Kapitalismi http://vesapalmu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/134617/all Mon, 14 Aug 2017 10:27:42 +0300 fi Miksi kirkko ja papit eivät haasta julkista valtaa? http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241286-miksi-kirkko-ja-papit-eivat-haasta-julkista-valtaa <p>Vastaan tähän heti: Miksi heidän pitäisi? Törmään usein ajattelumalliin, jossa ihmisten, erityisesti vasemmistolaisesti suuntautuneiden mielestä kirkon ja pappien tulisi tuoda esiin yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksia ja epäkohtia, ja haastaa siten julkista valtaa. Nykyisen käsityksensä mukaisesti näin ajattelevat ihmiset pitävät kirkkoa ja papistoa (ja kenties myös muita uskovia?) osana &ldquo;riistävää kapitalistista järjestelmää&rdquo; oheisen pyramidikuvan tapaan - &ldquo;we rule you, we fool you jne.&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p>Mutta miksi kirkon ja pappien tulisi jatkuvasti haastaa &ldquo;järjestelmää&rdquo;? Ensinnäkään se ei ole heidän tehtävänsä. Kirkon tehtävä aina ja kaikkialla on julistaa evankeliumia ylösnousseesta, kuoleman, synnin ja perkeleen vallan voittaneesta Jeesuksesta Kristuksesta, ja saada ihmisiä uskomaan Häneen. Se on kirkon ydintehtävä.</p><p>&nbsp;</p><p>Maailmassa on syntiä, joten sitä on myös &ldquo;järjestelmässä&rdquo;, olipa tuo järjestelmä sitten kapitalistinen tai sosialistinen. Yksilö voi voittaa synnin vallan Jeesuksessa Kristuksessa, mutta koko yhteiskunta ei sitä voi tehdä. Miksi ei? Siksi, koska kaikki eivät tahdo seurata Jeesusta. Voimme muuttaa yhteiskunnan perustukset kapitalistisista sosialistisiksi tai päinvastoin, mutta synti pysyy edelleen tiukassa kiinni.</p><p>&nbsp;</p><p>Taas voin todeta, että mitä hyötyä on nostaa epäoikeudenmukaisuuksia ja epäkohtia esille, jos ne pyritään ratkaisemaan maallisella tavalla &ndash; toisin sanoen muuttamalla yhteiskunta kapitalistisesta sosialistikseksi? Ihmisessä asuva synti ja perkele vaikuttavat kaiken pahan maailmassa. Niin kauan kun niitä ei voiteta, pysyvät myös kaikki maailman epäkohdat ja epäoikeudenmukaisuudet.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vastaan tähän heti: Miksi heidän pitäisi? Törmään usein ajattelumalliin, jossa ihmisten, erityisesti vasemmistolaisesti suuntautuneiden mielestä kirkon ja pappien tulisi tuoda esiin yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksia ja epäkohtia, ja haastaa siten julkista valtaa. Nykyisen käsityksensä mukaisesti näin ajattelevat ihmiset pitävät kirkkoa ja papistoa (ja kenties myös muita uskovia?) osana “riistävää kapitalistista järjestelmää” oheisen pyramidikuvan tapaan - “we rule you, we fool you jne.”.

 

Mutta miksi kirkon ja pappien tulisi jatkuvasti haastaa “järjestelmää”? Ensinnäkään se ei ole heidän tehtävänsä. Kirkon tehtävä aina ja kaikkialla on julistaa evankeliumia ylösnousseesta, kuoleman, synnin ja perkeleen vallan voittaneesta Jeesuksesta Kristuksesta, ja saada ihmisiä uskomaan Häneen. Se on kirkon ydintehtävä.

 

Maailmassa on syntiä, joten sitä on myös “järjestelmässä”, olipa tuo järjestelmä sitten kapitalistinen tai sosialistinen. Yksilö voi voittaa synnin vallan Jeesuksessa Kristuksessa, mutta koko yhteiskunta ei sitä voi tehdä. Miksi ei? Siksi, koska kaikki eivät tahdo seurata Jeesusta. Voimme muuttaa yhteiskunnan perustukset kapitalistisista sosialistisiksi tai päinvastoin, mutta synti pysyy edelleen tiukassa kiinni.

 

Taas voin todeta, että mitä hyötyä on nostaa epäoikeudenmukaisuuksia ja epäkohtia esille, jos ne pyritään ratkaisemaan maallisella tavalla – toisin sanoen muuttamalla yhteiskunta kapitalistisesta sosialistikseksi? Ihmisessä asuva synti ja perkele vaikuttavat kaiken pahan maailmassa. Niin kauan kun niitä ei voiteta, pysyvät myös kaikki maailman epäkohdat ja epäoikeudenmukaisuudet.

]]>
5 http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241286-miksi-kirkko-ja-papit-eivat-haasta-julkista-valtaa#comments Jeesus Kapitalismi Kirkko Papit Sosialismi Mon, 14 Aug 2017 07:27:42 +0000 Jori Kostiainen http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241286-miksi-kirkko-ja-papit-eivat-haasta-julkista-valtaa
Kenelle hylättyjen talojen pitäisi kuulua? http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240579-kenelle-hylattyjen-talojen-pitaisi-kuulua <p>Helsingin Villingin saaren talonvaltaajien <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005303119.html">tulosta julkisuuteen</a> on seurannut erikoisia reaktioita. Ei ole erikoista, että oikeiston mielestä talon mätäneminen on parempi asia kun sen käyttäminen ja ylläpito. Mutta on erikoista, että useammat vihreät ja vasemmistolaiset ovat tehneet ulostuloja kritisoiden valtausta joka ei ole yleishyödyllinen, <a href="https://www.facebook.com/permalink.php?story_fbid=839292026236500&amp;id=521661584666214&amp;comment_id=839539719545064&amp;comment_tracking=%7B%22tn%22%3A%22R9%22%7D">esimerkiksi kunnallisvaikuttaja Tuomas Rantanen</a> .</p><p>Villingin talot ovat olleet täysin heitteillä. Helsingin rakennusvirastolta kesti yli kaksi vuotta huomata, että yksi tontin rakennuksista on vallattu. Olisi tietysti hieno asia, jos tyhjille taloille löytyisi yleishyödyllistä käyttöä. Talon ylläpidosta huolehtivan yksityishenkilön tai yksityisen ryhmän käyttö on kuitenkin parempi asia kuin hylättynä seisominen, koska ylläpidetty talo pysyy paremmassa kunnossa kuin hylätty.</p><p>Talonvaltausliikkeet ovat yleensä syntyneet ihmisten tarpeesta saada jotain itselleen, ei tarpeesta tuottaa ilmaisia &rdquo;yleishyödyllisiä&rdquo; palveluita joillekin muille. Monissa maissa on ollut talonvaltausta puolustavaa lainsäädäntöä, jonka on ollut tarkoitus estää talojen pitäminen tyhjillään. Tällaista lainsäädäntöä tehtiin erityisesti sodanjälkeisen nopean kaupungistumisen aikana. Sittemmin tätä lainsäädäntöä on kumottu esimerkiksi Briteissä ja Hollannissa, mutta monissa maissa on yhä <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Adverse_possession">adverse possession</a>-lakeja, joiden perusteella hylätyn maapalan tai tontin saa omaksi kun sitä on tarpeeksi kauan miehittänyt. Esimerkiksi Venäjällä tämä aikaraja on 15 vuotta.</p><p>Helsingissä on massivinen asuntokriisi, asuntojen hinnat ovat täysin irtautuneet muusta hinnankehityksestä ja asuntopula jarruttaa koko Suomen talouskasvua. Silti <a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/nain-helsingissa-huikea-maara-asuntoja-tyhjillaan/MWhdJEFX">Helsingissä on 30 000 asuntoa tyhjillään</a>. Suurin osa näistä asunnoista on jonkinlaisessa käytössä, mutta jos valtausta suosiva lainsäädäntö mahdollistaisi ednäistä edes kymmenesosan ottamisen vakituiseen asumiskäyttöön, sillä olisi jo iso vaikutus asuntopulaan.</p><p>Hylätyn talon käyttöönoton juridiikka muistuttaa mielestäni jokamiehen oikeuksia, jotka ovat Suomessa vahvat. Jokamiehen oikeudet ovat myös yksityisomistuksen rajoitus, ne rajoittavat omistajan oikeutta jättää sienet ja marjat metsäänsä mätänemään, samalla tavalla kun talonvaltauslainsäädäntö rajoittaa omistajan oikeutta jättää talonsa lahoamaan. Siksi ihmetyttää, että talonvaltauksen oikeudellinen pointti on Suomessa niin vieras. Oikeiston mielestä kaikki valtaaminen on väärin, ja vihervasemmiston mielestä sellainen valtaaminen on väärin johon se ei pääse itse osingolle.</p><p>Talojen ja tonttien vahva yksityisomaisuuden suoja Suomessa on varmaankin peräisin niiltä ajoilta, kun torppareiden ja mäkitupalaisten häädöt pakkaseen oli tarpeen oikeuttaa. Lisäksi tätä ajattelua ylläpitää suomalainen asenne, jossa mitään valtion ulkopuolista ei saa olla olemassa. Helsingissä tilakeskus on usein suostunut vuokraan joka on kuinka pieni tahansa, kunhan vain valtaus muuttuu lailliseksi. Olkoonkin rakennus sellainen, jolle ei periaatteessakaan koskaan voi olla kenellekään muulle mitään käyttöä, silti valtauksen on pakko olla jotenkin osa hallintokoneistoa.</p><p>Itse en ole Villingin valtauksessa mitenkään osallisena, enkä ole käynyt paikan päällä. Minulla ei myöskään ole valmista kantaa siitä kenelle kaupungin pitäisi talo vuokrata. Toki voisi olla reilua palauttaa se partiolaisille, jotka kaupunki potki pois vaatimalla vuokraa, joka olisi ollut kolme kertaa korkeampi kun nyt pyydetty. Toisaalta partiolaisilla on jo uusi paikka, ja tontin päärakennus voi olla niin huonossa kunnossa että se vaatisi valtavan remontin. Olisi hyvä juttu jos talo olisi yleishyödyllisessä käytössä, mutta mikä tahansa taloa ylläpitävä käyttö olisi parempi kuin sen pitäminen tyhjillään. Tyhjänä mätäneminen olisi huonoin vaihtoehto, ja se olisi väistämättä toteutunut ilman talonvaltaajia.</p><p>Antti Rautiainen</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin Villingin saaren talonvaltaajien tulosta julkisuuteen on seurannut erikoisia reaktioita. Ei ole erikoista, että oikeiston mielestä talon mätäneminen on parempi asia kun sen käyttäminen ja ylläpito. Mutta on erikoista, että useammat vihreät ja vasemmistolaiset ovat tehneet ulostuloja kritisoiden valtausta joka ei ole yleishyödyllinen, esimerkiksi kunnallisvaikuttaja Tuomas Rantanen .

Villingin talot ovat olleet täysin heitteillä. Helsingin rakennusvirastolta kesti yli kaksi vuotta huomata, että yksi tontin rakennuksista on vallattu. Olisi tietysti hieno asia, jos tyhjille taloille löytyisi yleishyödyllistä käyttöä. Talon ylläpidosta huolehtivan yksityishenkilön tai yksityisen ryhmän käyttö on kuitenkin parempi asia kuin hylättynä seisominen, koska ylläpidetty talo pysyy paremmassa kunnossa kuin hylätty.

Talonvaltausliikkeet ovat yleensä syntyneet ihmisten tarpeesta saada jotain itselleen, ei tarpeesta tuottaa ilmaisia ”yleishyödyllisiä” palveluita joillekin muille. Monissa maissa on ollut talonvaltausta puolustavaa lainsäädäntöä, jonka on ollut tarkoitus estää talojen pitäminen tyhjillään. Tällaista lainsäädäntöä tehtiin erityisesti sodanjälkeisen nopean kaupungistumisen aikana. Sittemmin tätä lainsäädäntöä on kumottu esimerkiksi Briteissä ja Hollannissa, mutta monissa maissa on yhä adverse possession-lakeja, joiden perusteella hylätyn maapalan tai tontin saa omaksi kun sitä on tarpeeksi kauan miehittänyt. Esimerkiksi Venäjällä tämä aikaraja on 15 vuotta.

Helsingissä on massivinen asuntokriisi, asuntojen hinnat ovat täysin irtautuneet muusta hinnankehityksestä ja asuntopula jarruttaa koko Suomen talouskasvua. Silti Helsingissä on 30 000 asuntoa tyhjillään. Suurin osa näistä asunnoista on jonkinlaisessa käytössä, mutta jos valtausta suosiva lainsäädäntö mahdollistaisi ednäistä edes kymmenesosan ottamisen vakituiseen asumiskäyttöön, sillä olisi jo iso vaikutus asuntopulaan.

Hylätyn talon käyttöönoton juridiikka muistuttaa mielestäni jokamiehen oikeuksia, jotka ovat Suomessa vahvat. Jokamiehen oikeudet ovat myös yksityisomistuksen rajoitus, ne rajoittavat omistajan oikeutta jättää sienet ja marjat metsäänsä mätänemään, samalla tavalla kun talonvaltauslainsäädäntö rajoittaa omistajan oikeutta jättää talonsa lahoamaan. Siksi ihmetyttää, että talonvaltauksen oikeudellinen pointti on Suomessa niin vieras. Oikeiston mielestä kaikki valtaaminen on väärin, ja vihervasemmiston mielestä sellainen valtaaminen on väärin johon se ei pääse itse osingolle.

Talojen ja tonttien vahva yksityisomaisuuden suoja Suomessa on varmaankin peräisin niiltä ajoilta, kun torppareiden ja mäkitupalaisten häädöt pakkaseen oli tarpeen oikeuttaa. Lisäksi tätä ajattelua ylläpitää suomalainen asenne, jossa mitään valtion ulkopuolista ei saa olla olemassa. Helsingissä tilakeskus on usein suostunut vuokraan joka on kuinka pieni tahansa, kunhan vain valtaus muuttuu lailliseksi. Olkoonkin rakennus sellainen, jolle ei periaatteessakaan koskaan voi olla kenellekään muulle mitään käyttöä, silti valtauksen on pakko olla jotenkin osa hallintokoneistoa.

Itse en ole Villingin valtauksessa mitenkään osallisena, enkä ole käynyt paikan päällä. Minulla ei myöskään ole valmista kantaa siitä kenelle kaupungin pitäisi talo vuokrata. Toki voisi olla reilua palauttaa se partiolaisille, jotka kaupunki potki pois vaatimalla vuokraa, joka olisi ollut kolme kertaa korkeampi kun nyt pyydetty. Toisaalta partiolaisilla on jo uusi paikka, ja tontin päärakennus voi olla niin huonossa kunnossa että se vaatisi valtavan remontin. Olisi hyvä juttu jos talo olisi yleishyödyllisessä käytössä, mutta mikä tahansa taloa ylläpitävä käyttö olisi parempi kuin sen pitäminen tyhjillään. Tyhjänä mätäneminen olisi huonoin vaihtoehto, ja se olisi väistämättä toteutunut ilman talonvaltaajia.

Antti Rautiainen

]]>
3 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240579-kenelle-hylattyjen-talojen-pitaisi-kuulua#comments Helsinki Kapitalismi Omistusoikeus Talonvaltaus Thu, 27 Jul 2017 19:13:07 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240579-kenelle-hylattyjen-talojen-pitaisi-kuulua
Tutkijoista koe-eläimiksi – miten yliopistosta tuli uuden työn laboratorio? http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239021-tutkijoista-koe-elaimiksi-miten-yliopistosta-tuli-uuden-tyon-laboratorio <p><em>Julkaistu alunperin<a href="http://kulttuurivihkot.fi/lehti/pdf/2016/884-6-2016"> Kulttuurivihkoissa 6/2016</a>, siksi &quot;tänä vuonna&quot; tarkoittaa vuotta 2016. </em>&nbsp;<br />&nbsp;</p><p>Helsingin yliopisto on massiivinen organisaatio, henkilökuntaa oli ennen yliopistoleikkauksia yli 8000 ja opiskelijoita ja jatko-opiskelijoita yli 30 000. Yliopisto on paitsi koulutuslaitos, myös tiedontuotannon tehdas. Se on Suomen suurin tutkimustyön keskittymä, vaikka yliopiston piirissä tehtävän tutkimustyön rahoitus tuleekin yhä enemmän yliopiston ulkopuolelta.</p><p><br />Sitä mukaa kun tiede on integroitu osaksi kapitalistista arvontuotantoa, on kysymys tieteellisen työn järjestämisestä noussut talousjärjestelmän prioriteettilistalla. Jos vielä 50 vuotta sitten yliopisto oli jonkinlainen yhteiskunnallisen työnjaon ulkopuolinen sitä tutkiva tarkkailija, nyt tutkijoista itsestään on tullut uudenlaisen työn järjestämisen koe-eläimiä.</p><p><br />Tiedontuotannon organisaation tarkoitus on estää kaikenlainen tietotyöläisten itseorganisoituminen, koska se saattaisi häiritä arvontuotantoa. Helsingin yliopiston organisaatio on ollut tämän suhteen menestystarina, sen organisaatiomalli on onnistunut pelkästään omalla logiikallaan estämään henkilökunnan ja opiskelijoiden yritykset järjestäytyä koulutusleikkauksia vastaan. Liikkeiden tyrehtyminen ei ole vaatinut johdon puolelta mitään muuta kuin passiivista odottamista.</p><p><br />Tärkein tietotyön organisaation elementti on tieteellisen työn ja yhteisön pilkkominen yhä pienempiin kokonaisuuksiin. Vuoden, puolen vuoden ja parin kuukauden määräaikaisuuksia ja rahoitus mahdollisimman monesta eri lähteestä, usein yliopisto on vain taho joka ulosvuokraa tutkijalle työpöytää. Verinen kilpailu rahoituksesta johtaa siihen, että koko yliopistoyhteisö kapean läheisimpien kollegoiden ryhmän ulkopuolella nähdään kilpailijoina ja vihollisina.</p><p><br />Kyseessä ei ole yksikäsitteisesti esivallan salaliitto, vaan järjestely on seurausta myös tietotyön luonteesta ja henkilöstön omista intresseistä. Pitkän aikaa oli henkilöstön intresseissä että työ ja projektit olivat hyvin itsenäisiä. Vuosien 2009 yliopistolaki- ja johtosääntöuudistuksen jälkeen henkilöstön mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon heikkenivät rajusti, eivätkä henkilöstöjärjestöt kyenneet korvaamaan rakenteiden puitteissa menetettyä vaikutusvaltaa. Joka tapauksessa yliopistotyön organisaatio on kyennyt ennaltaehkäisemään protestit niin tehokkaasti, että siitä otetaan varmasti mallia suuriin organisaatioihin sekä yksityisellä että julkisella puolella.</p><p><br />Toiseksi tärkein elementti on järjestäytymisen pilkkominen lukuisiin etujärjestöihin, josta jokainen odottaa toisten tekevän aloitteen. Yliopiston työntekijät ovat hajallaan kaikissa kolmessa suuressa keskusjärjestössä työnkuvastaan riippuen. Tutkinto-opiskelijat kuuluvat oppilaskuntaan. Koska opiskelijat tuntevat olevansa yliopistossa muutaman vuoden vierailulla, he odottavat aloitetta henkilöstöjärjestöiltä. Henkilöstöjärjestöjä pyörittävää yksin pieni joukko luottamusmiehiä ja toimitsijoita, ja he odottavat opiskelijoiden nuoren energian sysäävän asiat liikkeelle. Lisäksi saatetaan odottaa, että aloite tulisikin henkilöstön valtakunnallisilta järjestöiltä tai SYL:ltä. Nämä vuorostaan ymmärtävät, että ilman Suomen suurimman yliopiston väen vetovastuuta mikä tahansa valtakunnallinen aloite on tuhoontuomittu. Luonnollisesti kaikki henkilöstöjärjestöt ja oppilaskunnat karsastavat opiskelijoiden ja henkilöstön spontaania aktiivisuutta, koska &rdquo;se ei edusta ketään&rdquo;. Oppilaskunta saattaa muodollisesti kannustaa sitä, mutta ei lähde mukaan mihinkään aloitteeseen joka tulee instituutioiden ulkopuolelta.</p><p><br />Lisäksi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston enemmistö on ollut 80-luvulta asti ainejärjestöillä ja osakunnilla, jotka kokevat ainoaksi tehtäväkseen maksimoida oman järjestönsä käytettävissä olevat tilat ja rahat, ja estää oppilaskunnan osallistumisen kaikenlaiseen valtion suuria linjauksia koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.</p><p><br />Siinä missä opiskelijoille ajatus omaehtoisista protesteista tuntuu tieteisfiktiolta, henkilökunnan protestihenki on vankka. Tuhannet lukevat Janne Saarikiven loistavia kirjoituksia facebookissa. Jaakko Hämeen-Anttila kirjoitti säkenöivän nerokkaita ja ironisia tviitteja Suomen yliopistopolitiikasta, paettuaan sitä maksullisen korkeakoulutuksen mallimaahan Iso-Britanniaan. Professorit ovat esittäneet toinen toistaan kiperämpiä kysymyksiä Helsingin yliopiston rehtori Jukka Kolalle. En edes pysty laskemaan kuinka monta nettivetoomusta toinen toistaan ansioituneemmat Helsingin yliopiston professorit ja tutkijat ovat laittaneet alulle koulutusleikkauksia vastaan.</p><p><br />Kun opiskelijoiden suuresti arvostama professori, kasvitieteilijä Heikki Hänninen sai keväällä potkut rangaistuksena puolison kuoleman aiheuttamasta väliaikaisesta masennuksesta ja sitä seuranneesta työtahdin hidastumisesta, keskisuomalainen osakunta järjesti noin 30 hengen mielenosoituksen protestina inspehtorinsa kohtelua vastaan. Heille ei tullut mieleen, että ongelma voisi olla yhteinen muiden osakuntien, saatika sitten muiden tiedekuntien ja muiden opiskelijoidensa kanssa.</p><p><br />Kohta vuosi on kulunut siitä, kun ilmoitettiin Helsingin yliopiston menettävän neljäsosan rahoitusosuudestaan, eikä mikään opiskelijoiden ja henkilöstön lukemattomista aloitteista ole kyennyt yhteiseen koordinaation joka järjestäisi vaikkapa symbolisen ulosmarssin. Luulen, että Helsingin Telakan työntekijöistä harvemmalla on korkeakoulututkinto, mutta heidän koulutuksensa on riittänyt jo kahteen ulosmarssiin tänä vuonna kilpailukykysopimusta vastaan. Tämän perusteella voisi luulla, että järki ei korreloi sivistyksen kanssa, mutta tarkoituksemukainen ja taitava työn organisaatio tekee viisaimmastakin täysin aseettoman työnjohtoa vastaan.</p><p><br />Antti Rautiainen</p><p><br />&nbsp;</p><p><br />&nbsp;</p><p><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Julkaistu alunperin Kulttuurivihkoissa 6/2016, siksi "tänä vuonna" tarkoittaa vuotta 2016.  
 

Helsingin yliopisto on massiivinen organisaatio, henkilökuntaa oli ennen yliopistoleikkauksia yli 8000 ja opiskelijoita ja jatko-opiskelijoita yli 30 000. Yliopisto on paitsi koulutuslaitos, myös tiedontuotannon tehdas. Se on Suomen suurin tutkimustyön keskittymä, vaikka yliopiston piirissä tehtävän tutkimustyön rahoitus tuleekin yhä enemmän yliopiston ulkopuolelta.


Sitä mukaa kun tiede on integroitu osaksi kapitalistista arvontuotantoa, on kysymys tieteellisen työn järjestämisestä noussut talousjärjestelmän prioriteettilistalla. Jos vielä 50 vuotta sitten yliopisto oli jonkinlainen yhteiskunnallisen työnjaon ulkopuolinen sitä tutkiva tarkkailija, nyt tutkijoista itsestään on tullut uudenlaisen työn järjestämisen koe-eläimiä.


Tiedontuotannon organisaation tarkoitus on estää kaikenlainen tietotyöläisten itseorganisoituminen, koska se saattaisi häiritä arvontuotantoa. Helsingin yliopiston organisaatio on ollut tämän suhteen menestystarina, sen organisaatiomalli on onnistunut pelkästään omalla logiikallaan estämään henkilökunnan ja opiskelijoiden yritykset järjestäytyä koulutusleikkauksia vastaan. Liikkeiden tyrehtyminen ei ole vaatinut johdon puolelta mitään muuta kuin passiivista odottamista.


Tärkein tietotyön organisaation elementti on tieteellisen työn ja yhteisön pilkkominen yhä pienempiin kokonaisuuksiin. Vuoden, puolen vuoden ja parin kuukauden määräaikaisuuksia ja rahoitus mahdollisimman monesta eri lähteestä, usein yliopisto on vain taho joka ulosvuokraa tutkijalle työpöytää. Verinen kilpailu rahoituksesta johtaa siihen, että koko yliopistoyhteisö kapean läheisimpien kollegoiden ryhmän ulkopuolella nähdään kilpailijoina ja vihollisina.


