Työllisyys http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132848/all Wed, 17 Jul 2019 13:47:16 +0300 fi Miksi aktiivimalli ei toimi? http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278466-miksi-aktiivimalli-ei-toimi <p>Työttömien aktivoimisessa&nbsp; ei sinänäsä ole mitään vikaa. sellaista tarvitaan. En ota kantaa siihen onko nykyisen purkutuomion saaneen aktiivimallin sisältö oikein laadittu, mutta pitkään työttöminä olleita&nbsp; ja toivonsa työpaikasta menettäneitä pitää aktivoida, jos yhteiskunta haluaa heidät mukaan työelämään. Voi olla että aktiivimalli piiskaa liikaa. voi olla että se piiskaa liian vähän, en ota kantaa siihenkään, mutta varmaankin tarvitaan sekä piiskaa että porkkanaa.</p> <hr /><p>Miksi aktiivimalli ei sitten toimi niinkuin pitäisi?&nbsp; Vika ei ehkä ole aktiivimallissa itsessään, koska työttömän aktiivisuus ei ole se ainut asia mikä vaikuttaa. Se toinen asia on työnantajan aktiivisuus ottaa töihin pitkäaikaistyöttömiä.</p> <p>Työsuhteen muodostumiseen tarvitaan kahden osatekijän aktiivisuutta, työntekijän aktiivisuutta ja työnantajan aktiivisuutta. Jos työnantaja ei ole aktiivinen, ei työntekijän aktiivisuus auta.&nbsp; Hallituksen olisi pitänyt aktivoida työn tekijöiden lisäksi myös työnantajia.</p> <hr /><p>Työnantajien passiivisuus on ymmärrettävää.&nbsp; Vapaana oleva pitkäaikaistyöttömien armeija ei ole sitä kaikkein parasta työvoimaa niihin työtehtäviin joita työnantajalla on tarjolla.&nbsp; Tarjokkaat ovat liian vanhoja, liian nuoria, heillä on väärä koulutus, heiltä puuttuu motivaatio tehdä juuri sitä työtä mitä on tarjolla, tai he ovat fyysisiltä tai henkisiltä ominaisuuksiltaan sopimattomia siihen työhön mitä on tarjolla. Sellaisesta henkilöstä ei täydellä palkalla ole työnantajalle hyötyä.&nbsp; Kynnys työllistymiseen on liian korkea, kun tarkoitus olisi että palkalla eläisi, eikä sellaista palkkaa voi maksaa henkilölle joka ei täysin pysty työtehtäväänsä hallitsemaan.</p> <hr /><p>Tätä ongelmaa on ratkottu kehittyneimmissä yhteiskunnissa niin että valtio tukee sellaisten ihmisten työllistymistä jotka eivät voi työllistyä sellaisella palkalla jolla voi tulla toimeen.</p> <p>Tehdään oppisopimus, jossa valtio maksaa osan palkasta ja toivotaan että työ opettaa näin työllistetyn henkilön vähitellen niin että hänet voidaan jossain vaiheessa palkata täydellä palkalla.</p> <p>Jos ihminen on pysyväisluontoisesti vajaatyökykyinen, voitaisiin näitä vajaatyökykyisiä palkata viisi tekemään neljän työt, tai kolme tekemään kahden työt, tai kaksi tekemään yhden täystyökykyisen työt. &nbsp; Valtio joutuisi maksamaan osan työllistetyn elatuksesta, mutta vähemmän kuin työttömälle ja töitä tulisi tehtyä.</p> <hr /><p>&nbsp;</p> <p>Jos tämä hallitus onnistuu siinä mihin pyrkii, se merkitsee sitä että tehdään työmarkkinoilla kiky- luonteisia sopimuksia ja se merkitsee kilpailukyvyn kasvamista ja investointien kasvamista ja yrityksille tulee tarve ottaa töihin lisää porukkaa, mutta se rekrytointi ei toteudu nyt työttömänä olevan porukan osalta samoin kuin se on toteutunut jo työllistettyjen osalta. Siinä tarvitaan työttömien aktivointia ja työnantajien aktivointia palkkaamaan työttömiä.</p> <p>Ilman minun esittämiäni toimia työnantajien aktivoimiseksi ei tule mitään työllisten määrän kasvua, pelkkä kilpailukyvyn parantaminen, siis kikyt pelkästään, ei auta, tarvitaan työttömien ja työnantajien aktivointia ja ihmiset pois sieltä sohvien nurkista &hellip; siis töihin kaikki kynnelle kykenevät ja myös vajaasti työkykyiset, vanhat tukitoimin, nuoret oppisopimuksin ja muut joko oppisopimuksin tai tukitoimin.</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Työttömien aktivoimisessa  ei sinänäsä ole mitään vikaa. sellaista tarvitaan. En ota kantaa siihen onko nykyisen purkutuomion saaneen aktiivimallin sisältö oikein laadittu, mutta pitkään työttöminä olleita  ja toivonsa työpaikasta menettäneitä pitää aktivoida, jos yhteiskunta haluaa heidät mukaan työelämään. Voi olla että aktiivimalli piiskaa liikaa. voi olla että se piiskaa liian vähän, en ota kantaa siihenkään, mutta varmaankin tarvitaan sekä piiskaa että porkkanaa.


Miksi aktiivimalli ei sitten toimi niinkuin pitäisi?  Vika ei ehkä ole aktiivimallissa itsessään, koska työttömän aktiivisuus ei ole se ainut asia mikä vaikuttaa. Se toinen asia on työnantajan aktiivisuus ottaa töihin pitkäaikaistyöttömiä.

Työsuhteen muodostumiseen tarvitaan kahden osatekijän aktiivisuutta, työntekijän aktiivisuutta ja työnantajan aktiivisuutta. Jos työnantaja ei ole aktiivinen, ei työntekijän aktiivisuus auta.  Hallituksen olisi pitänyt aktivoida työn tekijöiden lisäksi myös työnantajia.


Työnantajien passiivisuus on ymmärrettävää.  Vapaana oleva pitkäaikaistyöttömien armeija ei ole sitä kaikkein parasta työvoimaa niihin työtehtäviin joita työnantajalla on tarjolla.  Tarjokkaat ovat liian vanhoja, liian nuoria, heillä on väärä koulutus, heiltä puuttuu motivaatio tehdä juuri sitä työtä mitä on tarjolla, tai he ovat fyysisiltä tai henkisiltä ominaisuuksiltaan sopimattomia siihen työhön mitä on tarjolla. Sellaisesta henkilöstä ei täydellä palkalla ole työnantajalle hyötyä.  Kynnys työllistymiseen on liian korkea, kun tarkoitus olisi että palkalla eläisi, eikä sellaista palkkaa voi maksaa henkilölle joka ei täysin pysty työtehtäväänsä hallitsemaan.


Tätä ongelmaa on ratkottu kehittyneimmissä yhteiskunnissa niin että valtio tukee sellaisten ihmisten työllistymistä jotka eivät voi työllistyä sellaisella palkalla jolla voi tulla toimeen.

Tehdään oppisopimus, jossa valtio maksaa osan palkasta ja toivotaan että työ opettaa näin työllistetyn henkilön vähitellen niin että hänet voidaan jossain vaiheessa palkata täydellä palkalla.

Jos ihminen on pysyväisluontoisesti vajaatyökykyinen, voitaisiin näitä vajaatyökykyisiä palkata viisi tekemään neljän työt, tai kolme tekemään kahden työt, tai kaksi tekemään yhden täystyökykyisen työt.   Valtio joutuisi maksamaan osan työllistetyn elatuksesta, mutta vähemmän kuin työttömälle ja töitä tulisi tehtyä.


 

Jos tämä hallitus onnistuu siinä mihin pyrkii, se merkitsee sitä että tehdään työmarkkinoilla kiky- luonteisia sopimuksia ja se merkitsee kilpailukyvyn kasvamista ja investointien kasvamista ja yrityksille tulee tarve ottaa töihin lisää porukkaa, mutta se rekrytointi ei toteudu nyt työttömänä olevan porukan osalta samoin kuin se on toteutunut jo työllistettyjen osalta. Siinä tarvitaan työttömien aktivointia ja työnantajien aktivointia palkkaamaan työttömiä.

Ilman minun esittämiäni toimia työnantajien aktivoimiseksi ei tule mitään työllisten määrän kasvua, pelkkä kilpailukyvyn parantaminen, siis kikyt pelkästään, ei auta, tarvitaan työttömien ja työnantajien aktivointia ja ihmiset pois sieltä sohvien nurkista … siis töihin kaikki kynnelle kykenevät ja myös vajaasti työkykyiset, vanhat tukitoimin, nuoret oppisopimuksin ja muut joko oppisopimuksin tai tukitoimin.

 

]]>
5 http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278466-miksi-aktiivimalli-ei-toimi#comments Aktiivimalli Kiky Työllisyys Työttömyys Wed, 17 Jul 2019 10:47:16 +0000 Arto Vihavainen http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278466-miksi-aktiivimalli-ei-toimi
Työttömyys on jo kasvussa, kuuleeko hallitus? http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278010-tyottomyys-on-jo-kasvussa-kuuleeko-hallitus <p>Voitte arvata, ettei jatkuva talouskurin julistaminen ole kovin mieltä ylentävää. Mutta tosiasia on se, että talouspolitiikan taivaalta sataa jo tulta ja rakeita. Tuomiopäivän pasuunoiden soitto vain tuntuu menevän vasemmistohallitukselta täysin ohi.</p><p>Hallituksen alkutaival on mennyt populistisista vaalilupauksista peruutellessa, ja hyvä niin. Koska Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa vappusatasiin ja pikavippipolitiikkaan.</p><p>Huolestuttavaa on kuitenkin se, että vaalilupausten toteuttamisesta yli jäänyt tarmo on nyt kohdistettu edellisen hallituksen tekemien päätösten peruuttamiseen. Propagandassaan &quot;tutkittuun tietoon&quot; päätöksensä muka perustava hallitus aikoo purkaa aktiivimallin huomioimatta vaikutusarviota mallin työllisyysvaikutuksista. Samoin junaliikenteen kilpailutuksen valmistelu keskeytettiin ja taksilain kanssakin ollaan peruuttamassa. Näin siitä huolimatta, että kilpailu on madaltanut julkisen liikenteen hintoja ja taksilain myötä on myönnetty 4000 uutta taksilupaa.</p><p>Herää kysymys, miten se 75 %:n työllisyystavoite saavutetaan? Jo nyt työttömien määrä kasvaa, vaikkei ensimmäistäkään hallituksen reformia ole vielä saatu aikaiseksi. Mitä luulette tapahtuvan, kun verotusta nostetaan ja markkinoiden vapautta kavennetaan kiristyvällä sääntelyllä?</p><p>Ajatelkaa, neljä vuotta vasemmisto huusi oppositiossa kurkku suorana oikeiston &quot;epäinhimillisen ja köyhiä kyykyttävän&quot; politiikan pahuudesta. Luulisi, että noin kovaa kritiikkiä antaneilla olisi ollut edes yksi työllisyyttä parantava konkreettinen idea takataskussa. Ilmeisesti ensimmäistäkään vedenkestävää ideaa kansantalouden tasapainottamisesta, työttömyyden vähentämisestä ja kestävyysvajeen lieventämisestä ei tuona aikana saatu aikaan? Neljä vuotta räyhäämistä ja tässä on lopputulos?</p><p>Hallitusohjelmaan, vai pitäisikö sanoa &quot;jallitusohjelmaan&quot;, kuitenkin tehtiin lähinnä kirjauksia erilaisista selvityksistä. Entä, jos ne selvitykset eivät tuotakaan hallituksen ideologiaa tuottavia tuloksia?</p><p>Toivoisin hallituksen nyt ottavan itseään niskasta kiinni ja myöntävän julkisesti, että heillä ei ole aavistustakaan, miten tulevista heinäsirkkaparvista selvitään. Sen jälkeen veronmaksajien rahoilla loisivat eturyhmät on heitettävä eduskunnasta ulos ja keskityttävä tutkimaan niitä lukuja, joita esimerkiksi Suomen pankki ja Valtiovarainministeriö esitteli jo heti vaalien jälkeen. Siellä on sitä asiantuntijatietoa, jonka perään vasemmisto huuteli opposiotiossa ollessaan.</p><p>Suomi tarvitsee enemmän taloudellista vapautta ja vähemmän julkisia menoja. Se on hallituksenkin myönnettävä, vaikka se tekisi kuinka kipeää. #terestroika</p><p>Jos tykkäät puhua politiikkaa, tsekkaa myös nämä kanavat:<br /><a href="https://www.facebook.com/SammallahtiTere/" target="_blank">FACEBOOK</a><br /><a href="http://www.youtube.com/TereSammallahti" target="_blank">YOUTUBE</a><br /><a href="https://twitter.com/TereSammallahti" target="_blank">TWITTER</a><br /><a href="https://www.instagram.com/terestroika/" target="_blank">INSTA (politiikka)</a><br /><a href="https://www.instagram.com/teresammallahti/" target="_blank">INSTA (vapaa-aika)</a></p><p><a href="https://www.verkkouutiset.fi/ensi-kertaa-vuosikausiin-tyottomyys-kaantyi-kasvuun/" title="https://www.verkkouutiset.fi/ensi-kertaa-vuosikausiin-tyottomyys-kaantyi-kasvuun/">https://www.verkkouutiset.fi/ensi-kertaa-vuosikausiin-tyottomyys-kaantyi...</a></p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Johanneksen_ilmestys#Seitsem%C3%A4n_pasuunaa" title="https://fi.wikipedia.org/wiki/Johanneksen_ilmestys#Seitsem%C3%A4n_pasuunaa">https://fi.wikipedia.org/wiki/Johanneksen_ilmestys#Seitsem%C3%A4n_pasuunaa</a></p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/284418-anne-bernerin-junasuunnitelman-jyrannyt-sanna-marin-kay-nyt-bernerin-taksilain" title="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/284418-anne-bernerin-junasuunnitelman-jyrannyt-sanna-marin-kay-nyt-bernerin-taksilain">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/284418-anne-bernerin-junasuunnitelman-j...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Voitte arvata, ettei jatkuva talouskurin julistaminen ole kovin mieltä ylentävää. Mutta tosiasia on se, että talouspolitiikan taivaalta sataa jo tulta ja rakeita. Tuomiopäivän pasuunoiden soitto vain tuntuu menevän vasemmistohallitukselta täysin ohi.

Hallituksen alkutaival on mennyt populistisista vaalilupauksista peruutellessa, ja hyvä niin. Koska Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa vappusatasiin ja pikavippipolitiikkaan.

Huolestuttavaa on kuitenkin se, että vaalilupausten toteuttamisesta yli jäänyt tarmo on nyt kohdistettu edellisen hallituksen tekemien päätösten peruuttamiseen. Propagandassaan "tutkittuun tietoon" päätöksensä muka perustava hallitus aikoo purkaa aktiivimallin huomioimatta vaikutusarviota mallin työllisyysvaikutuksista. Samoin junaliikenteen kilpailutuksen valmistelu keskeytettiin ja taksilain kanssakin ollaan peruuttamassa. Näin siitä huolimatta, että kilpailu on madaltanut julkisen liikenteen hintoja ja taksilain myötä on myönnetty 4000 uutta taksilupaa.

Herää kysymys, miten se 75 %:n työllisyystavoite saavutetaan? Jo nyt työttömien määrä kasvaa, vaikkei ensimmäistäkään hallituksen reformia ole vielä saatu aikaiseksi. Mitä luulette tapahtuvan, kun verotusta nostetaan ja markkinoiden vapautta kavennetaan kiristyvällä sääntelyllä?

Ajatelkaa, neljä vuotta vasemmisto huusi oppositiossa kurkku suorana oikeiston "epäinhimillisen ja köyhiä kyykyttävän" politiikan pahuudesta. Luulisi, että noin kovaa kritiikkiä antaneilla olisi ollut edes yksi työllisyyttä parantava konkreettinen idea takataskussa. Ilmeisesti ensimmäistäkään vedenkestävää ideaa kansantalouden tasapainottamisesta, työttömyyden vähentämisestä ja kestävyysvajeen lieventämisestä ei tuona aikana saatu aikaan? Neljä vuotta räyhäämistä ja tässä on lopputulos?

Hallitusohjelmaan, vai pitäisikö sanoa "jallitusohjelmaan", kuitenkin tehtiin lähinnä kirjauksia erilaisista selvityksistä. Entä, jos ne selvitykset eivät tuotakaan hallituksen ideologiaa tuottavia tuloksia?

Toivoisin hallituksen nyt ottavan itseään niskasta kiinni ja myöntävän julkisesti, että heillä ei ole aavistustakaan, miten tulevista heinäsirkkaparvista selvitään. Sen jälkeen veronmaksajien rahoilla loisivat eturyhmät on heitettävä eduskunnasta ulos ja keskityttävä tutkimaan niitä lukuja, joita esimerkiksi Suomen pankki ja Valtiovarainministeriö esitteli jo heti vaalien jälkeen. Siellä on sitä asiantuntijatietoa, jonka perään vasemmisto huuteli opposiotiossa ollessaan.

Suomi tarvitsee enemmän taloudellista vapautta ja vähemmän julkisia menoja. Se on hallituksenkin myönnettävä, vaikka se tekisi kuinka kipeää. #terestroika

Jos tykkäät puhua politiikkaa, tsekkaa myös nämä kanavat:
FACEBOOK
YOUTUBE
TWITTER
INSTA (politiikka)
INSTA (vapaa-aika)

https://www.verkkouutiset.fi/ensi-kertaa-vuosikausiin-tyottomyys-kaantyi-kasvuun/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Johanneksen_ilmestys#Seitsem%C3%A4n_pasuunaa

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/284418-anne-bernerin-junasuunnitelman-jyrannyt-sanna-marin-kay-nyt-bernerin-taksilain

]]>
13 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278010-tyottomyys-on-jo-kasvussa-kuuleeko-hallitus#comments hallitus Oppositio Talouspolitiikka Työllisyys Työttömyys Thu, 04 Jul 2019 07:30:00 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278010-tyottomyys-on-jo-kasvussa-kuuleeko-hallitus
Suomessa oltava kesäaika - ehdoton edellytys turismille. http://kaustirantalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277986-suomen-kesaaika-ehdoton-edellytys-turismille <p>Edellinen hallitus päätti, että jatkossa Suomi hylkää kesäajan ja siirtyy jatkuvaan normaaliaikaan. Perusteluita oli, mutta eivät ne mielestäni olleet kovin hyviä.</p><p>Turismi on mitä luultavimmin ainoa sektori, millä on mahdollisuutta kasvaa Suomessa. Suomen kiinnostavuus matkailumaana tulee mahdollisesti kasvamaan jatkossa enemmän. Tätä indikoi jo tämän kesän Keski-Euroopan helteitä karkuun lähteneiden ihmisten Suomeen kohdistunut kiinnostus.</p><p>Miten kesäaika vaikuttaa tähän? Suomen on sanottu olevan keskiyön auringon maa ja sillä sitä ollaan markkinoitukin. Jos ja kun siirrytään jatkuvaan normaaliaikaan, tuota slogania voidaan muuttaa siten, että Suomi on tuntia vaille keskiyön maa tai kello 23.00 auringon maa. Kesällä matkailu on huipussaan, eikä sitä kannata sotkea lyhyemmällä ilta/yöauringolla. Turistit mielellään ovat myöhään illalla ulkona ja samalla kuluttavat rahaa tuoden työpaikkoja. Eivät turistit ole kiinnostuneita valoisista aamuista, sillä valoisia aamuja on kaikkialla, valoisat illat ovat erittäin hyvä ja mahdollisesti jopa ainoa pointti tulla Suomeen matkalle.</p><p>Eduskunnassa ei taida olla ketään turismiin perehtynyttä kansanedustajaa eikä virkamiehistössäkään luultavimmin montaa heitä ole. Maabrändäystä on ollut, mutta ihan pelkkää vuorokauden valoisanajan tuomaa etua ei huomioida tarpeeksi. Ja nyt sekin ollaan viemässä pois. Myöskään en ole törmännyt Helsingin kaupungin edustajien kommentteihin kesäajan hyödyllisyydestä matkailuelinkeinoihin nähden, toki en ole voinut kaikkia puheenvuoroja lukea. Helsingin tulisi panostaa matkailuun erityisesti, sillä potentiaalia olisi. Jos valoisuutta leikataan tunnilla, olisi se ongelmallinen matkailulle, mutta myös asukkaille.</p><p>Usein on kommentoitu, että yritystoiminta tarvitsee saman kellonajan kuin Keski-Euroopassa, jotta voidaan pitää hyvät kauppayhteydet. Tämä on yksi surkeimpia kommentteja mitä löytyy. Tämä siten, että koko henkilökunta harvassa yrityksessä on yhteydessä Keski-Eurooppaan tai muuallekaan jatkuvasti. On täysin mahdollista tehdä yksilökohtaisia työsopimuksia siten, että henkilöt ketkä hoitavat ulkomaan toimintoja tekevät sopimuksen siten, että heillä on eri työaika tai että ovat tarvittaessa tavoitettavissa. Yhteydenotot voi tehdä etänä, eli ei tarvitse edes konttorilla olla.</p><p>Espanjassa on ollut pitkään puhe, että he siirtyisivät samalle aikavyöhykkeelle kuin Iso-Britannia. Tämä siten, että silloin siellä illat pitenisivät ja heillä olisi enemmän aikaa olla ulkona. En tiedä missä vaiheessa keskustelut siellä on, mutta muutos on jopa luultavaa. Suomessa hinku toisinpäin.</p><p>Toivoisinkin, että uusi hallitus kumoaa edellisen päätöksen liittyen normaaliaijan käyttöönottoon koko vuodeksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Kirjoitusta saa kommentoida.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Edellinen hallitus päätti, että jatkossa Suomi hylkää kesäajan ja siirtyy jatkuvaan normaaliaikaan. Perusteluita oli, mutta eivät ne mielestäni olleet kovin hyviä.

Turismi on mitä luultavimmin ainoa sektori, millä on mahdollisuutta kasvaa Suomessa. Suomen kiinnostavuus matkailumaana tulee mahdollisesti kasvamaan jatkossa enemmän. Tätä indikoi jo tämän kesän Keski-Euroopan helteitä karkuun lähteneiden ihmisten Suomeen kohdistunut kiinnostus.

