anthony-lake-wfp-executive-director-david-beasley">maailman suurimmaksi humanitääriseksi kriisiks</a>i. Yli kymmenen miljoonaa ihmistä on välittömän avun tarpeessa ja tilanne heikkenee kaiken aikaa. YK:n mukaan Yemenissä tarvitaan 2,3 miljardin dollarin edestä humanitääristä apua, josta kasassa on 41%.&quot;</p><p>&nbsp;</p><p>&quot;Vuonna 2015 keväällä Saudit liittolaisineen aloittivat oman hyökkäyksensä Huthi-terroristien ajamiseksi maasta. Huthit eli jumalan puolustajat ajettiin pääkaupungista, mutta ilman lopullista voittoa maa jäi kahtia jaetuksi.</p><p>Saudit ovat pitäneet Jemenin kansainvälisen lentokentän suljettuna siviililiikenteeltä yli vuoden ajan. Näin ei avustustarvikkeita ole voitu toimittaa ilmateitse, eikä loukkaantuneita jemeniläisiä ole voitu lennättää pois maasta saamaan hoitoa.&quot;</p><p>&nbsp;</p><p>&quot;Sotaa käyvät Saudi-Arabia ja Yhdistyneet Arabiemiirikunnat ovat antaneet myös suurimmat avustukset <a href="https://www.nytimes.com/2017/06/23/world/middleeast/yemen-saudi-crown-prince-salman-cholera.html">tilanteen helpottamiseksi.</a> Kritisoijat katsovat, että sotatoimet saavat suuremman huomion ja rahoituksen, sekä arvostelevat pääkaupungin lentokentän sulkemista.</p><p>Yhdysvallat toimii myös suurena avustusvarojen lahjoittajana, kuten myös suurimpana kriisin aseistajana, vaikka ei ole suoranaisesti itse sodassa osallisena. Jemenin siviiliuhreja vaatineiden pommitusten raunioista on löytynyt useissa tapauksissa <a href="https://www.nytimes.com/2016/10/10/world/middleeast/yemen-saudi-arabia-military.html">yhdysvaltalaisten tuotteiden jäännöksiä</a>.&quot;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Suomikin tukee omalta osaltaan tämän kriisin ratkaisua tai jatkamista riippuen katsontakulmasta.</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Olisiko syytä olettaa Sipilän hallituksen esittävän mielipiteensä ihmisoikeusjärjestöjen kannanottoon ja Saudeille myytyjen aseiden ihmisoikeudelliseen puoleen ?&nbsp; </strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Vai nouseeko Suomi kuopastaan asekaupoilla sotaa käyviin maihin ja Kikyt, Sotet ja muut leikkaukset voidaan peruuttaa ?</strong></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kiitos</p><p>Hämis</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.kansalainen.fi/jemenin-sota-maailman-suurin-humanitaarinen-kriisi/">Asiasta kertoi ensin Kansalainen.fi - sivusto </a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jemenissä on käyty sotaa kohta kolme vuotta. Maa on raunioina ja kolera-epidemia lähentelee Haitin ennätyslukuja.

 

62 avustus ja ihmisoikeusjärjestöä vaatii yhteisessä lausumassaan YK-väliintuloa, jotta sota saataisiin loppumaan ja jemeniläisiä voitaisiin auttaa kunnolla. Kirjelmä on osoitettu YK - ihmisoikeusneuvostolle, jonka johdossa on kriisissä osallisena oleva Saudi Arabia.

 

"Avustusjärjestöt arvioivat, etteivät kykene paikkaamaan valtiolta jääneitä tehtäviä. Tämä tarkoittaa, ettei tilanteeseen ole odotettavissa parannusta ennenkuin sota loppuu. ”Melkein kolmen vuoden sodan aikana mikään ei ole muuttunut paremmaksi. Olemme suorituskykymme rajoilla”, kertoo rouva Relano Unicefistä. Sodan nopeaa loppua ei kuitenkaan ennusta Saudien ilmoitus taistella, kunnes toinen osapuoli antautuu.

YK on kutsunut tapahtumia maailman suurimmaksi humanitääriseksi kriisiksi. Yli kymmenen miljoonaa ihmistä on välittömän avun tarpeessa ja tilanne heikkenee kaiken aikaa. YK:n mukaan Yemenissä tarvitaan 2,3 miljardin dollarin edestä humanitääristä apua, josta kasassa on 41%."

 

"Vuonna 2015 keväällä Saudit liittolaisineen aloittivat oman hyökkäyksensä Huthi-terroristien ajamiseksi maasta. Huthit eli jumalan puolustajat ajettiin pääkaupungista, mutta ilman lopullista voittoa maa jäi kahtia jaetuksi.

Saudit ovat pitäneet Jemenin kansainvälisen lentokentän suljettuna siviililiikenteeltä yli vuoden ajan. Näin ei avustustarvikkeita ole voitu toimittaa ilmateitse, eikä loukkaantuneita jemeniläisiä ole voitu lennättää pois maasta saamaan hoitoa."

 

"Sotaa käyvät Saudi-Arabia ja Yhdistyneet Arabiemiirikunnat ovat antaneet myös suurimmat avustukset tilanteen helpottamiseksi. Kritisoijat katsovat, että sotatoimet saavat suuremman huomion ja rahoituksen, sekä arvostelevat pääkaupungin lentokentän sulkemista.

Yhdysvallat toimii myös suurena avustusvarojen lahjoittajana, kuten myös suurimpana kriisin aseistajana, vaikka ei ole suoranaisesti itse sodassa osallisena. Jemenin siviiliuhreja vaatineiden pommitusten raunioista on löytynyt useissa tapauksissa yhdysvaltalaisten tuotteiden jäännöksiä."

 

Suomikin tukee omalta osaltaan tämän kriisin ratkaisua tai jatkamista riippuen katsontakulmasta.

 

Olisiko syytä olettaa Sipilän hallituksen esittävän mielipiteensä ihmisoikeusjärjestöjen kannanottoon ja Saudeille myytyjen aseiden ihmisoikeudelliseen puoleen ? 

 

Vai nouseeko Suomi kuopastaan asekaupoilla sotaa käyviin maihin ja Kikyt, Sotet ja muut leikkaukset voidaan peruuttaa ?

 

 

Kiitos

Hämis

 

 

Asiasta kertoi ensin Kansalainen.fi - sivusto

 

 

 

]]>
3 http://janispetrus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242165-jemenin-sotaan-vaaditaan-yk-valiintuloa#comments Jemen Saudit Sota Sota terroria vastaan YK Thu, 31 Aug 2017 13:52:56 +0000 Juha Hämäläinen http://janispetrus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242165-jemenin-sotaan-vaaditaan-yk-valiintuloa
Kertaluontoinen varallisuusvero hävittäjähankitaan ja muihin puolustusmenoihin http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241327-kertaluontoinen-varallisuusvero-havittajahankitaan-ja-muihin-puolustusmenoihin <p>Suomi tarvitsee uudet hävittäjät ja muutenkin täyttyy vahvistaa maanpuolustusta. Puolustusvoimain kalusto täytyy hankkia ennen kuin todellinen vaara uhkaa, sillä silloin se on liian myöhäistä. Nykyinen sodankäynti perustuu pitkälti korkean teknologian aseistukseen, joiden toimitusajat ovat pitkät. Se tarkoittaa myös valtavia kustannuksia, että aseistus on riittävän tehokas.</p><p>Nyt olisi reilua kerätä varakkailta yksityishenkilöiltä, yrityksiltä ja ay-liikkeeiltä kertaluontoinen varallisuusvero hävittäjien hankintaan sekä puollustusvoimien kaluston uusimiseksi.</p><p><strong>Mielestäni 10%:n kertaluontoinen vero yksityishenkilöiden yli 1 miljoonan euron ja yrityksiltä sekä ay-liikkeiltä yli 5 miljoonan euron netto-omaisuudesta olisi kohtuullinen panos itsenäisyytemme säilyttämiseksi.</strong></p><p>Me kaikki tiedämme, että sodassa on ennen kaikkea kyse vihollisen halusta saada haltuunsa Suomen maa-alue sekä maassa oleva varallisuus, joka kostuu valtion, yksityisten, yritysten ja ay-liikkeiden omaisuudesta.</p><p>Historia on opettanut jo sen, että miehittäjä liittää maa-alueen oman valtionsa osaksi ja ottaa haltuunsa valtion varallisuuden sekä eläkerahastot. Yksityisten ja yritysten omaisuus siirtyy osittain miehittäjävaltiolle ja osittain palkintona miehitykseen osallistuneille suomalaisille maanpettureille, vihreille miehille, sotilaille ja heidän perheenjäsenilleen.</p><p>Eniten aineellista hyvää menettävät he, joilla on Suomessa omistuksessa maa-alueita, rakennuksia ja yrityksiä, eli se varakkain osa väestöstä. Vähiten menettävät he, joilla ei ole maallista omaisuutta.</p><p>Historia on myös opettanut sen, että varakkaat pyrkivät pakenemaan ulkomaille suojaan ja maata jää puolustamaan köyhin kansanosa omalla hengellään, sillä heillä ei ole mahdollisuutta paeta ulkomaille. Minusta on kohtuullista ottaa maanpuolustukseen enemmän varoja heiltä, joilla varallisuutta on, sillä heillä on eniten menetettävää.</p><p>Tällä olisi myös se tärkeä viesti miljoonalle köyhälle suomalaiselle, että varakas väestönosa osallistuu maanpuolustukseen solidaarisesti rahalla, kun köyhät joutuvat puollustamaan Suomen itsenäisyyttä hengellään.</p><p><strong>Nyt 10%:a on parempi, kuin myöhemmin 100%:a</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomi tarvitsee uudet hävittäjät ja muutenkin täyttyy vahvistaa maanpuolustusta. Puolustusvoimain kalusto täytyy hankkia ennen kuin todellinen vaara uhkaa, sillä silloin se on liian myöhäistä. Nykyinen sodankäynti perustuu pitkälti korkean teknologian aseistukseen, joiden toimitusajat ovat pitkät. Se tarkoittaa myös valtavia kustannuksia, että aseistus on riittävän tehokas.

Nyt olisi reilua kerätä varakkailta yksityishenkilöiltä, yrityksiltä ja ay-liikkeeiltä kertaluontoinen varallisuusvero hävittäjien hankintaan sekä puollustusvoimien kaluston uusimiseksi.

Mielestäni 10%:n kertaluontoinen vero yksityishenkilöiden yli 1 miljoonan euron ja yrityksiltä sekä ay-liikkeiltä yli 5 miljoonan euron netto-omaisuudesta olisi kohtuullinen panos itsenäisyytemme säilyttämiseksi.

Me kaikki tiedämme, että sodassa on ennen kaikkea kyse vihollisen halusta saada haltuunsa Suomen maa-alue sekä maassa oleva varallisuus, joka kostuu valtion, yksityisten, yritysten ja ay-liikkeiden omaisuudesta.

Historia on opettanut jo sen, että miehittäjä liittää maa-alueen oman valtionsa osaksi ja ottaa haltuunsa valtion varallisuuden sekä eläkerahastot. Yksityisten ja yritysten omaisuus siirtyy osittain miehittäjävaltiolle ja osittain palkintona miehitykseen osallistuneille suomalaisille maanpettureille, vihreille miehille, sotilaille ja heidän perheenjäsenilleen.

Eniten aineellista hyvää menettävät he, joilla on Suomessa omistuksessa maa-alueita, rakennuksia ja yrityksiä, eli se varakkain osa väestöstä. Vähiten menettävät he, joilla ei ole maallista omaisuutta.

Historia on myös opettanut sen, että varakkaat pyrkivät pakenemaan ulkomaille suojaan ja maata jää puolustamaan köyhin kansanosa omalla hengellään, sillä heillä ei ole mahdollisuutta paeta ulkomaille. Minusta on kohtuullista ottaa maanpuolustukseen enemmän varoja heiltä, joilla varallisuutta on, sillä heillä on eniten menetettävää.

Tällä olisi myös se tärkeä viesti miljoonalle köyhälle suomalaiselle, että varakas väestönosa osallistuu maanpuolustukseen solidaarisesti rahalla, kun köyhät joutuvat puollustamaan Suomen itsenäisyyttä hengellään.

Nyt 10%:a on parempi, kuin myöhemmin 100%:a

]]>
3 http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241327-kertaluontoinen-varallisuusvero-havittajahankitaan-ja-muihin-puolustusmenoihin#comments Armeija Hävittäjähankinnat Sota Varallisuusvero Tue, 15 Aug 2017 08:39:26 +0000 Pertti Lindeman http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241327-kertaluontoinen-varallisuusvero-havittajahankitaan-ja-muihin-puolustusmenoihin
Mielipiteeni on erilainen - onko? http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239440-mielipiteeni-on-erilainen-onko <p>&quot;Suomalaiset tyytyväisiä elintasoonsa!&quot; Kirjoitukseni nostettiin toimituksen poiminnaksi, ja hyvä niin(?). Mielestäni kaikki kirjoittamani jutut olisi aina syytä nostaa &#39;toimituksen poiminnaksi&#39;. [no ei]</p><p>Yksi omasta mielestäni tärkeä nosto olisi ollut: &quot;<a href="http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239391-sotaveteraanien-omaisuus">Sotaveteraanien omaisuus</a>&quot;, mutta siihen ei tullut ensimmäistäkään kommenttia. Olin siis väärässä? [Olen yhä]</p><p>Olinko väärässä? Asiathan liittyvät toisiinsa. Elintaso ja sotaveteraanit. Ellei meillä olisi sotaveteraaneja niin ei meillä olisi nykyistä elintasoa, eikä nykyistä omaisuutta.</p><p>Nykyinen kohtuullisen hyvä elintaso perustuu siihen, että...</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> "Suomalaiset tyytyväisiä elintasoonsa!" Kirjoitukseni nostettiin toimituksen poiminnaksi, ja hyvä niin(?). Mielestäni kaikki kirjoittamani jutut olisi aina syytä nostaa 'toimituksen poiminnaksi'. [no ei]

Yksi omasta mielestäni tärkeä nosto olisi ollut: "Sotaveteraanien omaisuus", mutta siihen ei tullut ensimmäistäkään kommenttia. Olin siis väärässä? [Olen yhä]

Olinko väärässä? Asiathan liittyvät toisiinsa. Elintaso ja sotaveteraanit. Ellei meillä olisi sotaveteraaneja niin ei meillä olisi nykyistä elintasoa, eikä nykyistä omaisuutta.

Nykyinen kohtuullisen hyvä elintaso perustuu siihen, että...