Kyseessä ei ole yksikäsitteisesti esivallan salaliitto, vaan järjestely on seurausta myös tietotyön luonteesta ja henkilöstön omista intresseistä. Pitkän aikaa oli henkilöstön intresseissä että työ ja projektit olivat hyvin itsenäisiä. Vuosien 2009 yliopistolaki- ja johtosääntöuudistuksen jälkeen henkilöstön mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon heikkenivät rajusti, eivätkä henkilöstöjärjestöt kyenneet korvaamaan rakenteiden puitteissa menetettyä vaikutusvaltaa. Joka tapauksessa yliopistotyön organisaatio on kyennyt ennaltaehkäisemään protestit niin tehokkaasti, että siitä otetaan varmasti mallia suuriin organisaatioihin sekä yksityisellä että julkisella puolella.


Toiseksi tärkein elementti on järjestäytymisen pilkkominen lukuisiin etujärjestöihin, josta jokainen odottaa toisten tekevän aloitteen. Yliopiston työntekijät ovat hajallaan kaikissa kolmessa suuressa keskusjärjestössä työnkuvastaan riippuen. Tutkinto-opiskelijat kuuluvat oppilaskuntaan. Koska opiskelijat tuntevat olevansa yliopistossa muutaman vuoden vierailulla, he odottavat aloitetta henkilöstöjärjestöiltä. Henkilöstöjärjestöjä pyörittävää yksin pieni joukko luottamusmiehiä ja toimitsijoita, ja he odottavat opiskelijoiden nuoren energian sysäävän asiat liikkeelle. Lisäksi saatetaan odottaa, että aloite tulisikin henkilöstön valtakunnallisilta järjestöiltä tai SYL:ltä. Nämä vuorostaan ymmärtävät, että ilman Suomen suurimman yliopiston väen vetovastuuta mikä tahansa valtakunnallinen aloite on tuhoontuomittu. Luonnollisesti kaikki henkilöstöjärjestöt ja oppilaskunnat karsastavat opiskelijoiden ja henkilöstön spontaania aktiivisuutta, koska ”se ei edusta ketään”. Oppilaskunta saattaa muodollisesti kannustaa sitä, mutta ei lähde mukaan mihinkään aloitteeseen joka tulee instituutioiden ulkopuolelta.


Lisäksi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston enemmistö on ollut 80-luvulta asti ainejärjestöillä ja osakunnilla, jotka kokevat ainoaksi tehtäväkseen maksimoida oman järjestönsä käytettävissä olevat tilat ja rahat, ja estää oppilaskunnan osallistumisen kaikenlaiseen valtion suuria linjauksia koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.


Siinä missä opiskelijoille ajatus omaehtoisista protesteista tuntuu tieteisfiktiolta, henkilökunnan protestihenki on vankka. Tuhannet lukevat Janne Saarikiven loistavia kirjoituksia facebookissa. Jaakko Hämeen-Anttila kirjoitti säkenöivän nerokkaita ja ironisia tviitteja Suomen yliopistopolitiikasta, paettuaan sitä maksullisen korkeakoulutuksen mallimaahan Iso-Britanniaan. Professorit ovat esittäneet toinen toistaan kiperämpiä kysymyksiä Helsingin yliopiston rehtori Jukka Kolalle. En edes pysty laskemaan kuinka monta nettivetoomusta toinen toistaan ansioituneemmat Helsingin yliopiston professorit ja tutkijat ovat laittaneet alulle koulutusleikkauksia vastaan.


Kun opiskelijoiden suuresti arvostama professori, kasvitieteilijä Heikki Hänninen sai keväällä potkut rangaistuksena puolison kuoleman aiheuttamasta väliaikaisesta masennuksesta ja sitä seuranneesta työtahdin hidastumisesta, keskisuomalainen osakunta järjesti noin 30 hengen mielenosoituksen protestina inspehtorinsa kohtelua vastaan. Heille ei tullut mieleen, että ongelma voisi olla yhteinen muiden osakuntien, saatika sitten muiden tiedekuntien ja muiden opiskelijoidensa kanssa.


Kohta vuosi on kulunut siitä, kun ilmoitettiin Helsingin yliopiston menettävän neljäsosan rahoitusosuudestaan, eikä mikään opiskelijoiden ja henkilöstön lukemattomista aloitteista ole kyennyt yhteiseen koordinaation joka järjestäisi vaikkapa symbolisen ulosmarssin. Luulen, että Helsingin Telakan työntekijöistä harvemmalla on korkeakoulututkinto, mutta heidän koulutuksensa on riittänyt jo kahteen ulosmarssiin tänä vuonna kilpailukykysopimusta vastaan. Tämän perusteella voisi luulla, että järki ei korreloi sivistyksen kanssa, mutta tarkoituksemukainen ja taitava työn organisaatio tekee viisaimmastakin täysin aseettoman työnjohtoa vastaan.


Antti Rautiainen


 


 


 

]]>
1 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239021-tutkijoista-koe-elaimiksi-miten-yliopistosta-tuli-uuden-tyon-laboratorio#comments Kapitalismi koulutuspolitiikka Tuotantosuhteet Työ Yliopiso Yliopisto Wed, 21 Jun 2017 12:25:05 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239021-tutkijoista-koe-elaimiksi-miten-yliopistosta-tuli-uuden-tyon-laboratorio
Kapitalismi http://karinikander.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237090-kapitalismi <p>Se on aivan sama mitä demokratiakiihkoilijat ja kansanvaltaistolaiset täällä kirjoittaa, kapitalismi edellä tulevaisuuteen mennään, ja sitä ei horjuta mikään!</p><p>Sama kaiku on askelten joka maassa, Kiinassa ja kaikkialla. Pohjois-Koreasta en tiedä!</p><p>Otetaan nyt vaikka Nalle Wahlroos. Ajan hengen mukaisesti kaikkien pitää vähintään paheksua hänen tekemisiään, vasemmiston vihata kuin ruttoa. Veikkaisin, että tämän vuosituhannen puolella hän on generoinut rahaa Suomen valtiolle enemmän kuin kaikki vasemmistoliiton ja vihreiden äänestäjät yhteensä. On itse asiassa tutkimuksen paikka, pääseekö edellä mainittu ryhmä edes plussalle.</p><p>Lin, Paavon, Villen ja Antin juna meni jo, 50 vuotta sitten. Ay-liike Suomessa rimpuilee vastaan samalla kun käärii verovapaita tuottoja sieltä ja täältä. Mitä se sitten on, vai kapitalismia. Ja koko homma kaksinaismoralismia!</p><p>Saahan sitä haikailla ja nillittää, mutta tervetuloa tähän maailmaan kaikki maailman työläiset! Money talks ja koitetaan äänestää valtioiden johtoon ihmisiä, jotka ohjaavat maita ja mantuja viisaasti kohti leppoisia aikoja. Sellaisia, missä hyvää levitetään kaikille ja rikkaat iloisesti jakavat mannaa yhteiskuntarauhan nimissä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Se on aivan sama mitä demokratiakiihkoilijat ja kansanvaltaistolaiset täällä kirjoittaa, kapitalismi edellä tulevaisuuteen mennään, ja sitä ei horjuta mikään!

Sama kaiku on askelten joka maassa, Kiinassa ja kaikkialla. Pohjois-Koreasta en tiedä!

Otetaan nyt vaikka Nalle Wahlroos. Ajan hengen mukaisesti kaikkien pitää vähintään paheksua hänen tekemisiään, vasemmiston vihata kuin ruttoa. Veikkaisin, että tämän vuosituhannen puolella hän on generoinut rahaa Suomen valtiolle enemmän kuin kaikki vasemmistoliiton ja vihreiden äänestäjät yhteensä. On itse asiassa tutkimuksen paikka, pääseekö edellä mainittu ryhmä edes plussalle.

Lin, Paavon, Villen ja Antin juna meni jo, 50 vuotta sitten. Ay-liike Suomessa rimpuilee vastaan samalla kun käärii verovapaita tuottoja sieltä ja täältä. Mitä se sitten on, vai kapitalismia. Ja koko homma kaksinaismoralismia!

Saahan sitä haikailla ja nillittää, mutta tervetuloa tähän maailmaan kaikki maailman työläiset! Money talks ja koitetaan äänestää valtioiden johtoon ihmisiä, jotka ohjaavat maita ja mantuja viisaasti kohti leppoisia aikoja. Sellaisia, missä hyvää levitetään kaikille ja rikkaat iloisesti jakavat mannaa yhteiskuntarauhan nimissä.

]]>
2 http://karinikander.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237090-kapitalismi#comments Kapitalismi Tue, 16 May 2017 17:25:54 +0000 Kari Nikander http://karinikander.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237090-kapitalismi
Ulkomainen työvoima paikkaamaan työvoimapulaa http://auvorouvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237037-ulkomainen-tyovoima-paikkaamaan-tyovoimapulaa <p>Virkamiehet on tehneet päätöksen, Suomessa tarvitaan Eu ulkopuolelta työvoimaa koska sisämarkkinoilta sitä ei saada. Sinällään tämä osoittaa virkeää ajattelua ja ennakkoluulottomuutta. Ensimmäinen kerta kun suomalaiset virkamiehet sanovat sen suoraan. Kapitalismi ei toimi.</p><p>Kaikki meistä tuntevat Adam Smithin suurteoksen, Kansojen varallisuus, ainakin nimeltä. Osa meistä on jopa sen lukenut. Kirjassa kerrotaan kuinka työvoima ja pääomat liikkuvat aloilta toisille. Jos jollakin alalla voitot kasvavat, alalle tulee kapitalisteja muilta aloilta ja kilpailu painaa voitot alas. Samaten jos jollakin alalla on työvoimapula, alan palkat nousevat ja alalle tulee työvoimaa muilta aloilta.</p><p>Nyt virkamiehemme ovat todenneet ettei tämä pidä paikkaansa. Euroopan unionin reilut 300 000 000 työläistä eivät hakeudu hesalaisiin maalariliikkeisiin töihin, olipa ansio miten suuri tahansa. Smith oli tollo.</p><p>En sinällään ihmettele tuota johtopäätöstä, onhan varsinkin Marxilaisten keskuudessa väitettä kapitalismin toimimattomuudesta levitetty kohta 200 vuotta. Nyt se on viimein virkamiestaholla myönnetty.</p><p>Päätöksellä ja havainnolla on laajoja seurauksia. Kapitalismin toimivuudella on puolustettu<strong> yksityisomistusta, työnantajan työnjohto oikeutta ja matalaa sosiaaliturvaa.</strong> Koska systeemi ei toimi, noista vanhentuneista käsityksistä voidaan luopua. Odotankin mielenkiinnolla koska tulee lakiesitys Kommunismiin siirtymisestä.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Ely keskuksen tiedote:</p><p><a href="https://www.ely-keskus.fi/web/ely/-/tyolupalinjaus-perustuu-pitkaaikaiseen-tyovoimapulaan-uusimaa-#.WRnEZlElHDd" title="https://www.ely-keskus.fi/web/ely/-/tyolupalinjaus-perustuu-pitkaaikaiseen-tyovoimapulaan-uusimaa-#.WRnEZlElHDd">https://www.ely-keskus.fi/web/ely/-/tyolupalinjaus-perustuu-pitkaaikaise...</a></p><p>&nbsp;</p><p>&quot;Työlupalinjaus perustuu pitkäaikaiseen työvoimapulaan (Uusimaa)</p><p>Uudenmaan ELY-keskus on päivittänyt alueen työlupalinjausta, mikä tarkoittaa, että tietyillä pitkään jatkuneesta työvoimapulasta kärsivillä aloilla voidaan sujuvoittaa lupaprosessia EU:n ulkopuolelta tuleva työntekijää palkattaessa. Työlupalinjausta päivitetään kaksi kertaa vuodessa Uudenmaan työmarkkinatilanteen perusteella yhdessä eri toimijoiden kanssa.</p><p>Työlupalinjauksen mukaan seuraavissa rakennusalan ammateissa voidaan pitää tällä hetkellä oletuksena, ettei työvoimaa Uudellamaalla ole riittävästi saatavilla: talonrakentajat, betonirakentajat ja raudoittajat, kirvesmiehet ja rakennuspuusepät, putkiasentajat sekä rakennusmaalarit. Linjauksessa on jo aikaisemmin ollut mukana mm. terveydenhoitoalan ammattilaiset, ravintola- ja suurtaloustyöntekijät sekä siivoojat.&nbsp;</p><p>Linjaus voidaan tehdä sellaisiin ammatteihin, joissa on paheneva ja pitkään jatkunut työvoimapula. Arvio perustuu työnvälitystilastoihin sekä TE-toimiston työnvälittäjien tuottamaan tietoon, joka kootaan ns. ammattibarometriin.</p><p>Työlupalinjauksessa mukana oleviin rakennusalan ammattinimikkeisiin luvitettiin Uudellamaalla viime vuonna tarveharkintaisesti n. 200 ensimmäistä työlupaa hakenutta työntekijää kolmansista maista, koska Suomesta ja EU:sta ei saatu työvoimaa. Rakennusalan työvoimapula on jatkunut jo toista vuotta.&quot;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Virkamiehet on tehneet päätöksen, Suomessa tarvitaan Eu ulkopuolelta työvoimaa koska sisämarkkinoilta sitä ei saada. Sinällään tämä osoittaa virkeää ajattelua ja ennakkoluulottomuutta. Ensimmäinen kerta kun suomalaiset virkamiehet sanovat sen suoraan. Kapitalismi ei toimi.

Kaikki meistä tuntevat Adam Smithin suurteoksen, Kansojen varallisuus, ainakin nimeltä. Osa meistä on jopa sen lukenut. Kirjassa kerrotaan kuinka työvoima ja pääomat liikkuvat aloilta toisille. Jos jollakin alalla voitot kasvavat, alalle tulee kapitalisteja muilta aloilta ja kilpailu painaa voitot alas. Samaten jos jollakin alalla on työvoimapula, alan palkat nousevat ja alalle tulee työvoimaa muilta aloilta.

Nyt virkamiehemme ovat todenneet ettei tämä pidä paikkaansa. Euroopan unionin reilut 300 000 000 työläistä eivät hakeudu hesalaisiin maalariliikkeisiin töihin, olipa ansio miten suuri tahansa. Smith oli tollo.

En sinällään ihmettele tuota johtopäätöstä, onhan varsinkin Marxilaisten keskuudessa väitettä kapitalismin toimimattomuudesta levitetty kohta 200 vuotta. Nyt se on viimein virkamiestaholla myönnetty.

Päätöksellä ja havainnolla on laajoja seurauksia. Kapitalismin toimivuudella on puolustettu yksityisomistusta, työnantajan työnjohto oikeutta ja matalaa sosiaaliturvaa. Koska systeemi ei toimi, noista vanhentuneista käsityksistä voidaan luopua. Odotankin mielenkiinnolla koska tulee lakiesitys Kommunismiin siirtymisestä.

 

 

Ely keskuksen tiedote:

https://www.ely-keskus.fi/web/ely/-/tyolupalinjaus-perustuu-pitkaaikaiseen-tyovoimapulaan-uusimaa-#.WRnEZlElHDd

 

"Työlupalinjaus perustuu pitkäaikaiseen työvoimapulaan (Uusimaa)

Uudenmaan ELY-keskus on päivittänyt alueen työlupalinjausta, mikä tarkoittaa, että tietyillä pitkään jatkuneesta työvoimapulasta kärsivillä aloilla voidaan sujuvoittaa lupaprosessia EU:n ulkopuolelta tuleva työntekijää palkattaessa. Työlupalinjausta päivitetään kaksi kertaa vuodessa Uudenmaan työmarkkinatilanteen perusteella yhdessä eri toimijoiden kanssa.

Työlupalinjauksen mukaan seuraavissa rakennusalan ammateissa voidaan pitää tällä hetkellä oletuksena, ettei työvoimaa Uudellamaalla ole riittävästi saatavilla: talonrakentajat, betonirakentajat ja raudoittajat, kirvesmiehet ja rakennuspuusepät, putkiasentajat sekä rakennusmaalarit. Linjauksessa on jo aikaisemmin ollut mukana mm. terveydenhoitoalan ammattilaiset, ravintola- ja suurtaloustyöntekijät sekä siivoojat. 

Linjaus voidaan tehdä sellaisiin ammatteihin, joissa on paheneva ja pitkään jatkunut työvoimapula. Arvio perustuu työnvälitystilastoihin sekä TE-toimiston työnvälittäjien tuottamaan tietoon, joka kootaan ns. ammattibarometriin.

Työlupalinjauksessa mukana oleviin rakennusalan ammattinimikkeisiin luvitettiin Uudellamaalla viime vuonna tarveharkintaisesti n. 200 ensimmäistä työlupaa hakenutta työntekijää kolmansista maista, koska Suomesta ja EU:sta ei saatu työvoimaa. Rakennusalan työvoimapula on jatkunut jo toista vuotta."

]]>
15 http://auvorouvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237037-ulkomainen-tyovoima-paikkaamaan-tyovoimapulaa#comments Adam Smith Kapitalismi Siirtotyöläiset Mon, 15 May 2017 15:16:30 +0000 Auvo Rouvinen http://auvorouvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237037-ulkomainen-tyovoima-paikkaamaan-tyovoimapulaa
Liberaalit jotka kuulivat kapitalismista http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235606-liberaalit-jotka-kuulivat-kapitalismista <p>Viime sunnuntaina Chicagon O&#39;Haren lentokentän vartijat poistivat lääkäri David Daon United Expressin ylibuukatulta lennolta 3411. Seuranneessa käsirysyssä Dao sai raakaa kyytiä ja joutui sairaalaan. Daon retuuttamisesta tehdystä videosta tuli miljoonia kertoja katsottu viraalihitti, ja mediakatastrofi on maksanut United Express-brändin omistavalle United Continental Airwaysille satoja miljoonia arvonlaskuna. Näin vaikka Daon poisto lennolta tuskin oli laiton.</p><p>Tapausta tullaan varmasti puimaan vielä erilaisissa oikeusasteissa. Tarkkaan ottaen lento ei ollut ylibuukattu, vaan lisäpaikkoja tarvittiin toiselle lentokentälle matkustavalle henkilöstölle. Juridisesti tämä ei kuitenkaan muuta asetelmaa. Voi olla, ettei lentokentän vartijoilla ollut oikeutta poistaa Dao lennolta väkivalloin. Poliisilla tämä oikeus olisi kuitenkin todennäköisesti ollut. Vaikka ylibuukkaus tulee yleensä ilmi check in-vaiheessa, lentoyhtiöillä on kuitenkin valmis, joskin harvoin käytetty mekanismi matkustajien poistamiseen lentokoneesta ylibuukkaustilanteissa.</p><p>Yleensä matkustajat poistetaan rahakorvausta vastaan, mutta lentoyhtiöillä on keskinäisiä sopimuksia tämän korvauksen kattosummasta. Kuten ilmailuasiantuntija Henry Harteveldt <a href="http://nordic.businessinsider.com/how-airline-choose-who-kick-off-flight-united-american-delta-2017-4?r=US&amp;IR=T">selittää</a><a href="http://nordic.businessinsider.com/how-airline-choose-who-kick-off-flight-united-american-delta-2017-4?r=US&amp;IR=T">&nbsp;tässä </a>Business Insider-lehden artikkelissa, lentolippu ei ole juuri koskaan juridisesti lippu tietylle lennolle, vaan yli 50-sivuinen sopimus jolla lentoyhtiö lupaa viemään sinut paikasta A paikkaan B &rdquo;joskus&rdquo;. Tämä &rdquo;joskus&rdquo; on todennäköisesti lippuun painettu lähtöaika, mutta tietyllä todennäköisyydellä se on sitä seuraava päivä, ja jollain sitä pienemmällä todennäköisyydellä sitä seuraava viikko. Ostamalla business-lipun voi ylibuukkauksen uhriksi joutumisen todennäköisyyttä pienentää, mutta ei välttää täysin.</p><p>Tilanne on malliesimerkki siitä, miten kuluttajat ja yhtiöt solmivat &rdquo;vapaaehtoisia sopimuksia&rdquo;, jotka ovat irrallaan kaikesta arkisesta oikeustajusta, ja joiden yksityiskohdat ovat vain yhtiöiden lakimiesten tiedossa. Nyt kun &rdquo;vapaata sopimusoikeutta&rdquo; (eli villiä kapitalismia) ajavalla liberalismilla menee Suomessa paremmin kuin koskaan, <a href="https://www.facebook.com/groups/liberaalimafia/permalink/10155111371829788/?pnref=story">onkin viihdyttävää vilkaista miltä kapitalismi maistuu suomalaisten liberaalien facebook-ryhmässä liberaalimafiassa.</a></p><p>Liberaaliveteraani Mikko Ellilä kirjoittaa kun olisi kuullut kapitalismista ensimmäistä kertaa: &rdquo;miksi tällainen on laillista&rdquo;. Saman tuohtumuksen jakaa moni muu, ja hetken aikaa liberaalimafia muistuttaa enemmän kominternin politbyroota kun vapaan markkinatalouden kannattajien klubia. Liberalismi on Suomessa (ja kaikkialla muuallakin) valkoisten miesten kerho, mutta toisin kuin 99% maailman vähemmistöjen ja köyhien ongelmista, ylibuukatuksi joutuminen tuntuu onnettomuudelta jonka myös viskinsiemailija voi kuvitella mahdollisesti osuvan omalle kohdalle.</p><p>Pian keskustelu kuitenkin palautuu liberaaleille urille Randinsa ja Hayekinsa lukeneiden toimesta:</p><p>&rdquo;<em>se ylibookkaus on selvästi tavattu auki myyntiehdoissa.&rdquo;</em></p><p>&rdquo;<em>se on käytäntö hyvästä syystä: tuollainen tilastollinen varauskäytäntö parantaa käyttöastetta, eli halventaa lippujen hintaa.&rdquo;</em></p><p>&rdquo;<em>On ihan ymmärrettävää, että yhtiöt eivät tarjoa enempää ja pitäytyvät yksimielisesti tämän sopimuksen puitteissa.&rdquo;</em></p><p>&rdquo;<em>vaikka ihmiset tykkää valittaa lentämisen hinnoista, todellisuudessa ala on äärimmäisen kilpailtu ja katteet ovat todella minimaalisi</em><em>a</em><em>&rdquo;</em></p><p>&rdquo;<em>Minusta libertaari kysyisi tässä tilanteessa, kuka aloitti väkivallan. Uskoakseni se tässä tilanteessa oli se joka kieltäytyi kuljetusehtojen mukaisesti poistumasta koneesta, vaikka häntä siihen kehotettiin.&rdquo;</em></p><p>&nbsp;</p><p>Joku ehti myös syyttää &rdquo;monopoleja ja kartelleja&rdquo;, mutta hänet korjattiin osoittamalla (aivan oikein), että lentoliikenne on ankarasti kilpailtua. Mikäli kapitalismi olisi itsensä korjaava järjestelmä, joku lentoyhtiö menestyisi tarjoamalla oikeustajun kanssa yhteneviä käyttöehtoja. Nyt lentoyhtiöt ovat kuitenkin sopineet keskenään että näin ei tehdä, ja saaneet linjansa läpi eri maiden lainsäädännössä.</p><p>Nyt kun lastentarhoissakin pitää järjestää &rdquo;yrittäjyyskasvatusta&rdquo;, hallitus järjestää &rdquo;norminpurkutalkoita&rdquo;, hardcore-liberaalit piraattipuolue ja liberaalipuolue (entinen viskipuolue) ovat tehneet läpimurron kunnallisvaaleissa ja kaikki puolueet (erityisesti kokoomus ja vihreät) ovat liberaalimpia kuin koskaan, on ajankohtaista muistaa miten kapitalismi toimii.</p><p>Suuryhtiö ja kuluttaja eivät koskaan voi olla tasavertaisia sopimuskumppaneita, eivätkä sitä voi olla myöskään suuryhtiö ja työntekijä. United Expressin lennon 3411 jälkeen lento-yhtiöiden käytännöt saavat varmaankin tuuletusta, kuten myös lainsäädäntö. Tämä merkitsee lisää sääntöjä ja normeja, lisää sosialismia, lisää pillityksen aihetta päivän byrokraatille.</p><p>Liberaali voi vain vetää fedoraa korville, ja jatkaa kamppailua sitä väkivaltaa vastaan, jota ihmisten ylivoimaisen enemmistön arkinen oikeustaju hänelle edustaa.&nbsp;</p> Viime sunnuntaina Chicagon O'Haren lentokentän vartijat poistivat lääkäri David Daon United Expressin ylibuukatulta lennolta 3411. Seuranneessa käsirysyssä Dao sai raakaa kyytiä ja joutui sairaalaan. Daon retuuttamisesta tehdystä videosta tuli miljoonia kertoja katsottu viraalihitti, ja mediakatastrofi on maksanut United Express-brändin omistavalle United Continental Airwaysille satoja miljoonia arvonlaskuna. Näin vaikka Daon poisto lennolta tuskin oli laiton.