Miten kesäaika vaikuttaa tähän? Suomen on sanottu olevan keskiyön auringon maa ja sillä sitä ollaan markkinoitukin. Jos ja kun siirrytään jatkuvaan normaaliaikaan, tuota slogania voidaan muuttaa siten, että Suomi on tuntia vaille keskiyön maa tai kello 23.00 auringon maa. Kesällä matkailu on huipussaan, eikä sitä kannata sotkea lyhyemmällä ilta/yöauringolla. Turistit mielellään ovat myöhään illalla ulkona ja samalla kuluttavat rahaa tuoden työpaikkoja. Eivät turistit ole kiinnostuneita valoisista aamuista, sillä valoisia aamuja on kaikkialla, valoisat illat ovat erittäin hyvä ja mahdollisesti jopa ainoa pointti tulla Suomeen matkalle.

Eduskunnassa ei taida olla ketään turismiin perehtynyttä kansanedustajaa eikä virkamiehistössäkään luultavimmin montaa heitä ole. Maabrändäystä on ollut, mutta ihan pelkkää vuorokauden valoisanajan tuomaa etua ei huomioida tarpeeksi. Ja nyt sekin ollaan viemässä pois. Myöskään en ole törmännyt Helsingin kaupungin edustajien kommentteihin kesäajan hyödyllisyydestä matkailuelinkeinoihin nähden, toki en ole voinut kaikkia puheenvuoroja lukea. Helsingin tulisi panostaa matkailuun erityisesti, sillä potentiaalia olisi. Jos valoisuutta leikataan tunnilla, olisi se ongelmallinen matkailulle, mutta myös asukkaille.

Usein on kommentoitu, että yritystoiminta tarvitsee saman kellonajan kuin Keski-Euroopassa, jotta voidaan pitää hyvät kauppayhteydet. Tämä on yksi surkeimpia kommentteja mitä löytyy. Tämä siten, että koko henkilökunta harvassa yrityksessä on yhteydessä Keski-Eurooppaan tai muuallekaan jatkuvasti. On täysin mahdollista tehdä yksilökohtaisia työsopimuksia siten, että henkilöt ketkä hoitavat ulkomaan toimintoja tekevät sopimuksen siten, että heillä on eri työaika tai että ovat tarvittaessa tavoitettavissa. Yhteydenotot voi tehdä etänä, eli ei tarvitse edes konttorilla olla.

Espanjassa on ollut pitkään puhe, että he siirtyisivät samalle aikavyöhykkeelle kuin Iso-Britannia. Tämä siten, että silloin siellä illat pitenisivät ja heillä olisi enemmän aikaa olla ulkona. En tiedä missä vaiheessa keskustelut siellä on, mutta muutos on jopa luultavaa. Suomessa hinku toisinpäin.

Toivoisinkin, että uusi hallitus kumoaa edellisen päätöksen liittyen normaaliaijan käyttöönottoon koko vuodeksi.

 

Kirjoitusta saa kommentoida.

]]>
18 http://kaustirantalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277986-suomen-kesaaika-ehdoton-edellytys-turismille#comments Kesäaika Turismi Työllisyys Wed, 03 Jul 2019 09:49:10 +0000 Kausti Rantalainen http://kaustirantalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277986-suomen-kesaaika-ehdoton-edellytys-turismille
100.000 lisätyöllistä ei parantanut valtion ja kuntien taloustilannetta yhtään http://haikki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277577-100000-lisatyollista-ei-parantanut-valtion-ja-kuntien-taloustilannetta-yhtaan <p>Sipilän hallitus täytti työllisyystavoitteensa ja valtiontalouskin lähti paremmalle uralle. Samaan aikaan kuitenkin <a href="https://www.stat.fi/til/jtume/2019/01/jtume_2019_01_2019-06-20_tie_001_fi.html">kuntien talous</a> oli syvemmässä kyykyssä kuin kertaakaan 20 vuotisen mittaushistorian aikana. Jos nyt uskoisimme <a href="https://www.etla.fi/ajankohtaista/tyopaikkojen-lisayksesta-ja-politiikan-ansiosta-tasmennys-etlan-arvioon/">hallitukselle mieleistä tutkimusta</a>, että työllisyys parani pääosin kikyn, aktiivimallin ym hallituksen toimien ansiosta, niin varmaan samat voi pistää valtion ja kuntatalouden piikkiinkin. Kikyn &quot;säästöt&quot; otettiin kuitenkin työntekijöiltä (työajan pidennys, lomarahan leikkaus) ja <a href="https://kuntalehti.fi/uutiset/talous/nelja-syyta-joiden-takia-kiky-ei-auttanutkaan-kuntataloutta/">kunnilta </a>mm valtionosuuksia leikkaamalla.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Muistelin tuon Tilastokeskuksen Julkisyhteisöjen rahoitusasema-jutun nähdessäni, että työllisyys lähti raketoimaan 2017 syksyllä. Siksi otinkin vertailuun työllisyyden ja valtion sekä paikallishallinnon lainatarpeen trendit. Vähintäänkin kummasti nuo minusta käyttäytyivät. 2015 työllisyys ja talous oli paikallaan. 2016 vuoden aikana työllisyys ei kohentunut, mutta valtiontalous kyllä. 2017 työllisyys alkoi parantua, mutta se ei enää näkynytkään paljoa kuntien tai valtiontaloudessa. Sen jälkeen kuntatalous onkin lähtenyt melkoiseen syöksyyn, vaikka työllisyys onkin parantunut, valtion lainantarve on sentään vähentynyt. Tästä pääsinkin vertailemaan 2017 ja 2019 ensimmäisiä kvartaaleja. Työllisyys parani noin sadallatuhannella ja valtiontalouskin koheni puolella miljardilla, MUTTA paikallishallinnon talous heikentyi samaan aikaan puolella miljardilla. (kuva 1)</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kuvassa 2 onkin tuo sepustukseni edellinen kappale kaaviomuodossa. Lähteinä <a href="http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__jul__jtume/statfin_jtume_pxt_11in.px/">Julkisyhteisöjen tulot ja menot neljännesvuosittain </a>sekä <a href="http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__kan__ntp/statfin_ntp_pxt_11tj.px/">Työllisyys ja työtunnit neljännesvuosittain</a>, lukemat ovat trendilukuja, jotta kausivaihtelut eivät sotkisi.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Toki julkisyhteisöjen velan tarpeeseen vaikuttaa muukin kuin työllisyys, mutta ei ole ainakaan itselle osunut silmiin muita kuntataloutta heikentäneitä seikkoja kuin Sipilän hallituksen toimet. Kunnat ja duunarit saivat maksaa, jotta edeltävän hallituksen lupaukset työllisyysasteesta ja valtionvelan hillitsemisestä toteutuivat.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sipilän hallitus täytti työllisyystavoitteensa ja valtiontalouskin lähti paremmalle uralle. Samaan aikaan kuitenkin kuntien talous oli syvemmässä kyykyssä kuin kertaakaan 20 vuotisen mittaushistorian aikana. Jos nyt uskoisimme hallitukselle mieleistä tutkimusta, että työllisyys parani pääosin kikyn, aktiivimallin ym hallituksen toimien ansiosta, niin varmaan samat voi pistää valtion ja kuntatalouden piikkiinkin. Kikyn "säästöt" otettiin kuitenkin työntekijöiltä (työajan pidennys, lomarahan leikkaus) ja kunnilta mm valtionosuuksia leikkaamalla.

 

Muistelin tuon Tilastokeskuksen Julkisyhteisöjen rahoitusasema-jutun nähdessäni, että työllisyys lähti raketoimaan 2017 syksyllä. Siksi otinkin vertailuun työllisyyden ja valtion sekä paikallishallinnon lainatarpeen trendit. Vähintäänkin kummasti nuo minusta käyttäytyivät. 2015 työllisyys ja talous oli paikallaan. 2016 vuoden aikana työllisyys ei kohentunut, mutta valtiontalous kyllä. 2017 työllisyys alkoi parantua, mutta se ei enää näkynytkään paljoa kuntien tai valtiontaloudessa. Sen jälkeen kuntatalous onkin lähtenyt melkoiseen syöksyyn, vaikka työllisyys onkin parantunut, valtion lainantarve on sentään vähentynyt. Tästä pääsinkin vertailemaan 2017 ja 2019 ensimmäisiä kvartaaleja. Työllisyys parani noin sadallatuhannella ja valtiontalouskin koheni puolella miljardilla, MUTTA paikallishallinnon talous heikentyi samaan aikaan puolella miljardilla. (kuva 1)

 

Kuvassa 2 onkin tuo sepustukseni edellinen kappale kaaviomuodossa. Lähteinä Julkisyhteisöjen tulot ja menot neljännesvuosittain sekä Työllisyys ja työtunnit neljännesvuosittain, lukemat ovat trendilukuja, jotta kausivaihtelut eivät sotkisi.

 

Toki julkisyhteisöjen velan tarpeeseen vaikuttaa muukin kuin työllisyys, mutta ei ole ainakaan itselle osunut silmiin muita kuntataloutta heikentäneitä seikkoja kuin Sipilän hallituksen toimet. Kunnat ja duunarit saivat maksaa, jotta edeltävän hallituksen lupaukset työllisyysasteesta ja valtionvelan hillitsemisestä toteutuivat.

]]>
7 http://haikki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277577-100000-lisatyollista-ei-parantanut-valtion-ja-kuntien-taloustilannetta-yhtaan#comments Julkistalous Kiky Työllisyys Fri, 21 Jun 2019 11:12:11 +0000 Heikki Turunen http://haikki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277577-100000-lisatyollista-ei-parantanut-valtion-ja-kuntien-taloustilannetta-yhtaan
Mihin unohtui yhteiskuntasopimus, pääministeri Rinne? http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277545-mihin-unohtui-yhteiskuntasopimus-paaministeri-rinne <p>Oppositiojohtajana Antti Rinne (sd.) halusi vielä vuonna 2015 yhteiskuntasopimuksen, jossa mukana olisivat työmarkkinoiden &ldquo;isojen pelurien&rdquo; lisäksi työttömät, eläkeläiset ja pienyritykset. Se oli hänen vastauksensa silloisen pääministeri Juha Sipilän (kesk) esitykseen työmarkkinasopimuksesta. Nyt hallituksen työllisyystavoitetta saavuttamaan pääministeri Rinne kutsui osallistujia SAK:sta, Akavasta, STTK:sta, EK:sta, Kuntatyönantajista ja Suomen Yrittäjistä sekä toimialaliitoista. Mihin siis jäivät pienet pelurit ja muut toimijat?</p><p>Kolmikanta tai tulopoliittinen kokonaisratkaisu ovat mielestäni jo parhaat päivänsä nähneitä konsepteja. Toivoisin, että nyt tehtäisiin aito yhteiskuntasopimus, jossa olisi työmarkkinajärjestöjen isojen ja pienten pelureiden lisäksi muun muassa työttömien, pienyrittäjien, opiskelijoiden ja yhteiskunnan syrjäyttämien edustajat. Vain muutaman etujärjestön laatima työmarkkinasopimus tuskin voi vastata lukuisiin työelämän ja alati muuttuvan toimintaympäristön haasteisiin. Esimerkiksi sosiaaliturvan uudistamisessa pitäisi kuulla myös laajemmin asiantuntijoita, jotta vastikkeeton perustulo saisi tuulta alleen. Isoimmissa uudistuksissa on myös aina syytä tehdä asioita parlamentaarisesti, jotta oppositio pääsee mukaan vaalikaudet ylittävien asioiden valmisteluun.</p><p>Oppositiojohtaja on tietenkin aina vapaampi esittämään asioita, kuin hallitussovusta huolehtiva pääministeri. Mutta tässä asiassa toivoisin näkeväni jatkossa enemmän vuoden 2015 Antti Rinnettä kuin vuoden 2019 versiota. Esimerkiksi opiskelijajärjestöt olivat syystä pettyneitä tukiensa parannuksiin: aito yhteiskuntasopimus voisi olla väylä antaa myös nuorille ja tuleville sukupolville tilaa päätöksenteossa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Oppositiojohtajana Antti Rinne (sd.) halusi vielä vuonna 2015 yhteiskuntasopimuksen, jossa mukana olisivat työmarkkinoiden “isojen pelurien” lisäksi työttömät, eläkeläiset ja pienyritykset. Se oli hänen vastauksensa silloisen pääministeri Juha Sipilän (kesk) esitykseen työmarkkinasopimuksesta. Nyt hallituksen työllisyystavoitetta saavuttamaan pääministeri Rinne kutsui osallistujia SAK:sta, Akavasta, STTK:sta, EK:sta, Kuntatyönantajista ja Suomen Yrittäjistä sekä toimialaliitoista. Mihin siis jäivät pienet pelurit ja muut toimijat?

Kolmikanta tai tulopoliittinen kokonaisratkaisu ovat mielestäni jo parhaat päivänsä nähneitä konsepteja. Toivoisin, että nyt tehtäisiin aito yhteiskuntasopimus, jossa olisi työmarkkinajärjestöjen isojen ja pienten pelureiden lisäksi muun muassa työttömien, pienyrittäjien, opiskelijoiden ja yhteiskunnan syrjäyttämien edustajat. Vain muutaman etujärjestön laatima työmarkkinasopimus tuskin voi vastata lukuisiin työelämän ja alati muuttuvan toimintaympäristön haasteisiin. Esimerkiksi sosiaaliturvan uudistamisessa pitäisi kuulla myös laajemmin asiantuntijoita, jotta vastikkeeton perustulo saisi tuulta alleen. Isoimmissa uudistuksissa on myös aina syytä tehdä asioita parlamentaarisesti, jotta oppositio pääsee mukaan vaalikaudet ylittävien asioiden valmisteluun.

Oppositiojohtaja on tietenkin aina vapaampi esittämään asioita, kuin hallitussovusta huolehtiva pääministeri. Mutta tässä asiassa toivoisin näkeväni jatkossa enemmän vuoden 2015 Antti Rinnettä kuin vuoden 2019 versiota. Esimerkiksi opiskelijajärjestöt olivat syystä pettyneitä tukiensa parannuksiin: aito yhteiskuntasopimus voisi olla väylä antaa myös nuorille ja tuleville sukupolville tilaa päätöksenteossa.

]]>
1 http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277545-mihin-unohtui-yhteiskuntasopimus-paaministeri-rinne#comments Kolmikanta Tulopoliittinen kokonaisratkaisu Työllisyys Työmarkkinasopimus Yhteiskuntasopimus Thu, 20 Jun 2019 11:00:33 +0000 Miikka Keränen http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277545-mihin-unohtui-yhteiskuntasopimus-paaministeri-rinne
Työllistämisen avaimia tarjotaan Rinteelle Berliinistä ja Pariisista http://kailuotonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277528-tyollistamisen-avaimia-tarjotaan-rinteelle-berliinista-ja-pariisista <p>Ilmailu-ja avaruusteollisuuden yhteistyö olisi avain Rinteen hallituksen määrällisen työllistämistavoitteen saavuttamiselle. Yksistään Suomen valtio ja Finnair ostavat tämän toimialan tuotteita runsaasti yli miljardin dollarin edestä vuosittain lähinnä Yhdysvalloista.</p><p>Ilmailu- ja avaruusteollisuus on Euroopan työllistäjänä ja huipputeknologioiden kehittäjänä keskeisessä asemassa. Ranskan ja Saksan valtioiden yli vuosikymmenien jatkuneen määrätietoisen teollisuuspolitiikan seurauksena Eurooppa muodostaa näillä toimialoilla varteenotettavan kilpailijan Yhdysvalloille. Samalla Euroopan riippuvuus Yhdysvaltalaisesta teknologiasta on näillä toimialoilla ratkaisevasti vähentynyt.</p><p>Toimialan Eurooppalainen ydin on Amsterdamiin EU yhtiönä rekisteröity Airbus konserni. Ranskan, Saksan ja Espanjan valtiot kontrolloivat tätä julkista pörssiyhtiötä strategisen määräysvalta osakkuuden ( n. 26 %) kautta. Yhdistyneet kuningaskunnat erosi tästä konsortiosta 2012, kun BEA liittyi Yhdysvaltalaisen Lockheed Martinin keskeiseksi kumppaniksi. Ruotsalaisen Saab konsernin elinkelpoisuuden takaa sen keskeinen alihankkijarooli Airbusille.</p><p>Saksan ja Ranskan johto on jo vuosia pyrkinyt saamaan uusia valtiopartnereita tähän konsortioon. Kansleri Merkel ja Presidentti Macron ovat viimeisen viiden vuoden aikana tiheään esittäneet sekä yleisiä että yksittäisiä kutsuja tämän valtiollisen teollisuusyhteistyön laajentamiseksi( kuten Macron viime elokuussa konkreettisesti myös Suomelle). Tuorein esimerkki tulee Ranskan Ilmailu-ja avaruusteollisuus toimialayhdistyksen puheenjohtaja ja Dassault konsernin ( jossa Airbus merkittävä vähemmistöomistaja) Éric Trappeurin avoimessa kirjeessä ( Le Figaro 23.5 2019, s.19):</p><p>&quot; Euroopan Unionin on sitouduttava kunnianhimoiseen strategiaan, jolla pyritään säilyttämään ( Euroopan) ilmailu- ja avaruusalan kilpailukyky, erityisesti Yhdysvaltoja ja Kiinaa vastaan, jotka investoivat voimakkaasti ja soveltavat tässä usein aggressiivistakin politiikkaa.&quot;</p><p>Airbus konsernin emoyhtiö Airbus SE on siis tämän erittäin menestykselliseksi osoittautuneen poliittisen yhteistyön käytännön ilmentymä. Sen valtio-omistajien politiikkana on allokoida yhtiön investoinnit ja keskeinen tuotantokapasiteetti omistajamaihin niiden omistusten suhteessa. Tällä haavaa konserni työllistää Ranskassa ja Saksassa kummssakin vajaat 50 tuhatta työntekijää suoraan ja alihankintaketjujensa kautta epäsuorasti useita satoja tuhansia. Runsaat 4% yhtiöstä omistavassa Espanjassa yhtiö työllistää suoraan n. 12000 työntekijää.</p><p>Yhdistyneiden kuningaskuntien omistuksen jäänteenä ( &quot; the UK is one of the founding nation of the airbus consortium and one of the company&#39;s four home markets&quot; , ks. airbus in the united kingdom , www airbus.com) yhtiö työllistää siellä erityisesti lentokoneiden siipirakenteita valmistavissa 25 tuotantolaitoksissan noin 14000 työntekijää. Airbus SE tiedotti vuosi sitten kesäkuulla Brexitistä johtuen lopettavansa kaikki investointinsa Yhdistyneissä kuningaskunnissa sijaitsevaan noin 100.000 ihmistä työllistävään alihankintaketjuunsa ja valmistelevansa 12000 henkeä työllistävien kahden keskeisimmän tuotantolaitoksensa siirtoa EUn alueelle.</p><p>Yksistään Suomen valtio ja Finnair ovat 90 luvulta lähtien ostaneet tämän toimialan tuotteita voittopuolisesti Yhdysvalloista vuosittain yli miljardin dollarin edestä. Suomen pienellä mutta osaavalla avaruus- ja ilmailuteollisuus toimialalla toimii noin 160 yritystä, ja se työllistää noin 1600 henkilöä, generoiden n. 1,4 Mrd euron liikevaihdon, josta vientiä noin 50%. ( ks. PIA ja Space Finland). Toimialan keskittymiä on Pirkanmaalla ja Oulussa.</p><p>Airbusin omistajavaltioiden yhteistyökutsuun osallistumisella voitaisiin Rinteen hallituksen määrällinen työllistämistavoite saavuttaa: Ostamalla Espanjan omistusta vastaava noin 4%n omistusosuus yhtiöstä Suomi voisi yhtiön uutena neljäntenä &quot; kotimarkkinavaltiona&quot; kolmen nykyisen omistajavaltion konsortiosopimuksen mukaisesti edellyttää noin 12000 suoran ja kymmenien tuhansien epäsuorien työpaikkojen kehkeyttämistä arviolta noin viiden vuoden horisontissa. Tämä olisi saavutettavissa esimerkiksi yksistään Englannissa olevien kahden siipitehtaan siirtämisellä Suomeen. Konsernin valtava toimintavolyymi, tuotekirjo ja vuosittainen investointivolyymi huomioiden, tämä tavoite olisi täysin realistinen.</p><p>Suomi tarjoaa teknistaloudellisesti kaikki edellytykset tällaisen investointistrategian toteuttamiselle. Parhaimpana referenssinä tästä on Nokia yhtiön kyky 90 luvun alussa alle viidessä vuodessa kehkeyttää Saloon, Tampereelle ja Ouluun useita kymmeniä tuhansia elektroniikan työpaikkoja. Airbus konserni omaa tunnetusti ainutlaatuiset teollis/taloudellis/logistiset kuin myös kulttuuriset kyvyt synnyttää ja menestyksellisesti koordinoida ja verkottaa tuotantonsa kotimarkkina-maissaan omistajavaltioiden intressien mukaisesti.</p><p>Suomen valtion investointi olisi toteutettavissa valtiontalouden kannalta neutraalisti. Strategisesti vähämerkityksellisemmät pörssiosakeomistukset vaihdettaisiin osinkotuotoltaan ja riskiltään huomattavasti vakaampaan sijoitukseen Airbus SEssä. Todennäköisesti helpoimmin toteutettavissa oleva investointi menettely tämän strategisen työllistämistavoitteen saavuttamiseksi olisi ostaa Ranskan ja Saksan valtioilta kummaltakin n. 2 % Airbus konsernin ei julkisen kaupankäynnin kohteena olevia, konsortiosopimuksen oikeudet takaavia määräysvaltaosakkeita. Markkinahintaisesti hinnoitellen tämän kokoisen osakeomistuksen hinta olisi noin 4 miljardia euroa. Mahdollisesti vaadittava ylihinta eli preemio osakkeisiin sitoutuvasta määräysvallasta on yksi neuvottelukysymys konsortiosopimuksesta Ranskan, Saksan ja Espanjan kanssa neuvoteltaessa.</p><p>Ehdotuksen kansantaloudellisia, valtiontaloudellisia ja teollistaloudellisia tavoitteita ei ole asiantuntijoiden toimesta kiistetty tai pidetty epärealistisina. Päinvastoin, ne on sinällään nähty hyvinkin realistisina, mutta Suomen nykyisen -90 luvun alusta faktisesti Yhdysvaltoihin kiinnittyneen ulko-, ja turvallisuuspolitiikan kannalta erittäin vaikeasti toteutettavissa olevana. Yhdysvaltojen geopoliittisesta näkökulmasta kyseessä olisi sille selkeä strateginen menetys Euroopassa Saksan ja Ranskan eduksi.&nbsp;Tästä strategisesta jännitteestä juontuu mm. Yhdysvaltojen koventunut retoriikka Saksaa ja Ranskaa kohtaan, jotka omassa retoriikassaan ( vrt. esim tuoreeltaan yllämainittu Trappier Figarossa) myös ovat jatkuvasti koventaneet sanavalintojaan.&nbsp;</p><p>Suomelle kysymys on siis äärimmäisen vaikea: Kansan- ja valtiontaloutemme kannalta valuuttapohjainen miljarditasolla oleva kauppatasevaje tällä toimi-alalla venyttää valtion kestokykyä kaikilla mittareilla kohtuuttomasti. Toisaalta tämä taloudellinen uhraus nähdään turvallisuuspolitiikkamme konservatiivisiivessä ainoana hyväksyttävänä ratkaisuna: -90 luvun alun poikkeustilanteessa Suomen poliittinen johto sitoi Suomen hahmotettavissa olevan tulevaisuushorisontin ajaksi ( 30 vuotta) osaksi Pentagonin pohjois euroopan sotilasdoktriinia. Tämä sitoutuminen oli luonteeltaan ja vaikuttavuudeltaan huomattavasti strategisempi, kuin mitä silloinen tai nykyinenkään pelkkä liittyminen puolustusliitto Natoon olisi ollut.</p><p>Kohtalon kysymys nykyiselle Antti Rinteen hallitukselle onkin: haluaako se turvata todella haastavien kansantaloudellisten tavoitteidensa toteutumista avaamalla neljän valtion ( Ranska, Saksa, Espanja, Suomi) keskeiset neuvottelut Airbus konsernin omistuksen kautta toteutettavalle ilmailu-ja avaruusteollisuuden tuotantoyhteistyölle. Tämän vastapainona hallitukselle syntyisi toinen &quot; kohtalonkysymys&quot;. Miten hallita tästä syntyvä uusi turvallisuuspoliittinen jännite- ulko- ja turvallisuuspoliittisen asiantuntijan sanoin &quot; pyllistys Washingtonille ja Pentagonille Berliinin ja Pariisin eduksi&quot;.</p><p>Suurpoliittisen jännitystilan oheisvaikutusten hallitsemiseksi Suomen ulkopoliittinen johto ( TP-Utva) luonnollisesti muotoilisi julkiset perusteet tällaiselle neuvottelu-mandaatille hyvin laveasti: Kansantaloutensa kestävyyden lisäämiseksi Suomi avaa yhtä-aikaiset rinnakkaiset tunnustelut Yhdysvaltojen, Yhdistyneiden Kuningaskuntien, Ranskan, Saksan ja Ruotsin kanssa sen selvittämiseksi, millä strategisilla tuotantoyhteistyöllisillä keinoilla nykyään Suomelle kestämätön kauppa-vaje ilmailu- ja avaruusteollisuudessa näiden valtioiden kanssa tavoiteltavien sopimusten kautta olisi tasapainoitettavissa. Todettakoon lopuksi, että koska kyseessä on k.o. vajeen pääosin puolustustus- ja huoltotaloudellisen epätasapainon poistamisesta, eivät WTOn ja EUn kaupan avoimuus ja kilpailurajoitussäännökset tällaisia neuvotteluja tai järjestelyjä rajoittaisi tai sääntele.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ilmailu-ja avaruusteollisuuden yhteistyö olisi avain Rinteen hallituksen määrällisen työllistämistavoitteen saavuttamiselle. Yksistään Suomen valtio ja Finnair ostavat tämän toimialan tuotteita runsaasti yli miljardin dollarin edestä vuosittain lähinnä Yhdysvalloista.