]]>
0 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239440-mielipiteeni-on-erilainen-onko#comments Elintaso Omaisuus Sota Veteraani Thu, 29 Jun 2017 22:36:08 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239440-mielipiteeni-on-erilainen-onko
Länsimaiset sotakoneet tuovat rauhaa http://mattihaapala94.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237906-lansimaiset-sotakoneet-tuovat-rauhaa <p>Vesa Puurosen sielu on taas irtautunut ruumiistaan ja leijailee pitkin Kremlin muureja kauhistellen länsimäisia sotavoimia. (Uusi Rovaniemi 20.5.) Lapille on ankaralla kädellä kohdistunut venäläisten viha sotien aikoina. Desantit ja partisaanit tulivat aiheuttaen tuhoa ja kuolemaa. Ilman saksalaisia liittolaisia jälki olisi ollut pahempaa. Lapin sodan taisteluita edeltäneet rauhanomaiset &rdquo;syysmanööverit&rdquo; saksalaisten vetäytymisestä Norjan puolelle jouduttiin lopettamaan Neuvostoliiton vaatimuksesta.</p><p>Jos haluat rauhaa, varaudu sotaan. Aseistautuminen on kiistatonta eri puolilla maailmaa. Erityisesti Venäjän aktiivinen aseistautumisen lisääminen meidän itärajalla, kuin myös Ukrainan ja Georgian maaperällä, on todella huolestuttavaa. Vain typerys haluaa vähemmän varustelua Suomessa tässä tilanteessa.</p><p>Suuntautuminen länteen on oikea suunta. Vihollinen hyökkää aina idästä. Aktiivinen yhteistyö Naton ja Yhdysvaltojen kanssa turvaisi Suomen sotilaallisen koskemattomuuden ja pitäisi kansakuntamme turvallisessa asemassa. Eräs mies ihmetteli 2000-luvun alussa Virossa, että miksi ihmiset taputtivat riemusta Naton hävittäjien lentäessä Viron ilmatilassa. Hän sai vastaukseksi, että hävittäjät eivät olleet Venäjältä.</p><p>Suomi ei voi jäädä yksin, kun kyse on turvallisuuspolitiikasta. Yksinäisyys kaksipäisen kotkan varjossa olisi vain tilapäinen kysymys, kun kotka on repinyt nokalla ja kynsillään meidän lihat irti. Isänmaamme puolustusbudjetin on oltava vähintään 2,0 %, jotta meillä olisi toimintakykyisempi vakavasti otettava armeija. Leipäjonot ovat pieni murhe verrattuna Venäjän miehittämään Suomeen.</p><p>Naton ja Yhdysvaltain sotakoneet ovat tervetulleita Suomeen ja Rovaniemelle. Me tarvitsemme heitä. Naiivi haaveilu &rdquo;sotilaallisesta riippumattomuudesta&rdquo; on pelkkää myötäilyä Venäjän suuntaan ja pelaa vain vatnikin pussiin. Näen ennemmin USA:n hävittäjän meidän ilmatilassa kuin venäläisiä lentolehtisiä toivottamassa, kuinka hyvää seuraavan viikon hapankaalilounas on.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Arctic Challenge Exercise 2017 -lentotoimintaharjoitus päättyi eilen 2.6.2017. Toivotan jatkossakin monikansallisia länsimaisia sotaharjoituksia Suomeen ja Rovaniemelle.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vesa Puurosen sielu on taas irtautunut ruumiistaan ja leijailee pitkin Kremlin muureja kauhistellen länsimäisia sotavoimia. (Uusi Rovaniemi 20.5.) Lapille on ankaralla kädellä kohdistunut venäläisten viha sotien aikoina. Desantit ja partisaanit tulivat aiheuttaen tuhoa ja kuolemaa. Ilman saksalaisia liittolaisia jälki olisi ollut pahempaa. Lapin sodan taisteluita edeltäneet rauhanomaiset ”syysmanööverit” saksalaisten vetäytymisestä Norjan puolelle jouduttiin lopettamaan Neuvostoliiton vaatimuksesta.

Jos haluat rauhaa, varaudu sotaan. Aseistautuminen on kiistatonta eri puolilla maailmaa. Erityisesti Venäjän aktiivinen aseistautumisen lisääminen meidän itärajalla, kuin myös Ukrainan ja Georgian maaperällä, on todella huolestuttavaa. Vain typerys haluaa vähemmän varustelua Suomessa tässä tilanteessa.

Suuntautuminen länteen on oikea suunta. Vihollinen hyökkää aina idästä. Aktiivinen yhteistyö Naton ja Yhdysvaltojen kanssa turvaisi Suomen sotilaallisen koskemattomuuden ja pitäisi kansakuntamme turvallisessa asemassa. Eräs mies ihmetteli 2000-luvun alussa Virossa, että miksi ihmiset taputtivat riemusta Naton hävittäjien lentäessä Viron ilmatilassa. Hän sai vastaukseksi, että hävittäjät eivät olleet Venäjältä.

Suomi ei voi jäädä yksin, kun kyse on turvallisuuspolitiikasta. Yksinäisyys kaksipäisen kotkan varjossa olisi vain tilapäinen kysymys, kun kotka on repinyt nokalla ja kynsillään meidän lihat irti. Isänmaamme puolustusbudjetin on oltava vähintään 2,0 %, jotta meillä olisi toimintakykyisempi vakavasti otettava armeija. Leipäjonot ovat pieni murhe verrattuna Venäjän miehittämään Suomeen.

Naton ja Yhdysvaltain sotakoneet ovat tervetulleita Suomeen ja Rovaniemelle. Me tarvitsemme heitä. Naiivi haaveilu ”sotilaallisesta riippumattomuudesta” on pelkkää myötäilyä Venäjän suuntaan ja pelaa vain vatnikin pussiin. Näen ennemmin USA:n hävittäjän meidän ilmatilassa kuin venäläisiä lentolehtisiä toivottamassa, kuinka hyvää seuraavan viikon hapankaalilounas on.

 

Arctic Challenge Exercise 2017 -lentotoimintaharjoitus päättyi eilen 2.6.2017. Toivotan jatkossakin monikansallisia länsimaisia sotaharjoituksia Suomeen ja Rovaniemelle.

]]>
13 http://mattihaapala94.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237906-lansimaiset-sotakoneet-tuovat-rauhaa#comments maanpuolustus Nato Rauha Sota Venäjä Sat, 03 Jun 2017 16:02:36 +0000 Matti Haapala http://mattihaapala94.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237906-lansimaiset-sotakoneet-tuovat-rauhaa
Suomen eläkevarojen kohtalo maan miehityksen jälkeen http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237022-suomen-elakevarojen-kohtalo-maan-miehityksen-jalkeen <p>Historia opettaa, joten täytyy muistaa, että miehittäjävaltiot ovat ensimmäisenä takavarikoineet miehitetyn maan eläkevarat. Suomella on tällä hetkellä lähes&nbsp; 200miljardia euroa eläkevaroja, jotka ovat tarjolla miehittäjälle. Niillä varoilla miehittäjävaltio kattaa hyvin omat hyökkäs-/miehityskulunsa.</p><p><strong>Olisiko Suomessa syytä turvata ja suunnitella eläkevarojen hoito niin, että miehittäjävaltio ei voisi niitä suoraan omaan omistukseensa siirtää?</strong></p><p>Valtiot ovat takavarikoineet eläkevaroja myös omilta kansalaisiltaan, kun valtionkirstun pohja alkaa häämöttämään. Venäjän hallitus takavarikoi 8miljardia eläkemaksuja vuonna 2014 ja Argentiina, Unkari, Puola, Portugali ja Bulgaria ovat tehneet samoin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lähde: <a href="https://www.bloomberg.com/news/articles/2014-08-18/russia-seized-citizens-pension-funds-dot-could-that-happen-in-the-u-dot-s-dot">https://www.bloomberg.com/news/articles/2014-08-18/russia-seized-citizens-pension-funds-dot-could-that-happen-in-the-u-dot-s-dot</a></p><p>Itä-Ukrainassa ja Krimillä on siirretty venäläisten omistukseen yksityisyritykset, kiinteätä omaisuutta sekä asuntoja.</p><p><strong><a href="https://m.kauppalehti.fi/uutiset/nain-sijoitat--jos-syttyy-sota---asiantuntijat-neuvovat/tesPZXcJ">Kauppalehti uutisoi</a>, lainaten Dagens industri lehteä, sijoittajien vinkkejä, kuinka varautua sotaan.</strong></p><p><em>&quot;Ilmastonmuutoksen uhka, maailmanrauhan järkkyminen, pandemiat, sähköverkon haavoittuvuus&hellip; Maailma on täynnä uhkia, jotka voivat järisyttää yhteiskuntaa sellaisena kuin sen tunnemme.</em></p><p><em><a href="http://www.di.se/nyheter/sa-ska-du-spara-om-kriget-kommer/">Dagens industri -lehti</a>&nbsp;pyysi asiantuntijoita kertomaan, mitä sijoittajan kannattaa tehdä, jos pahimmat kriisiskenaariot käyvät toteen.&quot;</em></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Historia opettaa, joten täytyy muistaa, että miehittäjävaltiot ovat ensimmäisenä takavarikoineet miehitetyn maan eläkevarat. Suomella on tällä hetkellä lähes  200miljardia euroa eläkevaroja, jotka ovat tarjolla miehittäjälle. Niillä varoilla miehittäjävaltio kattaa hyvin omat hyökkäs-/miehityskulunsa.

Olisiko Suomessa syytä turvata ja suunnitella eläkevarojen hoito niin, että miehittäjävaltio ei voisi niitä suoraan omaan omistukseensa siirtää?

Valtiot ovat takavarikoineet eläkevaroja myös omilta kansalaisiltaan, kun valtionkirstun pohja alkaa häämöttämään. Venäjän hallitus takavarikoi 8miljardia eläkemaksuja vuonna 2014 ja Argentiina, Unkari, Puola, Portugali ja Bulgaria ovat tehneet samoin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lähde: https://www.bloomberg.com/news/articles/2014-08-18/russia-seized-citizens-pension-funds-dot-could-that-happen-in-the-u-dot-s-dot

Itä-Ukrainassa ja Krimillä on siirretty venäläisten omistukseen yksityisyritykset, kiinteätä omaisuutta sekä asuntoja.

Kauppalehti uutisoi, lainaten Dagens industri lehteä, sijoittajien vinkkejä, kuinka varautua sotaan.

"Ilmastonmuutoksen uhka, maailmanrauhan järkkyminen, pandemiat, sähköverkon haavoittuvuus… Maailma on täynnä uhkia, jotka voivat järisyttää yhteiskuntaa sellaisena kuin sen tunnemme.

Dagens industri -lehti pyysi asiantuntijoita kertomaan, mitä sijoittajan kannattaa tehdä, jos pahimmat kriisiskenaariot käyvät toteen."

 

]]>
5 http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237022-suomen-elakevarojen-kohtalo-maan-miehityksen-jalkeen#comments Eläkevarat Miehitys Sota Mon, 15 May 2017 09:03:01 +0000 Pertti Lindeman http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237022-suomen-elakevarojen-kohtalo-maan-miehityksen-jalkeen
Syyrian sota, kesä 2017 http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236630-syyrian-sota-kevat-kesa <p>&nbsp;</p><p>Nämä arviot on annettu somesta saatujen tietojen pohjalta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tilanne&nbsp;</strong></p><p>Syyrian hallituksen joukot ovat pystyneet turvaamaan Hamaksen kaupungin ympäristön valloittamalla vuonna 2016 menetetyt alueet Hamaksen pohjoispuolelta. &nbsp;Turva-alueiden muodostamisen jälkeen varsinkin Turkin ja muiden arabimaiden tukemat Idlibin maakunnassa toimivat kapinnallisjoukot tyytyvät nuolemaan haavojaan muutaman kuukauden.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tulevat tavoitteet</strong></p><p>Syyrian hallituksen joukkojen pääpaino on siirtymässä pitkien Hamaksen ympärillä käytyjen taisteluiden jälkeen Homs - Palmyran ympäristöön ja seuraavaksi päätavoitteeksi on asetettu Deir ez zor alueen piirityksen murtaminen ja Palmyran turvaaminen.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ennuste</strong></p><p>Tilanne Syyriassa pysyy intensiivisenä ja sotiminen jatkuu näkyvissä olevan ajan. Syyrian hallituksen joukot pystyvät Iranin ja Venäjän tukemina lyömään raskaiden taisteluiden jälkeen alueella toimivat Isiksen ja muut kapinallisjoukot jos mikään ulkopuolinen valtio tai sotilasliitto ei puutu sotimiseen Syyrian valtion alueella.</p><p>&nbsp;</p><p>Aikaisempia kirjoituksia aiheesta:&nbsp;</p><p><a href="http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233121-syyrian-sota-tilannekatsaus-kevat-2017" title="http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233121-syyrian-sota-tilannekatsaus-kevat-2017">http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233121-syyrian-sota-tilannekats...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Nämä arviot on annettu somesta saatujen tietojen pohjalta.

 

Tilanne 

Syyrian hallituksen joukot ovat pystyneet turvaamaan Hamaksen kaupungin ympäristön valloittamalla vuonna 2016 menetetyt alueet Hamaksen pohjoispuolelta.  Turva-alueiden muodostamisen jälkeen varsinkin Turkin ja muiden arabimaiden tukemat Idlibin maakunnassa toimivat kapinnallisjoukot tyytyvät nuolemaan haavojaan muutaman kuukauden.

 

Tulevat tavoitteet

Syyrian hallituksen joukkojen pääpaino on siirtymässä pitkien Hamaksen ympärillä käytyjen taisteluiden jälkeen Homs - Palmyran ympäristöön ja seuraavaksi päätavoitteeksi on asetettu Deir ez zor alueen piirityksen murtaminen ja Palmyran turvaaminen. 

 

Ennuste

Tilanne Syyriassa pysyy intensiivisenä ja sotiminen jatkuu näkyvissä olevan ajan. Syyrian hallituksen joukot pystyvät Iranin ja Venäjän tukemina lyömään raskaiden taisteluiden jälkeen alueella toimivat Isiksen ja muut kapinallisjoukot jos mikään ulkopuolinen valtio tai sotilasliitto ei puutu sotimiseen Syyrian valtion alueella.