Tapausta tullaan varmasti puimaan vielä erilaisissa oikeusasteissa. Tarkkaan ottaen lento ei ollut ylibuukattu, vaan lisäpaikkoja tarvittiin toiselle lentokentälle matkustavalle henkilöstölle. Juridisesti tämä ei kuitenkaan muuta asetelmaa. Voi olla, ettei lentokentän vartijoilla ollut oikeutta poistaa Dao lennolta väkivalloin. Poliisilla tämä oikeus olisi kuitenkin todennäköisesti ollut. Vaikka ylibuukkaus tulee yleensä ilmi check in-vaiheessa, lentoyhtiöillä on kuitenkin valmis, joskin harvoin käytetty mekanismi matkustajien poistamiseen lentokoneesta ylibuukkaustilanteissa.

Yleensä matkustajat poistetaan rahakorvausta vastaan, mutta lentoyhtiöillä on keskinäisiä sopimuksia tämän korvauksen kattosummasta. Kuten ilmailuasiantuntija Henry Harteveldt selittää tässä Business Insider-lehden artikkelissa, lentolippu ei ole juuri koskaan juridisesti lippu tietylle lennolle, vaan yli 50-sivuinen sopimus jolla lentoyhtiö lupaa viemään sinut paikasta A paikkaan B ”joskus”. Tämä ”joskus” on todennäköisesti lippuun painettu lähtöaika, mutta tietyllä todennäköisyydellä se on sitä seuraava päivä, ja jollain sitä pienemmällä todennäköisyydellä sitä seuraava viikko. Ostamalla business-lipun voi ylibuukkauksen uhriksi joutumisen todennäköisyyttä pienentää, mutta ei välttää täysin.

Tilanne on malliesimerkki siitä, miten kuluttajat ja yhtiöt solmivat ”vapaaehtoisia sopimuksia”, jotka ovat irrallaan kaikesta arkisesta oikeustajusta, ja joiden yksityiskohdat ovat vain yhtiöiden lakimiesten tiedossa. Nyt kun ”vapaata sopimusoikeutta” (eli villiä kapitalismia) ajavalla liberalismilla menee Suomessa paremmin kuin koskaan, onkin viihdyttävää vilkaista miltä kapitalismi maistuu suomalaisten liberaalien facebook-ryhmässä liberaalimafiassa.

Liberaaliveteraani Mikko Ellilä kirjoittaa kun olisi kuullut kapitalismista ensimmäistä kertaa: ”miksi tällainen on laillista”. Saman tuohtumuksen jakaa moni muu, ja hetken aikaa liberaalimafia muistuttaa enemmän kominternin politbyroota kun vapaan markkinatalouden kannattajien klubia. Liberalismi on Suomessa (ja kaikkialla muuallakin) valkoisten miesten kerho, mutta toisin kuin 99% maailman vähemmistöjen ja köyhien ongelmista, ylibuukatuksi joutuminen tuntuu onnettomuudelta jonka myös viskinsiemailija voi kuvitella mahdollisesti osuvan omalle kohdalle.

Pian keskustelu kuitenkin palautuu liberaaleille urille Randinsa ja Hayekinsa lukeneiden toimesta:

se ylibookkaus on selvästi tavattu auki myyntiehdoissa.”

se on käytäntö hyvästä syystä: tuollainen tilastollinen varauskäytäntö parantaa käyttöastetta, eli halventaa lippujen hintaa.”

On ihan ymmärrettävää, että yhtiöt eivät tarjoa enempää ja pitäytyvät yksimielisesti tämän sopimuksen puitteissa.”

vaikka ihmiset tykkää valittaa lentämisen hinnoista, todellisuudessa ala on äärimmäisen kilpailtu ja katteet ovat todella minimaalisia

Minusta libertaari kysyisi tässä tilanteessa, kuka aloitti väkivallan. Uskoakseni se tässä tilanteessa oli se joka kieltäytyi kuljetusehtojen mukaisesti poistumasta koneesta, vaikka häntä siihen kehotettiin.”

 

Joku ehti myös syyttää ”monopoleja ja kartelleja”, mutta hänet korjattiin osoittamalla (aivan oikein), että lentoliikenne on ankarasti kilpailtua. Mikäli kapitalismi olisi itsensä korjaava järjestelmä, joku lentoyhtiö menestyisi tarjoamalla oikeustajun kanssa yhteneviä käyttöehtoja. Nyt lentoyhtiöt ovat kuitenkin sopineet keskenään että näin ei tehdä, ja saaneet linjansa läpi eri maiden lainsäädännössä.

Nyt kun lastentarhoissakin pitää järjestää ”yrittäjyyskasvatusta”, hallitus järjestää ”norminpurkutalkoita”, hardcore-liberaalit piraattipuolue ja liberaalipuolue (entinen viskipuolue) ovat tehneet läpimurron kunnallisvaaleissa ja kaikki puolueet (erityisesti kokoomus ja vihreät) ovat liberaalimpia kuin koskaan, on ajankohtaista muistaa miten kapitalismi toimii.

Suuryhtiö ja kuluttaja eivät koskaan voi olla tasavertaisia sopimuskumppaneita, eivätkä sitä voi olla myöskään suuryhtiö ja työntekijä. United Expressin lennon 3411 jälkeen lento-yhtiöiden käytännöt saavat varmaankin tuuletusta, kuten myös lainsäädäntö. Tämä merkitsee lisää sääntöjä ja normeja, lisää sosialismia, lisää pillityksen aihetta päivän byrokraatille.

Liberaali voi vain vetää fedoraa korville, ja jatkaa kamppailua sitä väkivaltaa vastaan, jota ihmisten ylivoimaisen enemmistön arkinen oikeustaju hänelle edustaa. 

]]>
59 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235606-liberaalit-jotka-kuulivat-kapitalismista#comments Kotimaa David Dao Kapitalismi Liberalismi Markkinatalous Thu, 13 Apr 2017 00:24:25 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235606-liberaalit-jotka-kuulivat-kapitalismista
Missä on meidän päivystävä sosiologi - “voi voi, kun tietäisi!” http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234190-missa-on-meidan-paivystava-sosiologi-voi-voi-kun-tietaisi <p>Yle TV 1 * puoliyhdeksän uutiset oivalsi suuren asian - 1960/ -70 lukujen kulta-aikana oli päiväystävät sosiologit**, jotka arvioivat yhteiskuntaa - nyt yhteiskuntamäärittely on korkmannien ja vartiaisen talousteorioiden käsissä.</p><p>&nbsp;</p><p>[ ... <em>kansalainen Erkki huomasi olevansa vuonna 1989 miljonääri - hänen asunnon markkinaluulo-arvo so. yltiötoiveistettu tasearvo ylitti miljoona markkaa, vaikka korkoa maksettiin yli 12 prosenttia, tunsi Erkki itsensä miljonääriksi - </em><em>nuo </em><a href="https://youtu.be/o_gxIwBG2Mw"><em>kuusi nollaa</em></a><em>&nbsp;olivat niin</em><em>&nbsp;ihania! </em>...</p><p>&nbsp;... <em>kansalainen Liisa oli taas ihmeissään, kun näyttö- ja vertailutalouden alle olivat jäneet inhimillinen pohdinta yhteiskunnan syvistä arvoista - huolehtimisesta, yhtenkuuluvuudesta ja tarpeelliseksi tuntemisen täyttymyksestä - oli vain markka ja sen päälle enemmän markkoja - oli kivaa olla miljonääri </em>... ]</p><p>...</p><p>|*&nbsp;~ <a href="http://yle.fi/uutiset/3-9500832"><u>http://yle.fi/uutiset/3-9500832</u></a>&nbsp;- 24.03.2017</p><p>|**&nbsp;<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiologia"><strong>Sosiologia</strong></a>&nbsp;on yhteiskuntatiede, jonka tutkimuskohteena on ihmisten keskinäinen vuorovaikutus, sosiaalinen toiminta yhteisöissä ja kokonaisten yhteiskuntien rakenteen ja toiminnan tutkimus</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Talous romahti tunnetusti 1990-luvun alun jälkeen. Kuuden nollan miljonäärit kutistuivat normimittoihin. Erkin asuntokin oli romahtanut puoleen - Erkistä oli tullut puolimiljonääri suurella velalla - korkokin oli edelleen korkea, noin kahdeksan prosenttia.</strong></p><p><strong>1990 -luvulla oli enemmän työttömiä kuin kuunaan - Helsingin Kehä I&rsquo; n oli tyhjentynyt työsuhdeautoista. Työttömyyden luiskaa oli monille tullut, oli merkonomia, insinööriä - psykologia ynnä muita kaiken maailman dosentteja. Myös monia mielenterveyden yläpidon hoitoalueita oli ajettu säästätalkoissa alas - piti säästää. Nyt maksamme noista päätöksistä kallista hintaa.</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Sosiologi on ihminen, joka hakee aineetonta arvoa ihmisyydelle ja tämän elämälle</strong></p><p>[ ~ <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiologi"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiologi</u></a>&nbsp;- ]</p><p>Yhteiskuntakehitystä tulisi osata myös tarkastella ilman markkaa, euroa ja korkoja. Ostaakaan ei voi loputtomiin. Ympäristömme osaa jo nyt 2010 -luvulla näyttää muutoksensa - ihmiskunnan biomassaansa nähden ylivertaisen suuri kulutus ja sen ympäristöjälki olivat ylittäneet luonnon pitkävaikutteisen kestokyvyn. Palautuminen vaatii pitkiä aikoja - luonnolla on aikaa, ihmisillä ei. Eipä ollut aikaa päivystäville sosiologeillekaan.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tänään on enemmän syrjäytyneitä nuoria kuin koskaan</strong></p><p>Noin 60-70.000 nuorta ei tiedä herätessään mitä iltapäivällä tekisi. Ennen tiedettiin - mentiin koulun jälkeen töihin. Nyt teknologia automaatiohurmassaan ajoi robotisaation sarjamenetelmillä ohi inhimillisyyden, johon ihmisyytenä liittyi myös tuottamatonta työtä - kun kehitystä tarkasteltiin vain euroina.</p><p>Kun katsomme sosiologin näkökulmasta, ei tuottamattomuus sykkeenä näytäkään niin pahalta. Sosiologi katsoo itse ihmistä, onko hän miten tyytyväinen ja mihin. Merkiksi menestyksestä leimataan hevosvoimallistuvien kulkupelien pakoputkien määrä - kaksi oli jo enemmän kuin yksi - näin talousmiesten taskulaskimet viestittävät.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Talousteknokraatti huusi kasvua ja jopa kasvulle kasvua</strong></p><p>Sosiologi ei kiinnittänyt niin paljon huomiota eurojen määrään, eipä hän saanut edes ääntään esille, koska osakeyhtiömäinen omistajien etujen valvonta ajoi työmiesten ohi - se lisäsi tuloerot suuremmiksi kuin milloinkaan. Omistajia on aina ollut paljon vähemmän kuin tovereita. Avaako robotisaatio ovet <em>kansankapitalismille</em>&nbsp;- ehkä taskulaskinmiehet näin ynnäilevät?</p><p>Toverit lattioilta tuottivat/ tuottavat edelleen organisoidusti johtajien valppaan katseen alla tuotantoa ja myynti osasi/osaa sen muuttaa voitoiksi ja osingoiksi. Niin monet tekivät sen, että niin harvoilla oli mahdollisuus kuponkisaksiin - kun osingot irtosivat osakkeista.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Päivystävä sosiologi avaa jälleen ajatuksiaan - ollaan saavutettu oirehtiva tasemaailman kyllästys</strong></p><p>Kuluttaa ei voi loputtomiin rajallisesta maapallosta. Fiksukin kulutus kierrätyksineen vaatii energiaa. Energia tehdään paljolti edelleen aineksista, jotka pumpataan/kaivetaan ja säröytetään maan sisuksista.</p><p>Nyt on hiilijakeita käytetty viimeisen noin 200 vuoden aikana enemmän kuin luonnolta meni sen tuottamiseen edellisten 200 miljoonan vuoden aikana. Hiilijae on kuollutta kierrossa ollutta hiilielämää vedellä ja muutamilla eri atomeilla höystettyä evoluution rakentamaa tuotekehitystä, <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2012/04/elonkeha-jatkaa-myos-ilman-ihmista.html">biomassana</a>.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Sosiologi kysyy nyt miten selviydemme kasvuhoennan tulos- ja tasemaailmassa</strong></p><p>Ihminen on tyytyväinen vähäänkin, jos hänellä on luottamus läheisiinsä ja siihen osaa yhteiskuntaa, jossa hän on käytännössä eniten tekemisissä. Arvomaailma on muutakin kuin osto- ja näyttötalouden voima. <a href="http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/111933-kansakunta-vaatii-tienn%C3%A4ytt%C3%A4j%C3%A4n-miss%C3%A4-on-suomen-johtaja">Karismaattiset johtajat</a>&nbsp;<em>huomaavaisuudessaan</em>&nbsp;ovat parhaita arvojen rakentajia - luottamuksella.</p><p>Henkistä voimaa osoittaa kyky keskustella ihmisarvoista, sellaisista arvoista, joilla luodaan keskinäistä luottamusta, arvonantoa lompakon paksuuteen katsomatta ja tapaa hyväksyä erilaisuus ja poikkeavatkin ajatusmallit huomioiden.</p><p>Joskus porvarit pohdiskelivat termistöjä - kriittinen rationalismi ja metodologinen individualismi, aikana, jolloin yhteisomistus ja kommunismi proletariaatin diktatuurina oli kauhistus ja kaikin keinoin nujerrettava aihe. Entä sosiologit, mihin he kategorioituivat?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Entä huomenna, kun niukkuus iskee luonnon vastareaktiona</strong></p><p>Vastareaktioista on jo esimaku - ääri-ilmastoilmiöt puhaltavat jo myrskyjään - kuivuutta ja hillittömiä tulvia ja aina yleensä aivan &ldquo;väärille&rdquo; alueille. Luonto itsessään ei tunne väärää, ainoastaan syyn ja seurauksen lait, jotka tuottavat tapahtumia meitä ajatellen hallitsemattomasti. Onko nyt talousmiesten kasvuhoenta johtamassa vastavoimistumiseen - &nbsp;pyrkimyksillemme saada enemmän?</p><p>Miten paljon on paljon meihin suhteutettuna - kuinka pitkälle pitää juosta, jotta hoksaa katsoa taakseen, mitä sinne selän taakse jäi muhimaan. Onkin jo varmaa, että viimeinen 200 vuotta vyöryy päällemme korkojen kera.</p><p>Miten tämän päivän päivystävä sosiologi aiheen esittäisi ja miten antaisi ehdotuksensa, jossa huomioituisi se väsymys, mikä kasvaa koko ajan yhteiskunnissamme?</p><p>&nbsp;</p><p>...</p><p><strong>EKSTRA</strong></p><p>Päivystävää sosiologia olisi tarvittu jo silloin, kun <strong>Jyrki Katainen</strong>&nbsp;astui ministerin saappaisiin!</p><p>&nbsp;... ~ &nbsp;<a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/03/kokoomuksen-hallituskriisi.html"><u>http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/03/kokoomuksen-hallituskriisi.html</u></a>&nbsp;- OTE linkin alta:</p><p>&ldquo; ... Pääomaliike on aina osannut huolehtia osuutensa kulutus- ja kasvuhokemasta &ndash; sinne on kertynyt vanhan sanonnan &rdquo;<em>raha rahan luokse löytää</em>&rdquo; myötä - yliriittävä ostovoima. Nyt on luopumisen aika, pelastettaessa itseämme, ihmispopulaatiota ja alueellisesti suomalaista identiteettiä kuin yhtenäistä kansalaishenkeäkin &hellip;&nbsp;<em>mitä kirjoitimme jo vuosia sitten, jolloin olisi pitänyt avata silmät</em>&nbsp;---</p><p>[<a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2006/11/markkinatalous-sotii.html">2006</a>] ---&nbsp;<a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2006/11/markkinatalous-sotii.html">http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2006/11/markkinatalous-sotii.html</a>&nbsp;---</p><p><em>Ristiriitasiemen &ndash; perustavaa laatua oleva ajatusvirhe asenteissa, ahneudessa ja silmittömyydessä olla näkemättä metsän puita ---</em></p><p>Pääoman tuottovaateiden äänitorvi Sammon konsernijohtaja, KT&nbsp;<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Bj%C3%B6rn_Wahlroos">Björn Wahlroos</a>&nbsp;peräänkuulutti Kauppa- ja teollisuusministeriön&nbsp;<a href="http://www.omistajaonline.fi/mediatiedot/default.aspx">Omistaja&amp;Sijoittaja</a>&nbsp;(2-2006) -julkaisussa:</p><p>&quot; &hellip; olemassaolomme oikeutuksen perustuvan siihen, että kasvatamme omistajiemme varallisuutta niin hyvin kuin kykenemme&quot;.</p><p><a href="http://www.tieteessatapahtuu.fi/0706/0706Ryynanen.pdf">Tieteessä tapahtuu -lehti (7-2006 / prof. HTT Aimo Ryynänen</a>) taas herkisti arvokeskustelua yhteiskunta- ja yksilövastuista yhteisestä elinympäristöstämme: Perustuslakimme 20.1&sect; kohdan sanoessa -</p><p>&quot;Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille&quot;.</p><p>...&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>EKSTRA 2</strong></p><p>&ldquo; ... Arvokeskustelu on jäänyt velipuolen asemaan,</p><p>---&nbsp;<a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2006/11/aki-kaurismki-torppasi.html">http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2006/11/aki-kaurismki-torppasi.html</a>&nbsp;---&nbsp;2]</p><p>velan ollessa veli kulutukselle ja näyttämiselle. Yhteiskuntavastuu on keskittynyt kvartaalipalvontaan ajaen ennustajat ja sijoittajat kierteeseen, jossa yhä kiihkeämmin haetaan tuottoa pääomille, joiden lähtökohtana on nopeutuvan rahakierteen voittoparkkeeraukset uuteen sijoitusputkeen tai kulutusosoitukseen.</p><p>&hellip;</p><p>2]&nbsp;Linkin alta paljastuu kirjoitus, jossa kansalaiskulttuuri henkevyydessään torppasi markkinatalouden seireenikutsun ja pidättäytyi omaan rooliinsa tavallisen kansalaisen tunteiden tulkitsijaksi &ndash; sillä kaurismäkeläisellä filosofialla ja kuvauksella, mistä olemme usein tyytyväisinä omaa identiteettiämme katsoneet...&rdquo;</p><p>...</p><p>&nbsp;</p><p><strong>EKSTRA 3</strong></p><p><strong>Irwin Goodman</strong>&nbsp;- &ldquo;Raha ratkaisee&rdquo; ~ <a href="https://youtu.be/c9ktBm3gh_o"><u>https://youtu.be/c9ktBm3gh_o</u></a>&nbsp;-&nbsp;</p><p><strong>Euran Daltonit </strong>~ <a href="http://www.mtv.fi/uutiset/ekstra/artikkelib/missa-he-ovat-nyt-lapsuuden-kauhut-piinaavat-yha-euran-daltoneita-isa-ei-koskaan-pyytanyt-anteeksi/6362162"><u>http://www.mtv.fi/uutiset/ekstra/artikkelib/missa-he-ovat-nyt-lapsuuden-kauhut-piinaavat-yha-euran-daltoneita-isa-ei-koskaan-pyytanyt-anteeksi/6362162</u></a>&nbsp;-&nbsp;Sosiologin päiväkirjamerkintöjä kotikasvatuksesta, uskonnosta, <a href="https://youtu.be/ZD7jEt1gl34">rahan puutteesta</a>&nbsp;ja synkkyydestä&nbsp;- olla pyytämättä anteeksi. <em>Silta y</em><em>li synkän virran</em>&nbsp;[<a href="https://youtu.be/rzN6Ms0Th8U"><u>*</u></a>]</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Ilkka Luoma - 872 Helsinki</p><p><em>Kansalaiskirjoittaja Helsingistä</em></p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://fi-ilkkaluoma.blogspot.fi"><u>https://fi-ilkkaluoma.blogspot.fi</u></a>&nbsp;</p><p><a href="https://www.facebook.com/first.ilkka"><u>https://www.facebook.com/first.ilkka</u></a>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>AL | US | <a href="https://ilkkaluoma.vuodatus.net/lue/2017/03/missa-on-meidan-paivystava-sosiologi-voi-voi-kun-tietaisi"><u>VU</u></a>&nbsp;| T | BL | BL | FB | <a href="https://www.facebook.com/groups/tilannehuone/permalink/701467346729862/"><u>FB</u></a>&nbsp;| BLOG 131586</p><p>...</p><p><strong>DOC</strong>&nbsp;Missä on meidän päivystävä sosiologi_24032017</p><p><strong>PVM</strong>&nbsp;25032017</p><p>&nbsp;</p><p>|1033|</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yle TV 1 * puoliyhdeksän uutiset oivalsi suuren asian - 1960/ -70 lukujen kulta-aikana oli päiväystävät sosiologit**, jotka arvioivat yhteiskuntaa - nyt yhteiskuntamäärittely on korkmannien ja vartiaisen talousteorioiden käsissä.

 

[ ... kansalainen Erkki huomasi olevansa vuonna 1989 miljonääri - hänen asunnon markkinaluulo-arvo so. yltiötoiveistettu tasearvo ylitti miljoona markkaa, vaikka korkoa maksettiin yli 12 prosenttia, tunsi Erkki itsensä miljonääriksi - nuo kuusi nollaa olivat niin ihania! ...

 ... kansalainen Liisa oli taas ihmeissään, kun näyttö- ja vertailutalouden alle olivat jäneet inhimillinen pohdinta yhteiskunnan syvistä arvoista - huolehtimisesta, yhtenkuuluvuudesta ja tarpeelliseksi tuntemisen täyttymyksestä - oli vain markka ja sen päälle enemmän markkoja - oli kivaa olla miljonääri ... ]

...

|* ~ http://yle.fi/uutiset/3-9500832 - 24.03.2017

|** Sosiologia on yhteiskuntatiede, jonka tutkimuskohteena on ihmisten keskinäinen vuorovaikutus, sosiaalinen toiminta yhteisöissä ja kokonaisten yhteiskuntien rakenteen ja toiminnan tutkimus

 

Talous romahti tunnetusti 1990-luvun alun jälkeen. Kuuden nollan miljonäärit kutistuivat normimittoihin. Erkin asuntokin oli romahtanut puoleen - Erkistä oli tullut puolimiljonääri suurella velalla - korkokin oli edelleen korkea, noin kahdeksan prosenttia.

1990 -luvulla oli enemmän työttömiä kuin kuunaan - Helsingin Kehä I’ n oli tyhjentynyt työsuhdeautoista. Työttömyyden luiskaa oli monille tullut, oli merkonomia, insinööriä - psykologia ynnä muita kaiken maailman dosentteja. Myös monia mielenterveyden yläpidon hoitoalueita oli ajettu säästätalkoissa alas - piti säästää. Nyt maksamme noista päätöksistä kallista hintaa.

 

Sosiologi on ihminen, joka hakee aineetonta arvoa ihmisyydelle ja tämän elämälle

[ ~ https://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiologi - ]

Yhteiskuntakehitystä tulisi osata myös tarkastella ilman markkaa, euroa ja korkoja. Ostaakaan ei voi loputtomiin. Ympäristömme osaa jo nyt 2010 -luvulla näyttää muutoksensa - ihmiskunnan biomassaansa nähden ylivertaisen suuri kulutus ja sen ympäristöjälki olivat ylittäneet luonnon pitkävaikutteisen kestokyvyn. Palautuminen vaatii pitkiä aikoja - luonnolla on aikaa, ihmisillä ei. Eipä ollut aikaa päivystäville sosiologeillekaan.

 

Tänään on enemmän syrjäytyneitä nuoria kuin koskaan

Noin 60-70.000 nuorta ei tiedä herätessään mitä iltapäivällä tekisi. Ennen tiedettiin - mentiin koulun jälkeen töihin. Nyt teknologia automaatiohurmassaan ajoi robotisaation sarjamenetelmillä ohi inhimillisyyden, johon ihmisyytenä liittyi myös tuottamatonta työtä - kun kehitystä tarkasteltiin vain euroina.

Kun katsomme sosiologin näkökulmasta, ei tuottamattomuus sykkeenä näytäkään niin pahalta. Sosiologi katsoo itse ihmistä, onko hän miten tyytyväinen ja mihin. Merkiksi menestyksestä leimataan hevosvoimallistuvien kulkupelien pakoputkien määrä - kaksi oli jo enemmän kuin yksi - näin talousmiesten taskulaskimet viestittävät.

 

Talousteknokraatti huusi kasvua ja jopa kasvulle kasvua

Sosiologi ei kiinnittänyt niin paljon huomiota eurojen määrään, eipä hän saanut edes ääntään esille, koska osakeyhtiömäinen omistajien etujen valvonta ajoi työmiesten ohi - se lisäsi tuloerot suuremmiksi kuin milloinkaan. Omistajia on aina ollut paljon vähemmän kuin tovereita. Avaako robotisaatio ovet kansankapitalismille - ehkä taskulaskinmiehet näin ynnäilevät?

Toverit lattioilta tuottivat/ tuottavat edelleen organisoidusti johtajien valppaan katseen alla tuotantoa ja myynti osasi/osaa sen muuttaa voitoiksi ja osingoiksi. Niin monet tekivät sen, että niin harvoilla oli mahdollisuus kuponkisaksiin - kun osingot irtosivat osakkeista.