Ilmailu- ja avaruusteollisuus on Euroopan työllistäjänä ja huipputeknologioiden kehittäjänä keskeisessä asemassa. Ranskan ja Saksan valtioiden yli vuosikymmenien jatkuneen määrätietoisen teollisuuspolitiikan seurauksena Eurooppa muodostaa näillä toimialoilla varteenotettavan kilpailijan Yhdysvalloille. Samalla Euroopan riippuvuus Yhdysvaltalaisesta teknologiasta on näillä toimialoilla ratkaisevasti vähentynyt.

Toimialan Eurooppalainen ydin on Amsterdamiin EU yhtiönä rekisteröity Airbus konserni. Ranskan, Saksan ja Espanjan valtiot kontrolloivat tätä julkista pörssiyhtiötä strategisen määräysvalta osakkuuden ( n. 26 %) kautta. Yhdistyneet kuningaskunnat erosi tästä konsortiosta 2012, kun BEA liittyi Yhdysvaltalaisen Lockheed Martinin keskeiseksi kumppaniksi. Ruotsalaisen Saab konsernin elinkelpoisuuden takaa sen keskeinen alihankkijarooli Airbusille.

Saksan ja Ranskan johto on jo vuosia pyrkinyt saamaan uusia valtiopartnereita tähän konsortioon. Kansleri Merkel ja Presidentti Macron ovat viimeisen viiden vuoden aikana tiheään esittäneet sekä yleisiä että yksittäisiä kutsuja tämän valtiollisen teollisuusyhteistyön laajentamiseksi( kuten Macron viime elokuussa konkreettisesti myös Suomelle). Tuorein esimerkki tulee Ranskan Ilmailu-ja avaruusteollisuus toimialayhdistyksen puheenjohtaja ja Dassault konsernin ( jossa Airbus merkittävä vähemmistöomistaja) Éric Trappeurin avoimessa kirjeessä ( Le Figaro 23.5 2019, s.19):

" Euroopan Unionin on sitouduttava kunnianhimoiseen strategiaan, jolla pyritään säilyttämään ( Euroopan) ilmailu- ja avaruusalan kilpailukyky, erityisesti Yhdysvaltoja ja Kiinaa vastaan, jotka investoivat voimakkaasti ja soveltavat tässä usein aggressiivistakin politiikkaa."

Airbus konsernin emoyhtiö Airbus SE on siis tämän erittäin menestykselliseksi osoittautuneen poliittisen yhteistyön käytännön ilmentymä. Sen valtio-omistajien politiikkana on allokoida yhtiön investoinnit ja keskeinen tuotantokapasiteetti omistajamaihin niiden omistusten suhteessa. Tällä haavaa konserni työllistää Ranskassa ja Saksassa kummssakin vajaat 50 tuhatta työntekijää suoraan ja alihankintaketjujensa kautta epäsuorasti useita satoja tuhansia. Runsaat 4% yhtiöstä omistavassa Espanjassa yhtiö työllistää suoraan n. 12000 työntekijää.

Yhdistyneiden kuningaskuntien omistuksen jäänteenä ( " the UK is one of the founding nation of the airbus consortium and one of the company's four home markets" , ks. airbus in the united kingdom , www airbus.com) yhtiö työllistää siellä erityisesti lentokoneiden siipirakenteita valmistavissa 25 tuotantolaitoksissan noin 14000 työntekijää. Airbus SE tiedotti vuosi sitten kesäkuulla Brexitistä johtuen lopettavansa kaikki investointinsa Yhdistyneissä kuningaskunnissa sijaitsevaan noin 100.000 ihmistä työllistävään alihankintaketjuunsa ja valmistelevansa 12000 henkeä työllistävien kahden keskeisimmän tuotantolaitoksensa siirtoa EUn alueelle.

Yksistään Suomen valtio ja Finnair ovat 90 luvulta lähtien ostaneet tämän toimialan tuotteita voittopuolisesti Yhdysvalloista vuosittain yli miljardin dollarin edestä. Suomen pienellä mutta osaavalla avaruus- ja ilmailuteollisuus toimialalla toimii noin 160 yritystä, ja se työllistää noin 1600 henkilöä, generoiden n. 1,4 Mrd euron liikevaihdon, josta vientiä noin 50%. ( ks. PIA ja Space Finland). Toimialan keskittymiä on Pirkanmaalla ja Oulussa.

Airbusin omistajavaltioiden yhteistyökutsuun osallistumisella voitaisiin Rinteen hallituksen määrällinen työllistämistavoite saavuttaa: Ostamalla Espanjan omistusta vastaava noin 4%n omistusosuus yhtiöstä Suomi voisi yhtiön uutena neljäntenä " kotimarkkinavaltiona" kolmen nykyisen omistajavaltion konsortiosopimuksen mukaisesti edellyttää noin 12000 suoran ja kymmenien tuhansien epäsuorien työpaikkojen kehkeyttämistä arviolta noin viiden vuoden horisontissa. Tämä olisi saavutettavissa esimerkiksi yksistään Englannissa olevien kahden siipitehtaan siirtämisellä Suomeen. Konsernin valtava toimintavolyymi, tuotekirjo ja vuosittainen investointivolyymi huomioiden, tämä tavoite olisi täysin realistinen.

Suomi tarjoaa teknistaloudellisesti kaikki edellytykset tällaisen investointistrategian toteuttamiselle. Parhaimpana referenssinä tästä on Nokia yhtiön kyky 90 luvun alussa alle viidessä vuodessa kehkeyttää Saloon, Tampereelle ja Ouluun useita kymmeniä tuhansia elektroniikan työpaikkoja. Airbus konserni omaa tunnetusti ainutlaatuiset teollis/taloudellis/logistiset kuin myös kulttuuriset kyvyt synnyttää ja menestyksellisesti koordinoida ja verkottaa tuotantonsa kotimarkkina-maissaan omistajavaltioiden intressien mukaisesti.

Suomen valtion investointi olisi toteutettavissa valtiontalouden kannalta neutraalisti. Strategisesti vähämerkityksellisemmät pörssiosakeomistukset vaihdettaisiin osinkotuotoltaan ja riskiltään huomattavasti vakaampaan sijoitukseen Airbus SEssä. Todennäköisesti helpoimmin toteutettavissa oleva investointi menettely tämän strategisen työllistämistavoitteen saavuttamiseksi olisi ostaa Ranskan ja Saksan valtioilta kummaltakin n. 2 % Airbus konsernin ei julkisen kaupankäynnin kohteena olevia, konsortiosopimuksen oikeudet takaavia määräysvaltaosakkeita. Markkinahintaisesti hinnoitellen tämän kokoisen osakeomistuksen hinta olisi noin 4 miljardia euroa. Mahdollisesti vaadittava ylihinta eli preemio osakkeisiin sitoutuvasta määräysvallasta on yksi neuvottelukysymys konsortiosopimuksesta Ranskan, Saksan ja Espanjan kanssa neuvoteltaessa.

Ehdotuksen kansantaloudellisia, valtiontaloudellisia ja teollistaloudellisia tavoitteita ei ole asiantuntijoiden toimesta kiistetty tai pidetty epärealistisina. Päinvastoin, ne on sinällään nähty hyvinkin realistisina, mutta Suomen nykyisen -90 luvun alusta faktisesti Yhdysvaltoihin kiinnittyneen ulko-, ja turvallisuuspolitiikan kannalta erittäin vaikeasti toteutettavissa olevana. Yhdysvaltojen geopoliittisesta näkökulmasta kyseessä olisi sille selkeä strateginen menetys Euroopassa Saksan ja Ranskan eduksi. Tästä strategisesta jännitteestä juontuu mm. Yhdysvaltojen koventunut retoriikka Saksaa ja Ranskaa kohtaan, jotka omassa retoriikassaan ( vrt. esim tuoreeltaan yllämainittu Trappier Figarossa) myös ovat jatkuvasti koventaneet sanavalintojaan. 

Suomelle kysymys on siis äärimmäisen vaikea: Kansan- ja valtiontaloutemme kannalta valuuttapohjainen miljarditasolla oleva kauppatasevaje tällä toimi-alalla venyttää valtion kestokykyä kaikilla mittareilla kohtuuttomasti. Toisaalta tämä taloudellinen uhraus nähdään turvallisuuspolitiikkamme konservatiivisiivessä ainoana hyväksyttävänä ratkaisuna: -90 luvun alun poikkeustilanteessa Suomen poliittinen johto sitoi Suomen hahmotettavissa olevan tulevaisuushorisontin ajaksi ( 30 vuotta) osaksi Pentagonin pohjois euroopan sotilasdoktriinia. Tämä sitoutuminen oli luonteeltaan ja vaikuttavuudeltaan huomattavasti strategisempi, kuin mitä silloinen tai nykyinenkään pelkkä liittyminen puolustusliitto Natoon olisi ollut.

Kohtalon kysymys nykyiselle Antti Rinteen hallitukselle onkin: haluaako se turvata todella haastavien kansantaloudellisten tavoitteidensa toteutumista avaamalla neljän valtion ( Ranska, Saksa, Espanja, Suomi) keskeiset neuvottelut Airbus konsernin omistuksen kautta toteutettavalle ilmailu-ja avaruusteollisuuden tuotantoyhteistyölle. Tämän vastapainona hallitukselle syntyisi toinen " kohtalonkysymys". Miten hallita tästä syntyvä uusi turvallisuuspoliittinen jännite- ulko- ja turvallisuuspoliittisen asiantuntijan sanoin " pyllistys Washingtonille ja Pentagonille Berliinin ja Pariisin eduksi".

Suurpoliittisen jännitystilan oheisvaikutusten hallitsemiseksi Suomen ulkopoliittinen johto ( TP-Utva) luonnollisesti muotoilisi julkiset perusteet tällaiselle neuvottelu-mandaatille hyvin laveasti: Kansantaloutensa kestävyyden lisäämiseksi Suomi avaa yhtä-aikaiset rinnakkaiset tunnustelut Yhdysvaltojen, Yhdistyneiden Kuningaskuntien, Ranskan, Saksan ja Ruotsin kanssa sen selvittämiseksi, millä strategisilla tuotantoyhteistyöllisillä keinoilla nykyään Suomelle kestämätön kauppa-vaje ilmailu- ja avaruusteollisuudessa näiden valtioiden kanssa tavoiteltavien sopimusten kautta olisi tasapainoitettavissa. Todettakoon lopuksi, että koska kyseessä on k.o. vajeen pääosin puolustustus- ja huoltotaloudellisen epätasapainon poistamisesta, eivät WTOn ja EUn kaupan avoimuus ja kilpailurajoitussäännökset tällaisia neuvotteluja tai järjestelyjä rajoittaisi tai sääntele.

]]>
0 http://kailuotonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277528-tyollistamisen-avaimia-tarjotaan-rinteelle-berliinista-ja-pariisista#comments Hallitusohjelma 2019 HX-hanke Turpo Työllisyys Wed, 19 Jun 2019 21:26:16 +0000 Kai Luotonen http://kailuotonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277528-tyollistamisen-avaimia-tarjotaan-rinteelle-berliinista-ja-pariisista
Rinteen hallituksen vaarallinen talousohjelma http://tmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277276-rinteen-hallituksen-vaarallinen-talousohjelma <p>En ole aikaisemmin juuri kirjoittanut Suomen politiikasta. Nyt kuitenkin on laitettu liikkeelle jotain, mikä pakottaa kommentoimaan: uuden hallituksen <a href="https://valtioneuvosto.fi/rinteen-hallitus/hallitusohjelma">talousohjelma</a>.</p><p>Kävin sen läpi muutamaan otteeseen ja sen epämääräisyys on hyvin hälyttävää. Jos katsotaan valtiontalouden tämänhetkistä tilaa, niin valtionvarainministeriön <a href="https://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/vuosien-2020-2023-teknisesta-julkisen-talouden-suunnitelmasta-sovittiin">maaliskuussa julkaistun</a> arvion mukaan valtiontalouden alijäämä kasvaisi aikaisemman hallituksen kiristävistä toimista huolimatta 4,1 miljardiin euroon vuonna 2023. Rinteen hallitus paikkaa tätä veronkorotuksilla ja &rdquo;uskomalla&rdquo; työllisyysasteen nousuun 75 prosenttiin (mitään kunnollista konkretiaa tämän tueksi ei ohjelmasta löydy).</p><p>Toinen asia, mikä ohjelmassa pisti silmään, oli täysin ylimalkainen ja potentiaalisesti hyvin vaarallinen kirjailu taantuman varalle. Pääministeri Rinne suorastaan korosti sitä toteamalla hallitusohjelman julkaisutilaisuudessa, että mitään suunnitelma B:ta sille, että työllisyysaste ei saavuta 75 % ei ole. Miten tämä voi nykyisessä taloustilanteessa olla mahdollista?</p><p>Jos yksistään huomioidaan, että ensi kuussa Yhdysvaltojen nousukaudesta tulee kaikkien aikojen pisin, pitäisi taantuman läheisyyden hälytyskellojen soida. Kun mukaan lisätään maailmantalouden selkeä hidastuminen kaikkialla, hallituksen tulisi välittömästi kaivaa taantumavarautumissuunnitelmansa esille. Sellaista vain ei käytännössä ole.</p><p><strong>Maailmantalous yskii pahasti</strong></p><p><a href="http://gnseconomics.com/wp-content/uploads/2012/03/Q-report-1_2017.pdf">Syyskuussa 2015</a> ennustimme, että Suomen talous kääntyy viimein kasvuun. Vuoden <a href="http://gnseconomics.com/wp-content/uploads/2012/03/Q-report-1_2017.pdf">2017 maaliskuussa</a> varoitimme, että maailmantalous ei ole kestävällä pohjalla ja sitä uhkaa tulevaisuudessa romahdus. <a href="https://gnseconomics.com/2019/03/05/q-review-1-2019-miksi-globaali-talouskasvun-malli-on-hajonnut/">Maaliskuussa 2019</a> varoitimme, että globaali taantuma lähestyy, ja että se todennäköisesti tulee muuntumaan <a href="https://gnseconomics.com/2018/12/18/q-review-4-2018-matka-globaaliin-lamaan/">globaaliksi lamaksi</a>. &nbsp;Jopa <a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomen-pankki-leikkasi-kasvuennustetta-riskit-heikommasta-kehityksesta-ovat-suuret/28c59a3d-41ae-4902-a5e5-778323e80660">Suomen Pankki</a> varoitti kasvunäkymien heikkenemisestä uusimmassa ennusteessaan.</p><p>Talousindikaattorit maailmalta kertovatkin karua kieltään talouskasvun voimakkaasta hidastumisesta kevään aikana. Euroalueen valmistusteollisuuden ostopäällikköindeksi laski toukokuussa arvoon 47,7. Kaikki arvot 50 alapuolella ennakoivat talouden taantumista. Saksan valmistusteollisuuden ostopäällikköindeksit ovat laskeneet alimmalle tasolleen sitten Euroopan velkakriisin synkimmän vaiheen vuonna 2012. Yhdysvalloissa työllisyyskehitys hidastui selkeästi toukokuussa. Yhdysvaltain valmistusteollisuuden kasvuvauhti on hidastunut käytännössä koko kevään ajan.</p><p>Niin kutsuttujen johtavien indikaattorien mukaan (ks. kuvio), maailmantalouden hidastuminen on ollut matkalla jo pitkään. Esimerkiksi Saksan talous alkoi hidastua jo viime vuoden alussa, ja Kiinan talous jo vuoden 2017 lopussa. Koska keskuspankkien elvytyskeinot ovat jo lähes täydessä käytössä ja koska Kiinan kyky lisätä velkaelvytystään merkittävästi on <a href="https://gnseconomics.com/en_US/2019/01/23/the-gray-rhino-known-as-china/">kyseenalainen</a>, taantuma lähestyy Suomea uhkaavasti.</p><p>Tuoreen <a href="https://gnseconomics.com/2019/06/11/q-review-2-2019-varautujan-bunkkeri/">talousennusteemme</a> mukaan maailmantalous ajautuisi taantumaan talven aikana ja edelleen lamaan ensi vuoden aikana. Ensi vuonna ennustamme Suomen talouden supistuvan useilla prosenteilla, mikä nostaisi työttömyyttä (ja laskisi työllisyysastetta) merkittävästi. Toteutuessaan tämä veisi saman tien pohjan Rinteen hallituksen talousohjelmalta. Se myös merkittävästi pahentaisi valtiontalouden nk. rakenteellista alijäämää, koska globaali taantuma tai lama lähes varmasti laskisi esim. eläkeyhtiöiden sijoitustuottoja. Ilman uusia menolisäyksiäkin valtion velkaantuminen uhkaisi nousta ns. räjähtävälle uralle.</p><p>Miten hallitus aikoo varautua tähän? Käytännössä ei mitenkään.</p><p><strong>Hallitus varautuu näennäisesti</strong></p><p>Rinteen hallituksen tarkoitus näyttää olevan, että taantuman iskiessä elvytetään velkarahalla (ks. Hallitusohjelman liite 6). Ohjelmassa viitataan &rdquo;Poikkeusolojen mekanismiin&rdquo;, mutta missään ei selitetä, mitä se käytännössä tekisi. <a href="https://areena.yle.fi/1-4584728">A-Studiossa</a> 12.6. esiintynyt Pääministeri Rinne ei osannut kertoa siitä mitään lisää. Hallitusohjelmassa &rdquo;suhdannetaantuman&rdquo; tai &rdquo;vakavan kysyntähäiriön&rdquo; on varattu miljardi euroa vuosille 2020-2022. Pakko sanoa, että tässä kohtaa oli pakko hieraista silmiä. Miljardi euroa ei nimittäin ole mitään.</p><p>Globaalissa finanssikriisissä Suomen BKT laski yli kahdeksan prosenttia yhtenä vuotena (2009). Jos oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi, että tuo olisi siirtynyt budjettiin samassa suhteessa, eikä kertautuneena niin kuin yleensä, niin nykyinen budjettialijäämä kasvaisi <u>yhdessä vuodessa</u> noin 55*0,08=4,4 miljardilla. Todellisuudessa budjettialijäämä olisi huomattavasti suurempi.</p><p>Esimerkiksi Suomen 1990-luvun alun lama kesti kolme vuotta ja BKT laski yli 14 prosenttia. Valtion budjetti muuttui ylijäämäisestä nopeasti alijäämäiseksi ja vuonna 1992 saavutettiin ennätyksellinen 14,7 % alijäämä suhteessa BKT:hen. Nykyrahassa tämä tarkoittaisi, että alijäämä kasvaisi <strong>yhdessä vuodessa</strong> (0,147*240) <strong>35 miljardilla eurolla! </strong></p><p>Hallitusohjelmassa listataan (ks. liite 3) valtiontalouden kehyksen ulkopuolelle koko joukko suhdanneluonteisia menoja, ml. työttömyysturvamenot, sosiaalimenot ja valtionvelan korkomenot. Hallitusohjelmassa myös todetaan, että &rdquo;Työllisyyttä ja julkisen talouden tasapainoa koskevat tavoitteet eivät estä suhdanteita tasoittavaa politiikkaa&rdquo;. &nbsp;Myös koko hallituksen julkisen talouden tasapainotavoite on sidottu &rdquo;normaaliin kansainväliseen suhdannetilanteeseen&rdquo;. Näillä kirjailuilla tuskin tahdotaan sanoa muuta kuin, että taantumaan vastataan velkaantumalla.</p><p>1990-luvun alun lamassa menoja kasvattivat supistuvat verotulot, kasvavat työttömyysmenot, kasvavat korkomenot ja pankkituki. Vaikka nyt ehkä (toivottavasti) pankkitukea ei tarvittaisi, voidaan helposti kuvitella tilanne, jossa alijäämää nousisi lamassa 20 miljardiin euroon (hieman alle 10% BKT:sta) vuodessa.</p><p><strong>Valtion velkaantuminen on aina riski</strong></p><p>Jos Rinteen hallituksen ajatuksena todella on velkaelvyttää taantumassa/lamassa, kyse ei siis olisi mistään pienestä velkaantumisesta. Jos taantuma alkaa ensi vuoden alussa ja muuttuu vuoden 2020 kuluessa lamaksi, kuten ennustamme, valtion velkaantumistarve olisi nykytilanne huomioiden jopa 10-20 miljardia euroa vuodessa. Vuoteen 2023 mennessä Suomen valtionvelka voisi siis pahimmillaan kasvaa yli 60 miljardilla eurolla!</p><p>Käytännössä tämä tarkoittaisi valtionvelan yli 60 prosentin kasvua yhden hallituskauden aikana, mutta velkasuhteen nousu voi olla vieläkin suurempi. Jos BKT laskisi samalla tavalla kuin 1990-luvun alun lamassa, velkasuhteemme voisi nousta jopa reilusti yli 80 prosenttiin BKT:sta. Vertailun vuoksi todettakoon, että 1990-luvun lamassa noin 60 % velkasuhde lähes katkaisi valtion rahoituksen ulkomailta. Vaikka tuolloin taustalla oli pankkikriisi, valtiolainojen korot voivat tulevassa globaalissa lamassa nousta huomattavasti. 1990-luvun lamassa meillä oli lisäksi apuna oma valuutta, jonka huomattava devalvoituminen auttoi merkittävästi taloutemme toipumisessa.</p><p>Laman lisäksi Euroopassa voi tapahtua paljon muuta hallituskauden aikana. Entä jos Italia lähtee eurosta? Entä jos Deutsche Bank kaatuu ajaen Euroopan pankkikriisiin? Entä jos EKP:n tappiot kasvavat niin suuriksi, että sen toiminta lamautuu? Nämä tarkoittaisivat, että edes valtionlainojen korot eivät todennäköisesti enää liikkuisi nollan tuntumassa, vaan jossain paljon korkeammalla, ja että pankkituen mahdollisuutta ei voida kokonaan sulkea pois. Ajaisiko Suomen valtava lisävelkaantuminen silloin Suomen Kreikan tilanteeseen, jossa markkinarahoitus katkeaisi?</p><p>Emme voi tarkkaan tietää, mitä Euroopassa tai maailmantaloudessa tapahtuu, kun taantuma alkaa, mutta tällä kertaa olisi syytä varautua myös hyvin synkkiin skenaarioihin. Sitä Rinteen hallitus ei ole tekemässä. Päinvastoin.</p><p><strong>Hallitusohjelma on valtava riski</strong></p><p>On oletettavaa, että hallitus vastaa tässä esitettyyn kritiikkiin vetoamalla &rdquo;päätösperäisiin menoihin ja tuloihin&rdquo;. Näillä on toki mahdollista vastata taantumaan tai johonkin synkempään leikkaamalla, mutta kuinka realistista se on, kun niihin ei ole etukäteen edes vähäisessä määrin varauduttu? Kuka suostuu ensimmäisenä ministeriönsä alaisiin suuriin, ehkä miljardien menoleikkauksiin?</p><p>Suuri ongelma myös on, että Suomi on ajamassa taantumaan velkaelvytyksessä. Tätä ei käsittääkseni ole tapahtunut koskaan. Miten kansainväliset luottoluokittajat ja sijoittavat suhtautuvat globaalien riskien kasvaessa maahan, jonka budjetti ei ollut tasapainossa edes nousukauden lopulla ja jonka velkaantuneisuus uhkaa nousta huomattavasti? Tätä emme voi tarkkaan tietää, mutta riski siihen, että vastaus on &rdquo;ei hyvin&rdquo; on suuri.</p><p>Vaikka Rinteen hallitus selviäisi tulevasta taantumasta/lamasta ajamatta Suomea maksukyvyttömyyteen, se on talousohjelmansa ja maailmantalouden näkymien valossa jättämässä seuraavalle hallitukselle musertavan velkataakan. Silloin leikkausten pitäisi todennäköisesti olla huomattavasti suurempia kuin mitä nähtiin esim. edellisen hallituksen aikana. Suomalaiset joutuisivat kiristämään vyötä tavalla, jota nykyiset sukupolvet eivät ole kokeneet koskaan. Ja vain siksi, että yksi hallitus ei pitänyt valtiontaloudesta huolta silloin kun sen olisi pitänyt.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> En ole aikaisemmin juuri kirjoittanut Suomen politiikasta. Nyt kuitenkin on laitettu liikkeelle jotain, mikä pakottaa kommentoimaan: uuden hallituksen talousohjelma.