 

Aikaisempia kirjoituksia aiheesta: 

http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233121-syyrian-sota-tilannekatsaus-kevat-2017

]]>
0 http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236630-syyrian-sota-kevat-kesa#comments ISIS Sota Syyria Venäjä Sat, 06 May 2017 12:37:18 +0000 Olli-Pekka Wallin http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236630-syyrian-sota-kevat-kesa
Avoin synttärikortti Pekka Haavistolle http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234054-avoin-synttarikortti-pekka-haavistolle <p>Onneksi olkoon tänään 59-vuotissyntymäpäivänäsi, Pekka!</p><p>Sinulla ei ole nyt pyöreä vuosipäivä, mutta meillä kahdella, Sinulla ja minulla, on &ndash; parikin! Tänä keväänä tulet olleeksi osana elämääni 40 vuotta. Enimmän aikaa olet saanut olla autuaan tietämätön siitä. Ja voit olla edelleenkin, jos jätät lukematta seuraavan tarinan &rdquo;yhteisestä taipaleestamme&rdquo;.</p><p><strong>1970-luku</strong></p><p>En muista tarkkaan, milloin ja mistä mediasta huomasin, että joku nuorimies oli kirjoittanut interrail-junareissujensa pohjalta opaskirjan muille reilaajille. Ainakaan ei ollut kyse liikkuvasta kuvasta, joten tietolähde oli joko radio tai printtilehti. Kirjoittaja oli jo vuotta aiemmin 18-vuotiaana julkaissut ensimmäisen laitoksen &rdquo;Inter-rail-oppaastaan&rdquo; omakustanteena, mutta silloin keväällä 1977 sen oli julkaissut WSOY-kustantamo, jos oikein muistan. Netistä löysin nyt tiedon vain vuoden 1978 painoksesta, mutta se lienee jo toinen, täydennetty laitos. Tasan 40 vuotta sitten siis sain tiedon siitä, että olet.</p><p>Vuoden 1978 syksyllä sain miellyttävän tilaisuuden lainata työkaverini omistaman opaskirjasi, jota kukaan ei ollut talvea vasten lähdössä Euroopan raiteilla mukanaan kuljettamaan. Aloin lukea illalla sängyssä, ja muutaman sivun jälkeen tuumasin: &rdquo;Tää jätkähän kirjottaa tosi kivasti! Mikäs sen nimi olikaan?&rdquo;. Minuun teki vaikutuksen tekstisi lämmin ja ymmärtäväinen huumori. Käänsin näkyviin kirjan kannen ja kai takakannenkin, jossa oli kuvasi. Enpä tainnut vielä siitä alkaa muistaa nimeäsi, kun sellaiset eivät päässäni tuppaa pysymään. Seuraavana keväänä 1979 raportoit Koijärven tapahtumista &ndash; jälkeenpäin lukemani mukaan vain lehden toimittajan ominaisuudessa, mihinkään laittomaan itse siellä(kään) sekaantumatta. Siitä nousi julkisuuteen vihreä liike, ja Sinä tulit eräänä sen aktiivisimmista toimijoista monen muun ohella niin tutuksi, ettet enää unohtunut.</p><p><strong>1980-luku</strong></p><p>Et vielä heti vihreyteen hurahdettuani kohonnut mielessäni muita suuresti ihailemiani vihreitä kummemmaksi. Heidi Hautala oli ensimmäinen &rdquo;number one&rdquo; minulle vihreiden joukossa, aina kanssani yhtä mieltä &ndash; sitä &rdquo;oikeaa&rdquo; &ndash; olevana. Fanitin kaikkia teitä &rdquo;viherpipertäjiä&rdquo; kaukaa television välityksellä &ndash; mutta kantojanne seuratessani petyin välillä siihen, että vaikuttikin siltä kuin te ette olisi aina tajunneet myös ihmisen tarvitsevan lajinmukaisia olosuhteita voidakseen hyvin, suostuitte kurjistamaan yhteiskunnan heikoimpien elämää vastoin hienoja periaatteitanne. Siksi jäin pyörimään politiikassa punavihreän kuplan sisälle löytämättä yhtä &rdquo;parasta&rdquo; puoluetta itselleni.</p><p>Vihreitä pääsi eduskuntaan lisää joka vaaleissa vuoden 1983 kahdesta kansanedustajasta, Kalle Könkkölästä ja Ville Komsista, alkaen. Vuoden 1987 eduskuntavaalien TV1:n suureen vaalikeskusteluun sunnuntain äänestyspäivää edeltävänä torstaina valmistauduin tavalliseen, nettiä edeltävän ajan tapaani, keittämällä puoli pannua kahvia, tekemällä voileipiä ja tuomalla sohvapöydälle myös ostamaani herkkupullaa, suklaata ja hedelmiä. Kun eri puolueiden edustajat esiteltiin, vihreitä olitkin edustamassa Sinä, eikä todennäköisemmin odotettu Osmo Soininvaara. Ajattelin, että onpa kiinnostavaa kuulla, mitä Sinä sanot, kun Oden edesottamukset olisi osannutkin aika lailla arvata.</p><p>Tv-debatin käynnistyttyä Sinä yllätit kuin syystuulen riepottamien, puista pudonneiden nuutuneiden lehtien keskeltä esiin putkahtanut auringonkeltainen leskenlehden kukka. Et ladellut poliittista jargonia, joka kuulostaa rationaaliselta, mutta on vailla todellista merkityssisältöä. Otit asiaan kuin asiaan kantaa suoraan ja arkisesti, väänsit ikään kuin rautalangasta selkeästi nähtäville. että meidän ihmisten elämässä voidaan käyttää tervettä järkeä ja arvioida avoimesti ratkaisujen vaikutuksia, ei tarvitse piiloutua fundamentalististen poliittisten ideologioiden tai &rdquo;ainoiden mahdollisten vaihtoehtojen&rdquo; tekopyhien lumemuurien taakse.</p><p>Muistan, kuinka tuijotin Sinua kuin taivaallista ilmestystä: tuolla telkkarissani muiden puhuvien päiden, sukupuoleen katsomatta &rdquo;pönöttävien pukumiesten&rdquo;, keskellä on aito ihminen! Pekka Haavisto kirkkaana helmenä, hohtaen älyn vapaata virtaamista ja kahlitsematonta sydämen lämpöä! Sinun kaltaisiasi pitäisi olla vallan kukkuloilla kaikkien, jotka päättävät muiden asioista, oikeasti vastuun ottavia, kaikkia näkökulmia tarkastelevia, rehellisiä ja vuoropuhelukykyisiä. Voi, miksi minä uusmaalainen en saa äänestää Sinua!</p><p>Eduskuntavaalien 1987 jälkeen</p><p>Kolmekymmentä vuotta sitten, torstai-iltana 12.3.1987, Sinä, Pekka, otit paikan ykköspoliitikkonani, täydellisen luotettavana, vain tosiasioihin kantasi perustavana, tinkimättömän oikeudenmukaisena ja kaikilla ihmisillä saman ihmisarvon näkevänä &ndash; sekä sen ymmärtävänä, että ihminen eläimenä muiden joukossa tarvitsee lajilleen sopivan elinympäristön. Sellaisen ihmisen fyysiselle, psyykkiselle ja sosiaaliselle terveydelle edullisen ympäristön, jossa ei tarvitse pelätä pahaa muiden ihmisten taholta ja jossa on mahdollista elää ja ajatella vapaasti joutumatta toimimaan vastoin omaatuntoaan toimeentulonsa hankkimisessa tai muussa elämässään. Toisin sanoen: oikeuden ihmisen lajityypilliseen käyttäytymiseen!</p><p><strong>1990-luku </strong></p><p>Tulit valituksi ensi kertaa eduskuntaan kolmen muun vihreän kanssa, mutta toimit kansanedustajan työn ohella myös YK:n tehtävissä rauhansovittelijana ja sodan ympäristötuhojen tutkijana. Arvostukseni Sinua kohtaan kasvoi kasvamistaan.</p><p>Pudotin Sinut kansanedustajan paikalta vuoden 1995 eduskuntavaaleissa. Olin muuttanut Helsinkiin edellisenä syksynä ja olin mielissäni, ettei minun tarvitsisi uhrata ajatustakaan kevään vaaleille, sen kun painelen äänestyskoppiin kirjoittamaan lappuun Sinun numerosi. Pysähdyin vihreiden vaalijulisteen eteen katsomaan valmiiksi äänestysnumeroasi &ndash; ja näin Kalle Könkkölän olevan pyrkimässä takaisin eduskuntaan. Silloin funtsailin, että kyllä Sinä tulet valituksi muiden kannattajiesi äänin ilman minuakin, enhän ennenkään ole ollut Sinua äänestämässä, mutta Kallella voi olla pienestä kiinni. Niinpä kirjoitin hänen numeronsa. Et saanutkaan jatkopaikkaa eduskunnassa. Ilmeisesti muutaman muunkin äänestäjän aivoitukset kulkivat samaa rataa kuin minun. Eivät kuitenkaan riittävän suurelta osin Kallen hyväksi, koska hänestäkään ei tullut uudestaan kansanedustajaa.</p><p>Olit silloin Vihreän liiton puheenjohtaja, mutta jätit sen pestin ruvettuasi Paavo Lipposen ykköshallituksen ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeriksi vaalikaudeksi 1995&ndash;1999. Suomi oli liittynyt vuoden alusta Euroopan unionin jäseneksi, ja Suomessakin oli toteutettava Natura-luonnonsuojeludirektiiviä, jota vastustettiin äänekkäästi. Toit turvallisuudentunnetta ja tulevaisuudenuskoa puhuessasi televisiossa Suomen velvollisuudesta huolehtia EU:n jäsenmaana luontonsa ekologisesta kestävyydestä ja monimuotoisten luontoalueiden suojelun järkevyydestä koko planeettamme kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi. Mediaraportit ulkomaanmatkoistasi lisäsivät luottamusta heikostikin ympäristö- ja ihmisoikeusnäkökohtia huomioon ottavien valtioiden mahdollisuuksiin toimia kestävien periaatteiden mukaisesti ja kohentaa maansa luonnon tilaa sekä asukkaidensa yhdenvertaisuutta ja kansalaisvapauksia.</p><p><strong>2000-luku </strong></p><p>Eräänä tavallisen tylsänä arkipäivänä vuonna 2002 tulin töistä kotiin, otin syötävää eteeni keittiönpöydälle ja selasin bussimatkan varrelta poimimaani ilmaislehteä nähdäkseni, oliko siitä jotain vielä lukematta. Erään uuden sivun ylälaidassa näin Sinun hymyilevän kuvassa nuoren miehen kanssa. Ensi ajatukseni oli, missä lienetkään taas saanut sovinnon aikaan, kun noin iloisin ilmein ollaan &ndash; ja samalla kummastelin, että jos on joidenkin sotaisten osapuolten välille sopu saatu, miksi kuvassa on vain yksi muu lisäksesi. Silloin olin jo ehtinyt lukea tekstistä, että Pekka Haavisto rekisteröi parisuhteensa Antonio Floresin kanssa. Eipä ollutkaan ihme, että pariskunta oli kovin tyytyväisen näköinen! Tajusin myös, etten ollut kai koskaan tullut miettineeksi, millainen puoliso Sinulla kenties on. En muutenkaan tahdo muistaa, kuka julkkiksista on kenenkin kanssa, ja tuohan usein vaihteleekin ajan mittaan vähän kuin Kauniissa ja Rohkeissa&hellip;</p><p>Oli mainiota saada tietää, että olit voinut vanhan avioliittolain rinnalle vasta voimaan tulleen, epätasa-arvoisen, samaa sukupuolta olevien parisuhdelain nojalla mennä naimisiin. Vaikka olisi ollut herttaisen yksinkertaista vain poistaa yhdestä avioliittolaista turha maininta miehestä ja naisesta! Mietin hetken, leikkaisinko artikkelin talteen, mutta sitten arvelin, että teistä kahdesta kyllä media tulee kertomaan vastakin, loin vielä silmäyksen kuvaanne toivotellen mielessäni onnea yhteiselle tiellenne ja taitoin sitten aviisin kierrätykseen. Kymmenisen vuotta myöhemmin olisi ollut makeaa kaivaa kellastumaan alkanut lehtileike esiin.</p><p>Eduskuntavaalit 2007</p><p>Olin asunut välillä muualla Uudellamaalla, mutta palannut sopivasti Helsingin vaalipiirin äänestäjäksi vuoden 2007 eduskuntavaaleihin. Taas Kalle Könkkölä oli ehdokkaana, ja äänestin häntä. Eikä Kalle silloinkaan päässyt eduskuntaan. Sinä palasit kansanedustajaksi ja aloit parantaa oman lainsäädäntömme virheitä ja puutteellisuuksia, yhä syvällisemmin ja laajakatseisemmin ihmiskunnan asioita oivaltavana ja eduskuntatyön ohessa rauhaa milloin missäkin hierovana. Minä rakastin Sinua ja toimiasi median välityksellä, ja äänestelin vihreitä ja vasemmistolaisia sen mukaan kuin missäkin vaaleissa parhaalta tuntui.</p><p>Eduskuntavaalit 2011</p><p>Perussuomalaiset saivat jytkyvoiton eduskuntavaaleissa 2011 ja suuren määrän kansanedustajia. Olin uskonut kestävän kehityksen idean jo läpäisseen kansan tietoisuuden ja odotin vihreiden pärjäävän mainiosti vaaleissa. Vihreiltä meni kolmannes kannatuksesta, kansanedustajien määrä tipahti viidestätoista kymmeneen. Tyrmistyin tietenkin. Vasemmistopuolueetkaan eivät juhlineet. Olin seurannut ääntenlaskentaa ja ollut innoissani persujen menestyksestä, kun luulin olevan tulossa uuden heräämisen vaikuttamaan ja vaatimaan päättäjiltä kansan elämän sujumisesta huolehtimista, mutta vihreiden tappio oli käsittämätön. Lohduttauduin ajatuksella, että perussuomalaisten kannattajat lienevät juuri niitä perusihmisiä, jotka kokevat jääneensä heitteille kilpailukyky- ja kestävyysvajepuheissa. He voisivat äkkiä hoksata kestävän elämän ja solidaarisen hyvinvointipolitiikan arvon, tulla vihreiden tai punavihreiden puolelle seuraavalla kertaa. Sinä säilyit eduskunnassa sankarinani.</p><p>Eduskuntavaalit 2015</p><p>Enää ei siltä näytä, että kansalaisten mielipideilmasto selkenisi ja ihmiset tulisivat vastuuntuntoisiksi valinnoistaan. Otin jälleen kerran riskin ja jätin äänestämättä Sinua, Outi Alanko-Kahiluotoa tai muitakaan &rdquo;vanhoja&rdquo; vihreitä kansanedustajia. Uskomattoman tietäviä ja taitavia nuoria oli tulossa seuraanne, jotkut pääsivät.</p><p><strong>Presidentinvaalit 2012 </strong></p><p>Kohtasin Sinut, Pekka, elokuussa 2011, kun arkaillen uskaltauduin Kiasman terassille presidentinvaalikampanjasi avaustilaisuuteen, jossa Antonio oli mukana. Syksymmällä emmin hetken ennen enterin painallusta: kehtaanko ilmoittautua tukijaksesi, minunlaiseni osaamaton höpsö ämmähän voi aiheuttaa pikemminkin vahinkoa kuin edistää kampanjaasi? Sitten vakuuttelin itselleni, että enhän sitoudu muuhun kuin ottamaan vastaan sähköpostiviestejä sille listalle tullessani. Kävin joissakin vaalitilaisuuksissasi ja esitin joskus tyhmiä kysymyksiä. Olin oikein otettu, kun tulitte kerran yllättäen Antonion kanssa vastaani Sanomatalon kulmalla ja tervehditte minua kuin vanhaa tuttua.</p><p>Vuoden 2012 alussa huomasin olevani hakemassa esitteitäsi Helsingin Asema-aukion vaaliteltalta ja jakelevani niitä siellä täällä pieniä toveja kerrallaan, kun jalkani eivät pitkään kestä seisomista. Tutustuin vihreisiin aktiiveihin ja muihin innokkaisiin kannattajiisi, ja liityin juuri ennen presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen äänestyspäivää vihreiden jäseneksi. Löysin poliittisen kotini, vaikka yhä harmittelen joidenkin vihreiden tuntumista liian elitistisiltä ja kyvyttömiltä katsomaan asioita todellisen taviksen katutasolta tai tarvittaessa ojan pohjankin näkövinkkelistä. Tunnen nyt saavani olla pienenpienenä osasena mukana ihmisarvoisen, vihreän maailman rakentamisessa. Sinun kanssasi.</p><p>En voi väittää äänestäneeni Sinua kuin yhden ainoan kerran. Kun ensimmäisen presidentinvaalikierroksen ennakkoäänestys oli alkamassa tammikuussa 2012, koetin innoittaa eräässä sairaalavuoteessa makaavaa iäkästä potilasta tarttumaan tilaisuuteen, kun hänet vietäisiin helposti vaikka pyörätuolissa ennakkoäänestyspisteeseen sairaalassa. Hän oli kertonut, ettei ollut äänestänyt enää kahteenkymmeneen vuoteen, siis noin 70 vuoden iän jälkeen. Ensin vanhus huitaisi ehdotukseni pois siitä kiinnostumatta. Sain kuitenkin hänet kerran puhelimessa kysymään, keitä on ehdolla, ja selostin teidän kaikkien kahdeksan presidenttikandidaatin ansioita ja piirteitä. Tietenkin kehuin Sinua erityisesti. Kuulin, ettei potilas kuitenkaan mennyt äänestämään. Alkoi toinen vaalikierros. Olin alkanut huolestua, kun sairaalassa olijan vointi ei parantunut, vaan näytti peräti heikkenevän. En enää kiusannut häntä äänestyskehotuksilla. Erään kerran soittaessani hän sanoikin yllättäen kuin vahingoniloa äänessään: &rdquo;Tiedätkös, mitä &ndash; kävin äsken äänestämässä! Arvaat varmaan, kumpaa?&rdquo; Arvasin. Mihinkäs vanha homofoobikko karvoistaan pääsisi? Oli potilaalla puolisokin, jonka kanssa kait oli keskusteltu vaaleista. Niin, että jos en olisi hehkuttanut passivoituneelle äänestäjälle demokraattisen vaikuttamisen mielekkyyttä, en ehkä olisi tullut mitätöineeksi omaa ääntäni Sinulle, Pekka, toisella, ratkaisevalla vaalikierroksella.</p><p><strong>Vuotta 2018 kohti </strong></p><p>Siellä &rdquo;diggaushuipullani&rdquo; olet, Pekka, yhä vankasti. Luonnollisesti seurassasi ja seuraajinasi on lukuisa joukko muita rauhan ja demokratian edistäjiä, ihmisoikeuspuolustajia ja kestävän luonnon kiertokulun ymmärtäjiä, joita ihailen valtavasti. Ihmettelen, miksi teidän esimerkillinen toimintanne ei saa suuria kansanjoukkoja villiintymään mukavan ja ihmisarvoisen elämän ajatuksesta ja antamaan teille enemmistön kannatuksen valtakirjaa hoitaa meidän muiden asioita fiksusti, kestävästi ja ketään syrjimättä.</p><p>En edelleenkään käsitä, miksi on suuri joukko yhteiskunnallisia toimijoita, jotka puhuvat muuta kuin tahtovat, kaikkea hyvää ja kaunista, mutta pyrkivät tosiasiallisesti täysin päinvastaiseen. Vielä enemmän minua ihmetyttävät hiljattain eri puolilla maailmaa räikeästi esiin ja vallan huipullekin nousseet päättäjät, jotka puhuvat puuta heinää, eikä heillä näytä olevan mitään järjellistä tavoitetta, vain hillitön kiihko vaikeuttaa heikoimpien ja hauraimmassa asemassa olevien ihmisten elämää. Miksi heitä kannatetaan?</p><p>Viisi vuotta sitten maailma oli toinen kuin nyt. Oli paljon hirvittäviä kriisejä ja ihmisoikeusloukkauksia, tietenkin. Kokonaiskuvassa näytti kuitenkin olevan suuri yhteisymmärrys, että väkivaltaa ei haluta käyttää kuin viimeisenä keinona, kansainvälisesti asiasta sopien, ja että yhteisesti vahvistetut ihmisoikeus- ja muut sopimukset ovat hyviä ja tarpeellisia. Erilaisia kulttuurisia tulkintoja niistä toki oli, ja huomiotta jättämistä tai tietoista rikkomistakin. Vetoaminen &rdquo;kansainväliseen oikeuteen&rdquo; tai voimassa olevaan sopimukseen oli silti jotenkin toimiva vaikutuskeino. Nyt näyttää yhä useampi valtio haluavan irtautua inhimillisen etiikan yleisiksi miellettyihin sääntöihin perustuvista tulkinnoista ja käytännöistä. Siitä on myös EU-maissa pelottavia näyttöjä.</p><p>Presidentinvaalit 2018</p><p>&ndash; Viimeksi ja mitä sitten tapahtui? &ndash;</p><p>Kun katselin loppusyksystä 2011 vuoden 2012 vaalien presidenttiehdokkaita, ajattelin, että jokainen teistä olisi voinut ottaa Suomen tasavallan presidentin istuimen alleen ja hoitaa homman hienosti. Mietin, että juuri meidän presidenttimme paikka on miellyttävimpiä maailmassa &ndash; ei suoranaisesti &rdquo;helppo&rdquo; tietenkään, niin paljon on ristiriitoja ja ratkaisemattomia kiistakysymyksiä meillä ja muualla. Mutta meillä Suomessa ei ole juuri pelkoa väkivaltaisesta kapinoinnista kotimaassa tai konfliktista ulkomaiden kanssa. Presidenttimme voi avoimesti ja vankasti puolustaa yhteistä arvopohjaamme, jota kukaan merkittävä henkilö, organisaatio tai järjestö ei aseta kyseenalaiseksi. Ei Suomen presidentillä ole paljon varsinaista valtaa, mutta loistava mahdollisuus edistää diplomaattisella yhteydenpidolla tärkeimpiä arvojamme sielläkin, missä ne vielä ovat horjuvia ja hauraita. Takana on tukena myös koko EU:n perusta ja arvomaailma. Niin vaikutti silloin olevan.</p><p>Nyt Suomen satavuotisjuhlavuonna 2017 on aivan toisin. Meidän &rdquo;länsimaisen humanismimme&rdquo; arvot on haluttu hylätä käsittämättömän suurelta osin, erittäin &rdquo;korkeasti sivistyneissäkin&rdquo; piireissä. On täysin sivuutettu lapsuudessani ja nuoruudessani eittämättömänä pidetty määritelmä, että toisen asioista päättäessään on jokaisen pystyttävä pitämään tekemäänsä ratkaisua oikeudenmukaisena, jos se kohdistuisi häneen itseensä. Todettiin myös olevan kiistämättä sivistyksen mittana, miten maassa kohdellaan kaikkein huono-osaisimpia. Näistä ajatuskuluista kiinni pitämällä ei ketään jätettäisi aivan heitteille.</p><p>Kansainvälinen ilmapiiri meidän &rdquo;hyvisten&rdquo; länsimaailmassa on tänään kaikkea muuta kuin luottamuksellinen ja vakaa kuten vielä neljä tai viisi vuotta sitten. Minusta pelottavinta ei ole se, mitä on konkreettisesti tapahtunut &ndash; ei &rdquo;tapahtunut&rdquo;, vaan tehty, tarkoituksella päättäen, niinhän ihminen toimii &ndash; vaan se, miten ihmisten yhdenvertaisina kohtelu on häivytetty hyväksyttynä ja tavoiteltavana toimintana ja asenteena. Sama pätee ihmisyksilöiden kesken ja kansanryhmien tai valtioiden suhteissa. On kuin mahtavimmatkin maat pitäisivät arvolleen sopivana poukkoilla hetken mielijohteiden mukaan sinne tänne välittämättä voimassa olevista yhteisistä pelisäännöistä ja totutuista käytöstavoista, ottamatta huomioon muiden maiden oikeutettuja tarpeita ja vaatimuksia, pyrkimättä enää yleiseen ja yhteiseen etuun, joka antaisi kaikille tilaa kehittyä ja kukoistaa. Kuinka pienet ihmiset voisivat siinä mylläkässä säilyttää moraalisen selkärankansa?</p><p>Kuluva presidenttikausi Suomessa on ollut monin verroin rankempi tasavallan presidentillemme kuin olisin kuuna päivänä osannut kuvitella sen alkaessa maaliskuussa 2012. Presidentti Sauli Niinistö on ollut kovilla ja kantanut kunnialla maamme edustustehtävää ja perinteistä rauhanomaisen rinnakkaiselon eetosta, joka on ollut &rdquo;ulkopoliittinen linjamme&rdquo; elinaikaani kauemmin. Kansainvälisen tilanteen pikaisesta palautumisesta inhimillisen kulttuurin aikaisemmin vallinneeseen &rdquo;sivistyneempään&rdquo; vaiheeseen ei ole mitään takeita. &rdquo;Kekkosen aikaan&rdquo; puhuttiin liennytyksestä, rauhallisesta ja määrätietoisesta pyrkimisestä yhteisymmärrykseen ja kaikkien osapuolten kannalta hyväksyttävään kanssakäymiseen maiden välillä. Tällä hetkellä vastaavaa kaivataan kipeästi eri ihmisryhmien välille, valtioiden sisällä ja yli niiden rajojen.</p><p>Vihan ja väkivallan kierre on valmis. Miten meillä Suomessakin on voinut päästä kasvamaan sukupolvi tai useampi, joiden jäsenistä suurelle osalle ei ole opetettu yksinkertaisimpiakaan hyvän käytöksen sääntöjä? &rdquo;Kohtele toisia kuten toivot itseäsi kohdeltavan&rdquo; on selkeä normi. Sen kieltävä ottaa omiin käsiinsä &rdquo;vahvemman oikeuden&rdquo; tehdä muille pahaa. Samalla hän antaa implisiittisesti kaikille muille luvan kohdistaa itseensä samanlaista väärää kohtelua kuin tekee toisille.</p><p>&ndash; Seuravaksi ja mitä voi toivoa? &ndash;</p><p>Sinun vakuuttava, rauhallinen ja vahvasti argumentoitu viestisi ihmisten kyvystä elää ihmisiksi on parasta, mitä Suomi voi saada lääkkeeksi haavoihinsa. Lääkärinlaukkua olisi hyvä heilutella myös muualla. Ihanaa, että olet taas ehdolla! Vaikka maa ja maailma ovatkin pahemmassa jamassa kuin viimeksi. Ja vaikka toisaalta voi tuntua, että Sinua nyt tarvittaisiin paljon entistä kipeämmin ulkomailla tuomassa järkevän ja viisaan toiminnan mahdollisuuksia tietoon ahdistuneille ihmisille. Ei presidentin virka ole huono paikka edistää rauhaa ja rakkautta. Onnea kampanjallesi!</p><p>Vuoden päästä et ehkä kerkiäkään juuri juhlia kuusikymppisiäsi, Pekka. Missä ja mitä tahansa silloin teetkin, toimit oikeudenmukaisesti ja viisaasti. Ajatukseni seuraavat toimiasi etäältä ja edelleen suuresta ymmärryksestäsi ja vastuuntunnostasi vaikuttuen. Kiitos olemassaolostasi!</p><p>Laitan lopuksi tähän &rdquo;postikorttiini&rdquo; lorun, joka putkahti mieleeni naistenpäivän aamuna 8.3.2017 ja jonka julkaisin silloin selityksittä Facebookissa. Omistan sen nyt Sinulle, Pekka, ja toivotan hyvää jatkoa upealle ja ihmiskunnalle elinplaneettoineen välttämättömälle työlle, jota teet &ndash; sekä edelleen antoisaa yhteiselämää Sinulle ja Antoniolle!</p><p>_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _</p><p>&nbsp;</p><p>Sota on kesy eläin,<br />sen ei tarvitse pelätä purevan ruokkivaa kättä.</p><p>Sotaa kasvatetaan häkissä,<br />jossa se pystyy juuri ja juuri pyörimään<br />oman häntänsä perässä,<br />eikä sen päähän mahdu pälkähtämään ajatuskarkuruus.</p><p>Tuotantosodalle syötetään tarkkaan annostellen<br />geenimuunneltua viholliskuvaa.</p><p>Mielenliikkeiden puute aiheuttaa sodalle<br />usein vaikeita fyysisiä oireita ja virheasentoja.</p><p>Kesy sota on tiedotusilmastosta riippuvainen,<br />ei se selviä yksinään ilman kaltereita.</p><p>Sota ei löydä luonnollista ravintoa,<br />jos sen pitää perustella itsensä.</p><p>Jos sodan häkki yhtäkkiä avattaisiin<br />ja se tassuttelisi ulos, sen perisi pian hukka.</p><p>Sota haihtuisi kuin utuna ilmaan.</p><p>Jäljelle jäisi inhimillisten voimavarojen valtava kyky<br />rakentaa mielekästä elämää.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Onneksi olkoon tänään 59-vuotissyntymäpäivänäsi, Pekka!