 

Päivystävä sosiologi avaa jälleen ajatuksiaan - ollaan saavutettu oirehtiva tasemaailman kyllästys

Kuluttaa ei voi loputtomiin rajallisesta maapallosta. Fiksukin kulutus kierrätyksineen vaatii energiaa. Energia tehdään paljolti edelleen aineksista, jotka pumpataan/kaivetaan ja säröytetään maan sisuksista.

Nyt on hiilijakeita käytetty viimeisen noin 200 vuoden aikana enemmän kuin luonnolta meni sen tuottamiseen edellisten 200 miljoonan vuoden aikana. Hiilijae on kuollutta kierrossa ollutta hiilielämää vedellä ja muutamilla eri atomeilla höystettyä evoluution rakentamaa tuotekehitystä, biomassana.

 

Sosiologi kysyy nyt miten selviydemme kasvuhoennan tulos- ja tasemaailmassa

Ihminen on tyytyväinen vähäänkin, jos hänellä on luottamus läheisiinsä ja siihen osaa yhteiskuntaa, jossa hän on käytännössä eniten tekemisissä. Arvomaailma on muutakin kuin osto- ja näyttötalouden voima. Karismaattiset johtajat huomaavaisuudessaan ovat parhaita arvojen rakentajia - luottamuksella.

Henkistä voimaa osoittaa kyky keskustella ihmisarvoista, sellaisista arvoista, joilla luodaan keskinäistä luottamusta, arvonantoa lompakon paksuuteen katsomatta ja tapaa hyväksyä erilaisuus ja poikkeavatkin ajatusmallit huomioiden.

Joskus porvarit pohdiskelivat termistöjä - kriittinen rationalismi ja metodologinen individualismi, aikana, jolloin yhteisomistus ja kommunismi proletariaatin diktatuurina oli kauhistus ja kaikin keinoin nujerrettava aihe. Entä sosiologit, mihin he kategorioituivat?

 

Entä huomenna, kun niukkuus iskee luonnon vastareaktiona

Vastareaktioista on jo esimaku - ääri-ilmastoilmiöt puhaltavat jo myrskyjään - kuivuutta ja hillittömiä tulvia ja aina yleensä aivan “väärille” alueille. Luonto itsessään ei tunne väärää, ainoastaan syyn ja seurauksen lait, jotka tuottavat tapahtumia meitä ajatellen hallitsemattomasti. Onko nyt talousmiesten kasvuhoenta johtamassa vastavoimistumiseen -  pyrkimyksillemme saada enemmän?

Miten paljon on paljon meihin suhteutettuna - kuinka pitkälle pitää juosta, jotta hoksaa katsoa taakseen, mitä sinne selän taakse jäi muhimaan. Onkin jo varmaa, että viimeinen 200 vuotta vyöryy päällemme korkojen kera.

Miten tämän päivän päivystävä sosiologi aiheen esittäisi ja miten antaisi ehdotuksensa, jossa huomioituisi se väsymys, mikä kasvaa koko ajan yhteiskunnissamme?

 

...

EKSTRA

Päivystävää sosiologia olisi tarvittu jo silloin, kun Jyrki Katainen astui ministerin saappaisiin!

 ... ~  http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/03/kokoomuksen-hallituskriisi.html - OTE linkin alta:

“ ... Pääomaliike on aina osannut huolehtia osuutensa kulutus- ja kasvuhokemasta – sinne on kertynyt vanhan sanonnan ”raha rahan luokse löytää” myötä - yliriittävä ostovoima. Nyt on luopumisen aika, pelastettaessa itseämme, ihmispopulaatiota ja alueellisesti suomalaista identiteettiä kuin yhtenäistä kansalaishenkeäkin … mitä kirjoitimme jo vuosia sitten, jolloin olisi pitänyt avata silmät ---

[2006] --- http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2006/11/markkinatalous-sotii.html ---

Ristiriitasiemen – perustavaa laatua oleva ajatusvirhe asenteissa, ahneudessa ja silmittömyydessä olla näkemättä metsän puita ---

Pääoman tuottovaateiden äänitorvi Sammon konsernijohtaja, KT Björn Wahlroos peräänkuulutti Kauppa- ja teollisuusministeriön Omistaja&Sijoittaja (2-2006) -julkaisussa:

" … olemassaolomme oikeutuksen perustuvan siihen, että kasvatamme omistajiemme varallisuutta niin hyvin kuin kykenemme".

Tieteessä tapahtuu -lehti (7-2006 / prof. HTT Aimo Ryynänen) taas herkisti arvokeskustelua yhteiskunta- ja yksilövastuista yhteisestä elinympäristöstämme: Perustuslakimme 20.1§ kohdan sanoessa -

"Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille".

...”

 

EKSTRA 2

“ ... Arvokeskustelu on jäänyt velipuolen asemaan,

--- http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2006/11/aki-kaurismki-torppasi.html --- 2]

velan ollessa veli kulutukselle ja näyttämiselle. Yhteiskuntavastuu on keskittynyt kvartaalipalvontaan ajaen ennustajat ja sijoittajat kierteeseen, jossa yhä kiihkeämmin haetaan tuottoa pääomille, joiden lähtökohtana on nopeutuvan rahakierteen voittoparkkeeraukset uuteen sijoitusputkeen tai kulutusosoitukseen.

2] Linkin alta paljastuu kirjoitus, jossa kansalaiskulttuuri henkevyydessään torppasi markkinatalouden seireenikutsun ja pidättäytyi omaan rooliinsa tavallisen kansalaisen tunteiden tulkitsijaksi – sillä kaurismäkeläisellä filosofialla ja kuvauksella, mistä olemme usein tyytyväisinä omaa identiteettiämme katsoneet...”

...

 

EKSTRA 3

Irwin Goodman - “Raha ratkaisee” ~ https://youtu.be/c9ktBm3gh_o - 

Euran Daltonit ~ http://www.mtv.fi/uutiset/ekstra/artikkelib/missa-he-ovat-nyt-lapsuuden-kauhut-piinaavat-yha-euran-daltoneita-isa-ei-koskaan-pyytanyt-anteeksi/6362162 - Sosiologin päiväkirjamerkintöjä kotikasvatuksesta, uskonnosta, rahan puutteesta ja synkkyydestä - olla pyytämättä anteeksi. Silta yli synkän virran [*]

 

 

Ilkka Luoma - 872 Helsinki

Kansalaiskirjoittaja Helsingistä

 

https://fi-ilkkaluoma.blogspot.fi 

https://www.facebook.com/first.ilkka 

 

AL | US | VU | T | BL | BL | FB | FB | BLOG 131586

...

DOC Missä on meidän päivystävä sosiologi_24032017

PVM 25032017

 

|1033|

]]>
4 http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234190-missa-on-meidan-paivystava-sosiologi-voi-voi-kun-tietaisi#comments Kapitalismi Sosiologia Sat, 25 Mar 2017 16:29:16 +0000 Ilkka Luoma http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234190-missa-on-meidan-paivystava-sosiologi-voi-voi-kun-tietaisi
Harvainvallasta yhteisön hyvinvointiin http://markomahadevaojala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231444-harvainvallasta-yhteison-hyvinvointiin <p>Jos analysoimme nykyistä vallalla olevaa talousjärjestelmää&nbsp;&ndash; eli kapitalismia&nbsp;&ndash; ja vertaamme sitä viime vuosisadalla mm. ns. itäblokissa ja Kiinassa testattuun kommunismiin, huomaamme, että ne ovat itseasiassa melko samanlaisia. Niinpä siis kommunismi ei ollutkaan todellinen vaihtoehto kapitalismille, koska myös se esim. mahdollisti pienen eliitin vallan enemmistön kärsiessä hiljaisesti. Rationaalisesti ja loogisesti ajatellen voimme siten löytää enemmistön etua puolustavan, ihmisen syvintä psykologiaa tukevan yhteiskuntajärjestelmän rakenteen suunnittelemalla asiat totaalisesti eri tavalla verrattuna kapitalismiin ja kommunismiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Mikä on kapitalismin ja kommunismin inspiraation lähde? Mikä on niiden pitkän tähtäimen visio? Kapitalismi pohjaa materialismiin ja individualismiin, kun taas kommunismin pohjana on materialismi ja kollektivismi. Käytännössä kuitenkin molemmat ovat materialistisia, luontoa tuhoavia yhteiskuntia, joissa pieni eliitti hallitsee enemmistön kustannuksella. Vastakohtana näille olisi henkisiin arvoihin nojaava ekologinen yhteiskunta, jossa maailma nähdään kaikkien yhteisenä perintönä; jossa ihmisten enemmistö saa sille kuuluvan arvon ilman pienen eliitin riistoa.</p><p>&nbsp;</p><p>Adam Smithiä pidetään kapitalismin ideologisena isänä, vaikkakin hän oli hyvin kriittinen myös, perustellessaan kapitalismin jo olemassa olevana ilmiönä. Oikeus omistaa yksityisomaisuutta ja käyttää sitä ilman rajoituksia on kapitalismin kantava idea. Karl Marxin sanotaan aloittaneen siitä, mihin Adam Smith jäi ja kehittäneen argumentin loogiseen johtopäätökseensä: kommunismiin, joka on vastareaktio kapitalistiselle riistolle. Siinä kaikki omaisuus kuuluu valtiolle, jolta jokainen kansalainen saa tarpeensa mukaan. Jos kapitalismi on teesi, on kommunismi ideana sen vastateesi, joten meidän pitää kehittää niiden pohjalta synteesi. Tämä synteesi tarkoittaa siis yksityisomaisuuden ja yhteisomaisuuden sovittamista sopusointuiseksi yhdistelmäksi. Tällaisen ehdotuksen on tehnyt intialainen filosofi ja aktivisti Prabhat Rainjan Sarkar osana Edistyksellisen hyödyntämisen teoriaa (= Prout, PROgressive Utilisation Theory).</p><p>&nbsp;</p><p><strong>S</strong><strong>ekä kapitalismi että kommunismi </strong><strong>ovat </strong><strong>väärällään</strong><strong> sisäisiä ristiriitoja ja absurdeja mahdottomuuksia</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Kapitalismissa jokainen saa koota vaurautta ja rikastua, mutta rikastuessaan yksilö toisaalta riistää muilta rikastumisen mahdollisuuden ja jopa köyhdyttää heitä, koska maallinen omaisuus on rajallista. &ldquo;Trickle down&rdquo;-teorian mukaan rikkaiden vaurastuminen hyödyttäisi myös köyhiä, mutta se on vain vilpillinen todellisuuden vastainen opinkappale. Kapitalismin lopputulemana omaisuus lopulta kasautuu niin harvoille, että seurauksena on vääjäämättä kuplan puhkeaminen, joka johtaa yhteiskunnalliseen kaaokseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Marxismin peruskäsitteet taas ovat irrationaalisia, epäpsykologisia ja brutaaleja. Sarkarin sanoin: &ldquo;&hellip; dialektinen materialismi, materialistinen historiakäsitys, valtion pois kuihtuminen, proletariaatin diktatuuri, luokaton yhteiskunta, jne. ovat virheellisiä oletuksia, joiden toteuttaminen on mahdotonta. Siksi vallankumouksen jälkeisessä vaiheessa jokaisessa kommunistisessa maassa on ollut levottomuuksia ja sortoa. Maailmassa ei ole yhtäkään maata, joka olisi perustettu Marxismin ihanteiden mukaan.&rdquo; (Ks. <a href="http://proutglobe.org/2011/05/nuclear-revolution/">http://proutglobe.org/2011/05/nuclear-revolution/</a>) Kommunismin vallitessa työläiset tuntevat itsensä vieraantuneiksi, koska heillä ei ole todellista valtaa työpaikallaan (kuten ei ole kapitalistisissa työpaikoissakaan). Sen lisäksi, toisin kuin kapitalismissa, heille ei ole juurikaan tarjolla mitään kannusteita työskennellä ahkerasti ja huolellisesti. Tämän&nbsp;&ndash; ja valtion keskusjohtoisen toimimattoman suunnitelmatalouden&nbsp;&ndash; vuoksi kommunistisissa maissa oli aina pulaa kunnollisista tavaroista. Nykyään kommunismi on onneksi enää olemassa vain nimellisesti parissa maassa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Näkemys uudenlaisesta yhteiskunnasta</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Kapitalismin aiheuttaman rikkauden kasaantumisen ja sitä seuraavan eriarvoistumisen poistamiseksi on toimittava asettamalla tuloille ja varallisuudelle katto. Lisäksi kaikille olisi taattava jatkuvasti kasvava minimitoimeentulo, jotta taloudellinen eriarvoisuus vähenisi progressiivisesti. Toimeentulo kaikille olisi mahdollista kun mm. suuryritykset muutettaisiin työntekijöiden omistamiksi osuuskunniksi, vähennettäisiin työaikoja, verotus siirrettäisiin alkutuotantoon ja poistettaisiin sitten tuloverot tarpeettomina. Kapitalismi toimii vain pienessä mittakaavassa: mikroyritykset kuten kampaamot, kahvilat, autokorjaamot, pienet kaupat, jne., jotka työllistävät alle 10 henkilöä, voisivat jatkaa kuten tähän asti.</p><p>&nbsp;</p><p>Karl Marx oli oikeassa vallankumouksen tarpeellisuudesta kapitalismista eroon pääsemiseksi, mutta muuten hänen ideansa uudenlaisesta yhteiskunnasta eivät olleet päteviä. Orjuuttavien kolhoosien tai sovhoosien sijaan tarvitsemme osuuskuntia, jotka työntekijät omistavat yhdessä, ja joissa on myös heidän yhdessä sopimansa kohtuullinen ja houkutteleva kannustinjärjestelmä.</p><p>&nbsp;</p><p>Osuuskuntien ja pienten yksityisyritysten lisäksi on yhteiskunnassa tuotantoa ja palveluita, jotka on mm. tehokkuuden ja monimutkaisen rakenteen vuoksi parempi antaa valtion tai paikallishallinnon hoidettavaksi, esim. rautatiet ja muu joukkoliikenne, energian tuotanto ja jätehuolto sekä tietenkin terveydenhoito ja koulutus.</p><p>&nbsp;</p><p>Emme tarvitse kuristavia dogmeja tai jäykkiä ideologioita. Kapitalismissa ja kommunismissa on silti myös hyviä puolia. Niitä hyviä ideoita harmonisesti yhdistelemällä sekä kehittämällä uusia järkiperäisiä innovaatioita voidaan muodostaa toimiva talousjärjestelmä, joka on johdonmukainen ja reilu kaikille. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa toiminut sekatalous tai puitetalous ei ole tällainen ollut, vaan nyt tarvitaan täysin uudenlainen kestävän tulevaisuuden yhteiskunta, joka on edistyksellinen ja monenlaisiin huomisen haasteisiin sulavasti mukautuva.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jos analysoimme nykyistä vallalla olevaa talousjärjestelmää – eli kapitalismia – ja vertaamme sitä viime vuosisadalla mm. ns. itäblokissa ja Kiinassa testattuun kommunismiin, huomaamme, että ne ovat itseasiassa melko samanlaisia. Niinpä siis kommunismi ei ollutkaan todellinen vaihtoehto kapitalismille, koska myös se esim. mahdollisti pienen eliitin vallan enemmistön kärsiessä hiljaisesti. Rationaalisesti ja loogisesti ajatellen voimme siten löytää enemmistön etua puolustavan, ihmisen syvintä psykologiaa tukevan yhteiskuntajärjestelmän rakenteen suunnittelemalla asiat totaalisesti eri tavalla verrattuna kapitalismiin ja kommunismiin.

 

Mikä on kapitalismin ja kommunismin inspiraation lähde? Mikä on niiden pitkän tähtäimen visio? Kapitalismi pohjaa materialismiin ja individualismiin, kun taas kommunismin pohjana on materialismi ja kollektivismi. Käytännössä kuitenkin molemmat ovat materialistisia, luontoa tuhoavia yhteiskuntia, joissa pieni eliitti hallitsee enemmistön kustannuksella. Vastakohtana näille olisi henkisiin arvoihin nojaava ekologinen yhteiskunta, jossa maailma nähdään kaikkien yhteisenä perintönä; jossa ihmisten enemmistö saa sille kuuluvan arvon ilman pienen eliitin riistoa.

 

Adam Smithiä pidetään kapitalismin ideologisena isänä, vaikkakin hän oli hyvin kriittinen myös, perustellessaan kapitalismin jo olemassa olevana ilmiönä. Oikeus omistaa yksityisomaisuutta ja käyttää sitä ilman rajoituksia on kapitalismin kantava idea. Karl Marxin sanotaan aloittaneen siitä, mihin Adam Smith jäi ja kehittäneen argumentin loogiseen johtopäätökseensä: kommunismiin, joka on vastareaktio kapitalistiselle riistolle. Siinä kaikki omaisuus kuuluu valtiolle, jolta jokainen kansalainen saa tarpeensa mukaan. Jos kapitalismi on teesi, on kommunismi ideana sen vastateesi, joten meidän pitää kehittää niiden pohjalta synteesi. Tämä synteesi tarkoittaa siis yksityisomaisuuden ja yhteisomaisuuden sovittamista sopusointuiseksi yhdistelmäksi. Tällaisen ehdotuksen on tehnyt intialainen filosofi ja aktivisti Prabhat Rainjan Sarkar osana Edistyksellisen hyödyntämisen teoriaa (= Prout, PROgressive Utilisation Theory).

 

Sekä kapitalismi että kommunismi ovat väärällään sisäisiä ristiriitoja ja absurdeja mahdottomuuksia

 

Kapitalismissa jokainen saa koota vaurautta ja rikastua, mutta rikastuessaan yksilö toisaalta riistää muilta rikastumisen mahdollisuuden ja jopa köyhdyttää heitä, koska maallinen omaisuus on rajallista. “Trickle down”-teorian mukaan rikkaiden vaurastuminen hyödyttäisi myös köyhiä, mutta se on vain vilpillinen todellisuuden vastainen opinkappale. Kapitalismin lopputulemana omaisuus lopulta kasautuu niin harvoille, että seurauksena on vääjäämättä kuplan puhkeaminen, joka johtaa yhteiskunnalliseen kaaokseen.

 

Marxismin peruskäsitteet taas ovat irrationaalisia, epäpsykologisia ja brutaaleja. Sarkarin sanoin: “… dialektinen materialismi, materialistinen historiakäsitys, valtion pois kuihtuminen, proletariaatin diktatuuri, luokaton yhteiskunta, jne. ovat virheellisiä oletuksia, joiden toteuttaminen on mahdotonta. Siksi vallankumouksen jälkeisessä vaiheessa jokaisessa kommunistisessa maassa on ollut levottomuuksia ja sortoa. Maailmassa ei ole yhtäkään maata, joka olisi perustettu Marxismin ihanteiden mukaan.” (Ks. http://proutglobe.org/2011/05/nuclear-revolution/) Kommunismin vallitessa työläiset tuntevat itsensä vieraantuneiksi, koska heillä ei ole todellista valtaa työpaikallaan (kuten ei ole kapitalistisissa työpaikoissakaan). Sen lisäksi, toisin kuin kapitalismissa, heille ei ole juurikaan tarjolla mitään kannusteita työskennellä ahkerasti ja huolellisesti. Tämän – ja valtion keskusjohtoisen toimimattoman suunnitelmatalouden – vuoksi kommunistisissa maissa oli aina pulaa kunnollisista tavaroista. Nykyään kommunismi on onneksi enää olemassa vain nimellisesti parissa maassa.

 

Näkemys uudenlaisesta yhteiskunnasta

 

Kapitalismin aiheuttaman rikkauden kasaantumisen ja sitä seuraavan eriarvoistumisen poistamiseksi on toimittava asettamalla tuloille ja varallisuudelle katto. Lisäksi kaikille olisi taattava jatkuvasti kasvava minimitoimeentulo, jotta taloudellinen eriarvoisuus vähenisi progressiivisesti. Toimeentulo kaikille olisi mahdollista kun mm. suuryritykset muutettaisiin työntekijöiden omistamiksi osuuskunniksi, vähennettäisiin työaikoja, verotus siirrettäisiin alkutuotantoon ja poistettaisiin sitten tuloverot tarpeettomina. Kapitalismi toimii vain pienessä mittakaavassa: mikroyritykset kuten kampaamot, kahvilat, autokorjaamot, pienet kaupat, jne., jotka työllistävät alle 10 henkilöä, voisivat jatkaa kuten tähän asti.

 

Karl Marx oli oikeassa vallankumouksen tarpeellisuudesta kapitalismista eroon pääsemiseksi, mutta muuten hänen ideansa uudenlaisesta yhteiskunnasta eivät olleet päteviä. Orjuuttavien kolhoosien tai sovhoosien sijaan tarvitsemme osuuskuntia, jotka työntekijät omistavat yhdessä, ja joissa on myös heidän yhdessä sopimansa kohtuullinen ja houkutteleva kannustinjärjestelmä.

 

Osuuskuntien ja pienten yksityisyritysten lisäksi on yhteiskunnassa tuotantoa ja palveluita, jotka on mm. tehokkuuden ja monimutkaisen rakenteen vuoksi parempi antaa valtion tai paikallishallinnon hoidettavaksi, esim. rautatiet ja muu joukkoliikenne, energian tuotanto ja jätehuolto sekä tietenkin terveydenhoito ja koulutus.

 

Emme tarvitse kuristavia dogmeja tai jäykkiä ideologioita. Kapitalismissa ja kommunismissa on silti myös hyviä puolia. Niitä hyviä ideoita harmonisesti yhdistelemällä sekä kehittämällä uusia järkiperäisiä innovaatioita voidaan muodostaa toimiva talousjärjestelmä, joka on johdonmukainen ja reilu kaikille. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa toiminut sekatalous tai puitetalous ei ole tällainen ollut, vaan nyt tarvitaan täysin uudenlainen kestävän tulevaisuuden yhteiskunta, joka on edistyksellinen ja monenlaisiin huomisen haasteisiin sulavasti mukautuva.

]]>
2 http://markomahadevaojala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231444-harvainvallasta-yhteison-hyvinvointiin#comments Adam Smith Kapitalismi Karl Marx Kommunismi Prout Mon, 13 Feb 2017 21:31:57 +0000 Marko Ojala http://markomahadevaojala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231444-harvainvallasta-yhteison-hyvinvointiin
Paratiisi tehdään tyhjäksi ja mustaksi http://kaibackman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231093-paratiisi-tehdaan-tyhjaksi-ja-mustaksi <p>Talouden osalta sopii tavoitella vahvasti säädeltyä markkinataloutta. Tämä toive näyttää olevan utopiaa, sillä kapitalismi tarvitsee elääkseen ja voidakseen hyvin koko ajan uusia markkina-alueita. Se ei ole mahdollista rajallisessa fyysisessä tilassa. Siksi suursota on kamppailussa viimeisistä luonnonvaroista mahdollinen suurvaltojen välillä, sillä ilman yhdentymistä yksittäiset valtiot ajavat vain omaa etuaan väkivallan keinoin.</p><p>Valta joutuu tukeutumaan vailla pääomaa oleviin nokkeliin ihmisiin, sillä ilman heitä se joutuisi suosimaan armeijaa ja poliisia. Aivan kuin mukamas olisi olemassa jokin aidattu alue, jonka portin yläpuolella on oikeaoppisia luonnonlakeja kuten armo, pelastus, harhaoppi, kapitalismi. Se tarkoittaa pysyvää ihmisten välistä valtataistelua aidatun alueen hallinnasta. Valtioilla on vähemmän valtaa kuin maailmanlaajuisia markkinoita hallussaan pitävillä suurkapitalisteilla, siksi kansallinen valtio on sen rinnalla pelkkä territorio.</p><p>Sitten ihmisiä hirtetään, vaikka heidät juuri äsken luvattiin päästää vankikopeistaan. Siellä ruhjotaan ruumiita ja tehdään paaleja niiden suolista, sillä iskusanat ja ennakkoluulot ovat takertuneet sairaalloisiin poliittisiin auktoriteetteihin, joiden ruumiissa viha ja kauna saavat epäsymmetriset rujot ääriviivansa. Kapitalismi etenee juuri siten, että raha ja muu pääoma kasautuu pienelle piirille.</p><p>Globalisaatio on kapitalistisen talousjärjestelmän luomus, siten protektionismi vain johtaa autoritaaristen politiikkojen käden kautta kauppasotaan, joka on historiassa usein lisännyt varsinaisen sodan vaaraa keskeisten sivilisaatioiden välillä. Alkeishiukkasten hallitsemassa maailmassa kaikki katoaa, eikä yksikään olemassa oleva pelastu olemassaolon rakenteiden väkivaltaiselta hajoamiselta. Siksi kapitalismia ei kaada mikään inhimillinen voima, vaan se tulee kaatumaan juuri olemassa olevan maiseman asettamiin rajoihin. Se romahtaa itsestään uusien markkina-alueiden puutteeseen, kun paratiisi on mustattu ja tehty tyhjäksi.<br /><br />On kyettävä ymmärtämään kaikenlaiset sodat järjettömiksi. On pystyttävä ajatuksen vilpittömyyteen sekä opittava katsomaan rajattomaan avaruuteen ilman pelon tunteita. Yksittäiset valtiot eivät pysty ratkaisemaan globaaleja ongelmia, siksi on perin juurin surullista, että maailmaa johtavat autoritaariset miehet. On todellakin syytä toivoa Euroopan syvempää yhdentymistä ainakin kulttuurin ja politiikan osalta.</p><p><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Talouden osalta sopii tavoitella vahvasti säädeltyä markkinataloutta. Tämä toive näyttää olevan utopiaa, sillä kapitalismi tarvitsee elääkseen ja voidakseen hyvin koko ajan uusia markkina-alueita. Se ei ole mahdollista rajallisessa fyysisessä tilassa. Siksi suursota on kamppailussa viimeisistä luonnonvaroista mahdollinen suurvaltojen välillä, sillä ilman yhdentymistä yksittäiset valtiot ajavat vain omaa etuaan väkivallan keinoin.