Kävin sen läpi muutamaan otteeseen ja sen epämääräisyys on hyvin hälyttävää. Jos katsotaan valtiontalouden tämänhetkistä tilaa, niin valtionvarainministeriön maaliskuussa julkaistun arvion mukaan valtiontalouden alijäämä kasvaisi aikaisemman hallituksen kiristävistä toimista huolimatta 4,1 miljardiin euroon vuonna 2023. Rinteen hallitus paikkaa tätä veronkorotuksilla ja ”uskomalla” työllisyysasteen nousuun 75 prosenttiin (mitään kunnollista konkretiaa tämän tueksi ei ohjelmasta löydy).

Toinen asia, mikä ohjelmassa pisti silmään, oli täysin ylimalkainen ja potentiaalisesti hyvin vaarallinen kirjailu taantuman varalle. Pääministeri Rinne suorastaan korosti sitä toteamalla hallitusohjelman julkaisutilaisuudessa, että mitään suunnitelma B:ta sille, että työllisyysaste ei saavuta 75 % ei ole. Miten tämä voi nykyisessä taloustilanteessa olla mahdollista?

Jos yksistään huomioidaan, että ensi kuussa Yhdysvaltojen nousukaudesta tulee kaikkien aikojen pisin, pitäisi taantuman läheisyyden hälytyskellojen soida. Kun mukaan lisätään maailmantalouden selkeä hidastuminen kaikkialla, hallituksen tulisi välittömästi kaivaa taantumavarautumissuunnitelmansa esille. Sellaista vain ei käytännössä ole.

Maailmantalous yskii pahasti

Syyskuussa 2015 ennustimme, että Suomen talous kääntyy viimein kasvuun. Vuoden 2017 maaliskuussa varoitimme, että maailmantalous ei ole kestävällä pohjalla ja sitä uhkaa tulevaisuudessa romahdus. Maaliskuussa 2019 varoitimme, että globaali taantuma lähestyy, ja että se todennäköisesti tulee muuntumaan globaaliksi lamaksi.  Jopa Suomen Pankki varoitti kasvunäkymien heikkenemisestä uusimmassa ennusteessaan.

Talousindikaattorit maailmalta kertovatkin karua kieltään talouskasvun voimakkaasta hidastumisesta kevään aikana. Euroalueen valmistusteollisuuden ostopäällikköindeksi laski toukokuussa arvoon 47,7. Kaikki arvot 50 alapuolella ennakoivat talouden taantumista. Saksan valmistusteollisuuden ostopäällikköindeksit ovat laskeneet alimmalle tasolleen sitten Euroopan velkakriisin synkimmän vaiheen vuonna 2012. Yhdysvalloissa työllisyyskehitys hidastui selkeästi toukokuussa. Yhdysvaltain valmistusteollisuuden kasvuvauhti on hidastunut käytännössä koko kevään ajan.

Niin kutsuttujen johtavien indikaattorien mukaan (ks. kuvio), maailmantalouden hidastuminen on ollut matkalla jo pitkään. Esimerkiksi Saksan talous alkoi hidastua jo viime vuoden alussa, ja Kiinan talous jo vuoden 2017 lopussa. Koska keskuspankkien elvytyskeinot ovat jo lähes täydessä käytössä ja koska Kiinan kyky lisätä velkaelvytystään merkittävästi on kyseenalainen, taantuma lähestyy Suomea uhkaavasti.

Tuoreen talousennusteemme mukaan maailmantalous ajautuisi taantumaan talven aikana ja edelleen lamaan ensi vuoden aikana. Ensi vuonna ennustamme Suomen talouden supistuvan useilla prosenteilla, mikä nostaisi työttömyyttä (ja laskisi työllisyysastetta) merkittävästi. Toteutuessaan tämä veisi saman tien pohjan Rinteen hallituksen talousohjelmalta. Se myös merkittävästi pahentaisi valtiontalouden nk. rakenteellista alijäämää, koska globaali taantuma tai lama lähes varmasti laskisi esim. eläkeyhtiöiden sijoitustuottoja. Ilman uusia menolisäyksiäkin valtion velkaantuminen uhkaisi nousta ns. räjähtävälle uralle.

Miten hallitus aikoo varautua tähän? Käytännössä ei mitenkään.

Hallitus varautuu näennäisesti

Rinteen hallituksen tarkoitus näyttää olevan, että taantuman iskiessä elvytetään velkarahalla (ks. Hallitusohjelman liite 6). Ohjelmassa viitataan ”Poikkeusolojen mekanismiin”, mutta missään ei selitetä, mitä se käytännössä tekisi. A-Studiossa 12.6. esiintynyt Pääministeri Rinne ei osannut kertoa siitä mitään lisää. Hallitusohjelmassa ”suhdannetaantuman” tai ”vakavan kysyntähäiriön” on varattu miljardi euroa vuosille 2020-2022. Pakko sanoa, että tässä kohtaa oli pakko hieraista silmiä. Miljardi euroa ei nimittäin ole mitään.

Globaalissa finanssikriisissä Suomen BKT laski yli kahdeksan prosenttia yhtenä vuotena (2009). Jos oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi, että tuo olisi siirtynyt budjettiin samassa suhteessa, eikä kertautuneena niin kuin yleensä, niin nykyinen budjettialijäämä kasvaisi yhdessä vuodessa noin 55*0,08=4,4 miljardilla. Todellisuudessa budjettialijäämä olisi huomattavasti suurempi.

Esimerkiksi Suomen 1990-luvun alun lama kesti kolme vuotta ja BKT laski yli 14 prosenttia. Valtion budjetti muuttui ylijäämäisestä nopeasti alijäämäiseksi ja vuonna 1992 saavutettiin ennätyksellinen 14,7 % alijäämä suhteessa BKT:hen. Nykyrahassa tämä tarkoittaisi, että alijäämä kasvaisi yhdessä vuodessa (0,147*240) 35 miljardilla eurolla!

Hallitusohjelmassa listataan (ks. liite 3) valtiontalouden kehyksen ulkopuolelle koko joukko suhdanneluonteisia menoja, ml. työttömyysturvamenot, sosiaalimenot ja valtionvelan korkomenot. Hallitusohjelmassa myös todetaan, että ”Työllisyyttä ja julkisen talouden tasapainoa koskevat tavoitteet eivät estä suhdanteita tasoittavaa politiikkaa”.  Myös koko hallituksen julkisen talouden tasapainotavoite on sidottu ”normaaliin kansainväliseen suhdannetilanteeseen”. Näillä kirjailuilla tuskin tahdotaan sanoa muuta kuin, että taantumaan vastataan velkaantumalla.

1990-luvun alun lamassa menoja kasvattivat supistuvat verotulot, kasvavat työttömyysmenot, kasvavat korkomenot ja pankkituki. Vaikka nyt ehkä (toivottavasti) pankkitukea ei tarvittaisi, voidaan helposti kuvitella tilanne, jossa alijäämää nousisi lamassa 20 miljardiin euroon (hieman alle 10% BKT:sta) vuodessa.

Valtion velkaantuminen on aina riski

Jos Rinteen hallituksen ajatuksena todella on velkaelvyttää taantumassa/lamassa, kyse ei siis olisi mistään pienestä velkaantumisesta. Jos taantuma alkaa ensi vuoden alussa ja muuttuu vuoden 2020 kuluessa lamaksi, kuten ennustamme, valtion velkaantumistarve olisi nykytilanne huomioiden jopa 10-20 miljardia euroa vuodessa. Vuoteen 2023 mennessä Suomen valtionvelka voisi siis pahimmillaan kasvaa yli 60 miljardilla eurolla!

Käytännössä tämä tarkoittaisi valtionvelan yli 60 prosentin kasvua yhden hallituskauden aikana, mutta velkasuhteen nousu voi olla vieläkin suurempi. Jos BKT laskisi samalla tavalla kuin 1990-luvun alun lamassa, velkasuhteemme voisi nousta jopa reilusti yli 80 prosenttiin BKT:sta. Vertailun vuoksi todettakoon, että 1990-luvun lamassa noin 60 % velkasuhde lähes katkaisi valtion rahoituksen ulkomailta. Vaikka tuolloin taustalla oli pankkikriisi, valtiolainojen korot voivat tulevassa globaalissa lamassa nousta huomattavasti. 1990-luvun lamassa meillä oli lisäksi apuna oma valuutta, jonka huomattava devalvoituminen auttoi merkittävästi taloutemme toipumisessa.

Laman lisäksi Euroopassa voi tapahtua paljon muuta hallituskauden aikana. Entä jos Italia lähtee eurosta? Entä jos Deutsche Bank kaatuu ajaen Euroopan pankkikriisiin? Entä jos EKP:n tappiot kasvavat niin suuriksi, että sen toiminta lamautuu? Nämä tarkoittaisivat, että edes valtionlainojen korot eivät todennäköisesti enää liikkuisi nollan tuntumassa, vaan jossain paljon korkeammalla, ja että pankkituen mahdollisuutta ei voida kokonaan sulkea pois. Ajaisiko Suomen valtava lisävelkaantuminen silloin Suomen Kreikan tilanteeseen, jossa markkinarahoitus katkeaisi?

Emme voi tarkkaan tietää, mitä Euroopassa tai maailmantaloudessa tapahtuu, kun taantuma alkaa, mutta tällä kertaa olisi syytä varautua myös hyvin synkkiin skenaarioihin. Sitä Rinteen hallitus ei ole tekemässä. Päinvastoin.

Hallitusohjelma on valtava riski

On oletettavaa, että hallitus vastaa tässä esitettyyn kritiikkiin vetoamalla ”päätösperäisiin menoihin ja tuloihin”. Näillä on toki mahdollista vastata taantumaan tai johonkin synkempään leikkaamalla, mutta kuinka realistista se on, kun niihin ei ole etukäteen edes vähäisessä määrin varauduttu? Kuka suostuu ensimmäisenä ministeriönsä alaisiin suuriin, ehkä miljardien menoleikkauksiin?

Suuri ongelma myös on, että Suomi on ajamassa taantumaan velkaelvytyksessä. Tätä ei käsittääkseni ole tapahtunut koskaan. Miten kansainväliset luottoluokittajat ja sijoittavat suhtautuvat globaalien riskien kasvaessa maahan, jonka budjetti ei ollut tasapainossa edes nousukauden lopulla ja jonka velkaantuneisuus uhkaa nousta huomattavasti? Tätä emme voi tarkkaan tietää, mutta riski siihen, että vastaus on ”ei hyvin” on suuri.

Vaikka Rinteen hallitus selviäisi tulevasta taantumasta/lamasta ajamatta Suomea maksukyvyttömyyteen, se on talousohjelmansa ja maailmantalouden näkymien valossa jättämässä seuraavalle hallitukselle musertavan velkataakan. Silloin leikkausten pitäisi todennäköisesti olla huomattavasti suurempia kuin mitä nähtiin esim. edellisen hallituksen aikana. Suomalaiset joutuisivat kiristämään vyötä tavalla, jota nykyiset sukupolvet eivät ole kokeneet koskaan. Ja vain siksi, että yksi hallitus ei pitänyt valtiontaloudesta huolta silloin kun sen olisi pitänyt.

]]>
16 http://tmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277276-rinteen-hallituksen-vaarallinen-talousohjelma#comments Antti Rinteen hallitus Budjetti Talouskasvu Taloustaantuma Työllisyys Thu, 13 Jun 2019 05:30:11 +0000 Tuomas Malinen http://tmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277276-rinteen-hallituksen-vaarallinen-talousohjelma
1.4 miljoonaa työpaikkaa http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276030-14-miljoonaa-tyopaikkaa <p>&nbsp;</p><p>Viime viikolla silmiini sattui komissaari Jyrki Kataisen haastattelu (7.5 Mustread), joka sai minut ensimmäistä kertaa elämässäni epäilemään markkinatalouden oikeutusta. Katainen nimittäin kertoi, että hänen hallinnoimansa Euroopan investointiohjelma (ESIR) on saavuttanut valtavan suuria tuloksia. Liikkeelle on saatu 390 miljardin edestä investointeja ja niiden puitteissa on luotu peräti 1.4 miljoonaa työpaikkaa. 950 000 yritystä on saanut EISR rahoitusta (joista peräti 400&nbsp;000 italialaista). ESIR:n jatkon Invest-EU:n tarkoituksena on saada aikaan 650 miljardin euron investoinnit. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, työpaikkoja pitäisi syntyä yli kaksi miljoonaa. Kauppalehtikin kertoi 6.11.2018 pääkirjoituksessaan, että &rdquo;Junckerin lempilapsi on vaientanut epäilijät&rdquo;. Samaan hengenvetoon lehti kertoo, että uuden Invest-EU:n pitäisi pelkästään (tuki)järjestelmiä yksinkertaistamalla saada aikaiseksi peräti 15 prosentin kasvu investointeihin. &nbsp;</p><p>Miten tällainen on mahdollista. Kuitenkin rahaston pohjana oli vain runsaat 20 miljardia euroa EU-budjetista ja Euroopan investointipankilta (EIP) saatuja julkisia varoja. Loppusumman oli määrä tulla markkinoilta siten, että jokaisen EU-euron odotettiin houkuttelevan 15 yksityistä euroa investointeihin. Ehkä 1:15 suhteen ymmärtää sillä, että perimmiltään ESIR tarkoittaa takausjärjestelyä, jossa EU ottaa kantaakseen kaikkein riskipitoisimpien sijoituskohteiden vastuut. Mutta kun puhutaan ohjelman aikaansaannoksista; kellot alkavat soida. Luvuissa ei ole kerta kaikkiaan ole mitään järkeä. Luulisi talouslehtienkin kysyvän kahteen kertaan, mistä nämä luvut oikein tulevat.</p><p>Kuitenkin jos tarkastelee tuotannollisten investointien kehitystä EU:ssa (Italiasta nyt puhumattakaan), mistään investointibuumista ei voi puhua. Kokonaisinvestointien taso oli vuonna 2018 kaukana finanssikriisiä edeltäneestä tasosta (ollen koko EU:ssa 61 % ja Euroalueella vain 50 % vuoden 2007 arvoista, kuvio 1). Toki jonkinlaista piristymistä on tapahtunut noususuhdanteen myötä, mutta yhtä kaikki menestys on ollut todella vaatimatonta ja useassa maassa (kuten Ruotsissa) pääosin asuntorakentamisen ansiosta. Nykytilanteessa, kun rahamarkkinakorot ovat nollassa (reaalikorot negatiivisia) ja pankkienkin myöntämien yrityslainojen nimelliskorot vain parin prosentin luokkaa (kuvio 2), investointien pitäisi kaiken järjen mukaan kasvaa valtavasti. Ja tietenkään mitään tarvetta ESIR:n tapaisille tukioperaatioille ei pitäisi olla. Vai voiko joku todella väittää, että nykytilanteessa investointien suurin este on rahoituksen saaminen!</p><p>Luvut ovat mitä ovat, mutta minun mielestäni, kauhistuttavinta on se ajattelutapa, että investoinnit ja työllisyys ovat käynnistettävissä joillain julkisen vallan tukioperaatioilla. Ajatus, että joku EU:n elin voi valita hyvät ja huonot investoinnit, kuulostaa uskomattomalta (tosin EU:n mukaan &rdquo;riippumaton&rdquo; EISR -investointikomitea valitsee tiukkojen kriteerien (!) perusteella tukea saavat hankkeet). Se, että Suomen entinen pääministeri uskoo tällaisten mekanismien tehokkuuteen, kertoo, että poliitikoilla on aika kieroontunut käsitys talouden toiminnasta. Tuotannon määrään, työllisyyteen ja tuottavuuteen voidaan vaikuttaa julkisen vallan interventioilla ja julkinen valta voi jotenkin valita aloja tai jopa yrityksiä, jotka ovat muita parempia (joilla on tulevaisuutta). Sama usko varmaan siivittää kuvitelmia siitä, että esimerkiksi ilmaston muutos on näillä ja näillä politiikkatoimilla korjattavissa. &nbsp;</p><p>Tällainen ajattelu on syvään juurtunut etenkin ranskalaisessa politiikkaperinteessä, jossa taustalla on, voi sanoa, vuosisatainen epäluulo markkinoita kohtaan. Kuvaava on, että erilaisissa mielipidekyselyissä markkinatalouden suosio Ranskassa on ylivoimaisesti alhaisin teollisuusmaiden joukossa (ks. kuvio 3). Ei liene sattuma, että samainen ajattelutapa on vahvasti juurtunut myös Euroopan Unionin virkamieskuntaan.</p><p>Toki sama synti vaivaa suomalaistakin politiikkaperinnettä, mitä ehkä parhaiten kuvaa ajatus, siitä että &rdquo;asiat voidaan sopia kolmikannassa&rdquo;. Kun asiat pitävät sisällä paitsi hinnat ja palkat, myös markkinaosuudet ja tulonjaon, ollaan samalla aallonpituudella kuin aikanaan sosialistisissa talouksissa. Mutta kaikki täytyy kokeilla aina vaan uudelleen. Tuskin yllättyy, että Säätytalolla syntyy kautta aikojen interventionistisin (&rdquo;kaikki asioihin puuttuva&rdquo;) hallitusohjelma, jossa valtio korjaa kaikki Suomen ja varmaan myös koko maailman markkinaepäonnistumiset.</p><p>&nbsp;</p>  

Viime viikolla silmiini sattui komissaari Jyrki Kataisen haastattelu (7.5 Mustread), joka sai minut ensimmäistä kertaa elämässäni epäilemään markkinatalouden oikeutusta. Katainen nimittäin kertoi, että hänen hallinnoimansa Euroopan investointiohjelma (ESIR) on saavuttanut valtavan suuria tuloksia. Liikkeelle on saatu 390 miljardin edestä investointeja ja niiden puitteissa on luotu peräti 1.4 miljoonaa työpaikkaa. 950 000 yritystä on saanut EISR rahoitusta (joista peräti 400 000 italialaista). ESIR:n jatkon Invest-EU:n tarkoituksena on saada aikaan 650 miljardin euron investoinnit. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, työpaikkoja pitäisi syntyä yli kaksi miljoonaa. Kauppalehtikin kertoi 6.11.2018 pääkirjoituksessaan, että ”Junckerin lempilapsi on vaientanut epäilijät”. Samaan hengenvetoon lehti kertoo, että uuden Invest-EU:n pitäisi pelkästään (tuki)järjestelmiä yksinkertaistamalla saada aikaiseksi peräti 15 prosentin kasvu investointeihin.  