Sinulla ei ole nyt pyöreä vuosipäivä, mutta meillä kahdella, Sinulla ja minulla, on – parikin! Tänä keväänä tulet olleeksi osana elämääni 40 vuotta. Enimmän aikaa olet saanut olla autuaan tietämätön siitä. Ja voit olla edelleenkin, jos jätät lukematta seuraavan tarinan ”yhteisestä taipaleestamme”.

1970-luku

En muista tarkkaan, milloin ja mistä mediasta huomasin, että joku nuorimies oli kirjoittanut interrail-junareissujensa pohjalta opaskirjan muille reilaajille. Ainakaan ei ollut kyse liikkuvasta kuvasta, joten tietolähde oli joko radio tai printtilehti. Kirjoittaja oli jo vuotta aiemmin 18-vuotiaana julkaissut ensimmäisen laitoksen ”Inter-rail-oppaastaan” omakustanteena, mutta silloin keväällä 1977 sen oli julkaissut WSOY-kustantamo, jos oikein muistan. Netistä löysin nyt tiedon vain vuoden 1978 painoksesta, mutta se lienee jo toinen, täydennetty laitos. Tasan 40 vuotta sitten siis sain tiedon siitä, että olet.

Vuoden 1978 syksyllä sain miellyttävän tilaisuuden lainata työkaverini omistaman opaskirjasi, jota kukaan ei ollut talvea vasten lähdössä Euroopan raiteilla mukanaan kuljettamaan. Aloin lukea illalla sängyssä, ja muutaman sivun jälkeen tuumasin: ”Tää jätkähän kirjottaa tosi kivasti! Mikäs sen nimi olikaan?”. Minuun teki vaikutuksen tekstisi lämmin ja ymmärtäväinen huumori. Käänsin näkyviin kirjan kannen ja kai takakannenkin, jossa oli kuvasi. Enpä tainnut vielä siitä alkaa muistaa nimeäsi, kun sellaiset eivät päässäni tuppaa pysymään. Seuraavana keväänä 1979 raportoit Koijärven tapahtumista – jälkeenpäin lukemani mukaan vain lehden toimittajan ominaisuudessa, mihinkään laittomaan itse siellä(kään) sekaantumatta. Siitä nousi julkisuuteen vihreä liike, ja Sinä tulit eräänä sen aktiivisimmista toimijoista monen muun ohella niin tutuksi, ettet enää unohtunut.

1980-luku

Et vielä heti vihreyteen hurahdettuani kohonnut mielessäni muita suuresti ihailemiani vihreitä kummemmaksi. Heidi Hautala oli ensimmäinen ”number one” minulle vihreiden joukossa, aina kanssani yhtä mieltä – sitä ”oikeaa” – olevana. Fanitin kaikkia teitä ”viherpipertäjiä” kaukaa television välityksellä – mutta kantojanne seuratessani petyin välillä siihen, että vaikuttikin siltä kuin te ette olisi aina tajunneet myös ihmisen tarvitsevan lajinmukaisia olosuhteita voidakseen hyvin, suostuitte kurjistamaan yhteiskunnan heikoimpien elämää vastoin hienoja periaatteitanne. Siksi jäin pyörimään politiikassa punavihreän kuplan sisälle löytämättä yhtä ”parasta” puoluetta itselleni.