Valta joutuu tukeutumaan vailla pääomaa oleviin nokkeliin ihmisiin, sillä ilman heitä se joutuisi suosimaan armeijaa ja poliisia. Aivan kuin mukamas olisi olemassa jokin aidattu alue, jonka portin yläpuolella on oikeaoppisia luonnonlakeja kuten armo, pelastus, harhaoppi, kapitalismi. Se tarkoittaa pysyvää ihmisten välistä valtataistelua aidatun alueen hallinnasta. Valtioilla on vähemmän valtaa kuin maailmanlaajuisia markkinoita hallussaan pitävillä suurkapitalisteilla, siksi kansallinen valtio on sen rinnalla pelkkä territorio.

Sitten ihmisiä hirtetään, vaikka heidät juuri äsken luvattiin päästää vankikopeistaan. Siellä ruhjotaan ruumiita ja tehdään paaleja niiden suolista, sillä iskusanat ja ennakkoluulot ovat takertuneet sairaalloisiin poliittisiin auktoriteetteihin, joiden ruumiissa viha ja kauna saavat epäsymmetriset rujot ääriviivansa. Kapitalismi etenee juuri siten, että raha ja muu pääoma kasautuu pienelle piirille.

Globalisaatio on kapitalistisen talousjärjestelmän luomus, siten protektionismi vain johtaa autoritaaristen politiikkojen käden kautta kauppasotaan, joka on historiassa usein lisännyt varsinaisen sodan vaaraa keskeisten sivilisaatioiden välillä. Alkeishiukkasten hallitsemassa maailmassa kaikki katoaa, eikä yksikään olemassa oleva pelastu olemassaolon rakenteiden väkivaltaiselta hajoamiselta. Siksi kapitalismia ei kaada mikään inhimillinen voima, vaan se tulee kaatumaan juuri olemassa olevan maiseman asettamiin rajoihin. Se romahtaa itsestään uusien markkina-alueiden puutteeseen, kun paratiisi on mustattu ja tehty tyhjäksi.

On kyettävä ymmärtämään kaikenlaiset sodat järjettömiksi. On pystyttävä ajatuksen vilpittömyyteen sekä opittava katsomaan rajattomaan avaruuteen ilman pelon tunteita. Yksittäiset valtiot eivät pysty ratkaisemaan globaaleja ongelmia, siksi on perin juurin surullista, että maailmaa johtavat autoritaariset miehet. On todellakin syytä toivoa Euroopan syvempää yhdentymistä ainakin kulttuurin ja politiikan osalta.


 

]]>
0 http://kaibackman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231093-paratiisi-tehdaan-tyhjaksi-ja-mustaksi#comments Euroopan integraatio Kapitalismi Protektionismi Sodanuhka Talouden globalisaatio Wed, 08 Feb 2017 13:03:03 +0000 Kai Backman http://kaibackman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231093-paratiisi-tehdaan-tyhjaksi-ja-mustaksi
Federalismi ja kapitalismi http://jussimarttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230381-federalismi-ja-kapitalismi <p>Ei voi kuin ihmetellä eri ihmistyyppejä ja heidän kannanottojaan. Osa ihmisistä ajattelee, että kaikkia pakolaisia pitää auttaa, koska ihmisarvoa ei voi mitata rahassa ja saadaan lisää työvoimaa. He eivät usko tilastoihin jotka kertovat ulkomaalaisten raiskaustilastoista jossa maahantunkeutujat ovat täysin omassa kastissaan, työllisyysasteesta puhumattakaan. He ajattelevat niin kutsutussa isossa mittakaavassa joka perustuu vahvaan keskushallintoon aivan kuten aikanaan Neuvostoliitossa. Heille muut ovat oman kansan edellä ja vaikuttaa myös siltä, että heille on myös tärkeää antaa päätäntävalta muualle kuin Suomalaisille. Federalismi ja kapitalismi on heille uskontoa suurempi asia jota parempaa ei ole olemassakaan. Heidän tavoitteena on yksi liittovaltio jossa kaikki asuvat ja kuluttavat perustuen jatkuvaan kasvuun. Jokaisen ajattelemaan kykenevän henkilön tulisi ymmärtää mihin tällainen kehitys johtaa. Maapallon resurssit eivät tule riittämään, tulee etnisiä asuinalueita ja kansat sekoittuvat. Edellä mainutta kehitystä en tue vaan vastustan. Kohtele muita kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan pätee tähän hyvin. Aikanaan aasiassa maaseudulla olleena mietin kuka tai ketkä eivät kuulu joukkoon, katsoin peiliin ja lähdin pois.<br />Liittovaltioistumisen myötä Valtioiden välillä oleva kilpaileminen loppuu jolloin myös teknologinen kehittyminen tyrehtyy, kun juuri valtioiden terve kilpailu tukee uusia innovaatioita. Nyt kuitenkin on muutoksen tuulet ilmassa, kun Britannia äänesti itsensä ulos EU:sta sekä Donald Trump valittiin USA:n presidentiksi. Iso D ottikin jo yhteyttä Putiniin, keskustellakseen yhteistyöstä Isiksen musertamiseksi. Valitettavasti uusia Isiksiä syntyy jatkuvasti niin kauan kuin Islamiin ei saada uskonpuhdistusta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ei voi kuin ihmetellä eri ihmistyyppejä ja heidän kannanottojaan. Osa ihmisistä ajattelee, että kaikkia pakolaisia pitää auttaa, koska ihmisarvoa ei voi mitata rahassa ja saadaan lisää työvoimaa. He eivät usko tilastoihin jotka kertovat ulkomaalaisten raiskaustilastoista jossa maahantunkeutujat ovat täysin omassa kastissaan, työllisyysasteesta puhumattakaan. He ajattelevat niin kutsutussa isossa mittakaavassa joka perustuu vahvaan keskushallintoon aivan kuten aikanaan Neuvostoliitossa. Heille muut ovat oman kansan edellä ja vaikuttaa myös siltä, että heille on myös tärkeää antaa päätäntävalta muualle kuin Suomalaisille. Federalismi ja kapitalismi on heille uskontoa suurempi asia jota parempaa ei ole olemassakaan. Heidän tavoitteena on yksi liittovaltio jossa kaikki asuvat ja kuluttavat perustuen jatkuvaan kasvuun. Jokaisen ajattelemaan kykenevän henkilön tulisi ymmärtää mihin tällainen kehitys johtaa. Maapallon resurssit eivät tule riittämään, tulee etnisiä asuinalueita ja kansat sekoittuvat. Edellä mainutta kehitystä en tue vaan vastustan. Kohtele muita kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan pätee tähän hyvin. Aikanaan aasiassa maaseudulla olleena mietin kuka tai ketkä eivät kuulu joukkoon, katsoin peiliin ja lähdin pois.
Liittovaltioistumisen myötä Valtioiden välillä oleva kilpaileminen loppuu jolloin myös teknologinen kehittyminen tyrehtyy, kun juuri valtioiden terve kilpailu tukee uusia innovaatioita. Nyt kuitenkin on muutoksen tuulet ilmassa, kun Britannia äänesti itsensä ulos EU:sta sekä Donald Trump valittiin USA:n presidentiksi. Iso D ottikin jo yhteyttä Putiniin, keskustellakseen yhteistyöstä Isiksen musertamiseksi. Valitettavasti uusia Isiksiä syntyy jatkuvasti niin kauan kuin Islamiin ei saada uskonpuhdistusta.

]]>
0 http://jussimarttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230381-federalismi-ja-kapitalismi#comments Donald Trump USA:n presidentti Federalismi Globaali maailma Kapitalismi Vladimir Putin Sun, 29 Jan 2017 11:13:39 +0000 Jussi Marttinen http://jussimarttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230381-federalismi-ja-kapitalismi
Kapitalismista Keputalismiin http://pekkaelonheimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230276-kapitalismista-keputalismiin <p>Noin viikon uutiset kertoi eilen, että on syntynyt uusi talousjärjestelmä,&nbsp;<strong>Keputalismi.</strong></p> <p><strong>Keputalismi&nbsp;</strong>tarkoittaa, että ensin rakennetaan julkisilla verovaroilla valtiolle tai kunnalle omaisuus. Ja sitten se myydään alihintaan kepulaisille kavereille &quot;liiketoiminta-alustaksi&quot;.</p> <p>Valtion puolella tyypillinen Keputalistinen hanke oli Anne Bernerin juuri kaatunut suunnitelma yhtiöittää tiet ja rautatiet ja alkaa periä käyttömaksuja veronmaksajien jo kertaalleen maksamista teistä. Jotta uudesta yhtiöstä olisi saatu mitenkään kannattava, olisi tiet ja rautatiet pitänyt siirtää uuteen yhtiöön reiluun alihintaan. Ja silti periä käyttäjiltä nykyisiä veroja suurempia käyttömaksuja.</p> <p>Muita suuria&nbsp;<strong>Keputalistisia</strong>&nbsp;hankkeita ovat Fennovoima ja Talvivaara. Molemmat ovat taloudellisesti kannattamattomia ja ympäristölleen vaarallisia. Silti niihin pumpataan veronmaksajien sekä kunnallisten ja valtion yhtiöiden rahaa. Talvivaaraan on mennyt jo miljardi, Fennovoimaan mennee 7 miljardia, jos se rakennetaan. Kummastakaan ei saada millään taloudellisesti kannatttavaa. Mutta kun ne sijaitsevat Kepun vahvimmalla kannatusalueella, niitä tuetaan, vaikka se käy kalliiksi.</p> <p>Tyypillinen jo toteutunut keputalistinen hanke oli valtakunnallisen TV-lähetysverkon myynti pääomasijoittajalle. Kustannukset ovat sen jälkeen nousseet reilusti. Toinen vastaava oli Espoon, Fortumin ja muiden toimijoiden sähkönsiirtoverkkojen myynti Carunalle. Siinäkin hinnat nousivat.</p> <p>Molemmissa näissä on kyseessä niin sanottu&nbsp;<strong>luonnollinen monopoli.&nbsp;</strong>Myös tiet ja radat ovat luonnollinen monopoli. Luonnollisten monopolien myyminen yksityisille on erityisen vaarallista, koska ei synny kilpailua, joka pitäisi hinnat kurissa. Vaikka kuinka valvottaisiin, ostaja lopulta löytää keinot hinata hintoja ylöspäin.</p> <p>Keputalismin sukulaisilmiö on erityisesti SOTE-uudistuksessa esiin tuleva&nbsp;<strong>Kokkartalismi.&nbsp;</strong>Siinä otetaan yhteiskunnan vuosittaiset miljardien terveydenhoitorahat. Ja annetaan ne kokoomusjohtoisille yksityisille terveysfirmoille voitontavoittelun välineiksi. Logiikka on sama kuin Keputalismissa: Otetaan suuret julkiset rahavirrat ja ohjataan ne yksityisiin yhtiöihin &quot;kilpailun ja tehokkuuden aikaansaamiseksi&quot;.</p> <p>Vaikeus on siinä, että missään terveydenhuollon yksityistäminen ei ole alentanut kustannuksia ja lisännyt tehokkuutta. Näin ei ole käynyt edes Ruotsissa, jossa homman luulisi toimivan, jos jossakin. Ruotsissa kävi päinvastoin. Kustannukset nousivat ja nyt sielläkin harkitaan ainakin osittaista paluuta vanhaan.</p> <p>Selkein ja kuuluisin esimerkki pääasiassa yksityisestä terveydenhuollosta on USA. Siellä on myös länsimaiden korkeimmat terveydenhoitokulut. Yli 2-kertaiset esimerkiksi Suomeen ja Isoon Britanniaan verrattuna. Maailman parasta terveydenhuoltoa sillä ei kuitenkaan ole saatu aikaan. Päinvastoin. Kanadassa ja useimmissa vanhoissa EU-maissa väestö on terveempää ja paremmin hoidettua kuin USAssa. Lapsikuolleisuus on pienempi, rokotusten kattavuus suurempi jne.</p> <p>Vähäväkisessä Suomessa terveydenhuoltokin on niin sanottu luonnollinen monopoli. Maalaiskuntiin tai pieniin kaupunkeihin ei synny rinnakkaisia terveyskeskuksia ja sairaaloita kilpailemaan keskenään. Ei, vaikka kuinka kilpailutettaisiin. Asiakkaalle ei synny aitoja vaihtoehtoja kuin enintään 10 suurimmassa kaupungissa. Eikä niissäkään välttämättä, koska sairaaloiden ja terveyskeskusten rakentaminen vaatii kymmeniä tai satoja miljoonia &euro;. Ja ne kulut pitäisi jotenkin pystyä laskuttamaan potilailta tai yhteiskunnalta.</p> <p>Yleensäkään luonnollisia monopoleja ei pidä yksityistää, koska silloin altistutaan monopolihinnoittelulle. Terveydenhuollossa tämä yhteys on erityisen voimakas, koska siinä asiakas eli potilas maksaa vain murto-osan kustannuksista. Aito kilpailutilanne edellyttää, että asiakas itse maksaa koko laskun. Kun joku muu maksaa suurimman osan, hintakilpailu ei toimi. Potilaan kannattaa vaatia kalliitakin hoitoja, jos niistä on pienikin apu, vaikka hän ei itse suostuisi niistä maksamaan.</p> <p>Sosiaalipuolella tilanne on vielä hullumpi. Yleensä koko laskun maksaa yhteiskunta. Yhteiskunta myös määrää usein eurolleen etuuksien tason. Kilpailla voi enintään sillä, kenen palvelu on helpoiten ja nopeimmin saavutettavissa. Palvelun parantamistarvetta sosiaalipuolellakin todella on, mutta kilpailuttaminen ei sitä auta.&nbsp;</p> <p>Siksi pitäisikin luopua&nbsp;<strong>Kokkartalistisesta</strong>&nbsp;hankkeesta kilpailuttaa SOTE-palvelut ja miettiä koko kuvio uudestaan.</p> <p>Vähimmällä byrokratialla päästäisiin, jos valtio ottaisi koko terveydenhuollon hoitaakseen. Näin on tehty muun muassa Eestissä. Ja systeemi toimii hyvin. Tämä tarkoittaisi, että nykyiset kuntien ja kuntainliittojen työntekijät siirtyisivät valtion leipiin. Ja palvelut pääosin pysyisivät nykyisillä paikoillaan. Nykyiset rakennukset valtio joko vuokraisi tai ostaisi kunnilta. Ja uudet tulisivat valtion omistukseen.</p> <p>Näin vältyttäisiin tuplabyrokratialta, joka syntyy, jos maakunnat järjestävät ja valtio valvoo. Suomen kokoisessa maassa riittää 1 vahva keskusorganisaatio, jossa on riittävä asiantuntemus. Tätä riittävää asiantuntemusta ei meillä millään löydy kaikkiin 18 maakuntaan. Ja asiantuntemattomien johtajien tekemä kilpailutus voi mennä &quot;hiukan pieleen&quot;, niin kuin Yrjö sanoisi. Keputalismia ja Kokkartalismia tällainen näennäinen kilpailutus toki edistäisi. Vain valtio on riittävän vahva neuvottelukumppani suurille terveyskonserneille.</p> <p>Jos vastuu terveydenhuollosta keskitetään valtiolle, suurin säästö syntyy hallinto- ja IT-kuluissa. Hallintokulujen säästöistä en pysty antamaan rahallista arviota. Puhutaan kuitenkin sadoista miljoonista vuositasolla verrattuna nykyixseen hallintohimmelisekasotkuun.</p> <p>IT-säästöt tiedän tarkemmin, koska olin luomassa Eestin terveydenhuollon tietojärjestelmää vuosina 1987-1992. &nbsp;Eestissä tehtiin 1 valtakunnallinen terveydenhuollon tietojärjestelmä, jota kaikki - myös yksityiset toimijat - kayttävät. Näin vältytään meillä yleiseltä tilanteelta, että tieto ei kulje automaattisesti tai ollenkaan yksiköstä toiseen. Ja paljolta turhalta työltä.</p> <p>Toisin kuin meillä, Eestissä käytettiin avointa lähekoodia. Itse työ tehtiin valtion työnä. Ja ohjelmisto jäi valtion omistukseen. Me tekijät saimme ihan hyvän korvauksen työstämme, mutta emme pääse perimään lisenssimaksuja. Valtio puolestaan jakaa ohjelmiston ilmaiseksi kaikille käyttäjille - sekä julkisille että yksityisille. Näin kenenekään ei kannata rakentaa kilpailevaa järjestelmää. &nbsp;Kustannukset jäävät pieniksi, koska ohjelmointityö maksaa, mutta ohjelmistojen jakaminen on lähes ilmaista.</p> <p>Käytettävyyden kannalta suurin ero syntyy siitä, että Eestin ohjelmisto tehtiin tiiviissä yhteistyössä käyttäjien kanssa. Projektia johti &frac12;-päiväinen ylilääkäri. Mukana oli lisäksi 2 muuta lääkäriä ja 2-3 hoitajaa. IT-asiantuntemusta edustivat oma DATAPEKKKA Oyni ja pieni, mutta asiantunteva eestiläisfirma. Työskentelimme kaikki isossa omakotitalossa Tallinnassa. Kun IT-puoli sai jonkin osan testausvalmiiksi, se vietiin talon toiseen päähän käyttäjien testattavaksi. Usein kommentit käytettävyydestä tulivat jo 1-2 päivässä. Niiden perusteella tehjtiin korjauksia ja parannuksia. Näin jatkettiin, kunnes käyttäjät olivat tyytyväisiä.</p> <p>Näillä yksinkertaisilla konsteilla tehtiin pienellä budjetilla ohjelmisto, joka on käytettävyydeltään parempi ja nopeampi kuin useimmat Suomessa käytettävät ohjelmistot. Eestin ohjelmiston viimeinen iso valtakunnallinen päivitys maksoi 11 milj &euro;. Vastaava päivitys kaikille Suomen ohjelmistoille maksaisi 2-3 miljardia &euro;. Jos iso päivitys pitää tehdä noin kerran 10 vuodessa, Eestin systeemi säästää suomalaiseen verrattuna pelkissä tietotekniikkakuluissa 200-300 milj &euro; vuodessa. Lisäksi Eestissä tehdään vähemmän päällekkäistyötä kuin meillä. &nbsp;</p> <p>Eräänlaista K<strong>eputalismia tai Kokkartalismia&nbsp;</strong>on sekin, että meillä eri toimijat tekevät omat tietohallinto-ohjelmansa ja maksavat niistä itsensä kipeiksi. Vaikka aivan hyvin meilläkin valtio voisi tehdä 1 hyvän terveydenhuollon tietojärjestelmän ja jakaa sen ilmaiseksi käyttäjille. Sama voitaisiin tehdä Sosiaaliasioissa, taloushallinnossa, koululutuksessa jne.</p> <p>Kalle Isokallio arvioi, että jos näin meneteltäisiin kaikkialla valtionhallinnossa, julkiselta vallalta säästyisi noin miljardi &euro; vuodessa pelkästään IT-kuluina. Päälle työn säästö, kun tiedot siirtyisivät kaikkialle sähköisesti ja kunnasta toiseen muuttava työntekijä ei joutuisi opettelemaan uutta järjestelmää lähes joka kerta.</p> <p>Keputalismi tai Kokkartalismi ei ole ainoastaan valtakunnan politiikan ilmiö. Aika usein kuntien kiinteistöjä myydään yksityisille pilkkahintaan, jopa ilman tarjouskilpailua. Tai kuntien urakoita ja palveluntuotantoa annetaan kaverin firman hoidettavaksi perusteellisemmin kilpailuttamatta. Eikä tämä kaverien suosiminen rajoitu vain Kepulaisiin ja Kokoomuslaisiin kuntapäättäjiin. Kyllä sen osaavat muutkin.</p> <p>Mutta<strong>&nbsp;Perskeko on kehittänyt nämä ilmiöt huippuunsa. Keputalismin oppien mukaisesti </strong>nyt yritetään yksityistää paljon sellaistakin, mitä ei koskaan pitäisi yksityistää.</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Noin viikon uutiset kertoi eilen, että on syntynyt uusi talousjärjestelmä, Keputalismi.

Keputalismi tarkoittaa, että ensin rakennetaan julkisilla verovaroilla valtiolle tai kunnalle omaisuus. Ja sitten se myydään alihintaan kepulaisille kavereille "liiketoiminta-alustaksi".

Valtion puolella tyypillinen Keputalistinen hanke oli Anne Bernerin juuri kaatunut suunnitelma yhtiöittää tiet ja rautatiet ja alkaa periä käyttömaksuja veronmaksajien jo kertaalleen maksamista teistä. Jotta uudesta yhtiöstä olisi saatu mitenkään kannattava, olisi tiet ja rautatiet pitänyt siirtää uuteen yhtiöön reiluun alihintaan. Ja silti periä käyttäjiltä nykyisiä veroja suurempia käyttömaksuja.

Muita suuria Keputalistisia hankkeita ovat Fennovoima ja Talvivaara. Molemmat ovat taloudellisesti kannattamattomia ja ympäristölleen vaarallisia. Silti niihin pumpataan veronmaksajien sekä kunnallisten ja valtion yhtiöiden rahaa. Talvivaaraan on mennyt jo miljardi, Fennovoimaan mennee 7 miljardia, jos se rakennetaan. Kummastakaan ei saada millään taloudellisesti kannatttavaa. Mutta kun ne sijaitsevat Kepun vahvimmalla kannatusalueella, niitä tuetaan, vaikka se käy kalliiksi.

Tyypillinen jo toteutunut keputalistinen hanke oli valtakunnallisen TV-lähetysverkon myynti pääomasijoittajalle. Kustannukset ovat sen jälkeen nousseet reilusti. Toinen vastaava oli Espoon, Fortumin ja muiden toimijoiden sähkönsiirtoverkkojen myynti Carunalle. Siinäkin hinnat nousivat.

Molemmissa näissä on kyseessä niin sanottu luonnollinen monopoli. Myös tiet ja radat ovat luonnollinen monopoli. Luonnollisten monopolien myyminen yksityisille on erityisen vaarallista, koska ei synny kilpailua, joka pitäisi hinnat kurissa. Vaikka kuinka valvottaisiin, ostaja lopulta löytää keinot hinata hintoja ylöspäin.

Keputalismin sukulaisilmiö on erityisesti SOTE-uudistuksessa esiin tuleva Kokkartalismi. Siinä otetaan yhteiskunnan vuosittaiset miljardien terveydenhoitorahat. Ja annetaan ne kokoomusjohtoisille yksityisille terveysfirmoille voitontavoittelun välineiksi. Logiikka on sama kuin Keputalismissa: Otetaan suuret julkiset rahavirrat ja ohjataan ne yksityisiin yhtiöihin "kilpailun ja tehokkuuden aikaansaamiseksi".

Vaikeus on siinä, että missään terveydenhuollon yksityistäminen ei ole alentanut kustannuksia ja lisännyt tehokkuutta. Näin ei ole käynyt edes Ruotsissa, jossa homman luulisi toimivan, jos jossakin. Ruotsissa kävi päinvastoin. Kustannukset nousivat ja nyt sielläkin harkitaan ainakin osittaista paluuta vanhaan.

Selkein ja kuuluisin esimerkki pääasiassa yksityisestä terveydenhuollosta on USA. Siellä on myös länsimaiden korkeimmat terveydenhoitokulut. Yli 2-kertaiset esimerkiksi Suomeen ja Isoon Britanniaan verrattuna. Maailman parasta terveydenhuoltoa sillä ei kuitenkaan ole saatu aikaan. Päinvastoin. Kanadassa ja useimmissa vanhoissa EU-maissa väestö on terveempää ja paremmin hoidettua kuin USAssa. Lapsikuolleisuus on pienempi, rokotusten kattavuus suurempi jne.

Vähäväkisessä Suomessa terveydenhuoltokin on niin sanottu luonnollinen monopoli. Maalaiskuntiin tai pieniin kaupunkeihin ei synny rinnakkaisia terveyskeskuksia ja sairaaloita kilpailemaan keskenään. Ei, vaikka kuinka kilpailutettaisiin. Asiakkaalle ei synny aitoja vaihtoehtoja kuin enintään 10 suurimmassa kaupungissa. Eikä niissäkään välttämättä, koska sairaaloiden ja terveyskeskusten rakentaminen vaatii kymmeniä tai satoja miljoonia €. Ja ne kulut pitäisi jotenkin pystyä laskuttamaan potilailta tai yhteiskunnalta.