Miten tällainen on mahdollista. Kuitenkin rahaston pohjana oli vain runsaat 20 miljardia euroa EU-budjetista ja Euroopan investointipankilta (EIP) saatuja julkisia varoja. Loppusumman oli määrä tulla markkinoilta siten, että jokaisen EU-euron odotettiin houkuttelevan 15 yksityistä euroa investointeihin. Ehkä 1:15 suhteen ymmärtää sillä, että perimmiltään ESIR tarkoittaa takausjärjestelyä, jossa EU ottaa kantaakseen kaikkein riskipitoisimpien sijoituskohteiden vastuut. Mutta kun puhutaan ohjelman aikaansaannoksista; kellot alkavat soida. Luvuissa ei ole kerta kaikkiaan ole mitään järkeä. Luulisi talouslehtienkin kysyvän kahteen kertaan, mistä nämä luvut oikein tulevat.

Kuitenkin jos tarkastelee tuotannollisten investointien kehitystä EU:ssa (Italiasta nyt puhumattakaan), mistään investointibuumista ei voi puhua. Kokonaisinvestointien taso oli vuonna 2018 kaukana finanssikriisiä edeltäneestä tasosta (ollen koko EU:ssa 61 % ja Euroalueella vain 50 % vuoden 2007 arvoista, kuvio 1). Toki jonkinlaista piristymistä on tapahtunut noususuhdanteen myötä, mutta yhtä kaikki menestys on ollut todella vaatimatonta ja useassa maassa (kuten Ruotsissa) pääosin asuntorakentamisen ansiosta. Nykytilanteessa, kun rahamarkkinakorot ovat nollassa (reaalikorot negatiivisia) ja pankkienkin myöntämien yrityslainojen nimelliskorot vain parin prosentin luokkaa (kuvio 2), investointien pitäisi kaiken järjen mukaan kasvaa valtavasti. Ja tietenkään mitään tarvetta ESIR:n tapaisille tukioperaatioille ei pitäisi olla. Vai voiko joku todella väittää, että nykytilanteessa investointien suurin este on rahoituksen saaminen!

Luvut ovat mitä ovat, mutta minun mielestäni, kauhistuttavinta on se ajattelutapa, että investoinnit ja työllisyys ovat käynnistettävissä joillain julkisen vallan tukioperaatioilla. Ajatus, että joku EU:n elin voi valita hyvät ja huonot investoinnit, kuulostaa uskomattomalta (tosin EU:n mukaan ”riippumaton” EISR -investointikomitea valitsee tiukkojen kriteerien (!) perusteella tukea saavat hankkeet). Se, että Suomen entinen pääministeri uskoo tällaisten mekanismien tehokkuuteen, kertoo, että poliitikoilla on aika kieroontunut käsitys talouden toiminnasta. Tuotannon määrään, työllisyyteen ja tuottavuuteen voidaan vaikuttaa julkisen vallan interventioilla ja julkinen valta voi jotenkin valita aloja tai jopa yrityksiä, jotka ovat muita parempia (joilla on tulevaisuutta). Sama usko varmaan siivittää kuvitelmia siitä, että esimerkiksi ilmaston muutos on näillä ja näillä politiikkatoimilla korjattavissa.  

Tällainen ajattelu on syvään juurtunut etenkin ranskalaisessa politiikkaperinteessä, jossa taustalla on, voi sanoa, vuosisatainen epäluulo markkinoita kohtaan. Kuvaava on, että erilaisissa mielipidekyselyissä markkinatalouden suosio Ranskassa on ylivoimaisesti alhaisin teollisuusmaiden joukossa (ks. kuvio 3). Ei liene sattuma, että samainen ajattelutapa on vahvasti juurtunut myös Euroopan Unionin virkamieskuntaan.

Toki sama synti vaivaa suomalaistakin politiikkaperinnettä, mitä ehkä parhaiten kuvaa ajatus, siitä että ”asiat voidaan sopia kolmikannassa”. Kun asiat pitävät sisällä paitsi hinnat ja palkat, myös markkinaosuudet ja tulonjaon, ollaan samalla aallonpituudella kuin aikanaan sosialistisissa talouksissa. Mutta kaikki täytyy kokeilla aina vaan uudelleen. Tuskin yllättyy, että Säätytalolla syntyy kautta aikojen interventionistisin (”kaikki asioihin puuttuva”) hallitusohjelma, jossa valtio korjaa kaikki Suomen ja varmaan myös koko maailman markkinaepäonnistumiset.

 

]]>
12 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276030-14-miljoonaa-tyopaikkaa#comments Euroopan unioni Työllisyys Yritystuet Wed, 15 May 2019 19:40:25 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276030-14-miljoonaa-tyopaikkaa
Koulutustakuu - Kenen ehdoilla? http://mikkomarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275865-koulutustakuu-kenen-ehdoilla <p>Muistan häilyvästi ensimmäisen hurmoksellisen tunteen, jonka saavutin oivalluksen voimalla vain ymmärrettyäni jonkin asiayhtälön ja loppusumman. Se oli erittäin voimallinen kokemus, joka sai värit kirkastumaan ja mielihyvän ryntäämään ympäri kehoa, kun oivallus tuotti mielihyvää ja merkityksellisyyden kokemusta minussa.</p><p>Se oli oppimisen onni, joka valaisi polkuani minussa hermostojen löytäessä uusia väyliä tavoille lähestyä ongelmia. Luontainen uteliaisuus itseä ja ympäristöä kohtaan tuottaa juuri sitä hurmoksellista tyydytystä, jota ihminen saa välittäjäaineista kehossa ja näiden hormonien lopputuloksena löytää ihminen myös ilonsa työstämisestä ja päämääränsä elämästä.</p><p>Eikö oppimisen sekä koulutuksen päämääränä ole sitten pärjääminen elämässä?</p><p>Suomessa on pitkään ylistetty &rdquo;<em>ilmaisen koulutuksen</em>&rdquo;,eli veronmaksajien kustantamien koulutuspanostusten tuomista eduista, jotka maksavat itse itsensä työllisyyden parantumisena. Mutta paineet pärjätä työelämässä kohdistuvat myös nuorille ja näiden paineiden puristaessa yhä nuorempia valmistumaan, jotta he voisivat lunastaa &rdquo;<em>ilmaisen koulutuksen</em>&rdquo; suomia oikeuksia, täytyy heidän suorittaa yhä tiiviimmässä tahdissa &rdquo;<em>koulutuslupauksia</em>.&rdquo;</p><p>Kenen lupauksia ne ovat? <strong>Kuinka äkkiä oppioikeus muuttuu oppivelvollisuudeksi? </strong></p><p>Olen seurannut huolestuneena monenlaisia &rdquo;koulutustakuita&rdquo;, joissa ehdotetaan oppivelvollisuuden pidentämistä, jotta nuoret saisivat riittävän perusopetuksen ja pätevyyden toimiakseen muuttuvan maailman lonkeroissa. Mutta ne <strong>keinot saavuttaakseen </strong>&rdquo;<em>hyvää tarkoittavat <strong>päämäärät</strong></em>&rdquo; <strong>osoittavat aika selkeästi myös sen, että järjestelmä ei ole ihmistä varten, vaan ihminen järjestelmää</strong> ja juuri siksi paineet menestyä ulottuvat yhä nuorempiin <strong>tuottaen kasvavia mielenterveysongelmia</strong>.</p><p><strong>Mihin katosi luontainen tiedonjano ja halu oppia? </strong></p><p>Kun nuorta runnotaan väkipakolla siihen suuntaan, johon järjestelmäoppineet haluavat, on tuloksena <a href="https://fi.wikipedia.org/https://fi.wikipedia.org/wiki/Thttps://fi.wikipedia.org/wiki/The_Ahttps://fi.wikipedia.org/wiki/The_Anarchist_Cookbooknarchist_Cookbookhe_Ahttps://fi.wikipedia.org/wiki/The_Anarchist_Cookbooknarchist_Cookbookwiki/Thttps://fi.wikipedia.org/wiki/The_Ahttps://fi.wikipedia.org/wiki/The_Anarchist_Cookbooknarchist_Cookbookhe_Ahttps://fi.wikipedia.org/wiki/The_Anarchist_Cookbooknarchist_Cookbook">&rdquo;</a><em><a href="https://fi.wikipedia.org/https://fi.wikipedia.org/wiki/Thttps://fi.wikipedia.org/wiki/The_Ahttps://fi.wikipedia.org/wiki/The_Anarchist_Cookbooknarchist_Cookbookhe_Ahttps://fi.wikipedia.org/wiki/The_Anarchist_Cookbooknarchist_Cookbookwiki/Thttps://fi.wikipedia.org/wiki/The_Ahttps://fi.wikipedia.org/wiki/The_Anarchist_Cookbooknarchist_Cookbookhe_Ahttps://fi.wikipedia.org/wiki/The_Anarchist_Cookbooknarchist_Cookbook">anarkistinen keittokirja</a>&rdquo;</em>, jonka jälkiä on korjattu myös suomessa. Ja vaikka kansanedustajilla olisi minkälainen sädekehä päällään &rdquo;hyvää tarkoittavine tarkoitusperineen&rdquo; voin silti todeta, että ilman yksilökohtaista opetussuunnitelmaa ja yksilökohtaista nuoren ehdoilla toimivaa koulutusta saadaan aikaan vain lisää ihmisiä, joiden mielestä väkivalta ja pakottaminen on ainoa tapa toimia. &rdquo;<strong><em>Mitä isot edellä...</em></strong>&rdquo;</p><p>Koulutukseen panostaminen on tärkeää ja edistää nuoren henkisen pääoman kasvua sekä auttaa tietenkin löytämään oma alansa, mutta sen tulisi aina tapahtua yksilön ehdoilla. Siksi &rdquo;<em>oppivelvollisuusjärjestelmän</em>&rdquo; rakentaminen yksilön kasvua tukevaan malliin on huomattavasti tehokkaampaa oppitulosten parantamiseksi, vaikka se tarkoittaisi koulutuskustannusten kasvua.</p><p>Avain oppimistulosten paranemiseen on koulutuksen avaaminen niin, että koulutuksen käytännönläheisyyttä lisätään ja annetaan mahdollisuuksia myös yksilötason ratkaisujen toimia suuntana yksilöiden lahjakkuuksien esiin nostamiseksi.</p><p><strong>Kysymys nyt kuuluu, mikä on todella suomalaisen koulutuksen päämäärä: Edistää itseohjautuvuutta sekä uusia tapoja lähestyä ongelmia vai vaan lisäät osattomia järjestelmään?</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Muistan häilyvästi ensimmäisen hurmoksellisen tunteen, jonka saavutin oivalluksen voimalla vain ymmärrettyäni jonkin asiayhtälön ja loppusumman. Se oli erittäin voimallinen kokemus, joka sai värit kirkastumaan ja mielihyvän ryntäämään ympäri kehoa, kun oivallus tuotti mielihyvää ja merkityksellisyyden kokemusta minussa.

Se oli oppimisen onni, joka valaisi polkuani minussa hermostojen löytäessä uusia väyliä tavoille lähestyä ongelmia. Luontainen uteliaisuus itseä ja ympäristöä kohtaan tuottaa juuri sitä hurmoksellista tyydytystä, jota ihminen saa välittäjäaineista kehossa ja näiden hormonien lopputuloksena löytää ihminen myös ilonsa työstämisestä ja päämääränsä elämästä.

Eikö oppimisen sekä koulutuksen päämääränä ole sitten pärjääminen elämässä?

Suomessa on pitkään ylistetty ”ilmaisen koulutuksen”,eli veronmaksajien kustantamien koulutuspanostusten tuomista eduista, jotka maksavat itse itsensä työllisyyden parantumisena. Mutta paineet pärjätä työelämässä kohdistuvat myös nuorille ja näiden paineiden puristaessa yhä nuorempia valmistumaan, jotta he voisivat lunastaa ”ilmaisen koulutuksen” suomia oikeuksia, täytyy heidän suorittaa yhä tiiviimmässä tahdissa ”koulutuslupauksia.”

Kenen lupauksia ne ovat? Kuinka äkkiä oppioikeus muuttuu oppivelvollisuudeksi?

Olen seurannut huolestuneena monenlaisia ”koulutustakuita”, joissa ehdotetaan oppivelvollisuuden pidentämistä, jotta nuoret saisivat riittävän perusopetuksen ja pätevyyden toimiakseen muuttuvan maailman lonkeroissa. Mutta ne keinot saavuttaakseen hyvää tarkoittavat päämäärätosoittavat aika selkeästi myös sen, että järjestelmä ei ole ihmistä varten, vaan ihminen järjestelmää ja juuri siksi paineet menestyä ulottuvat yhä nuorempiin tuottaen kasvavia mielenterveysongelmia.

Mihin katosi luontainen tiedonjano ja halu oppia?

Kun nuorta runnotaan väkipakolla siihen suuntaan, johon järjestelmäoppineet haluavat, on tuloksena anarkistinen keittokirja, jonka jälkiä on korjattu myös suomessa. Ja vaikka kansanedustajilla olisi minkälainen sädekehä päällään ”hyvää tarkoittavine tarkoitusperineen” voin silti todeta, että ilman yksilökohtaista opetussuunnitelmaa ja yksilökohtaista nuoren ehdoilla toimivaa koulutusta saadaan aikaan vain lisää ihmisiä, joiden mielestä väkivalta ja pakottaminen on ainoa tapa toimia. ”Mitä isot edellä...

Koulutukseen panostaminen on tärkeää ja edistää nuoren henkisen pääoman kasvua sekä auttaa tietenkin löytämään oma alansa, mutta sen tulisi aina tapahtua yksilön ehdoilla. Siksi ”oppivelvollisuusjärjestelmän” rakentaminen yksilön kasvua tukevaan malliin on huomattavasti tehokkaampaa oppitulosten parantamiseksi, vaikka se tarkoittaisi koulutuskustannusten kasvua.

Avain oppimistulosten paranemiseen on koulutuksen avaaminen niin, että koulutuksen käytännönläheisyyttä lisätään ja annetaan mahdollisuuksia myös yksilötason ratkaisujen toimia suuntana yksilöiden lahjakkuuksien esiin nostamiseksi.

Kysymys nyt kuuluu, mikä on todella suomalaisen koulutuksen päämäärä: Edistää itseohjautuvuutta sekä uusia tapoja lähestyä ongelmia vai vaan lisäät osattomia järjestelmään?

]]>
0 http://mikkomarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275865-koulutustakuu-kenen-ehdoilla#comments Kekseliäisyys Koulutus Työllisyys Yhteiskunta Yksilöllisyys Sun, 12 May 2019 08:43:23 +0000 Mikko Marttila http://mikkomarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275865-koulutustakuu-kenen-ehdoilla
Mahtuuko kaupunkipolitiikka punavihreään hallitusohjelmaan? http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275789-mahtuuko-kaupunkipolitiikka-punavihreaan-hallitusohjelmaan <p>Hallituksen muodostaja Antti Rinteen valinta tarkastella hallitusohjelman painopisteitä Ilmiöpohjaisesti on hyvä idea. Aikamme suuret kysymykset ratkaistaan ministeriöiden hallinnonalojen rajapinnoilla. On ihmetyksen aihe, että kaupungistumiselle ei ole varattu omaa neuvottelupöytää. SDP oli kiitettävän ponteva kaupunkipolitiikan puolestapuhuja oppositiossa. Nyt on lupausten lunastamisen paikka.</p><p>&nbsp;</p><p>Vetoan&nbsp;hallitusneuvottelijoihin, jotta&nbsp;kaupungistuminen saisi kaikkiin suomalaisin vahvasti vaikuttavana globaalina megailmiönä sijaa Säätytalossa. Nyt kaupunkipolitiikka on vaarassa jäädä sivuraiteille,&nbsp;vaikka sen pitäisi olla yksi painopiste.</p><p>&nbsp;</p><p>Pääministeri Sipilän hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikka tuotti hyviä tuloksia, mutta edellinen hallitus ei hyödyntänyt riittävästi kaupunkipolitiikkaa. Tulevan hallituksen on välttämätöntä sopia toimista kaupunkipolitiikan täysimääräiseksi hyödyntämiseksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Työllisyysasteen nostaminen pohjoismaiselle tasolle ei onnistu ilman vahvaa metropoli- ja kaupunkipolitiikkaa.&nbsp;Kaupungistuminen on valjastettava kasvun ja hyvinvoinnin lähteeksi. Asukastiheyden kasvu lisää tutkitusti tuottavuutta ja innovaatiot sekä luovuus keskittyvät suuriin yliopistokaupunkeihin. Helsinki ja pääkaupunkiseutu ovat koko maan talouden veturi. Siksi metropolialueen menestyksen vauhdittaminen on jokaisen suomalaisen etu.</p><p>&nbsp;</p><p>Talouden kasvu on vaarassa sakata osaavan työvoiman puutteeseen. Siksi osaamiseen ja sen uudistamiseen pitää erityisesti panostaa siellä, missä on työvoiman tarvetta.</p><p>&nbsp;</p><p>Valtiovallan ja kaupunkien on yhdessä vahvistettava toimia, joilla jarrutetaan kaupunkien&nbsp;kustannusten kasvua. Työntekoa rankaisevan verotuksen purkamista on jatkettava.&nbsp;Tämä on olennaista korkeiden elinkustannusten kanssa kamppailevien työntekijöiden ja eläkeläisen ostovoiman turvaamiseksi.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Asumisen lähes sietämätön kalleus on myös mittava talouskasvun pullonkaula. Hallitusneuvotteluissa näyttää olevan mittavasti lobbareita, kuulla on syytä myös kaupunkeja. Hallitusneuvotteluissa olisi oleellista sopia esimerkiksi MAL-sopimusten pidentämisestä. Sopimuksilla on tuettava entistä paremmin kasvun vastaanottamista ja sen vaatimia investointeja.</p><p>&nbsp;</p><p>Sari Sarkomaa</p><p>helsinkiläisten kansanedustaja</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallituksen muodostaja Antti Rinteen valinta tarkastella hallitusohjelman painopisteitä Ilmiöpohjaisesti on hyvä idea. Aikamme suuret kysymykset ratkaistaan ministeriöiden hallinnonalojen rajapinnoilla. On ihmetyksen aihe, että kaupungistumiselle ei ole varattu omaa neuvottelupöytää. SDP oli kiitettävän ponteva kaupunkipolitiikan puolestapuhuja oppositiossa. Nyt on lupausten lunastamisen paikka.

 

Vetoan hallitusneuvottelijoihin, jotta kaupungistuminen saisi kaikkiin suomalaisin vahvasti vaikuttavana globaalina megailmiönä sijaa Säätytalossa. Nyt kaupunkipolitiikka on vaarassa jäädä sivuraiteille, vaikka sen pitäisi olla yksi painopiste.

 

Pääministeri Sipilän hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikka tuotti hyviä tuloksia, mutta edellinen hallitus ei hyödyntänyt riittävästi kaupunkipolitiikkaa. Tulevan hallituksen on välttämätöntä sopia toimista kaupunkipolitiikan täysimääräiseksi hyödyntämiseksi.

 

Työllisyysasteen nostaminen pohjoismaiselle tasolle ei onnistu ilman vahvaa metropoli- ja kaupunkipolitiikkaa. Kaupungistuminen on valjastettava kasvun ja hyvinvoinnin lähteeksi. Asukastiheyden kasvu lisää tutkitusti tuottavuutta ja innovaatiot sekä luovuus keskittyvät suuriin yliopistokaupunkeihin. Helsinki ja pääkaupunkiseutu ovat koko maan talouden veturi. Siksi metropolialueen menestyksen vauhdittaminen on jokaisen suomalaisen etu.

 

Talouden kasvu on vaarassa sakata osaavan työvoiman puutteeseen. Siksi osaamiseen ja sen uudistamiseen pitää erityisesti panostaa siellä, missä on työvoiman tarvetta.

 

Valtiovallan ja kaupunkien on yhdessä vahvistettava toimia, joilla jarrutetaan kaupunkien kustannusten kasvua. Työntekoa rankaisevan verotuksen purkamista on jatkettava. Tämä on olennaista korkeiden elinkustannusten kanssa kamppailevien työntekijöiden ja eläkeläisen ostovoiman turvaamiseksi. 

 

Asumisen lähes sietämätön kalleus on myös mittava talouskasvun pullonkaula. Hallitusneuvotteluissa näyttää olevan mittavasti lobbareita, kuulla on syytä myös kaupunkeja. Hallitusneuvotteluissa olisi oleellista sopia esimerkiksi MAL-sopimusten pidentämisestä. Sopimuksilla on tuettava entistä paremmin kasvun vastaanottamista ja sen vaatimia investointeja.