Vihreitä pääsi eduskuntaan lisää joka vaaleissa vuoden 1983 kahdesta kansanedustajasta, Kalle Könkkölästä ja Ville Komsista, alkaen. Vuoden 1987 eduskuntavaalien TV1:n suureen vaalikeskusteluun sunnuntain äänestyspäivää edeltävänä torstaina valmistauduin tavalliseen, nettiä edeltävän ajan tapaani, keittämällä puoli pannua kahvia, tekemällä voileipiä ja tuomalla sohvapöydälle myös ostamaani herkkupullaa, suklaata ja hedelmiä. Kun eri puolueiden edustajat esiteltiin, vihreitä olitkin edustamassa Sinä, eikä todennäköisemmin odotettu Osmo Soininvaara. Ajattelin, että onpa kiinnostavaa kuulla, mitä Sinä sanot, kun Oden edesottamukset olisi osannutkin aika lailla arvata.

Tv-debatin käynnistyttyä Sinä yllätit kuin syystuulen riepottamien, puista pudonneiden nuutuneiden lehtien keskeltä esiin putkahtanut auringonkeltainen leskenlehden kukka. Et ladellut poliittista jargonia, joka kuulostaa rationaaliselta, mutta on vailla todellista merkityssisältöä. Otit asiaan kuin asiaan kantaa suoraan ja arkisesti, väänsit ikään kuin rautalangasta selkeästi nähtäville. että meidän ihmisten elämässä voidaan käyttää tervettä järkeä ja arvioida avoimesti ratkaisujen vaikutuksia, ei tarvitse piiloutua fundamentalististen poliittisten ideologioiden tai ”ainoiden mahdollisten vaihtoehtojen” tekopyhien lumemuurien taakse.

Muistan, kuinka tuijotin Sinua kuin taivaallista ilmestystä: tuolla telkkarissani muiden puhuvien päiden, sukupuoleen katsomatta ”pönöttävien pukumiesten”, keskellä on aito ihminen! Pekka Haavisto kirkkaana helmenä, hohtaen älyn vapaata virtaamista ja kahlitsematonta sydämen lämpöä! Sinun kaltaisiasi pitäisi olla vallan kukkuloilla kaikkien, jotka päättävät muiden asioista, oikeasti vastuun ottavia, kaikkia näkökulmia tarkastelevia, rehellisiä ja vuoropuhelukykyisiä. Voi, miksi minä uusmaalainen en saa äänestää Sinua!

Eduskuntavaalien 1987 jälkeen

Kolmekymmentä vuotta sitten, torstai-iltana 12.3.1987, Sinä, Pekka, otit paikan ykköspoliitikkonani, täydellisen luotettavana, vain tosiasioihin kantasi perustavana, tinkimättömän oikeudenmukaisena ja kaikilla ihmisillä saman ihmisarvon näkevänä – sekä sen ymmärtävänä, että ihminen eläimenä muiden joukossa tarvitsee lajilleen sopivan elinympäristön. Sellaisen ihmisen fyysiselle, psyykkiselle ja sosiaaliselle terveydelle edullisen ympäristön, jossa ei tarvitse pelätä pahaa muiden ihmisten taholta ja jossa on mahdollista elää ja ajatella vapaasti joutumatta toimimaan vastoin omaatuntoaan toimeentulonsa hankkimisessa tai muussa elämässään. Toisin sanoen: oikeuden ihmisen lajityypilliseen käyttäytymiseen!

1990-luku

Tulit valituksi ensi kertaa eduskuntaan kolmen muun vihreän kanssa, mutta toimit kansanedustajan työn ohella myös YK:n tehtävissä rauhansovittelijana ja sodan ympäristötuhojen tutkijana. Arvostukseni Sinua kohtaan kasvoi kasvamistaan.

Pudotin Sinut kansanedustajan paikalta vuoden 1995 eduskuntavaaleissa. Olin muuttanut Helsinkiin edellisenä syksynä ja olin mielissäni, ettei minun tarvitsisi uhrata ajatustakaan kevään vaaleille, sen kun painelen äänestyskoppiin kirjoittamaan lappuun Sinun numerosi. Pysähdyin vihreiden vaalijulisteen eteen katsomaan valmiiksi äänestysnumeroasi – ja näin Kalle Könkkölän olevan pyrkimässä takaisin eduskuntaan. Silloin funtsailin, että kyllä Sinä tulet valituksi muiden kannattajiesi äänin ilman minuakin, enhän ennenkään ole ollut Sinua äänestämässä, mutta Kallella voi olla pienestä kiinni. Niinpä kirjoitin hänen numeronsa. Et saanutkaan jatkopaikkaa eduskunnassa. Ilmeisesti muutaman muunkin äänestäjän aivoitukset kulkivat samaa rataa kuin minun. Eivät kuitenkaan riittävän suurelta osin Kallen hyväksi, koska hänestäkään ei tullut uudestaan kansanedustajaa.

Olit silloin Vihreän liiton puheenjohtaja, mutta jätit sen pestin ruvettuasi Paavo Lipposen ykköshallituksen ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeriksi vaalikaudeksi 1995–1999. Suomi oli liittynyt vuoden alusta Euroopan unionin jäseneksi, ja Suomessakin oli toteutettava Natura-luonnonsuojeludirektiiviä, jota vastustettiin äänekkäästi. Toit turvallisuudentunnetta ja tulevaisuudenuskoa puhuessasi televisiossa Suomen velvollisuudesta huolehtia EU:n jäsenmaana luontonsa ekologisesta kestävyydestä ja monimuotoisten luontoalueiden suojelun järkevyydestä koko planeettamme kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi. Mediaraportit ulkomaanmatkoistasi lisäsivät luottamusta heikostikin ympäristö- ja ihmisoikeusnäkökohtia huomioon ottavien valtioiden mahdollisuuksiin toimia kestävien periaatteiden mukaisesti ja kohentaa maansa luonnon tilaa sekä asukkaidensa yhdenvertaisuutta ja kansalaisvapauksia.

2000-luku

Eräänä tavallisen tylsänä arkipäivänä vuonna 2002 tulin töistä kotiin, otin syötävää eteeni keittiönpöydälle ja selasin bussimatkan varrelta poimimaani ilmaislehteä nähdäkseni, oliko siitä jotain vielä lukematta. Erään uuden sivun ylälaidassa näin Sinun hymyilevän kuvassa nuoren miehen kanssa. Ensi ajatukseni oli, missä lienetkään taas saanut sovinnon aikaan, kun noin iloisin ilmein ollaan – ja samalla kummastelin, että jos on joidenkin sotaisten osapuolten välille sopu saatu, miksi kuvassa on vain yksi muu lisäksesi. Silloin olin jo ehtinyt lukea tekstistä, että Pekka Haavisto rekisteröi parisuhteensa Antonio Floresin kanssa. Eipä ollutkaan ihme, että pariskunta oli kovin tyytyväisen näköinen! Tajusin myös, etten ollut kai koskaan tullut miettineeksi, millainen puoliso Sinulla kenties on. En muutenkaan tahdo muistaa, kuka julkkiksista on kenenkin kanssa, ja tuohan usein vaihteleekin ajan mittaan vähän kuin Kauniissa ja Rohkeissa…

Oli mainiota saada tietää, että olit voinut vanhan avioliittolain rinnalle vasta voimaan tulleen, epätasa-arvoisen, samaa sukupuolta olevien parisuhdelain nojalla mennä naimisiin. Vaikka olisi ollut herttaisen yksinkertaista vain poistaa yhdestä avioliittolaista turha maininta miehestä ja naisesta! Mietin hetken, leikkaisinko artikkelin talteen, mutta sitten arvelin, että teistä kahdesta kyllä media tulee kertomaan vastakin, loin vielä silmäyksen kuvaanne toivotellen mielessäni onnea yhteiselle tiellenne ja taitoin sitten aviisin kierrätykseen. Kymmenisen vuotta myöhemmin olisi ollut makeaa kaivaa kellastumaan alkanut lehtileike esiin.

Eduskuntavaalit 2007

Olin asunut välillä muualla Uudellamaalla, mutta palannut sopivasti Helsingin vaalipiirin äänestäjäksi vuoden 2007 eduskuntavaaleihin. Taas Kalle Könkkölä oli ehdokkaana, ja äänestin häntä. Eikä Kalle silloinkaan päässyt eduskuntaan. Sinä palasit kansanedustajaksi ja aloit parantaa oman lainsäädäntömme virheitä ja puutteellisuuksia, yhä syvällisemmin ja laajakatseisemmin ihmiskunnan asioita oivaltavana ja eduskuntatyön ohessa rauhaa milloin missäkin hierovana. Minä rakastin Sinua ja toimiasi median välityksellä, ja äänestelin vihreitä ja vasemmistolaisia sen mukaan kuin missäkin vaaleissa parhaalta tuntui.

Eduskuntavaalit 2011

Perussuomalaiset saivat jytkyvoiton eduskuntavaaleissa 2011 ja suuren määrän kansanedustajia. Olin uskonut kestävän kehityksen idean jo läpäisseen kansan tietoisuuden ja odotin vihreiden pärjäävän mainiosti vaaleissa. Vihreiltä meni kolmannes kannatuksesta, kansanedustajien määrä tipahti viidestätoista kymmeneen. Tyrmistyin tietenkin. Vasemmistopuolueetkaan eivät juhlineet. Olin seurannut ääntenlaskentaa ja ollut innoissani persujen menestyksestä, kun luulin olevan tulossa uuden heräämisen vaikuttamaan ja vaatimaan päättäjiltä kansan elämän sujumisesta huolehtimista, mutta vihreiden tappio oli käsittämätön. Lohduttauduin ajatuksella, että perussuomalaisten kannattajat lienevät juuri niitä perusihmisiä, jotka kokevat jääneensä heitteille kilpailukyky- ja kestävyysvajepuheissa. He voisivat äkkiä hoksata kestävän elämän ja solidaarisen hyvinvointipolitiikan arvon, tulla vihreiden tai punavihreiden puolelle seuraavalla kertaa. Sinä säilyit eduskunnassa sankarinani.

Eduskuntavaalit 2015

Enää ei siltä näytä, että kansalaisten mielipideilmasto selkenisi ja ihmiset tulisivat vastuuntuntoisiksi valinnoistaan. Otin jälleen kerran riskin ja jätin äänestämättä Sinua, Outi Alanko-Kahiluotoa tai muitakaan ”vanhoja” vihreitä kansanedustajia. Uskomattoman tietäviä ja taitavia nuoria oli tulossa seuraanne, jotkut pääsivät.

Presidentinvaalit 2012

Kohtasin Sinut, Pekka, elokuussa 2011, kun arkaillen uskaltauduin Kiasman terassille presidentinvaalikampanjasi avaustilaisuuteen, jossa Antonio oli mukana. Syksymmällä emmin hetken ennen enterin painallusta: kehtaanko ilmoittautua tukijaksesi, minunlaiseni osaamaton höpsö ämmähän voi aiheuttaa pikemminkin vahinkoa kuin edistää kampanjaasi? Sitten vakuuttelin itselleni, että enhän sitoudu muuhun kuin ottamaan vastaan sähköpostiviestejä sille listalle tullessani. Kävin joissakin vaalitilaisuuksissasi ja esitin joskus tyhmiä kysymyksiä. Olin oikein otettu, kun tulitte kerran yllättäen Antonion kanssa vastaani Sanomatalon kulmalla ja tervehditte minua kuin vanhaa tuttua.

Vuoden 2012 alussa huomasin olevani hakemassa esitteitäsi Helsingin Asema-aukion vaaliteltalta ja jakelevani niitä siellä täällä pieniä toveja kerrallaan, kun jalkani eivät pitkään kestä seisomista. Tutustuin vihreisiin aktiiveihin ja muihin innokkaisiin kannattajiisi, ja liityin juuri ennen presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen äänestyspäivää vihreiden jäseneksi. Löysin poliittisen kotini, vaikka yhä harmittelen joidenkin vihreiden tuntumista liian elitistisiltä ja kyvyttömiltä katsomaan asioita todellisen taviksen katutasolta tai tarvittaessa ojan pohjankin näkövinkkelistä. Tunnen nyt saavani olla pienenpienenä osasena mukana ihmisarvoisen, vihreän maailman rakentamisessa. Sinun kanssasi.

En voi väittää äänestäneeni Sinua kuin yhden ainoan kerran. Kun ensimmäisen presidentinvaalikierroksen ennakkoäänestys oli alkamassa tammikuussa 2012, koetin innoittaa eräässä sairaalavuoteessa makaavaa iäkästä potilasta tarttumaan tilaisuuteen, kun hänet vietäisiin helposti vaikka pyörätuolissa ennakkoäänestyspisteeseen sairaalassa. Hän oli kertonut, ettei ollut äänestänyt enää kahteenkymmeneen vuoteen, siis noin 70 vuoden iän jälkeen. Ensin vanhus huitaisi ehdotukseni pois siitä kiinnostumatta. Sain kuitenkin hänet kerran puhelimessa kysymään, keitä on ehdolla, ja selostin teidän kaikkien kahdeksan presidenttikandidaatin ansioita ja piirteitä. Tietenkin kehuin Sinua erityisesti. Kuulin, ettei potilas kuitenkaan mennyt äänestämään. Alkoi toinen vaalikierros. Olin alkanut huolestua, kun sairaalassa olijan vointi ei parantunut, vaan näytti peräti heikkenevän. En enää kiusannut häntä äänestyskehotuksilla. Erään kerran soittaessani hän sanoikin yllättäen kuin vahingoniloa äänessään: ”Tiedätkös, mitä – kävin äsken äänestämässä! Arvaat varmaan, kumpaa?” Arvasin. Mihinkäs vanha homofoobikko karvoistaan pääsisi? Oli potilaalla puolisokin, jonka kanssa kait oli keskusteltu vaaleista. Niin, että jos en olisi hehkuttanut passivoituneelle äänestäjälle demokraattisen vaikuttamisen mielekkyyttä, en ehkä olisi tullut mitätöineeksi omaa ääntäni Sinulle, Pekka, toisella, ratkaisevalla vaalikierroksella.

Vuotta 2018 kohti

Siellä ”diggaushuipullani” olet, Pekka, yhä vankasti. Luonnollisesti seurassasi ja seuraajinasi on lukuisa joukko muita rauhan ja demokratian edistäjiä, ihmisoikeuspuolustajia ja kestävän luonnon kiertokulun ymmärtäjiä, joita ihailen valtavasti. Ihmettelen, miksi teidän esimerkillinen toimintanne ei saa suuria kansanjoukkoja villiintymään mukavan ja ihmisarvoisen elämän ajatuksesta ja antamaan teille enemmistön kannatuksen valtakirjaa hoitaa meidän muiden asioita fiksusti, kestävästi ja ketään syrjimättä.

En edelleenkään käsitä, miksi on suuri joukko yhteiskunnallisia toimijoita, jotka puhuvat muuta kuin tahtovat, kaikkea hyvää ja kaunista, mutta pyrkivät tosiasiallisesti täysin päinvastaiseen. Vielä enemmän minua ihmetyttävät hiljattain eri puolilla maailmaa räikeästi esiin ja vallan huipullekin nousseet päättäjät, jotka puhuvat puuta heinää, eikä heillä näytä olevan mitään järjellistä tavoitetta, vain hillitön kiihko vaikeuttaa heikoimpien ja hauraimmassa asemassa olevien ihmisten elämää. Miksi heitä kannatetaan?