Yleensäkään luonnollisia monopoleja ei pidä yksityistää, koska silloin altistutaan monopolihinnoittelulle. Terveydenhuollossa tämä yhteys on erityisen voimakas, koska siinä asiakas eli potilas maksaa vain murto-osan kustannuksista. Aito kilpailutilanne edellyttää, että asiakas itse maksaa koko laskun. Kun joku muu maksaa suurimman osan, hintakilpailu ei toimi. Potilaan kannattaa vaatia kalliitakin hoitoja, jos niistä on pienikin apu, vaikka hän ei itse suostuisi niistä maksamaan.

Sosiaalipuolella tilanne on vielä hullumpi. Yleensä koko laskun maksaa yhteiskunta. Yhteiskunta myös määrää usein eurolleen etuuksien tason. Kilpailla voi enintään sillä, kenen palvelu on helpoiten ja nopeimmin saavutettavissa. Palvelun parantamistarvetta sosiaalipuolellakin todella on, mutta kilpailuttaminen ei sitä auta. 

Siksi pitäisikin luopua Kokkartalistisesta hankkeesta kilpailuttaa SOTE-palvelut ja miettiä koko kuvio uudestaan.

Vähimmällä byrokratialla päästäisiin, jos valtio ottaisi koko terveydenhuollon hoitaakseen. Näin on tehty muun muassa Eestissä. Ja systeemi toimii hyvin. Tämä tarkoittaisi, että nykyiset kuntien ja kuntainliittojen työntekijät siirtyisivät valtion leipiin. Ja palvelut pääosin pysyisivät nykyisillä paikoillaan. Nykyiset rakennukset valtio joko vuokraisi tai ostaisi kunnilta. Ja uudet tulisivat valtion omistukseen.

Näin vältyttäisiin tuplabyrokratialta, joka syntyy, jos maakunnat järjestävät ja valtio valvoo. Suomen kokoisessa maassa riittää 1 vahva keskusorganisaatio, jossa on riittävä asiantuntemus. Tätä riittävää asiantuntemusta ei meillä millään löydy kaikkiin 18 maakuntaan. Ja asiantuntemattomien johtajien tekemä kilpailutus voi mennä "hiukan pieleen", niin kuin Yrjö sanoisi. Keputalismia ja Kokkartalismia tällainen näennäinen kilpailutus toki edistäisi. Vain valtio on riittävän vahva neuvottelukumppani suurille terveyskonserneille.

Jos vastuu terveydenhuollosta keskitetään valtiolle, suurin säästö syntyy hallinto- ja IT-kuluissa. Hallintokulujen säästöistä en pysty antamaan rahallista arviota. Puhutaan kuitenkin sadoista miljoonista vuositasolla verrattuna nykyixseen hallintohimmelisekasotkuun.

IT-säästöt tiedän tarkemmin, koska olin luomassa Eestin terveydenhuollon tietojärjestelmää vuosina 1987-1992.  Eestissä tehtiin 1 valtakunnallinen terveydenhuollon tietojärjestelmä, jota kaikki - myös yksityiset toimijat - kayttävät. Näin vältytään meillä yleiseltä tilanteelta, että tieto ei kulje automaattisesti tai ollenkaan yksiköstä toiseen. Ja paljolta turhalta työltä.

Toisin kuin meillä, Eestissä käytettiin avointa lähekoodia. Itse työ tehtiin valtion työnä. Ja ohjelmisto jäi valtion omistukseen. Me tekijät saimme ihan hyvän korvauksen työstämme, mutta emme pääse perimään lisenssimaksuja. Valtio puolestaan jakaa ohjelmiston ilmaiseksi kaikille käyttäjille - sekä julkisille että yksityisille. Näin kenenekään ei kannata rakentaa kilpailevaa järjestelmää.  Kustannukset jäävät pieniksi, koska ohjelmointityö maksaa, mutta ohjelmistojen jakaminen on lähes ilmaista.

Käytettävyyden kannalta suurin ero syntyy siitä, että Eestin ohjelmisto tehtiin tiiviissä yhteistyössä käyttäjien kanssa. Projektia johti ½-päiväinen ylilääkäri. Mukana oli lisäksi 2 muuta lääkäriä ja 2-3 hoitajaa. IT-asiantuntemusta edustivat oma DATAPEKKKA Oyni ja pieni, mutta asiantunteva eestiläisfirma. Työskentelimme kaikki isossa omakotitalossa Tallinnassa. Kun IT-puoli sai jonkin osan testausvalmiiksi, se vietiin talon toiseen päähän käyttäjien testattavaksi. Usein kommentit käytettävyydestä tulivat jo 1-2 päivässä. Niiden perusteella tehjtiin korjauksia ja parannuksia. Näin jatkettiin, kunnes käyttäjät olivat tyytyväisiä.

Näillä yksinkertaisilla konsteilla tehtiin pienellä budjetilla ohjelmisto, joka on käytettävyydeltään parempi ja nopeampi kuin useimmat Suomessa käytettävät ohjelmistot. Eestin ohjelmiston viimeinen iso valtakunnallinen päivitys maksoi 11 milj €. Vastaava päivitys kaikille Suomen ohjelmistoille maksaisi 2-3 miljardia €. Jos iso päivitys pitää tehdä noin kerran 10 vuodessa, Eestin systeemi säästää suomalaiseen verrattuna pelkissä tietotekniikkakuluissa 200-300 milj € vuodessa. Lisäksi Eestissä tehdään vähemmän päällekkäistyötä kuin meillä.  

Eräänlaista Keputalismia tai Kokkartalismia on sekin, että meillä eri toimijat tekevät omat tietohallinto-ohjelmansa ja maksavat niistä itsensä kipeiksi. Vaikka aivan hyvin meilläkin valtio voisi tehdä 1 hyvän terveydenhuollon tietojärjestelmän ja jakaa sen ilmaiseksi käyttäjille. Sama voitaisiin tehdä Sosiaaliasioissa, taloushallinnossa, koululutuksessa jne.

Kalle Isokallio arvioi, että jos näin meneteltäisiin kaikkialla valtionhallinnossa, julkiselta vallalta säästyisi noin miljardi € vuodessa pelkästään IT-kuluina. Päälle työn säästö, kun tiedot siirtyisivät kaikkialle sähköisesti ja kunnasta toiseen muuttava työntekijä ei joutuisi opettelemaan uutta järjestelmää lähes joka kerta.

Keputalismi tai Kokkartalismi ei ole ainoastaan valtakunnan politiikan ilmiö. Aika usein kuntien kiinteistöjä myydään yksityisille pilkkahintaan, jopa ilman tarjouskilpailua. Tai kuntien urakoita ja palveluntuotantoa annetaan kaverin firman hoidettavaksi perusteellisemmin kilpailuttamatta. Eikä tämä kaverien suosiminen rajoitu vain Kepulaisiin ja Kokoomuslaisiin kuntapäättäjiin. Kyllä sen osaavat muutkin.

Mutta Perskeko on kehittänyt nämä ilmiöt huippuunsa. Keputalismin oppien mukaisesti nyt yritetään yksityistää paljon sellaistakin, mitä ei koskaan pitäisi yksityistää.

 

]]>
7 http://pekkaelonheimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230276-kapitalismista-keputalismiin#comments Kapitalismi Keskusta-puolue Luonnollinen monopoli Sote Fri, 27 Jan 2017 09:15:59 +0000 Pekka Elonheimo http://pekkaelonheimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230276-kapitalismista-keputalismiin
Talousdemokratia ja talouden hajauttaminen http://markomahadevaojala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229447-talousdemokratia-ja-talouden-hajauttaminen <p>Kaikkihan me tiedämme mitä demokratia tarkoittaa - kansanvaltaa, sitä, että meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin päätöksiin yhteiskunnassa. Valitettavasti nykyinen edustuksellinen poliittinen demokratia on käytännössä näyttänyt, että tavallisilla ihmisillä ei ole paljon sananvaltaa siihen, mitä kansanedustajat ja hallitus heidän puolestaan päättävät, puhumattakaan siitä, että heillä olisi valtaa heitä läheltä koskettavien taloudellisten päätösten tekemiseen, kuten työpaikkojensa säilymiseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Talouden dinosaurusten aika alkaa olla ohi. Kapitalismin ja kommunismin harvainvallan raskaat rakenteet eivät enää kelpaa ihmisille. &ldquo;Pieni on kaunista&rdquo;, kuten EF Schumacher kirjoitti jo yli neljäkymmentä vuotta sitten. Siksi tarvitsemme tässä ihmiskunnan kehitysvaiheessa talousdemokratiaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Talousdemokratia on järjestelmä, jossa paikalliset ihmiset hallitsevat taloudellisia päätöksiä. Millaisia muutoksia talousdemokratian toteuttaminen aiheuttaisi yhteiskunnassa? Talousdemokratia ei voi toimia ilman taloudellisen vallan hajauttamista. Tämä merkitsee, että yritysten omistajina ei ensinnäkään voi olla ulkomaalaisia, toisekseen isompaa yritystä ei voi omistaa vain yksi tai harvat yksityishenkilöt. Talousdemokratiassa ei siten voisi olla pörssiyrityksiä tai osakeyhtiöitä, joiden omistajat eivät työskentele itse yrityksessä.</p><p>&nbsp;</p><p>Tällaisen päätöksenteon päämekanismina olisi talouden rakentuminen suurimmalta osaltaan työntekijöiden omistamista yrityksistä, osuuskunnista. Tavallaan osuustoiminta on kuin talkootyötä, jossa luodaan kaikille yhteistä vaurautta. Koko talous ei voi olla pelkästään osuuskuntia, vaan pienet yksityisomisteiset yritykset ovat tietenkin mahdollisia myös talousdemokratiassa; yritysten kasvaessa niiden tulisi kuitenkin muuttua osuuskunniksi, jotta vältyttäisiin taas omaisuuden ja taloudellisen vallan kasaantumiselta.</p><p>&nbsp;</p><p>Otetaan esimerkiksi Nokian Renkaat. Jos yritys olisi työntekijöiden omistama osuuskunta, yhdenkään työntekijän ei tarvitsisi pelätä työpaikkansa menettämistä. Nykytilanteessa Nokian Renkaat Oyj:n omistajat ovat enemmistöltään ulkomaisia. Siksi heille ei ole mikään ongelma irtisanoa suomalaisia työntekijöitä yrityksen tuoton kasvattamiseksi, ja heille itselleen jaettavien osinkojen lisäämiseksi. (<a href="http://yle.fi/uutiset/3-8336672" title="http://yle.fi/uutiset/3-8336672">http://yle.fi/uutiset/3-8336672</a>) Työntekijäomisteinen osuuskunta ei koskaan tekisi päätöksiä, jotka olisivat vahingollisia paikallistaloudelle. Näin yrityksen tuottama vauraus ei karkaisi ulkomaille tai harvojen omistajien käsiin, vaan se käytettäisiin kaikkien työntekijöiden ja heidän perheidensä hyödyksi.</p><p>&nbsp;</p><p>&ldquo;Yhteiskunnan kaikinpuolinen hyvinvointi on hajautetun talouden perimmäinen tavoite. Tämä on laaja ja kattava ihanne, jonka tulee ohjata toimintaa kaikilla talousalueilla. Se tuo taloudellista vaurautta sekä varmistaa hyvät mahdollisuudet kaikkien yhteiskunnan jäsenten psyykkiseen ja henkiseen kasvuun.&rdquo; <em>Prabhat Rainjan Sarkar</em> (Proutin perustaja)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kaikkihan me tiedämme mitä demokratia tarkoittaa - kansanvaltaa, sitä, että meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin päätöksiin yhteiskunnassa. Valitettavasti nykyinen edustuksellinen poliittinen demokratia on käytännössä näyttänyt, että tavallisilla ihmisillä ei ole paljon sananvaltaa siihen, mitä kansanedustajat ja hallitus heidän puolestaan päättävät, puhumattakaan siitä, että heillä olisi valtaa heitä läheltä koskettavien taloudellisten päätösten tekemiseen, kuten työpaikkojensa säilymiseen.

 

Talouden dinosaurusten aika alkaa olla ohi. Kapitalismin ja kommunismin harvainvallan raskaat rakenteet eivät enää kelpaa ihmisille. “Pieni on kaunista”, kuten EF Schumacher kirjoitti jo yli neljäkymmentä vuotta sitten. Siksi tarvitsemme tässä ihmiskunnan kehitysvaiheessa talousdemokratiaa.

 

Talousdemokratia on järjestelmä, jossa paikalliset ihmiset hallitsevat taloudellisia päätöksiä. Millaisia muutoksia talousdemokratian toteuttaminen aiheuttaisi yhteiskunnassa? Talousdemokratia ei voi toimia ilman taloudellisen vallan hajauttamista. Tämä merkitsee, että yritysten omistajina ei ensinnäkään voi olla ulkomaalaisia, toisekseen isompaa yritystä ei voi omistaa vain yksi tai harvat yksityishenkilöt. Talousdemokratiassa ei siten voisi olla pörssiyrityksiä tai osakeyhtiöitä, joiden omistajat eivät työskentele itse yrityksessä.

 

Tällaisen päätöksenteon päämekanismina olisi talouden rakentuminen suurimmalta osaltaan työntekijöiden omistamista yrityksistä, osuuskunnista. Tavallaan osuustoiminta on kuin talkootyötä, jossa luodaan kaikille yhteistä vaurautta. Koko talous ei voi olla pelkästään osuuskuntia, vaan pienet yksityisomisteiset yritykset ovat tietenkin mahdollisia myös talousdemokratiassa; yritysten kasvaessa niiden tulisi kuitenkin muuttua osuuskunniksi, jotta vältyttäisiin taas omaisuuden ja taloudellisen vallan kasaantumiselta.

 

Otetaan esimerkiksi Nokian Renkaat. Jos yritys olisi työntekijöiden omistama osuuskunta, yhdenkään työntekijän ei tarvitsisi pelätä työpaikkansa menettämistä. Nykytilanteessa Nokian Renkaat Oyj:n omistajat ovat enemmistöltään ulkomaisia. Siksi heille ei ole mikään ongelma irtisanoa suomalaisia työntekijöitä yrityksen tuoton kasvattamiseksi, ja heille itselleen jaettavien osinkojen lisäämiseksi. (http://yle.fi/uutiset/3-8336672) Työntekijäomisteinen osuuskunta ei koskaan tekisi päätöksiä, jotka olisivat vahingollisia paikallistaloudelle. Näin yrityksen tuottama vauraus ei karkaisi ulkomaille tai harvojen omistajien käsiin, vaan se käytettäisiin kaikkien työntekijöiden ja heidän perheidensä hyödyksi.

 

“Yhteiskunnan kaikinpuolinen hyvinvointi on hajautetun talouden perimmäinen tavoite. Tämä on laaja ja kattava ihanne, jonka tulee ohjata toimintaa kaikilla talousalueilla. Se tuo taloudellista vaurautta sekä varmistaa hyvät mahdollisuudet kaikkien yhteiskunnan jäsenten psyykkiseen ja henkiseen kasvuun.” Prabhat Rainjan Sarkar (Proutin perustaja)

]]>
2 http://markomahadevaojala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229447-talousdemokratia-ja-talouden-hajauttaminen#comments Demokratia ja talous Kapitalismi Osuuskunta Talousdemokratia Työntekijäomistus Fri, 13 Jan 2017 16:51:21 +0000 Marko Ojala http://markomahadevaojala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229447-talousdemokratia-ja-talouden-hajauttaminen
Miltä elämä maistuu kapitalismissa? http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227735-milta-elama-maistuu-kapitalismissa <p>Kävin tämän viikonlopun aikana Uhtualla (eli Kalevalassa) ja tein kiinnostavan havainnon. Venäjän kommunistinen puolue oli pystyttänyt varsin näyttävän katujulisteen, jossa kysytään suoraan &quot;<em>No, miltä elämänne nyt maistuu kapitalismissa?</em>&quot; (Ну как вам живётся при капитализме?). Kysyjänä Vladimir Lenin eli Volodja-setä...</p> <p>Viime keväänä tein hieman vastaavan havainnon Kostamuksessa: <a href="http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215451-olemme-oikeassa-olemme-kykenevia">Olemme oikeassa - olemme kykeneviä!</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kävin tämän viikonlopun aikana Uhtualla (eli Kalevalassa) ja tein kiinnostavan havainnon. Venäjän kommunistinen puolue oli pystyttänyt varsin näyttävän katujulisteen, jossa kysytään suoraan "No, miltä elämänne nyt maistuu kapitalismissa?" (Ну как вам живётся при капитализме?). Kysyjänä Vladimir Lenin eli Volodja-setä...

Viime keväänä tein hieman vastaavan havainnon Kostamuksessa: Olemme oikeassa - olemme kykeneviä!

]]>
25 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227735-milta-elama-maistuu-kapitalismissa#comments Demokraattinen Venäjä Kapitalismi Kommunismi Propaganda Sun, 11 Dec 2016 18:26:04 +0000 ilmari schepel http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227735-milta-elama-maistuu-kapitalismissa
Mielensäpahoittajia putoili kuin turkin hihasta http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227729-mielensapahoittajia-putoili-kuin-turkin-hihasta <p>Osuuskaupan turkikset oli mielenkiintoinen farssi. Joulukuun kahdeksantena Sokos ilmoitti luopuvansa aidoilla turkiksilla somistettujen vaatteitten myynnistä.&nbsp;&quot;Meille on tärkeää, että valikoimissamme olevien eläinperäisten tuotteiden ja raaka-aineiden tuotannossa kunnioitetaan eläinten oikeuksia ja huolehditaan eläinten hyvinvoinnista&quot;, Sokoksen myyntijohtaja Juha Tihlman sanoi tiedotteessa.</p><p>Keskustan kansanedustajille Antti Kurviselle ja Mikko Kärnälle sen sijaan oli tärkeää muistuttaa, että yhtäkään askelta oikeaan suuntaan ei kannata ottaa, jos ei samanaikaisesti oteta toista. &quot;Sokoksen päätöstä voisi pitää jollain tavalla loogisena, mikäli samalla olisi luovuttu muovipusseihin verrattavien ja ympäristöä kuormittavien tekoturkisten myynnistä. Sen sijaan päätettiinkin ajaa kotimaista ja maailman eettisintä turkistuotantoa alas&quot;, kansanedustajat totesivat tiedotteessaan. Mutta ei se homma niin etene, kuten ei ihminenkään. Toki muovipusseistakin pitäisi luopua ja&nbsp;&nbsp;tehdä myös lidlit ja lopettaa häkkikanalamunien myyminen, mutta askel kerrallaan. Ei voi sanoa, että kun et voi tehdä kaikkea kerralla, niin älä tee mitään.</p><p>Hjallis Harkimo ja Susanna Koski päättivät myös painostaa Sokosta jatkamaan turkisten myyntiä. Eikö näitten pitänyt olla niitä ihmisiä joiden mielestä poliitikot EIVÄT saa ohjailla liiketoimintaa? Hjallis tviittasi: &quot;Minulle on täysin hämärän peitossa miten joku osuuskauppaketju voi jättää myymättä tärkeätä suomalaista tuotetta.&quot;&nbsp;</p><p>Minulle taas on täysin hämärän peitossa, miten joku Harkimo ei muka tiedä, mitä kapitalismi on. Se on sitä, että kauppaketju saa myydä mitä lystää, jos saa sen menemään kaupaksi. Turkiksethan eivät enää oikein mene. Ihmiset äänestävät myös lompakoillaan meillä länsimaissa.</p><p>Vaikka eihän tämä toki täysin hämärää ole. Hjalliksen kommentti on ravistettu Leena Harkimon turkin hihasta. Leenahan lähti lobbaamaan turkisalaa jo kymmenen kuukautta sitten, kun hän aloitti työt Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton eli Profurin edunvalvontatehtävissä.</p><p>MTK:n Marttila liittyi myös mielesäpahoittajien kerhoon.&nbsp;&quot;Sokos lyttäsi viestinnässään suomalaisen turkiselinkeinon täysin&quot;, Marttila kuvailee. &quot;Odotan kaupparyhmältä nöyrää anteeksipyyntöä.&quot;</p><p>Minulla oli jo ehdotus valmiina anteeksipyynnön tekstiksi, mutta en ehtinyt lähettää sitä. Voin kai kertoa sen yhtä hyvin tässä: Anteeksi, mutta en ymmärrä, mitä pitäisi pyytää anteeksi ja miksi.</p><p>&nbsp;</p> Osuuskaupan turkikset oli mielenkiintoinen farssi. Joulukuun kahdeksantena Sokos ilmoitti luopuvansa aidoilla turkiksilla somistettujen vaatteitten myynnistä. "Meille on tärkeää, että valikoimissamme olevien eläinperäisten tuotteiden ja raaka-aineiden tuotannossa kunnioitetaan eläinten oikeuksia ja huolehditaan eläinten hyvinvoinnista", Sokoksen myyntijohtaja Juha Tihlman sanoi tiedotteessa.

Keskustan kansanedustajille Antti Kurviselle ja Mikko Kärnälle sen sijaan oli tärkeää muistuttaa, että yhtäkään askelta oikeaan suuntaan ei kannata ottaa, jos ei samanaikaisesti oteta toista. "Sokoksen päätöstä voisi pitää jollain tavalla loogisena, mikäli samalla olisi luovuttu muovipusseihin verrattavien ja ympäristöä kuormittavien tekoturkisten myynnistä. Sen sijaan päätettiinkin ajaa kotimaista ja maailman eettisintä turkistuotantoa alas", kansanedustajat totesivat tiedotteessaan. Mutta ei se homma niin etene, kuten ei ihminenkään. Toki muovipusseistakin pitäisi luopua ja  tehdä myös lidlit ja lopettaa häkkikanalamunien myyminen, mutta askel kerrallaan. Ei voi sanoa, että kun et voi tehdä kaikkea kerralla, niin älä tee mitään.

Hjallis Harkimo ja Susanna Koski päättivät myös painostaa Sokosta jatkamaan turkisten myyntiä. Eikö näitten pitänyt olla niitä ihmisiä joiden mielestä poliitikot EIVÄT saa ohjailla liiketoimintaa? Hjallis tviittasi: "Minulle on täysin hämärän peitossa miten joku osuuskauppaketju voi jättää myymättä tärkeätä suomalaista tuotetta." 

Minulle taas on täysin hämärän peitossa, miten joku Harkimo ei muka tiedä, mitä kapitalismi on. Se on sitä, että kauppaketju saa myydä mitä lystää, jos saa sen menemään kaupaksi. Turkiksethan eivät enää oikein mene. Ihmiset äänestävät myös lompakoillaan meillä länsimaissa.

Vaikka eihän tämä toki täysin hämärää ole. Hjalliksen kommentti on ravistettu Leena Harkimon turkin hihasta. Leenahan lähti lobbaamaan turkisalaa jo kymmenen kuukautta sitten, kun hän aloitti työt Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton eli Profurin edunvalvontatehtävissä.

MTK:n Marttila liittyi myös mielesäpahoittajien kerhoon. "Sokos lyttäsi viestinnässään suomalaisen turkiselinkeinon täysin", Marttila kuvailee. "Odotan kaupparyhmältä nöyrää anteeksipyyntöä."

Minulla oli jo ehdotus valmiina anteeksipyynnön tekstiksi, mutta en ehtinyt lähettää sitä. Voin kai kertoa sen yhtä hyvin tässä: Anteeksi, mutta en ymmärrä, mitä pitäisi pyytää anteeksi ja miksi.