 

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

 

]]>
4 http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275789-mahtuuko-kaupunkipolitiikka-punavihreaan-hallitusohjelmaan#comments Hallitusohjelma 2019 Kaupunkipolitiikka Työllisyys Fri, 10 May 2019 12:08:07 +0000 Sari Sarkomaa http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275789-mahtuuko-kaupunkipolitiikka-punavihreaan-hallitusohjelmaan
Velkanapin painaminen on vastuunpakoilua http://mialaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275717-velkanapin-painaminen-on-vastuunpakoilua <p>Nyt on yö nukuttu eilisen politiikan aktiivipäivän jälkeen. Hallitustunnustelija Rinne SDP:stä ei halunnut Kokoomusta mukaan hallitusneuvotteluihin. Hänen ratkaisuun on nyt tyytyminen. Tottakai siihen liittyi harmistusta, mutta se on kuitenkin ohimenevää. Päällimmäisenä itselläni on huoli Suomen tulevaisuudesta ja mihin suuntaan Suomea ollaan viemässä mahdollisen muodostuvan uuden sosialistihallituksen toimesta. Erityisesti talouden vakaus, puolustuspolitiikka, maakuntahallinto, turvapaikkapolitiikan höllentäminen ja lapsillemme sysättävän velkataakan näkymät aiheuttavat huolta.</p><p>Demareiden kanssa meillä oli hallitustunnustelukysymysten osalta monia asioita, joista olisimme todennäköisesti löytäneet yhteisiä linjauksia, mm, sosiaali-ja terveydenhuollon, koulutuksen, ja kaupunkipolitiikan saralla. &nbsp;Kokoomus olisi ollut valmis neuvottelemaan asioista, mutta lähdimme siitä, että talous-ja työllisyyspolitiikan pitää olla vastuullista. Siihen se sitten heti tyssäsi. Tilanne on siinä mielessä erikoinen, että Kokoomuksella olisi ollut samalla tarjota ratkaisumalli palveluiden rahoittamiseen. &nbsp;Kysehän ei ole vastakkainasettelusta, vaan nimenomaan siitä, että haluamme turvata hyvinvointiyhteiskunnan palvelut.</p><p>Kyse on meidän yhteisten verorahojen hoidosta, ja Suomen tulevaisuudesta. &nbsp;Suomen velkaantumista ei voi lisätä, vaan edellisellä hallituskaudella saatu talouden korjausliikkeen suunta pitäisi nyt saada pysymään oikealla uralla. Jos nyt taas uudelleen lisätään velkaa, Suomen talouden kehityssuunta ottaa melkoisen askeleen taaksepäin. Ylivelkaantuminen ajaa ihmisen ahdinkoon kotitalouksissa, ja sama uhka on myös valtion taloudessa, kun eletään yli varojen. Jos ihminen on velkaantunut, niin emmehän neuvo häntä ottamaan lisää velkaa, vaan pitää yrittää järjestää tilannetta niin, että velkaa saadaan lyhennettyä tai vähintäänkin ettei sitä oteta lisää. Suomikaan ei voi ajautua pahenevaan pikavippien kierteeseen. Sen takia meidän tulee tehdä vastuullista ja tulevaisuuteen katsovaa talous-ja työllisyyspolitiikkaa. Vain siten voimme kestävällä tavalla turvata ihmisten palvelut, oli sitten kyse sosiaali-ja terveydenhuollosta, opetuksesta, koulutuksesta, turvallisuudesta tai muista yhteiskunnan palveluista. Olisi epäreilua syödä leipää lastemme suusta ja siirtää heidän harteille ongelmia, jotka pitäisi ratkaista jo nyt.</p><p>Joku kommentoi minulle twitterissä että rahaahan saa lisää vain nappia painamalla. Valitettavasti hän vaikutti olevan tosissaan. Kommentti kertoo huolestuttavalla tavalla siitä, miten vieraantuneita osa yhteiskunnassa on yrittämisestä, työnteosta ja omasta vastuusta oman talouden hoidossa. Toivottavasti tuleva hallitus on kuitenkin valmis katsomaan totuutta silmiin, eikä paina vain velkanappia,&nbsp;ja käännä katsetta tosiasioista muualle. Kestävä taloudenhoito ja Suomen asioiden hoito ei voi perustu velalle, vaan ratkaisujen hakemiselle, joissa avainasemassa ovat ensijaisena työllisyyden parantamiseen tähtäävät toimenpiteet ja työntekoon kannustava veropolitiikka.</p><p>Kun tuleva hallitus jatkossa lupaa sinulle jotain, niin kysäisepä samalla mistä rahat otetaan. Eikä sitten kannata tyytyä epämääräiseen tulevaisuusinvestointivastaukseen, joka käytännössä tarkoittaa lisää velanottoa. Vaadi perustellumpia vastauksia. Velan lisääminen ei ole ratkaisu, vaan se tarkoittaa käytännössä vastuun pakoilua. Kaupastakaan ei osteta enempää kuin on itsellä on rahaa. Näin ainakin olen omille lapsilleni opettanut.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nyt on yö nukuttu eilisen politiikan aktiivipäivän jälkeen. Hallitustunnustelija Rinne SDP:stä ei halunnut Kokoomusta mukaan hallitusneuvotteluihin. Hänen ratkaisuun on nyt tyytyminen. Tottakai siihen liittyi harmistusta, mutta se on kuitenkin ohimenevää. Päällimmäisenä itselläni on huoli Suomen tulevaisuudesta ja mihin suuntaan Suomea ollaan viemässä mahdollisen muodostuvan uuden sosialistihallituksen toimesta. Erityisesti talouden vakaus, puolustuspolitiikka, maakuntahallinto, turvapaikkapolitiikan höllentäminen ja lapsillemme sysättävän velkataakan näkymät aiheuttavat huolta.

Demareiden kanssa meillä oli hallitustunnustelukysymysten osalta monia asioita, joista olisimme todennäköisesti löytäneet yhteisiä linjauksia, mm, sosiaali-ja terveydenhuollon, koulutuksen, ja kaupunkipolitiikan saralla.  Kokoomus olisi ollut valmis neuvottelemaan asioista, mutta lähdimme siitä, että talous-ja työllisyyspolitiikan pitää olla vastuullista. Siihen se sitten heti tyssäsi. Tilanne on siinä mielessä erikoinen, että Kokoomuksella olisi ollut samalla tarjota ratkaisumalli palveluiden rahoittamiseen.  Kysehän ei ole vastakkainasettelusta, vaan nimenomaan siitä, että haluamme turvata hyvinvointiyhteiskunnan palvelut.

Kyse on meidän yhteisten verorahojen hoidosta, ja Suomen tulevaisuudesta.  Suomen velkaantumista ei voi lisätä, vaan edellisellä hallituskaudella saatu talouden korjausliikkeen suunta pitäisi nyt saada pysymään oikealla uralla. Jos nyt taas uudelleen lisätään velkaa, Suomen talouden kehityssuunta ottaa melkoisen askeleen taaksepäin. Ylivelkaantuminen ajaa ihmisen ahdinkoon kotitalouksissa, ja sama uhka on myös valtion taloudessa, kun eletään yli varojen. Jos ihminen on velkaantunut, niin emmehän neuvo häntä ottamaan lisää velkaa, vaan pitää yrittää järjestää tilannetta niin, että velkaa saadaan lyhennettyä tai vähintäänkin ettei sitä oteta lisää. Suomikaan ei voi ajautua pahenevaan pikavippien kierteeseen. Sen takia meidän tulee tehdä vastuullista ja tulevaisuuteen katsovaa talous-ja työllisyyspolitiikkaa. Vain siten voimme kestävällä tavalla turvata ihmisten palvelut, oli sitten kyse sosiaali-ja terveydenhuollosta, opetuksesta, koulutuksesta, turvallisuudesta tai muista yhteiskunnan palveluista. Olisi epäreilua syödä leipää lastemme suusta ja siirtää heidän harteille ongelmia, jotka pitäisi ratkaista jo nyt.

Joku kommentoi minulle twitterissä että rahaahan saa lisää vain nappia painamalla. Valitettavasti hän vaikutti olevan tosissaan. Kommentti kertoo huolestuttavalla tavalla siitä, miten vieraantuneita osa yhteiskunnassa on yrittämisestä, työnteosta ja omasta vastuusta oman talouden hoidossa. Toivottavasti tuleva hallitus on kuitenkin valmis katsomaan totuutta silmiin, eikä paina vain velkanappia, ja käännä katsetta tosiasioista muualle. Kestävä taloudenhoito ja Suomen asioiden hoito ei voi perustu velalle, vaan ratkaisujen hakemiselle, joissa avainasemassa ovat ensijaisena työllisyyden parantamiseen tähtäävät toimenpiteet ja työntekoon kannustava veropolitiikka.

Kun tuleva hallitus jatkossa lupaa sinulle jotain, niin kysäisepä samalla mistä rahat otetaan. Eikä sitten kannata tyytyä epämääräiseen tulevaisuusinvestointivastaukseen, joka käytännössä tarkoittaa lisää velanottoa. Vaadi perustellumpia vastauksia. Velan lisääminen ei ole ratkaisu, vaan se tarkoittaa käytännössä vastuun pakoilua. Kaupastakaan ei osteta enempää kuin on itsellä on rahaa. Näin ainakin olen omille lapsilleni opettanut.

]]>
25 http://mialaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275717-velkanapin-painaminen-on-vastuunpakoilua#comments Hallitusneuvottelut Lapset Talous Työllisyys Ylivelkaantuminen Thu, 09 May 2019 07:05:13 +0000 Mia Laiho http://mialaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275717-velkanapin-painaminen-on-vastuunpakoilua
Taloustieteilijöiden esitys verouudistukseksi http://kaakkuriniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274621-taloustieteilijoiden-esitys-verouudistukseksi <p>SITRA on julkaissut seuraavalle hallitukselle neljän taloustietäjän (Saara Tamminen, Juha Honkatukia, Tatu Leinonen, Outi Haanperä tässä järjestyksessä) ideapaperin nimeltä <a href="https://media.sitra.fi/2019/04/11153727/kestavan-kehityksen-verouudistus.pdf"><strong>Kestävän kehityksen vero&shy;uudistus: kohti päästötöntä Suomea</strong>.</a> Itse verotusmallien osuus kattaa 12 sivua. &rdquo;Verotusta uudistettaessa hienosäätö ei enää riitä, vaan nyt tarvitaan koko-naisvaltainen reformi.&rdquo;</p><p>Hyvä että tällaisia pohditaan, mutta alustavan silmäilyn perusteella myös epäilen veroilla rankaisemista ja ohjaamista. Ilmeisesti kirjoittajatkin epäröivät, koska kysyvät:</p><p>&rdquo;Kun keskustelu kääntyy päästöveroihin, esiin nousee usein kaksi huolta. Miten muutokset vaikuttavat sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja tuloeroihin? Entä miten käy yritysten kansainvälisen kilpailukyvyn?&rdquo;</p><p>Ensimmäinen kysymys jää julkaisussa huonolle vastaamiselle. Jotakin siitä ehkä voisi sanoa.</p><p>Raportin &rdquo;mallinnuspaketit&rdquo; (ekonometriassa käytetty termi) pyrikivät vähentämään palkkatulojen verotusta ja lisäämään tuotannon ja kulutuksen energiankäyttöön liittyvää verotusta. Ennen vanhaan meillä tuloverotuksessa puri progressio, eli köyhemmät maksoivat prosentuaalisesti vähemmän veroa ja rikkaammat enemmän. Jos tulojen verotusta nyt lasketaan ideologisen pakon riivaamana ja sitten lisätään lämmityksen, liikkumisen ynnä muun kulutuksen &ndash; myös välttämättömän kulutuksen &ndash; verotusta, se merkitsee tasaveromallia. Tuloverotuksen progressiotahan on parin viime hallituksen toimesta laskettu, ja se on tehty nimenomaan ideologisista syistä. Täytyy lukea tuo raportti tarkkaan ja miettiä tätä tarkemmin.</p><p>Ylen uutisten haastattelussa kansantaloustieteen tohtori ja Sitran johtava asiantuntija Saara Tamminen esitteli aikaansaannostaan:</p><p>&rdquo;Me suunnittelimme tämän seuraavalle hallitukselle, että he lähtis miettiin nyt tällaista laaja-alaisempaa verotuksen uudistusta, hyvin pitkän aikavälin tiekarttaa sinne, ett vähitellen lähettäisiin kiristämään myöskin ympäristöveroja sieltä, ohjaaan meidän päästöjä tehokkaammin. Heijän pitäisi tehdä todella hyvät vaikutusarviot siitä kyseisestä paketista, minkä he sitten valitseekin, ja sitten lähteä vielä toteuttaan sitä verouudistuspakettia seuraavan hallituskauden aikana.&rdquo;</p><p>Ja edelleen:</p><p>&rdquo;Käytännöllisesti katsottuna nähdään tässä paketeissa että meillä lähtee työllisyys ylöspäin, eli tavallisen ihmisen näkökulmasta se tarkoittaa tietysti tätä että palkasta jää enemmän käteen ja tulee enemmän työpaikkoja, jolloin meidän talous kasvaa vähän nopeammin kuin mitä se kasvais muuten.&rdquo;</p><p>Hyvä jos työllisyys kasvaa, mutta kasvaako se tosiaan sillä, että tuloverotuksen alentamisella vähennetään valtion tuloja? Jos Suomen tuloverotus olisi pidetty vaikkapa viiden vuoden takaisella tasolla, niin Sipilän hallituksen ei olisi tarvinnut tehdä pahaa verta ja kapinamieltä herättäneitä kiky- ynnä muita ratkaisuja.</p><p>Ylen uutisen mukaan verouudistus pitäisi toteuttaa useiden vuosien aikana, jotta kotitaloudet ja yritykset ehtisivät sopeutua tilanteeseen. Vaalikausien yli ulottuva suurhanke pitäisi käytännössä valmistella hallitus&ndash;oppositio -rajan yli. Siis uusi sote?</p><p>Ilmeisesti Sitran kabinetissa on päätetty jo seuraavan ja sitä seuraavan hallituksen verolinja.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SITRA on julkaissut seuraavalle hallitukselle neljän taloustietäjän (Saara Tamminen, Juha Honkatukia, Tatu Leinonen, Outi Haanperä tässä järjestyksessä) ideapaperin nimeltä Kestävän kehityksen vero­uudistus: kohti päästötöntä Suomea. Itse verotusmallien osuus kattaa 12 sivua. ”Verotusta uudistettaessa hienosäätö ei enää riitä, vaan nyt tarvitaan koko-naisvaltainen reformi.”

Hyvä että tällaisia pohditaan, mutta alustavan silmäilyn perusteella myös epäilen veroilla rankaisemista ja ohjaamista. Ilmeisesti kirjoittajatkin epäröivät, koska kysyvät:

”Kun keskustelu kääntyy päästöveroihin, esiin nousee usein kaksi huolta. Miten muutokset vaikuttavat sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja tuloeroihin? Entä miten käy yritysten kansainvälisen kilpailukyvyn?”

Ensimmäinen kysymys jää julkaisussa huonolle vastaamiselle. Jotakin siitä ehkä voisi sanoa.

Raportin ”mallinnuspaketit” (ekonometriassa käytetty termi) pyrikivät vähentämään palkkatulojen verotusta ja lisäämään tuotannon ja kulutuksen energiankäyttöön liittyvää verotusta. Ennen vanhaan meillä tuloverotuksessa puri progressio, eli köyhemmät maksoivat prosentuaalisesti vähemmän veroa ja rikkaammat enemmän. Jos tulojen verotusta nyt lasketaan ideologisen pakon riivaamana ja sitten lisätään lämmityksen, liikkumisen ynnä muun kulutuksen – myös välttämättömän kulutuksen – verotusta, se merkitsee tasaveromallia. Tuloverotuksen progressiotahan on parin viime hallituksen toimesta laskettu, ja se on tehty nimenomaan ideologisista syistä. Täytyy lukea tuo raportti tarkkaan ja miettiä tätä tarkemmin.

Ylen uutisten haastattelussa kansantaloustieteen tohtori ja Sitran johtava asiantuntija Saara Tamminen esitteli aikaansaannostaan:

”Me suunnittelimme tämän seuraavalle hallitukselle, että he lähtis miettiin nyt tällaista laaja-alaisempaa verotuksen uudistusta, hyvin pitkän aikavälin tiekarttaa sinne, ett vähitellen lähettäisiin kiristämään myöskin ympäristöveroja sieltä, ohjaaan meidän päästöjä tehokkaammin. Heijän pitäisi tehdä todella hyvät vaikutusarviot siitä kyseisestä paketista, minkä he sitten valitseekin, ja sitten lähteä vielä toteuttaan sitä verouudistuspakettia seuraavan hallituskauden aikana.”

Ja edelleen:

”Käytännöllisesti katsottuna nähdään tässä paketeissa että meillä lähtee työllisyys ylöspäin, eli tavallisen ihmisen näkökulmasta se tarkoittaa tietysti tätä että palkasta jää enemmän käteen ja tulee enemmän työpaikkoja, jolloin meidän talous kasvaa vähän nopeammin kuin mitä se kasvais muuten.”

Hyvä jos työllisyys kasvaa, mutta kasvaako se tosiaan sillä, että tuloverotuksen alentamisella vähennetään valtion tuloja? Jos Suomen tuloverotus olisi pidetty vaikkapa viiden vuoden takaisella tasolla, niin Sipilän hallituksen ei olisi tarvinnut tehdä pahaa verta ja kapinamieltä herättäneitä kiky- ynnä muita ratkaisuja.

Ylen uutisen mukaan verouudistus pitäisi toteuttaa useiden vuosien aikana, jotta kotitaloudet ja yritykset ehtisivät sopeutua tilanteeseen. Vaalikausien yli ulottuva suurhanke pitäisi käytännössä valmistella hallitus–oppositio -rajan yli. Siis uusi sote?

Ilmeisesti Sitran kabinetissa on päätetty jo seuraavan ja sitä seuraavan hallituksen verolinja.

 

]]>
6 http://kaakkuriniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274621-taloustieteilijoiden-esitys-verouudistukseksi#comments Tuloverotus Työllisyys Verotus Ympäristöpolitiikka Yritysverotus Wed, 17 Apr 2019 07:44:49 +0000 Tapani Kaakkuriniemi http://kaakkuriniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274621-taloustieteilijoiden-esitys-verouudistukseksi
Yritystukien himmeli http://aurisiika-aho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273813-yritystukien-himmeli <p>Tiimiyrittäjänä olen pohtinut paljon yrittäjyyden eri muotoja ja sitä, miten valtio voi parhaalla mahdollisella tavalla tukea erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Yritysten kiinteät kulut ovat kohtuuttoman suuret jo nyt, työntekijöiden palkkaamisesta puhumattakaan. Työttömyys on edelleen suuri ongelma eikä edellisen hallituksen tempputyöllistäminen tuonut riittävää apua tilanteeseen, vaikka tilastoissa muutos näkyikin parempaan suuntaan.</p><p>Suomen yrityksistä alle 10 työntekijän yrityksiä on n. 93%, mikä tarkoittaa yli 250 000 yritystä. Mitkä ovat oikeat keinot valjastaa näiden yritysten potentiaali, tai miten niiden arkea voi helpottaa niin, että kasvaminen on enemmän kannattavaa ja vähemmän riskitekijä?&nbsp;</p><p>Elämme valtiossa, jossa ei ole kannattavaa tehdä töitä tai yrittää. Jos haluat menestyä tai vaurastua, tekee valtio sen käytännössä mahdottomaksi. Työttömyyteen ei tule kannustaa tukiloukoilla.</p><p>Aivan ensimmäiseksi kaikkien yritysten etu olisi laskea kiinteitä kuluja, kuten energiaveroa. Seuraavaksi tulee tarkastella nykyisiä yritystukia kriittisesti - ne tulee suunnata kotimaisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. En näe tarkoituksenmukaisena, että valtio maksaa yritystukia pörssiyhtiöille, jotka jakavat sen käytännössä osinkoina osakkeenomistajille, eivätkä välttämättä edes tuota palveluita kotimaassamme.</p><p>Yritystuet tulee suunnata ensisijaisesti kasvuyrityksiin, pieniin ja keskisuuriin, jotka työllistävät ja tuottavat palvelunsa kotimaassa. Näin luomme työtä, hyvinvointia ja verotuloja maahamme.</p><p>Mitä enemmän olen keskustellut eri pienyrittäjien kanssa, sitä enemmän olen havainnut suorastaan epätoivoa yrityksen kasvuun nähden. Sen lisäksi, että työntekijöiden palkkaaminen on aina riski, on työntekijöiden palkkaaminen pienyritykselle kohtuuttoman kallista. Sivukulujen määrä on liian suuri. Tähän kun vielä lisätään se, mitä uusi työntekijä voi pahimmillaan aiheuttaa hyvin pyörivälle yritykselle, ei varsinkaan ensimmäisten työntekijöiden palkkaaminen todellakaan ole helppoa.</p><p>Mutta entä jos se olisi? Tai ainakin helpompaa.</p><p>Mitä jos valtio tukisi pieniä yrityksiä työntekijän palkkaamisessa? Seuraavaksi esittelen teille yritystuen himmelimallin (tai niin minä sitä nimitän). Inspiraation tästä sain yrittäjäystävältäni, kiitos siitä.</p><p>Himmelissä valtio tukee pieniä yrityksiä erityisesti ensimmäisen kolmen työntekijän palkkaamisessa. Valtio tarjoaa työntekijän ensimmäisenä vuonna kaikki ylimääräiset kulut niin, että yrittäjän maksettavaksi jää vain työntekijän nettopalkka, toisena vuonna valtio tukee 75% sivukuluista, kolmantena vuonna 50% ja neljäntenä vuonna yritys on ns. omillaan.</p><p>Tämä laskisi huomattavasti kynnystä palkata uusia työntekijöitä ja tarjoaisi yrityksille mahdollisuuden kasvaa, mikä taas tarkoittaisi yhteiskunnalle työttömyyden aiheuttamien kulujen laskemista, lisää työpaikkoja ja sitä kautta lisää verotuloja.</p><p>Pelkästään syrjäytyneistä nuorista tulee valtiolle kustannuksia n. 1,4 miljardia euroa vuodessa. Himmelimallin tarjoama työtuki säästäisi jo pelkästään suoria kustannuksia syrjäytynyttä kohden &nbsp;n. 10 000e vuodessa eikä tähän ole laskettu ollenkaan työllistettyjen tuomia tuloveroja tai muita hyötyjä. Mitä enemmän asiaa pyörittelen, sitä varmempi olen siitä, että tässä mallissa on vain voitettavaa. Varsinkin kun jo yhden prosenttiyksikön nousu työllisyyteen tuo valtiolle 1-1,5 miljardia euroja tuloja.</p><p>Vaikka yritysten palkoista maksettavat sivukulut poistettaisiin ja sitä kautta alennettaisiin työntekijäkuluja, on tämä huomattavasti fiksumpi tapa. Yritykset voi pitää tuloksensa nollassa jo nyt ja välttää verot kasvuvaiheessa, mutta palkkaaminen on silti todella kallista. Eikö olisi järkevämpääkohdistaa huojennukset suoraa siihen, mikä vaikuttaa työllisyyteen? Siitä hyötyy sekä yrittäjä että yhteiskunta.</p><p>Himmelimalli koskisi ainoastaan yrityksen suoraan palkkaamia työntekijöitä, joten tämä tarjoaisi keinon myös päästä eroon valloilla olevasta kalliista vuokratyövoimakartellista. Samalla malli taistelisi harmaata taloutta vastaan, kun työntekijän palkkaaminen laillisesti ei olisi enää niin paljon kalliimpaa, kuin maksaa hänelle pimeästi. Malli koskisi esimerkiksi jokaista alle 20 hengen yritystä, ja koska Suomessa yksinyrittäjiä on n. 65%, näkyisi tämä erityisesti heidän arjessaan. Isolla osalla yksinyrittäjistä olisi kasvuhalua, mutta varat ja rohkeus palkata puuttuvat. Yksinyrittäjien kasvu tyssää siihen, että itse ei pysty eikä ehdi tehdä, mutta palkkaus on iso mörkö.</p><p>Lopuksi; jos emme tee helpotuksia palkkaukseen, menemme kohti maata, jossa on vain freelancereita ja työttömiä. Ei kuulosta maalta, jossa on hyvä elää, olla sekä yrittää - saati asettua aloille ja perustaa perheitä.</p><p>Yrittäjyys ja sen tukeminen on yksi avaintekijä nyky-yhteiskunnan ongelmiin. Jo esillä olleista yrittäjyyttä tukevissa vaihtoehdoissa on paljon potentiaalia. Yrittäjyyskasvatusta tulee lisätä ja byrokratiaa helpottaa, verotusta maltillistaa ja niin edelleen, mutta tämä malli tarjoaisi toteutuessaan todellisen ratkaisun työpaikkojen luontiin sekä antaisi mahdollisuuden kasvaa pienemmällä taloudellisella riskillä.</p><p>Tulemme tarvitsemaan yrityksiä jatkossakin. Ne voivat parhaimmillaan tuoda markkinoille uudet innovaatiot ja ratkaista maailmanlaajuisiakin ongelmia, minkä lisäksi ne ennen kaikkea tuovat vaurautta ja vakautta kansalle.</p><p>Pidetään siis yrityksistämme huolta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tiimiyrittäjänä olen pohtinut paljon yrittäjyyden eri muotoja ja sitä, miten valtio voi parhaalla mahdollisella tavalla tukea erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Yritysten kiinteät kulut ovat kohtuuttoman suuret jo nyt, työntekijöiden palkkaamisesta puhumattakaan. Työttömyys on edelleen suuri ongelma eikä edellisen hallituksen tempputyöllistäminen tuonut riittävää apua tilanteeseen, vaikka tilastoissa muutos näkyikin parempaan suuntaan.