Viisi vuotta sitten maailma oli toinen kuin nyt. Oli paljon hirvittäviä kriisejä ja ihmisoikeusloukkauksia, tietenkin. Kokonaiskuvassa näytti kuitenkin olevan suuri yhteisymmärrys, että väkivaltaa ei haluta käyttää kuin viimeisenä keinona, kansainvälisesti asiasta sopien, ja että yhteisesti vahvistetut ihmisoikeus- ja muut sopimukset ovat hyviä ja tarpeellisia. Erilaisia kulttuurisia tulkintoja niistä toki oli, ja huomiotta jättämistä tai tietoista rikkomistakin. Vetoaminen ”kansainväliseen oikeuteen” tai voimassa olevaan sopimukseen oli silti jotenkin toimiva vaikutuskeino. Nyt näyttää yhä useampi valtio haluavan irtautua inhimillisen etiikan yleisiksi miellettyihin sääntöihin perustuvista tulkinnoista ja käytännöistä. Siitä on myös EU-maissa pelottavia näyttöjä.

Presidentinvaalit 2018

– Viimeksi ja mitä sitten tapahtui? –

Kun katselin loppusyksystä 2011 vuoden 2012 vaalien presidenttiehdokkaita, ajattelin, että jokainen teistä olisi voinut ottaa Suomen tasavallan presidentin istuimen alleen ja hoitaa homman hienosti. Mietin, että juuri meidän presidenttimme paikka on miellyttävimpiä maailmassa – ei suoranaisesti ”helppo” tietenkään, niin paljon on ristiriitoja ja ratkaisemattomia kiistakysymyksiä meillä ja muualla. Mutta meillä Suomessa ei ole juuri pelkoa väkivaltaisesta kapinoinnista kotimaassa tai konfliktista ulkomaiden kanssa. Presidenttimme voi avoimesti ja vankasti puolustaa yhteistä arvopohjaamme, jota kukaan merkittävä henkilö, organisaatio tai järjestö ei aseta kyseenalaiseksi. Ei Suomen presidentillä ole paljon varsinaista valtaa, mutta loistava mahdollisuus edistää diplomaattisella yhteydenpidolla tärkeimpiä arvojamme sielläkin, missä ne vielä ovat horjuvia ja hauraita. Takana on tukena myös koko EU:n perusta ja arvomaailma. Niin vaikutti silloin olevan.

Nyt Suomen satavuotisjuhlavuonna 2017 on aivan toisin. Meidän ”länsimaisen humanismimme” arvot on haluttu hylätä käsittämättömän suurelta osin, erittäin ”korkeasti sivistyneissäkin” piireissä. On täysin sivuutettu lapsuudessani ja nuoruudessani eittämättömänä pidetty määritelmä, että toisen asioista päättäessään on jokaisen pystyttävä pitämään tekemäänsä ratkaisua oikeudenmukaisena, jos se kohdistuisi häneen itseensä. Todettiin myös olevan kiistämättä sivistyksen mittana, miten maassa kohdellaan kaikkein huono-osaisimpia. Näistä ajatuskuluista kiinni pitämällä ei ketään jätettäisi aivan heitteille.

Kansainvälinen ilmapiiri meidän ”hyvisten” länsimaailmassa on tänään kaikkea muuta kuin luottamuksellinen ja vakaa kuten vielä neljä tai viisi vuotta sitten. Minusta pelottavinta ei ole se, mitä on konkreettisesti tapahtunut – ei ”tapahtunut”, vaan tehty, tarkoituksella päättäen, niinhän ihminen toimii – vaan se, miten ihmisten yhdenvertaisina kohtelu on häivytetty hyväksyttynä ja tavoiteltavana toimintana ja asenteena. Sama pätee ihmisyksilöiden kesken ja kansanryhmien tai valtioiden suhteissa. On kuin mahtavimmatkin maat pitäisivät arvolleen sopivana poukkoilla hetken mielijohteiden mukaan sinne tänne välittämättä voimassa olevista yhteisistä pelisäännöistä ja totutuista käytöstavoista, ottamatta huomioon muiden maiden oikeutettuja tarpeita ja vaatimuksia, pyrkimättä enää yleiseen ja yhteiseen etuun, joka antaisi kaikille tilaa kehittyä ja kukoistaa. Kuinka pienet ihmiset voisivat siinä mylläkässä säilyttää moraalisen selkärankansa?

Kuluva presidenttikausi Suomessa on ollut monin verroin rankempi tasavallan presidentillemme kuin olisin kuuna päivänä osannut kuvitella sen alkaessa maaliskuussa 2012. Presidentti Sauli Niinistö on ollut kovilla ja kantanut kunnialla maamme edustustehtävää ja perinteistä rauhanomaisen rinnakkaiselon eetosta, joka on ollut ”ulkopoliittinen linjamme” elinaikaani kauemmin. Kansainvälisen tilanteen pikaisesta palautumisesta inhimillisen kulttuurin aikaisemmin vallinneeseen ”sivistyneempään” vaiheeseen ei ole mitään takeita. ”Kekkosen aikaan” puhuttiin liennytyksestä, rauhallisesta ja määrätietoisesta pyrkimisestä yhteisymmärrykseen ja kaikkien osapuolten kannalta hyväksyttävään kanssakäymiseen maiden välillä. Tällä hetkellä vastaavaa kaivataan kipeästi eri ihmisryhmien välille, valtioiden sisällä ja yli niiden rajojen.

Vihan ja väkivallan kierre on valmis. Miten meillä Suomessakin on voinut päästä kasvamaan sukupolvi tai useampi, joiden jäsenistä suurelle osalle ei ole opetettu yksinkertaisimpiakaan hyvän käytöksen sääntöjä? ”Kohtele toisia kuten toivot itseäsi kohdeltavan” on selkeä normi. Sen kieltävä ottaa omiin käsiinsä ”vahvemman oikeuden” tehdä muille pahaa. Samalla hän antaa implisiittisesti kaikille muille luvan kohdistaa itseensä samanlaista väärää kohtelua kuin tekee toisille.

– Seuravaksi ja mitä voi toivoa? –

Sinun vakuuttava, rauhallinen ja vahvasti argumentoitu viestisi ihmisten kyvystä elää ihmisiksi on parasta, mitä Suomi voi saada lääkkeeksi haavoihinsa. Lääkärinlaukkua olisi hyvä heilutella myös muualla. Ihanaa, että olet taas ehdolla! Vaikka maa ja maailma ovatkin pahemmassa jamassa kuin viimeksi. Ja vaikka toisaalta voi tuntua, että Sinua nyt tarvittaisiin paljon entistä kipeämmin ulkomailla tuomassa järkevän ja viisaan toiminnan mahdollisuuksia tietoon ahdistuneille ihmisille. Ei presidentin virka ole huono paikka edistää rauhaa ja rakkautta. Onnea kampanjallesi!

Vuoden päästä et ehkä kerkiäkään juuri juhlia kuusikymppisiäsi, Pekka. Missä ja mitä tahansa silloin teetkin, toimit oikeudenmukaisesti ja viisaasti. Ajatukseni seuraavat toimiasi etäältä ja edelleen suuresta ymmärryksestäsi ja vastuuntunnostasi vaikuttuen. Kiitos olemassaolostasi!

Laitan lopuksi tähän ”postikorttiini” lorun, joka putkahti mieleeni naistenpäivän aamuna 8.3.2017 ja jonka julkaisin silloin selityksittä Facebookissa. Omistan sen nyt Sinulle, Pekka, ja toivotan hyvää jatkoa upealle ja ihmiskunnalle elinplaneettoineen välttämättömälle työlle, jota teet – sekä edelleen antoisaa yhteiselämää Sinulle ja Antoniolle!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

 

Sota on kesy eläin,
sen ei tarvitse pelätä purevan ruokkivaa kättä.

Sotaa kasvatetaan häkissä,
jossa se pystyy juuri ja juuri pyörimään
oman häntänsä perässä,
eikä sen päähän mahdu pälkähtämään ajatuskarkuruus.

Tuotantosodalle syötetään tarkkaan annostellen
geenimuunneltua viholliskuvaa.

Mielenliikkeiden puute aiheuttaa sodalle
usein vaikeita fyysisiä oireita ja virheasentoja.

Kesy sota on tiedotusilmastosta riippuvainen,
ei se selviä yksinään ilman kaltereita.

Sota ei löydä luonnollista ravintoa,
jos sen pitää perustella itsensä.

Jos sodan häkki yhtäkkiä avattaisiin
ja se tassuttelisi ulos, sen perisi pian hukka.

Sota haihtuisi kuin utuna ilmaan.

Jäljelle jäisi inhimillisten voimavarojen valtava kyky
rakentaa mielekästä elämää.

]]>
0 http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234054-avoin-synttarikortti-pekka-haavistolle#comments Pekka Haavisto Rakkaus Rauha Sota Tasavallan presidentti Thu, 23 Mar 2017 18:41:08 +0000 Marjatta Laiho http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234054-avoin-synttarikortti-pekka-haavistolle
Syyrian sodan tilannekatsaus kevät 2017 http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233121-syyrian-sota-tilannekatsaus-kevat-2017 <p>Yritän hahmottaa tilannekatsausta Syyrian sotatilanteesta:</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Aleppon maakunta</strong>:</p><p>&nbsp;</p><p>Syyrian joukot yhdessä Venäjän ilmavoimien ja maavoimien erikoisjoukkojen avulla pystyivät valloittamaan Aleppon kaupungin raskaiden taisteluiden jälkeen. Syyrian asevoimien joukot ovat pystyneet valloittamaan itä-Aleppon maakunnasta Isisksen hallussa pitämiä alueita, Syyrian joukot ovat saavuttaneet Lake Assadin rannat katkaisten siten Turkin ja sen tukemien Syyrian kapinallisten joukkojen etenemisen &nbsp;kohti Raqqan kaupunkia.</p><p>&nbsp;</p><p>Usa vahvistaa asemiaan Raqqan kaupungin lähistöllä varautuen mahdollisesti antamaan tukea mahdollisen Raqqan valtauksen varalta.</p><p>&nbsp;</p><p>Tällä hetkellä Syyrian armeijan ja Venäjän pääpaino näyttää olevan Isiksen nujertaminen Syyrian itäosista. Usa tulee antamaan hiljaista tukea tälle tekemällä yksittäisiä ilmaiskuja Isistä vastaan.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Muu </strong><strong>S</strong><strong>yyria</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Etupäässä hiljaista.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ennuste </strong><strong>kevään ajanjaksolle:</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Syyrian johtama koalitio onnistuu valtaamaan valtaosan Isiksen hallussa pitämistä alueista kevään aikana. Turkki tulee vetäytymään valtaamiltaan pohjois Syyrian alueilta jättäen sinne minimaalisen määrän sotilaita välttääkseen tyhjiö syntymisen.</p><p>&nbsp;</p><p>Syyrian valtaa joitakin kapinalisten enklaaveita mutta Idlibin valtaus jätetään myöhempään ajankohtaan odottamaan siihen saakka kunnes itä Syyria on saatu haltuun.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Pidemmän ajan ennuste:</strong></p><p>Yleisesti tilanne näyttää Syyrian valtion kannalta paremmalta, sotilaallinen ratkaisu mahdollinen, tällä hetkellä on hyvin mahdollista se että Syyria ja Assad saa koko maan alueen omaan haltuunsa ja voittaa sodan.</p><p>edit:</p><p>Viimeisimmät raportit (twiitit) vihjaavat sitä että Turkin joukot ovat ottaneet kohteekseen Manjibin kaupungin huolimatta aluetta vartioivista SAA joukoista. Turkin tähtäimessä on siis SDF hallussapitämä alue itä Syyriassa.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yritän hahmottaa tilannekatsausta Syyrian sotatilanteesta:

 

Aleppon maakunta:

 

Syyrian joukot yhdessä Venäjän ilmavoimien ja maavoimien erikoisjoukkojen avulla pystyivät valloittamaan Aleppon kaupungin raskaiden taisteluiden jälkeen. Syyrian asevoimien joukot ovat pystyneet valloittamaan itä-Aleppon maakunnasta Isisksen hallussa pitämiä alueita, Syyrian joukot ovat saavuttaneet Lake Assadin rannat katkaisten siten Turkin ja sen tukemien Syyrian kapinallisten joukkojen etenemisen  kohti Raqqan kaupunkia.

 

Usa vahvistaa asemiaan Raqqan kaupungin lähistöllä varautuen mahdollisesti antamaan tukea mahdollisen Raqqan valtauksen varalta.

 

Tällä hetkellä Syyrian armeijan ja Venäjän pääpaino näyttää olevan Isiksen nujertaminen Syyrian itäosista. Usa tulee antamaan hiljaista tukea tälle tekemällä yksittäisiä ilmaiskuja Isistä vastaan.

 

Muu Syyria

 

Etupäässä hiljaista.

 

Ennuste kevään ajanjaksolle:

 

Syyrian johtama koalitio onnistuu valtaamaan valtaosan Isiksen hallussa pitämistä alueista kevään aikana. Turkki tulee vetäytymään valtaamiltaan pohjois Syyrian alueilta jättäen sinne minimaalisen määrän sotilaita välttääkseen tyhjiö syntymisen.

 

Syyrian valtaa joitakin kapinalisten enklaaveita mutta Idlibin valtaus jätetään myöhempään ajankohtaan odottamaan siihen saakka kunnes itä Syyria on saatu haltuun.

 

Pidemmän ajan ennuste:

Yleisesti tilanne näyttää Syyrian valtion kannalta paremmalta, sotilaallinen ratkaisu mahdollinen, tällä hetkellä on hyvin mahdollista se että Syyria ja Assad saa koko maan alueen omaan haltuunsa ja voittaa sodan.

edit:

Viimeisimmät raportit (twiitit) vihjaavat sitä että Turkin joukot ovat ottaneet kohteekseen Manjibin kaupungin huolimatta aluetta vartioivista SAA joukoista. Turkin tähtäimessä on siis SDF hallussapitämä alue itä Syyriassa. 