 

]]>
9 http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227729-mielensapahoittajia-putoili-kuin-turkin-hihasta#comments Kotimaa Eettinen kuluttaminen Eläinoikeudet Kapitalismi Lobbaus Turkistarhaus Sun, 11 Dec 2016 15:46:56 +0000 Mika Lamminpää http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227729-mielensapahoittajia-putoili-kuin-turkin-hihasta
UUSI MAAILMANJÄRJESTYS PALJASTETTU - Kirjoitussarjan loppuhuipennus http://paavokuronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223231-uusi-maailmanjarjestys-paljastettu-kirjoitussarjan-loppuhuipennus <p><strong>UUSI MAAILMANJÄRJESTYS PALJASTETTU &ndash; Tragedia ja toivo</strong></p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Joka hallitsee historiaa, hallitsee tulevaisuutta. Joka hallitsee nykyhetkeä, hallitsee historiaa.&rdquo;</p><p>-George Orwell</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Johdanto</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Tässä artikkelissa paljastan perinpohjaisesti maailmanvaltiuteen pyrkivän salaliiton olemassaolon. Esitän oman ratkaisuni sen aiheuttamiin ongelmiin, kirjoituksen loppuosassa on oma poliittinen manifestini.</p><p>&nbsp;</p><p>Perustan argumenttini Harvardin, Princetonin ja Georgetownin yliopistoissa historian professorina toimineen <strong>Carrol Quigleyn</strong> vuonna 1966 valmistuneeseen teokseen &rdquo;Tragedia ja toivo: Maailman historia meidän aikanamme&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p>Quigleytä voidaan pitää tämän aihealueen tärkeimpänä asiantuntijana, sillä hän ei tutkinut tätä maailmanlaajuisesti toimivaa salaseuraa ulkopuolisen silmin, vaan kuului itse tämän salamyhkäisen eliitin sisäpiiriin, ja oli tutkinut sen asiakirjoja.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä salaliitto ei varsinaisesti ole Quigleyn 1348-sivuisen Magnum Opuksen pääaihe, vaan hän käsittelee yleisesti ja laajasti länsimaisen sivilisaation historiaa. Sen sijaan, että Quigley olisi tuominnut tämän salaseuran, jonka läheisyydessä hän toimi, ja jota hän tutki useita vuosikymmeniä, hän puolusti sen toimintaa kirjassaan. Vaikka Quigley kuvailikin kylmän avoimesti ja rehellisesti anglo-amerikkalaisten finanssikapitalistien vaikutusvaltaa 1900-luvulla, hän näki kuitenkin tämän atlantistisen, liberaali-demokraattisen järjestelmän maailman toivona, Kylmän sodan aikaista Neuvostoliittoa vastaan, mutta myös historiallisesti laajemmin, &rdquo;taantumuksellista&rdquo; venäläistä sivilisaatiota vastaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Maailman valtarakenteissa kulissien takana toimineesta &rdquo;Pyöreän pöydän ryhmästä&rdquo; Quigley sanoi, että hänellä &rdquo;ei ole mitään sitä, tai useimpia sen päämääriä vastaan&rdquo;, mutta että hänen &rdquo;pääasiallinen erimielisyytensä sen kanssa on se, että se haluaa pysyä salassa&rdquo;. Quigley katsoi, että ryhmä oli historiallisesti niin merkittävä, että jos nyt ei suuri yleisö, niin ainakin historiantutkijat ansaitsivat tietää sen toiminnasta.</p><p>&nbsp;</p><p>Vaikka Quigley ei varsinaisesti tuominnut, tai paheksunut niitä anglo-amerikkalaisia rahoituspiirejä, joista kirjoitti, joutui hän silti avoimuutensa tähden sensuurin uhriksi. <em>Tragedian ja toivon</em> painolaatat tuhottiin ja kustantaja kieltäytyi tekemästä uutta painosta, vaikka väittikin Quigleylle, että &rdquo;joo, joo, kyllä me kohta otetaan uusi painos&rdquo;. Tästä syystä Quigley uskoi, että &rdquo;vaikutusvaltaiset tahot tässä maassa haluavat tukahduttaa minut, tai ainakin työni&rdquo;. Elämänsä loppua kohden hän oli alkanut pitää profiloimaansa ryhmää pahantahtoisena toimijana maailmassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen tehnyt tekstiin tummennoksia, alleviivauksia ja hakasulkeisiin sisällytettyjä taustaselityksiä, nämä voivat olla joissain kohdin hieman sekavia, mutta koettakaa kestää ja antaa anteeksi. Olen pyrkinyt kääntämään tekstin varsin suoraan, lähes sanasta sanaan, piittaamatta juurikaan kielen luonnollisuudesta. Quigleyn teosta ei ole koskaan kokonaan suomennettu, mutta tämä tieto on äärimmäisen olennaista nykyisen kaoottisen maailmantilanteen ymmärtämiseksi. Kirjoitus on noin kahdenkymmenen sivun mittainen, ja siinä on tiiviisti asiaa, mutta toivon, että mahdollisimman moni suomalainen jaksaisi lukea tämän tärkeän kirjoituksen rauhassa ja ajatuksen kanssa loppuun asti.</p><p>&nbsp;</p><p>Maailmanhistorian kulkua ohjailevista salaseuroista ja mahtisuvuista puhuminen ei ole vainoharhaista hörhöilyä, vaan aivan olennaista globaalin yhteiskunnan todellisuuden ymmärtämisen kannalta. Esitän esseen keskivaiheilla ja lopussa myös omia teorioitani ja mielipiteitäni, mutta pääasiassa annan Quigleyn ja muiden autoritatiivisten oppineiden ja historiallisten merkkihenkilöiden lainausten puhua puolestaan. Quigley tuntee aiheensa, ja puhuu auktoriteetilla.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Professori Carrol Quigley, Tragedia ja toivo: Maailman historia meidän aikanamme</strong>:</p><p>&nbsp;</p><p>Lainaus alkaa sivulta 60:</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Niissä moninaisissa toimissa, jotka lisäävät tai vähentävät rahan tarjontaa, hallitukset, pankkiirit ja teollisuuspohatat eivät ole aina nähneet asioita samalla tavalla. <strong>Kokonaisuudessa, ajanjaksossa joka jatkui vuoteen 1931 asti, pankkiirit, erityisesti Raha Valta [Money Power], jota kansainväliset sijoituspankkiirit kontrolloivat, olivat kykeneviä dominoimaan sekä yksityistä, että julkista sektoria.</strong> He saattoivat hallita yksityistä sektoria, etenkin niissä aktiviteeteissa ja alueissa joissa teollisuus ei voinut rahoittaa omia pääomatarpeitaan, koska sijoituspankkiireilla oli kyky tarjota tai kieltäytyä tarjoamasta sellaista pääomaa. Siten, <strong>Rothschildin</strong> [Rothschild on 1800-luvulla maailman ylivoimaisesti vaikutusvaltaisimmaksi ja rikkaimmaksi pankkiiridynastiaksi noussut juutalainen suku. Satumaisesta rikkaudestaan tunnettu suku on ollut monien salaliittoteorioiden kohde. Väitetään, että suvun valta ja varallisuus on 1900-luvulla laskenut, mutta kuka tietää, jos sinä olisit maailman ylivoimaisesti rikkain ihminen, ja vetelisit omaisuutesi avulla poliitikkojen ja liikemiesten naruista, ja manipuloisit maailman pörssejä mielesi mukaan, haluaisitko suurten kansanjoukkojen tietävän siitä, vai salaisitko todellisen valtasi? Palataan tähän esseen loppupuolella.] &hellip; Rothschildin intressit dominoivat Euroopan rautateitä, samalla kun <strong>Morgan</strong> [John Pierpont Morgan oli merkittävä pankkiiri ja teollistaja Yhdysvalloissa 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa.] dominoi ainakin 26 000 mailia Amerikan rautateitä. Nämä pankkiirit menivät vieläkin pidemmälle. <strong>Vastineena teollisuuden arvopaperien osakeanneista, he ottivat hallituspaikkoja teollisuusyrityksissä, kuten he olivat tehneet kaupallisissa pankeissa, säästöpankeissa, vakuutusyhtiöissä ja rahoitusyhtiöissä. Näistä pienemmistä instituutioista käsin he kanavoivat pääomaa niille yrityksille, jotka suostuivat kontrolloitaviksi, ja vastaavasti pois niiltä, jotka vastustelivat. Näitä yrityksiä kontrolloitiin ristiinkytkettyjen johtajuuksien, hallintayhtiöiden ja pienempien pankkien kautta.</strong> He toteuttivat fuusioita ja yleisesti ottaen vähensivät kilpailua, kunnes 1900-luvun alussa monet toimialat olivat niin monopolisoituja, että ne saattoivat nostaa kilpailuttamattomia hintojaan kustannusten yli, saavuttaakseen näin riittävästi voittoja rahoittaakseen omaa toimintaansa ja eliminoidakseen pankkiirien kontrollin. Mutta ennenkuin se taso saavutettiin, suhteellisen pieni määrä pankkiireja oli suunnattoman vaikutusvaltaisissa asemissa Euroopan ja Amerikan talouselämässä. Niinkin aikaisin kuin vuonna 1909, Walter Rathenau, joka oli tietävässä asemassa (koska hän oli perinyt isältään Saksan Yleisen Sähköyhtiön hallinnan ja piti useita johtajuuksia itsellään), sanoi, &rdquo;<strong>Kolmesataa miestä, jotka kaikki tuntevat toisensa, ohjaavat Euroopan taloudellista kohtaloa, ja valitsevat seuraajansa keskuudestaan</strong>.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Sijoituspankkiirien valta valtioiden yli perustuu useisiin tekijöihin, joista ehkäpä kaikista merkittävin on hallitusten tarve laskea liikkeelle lyhyenaikavälin velkakirjoja (treasury bill) ja pitkän aikavälin joukkovelkakirjoja (bond). Aivan kuten liikemiehet menevät liikepankkeihin hakemaan pääoma-ennakkoja (current capital advances, eli käytännössä lainarahaa) tasoittaakseen epäjohdonmukaisuuksia epäsäännöllisten ja katkonaisten tulojensa, ja heidän jaksollisten ja pysyvien menojensa (kuten kuukausittaiset vuokrat, vuosittaiset lainanlyhennykset, ja viikottaiset palkat), <strong>siten myös valtion on mentävä liikepankkiirien luo (tai heidän kontrolloimiensa instituutioiden) tasoittaakseen epäsäännöllisten verotulojen aiheuttamat matalasuhdanteet</strong>. <strong>Valtion joukkovelkakirjalainojen asiantuntijoina, kansainväliset pankkiirit eivät ainoastaan hallinneet välttämättömiä ennakkoja, vaan myös tarjosivat neuvojaan virkamiehille, ja useissa tapauksissa asettivat omia jäseniään virallisiin virkoihin vaihteleviksi ajoiksi, käsitelläkseen erityisiä ongelmia. Tämä on niin laajalti hyväksyttyä jopa tänään, että vuonna 1961 republikaanipuolueeseen kuuluneesta sijoituspankkiirista tuli valtiovarainministeri demokraattipuolueen johtamassa hallituksessa Washingtonissa, ilman minkäänlaista merkittävää kommenttia miltään suunnalta</strong>.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Luonnollisesti, pankkiirien vaikutusvalta valtioiden yli finanssikapitalismin aikakaudella (karkeasti ottaen vuodesta 1850 vuoteen 1931) oli jotain, josta kukaan ei puhunut vapaasti, mutta se on myönnetty tarpeeksi useasti sisäpiiriläisten toimesta, erityisesti Englannissa. Vuonna 1852 Gladstone, valtiovarainministeri, julisti, &rdquo;Koko tilanteen käännekohta oli tämä: valtio itse ei ollut oleva merkittävä valta rahoitusasioissa, vaan sen oli jätettävä Raha Valta ylivertaiseksi ja kyseenalaistamattomaksi.</strong>&rdquo; Syyskuun 26. päivänä vuonna 1921, The Financial Times kirjoitti, &rdquo;Puoli tusinaa miestä Ison Viiden Pankin huipulla voisivat horjuttaa koko valtion talouden rakennetta pidättäytymällä uusimasta velkakirjoja (Treasury Bills)&rdquo; 1924 Sir Drummond Fraser, Institute of Bankersin varapresidentti totesi, &rdquo;Englannin keskuspankin pääjohtajan täytyy olla se itsevaltias, joka sanelee ne termit, jotka yksin määrittävät, miten valtio voi saada lainarahaa.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Sen lisäksi, että pankkiireilla oli valta valtioiden yli valtioiden rahoituksen ja henkilökohtaisen vaikutusvallan perusteella, he saattoivat ohjailla valtioita haluamiinsa suuntiin myös muiden painostusmekanismien avulla. Koska useimmat valtion virkamiehet tunsivat olevansa tietämättömiä rahoituksen suhteen, he etsivät neuvoa pankkiireilta, joita he pitivät asiantuntijoina tällä alalla. <strong>Viime vuosisatojen historia osoittaa, kuten tulemme myöhemmin näkemään, että pankkiirien valtioille antamat neuvot, kuten heidän teollisuuspohatoille antamansa neuvot, olivat johdonmukaisesti hyväksi pankkiireille, mutta usein katastrofaalisia hallituksille, liikemiehille, ja ihmisille yleisesti. Sellaiset neuvot voitiin toimeenpanna tarpeen vaatiessa manipuloimalla pörssejä, kultakauppaa, diskonttokorkoja, ja jopa taloudellisten aktiivisuuden tasoja.</strong> Näin Morgan dominoi Clevelandin toisen hallitusta vetämällä kultaa pois markkinoilta, ja vuosina 1936-1938 Ranskan valuuttamarkkinoiden manipuloijat halvaannuttivat [vasemmistolaiset] Populaire Frontin hallitukset. Kuten tulemme näkemään, näiden kansainvälisten pankkiirien valta saavutti huippunsa heidän ylivertaisuutensa viimeisellä vuosikymmenellä, 1919-1931, kun Montagu Norman ja J.P. Morgan dominoivat, eivät ainoastaan rahoitusmaailmaa, vaan myös kansainvälisiä suhteita ja muita merkittäviä seikkoja. Marraskuun 11. päivänä 1927, Wall Street Journal kutsui herra Normania &rdquo;Euroopan valuuttadiktaattoriksi&rdquo;. Tämän myönsi myös herra Norman itse, Pankin Hovin [tarkoittaa Englannin keskuspankin johtokuntaa] edessä, maaliskuun 21. päivänä 1930, ja Macmillanin Committee of the House of Commonsin edessä viisi päivää myöhemmin. Eräänä kertana, juuri ennen kansainvälisen finanssikapitalismin haaksirikkoa, herra Normanin on raportoitu sanoneen, &rdquo;Maailman hegemonia on hallussani.&rdquo; Siihen aikaan, jotkut englantilaiset sanoivat &rdquo;Normannien vallanneen Englannin toisen kerran&rdquo;, [Pohjoismaisista viikingeistä periytynyt, Ranskassa asunut Normannien kansa valtasi Britannian 1100-luvulla], viitaten siihen faktaan, että Normanin veli oli [Brittien yleisradioyhtiön] BBC:n johtaja. Vielä voitaneen lisätä, että kuvernööri Norman harvoin toimi merkittävissä globaaleissa ongelmatilanteissa konsultoimatta J.P. Morganin edustajia, ja tämän seurauksena hän oli yksi laajimmin matkustelleista miehistä omana aikanaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Pankkiirien ja teollisuuspohattojen välinen eturistiriita on johtanut useimmissa Euroopan valtioissa ensimmäisen alistumiseen joko jälkimmäiselle, tai valtioille (vuoden 1931 jälkeen). Tämä alistuminen saatiin aikaan ottamalla käyttöön &rdquo;epätavanomaisia rahoituskäytäntöjä&rdquo; - se on, rahapolitiikkaa, joka ei ollut pankkiirien lyhyen aikavälin etujen mukaista. Tämä muutos, joka alisti pankkiirit, heijasteli perustavanlaatuista kehitystä modernissa taloushistoriassa &ndash; kehitystä, jota voidaan kuvailla kasvuna finanssikapitalismista monopolikapitalismiin. Tämä kehitys tapahtui Saksassa aikaisemmin, kuin missään muussa maassa ja oli hyvin pitkällä jo vuonna 1926. Sama muutos tapahtui Britanniassa vasta vuoden 1931 jälkeen ja Italiassa vasta 1934. Se ei tapahtunut Ranskassa verrattavassa mittakaavassa ollenkaan, ja tämä selittää huomattavissa määrin Ranskan taloudellisen heikkouden vuosina 1938-1940.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Uusi lainaus alkaa sivulta 324:</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Muutokset tuotannollisessa ja kaupallisessa järjestyksessä, sekä rahoituskäytännöissä, tekivät melkein mahdottomaksi vuoden 1919 jälkeen palauttaa [sotaa edeltänyttä] vuoden 1914 järjestelmää. Silti tätä yritettiin. Sen sijaan, että olisivat yrittäneet pystyttää muuttuneeseen talousjärjestelmään sopivan rahoitusjärjestelmän, pankkiirit ja poliitikot vaativat, että vanha sotaa edeltänyt järjestelmä pitäisi palauttaa. Nämä yritykset keskittyivät päätökseen palauttaa kultastandardi sellaisena kuin se oli ollut 1914.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Näiden käytännöllisten päämäärien lisäksi, </strong><u><strong>finanssikapitalismin valloilla oli toinen kauaskantoinen päämäärä, joka ei ollut mitään vähempää, kuin luoda yksityisissä käsissä pidettävä, rahoituksella kontrolloitava maailmanjärjestelmä, joka kykenisi dominoimaan jokaisen maan poliittista järjestelmää ja maailman taloutta kokonaisuutena</strong></u>. <strong>Yhteisen suunnitelman mukaan toimivien maailman keskuspankkien oli määrä kontrolloida tätä järjestelmää feodalistisella tavalla, salaisten sopimusten avulla, jotka muodostettaisiin säännöllisissä yksityisissä kokoontumisissa ja konferensseissa</strong>. <strong>Systeemin huippuna oli määrä olla Sveitsin Baselissa toimiva Kansainvälinen järjestelypankki, [Bank of International Settlements, eli BIS], yksityinen pankki, jonka omistaisivat, ja jota kontrolloisivat maailman keskuspankit, jotka itse olivat yksityisiä korporaatioita.</strong> Keskuspankit, jotka olivat sellaisten miesten hallinnassa, kuin Bank of Englandin Montagu Normanin, New York Federal Reserve Bankin Benjamin Strongin, Bank of Francen Charles Ristin, ja Reichsbankin Hjalmar Scachtin, pyrkivät dominoimaan kukin omia valtioitaan kyvyllään kontrolloida valtionlainoja, manipuloida valuuttakauppaa, vaikuttaa taloudellisen aktiviteetin määrään ja <strong>vaikuttaa yhteistyöhaluisiin poliitikkoihin myöhemmillä taloudellisilla palkinnoilla liike-elämässä</strong>.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Uusi lainaus alkaa sivulta 950:</p><p>&nbsp;</p><p><strong>On olemassa, ja on ollut olemassa jo sukupolven ajan, kansainvälinen anglofiili-verkosto, joka operoi, jossain määrin, niinkuin radikaali oikeisto uskoo kommunistien toimivan</strong>. [Tämä oli vainoharhaista McCarthyismin aikaa, jolloin radikaali oikeisto uskoi kommunisti-vakoojien ja soluttautujien vaanivan kaikkialla maailmanvallankumoustaan suunnitellen.] Itse asiassa, tällä verkostolla, jonka voimme identifioida Round Table Groupsiksi [Pyöreän pöydän ryhmät], ei ole mitään vastahakoisuutta tehdä yhteistyötä kommunistien, tai muiden ryhmien kanssa, ja usein se tekeekin niin. Tiedän tämän verkoston operaatioista, koska olen tutkinut sitä kaksikymmentä vuotta, ja 1960-luvun alussa minun sallittiin tutkia sen papereita ja salaisia asiakirjoja. Minulla ei ole mitään sitä, tai useimpia sen päämääriä vastaan, ja olenkin viettänyt suuren osan elämästäni sen ja useiden sen instrumenttien läheisyydessä. Olen vastustanut, sekä menneisyydessä, että viimeaikoina, muutamaa sen politiikkaa (huomioitavasti sen uskomusta, että Englanti on atlantinen, mieluummin kuin eurooppalainen valta, ja että sen on liittouduttava Yhdysvaltojen kanssa ja pysyttävä eristäytyneenä Euroopasta), mutta <strong>yleisesti ottaen pääasiallinen mielipide-eroni sen kanssa on, että se haluaa pysyä tuntemattomana, ja minä uskon, että sen rooli historiassa on tarpeeksi merkittävä tullakseen tiedetyksi</strong>.</p><p>&nbsp;</p><p>Pyöreän pöydän ryhmät on mainittu jo useita kertoja tässä kirjassa, huomioitavasti yhteydessä Brittiläisen kansainyhteisön muodostumiseen luvussa 4 ja Chamberlainin liennytyspolitiikkaa koskevassa keskustelussa luvussa 12. Turhan toiston uhallakin, tiivistän tarinan tässä, koska organisaation Amerikan haara (joskus kutsuttu &rdquo;Eastern Establishmentiksi&rdquo;) on näytellyt erittäin merkittävää roolia Yhdysvaltain historiassa viimeisimmän sukupolven aikana.</p><p>&nbsp;</p><p>Pyöreän pöydän ryhmät olivat semi-salainsia keskustelu ja lobbausryhmiä, jotka Lionel Curtis, Philip H. Kerr (Lord Lothian), ja (Sir) William S. Marris perustivat vuosina 1908-1911. Tämä tehtiin <strong>Lordi Milnerin</strong>, Rhodesin trustin pääedunvalvojan puolesta, [Lordi Milner toimi Britti-imperiumin siirtomaaisäntä mm. Egyptissä ja Etelä-Afrikassa. Milner piti hollantilaisista periytyneitä afrikaanereita ali-ihmisinä ja Brittejä &rdquo;ylivertaisena rotuna&rdquo;] kahden vuosikymmenen aikana 1905-1925. Näiden ryhmien alkuperäinen tarkoitus oli yhdistää englantia puhuva maailma <strong>Cecil Rhodesin </strong>(1853-1902) [Rhodes oli 1800-luvun loppupuoliskolla elänyt kovan linjan Britti-imperialisti ja kolonialisti, joka uskoi englantia puhuvien kansojen ylivertaisuuteen. Testamentissaan hän kutsui Brittejä &rdquo;ensimmäiseksi roduksi maailmassa&rdquo;. Hänen uskomuksensa oli, että &rdquo;mitä suuremman osan maailmasta me [britit] asutamme, sen parempi ihmiskunnalle&rdquo;. Rhodesin British South Africa Company ylläpiti yksityisarmeijaa ja hallitsi niinkutsutun Rhodesian, eli nykyisten Zimbabwen ja Sambian aluetta. Hän harjoitti merkittävää kaivosliiketoimintaa Britti-imperiumin hallitsemassa Etelä-Afrikassa ja oli oleellisessa roolissa apartheid-järjestelmän luomisessa. Etelä-Afrikan mustan populaation hän sanoi olevan &rdquo;barbarian tilassa&rdquo;, ja kannatti sen hallitsemista &rdquo;alamais-rotuna&rdquo;. Rhodes oli myös vihitty vapaamuurariuden saloihin, mutta hän näki siinä organisaatiossa niin paljon puutteita, että halusi mieluummin perustaa oman salaseuransa.]</p><p>&nbsp;</p><p>&hellip; Rhodesin ja William T. Steadin (1849-1912), säätämien linjojen mukaisesti, ja raha organisaation toiminnalle tuli Rhodesin trustilta. Vuoteen 1915 mennessä Pyöreän pöydän ryhmiä toimi seitsemässä maassa, Englannissa, Etelä-Afrikassa, Kanadassa, Australiassa, Uudessa Seelannissa, Intiassa, ja löyhästi organisoitunut ryhmiä Yhdysvalloissa (George Louis Beer, <strong>Walter Lippmann*, </strong>Frank Aydelotte, Whitney Shepardson, Thomas W. Lamont, Jerome D. Greene, Erwin D. Canham <em>The Christian Science Monitor</em> sanomalehdestä, ja muita). Eri ryhmien asenteet koordinoitiin säännöllisillä tapaamisilla ja keskusteluilla, sekä hyvin informoidulla ja täysin anonyymilla neljännesvuosittain julkaistulla aikakauslehdellä <em>The Round Table</em>, jonka ensimmäinen pitkälti Philip Kerrin kirjoittama julkaisu ilmestyi marraskuussa 1910.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>*Filosofinen välisoitto propagandasta, massojen hallinnasta ja valistuksen ideasta.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Kuka oli Walter Lippmann? <strong>Council on Foreign Relationsin</strong>, eli Ulkomaansuhteiden neuvoston (josta myöhemmin lisää) Foreign Affairs lehdessä vuonna 2015 ilmestyneen artikkelin, &rdquo;Walter Lippmann and the American Century&rdquo; mukaan: &rdquo;Se yksi vääjäämätön johtopäätös, joka hänen kuudesta vuosikymmenestään julkisena kirjeenvaihtajana on vedettävä, on se, että Lippmann oli Amerikan, ja ehkä koko maailman vaikutusvaltaisin journalisti.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Millaisten päämäärien ajamiseen tämä salamyhkäiseen Pyöreän pöydän ryhmään kuulunut vaikutusvaltainen journalisti käytti vaikutusvaltaansa?