Suomen yrityksistä alle 10 työntekijän yrityksiä on n. 93%, mikä tarkoittaa yli 250 000 yritystä. Mitkä ovat oikeat keinot valjastaa näiden yritysten potentiaali, tai miten niiden arkea voi helpottaa niin, että kasvaminen on enemmän kannattavaa ja vähemmän riskitekijä? 

Elämme valtiossa, jossa ei ole kannattavaa tehdä töitä tai yrittää. Jos haluat menestyä tai vaurastua, tekee valtio sen käytännössä mahdottomaksi. Työttömyyteen ei tule kannustaa tukiloukoilla.

Aivan ensimmäiseksi kaikkien yritysten etu olisi laskea kiinteitä kuluja, kuten energiaveroa. Seuraavaksi tulee tarkastella nykyisiä yritystukia kriittisesti - ne tulee suunnata kotimaisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. En näe tarkoituksenmukaisena, että valtio maksaa yritystukia pörssiyhtiöille, jotka jakavat sen käytännössä osinkoina osakkeenomistajille, eivätkä välttämättä edes tuota palveluita kotimaassamme.

Yritystuet tulee suunnata ensisijaisesti kasvuyrityksiin, pieniin ja keskisuuriin, jotka työllistävät ja tuottavat palvelunsa kotimaassa. Näin luomme työtä, hyvinvointia ja verotuloja maahamme.

Mitä enemmän olen keskustellut eri pienyrittäjien kanssa, sitä enemmän olen havainnut suorastaan epätoivoa yrityksen kasvuun nähden. Sen lisäksi, että työntekijöiden palkkaaminen on aina riski, on työntekijöiden palkkaaminen pienyritykselle kohtuuttoman kallista. Sivukulujen määrä on liian suuri. Tähän kun vielä lisätään se, mitä uusi työntekijä voi pahimmillaan aiheuttaa hyvin pyörivälle yritykselle, ei varsinkaan ensimmäisten työntekijöiden palkkaaminen todellakaan ole helppoa.

Mutta entä jos se olisi? Tai ainakin helpompaa.

Mitä jos valtio tukisi pieniä yrityksiä työntekijän palkkaamisessa? Seuraavaksi esittelen teille yritystuen himmelimallin (tai niin minä sitä nimitän). Inspiraation tästä sain yrittäjäystävältäni, kiitos siitä.

Himmelissä valtio tukee pieniä yrityksiä erityisesti ensimmäisen kolmen työntekijän palkkaamisessa. Valtio tarjoaa työntekijän ensimmäisenä vuonna kaikki ylimääräiset kulut niin, että yrittäjän maksettavaksi jää vain työntekijän nettopalkka, toisena vuonna valtio tukee 75% sivukuluista, kolmantena vuonna 50% ja neljäntenä vuonna yritys on ns. omillaan.

Tämä laskisi huomattavasti kynnystä palkata uusia työntekijöitä ja tarjoaisi yrityksille mahdollisuuden kasvaa, mikä taas tarkoittaisi yhteiskunnalle työttömyyden aiheuttamien kulujen laskemista, lisää työpaikkoja ja sitä kautta lisää verotuloja.

Pelkästään syrjäytyneistä nuorista tulee valtiolle kustannuksia n. 1,4 miljardia euroa vuodessa. Himmelimallin tarjoama työtuki säästäisi jo pelkästään suoria kustannuksia syrjäytynyttä kohden  n. 10 000e vuodessa eikä tähän ole laskettu ollenkaan työllistettyjen tuomia tuloveroja tai muita hyötyjä. Mitä enemmän asiaa pyörittelen, sitä varmempi olen siitä, että tässä mallissa on vain voitettavaa. Varsinkin kun jo yhden prosenttiyksikön nousu työllisyyteen tuo valtiolle 1-1,5 miljardia euroja tuloja.

Vaikka yritysten palkoista maksettavat sivukulut poistettaisiin ja sitä kautta alennettaisiin työntekijäkuluja, on tämä huomattavasti fiksumpi tapa. Yritykset voi pitää tuloksensa nollassa jo nyt ja välttää verot kasvuvaiheessa, mutta palkkaaminen on silti todella kallista. Eikö olisi järkevämpääkohdistaa huojennukset suoraa siihen, mikä vaikuttaa työllisyyteen? Siitä hyötyy sekä yrittäjä että yhteiskunta.

Himmelimalli koskisi ainoastaan yrityksen suoraan palkkaamia työntekijöitä, joten tämä tarjoaisi keinon myös päästä eroon valloilla olevasta kalliista vuokratyövoimakartellista. Samalla malli taistelisi harmaata taloutta vastaan, kun työntekijän palkkaaminen laillisesti ei olisi enää niin paljon kalliimpaa, kuin maksaa hänelle pimeästi. Malli koskisi esimerkiksi jokaista alle 20 hengen yritystä, ja koska Suomessa yksinyrittäjiä on n. 65%, näkyisi tämä erityisesti heidän arjessaan. Isolla osalla yksinyrittäjistä olisi kasvuhalua, mutta varat ja rohkeus palkata puuttuvat. Yksinyrittäjien kasvu tyssää siihen, että itse ei pysty eikä ehdi tehdä, mutta palkkaus on iso mörkö.

Lopuksi; jos emme tee helpotuksia palkkaukseen, menemme kohti maata, jossa on vain freelancereita ja työttömiä. Ei kuulosta maalta, jossa on hyvä elää, olla sekä yrittää - saati asettua aloille ja perustaa perheitä.

Yrittäjyys ja sen tukeminen on yksi avaintekijä nyky-yhteiskunnan ongelmiin. Jo esillä olleista yrittäjyyttä tukevissa vaihtoehdoissa on paljon potentiaalia. Yrittäjyyskasvatusta tulee lisätä ja byrokratiaa helpottaa, verotusta maltillistaa ja niin edelleen, mutta tämä malli tarjoaisi toteutuessaan todellisen ratkaisun työpaikkojen luontiin sekä antaisi mahdollisuuden kasvaa pienemmällä taloudellisella riskillä.

Tulemme tarvitsemaan yrityksiä jatkossakin. Ne voivat parhaimmillaan tuoda markkinoille uudet innovaatiot ja ratkaista maailmanlaajuisiakin ongelmia, minkä lisäksi ne ennen kaikkea tuovat vaurautta ja vakautta kansalle.

Pidetään siis yrityksistämme huolta.

]]>
0 http://aurisiika-aho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273813-yritystukien-himmeli#comments 2019 eduskuntavaalit Pienyrittäjyys Työllisyys Yrittäjyys Yritystuet Tue, 09 Apr 2019 03:00:00 +0000 Auri Siika-aho http://aurisiika-aho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273813-yritystukien-himmeli
Vaalipuheet eivät kestä päivänvaloa http://toukoalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273791-vaalipuheet-eivat-kesta-paivanvaloa <p>Vaalien jälkeen moni joutuu pettymään. Näin siksi, että <a href="https://www.iltalehti.fi/eduskuntavaalit-2019/a/b902feb8-191b-477e-a60d-491454f7e71d">vaalipuheet</a> ovat tietoisesti ylimitoitettuja. Monet tavoitteet ja lupaukset on rakennettu vain sen varaan, että niiden avulla voitetaan vaalit.</p><p>Vaalien jälkeen iskee todellisuus. Yksikään puolue ei voi yksin päättää asioista. Jos vaalipuheet on mitoitettu niin, että niiden ainoa tehtävä on voittaa vaalit, hallitusneuvotteluista muodostuu hyvin hankalat.</p><p>Sen varaan myös lasketaan. Ylimitoitetut vaalipuheet voidaan kuitata vaalien jälkeen niin, että meidän puolue kyllä oli valmis kaikkeen siihen, mitä oli luvattu, mutta muut eivät hyväksyneet ja politiikka on aina kompromisseja.</p><p>Näin synnytetään neljän vuoden selittelyiden ja syyttelyiden kierre, jonka aikana ihmisten luottamus politiikkaan heikkenee entisestään.</p><p>Kirjoitin tästä ongelmasta aikaisemmin tässä <a href="http://toukoalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269099-vmn-raportin-suurin-viisaus">blogissa</a> ja nyt avaan asioita, jotka ovat kaikkien puolueiden tiedossa, mutta joista ei vaalien alla tahdota puhua.&nbsp;</p><p>Talouden tosiasioiden sivuuttaminen ja ylimitoitettujen tavoitteiden sekä lupausten esittäminen on yksinkertaisesti epärehellistä. Erityisen ikävää se on siksi, että kaikki tehdään täysin tietoisesti. Kysymys ei ole pelkästään vaaleista vaan Suomesta ja suomalaisten luottamuksesta tähän maahan. Vastuu ei ole vaalien halutuin tuote, mutta se on ainoa, joka kestää.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Talouden tila</strong></p><p>Ymmärrykseni mukaan kaikki puolueet tiedostavat sen, että suhdannehuippu on ylitetty ja lähivuosien aikana talouden kasvu hidastuu. Samalla talouden riskit kasvavat sekä moninaistuvat puhumattakaan tulevien vuosikymmenten vuorten kokoisista talouden haasteista.</p><p>Saamme kiittää <a href="https://www.suhdanne.fi/kotimainen-talous/ulkomaankauppa-kotimainen-talous/ulkomaankauppa/">laivatoimituksia</a> siitä, että vientimme vetää vielä tänä vuonna, mutta viennin heikentyessä yksityisen kulutuksen merkitys korostuu. Tähän liittyy toinen yleinen poliittinen hokema, joka on yhtä haitallinen taloudelle kuin ylimitoitetut vaalitavoitteet. Kyse on ylimitoitetusta sopeutustarpeesta, joka näkyi vuoden 2015 vaaleissa kilpailuna leikkauslistoista.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Suhdannepolitiikka</strong></p><p>Yleisenä nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että talouden noususuhdanteessa tulisi välttää lisäämästä alijäämää ja rakentaa puskureita, joilla varaudutaan talouden suhdanteiden heikkenemiseen niin, että vältetään leikkaukset ihmisten perusturvaan ja koulutukseen.</p><p>Niin sanottu myötäsyklinen finanssipolitiikka estää välttämättömien rakenteellisten uudistusten tekemisen hyvinä aikoina ja jopa lisää rakenteellista alijäämää. Samalla se pidentää talouden matalasuhdannetta ja ruokkii taantumaa.</p><p>Valtiovarainvarainministeriön <a href="https://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/virkamiespuheenvuoro">virkahenkilöraportti</a> suositteli tulevalle hallitukselle 2 miljardin euron ylijäämän rakentamista. Näkemykseni mukaan puskureiden rakentamisen aika oli kahden viimeisen vuoden aikana, mutta tuo puskuriraha käytettiin isolta osin sellaisten veroratkaisujen tekemiseen, joilla ei ollut vaikutusta työllisyyteen tai talouskasvuun.</p><p>Sipilän hallituskauden aikana valtion velan suhde bruttokansantuotteeseen kuitenkin taittui. Se mahdollistaa sen, että tulevalla hallituksella ei ole välitöntä sopeutustarvetta, ei pelkoa välittömistä markkinareaktioista eikä isoa korkoriskiä.</p><p>Suurin riski on se, että tuleva hallitus vastaa talouden laskusuhdanteeseen menoleikkauksilla tai rakentaa talouden puskureita vääränä aikana väärillä tavoilla. Talouden taantuma luodaan helposti ihan itse.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Mitä pitäisi tehdä</strong></p><p>Kun puhutaan menoleikkauksista, on vaikeaa välttää isoimpia menoluokkia budjetissa eli sosiaali- ja terveysministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokkia. Ne on kuitenkin koluttu täysin puhki Sipilän hallituskauden leikkauksilla.</p><p>Jos menoleikkaukset eivät ole vaihtoehtona eikä vaalipuheiden kaltaisiin menolisäyksiin ole varaa, mitä pitäisi tehdä?</p><p>Tarvitaan kahta isoa muutosta.</p><p>1. &nbsp;Valtion budjetin ja talouden kehysten sisällä voidaan aina tehdä <a href="https://www.vihreat.fi/tulevaisuusbudjetti-2019">arvovalintoja</a>.</p><p>2. &nbsp;Talouden ongelmat ovat rakenteellisia, siksi tarvitaan rakenteellisia uudistuksia.</p><p>Vaalitavoitteita ja lupauksia ei voi aina perustella sillä, että työllisyysasteen kasvu hoitaa ongelmat. Tässä heitossa on muutama iso ongelma.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Työllisyysaste</strong></p><p>Ensinnäkin työllisyysaste täytyy suhdannekorjata matalamman kokonaistuottavuuden aikaan.</p><p>Toiseksi työllisyysaste voi kasvaa, vaikka työllisten ihmisten määrä ei lisääntyisi, koska työikäinen väestömme vähenee.</p><p>Kolmanneksi työllisyysasteeseen tuijottaminen unohtaa sen tosiseikan, että työllisyysasteen rinnalla tulisi katsoa myös koulutusastetta. Talouden tuottavuuden ja tulevaisuuden kannalta on tärkeämpää, että nuoret ovat koulussa kuin töissä.</p><p>Työllisyysasteen ohessa on syytä kiinnittää huomiota myös siihen, että mittareiden ulkopuolella tehdään paljon työtunteja. Eläkeikäisten ihmisten yhteenlasketut työtunnit yltävät kymmeniin tuhansiin työvuosiin työllisyysmittariston ulkopuolella.&nbsp;</p><p>Näiden seikkojen vuoksi työllisyysastetta olennaisempaa on puhua työllisten ihmisten määrästä ja katsoa tehtyjen työtuntien määrää kansantalouden tilinpidossa.</p><p>Jos vaalitavoitteita ja lupauksia perustellaan työllisten ihmisten määrän kasvulla, tulisi esittää keinoja, joilla työllisten ihmisten määrää voidaan lisätä.</p><p>Finassipolitiikan keinoin voidaan vaikuttaa kotimarkkinakysyntään, jonka merkitys toki korostuu viennin hiipuessa, mutta se ei haasteita ratkaise. Siksi työllisyysaste-argumentin taakse meneminen vaalien alla on löysää puhetta.</p><p>Vaalilupauksia ei yksinkertaisesti voi jättää sen oletuksen varaan, että talous jatkaa kasvuaan ja työllisten ihmisten määrä kasvaa itsestään.</p><p>Työllisten ihmisten määrä kasvaa toki hyvän talouskasvun myötä, mutta työvoiman tarjontaa on myös pystyttävä lisäämään. Siihen tehokkaimmat keinot löytyvät verotuksesta, sosiaaliturvan uudistamisesta, työmarkkinoiden joustavoittamisesta sekä työperäisestä maahanmuutosta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Verotus</strong></p><p>Verotuksen painopistettä tulee siirtää työn ja yrittämisen verottamisesta kulutuksen ja haittojen verotukseen. Veropohjia tulee tiivistää ja laajentaa, jos verokantoja tahdotaan alemmas. Verotuksen ohjausvaikutus perustuu siihen simppeliin asiaan, että verotetaan kireämmin niitä asioita, joita halutaan vähemmän ja verotetaan kevyemmin niitä asioita, joita halutaan enemmän.</p><p>Tässä työssä täytyy katsoa myös mitä asioita tuemme verotuksella ja ovatko kaikki nuo asiat sellaisia, mitä haluamme tukea. Esimerkiksi lihaveroa tehokkaampi keino on lihantuotannon tukemisen vähentäminen ja veroeurojen kohdentaminen kasvipohjaisten tuotteiden tukemiseen.</p><p>Vero- ja yritystukia tulee sekä karsia että kohdentaa uudelleen. Tutkitusti tehottomia ja ympäristölle haitallisia tukia tulee karsia sekä kohdentaa uudelleen sillä periaatteella, että valtion verotuet uudistavat taloutta ja hillitsevät ympäristölle haitallisia vaikutuksia. Euroja tulee kohdentaa myös kaikkein pienituloisimpien ihmisten tulonsiirtoihin sekä hyvinvointipalveluiden rahoittamiseen, jotta ekologinen verouudistus olisis myös sosiaalisesti kestävä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Sosiaaliturvan uudistaminen</strong></p><p>Työikäisen väestön kannustimia osallistua työmarkkinoille ja ottaa vastaan työtä lisätään uudistamalla sosiaaliturvaa niin, että köyhyys- ja kannustinloukkuja sekä etuisuusbyrokratiaa puretaan. <a href="https://www.vihreat.fi/asiat/vihrea-politiikka/teemat/koyhyys/perustulo">Perustulo</a> ei korvaa viimesijaista toimeentulotukea eikä asumistukea vaan sen tarkoitus on korvata perusturvan minimitaso kuukausittaisella perustulolla, joka olisi vihreiden mallissa ensin 300 euroa ja tulevaisuudessa 600 euroa. Verotus siivoaa perustulon määrää pois tulojen kasvaessa. Myös negatiivinen tulovero on yksi tapa toteuttaa perustulo ja sen hyvänä puolena on se, että ihmiset eivät säikähdä nimellisten veroasteiden kasvua ja se palkitsee itse työn tekemisestä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Työmarkkinoiden joustot</strong></p><p>Työmarkkinoilla on ollut vaikeaa saada aikaan työllisten määrää lisääviä uudistuksia, koska edunvalvojien välillä on syvä epäluottamus toisiinsa ja eri osapuolet katsovat yhteiskuntaa ensisijaisesti oman position kautta. Tästä kärsii eniten työmarkkinoiden ulkopuolella olevat ihmiset, joiden on vaikea työllistyä ja jonka etuja kukaan ei järjestäytyneesti aja.</p><p>Minusta olisi sangen järkevää miettiä työmarkkinoiden pelisääntöjä uudelleen niin, että suurempien yritysten mahdollisuutta irtisanoa työntekijä kiristetään ja pienimpien yritysten mahdollisuus irtisanoa työntekijä helpotetaan. Näin siksi, että tuotannolliset ja taloudelliset perusteet ilman kunnon perusteluita riittävät ihmisten irtisanomiseen isommissa yrityksissä ja samaan aikaan mikroyritykset eivät usein uskalla palkata ensimmäistä työntekijää vaikka tarvetta olisi. Jos mikroyritysten henkilöperusteista irtisanomista helpotettaisiin ja samaan aikaan isojen yritysten tuotannollisia ja taloudellisia irtisanomisperusteita tiukennettaisiin, olisi mahdollista saada sekä yrittäjien ja palkansaajien kannalta sopimus, joka hyödyttäisi kaikkia. Lisäksi suosittelisin isoihin yrityksiin työntekijöiden osallistamista yritysten johtotehtäviin Saksan yritysneuvosto-mallin mukaisesti. Se lisäisi keskinäistä luottamusta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Työperäinen maahanmuutto</strong></p><p>Kun katsoo Suomen huoltosuhdetta, hoivamenojen kasvun osuutta bruttokansantuotteesta sekä ikärakennetta, ei voi päätyä muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että tarvitsemme merkittävästi lisää työperäistä maahanmuuttoa. Suomi kilpailee työvoimasta ja kanainvälisistä osaajista muiden maiden kanssa ja houkutteluutemme korkean osaamistason maahanmuuttajien kesken on ollut verrattain heikkoa. Tämän vuoksi Suomen tulee laatia kansallinen strategia, jolla pystymme vastaamaan kansainväliseen kilpailuun ja houkuttelemaan kansainvälisiä osaajia Suomeen.&nbsp;</p><p>Tuon strategian tulisi sisältää ainakin seuraavia asioita.</p><p>Työperäisen maahanmuuton tarveharkinnasta on luovuttava ja samalla lisättävä valvontaa, joka ehkäisee ulkomaalaisen työvoiman väärinkäyttöä. Samalla työ- ja oleskelulupaprosesseja on helpotettava niin, että työllistyminen olisi ylipäätään mahdollista. Ulkomaalaisilla opiskelijoilla tulisi olla mahdollista saada automaattisesti oleskelu- ja työlupa valmistumisen jälkeen, koska on sulaa hulluuttaa työntää ne ihmiset pois maasta, jotka ovat täällä jo opiskelleet ja jotka haluaisivat myös työllistyä täällä. Nämä olivat vain yksittäisiä ehdotuksia, joita tarvitaan lisää.&nbsp;</p><p><br /><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vaalien jälkeen moni joutuu pettymään. Näin siksi, että vaalipuheet ovat tietoisesti ylimitoitettuja. Monet tavoitteet ja lupaukset on rakennettu vain sen varaan, että niiden avulla voitetaan vaalit.

Vaalien jälkeen iskee todellisuus. Yksikään puolue ei voi yksin päättää asioista. Jos vaalipuheet on mitoitettu niin, että niiden ainoa tehtävä on voittaa vaalit, hallitusneuvotteluista muodostuu hyvin hankalat.