]]>
0 http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233121-syyrian-sota-tilannekatsaus-kevat-2017#comments Äärijärjestö Isis Sota Syyria Fri, 10 Mar 2017 17:30:00 +0000 Olli-Pekka Wallin http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233121-syyrian-sota-tilannekatsaus-kevat-2017
Mikä verinen loppu Obaman hallintokaudelle – sotaisa rauhanmies http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232791-mika-verinen-loppu-obaman-hallintokaudelle-sotaisa-rauhanmies <p><em>Mikä verinen loppu Obaman hallintokaudelle &ndash; sotaisa rauhanmies</em></p><p>*</p><p><em>Aiheellisesti voimme kysyä, miksi globaali media &ndash; ja media yleensä &ndash; sallii joillekin sellaista, jonka se kirkuen tuomitsee joltain toiselta, usein jopa etukäteen?</em></p><p>Tässä esimerkkitapaus ja sitä koskevaa faktaa, jota et ehkä ole vielä lukenut.</p><p>*</p><p>Medea Benjamin kirjoitti The Guardian -lehdessä, 9.1.2017, tekstiä, joka nostaa karvat pystyyn.&nbsp; Sekä kauhusta että häpeästä.</p><p><a href="https://www.theguardian.com/commentisfree/2017/jan/09/america-dropped-26171-bombs-2016-obama-legacy"><u>https://www.theguardian.com/commentisfree/2017/jan/09/america-dropped-26171-bombs-2016-obama-legacy</u></a></p><p>*</p><p><strong>Yhdysvallat pommittaa</strong></p><p>&rdquo;Yhdysvallat pudotti vuonna 2016 yhteensä 26.171 pommia.</p><p>Mikä verinen päätös rauhan-nobelisti-presidentti Barack Obaman hallintokaudelle.&rdquo;</p><p>Uusimpien tilastolukujen mukaan Yhdysvallat pudotti noin kolme pommia joka tunti, 24 tuntia vuorokaudessa.&nbsp; Joka viikko, joka kuukausi: koko vuoden, läpeensä.</p><p>Uskallammeko ajatella Obaman perintöä?&nbsp; Perintöä, jonka hän jätti Donald J. Trumpille.&nbsp; Miten Trump jatkaa tätä perintöä?</p><p>*</p><p><strong>Obaman suosikkitapa kuolla</strong></p><p>On eräs pommitustekniikka, jota Obama erityisesti puolusti.&nbsp; Miehittämättömien lennokkien, dronien, iskut.</p><p>Useimmat yhdysvaltalaiset &ndash; ja mikseivät myös eurooppalaiset (suomalaiset?) &ndash; luultavasti hämmästyisivät, jos ymmärtäisivät, että presidentti, jonka Washingtonin valtalehdistö, ja hänelle suopea globaali media, on maalaillut &rdquo;vastahakoisen sotijan&rdquo; kaapuun, on itse asiassa haukka.</p><p>*</p><p><strong>Sotapresidentti Obama</strong></p><p>Iranin ydinasesopimus, kaupallisen sektorin saavutukset, diplomaattisuhteiden avaamisen pitkän puolisvuosisataisen &rdquo;kuivan kauden&rdquo; jälkeen Kuuban kanssa, eivät riitä kun puntaroimme presidentti Obaman saavutuksia, hänen yrityksiään käyttää diplomatiaa tykkien ja vihan sijasta.</p><p>Vaikka Obama huudettiin presidentiksi nimenomaan sitoutuneena lopettamaan edeltäjänsä, George W. Bushin sodat, hän lähti tammikuussa 2017 virastaan miehenä, joka on ollut sodassa pitempään kuin kukaan presidentti Yhdysvaltain historiassa.</p><p>Hän on myös ainoa US-presidentti, joka on palvellut kaksi täyttä kautta kansakunnan ollessa keskeytyksettä sodassa.</p><p>*</p><p><strong>Obama pani Bushia paremmaksi</strong></p><p>Presidentti Obama vähensi yhdysvaltalaisten sotilaiden taisteluvahvuutta Afganistanissa ja Irakissa, mutta myös dramaattisesti laajensi ilmasotaa ja erikoisjoukkojen käyttöä eri puolilla maailmaa.&nbsp; Vuonna 2016 Yhdysvaltain erikoisjoukot (US special operators) voitiin löytää peräti 70 %:sta maailman valtioista: nimittäin 138:sta maasta &ndash; huikea hyppy Bushin ajoista.&nbsp; Lisäystä 78 maata.&nbsp; (Bush: 60 maata; Obama 138 maata).&nbsp;</p><p>Nousua 130 %.</p><p><a href="http://www.commondreams.org/views/2017/01/05/year-commando"><u>http://www.commondreams.org/views/2017/01/05/year-commando</u></a></p><p>*</p><p><strong>Obaman perintö</strong></p><p>Katse takaisin presidentti Obaman perintöön<strong>: Council on Foreign Relation</strong>&acute;s (CFR &ndash; Ulkosuhteiden neuvosto) johtaja <strong>Micah Zenko</strong> laski yhteen US Puolustusministeriön datasta ilmenevät ilmaiskut, ja teki hätkähdyttävän paljastuksen: yksistään vuonna 2016 Obaman hallinto pudotti vähintään 26.171 pommia.&nbsp; Tämä merkitsee että joka päivä läpi vuoden, Yhdysvaltain sotavoima tulitti pommein sotavoimia tai siviilejä merten takana 72:lla pommilla; merkitsee 3 pommia joka tunti, 24 h per day.</p><p>Vaikka useimmat näistä ilmaiskuista tapahtuivatkin <strong>Syyriassa</strong> ja <strong>Irakiss</strong>a, Yhdysvallat pommitti myös satoja ihmisiä <strong>Afganistanissa, Libyassa, Jemenissä, Somaliassa</strong> ja <strong>Pakistanissa</strong>.&nbsp;</p><p>Tässä mainitut seitsemän valtiota ovat muslimienemmistöisiä valtioita.</p><p><a href="https://www.theguardian.com/profile/micah-zenko"><u>https://www.theguardian.com/profile/micah-zenko</u></a></p><p>*</p><p><strong>Dronet &ndash; näkymättömät tappajat &ndash; ja tuntemattomat tapettavat</strong></p><p>Eräs pommitustekniikka, jota presidentti Obama puolusti, oli drone-iskut.</p><p>Drone-sotapäällikkönä Obama laajensi Dronien käytön julistettujen sotatoimialueiden ulkopuolelle, siis Afganistanin ja Irakin, lähinnä Pakistaniin ja Jemeniin.&nbsp; Obama hyväksyi yli 10 kertaa enemmän drone-iskuja, kuin <strong>George W. Bush</strong>, ja määritteli kaikki näillä alueilla havaitut asevelvollisuusiässä olevat miespuoliset henkilöt taistelijoiksi, tehden heidän tappamisensa kauko-ohjattavien tappajien kohteina reilun pelin kuuluvaksi toiminnaksi.</p><p>*</p><p><strong>Korkkiruuvimainen oikeudellinen arkkitehtuuri</strong></p><p>Presidentti Obama on väittänyt, että hänen ulkomaille kohdistuneet sotilaalliset seikkailunsa ovat laillisia vuosina 2001 ja 2003 Kongressin vahvistamien sotilasvoiman käyttöä koskeneiden, al Qaidan tuhoamiseen tähdänneiden päätösten nojalla.</p><p>Mutta nykypäivän sodissa on vähän ei mitään tekemistä niiden kanssa, jotka hyökkäsivät Yhdysvaltoihin 11. syyskuuta 2001.</p><p>Obaman hallinnon &rdquo;<strong><em>kierretty oikeudellinen arkkitehtuuri</em></strong>&rdquo; (<em>twisted legal architecture</em>) on rakennettu oikeuttamaan interventiot,&nbsp; erityisesti laittomat drone-tappamistoimet ilman maantieteellisiä rajoituksia, ja nyt tämä kaikki, arvaamaton, lakitieteellinen korttitalo on siirretty suoraan Donald Trumpin arvaamattomiin käsiin.</p><p><a href="http://www.nytimes.com/2012/05/29/world/obamas-leadership-in-war-on-al-qaeda.html"><u>http://www.nytimes.com/2012/05/29/world/obamas-leadership-in-war-on-al-qaeda.html</u></a></p><p>*</p><p><strong>Mitä Obamalla on näyttää työnsä tuloksena?</strong></p><p>Mitä Obaman hallinto pystyy osoittamaan saavuttaneensa kahdeksan vuoden taisteluissa näillä monilla rintamilla?</p><p>Terrorismi on levinnyt, ei ainuttakaan voitettua sotaa ja Lähi-idän tilanne kuluttaa enemmän kaaosta ja divisioonia, kuin hetkellä jona ehdokas Barack Obama julisti vastustavansa hyökkäystä Irakiin.</p><p>Vaikka Yhdysvaltain siirtyminen käyttämään elävän voiman sijasta ilmaiskuja ja erikoisjoukkoja on säästänyt Yhdysvaltain sotilaiden henkiä, lukemattomien ulkomaalaisten ihmishenkiä on sammutettu iskuilla.&nbsp; Emme tiedä, miten monta siviiliä on tapettu massiivisilla pommituksilla Irakissa ja Syyriassa, missä US sotavoima on usein vainonnut ISISin joukkoja keskellä tiheäänrakennettuja kaupunkialueita.&nbsp; Kuulemme vain ajoittain siviilien murhista Afgansitanissa, kuten traagiset pommitukset Lääkärit ilman rajoja &ndash;järjestön sairaalaa vastaan Kunduzissa, jossa 42 kuoli ja 37 haavoittui.</p><p>*</p><p><strong>Vaatikaamme tiedot julki</strong></p><p>Meidän tulee vaatia hallintoa julkistamaan tiedot siviilien kuolemista lennokki-iskuissa.&nbsp; Heinäkuussa 2016 Yhdysvaltain hallitus esitti absurdin väitteen, että se oli tappanut korkeintaan 116 siviiliä Pakistanissa, Jemenissä, Somaliassa ja Libyassa vuosien 2009-2015 välisenä aikana.&nbsp;</p><p>Toimittajat ja ihmisoikeuksien puolestapuhujat kertoivat, että luvut olivat naurettavan alimitoitettuja ja todennettavissa, koska hallinto ei antanut julki nimiä, päivämääriä, paikkakuntia tai muita tunnistetietoja.&nbsp; Lontoossa toimiva <strong>Bureau of Investigative Journalism</strong> (<em>Tutkivan journalismin toimisto</em>), joka on seurannut drone-iskuja vuosien ajan, kertoi että todellinen surmattujen lukumäärä on kuusi kertaa suurempi, eli noin 700 henkilöä.</p><p>Koska lennokit muodostavat vain pienen osan kaikista laukaistuista ammuksista viimeisten kahdeksan vuoden ajalta, Obaman pommien tappamien siviilien määrä voisi olla tuhansia.&nbsp; Mutta emme voi tietää varmasti, koska hallinto ja valtavirtamedia on ollut lähes hiljaa siviilien menetyksistä Obaman hallinnon epäonnistuneiden interventioiden jäljiltä.</p><p><a href="https://www.thebureauinvestigates.com/stories/2016-07-01/obama-drone-casualty-numbers-a-fraction-of-those-recorded-by-the-bureau"><u>https://www.thebureauinvestigates.com/stories/2016-07-01/obama-drone-casualty-numbers-a-fraction-of-those-recorded-by-the-bureau</u></a></p><p>*</p><p><strong>Tri Medea Benjamin:</strong></p><p>Toukokuussa 2013, tohtori Medea Benjamin keskeytti presidentti Obaman ulkopolitiikkaa koskeneen luennon National Defense Univesityssä (Kansallisen puolustuksen yliopistossa).&nbsp; Olin juuri palannut vierailulta Yhdysvaltain lennokki-iskuissa kuolleiden viattomien ihmisten perheiden luota Jemenissä ja Pakistanissa, mukaan lukien <strong><em>Rahmanin lapset</em></strong> jotka näkivät heidän isoäitinsä räjähtävän riekaleiksi samalla kun pelto muuttui okrankeltaiseksi. - <a href="https://www.theguardian.com/world/2013/oct/29/pakistan-family-drone-victim-testimony-congress"><u>https://www.theguardian.com/world/2013/oct/29/pakistan-family-drone-victim-testimony-congress</u></a></p><p>Puhuin surevien perheiden puolesta, joiden menetyksiä Yhdysvaltain hallitus ei koskaan tunnustanut, ja pyysin presidentti Obamaa pyytämään heiltä anteeksi.&nbsp; Kun minua raahattiin ulos, presidentti Obama lausui:</p><p>&rdquo;<em>Tämän naisen puhe on huomion arvoinen</em>&rdquo;.</p><p>Mikä pahinta Obama ei koskaan tehnyt sitä.&nbsp; Huomioinut viestiäni.</p><p>*</p><p><em>Lähde:</em></p><p>Medea Benjamin: <strong>America dropped 26,171 bombs in 2016. What a bloody end to Obama&#39;s reign /The Guardian, 9.1.2017</strong></p><p><strong>Lue; <a href="https://www.theguardian.com/commentisfree/2017/jan/09/america-dropped-26171-bombs-2016-obama-legacy"><strong><u>https://www.theguardian.com/commentisfree/2017/jan/09/america-dropped-26171-bombs-2016-obama-legacy</u></strong></a> </strong></p><p><strong>Medea Benjamin; </strong><strong><a href="https://www.theguardian.com/profile/medea-benjamin"><strong><u>https://www.theguardian.com/profile/medea-benjamin</u></strong></a></strong></p><p><strong><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Medea_Benjamin"><strong><u>https://en.wikipedia.org/wiki/Medea_Benjamin</u></strong></a> </strong></p><p><em>Jonkinasteisia vapauksia ottaen, kääntänyt, VH</em></p><p>*</p><p><em>According to new figures, the US dropped nearly three bombs every hour, 24 hours a day. Dare we think how Donald Trump will continue this legacy?</em></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mikä verinen loppu Obaman hallintokaudelle – sotaisa rauhanmies

*

Aiheellisesti voimme kysyä, miksi globaali media – ja media yleensä – sallii joillekin sellaista, jonka se kirkuen tuomitsee joltain toiselta, usein jopa etukäteen?

Tässä esimerkkitapaus ja sitä koskevaa faktaa, jota et ehkä ole vielä lukenut.

*

Medea Benjamin kirjoitti The Guardian -lehdessä, 9.1.2017, tekstiä, joka nostaa karvat pystyyn.  Sekä kauhusta että häpeästä.

https://www.theguardian.com/commentisfree/2017/jan/09/america-dropped-26171-bombs-2016-obama-legacy

*

Yhdysvallat pommittaa

”Yhdysvallat pudotti vuonna 2016 yhteensä 26.171 pommia.

Mikä verinen päätös rauhan-nobelisti-presidentti Barack Obaman hallintokaudelle.”

Uusimpien tilastolukujen mukaan Yhdysvallat pudotti noin kolme pommia joka tunti, 24 tuntia vuorokaudessa.  Joka viikko, joka kuukausi: koko vuoden, läpeensä.

Uskallammeko ajatella Obaman perintöä?  Perintöä, jonka hän jätti Donald J. Trumpille.  Miten Trump jatkaa tätä perintöä?

*

Obaman suosikkitapa kuolla

On eräs pommitustekniikka, jota Obama erityisesti puolusti.  Miehittämättömien lennokkien, dronien, iskut.

Useimmat yhdysvaltalaiset – ja mikseivät myös eurooppalaiset (suomalaiset?) – luultavasti hämmästyisivät, jos ymmärtäisivät, että presidentti, jonka Washingtonin valtalehdistö, ja hänelle suopea globaali media, on maalaillut ”vastahakoisen sotijan” kaapuun, on itse asiassa haukka.

*

Sotapresidentti Obama

Iranin ydinasesopimus, kaupallisen sektorin saavutukset, diplomaattisuhteiden avaamisen pitkän puolisvuosisataisen ”kuivan kauden” jälkeen Kuuban kanssa, eivät riitä kun puntaroimme presidentti Obaman saavutuksia, hänen yrityksiään käyttää diplomatiaa tykkien ja vihan sijasta.

Vaikka Obama huudettiin presidentiksi nimenomaan sitoutuneena lopettamaan edeltäjänsä, George W. Bushin sodat, hän lähti tammikuussa 2017 virastaan miehenä, joka on ollut sodassa pitempään kuin kukaan presidentti Yhdysvaltain historiassa.

Hän on myös ainoa US-presidentti, joka on palvellut kaksi täyttä kautta kansakunnan ollessa keskeytyksettä sodassa.

*

Obama pani Bushia paremmaksi

Presidentti Obama vähensi yhdysvaltalaisten sotilaiden taisteluvahvuutta Afganistanissa ja Irakissa, mutta myös dramaattisesti laajensi ilmasotaa ja erikoisjoukkojen käyttöä eri puolilla maailmaa.  Vuonna 2016 Yhdysvaltain erikoisjoukot (US special operators) voitiin löytää peräti 70 %:sta maailman valtioista: nimittäin 138:sta maasta – huikea hyppy Bushin ajoista.  Lisäystä 78 maata.  (Bush: 60 maata; Obama 138 maata). 

Nousua 130 %.

http://www.commondreams.org/views/2017/01/05/year-commando

*

Obaman perintö

Katse takaisin presidentti Obaman perintöön: Council on Foreign Relation´s (CFR – Ulkosuhteiden neuvosto) johtaja Micah Zenko laski yhteen US Puolustusministeriön datasta ilmenevät ilmaiskut, ja teki hätkähdyttävän paljastuksen: yksistään vuonna 2016 Obaman hallinto pudotti vähintään 26.171 pommia.  Tämä merkitsee että joka päivä läpi vuoden, Yhdysvaltain sotavoima tulitti pommein sotavoimia tai siviilejä merten takana 72:lla pommilla; merkitsee 3 pommia joka tunti, 24 h per day.

Vaikka useimmat näistä ilmaiskuista tapahtuivatkin Syyriassa ja Irakissa, Yhdysvallat pommitti myös satoja ihmisiä Afganistanissa, Libyassa, Jemenissä, Somaliassa ja Pakistanissa

Tässä mainitut seitsemän valtiota ovat muslimienemmistöisiä valtioita.

https://www.theguardian.com/profile/micah-zenko

*

Dronet – näkymättömät tappajat – ja tuntemattomat tapettavat

Eräs pommitustekniikka, jota presidentti Obama puolusti, oli drone-iskut.

Drone-sotapäällikkönä Obama laajensi Dronien käytön julistettujen sotatoimialueiden ulkopuolelle, siis Afganistanin ja Irakin, lähinnä Pakistaniin ja Jemeniin.  Obama hyväksyi yli 10 kertaa enemmän drone-iskuja, kuin George W. Bush, ja määritteli kaikki näillä alueilla havaitut asevelvollisuusiässä olevat miespuoliset henkilöt taistelijoiksi, tehden heidän tappamisensa kauko-ohjattavien tappajien kohteina reilun pelin kuuluvaksi toiminnaksi.

*

Korkkiruuvimainen oikeudellinen arkkitehtuuri

Presidentti Obama on väittänyt, että hänen ulkomaille kohdistuneet sotilaalliset seikkailunsa ovat laillisia vuosina 2001 ja 2003 Kongressin vahvistamien sotilasvoiman käyttöä koskeneiden, al Qaidan tuhoamiseen tähdänneiden päätösten nojalla.

Mutta nykypäivän sodissa on vähän ei mitään tekemistä niiden kanssa, jotka hyökkäsivät Yhdysvaltoihin 11. syyskuuta 2001.

Obaman hallinnon ”kierretty oikeudellinen arkkitehtuuri” (twisted legal architecture) on rakennettu oikeuttamaan interventiot,  erityisesti laittomat drone-tappamistoimet ilman maantieteellisiä rajoituksia, ja nyt tämä kaikki, arvaamaton, lakitieteellinen korttitalo on siirretty suoraan Donald Trumpin arvaamattomiin käsiin.

http://www.nytimes.com/2012/05/29/world/obamas-leadership-in-war-on-al-qaeda.html

*

Mitä Obamalla on näyttää työnsä tuloksena?

Mitä Obaman hallinto pystyy osoittamaan saavuttaneensa kahdeksan vuoden taisteluissa näillä monilla rintamilla?

Terrorismi on levinnyt, ei ainuttakaan voitettua sotaa ja Lähi-idän tilanne kuluttaa enemmän kaaosta ja divisioonia, kuin hetkellä jona ehdokas Barack Obama julisti vastustavansa hyökkäystä Irakiin.

Vaikka Yhdysvaltain siirtyminen käyttämään elävän voiman sijasta ilmaiskuja ja erikoisjoukkoja on säästänyt Yhdysvaltain sotilaiden henkiä, lukemattomien ulkomaalaisten ihmishenkiä on sammutettu iskuilla.  Emme tiedä, miten monta siviiliä on tapettu massiivisilla pommituksilla Irakissa ja Syyriassa, missä US sotavoima on usein vainonnut ISISin joukkoja keskellä tiheäänrakennettuja kaupunkialueita.  Kuulemme vain ajoittain siviilien murhista Afgansitanissa, kuten traagiset pommitukset Lääkärit ilman rajoja –järjestön sairaalaa vastaan Kunduzissa, jossa 42 kuoli ja 37 haavoittui.

*

Vaatikaamme tiedot julki

Meidän tulee vaatia hallintoa julkistamaan tiedot siviilien kuolemista lennokki-iskuissa.  Heinäkuussa 2016 Yhdysvaltain hallitus esitti absurdin väitteen, että se oli tappanut korkeintaan 116 siviiliä Pakistanissa, Jemenissä, Somaliassa ja Libyassa vuosien 2009-2015 välisenä aikana. 

Toimittajat ja ihmisoikeuksien puolestapuhujat kertoivat, että luvut olivat naurettavan alimitoitettuja ja todennettavissa, koska hallinto ei antanut julki nimiä, päivämääriä, paikkakuntia tai muita tunnistetietoja.  Lontoossa toimiva Bureau of Investigative Journalism (Tutkivan journalismin toimisto), joka on seurannut drone-iskuja vuosien ajan, kertoi että todellinen surmattujen lukumäärä on kuusi kertaa suurempi, eli noin 700 henkilöä.

Koska lennokit muodostavat vain pienen osan kaikista laukaistuista ammuksista viimeisten kahdeksan vuoden ajalta, Obaman pommien tappamien siviilien määrä voisi olla tuhansia.  Mutta emme voi tietää varmasti, koska hallinto ja valtavirtamedia on ollut lähes hiljaa siviilien menetyksistä Obaman hallinnon epäonnistuneiden interventioiden jäljiltä.

https://www.thebureauinvestigates.com/stories/2016-07-01/obama-drone-casualty-numbers-a-fraction-of-those-recorded-by-the-bureau

*

Tri Medea Benjamin:

Toukokuussa 2013, tohtori Medea Benjamin keskeytti presidentti Obaman ulkopolitiikkaa koskeneen luennon National Defense Univesityssä (Kansallisen puolustuksen yliopistossa).  Olin juuri palannut vierailulta Yhdysvaltain lennokki-iskuissa kuolleiden viattomien ihmisten perheiden luota Jemenissä ja Pakistanissa, mukaan lukien Rahmanin lapset jotka näkivät heidän isoäitinsä räjähtävän riekaleiksi samalla kun pelto muuttui okrankeltaiseksi. - https://www.theguardian.com/world/2013/oct/29/pakistan-family-drone-victim-testimony-congress

Puhuin surevien perheiden puolesta, joiden menetyksiä Yhdysvaltain hallitus ei koskaan tunnustanut, ja pyysin presidentti Obamaa pyytämään heiltä anteeksi.  Kun minua raahattiin ulos, presidentti Obama lausui:

Tämän naisen puhe on huomion arvoinen”.

Mikä pahinta Obama ei koskaan tehnyt sitä.  Huomioinut viestiäni.

*

Lähde:

Medea Benjamin: America dropped 26,171 bombs in 2016. What a bloody end to Obama's reign /The Guardian, 9.1.2017

Lue; https://www.theguardian.com/commentisfree/2017/jan/09/america-dropped-26171-bombs-2016-obama-legacy

Medea Benjamin; https://www.theguardian.com/profile/medea-benjamin

https://en.wikipedia.org/wiki/Medea_Benjamin

Jonkinasteisia vapauksia ottaen, kääntänyt, VH

*

According to new figures, the US dropped nearly three bombs every hour, 24 hours a day. Dare we think how Donald Trump will continue this legacy?

*

]]>
7 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232791-mika-verinen-loppu-obaman-hallintokaudelle-sotaisa-rauhanmies#comments Barack Obama Donald Trump Lennokki-iskut Medea Benjamin Sota Tue, 07 Mar 2017 17:17:00 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232791-mika-verinen-loppu-obaman-hallintokaudelle-sotaisa-rauhanmies
Olen pitkästä aikaa tyytyväinen puolustuspoliittiseen selontekoon http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231619-olen-pitkasta-aikaa-tyytyvainen-puolustuspoliittiseen-selontekoon <p>SOME:ssa ja median kommenteissa näyttää pyörivän myös vastakkaisia mielipiteitä. Toiset ovat sitä mieltä, että mitä se kannattaa varautua. Toisten mielestä rahareikiä on muitakin ja toiset ovat avaamassa jo rajat. Puuttuu enää päivityksiä, että kehotettaisiin kansaa rajalle kukkakimppujen kanssa toivottamaan naapurin panssarivaunut tervetulleiksi.</p><p><strong>Me itse myös varaudumme pahimman varalle ja vaadimme myös suojelua kotikonnuilla</strong></p><p>Kaikki kansalaiset eivät näytä ymmärtävän sitä, että itsekin varautuvat taskuvarkaiden varalle, kotiin asennetaan varashälyttimiä ja kotipiiriä suojellaan. Lapsia varoitellaan namusedistä ja käyttämään suojatietä. Maksetaan mielellään veroja, että pidetään yllä palo- ja pelastustointa, poliiseja, sairaaloita jne. kaiken varalta pelastamaan ja auttamaan meitä hädässä. Vakuutukset autolle ja kodille maksamme vapaaehtoisesti ja mukisematta. Jos paloauto tai poliisi jää tulematta, niin siitä valitamme somessa ja mediassa, mutta jos ylimääräinen panssarivaunu on pihalla, niin minne siitä valitat. Jos siitä valitat puhelimitse, niin muista laittaa numeron eteen +7.</p><p><strong>Miksi maanpuolustus, itsenäisyytemme puolustaminen, tuntuu toisista vastenmieliseltä ja turhalta?</strong></p><p>Siihen taitaa olla syynä pitkä aika edellisestä sodasta? Se tuntuu niin kaukaiselta, kun itse ei ole sitä kokenut, vain kuvia ja videoita siitä katsellut. Vai onko kyse siitä, että maanpuolustuksesta puhuminen tuokin mieleen sodan kauhut, joita ei haluta ajatella ja myötää?</p><p>Ei ymmärretä sitä, mitä merkitsee, jos vihollisen sotajoukot ylittävät Suomen rajan. Tankit vyöryvät isänmaamme korpiin ja kaupunkeihin, pommikoneet kylvävät tuhoa kaupungeissamme ja rannikkoa ryystävät vieraat sukellusveneet, sotalaivat ja maihinnousualukset tuovat vieraat sotilaat. Rakkaat kotimme tuhotaan raunioiksi ja kaikki se mikä on sadan vuoden aikana rakennettu tuhotaan tai meiltä riistetään.</p><p>Ei ymmärretä, että kotimaan itsenäisyyden menettäminen tarkoittaa myös sitä, että oma koti siirtyy vihollisten asuttavaksi, suomen kielellä ei enää pärjää, oma ja läheisten henki on konkreettisesti hiuskarvan varassa.</p><p><strong>Voiko Suomelle ja suomalaisille olla mikään tärkeämpää tämän päivän maailmassa, kun lähialueillakin napsitaan paloja naapurimaista ja tapetaan siviilejä, kuin mahdollisimman vahvan ja uskottavan puolustuksen edelleen vahvistaminen ja sen saattaminen nykyajan sodankäynnin tasolle?</strong></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SOME:ssa ja median kommenteissa näyttää pyörivän myös vastakkaisia mielipiteitä. Toiset ovat sitä mieltä, että mitä se kannattaa varautua. Toisten mielestä rahareikiä on muitakin ja toiset ovat avaamassa jo rajat. Puuttuu enää päivityksiä, että kehotettaisiin kansaa rajalle kukkakimppujen kanssa toivottamaan naapurin panssarivaunut tervetulleiksi.

Me itse myös varaudumme pahimman varalle ja vaadimme myös suojelua kotikonnuilla

Kaikki kansalaiset eivät näytä ymmärtävän sitä, että itsekin varautuvat taskuvarkaiden varalle, kotiin asennetaan varashälyttimiä ja kotipiiriä suojellaan. Lapsia varoitellaan namusedistä ja käyttämään suojatietä. Maksetaan mielellään veroja, että pidetään yllä palo- ja pelastustointa, poliiseja, sairaaloita jne. kaiken varalta pelastamaan ja auttamaan meitä hädässä. Vakuutukset autolle ja kodille maksamme vapaaehtoisesti ja mukisematta. Jos paloauto tai poliisi jää tulematta, niin siitä valitamme somessa ja mediassa, mutta jos ylimääräinen panssarivaunu on pihalla, niin minne siitä valitat. Jos siitä valitat puhelimitse, niin muista laittaa numeron eteen +7.

Miksi maanpuolustus, itsenäisyytemme puolustaminen, tuntuu toisista vastenmieliseltä ja turhalta?

Siihen taitaa olla syynä pitkä aika edellisestä sodasta? Se tuntuu niin kaukaiselta, kun itse ei ole sitä kokenut, vain kuvia ja videoita siitä katsellut. Vai onko kyse siitä, että maanpuolustuksesta puhuminen tuokin mieleen sodan kauhut, joita ei haluta ajatella ja myötää?

Ei ymmärretä sitä, mitä merkitsee, jos vihollisen sotajoukot ylittävät Suomen rajan. Tankit vyöryvät isänmaamme korpiin ja kaupunkeihin, pommikoneet kylvävät tuhoa kaupungeissamme ja rannikkoa ryystävät vieraat sukellusveneet, sotalaivat ja maihinnousualukset tuovat vieraat sotilaat. Rakkaat kotimme tuhotaan raunioiksi ja kaikki se mikä on sadan vuoden aikana rakennettu tuhotaan tai meiltä riistetään.

Ei ymmärretä, että kotimaan itsenäisyyden menettäminen tarkoittaa myös sitä, että oma koti siirtyy vihollisten asuttavaksi, suomen kielellä ei enää pärjää, oma ja läheisten henki on konkreettisesti hiuskarvan varassa.

Voiko Suomelle ja suomalaisille olla mikään tärkeämpää tämän päivän maailmassa, kun lähialueillakin napsitaan paloja naapurimaista ja tapetaan siviilejä, kuin mahdollisimman vahvan ja uskottavan puolustuksen edelleen vahvistaminen ja sen saattaminen nykyajan sodankäynnin tasolle?

 

 

]]>
1 http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231619-olen-pitkasta-aikaa-tyytyvainen-puolustuspoliittiseen-selontekoon#comments Isänmaa Itsenäisyys Puolustuspoliittinen selonteko Sota Thu, 16 Feb 2017 20:19:07 +0000 Pertti Lindeman http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231619-olen-pitkasta-aikaa-tyytyvainen-puolustuspoliittiseen-selontekoon