Sen varaan myös lasketaan. Ylimitoitetut vaalipuheet voidaan kuitata vaalien jälkeen niin, että meidän puolue kyllä oli valmis kaikkeen siihen, mitä oli luvattu, mutta muut eivät hyväksyneet ja politiikka on aina kompromisseja.

Näin synnytetään neljän vuoden selittelyiden ja syyttelyiden kierre, jonka aikana ihmisten luottamus politiikkaan heikkenee entisestään.

Kirjoitin tästä ongelmasta aikaisemmin tässä blogissa ja nyt avaan asioita, jotka ovat kaikkien puolueiden tiedossa, mutta joista ei vaalien alla tahdota puhua. 

Talouden tosiasioiden sivuuttaminen ja ylimitoitettujen tavoitteiden sekä lupausten esittäminen on yksinkertaisesti epärehellistä. Erityisen ikävää se on siksi, että kaikki tehdään täysin tietoisesti. Kysymys ei ole pelkästään vaaleista vaan Suomesta ja suomalaisten luottamuksesta tähän maahan. Vastuu ei ole vaalien halutuin tuote, mutta se on ainoa, joka kestää.

 

Talouden tila

Ymmärrykseni mukaan kaikki puolueet tiedostavat sen, että suhdannehuippu on ylitetty ja lähivuosien aikana talouden kasvu hidastuu. Samalla talouden riskit kasvavat sekä moninaistuvat puhumattakaan tulevien vuosikymmenten vuorten kokoisista talouden haasteista.

Saamme kiittää laivatoimituksia siitä, että vientimme vetää vielä tänä vuonna, mutta viennin heikentyessä yksityisen kulutuksen merkitys korostuu. Tähän liittyy toinen yleinen poliittinen hokema, joka on yhtä haitallinen taloudelle kuin ylimitoitetut vaalitavoitteet. Kyse on ylimitoitetusta sopeutustarpeesta, joka näkyi vuoden 2015 vaaleissa kilpailuna leikkauslistoista.

 

Suhdannepolitiikka

Yleisenä nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että talouden noususuhdanteessa tulisi välttää lisäämästä alijäämää ja rakentaa puskureita, joilla varaudutaan talouden suhdanteiden heikkenemiseen niin, että vältetään leikkaukset ihmisten perusturvaan ja koulutukseen.

Niin sanottu myötäsyklinen finanssipolitiikka estää välttämättömien rakenteellisten uudistusten tekemisen hyvinä aikoina ja jopa lisää rakenteellista alijäämää. Samalla se pidentää talouden matalasuhdannetta ja ruokkii taantumaa.

Valtiovarainvarainministeriön virkahenkilöraportti suositteli tulevalle hallitukselle 2 miljardin euron ylijäämän rakentamista. Näkemykseni mukaan puskureiden rakentamisen aika oli kahden viimeisen vuoden aikana, mutta tuo puskuriraha käytettiin isolta osin sellaisten veroratkaisujen tekemiseen, joilla ei ollut vaikutusta työllisyyteen tai talouskasvuun.

Sipilän hallituskauden aikana valtion velan suhde bruttokansantuotteeseen kuitenkin taittui. Se mahdollistaa sen, että tulevalla hallituksella ei ole välitöntä sopeutustarvetta, ei pelkoa välittömistä markkinareaktioista eikä isoa korkoriskiä.

Suurin riski on se, että tuleva hallitus vastaa talouden laskusuhdanteeseen menoleikkauksilla tai rakentaa talouden puskureita vääränä aikana väärillä tavoilla. Talouden taantuma luodaan helposti ihan itse.

 

Mitä pitäisi tehdä

Kun puhutaan menoleikkauksista, on vaikeaa välttää isoimpia menoluokkia budjetissa eli sosiaali- ja terveysministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokkia. Ne on kuitenkin koluttu täysin puhki Sipilän hallituskauden leikkauksilla.

Jos menoleikkaukset eivät ole vaihtoehtona eikä vaalipuheiden kaltaisiin menolisäyksiin ole varaa, mitä pitäisi tehdä?

Tarvitaan kahta isoa muutosta.

1.  Valtion budjetin ja talouden kehysten sisällä voidaan aina tehdä arvovalintoja.

2.  Talouden ongelmat ovat rakenteellisia, siksi tarvitaan rakenteellisia uudistuksia.

Vaalitavoitteita ja lupauksia ei voi aina perustella sillä, että työllisyysasteen kasvu hoitaa ongelmat. Tässä heitossa on muutama iso ongelma.

 

Työllisyysaste

Ensinnäkin työllisyysaste täytyy suhdannekorjata matalamman kokonaistuottavuuden aikaan.

Toiseksi työllisyysaste voi kasvaa, vaikka työllisten ihmisten määrä ei lisääntyisi, koska työikäinen väestömme vähenee.

Kolmanneksi työllisyysasteeseen tuijottaminen unohtaa sen tosiseikan, että työllisyysasteen rinnalla tulisi katsoa myös koulutusastetta. Talouden tuottavuuden ja tulevaisuuden kannalta on tärkeämpää, että nuoret ovat koulussa kuin töissä.

Työllisyysasteen ohessa on syytä kiinnittää huomiota myös siihen, että mittareiden ulkopuolella tehdään paljon työtunteja. Eläkeikäisten ihmisten yhteenlasketut työtunnit yltävät kymmeniin tuhansiin työvuosiin työllisyysmittariston ulkopuolella. 

Näiden seikkojen vuoksi työllisyysastetta olennaisempaa on puhua työllisten ihmisten määrästä ja katsoa tehtyjen työtuntien määrää kansantalouden tilinpidossa.

Jos vaalitavoitteita ja lupauksia perustellaan työllisten ihmisten määrän kasvulla, tulisi esittää keinoja, joilla työllisten ihmisten määrää voidaan lisätä.

Finassipolitiikan keinoin voidaan vaikuttaa kotimarkkinakysyntään, jonka merkitys toki korostuu viennin hiipuessa, mutta se ei haasteita ratkaise. Siksi työllisyysaste-argumentin taakse meneminen vaalien alla on löysää puhetta.

Vaalilupauksia ei yksinkertaisesti voi jättää sen oletuksen varaan, että talous jatkaa kasvuaan ja työllisten ihmisten määrä kasvaa itsestään.

Työllisten ihmisten määrä kasvaa toki hyvän talouskasvun myötä, mutta työvoiman tarjontaa on myös pystyttävä lisäämään. Siihen tehokkaimmat keinot löytyvät verotuksesta, sosiaaliturvan uudistamisesta, työmarkkinoiden joustavoittamisesta sekä työperäisestä maahanmuutosta.

 

Verotus

Verotuksen painopistettä tulee siirtää työn ja yrittämisen verottamisesta kulutuksen ja haittojen verotukseen. Veropohjia tulee tiivistää ja laajentaa, jos verokantoja tahdotaan alemmas. Verotuksen ohjausvaikutus perustuu siihen simppeliin asiaan, että verotetaan kireämmin niitä asioita, joita halutaan vähemmän ja verotetaan kevyemmin niitä asioita, joita halutaan enemmän.

Tässä työssä täytyy katsoa myös mitä asioita tuemme verotuksella ja ovatko kaikki nuo asiat sellaisia, mitä haluamme tukea. Esimerkiksi lihaveroa tehokkaampi keino on lihantuotannon tukemisen vähentäminen ja veroeurojen kohdentaminen kasvipohjaisten tuotteiden tukemiseen.

Vero- ja yritystukia tulee sekä karsia että kohdentaa uudelleen. Tutkitusti tehottomia ja ympäristölle haitallisia tukia tulee karsia sekä kohdentaa uudelleen sillä periaatteella, että valtion verotuet uudistavat taloutta ja hillitsevät ympäristölle haitallisia vaikutuksia. Euroja tulee kohdentaa myös kaikkein pienituloisimpien ihmisten tulonsiirtoihin sekä hyvinvointipalveluiden rahoittamiseen, jotta ekologinen verouudistus olisis myös sosiaalisesti kestävä.

 

Sosiaaliturvan uudistaminen

Työikäisen väestön kannustimia osallistua työmarkkinoille ja ottaa vastaan työtä lisätään uudistamalla sosiaaliturvaa niin, että köyhyys- ja kannustinloukkuja sekä etuisuusbyrokratiaa puretaan. Perustulo ei korvaa viimesijaista toimeentulotukea eikä asumistukea vaan sen tarkoitus on korvata perusturvan minimitaso kuukausittaisella perustulolla, joka olisi vihreiden mallissa ensin 300 euroa ja tulevaisuudessa 600 euroa. Verotus siivoaa perustulon määrää pois tulojen kasvaessa. Myös negatiivinen tulovero on yksi tapa toteuttaa perustulo ja sen hyvänä puolena on se, että ihmiset eivät säikähdä nimellisten veroasteiden kasvua ja se palkitsee itse työn tekemisestä.

 

Työmarkkinoiden joustot

Työmarkkinoilla on ollut vaikeaa saada aikaan työllisten määrää lisääviä uudistuksia, koska edunvalvojien välillä on syvä epäluottamus toisiinsa ja eri osapuolet katsovat yhteiskuntaa ensisijaisesti oman position kautta. Tästä kärsii eniten työmarkkinoiden ulkopuolella olevat ihmiset, joiden on vaikea työllistyä ja jonka etuja kukaan ei järjestäytyneesti aja.

Minusta olisi sangen järkevää miettiä työmarkkinoiden pelisääntöjä uudelleen niin, että suurempien yritysten mahdollisuutta irtisanoa työntekijä kiristetään ja pienimpien yritysten mahdollisuus irtisanoa työntekijä helpotetaan. Näin siksi, että tuotannolliset ja taloudelliset perusteet ilman kunnon perusteluita riittävät ihmisten irtisanomiseen isommissa yrityksissä ja samaan aikaan mikroyritykset eivät usein uskalla palkata ensimmäistä työntekijää vaikka tarvetta olisi. Jos mikroyritysten henkilöperusteista irtisanomista helpotettaisiin ja samaan aikaan isojen yritysten tuotannollisia ja taloudellisia irtisanomisperusteita tiukennettaisiin, olisi mahdollista saada sekä yrittäjien ja palkansaajien kannalta sopimus, joka hyödyttäisi kaikkia. Lisäksi suosittelisin isoihin yrityksiin työntekijöiden osallistamista yritysten johtotehtäviin Saksan yritysneuvosto-mallin mukaisesti. Se lisäisi keskinäistä luottamusta.

 

Työperäinen maahanmuutto

Kun katsoo Suomen huoltosuhdetta, hoivamenojen kasvun osuutta bruttokansantuotteesta sekä ikärakennetta, ei voi päätyä muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että tarvitsemme merkittävästi lisää työperäistä maahanmuuttoa. Suomi kilpailee työvoimasta ja kanainvälisistä osaajista muiden maiden kanssa ja houkutteluutemme korkean osaamistason maahanmuuttajien kesken on ollut verrattain heikkoa. Tämän vuoksi Suomen tulee laatia kansallinen strategia, jolla pystymme vastaamaan kansainväliseen kilpailuun ja houkuttelemaan kansainvälisiä osaajia Suomeen. 

Tuon strategian tulisi sisältää ainakin seuraavia asioita.

Työperäisen maahanmuuton tarveharkinnasta on luovuttava ja samalla lisättävä valvontaa, joka ehkäisee ulkomaalaisen työvoiman väärinkäyttöä. Samalla työ- ja oleskelulupaprosesseja on helpotettava niin, että työllistyminen olisi ylipäätään mahdollista. Ulkomaalaisilla opiskelijoilla tulisi olla mahdollista saada automaattisesti oleskelu- ja työlupa valmistumisen jälkeen, koska on sulaa hulluuttaa työntää ne ihmiset pois maasta, jotka ovat täällä jo opiskelleet ja jotka haluaisivat myös työllistyä täällä. Nämä olivat vain yksittäisiä ehdotuksia, joita tarvitaan lisää. 



 

]]>
1 http://toukoalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273791-vaalipuheet-eivat-kesta-paivanvaloa#comments Eduskuntavaalit Talous Työllisyys Työllisyysaste Mon, 08 Apr 2019 14:29:30 +0000 Touko Aalto http://toukoalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273791-vaalipuheet-eivat-kesta-paivanvaloa
Ruusuja ja risuja Sipilän eronneelle hallitukselle http://niinaalho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273262-ruusuja-ja-risuja-sipilan-eronneelle-hallitukselle <p>Suurin osa Juha Sipilän hallituksen tekemisistä ei mielestäni ansaitse kiitosta. Toisaalta on kuitenkin aihetta kiittää niistä asioista, jotka menivät hyvin. Osa näistä asioista tietenkin tapahtui hallituksesta huolimatta maailmantalouden käänteiden mukana.</p><p>Hyvää eronneessa Sipilän hallituksessa oli työllisyysasteen nousu ja julkisen talouden alijäämän hienoinen tasoittaminen. Jokainen palkansaajien etua ajava haluaa suomalaisten ja Suomessa asuvien muiden maiden kansalaisten saavan töitä. Eikä kukaan halua velkaantua. Työllisten määrän nousu on jotain, josta palkansaajien etuja ajavien poliitikkojen on syytä antaa kiitosta Sipilän hallitukselle. Vaikka muuten olisi asioista aivan eri mieltä.</p><p>Läheskään kaikki työpaikoista ei toki ole eronneen hallituksen ansiota. Etlan arvion mukaan kilpailukykysopimuksen myötä syntyi 20 000 - 30 000 työpaikkaa. Myös työnteon kannustimien parantaminen, kuten esimerkiksi työttömyysturvan leikkaukset ja veronkevennykset ovat lisänneet työllisten määrää. Lisää työpaikkoja on syntynyt myös kansainvälisten suhdanteiden myötä. Nykyään työllisten tilastointiin käytetään erilaisia kriteerejä. Työlliseksi lasketaan aiemmasta poiketen myös sellaiset henkilöt, jotka ovat tehneet ansiotyötä vähintään tunnin tutkimusviikolla. Mutta eihän tunnin työllä kukaan pysty elättämään itseään.</p><p>Kieltämättä työllisten määrän kasvun keinoista voi kiistellä. Ja mielelläni kiistelenkin, sillä kiky-sopimus ja aktiivimalli olisi mielestäni voitu hoitaa paremmin ja ilman ihmisten kiusaamista. Pelkästään aktiivimallin parempi valmistelu olisi tuonut parempia tuloksia. Ihmisten kannustaminen ja tukeminen on ollut täysin unohduksissa, sen sijaan on tarjottu raippaa. Myös talouden alijäämän tasoittamista on vaikea arvioida, johtuiko se tosiasiassa hallituksesta, vai suotuisista taloussuhdanteista. Voi olla, että taas saatiin vain myytyä lisää valtion omaisuutta ulkomaille.</p><p>Valitettavasti ne ruusut jäävät tuohon. Sipilän hallitus mokasi sekä Suomen tulevan kilpailukyvyn, että SOTE-kuvion osalta. Nuo mokat lähentelevät eeppistä luokkaa.</p><p>Suomen tulevan kilpailukyvyn osalta Sipilän hallitus oli vahingollisin hallitus pitkiin aikoihin. Kuten Työ- ja elinkeinoministeriön raportissa 2019:1 todetaan, Suomi on Sipilän hallituksen aikana luopunut osaamiseen ja innovaatioihin perustuvasta politiikasta. Suomi on maa, jonka ilmasto-olosuhteet tuovat sille erityisiä haasteita. Siksi hyvän koulutuksen ja uusien keksintöjen tie on meille ainoa keino pärjätä.</p><p>Sipilän hallitus kuitenkin leikkasi rajusti sekä koulutuksesta että tutkimuksesta. Korkeatasoinen koulutus ja korkeatasoisesti koulutettujen ihmisten tekemä tutkimus ovat välttämättömiä taloudelliselle menestykselle. Ilman tutkimuksessa tehtyjä keksintöjä ja niiden innovatiivista kaupallista soveltamista ei synny niitä tuloja, joita tarvitsemme. Sipilän hallitus siis ajoi politiikkaa, joka köyhdyttää meitä tulevaisuudessa.</p><p>SOTE-kuvio ansaitsee aivan oman lukunsa. Sipilän hallituksen alkuperäiset tavoitteet SOTE-uudistuksen suhteet olivat kannatettavia. Kukaan suomalainen ei voi vastustaa tavoitteita, joiden mukaan kustannusten kasvua pyritään hillitsemään ja tasa-arvoinen hoito turvataan koko maassa. Mutta kuten yleensäkin, Sipilän hallituksen SOTE-uudistuksen ongelmat olivat yksityiskohdissa ja keskeiset tavoitteet unohtuivat. Kokoomus halusi verotulojen ohjaamista yksityisten hoitofirmojen voitoksi veroparatiiseihin ja Keskusta halusi maakuntahimmelin. Kun nuo tavoitteet yhdistettiin, saatiin aikaan &ldquo;Frankensteinin hirviö&rdquo;, joka olisi ollut kammottava kaikkien mielestä. Paitsi ehkä veroparatiisien voittoja keräävän tahon näkökulmasta katsottuna.</p><p>Toisin sanoen olen valmis antamaan tunnustusta Sipilän jo eronneelle hallitukselle sen saavutuksista. Käytännössä tuo tarkoittaa työllisyysasteen nousua ja velkaantumisen hienoista tasoittamista.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suurin osa Juha Sipilän hallituksen tekemisistä ei mielestäni ansaitse kiitosta. Toisaalta on kuitenkin aihetta kiittää niistä asioista, jotka menivät hyvin. Osa näistä asioista tietenkin tapahtui hallituksesta huolimatta maailmantalouden käänteiden mukana.

Hyvää eronneessa Sipilän hallituksessa oli työllisyysasteen nousu ja julkisen talouden alijäämän hienoinen tasoittaminen. Jokainen palkansaajien etua ajava haluaa suomalaisten ja Suomessa asuvien muiden maiden kansalaisten saavan töitä. Eikä kukaan halua velkaantua. Työllisten määrän nousu on jotain, josta palkansaajien etuja ajavien poliitikkojen on syytä antaa kiitosta Sipilän hallitukselle. Vaikka muuten olisi asioista aivan eri mieltä.

Läheskään kaikki työpaikoista ei toki ole eronneen hallituksen ansiota. Etlan arvion mukaan kilpailukykysopimuksen myötä syntyi 20 000 - 30 000 työpaikkaa. Myös työnteon kannustimien parantaminen, kuten esimerkiksi työttömyysturvan leikkaukset ja veronkevennykset ovat lisänneet työllisten määrää. Lisää työpaikkoja on syntynyt myös kansainvälisten suhdanteiden myötä. Nykyään työllisten tilastointiin käytetään erilaisia kriteerejä. Työlliseksi lasketaan aiemmasta poiketen myös sellaiset henkilöt, jotka ovat tehneet ansiotyötä vähintään tunnin tutkimusviikolla. Mutta eihän tunnin työllä kukaan pysty elättämään itseään.

Kieltämättä työllisten määrän kasvun keinoista voi kiistellä. Ja mielelläni kiistelenkin, sillä kiky-sopimus ja aktiivimalli olisi mielestäni voitu hoitaa paremmin ja ilman ihmisten kiusaamista. Pelkästään aktiivimallin parempi valmistelu olisi tuonut parempia tuloksia. Ihmisten kannustaminen ja tukeminen on ollut täysin unohduksissa, sen sijaan on tarjottu raippaa. Myös talouden alijäämän tasoittamista on vaikea arvioida, johtuiko se tosiasiassa hallituksesta, vai suotuisista taloussuhdanteista. Voi olla, että taas saatiin vain myytyä lisää valtion omaisuutta ulkomaille.

Valitettavasti ne ruusut jäävät tuohon. Sipilän hallitus mokasi sekä Suomen tulevan kilpailukyvyn, että SOTE-kuvion osalta. Nuo mokat lähentelevät eeppistä luokkaa.

Suomen tulevan kilpailukyvyn osalta Sipilän hallitus oli vahingollisin hallitus pitkiin aikoihin. Kuten Työ- ja elinkeinoministeriön raportissa 2019:1 todetaan, Suomi on Sipilän hallituksen aikana luopunut osaamiseen ja innovaatioihin perustuvasta politiikasta. Suomi on maa, jonka ilmasto-olosuhteet tuovat sille erityisiä haasteita. Siksi hyvän koulutuksen ja uusien keksintöjen tie on meille ainoa keino pärjätä.

Sipilän hallitus kuitenkin leikkasi rajusti sekä koulutuksesta että tutkimuksesta. Korkeatasoinen koulutus ja korkeatasoisesti koulutettujen ihmisten tekemä tutkimus ovat välttämättömiä taloudelliselle menestykselle. Ilman tutkimuksessa tehtyjä keksintöjä ja niiden innovatiivista kaupallista soveltamista ei synny niitä tuloja, joita tarvitsemme. Sipilän hallitus siis ajoi politiikkaa, joka köyhdyttää meitä tulevaisuudessa.

SOTE-kuvio ansaitsee aivan oman lukunsa. Sipilän hallituksen alkuperäiset tavoitteet SOTE-uudistuksen suhteet olivat kannatettavia. Kukaan suomalainen ei voi vastustaa tavoitteita, joiden mukaan kustannusten kasvua pyritään hillitsemään ja tasa-arvoinen hoito turvataan koko maassa. Mutta kuten yleensäkin, Sipilän hallituksen SOTE-uudistuksen ongelmat olivat yksityiskohdissa ja keskeiset tavoitteet unohtuivat. Kokoomus halusi verotulojen ohjaamista yksityisten hoitofirmojen voitoksi veroparatiiseihin ja Keskusta halusi maakuntahimmelin. Kun nuo tavoitteet yhdistettiin, saatiin aikaan “Frankensteinin hirviö”, joka olisi ollut kammottava kaikkien mielestä. Paitsi ehkä veroparatiisien voittoja keräävän tahon näkökulmasta katsottuna.

Toisin sanoen olen valmis antamaan tunnustusta Sipilän jo eronneelle hallitukselle sen saavutuksista. Käytännössä tuo tarkoittaa työllisyysasteen nousua ja velkaantumisen hienoista tasoittamista.

 

]]>
0 http://niinaalho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273262-ruusuja-ja-risuja-sipilan-eronneelle-hallitukselle#comments Juha Sipilän hallitus Kiky Sote Talous Työllisyys Wed, 03 Apr 2019 04:05:00 +0000 Niina Alho http://niinaalho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273262-ruusuja-ja-risuja-sipilan-eronneelle-hallitukselle