</p><p>&nbsp;</p><p>Tunnettu lingvisti, filosofi ja poliittinen aktivisti, arvostetun Massachusetts Institute of Technologyn emeritusprofessori Noam Chomsky on analysoinut Lippmannin ajatuksia kirjassaan &rdquo;Manufacturing consent&rdquo;. Chomskyn kirjan nimi on Lippmannin itsensä käyttämä termi, ja tarkoittaa hyväksynnän, yhteisymmärryksen, Suomessa voitaisiin sanoa konsensuksen valmistamista, tai tuottamista. Sanalla &rdquo;manufacturing&rdquo; on myös keinotekoisuuden, tai lavastamisen kaiku.</p><p>&nbsp;</p><p>Professori Chomsky kuvailee Lippmannin ajattelua:</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Walter Lippmann kuvaili sitä, mitä hän kutsui &rdquo;konsensuksen rakentamiseksi&rdquo;, &rdquo;vallankumouksena demokratian harjoittamisessa&rdquo;. Hän sanoi, että tämä oli hyödyllistä ja välttämätöntä, koska &rdquo;yhteiset edut&rdquo; - kaikkien ihmisten yleiset huolenaiheet - &rdquo;ovat käsittämättömiä&rdquo; kansalle. Kansa ei vain yksinkertaisesti pysty käsittelemään niitä. Ja siksi niiden on kuuluttava &rdquo;erikoistuneen luokan&rdquo; toimialaan.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Nyt demokratiassa on kaksi &rdquo;funktiota&rdquo;: erikoistunut luokka, vastuulliset ihmiset, suorittavat toimeenpanevan funktion, joka tarkoittaa sitä, että he tekevät ajattelemisen ja suunnittelemisen ja ymmärtävät yhteiset edut. Sitten, on olemassa häkeltynyt lauma, ja heillä on myös funktionsa demokratiassa. Heidän funktionsa demokratiassa, Lippmann sanoi, on olla &rdquo;sivustaseuraajia&rdquo;, ei osallistua toimintaan. Mutta heillä on myös toinen funktio, koska kyse on demokratiasta. Silloin tällöin heidän sallitaan antaa tukensa yhdelle, tai toiselle erikoistuneen luokan edustajalle. Toisin sanoen heidän sallitaan sanoa, &rdquo;Me haluamme sinut johtajaksemme, tai &rdquo;Me haluamme sinut johtajaksemme.&rdquo; Tämä on siksi, että kyseessä on demokratia, eikä totalitaristinen valtio. Sitä kutsutaan vaaliksi. Mutta kun häkeltynyt lauma on antanut tukensa yhdelle, tai toiselle erikoistuneen luokan edustajalle, heidän kuuluu vajota takaisin olemaan toiminnan sivustaseuraajia, ei osallistujia. Näin oikein toimivassa demokratiassa.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Julkilausumaton premissi &ndash; ja jopa vastuullisten ihmisten on naamioitava tämä itseltään &ndash; on kysymys siitä, miten he pääsevät asemaan, jossa heillä on valta tehdä päätöksiä. Tapa jolla he tekevät sen, tietysti, on palvelemalla ihmisiä, joilla on todellista valtaa. Ihmiset, joilla on todellista valtaa, ovat ne jotka omistavat yhteiskunnan, joka on melko pieni joukko. Jos erikoistunut luokka voi tulla ja sanoa, &#39;Voin palvella teidän etujanne&#39;, sitten he saavat olla osa toimeenpanevaa ryhmää. Tästä on oltava hiljaa. Se tarkoittaa, että heillä on oltava itseensä juurtuneina uskomukset ja doktriinit, jotka palvelevat yksityisen vallan etuja. Elleivät he osaa hallita sitä taitoa, he eivät ole osa erikoistunutta luokkaa. Joten meillä on vastuullisille ihmisille, erikoistuneelle luokalle kohdistettu koulutusjärjestelmä. Heidät on syvästi indoktrinoitava yksityisen vallan arvoihin ja etuihin, sekä siihen valtion ja suuryritysten verkostoon, joka edustaa sitä. Jos he pystyvät tekemään sen, he saavat olla osa erikoistunutta luokkaa. Loput häkeltyneestä laumasta on käytännössä pidettävä harhautettuna. Heidän huomionsa on käännettävä muihin asioihin. Pidettävä heidät poissa ongelmista. Varmistettava se, että he pysyvät toiminnan sivustaseuraajina, silloin tällöin antaen tukensa yhdelle tai toiselle oikeista johtajista, joiden joukosta he voivat valita.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Propaganda on demokratialle sitä, mitä pakottaminen on totalitaristiselle valtiolle.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>1900-luvun vaikutusvaltaisin amerikkalainen journalisti ei luonnollisesti ollut yksin näiden näkemystensä kanssa. Tiedotus- ja suhdetoiminnan - jota siis vielä siihen rehellisempään aikaan kutsuttiin propagandaksi &ndash; itävaltalais-amerikkalainen edelläkävijä, Sigmund Freudin veljenpoika Edward Bernays oli myös luomassa tätä propagandan avulla hallittua &rdquo;demokraattista&rdquo; järjestelmää. Bernays yhdisteli teorioissaan Freud-setänsä ja 1800-luvun lopulla joukkojen psykologiaa tutkineen Gustave Le Bonin ajatuksia. Le Bon ymmärsi, että massoja tuli ohjailla tunteisiin ja alitajuntaan vetoavilla voimakkailla mielikuvilla, järkiperäisten argumenttien sijaan. Mainosteollisuuden käyttämät kuvat mehevistä hampurilaisista ja vähäpukeisista naisista vetoavat molemmat siihen osaan ihmisen psyykestä, jota Freud kutsui Idiksi. Hyvin harvat ihmiset näkevät mainoksen ja miettivät tietoisesti, &rdquo;Hmm, ostanpa tuon tuotteen, koska katsoin tämän informatiivisen kaupallisen tiedotteen&rdquo;. Se ei ole tarkoituskaan, vaan tämä Amerikan Yhdysvalloissa kehittynyt kulutuskulttuuri ja sitä ylläpitävä propaganda on suunniteltu ohjailemaan ihmisten käyttäytymistä alitajuisesti, pommittamalla ihmisten alitajuntaa jatkuvasti tunteisiin ja vietteihin vetoavilla kuvilla ja symboleilla.</p><p>&nbsp;</p><p>Luonnollisesti manipulaation ja massojen hallinnan metodit ovat ainoastaan kehittyneet vuosikymmenten edetessä. Teknokraattiset hallitsijamme käyttävät meistä keräämäänsä dataa yhteiskunnallisten trendien ennustamiseen ja seuraamiseen, mutta myös ohjailevat näitä trendejä, käyttäen hyväksi ymmärrystään massojen psykologiasta. Tiedustelupalvelut ottavat huomioon kaiken: antropologian, sosiologian, psykologian, historian. He käyttävät petosta, esiintyvien taikureiden metodeja, manipulaatiota. He ovat massoja monta askelta edellä. Tiedämme tämän muun muassa Snowdenin vuotamista Britti-tiedustelupalvelu GCHQ:n dokumenteista. Niissä käydään läpi järjestön taktiikoita ja metodeja, joita se käyttää manipuloidessaan internetissä syntyviä yhteiskunnalliseen aktivismiin suuntautuneita liikkeitä. Meidän täytyy ymmärtää, että olemme tekemisissä hyvin hienostuneiden, kokeneiden ja kehittyneiden manipulaattorien kanssa.[1]</p><p>&nbsp;</p><p>Massoja ohjailevan &rdquo;erikoistuneen luokan&rdquo; ilmiössähän ei sinänsä ole mitään uutta, vaan jo tuhansien vuosien ajan okkultistinen, eli tietoa piilottava, salaisuuksiin vihitty papisto on hallinnut ihmisiä tiedon pimittämisestä syntyvän valtadifferentiaalin avulla. Osuvin esimerkki tästä on luonnollisesti roomalaiskatolinen kirkko, joka paimensi talonpoikia ja maaorjia yli vuosituhannen ajan latinankielisellä Raamatulla, jota vain koulutetut papit osasivat lukea.</p><p>&nbsp;</p><p>Erilaiset okkultistiset salaseurat ja kultit vaikuttavat edelleen erittäin voimakkaasti historian kulkuun maailman valtarakenteissa, vaikka jostain syystä tästä aiheesta keskusteleminen on tabu yhteiskunnassamme. Vaikka kyse on todistetusta tosiseikasta, näiden näkemysten esittäjät leimataan pilkallisesti &rdquo;hörhöiksi&rdquo;, &rdquo;foliohatuiksi&rdquo;, ja niin edelleen. Tällaiseen totuudenpuhujien pilkkaamiseen ja sivuuttamiseen nämä valtaa käyttävät okkultistit myös kannustavat ihmisiä, ja näin yhteiskunnan käsitys todellisuudesta saadaan pidettyä virheellisenä. Totuutta ei voida kuitenkaan sivuuttaa loputtomasti, muutosprosessi on jo käynnissä ja kiihtyy jatkuvasti. Totuus voidaan kiistää tiettyyn pisteeseen asti, mutta lopulta totuuden kiistämisen seurauksia ei voida kiistää.</p><p>&nbsp;</p><p>Vastakohtana ja vastalääkkeenä Lippmannin ja muiden 1900-luvun vaikutusvaltaisten eliittien ja propagandistien ajattelulle on nähtävä 1700-luvun valistusaate. Sekä Yhdysvaltain perustajaisät, että niin sanotun saksalaisen idealismin edustajat, pitivät yleistä, kaikkien ihmisten valistamista ja sivistämistä, oikean tiedon levittämistä koko kansalle äärimmäisen tärkeänä arvona. Seuraavat Yhdysvaltain perustajaisien lainaukset valaiskoot tätä valistusajan eetosta:</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Edistä, sitten, ensisijaisen tärkeänä kohteena, tiedon yleiseen leviämiseen tarkoitettuja instituutioita. Suhteessa siihen, kuinka paljon valtiovallan rakenne antaa valtaa yleiselle mielipiteelle, on oleellista, että yleisen mielipiteen pitäisi olla valistunut.&rdquo; -George Washington</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Tiedon edistäminen ja leviäminen on ainut todellisen vapauden vartija.&rdquo; -James Madison</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Opeta ja informoi koko kansanruumista, se on ainut varma turva vapautemme säilymiselle.&rdquo;</p><p>&rdquo;Valista kansaa yleisesti, niin tyrannia ja alistaminen, sekä kehon, että mielen, katoavat, kuin pahat henget aamun koittaessa.&rdquo; &rdquo;Puhuttaessa korkeakulttuureista, jos kuvittelet valtion voivan olla samaan aikaan vapaa ja tietämätön, kuvittelet jotain sellaista, mitä ei ole koskaan ollut, eikä koskaan tule olemaan.&rdquo; &rdquo;Missä hyvänsä ihmiset ovat hyvin informoituja, heidän voidaan luottaa hallitsevan itse itseään.&rdquo; Sekä oma suosikkini: &rdquo;Ihminen, joka ei lue yhtään mitään, on paremmin oppinut, kuin ihminen joka lukee pelkkiä sanomalehtiä.&rdquo; -Thomas Jefferson</p><p>&nbsp;</p><p>Vastaavasti samoihin aikoihin kirjoittaneet saksalaiset filosofit ajattelivat seuraavaa. Immanuel Kant sanoi, että &rdquo;kasvatus on suurin ja vaikein ongelma, jolle ihminen voi omistaa itsensä&rdquo;, hänen mukaansa &rdquo;kaikki hyvä maailmassa nousee kasvatuksen kautta&rdquo;. Valistuksen idean hän kiteytti tällä tavalla:</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Valistus on ihmisen nousu pois itse-aiheuttamastaan ala-ikäisyydestään. Ala-ikäisyys on kyvyttömyyttä käyttää omaa ymmärrystään ilman toisen ohjausta. Tämä ala-ikäisyys on itse-aiheutettua, jos sen syy ei ole ymmärryksen puutteessa, vaan päättämättömyydessä ja puuttuvassa rohkeudessa oman mielen käyttämiseen ilman toisen ohjausta. Sapere Aude! Uskalla tietää! Ole tarpeeksi rohkea käyttääksesi omaa ymmärrystäsi, on näin ollen valistuksen motto.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Friedrich Schiller puolestaan kuvaili 1700-luvulla kukoistukseen herännyttä valistusta seuraavalla tavalla:</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Nykyinen aika on todistanut epätavallisen kasvun ajattelevassa yleisössä, johtuen lukutaidon leviämisestä; aikaisempi onnellinen tyytyminen tietämättömyyteen alkaa tehdä tietä puolikkaalle valistumiselle, ja vain harvat haluavat pysyä siinä tilassa, johon syntymä on heidät asettanut.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Schillerin, kuten myös muiden tuon ajan saksalaisten ajattelijoiden, ajattelussa keskeinen käsite oli &rdquo;Bildung&rdquo;, joka tarkoitti tietynlaista yleissivistystä. Sivistymistä, rakentumista, kehittymistä, jalostumista, sekä yksilön oppimisen ja kypsymisen mielessä, mutta myös laajemmassa yhteiskunnallisessa ja kulttuurillisessa mielessä. Tässä filosofisessa ja kasvatuksellisessa prosessissa yksilön mieli ja identiteetti harmonisoituvat ja kietoutuvat yhteen yhteiskunnan kokonaisuuden kanssa, jokaisen löytäessä oman paikkansa ja antaessaan panoksensa yhteiskunnan yhteiseen hengelliseen kehitykseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämän ajatuksen kehitti 1800-luvun alussa huippuunsa Georg Hegel, jonka filosofista järjestelmää monet pitävät tähän astisen länsimaisen filosofian eräänlaisena huippukohtana. Kuulun itsekin tähän joukkoon. Hegel näki koko ihmiskunnan historian yhtenäisenä prosessina, Hengen kehityksenä kohti täydellistä itsetietoisuutta ja vapautta. Tätä päämäärää palveli myös valtioiden järjestäytyminen ja kehittyminen. Ihmisten kollektiivinen pyrkimys kohti parempaa yhteiskuntajärjestelmää, parempaa teknologiaa, tiedettä, filosofiaa, infrastruktuuria, arkkitehtuuria, taidetta, kirjallisuutta, ja ne konkreettiset instituutiot, ja se konkreettinen kansallisvaltio, joka näiden päämäärien saavuttamiseksi syntyy, kaikki se palvelee loppujen lopuksi täydellisen itsetietoisuuden ja vapauden saavuttamista. Tämän voi ajatella olevan se hyvä, se jokaisen taidon, tutkimuksen, toimen ja pyrinnön päämäärä, ja loppusyy, josta jo Aristoteles puhuu <em>Nikomakhoksen etiikan</em> ensimmäisen kirjan ensimmäisessä kappaleessa. Kristinuskon termeillä voitaisiin puhua Jumalan valtakunnasta.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämän saksalaisen herra Hegelin Hengen ja ylevien ajatusten innoittamana, Suomen kansallisfilosofi Johan Vilhelm Snellman ryhtyi työskentelemään Suomen kansallisvaltion rakentamiseksi ja sivistämiseksi 1800-luvulla, kun Suomen itsenäisyys oli vielä pelkkä pilke muutamien fennomaanien silmäkulmassa. Tiedon ja sivistyksen levittämiseksi, sekä ennen kaikkea kansallisen tietoisuuden herättämiseksi Venäjän Tsaarin vallan alla eläneessä Suomen suuriruhtinaskunnassa, Snellman toimi aktiivisesti sanomalehtimiehenä. Hän julkaisi koulutetulle ruotsinkieliselle väestölle suunnattua <em>Saima-lehteä</em>, ja oli myös mukana perustamassa suomenkieliselle maanviljelijäväestölle suunnattua <em>Maamiehen ystävää</em>, joka jakoi käytännöllisiä neuvoja ja edisti väestön perusopetusta.</p><p>&nbsp;</p><p>Valtiomiehenä Snellman taisteli Suomen taloudellisen itsenäisyyden puolesta, ja saikin venäläiset viranomaiset lopulta hyväksymään Suomen hopeamarkan Suomen suuriruhtinaskunnan ainoaksi lailliseksi rahayksiköksi vuonna 1865. Hän modernisoi Suomen taloutta ja vastusti Suomen venäläistämistä, mutta katsoi kuitenkin, että Suomi voisi saavuttaa itsenäisen kansakunnan aseman ainoastaan koulutuksella, ei voimalla.</p><p>&nbsp;</p><p>Nyt reilut sata vuotta myöhemmin suuret ikäluokat ovat onnistuneet töpeksimään sekä 1800-luvun fennomaanien, että Talvisodan ja Jatkosodan sotaveteraanien työn. Olemme menettäneet itsenäisyytemme. Meillä ei ole itsenäistä rahapolitiikkaa, mutta ei myöskään itsenäistä ulkopolitiikkaa. Olemme de facto vasallivaltio ylikansallisten finanssikapitalistien hallitsemassa imperiumissa, ja suomalaiset lapset syntyvät pallo jalassa näiden häikäilemättömien oligarkkien velkaorjiksi. Meidän ei pidä kuitenkaan olla liian ankaria itsellemme, sillä käytännössä kaikki maailman maat ovat kokeneet saman kohtalon, ja joutuneet äärimmäisen järjestäytyneen, salamyhkäisesti toimivan, yhdessä tahdissa marssivan ja hengittävän kansainvälisen pankkiirisalaliiton uhreiksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Palaan näihin omiin pohdintoihini kohta, jatketaan vielä hieman siitä kohdasta, mihin jäimme Quigleyn kirjassa. Hän oli kertomassa Pyöreän pöydän ryhmistä, maailmanlaajuisesti vaikuttavassa, mutta erityisesti Brittiläisen kansainyhteisön maista ja Yhdysvalloista käsin toimivasta vaikuttajaverkostosta, joka halusi pitää toimintansa salassa, mutta jonka Quigley uskoi olevan historiallisesti niin merkittävä, että ihmiset ansaitsivat tietää sen toiminnasta.</p><p>&nbsp;</p><p>Quigley jatkaa siitä mihin jäätiin:</p><p>&rdquo;Tämän rhmän johtajat olivat: Milner, kuolemaansa asti vuoteen 1925, häntä seurasi Curtis (1872-1955), Robert H. (Lord) Brand (Lady Astorin lanko) kuolemaansa asti vuoteen 1963, ja nyt Adam D. Marris, joka on Sir Williamin poika ja Brandin työnjatkaja Lazard Brothers pankin toimitusjohtajana. Alkuperäinen tarkoitus oli, että organisaatiota johdettaisiin kollegiaalisesti, mutta Milner oli liian salaileva ja omapäinen jakaakseen rooliaan. Hän teki niin vain vuosina 1913-1919, jolloin hän piti säännöllisiä tapaamisia läheisimpien ystäviensä kanssa koordinoidakseen heidän toimintaansa painostusryhmänä kamppailussa Wilhelmin Saksan kanssa. Tätä he kutsuivat Ginger Groupikseen. Milnerin kuoleman jälkeen vuonna 1925, johtajuus jaettiin pitkälti Milnerin &rdquo;Lastentarhan&rdquo; selviytyjien kesken, tämä oli joukko nuoria Oxfordin miehiä, joita hän käytti virkamiehinä jälleenrakentaessaan Etelä-Afrikkaa vuosina 1901-1910. Brand oli viimeinen &rdquo;Lastentarhan&rdquo; selviytyjä; hänen kuolemansa jälkeen, organisaation merkittävästi vähentynyttä toimintaa on harjoittanut pääasiassa <em>The Round Table-</em>lehden pääkirjoituskomitea Adam Marrisin alaisuudessa.</p><p>&nbsp;</p><p>Rahat tämän organisaation laaja-alaiseen toimintaan tulivat alunperin Cecil Rhodesin. yhteistyökumppaneilta ja seuraajilta, pääasiassa Rhodesin Trustilta itseltään, sekä varakkailta yhteistyökumppaneilta, kuten Beitin veljeksiltä, Sir Abe Baileyltä, ja (vuoden 1915 jälkeen) Astorin perheeltä. Vuodesta 1925 lähtien merkittäviä lahjoituksia on tullut myös varakkailta yksilöiltä ja säätiöiltä ja firmoilta, jotka ovat yhteydessä kansainväliseen pankkiiriveljeskuntaan, erityisesti Carnegie United Kingdom Trustilta, ja muilta organisaatioilta, jotka liittyvät J.P. Morganiin, <strong>Rockefellerin</strong> [John D. Rockefeller monopolisoi 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteessa Amerikan öljyteollisuuden itselleen ja tuli maailman rikkaimmaksi mieheksi. Hänen pojanpoikansa David Rockefeller on myöntänyt toimivansa muiden globalisti-oligarkkien kanssa yhden maailmanhallituksen muodostamiseksi] ja Whitneyn sukuihin, ja Lazard Brothersin yhteistyökumppaneilta ja Morgan, Grenfell, and Companylta.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämän organisaation tärkein selkäranka kasvoi jo olemassaolevan rahoitusyhteistyön mukaisesti New Yorkissa sijaitsevasta Morgan Bankista joukkoon kansainvälisiä rahoittajia Lontoossa, joita johti Lazard Brothersin pankki. Milner itse oli kieltäytynyt vuonna 1901 satumaisesta tarjouksesta, jopa 100 000 dollaria vuodessa [nykyrahassa noin 2,7 miljoonaa dollaria], ryhtyä yhdeksi kolmesta osakkaasta Morgan Bankin Lontoon konttoriin, nuoremman J.P. Morganin seuraajaksi, joka muutti Lontoosta isänsä luo New Yorkiin (lopulta tämä työpaikka meni E.C. Grenfellille, joten Morganin Lontoon tytärpankki tuli tunnetuksi Morgan, Grenfell, and Companyna). Tämän tarjouksen hyväksymisen sijasta Milneristä tuli johtaja useisiin julkisesti listattuihin pankkeihin, pääasiassa the London Joint Stock Bankkiin, joka oli Midland Bankin yhtiömuotoinen edelläkävijä<strong>. Hänestä tuli yksi suurimmista poliittisista ja taloudellisista valloista Englannissa, ja hänen opetuslapsensa oli strategisesti aseteltu ympäri Englantia merkittäviin paikkoihin, kuten The Timesin päätoimittajaksi, The Observerin päätoimittajaksi, Lazard Brothersin toimitusjohtajaksi, moninaisiin hallituspaikkoihin ja jopa ministereiksi. [Salaseuran] haarautumat vakiinnutettiin politiikassa, rahoitusmaailmassa, Oxfordin ja Lontoon yliopistoissa, aikakauslehdissä, virkamieskunnassa ja verovapaissa säätiöissä.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Ensimmäisen maailmansodan lopussa tuli selväksi, että tämän järjestelmän organisaatiota oli laajennettava merkittävästi. Jälleen kerran tehtävä luotettiin Lionel Curtisille, joka perusti Englantiin ja jokaiseen valtapiiriin bulvaanin olemassaolevalle Pyöreän pöydän ryhmälle. Tällä kulissiorganisaatiolla &ndash; jota kutsutaan nimellä the Royal Institute of International Affairs &ndash; oli ytimenään kulloisellakin alueella pinnan alla toimiva Pyöreän pöydän ryhmä. New Yorkissa tämä [bulvaani] tunnettiin nimellä <strong>Council on Foreign Relations </strong>[Ulkomaansuhteiden neuvosto], ja se oli kulissi J.P Morgan and Companylle, yhdessä hyvin pienen Amerikan Pyöreän pöydän ryhmän kanssa. Amerikkalaisia organisoijia dominoi suuri määrä Morganin &rdquo;asiantuntijoita&rdquo;, mukaan lukien Lamont ja Beer, jotka olivat menneet Pariisin Rauhankonferenssiin ja siellä solmineet läheisen ystävyyden vastaavan englantilaisen &rdquo;asiantuntijaryhmän&rdquo; kanssa, jonka Milnerin ryhmä oli rekrytoinut. Itseasiassa, alkuperäiset suunnitelmat Royal Institute of International Affairsille ja Council on Foreign Relationsille tehtiin Pariisissa. RIIA:n Neuvosto (joka Curtisin vaikutuksesta kotiutui <strong>Chatman Houseen</strong>, St. Jamesin aukion toiselle puolelle Astoreista katsottuna, ja joka tuli tunnetuksi päämajansa nimen mukaan) sekä Ulkomaansuhteiden neuvoston hallitus ovat kantaneet noista ajoista lähtien alkuperänsä merkkejä. 1960 vuoteen asti Chatman Housen neuvostoa dominoi Milnerin yhteistyökumppanien hupeneva joukko, samalla kun varsinainen palkkaa saava henkilökunta koostui laajalti Lionel Curtisin agenteista. <em>Pyöreä pöytä</em>-lehteä toimitettiin vuosien ajan (vuoteen 1961 asti) takaovesta Chatham Housen mailta Ormond Yardissa, ja sen puhelin toimi Chatham Housen puhelinvaihteen läpi.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Lainaus päättyy.</p><p>&nbsp;</p><p>Nyt voidaan kysyä, miten maailman tämänhetkinen tilanne, ja viime vuosikymmenien historialliset kehityskulut näyttäytyvät tämän Quigleyn vuonna 1966 julkaistun teoksen paljastusten valossa? Pyrkivätkö kansainväliset finanssikapitalistit edelleen luomaan &rdquo;yksityisissä käsissä pidettävän rahoituksella kontrolloitavan maailmanjärjestelmän, joka kykenee dominoimaan jokaisen maan poliittista järjestelmää ja maailman taloutta kokonaisuutena&rdquo;? Asettavatko kansainväliset finanssikapitalistit edelleen &rdquo;omia luotettuja miehiään&rdquo; poliittisen järjestelmän avainasemiin? Ohjailevatko nämä yksityiset ja salassa toimivat ajatushautomot edelleen yhteiskunnallisia prosesseja? Kyllä, kyllä ja kyllä.</p><p>&nbsp;</p><p>Sveitsiläisten systeemiteoreetikkojen vuonna 2011 valmistunut tutkimus paljasti, että pieni joukko valtavia megakorporaatioita, pääasiassa pankkeja, hallitsee käytännössä enemmän kuin puolta koko maailmantaloudesta.[2] Tämän verkoston ytimessä on 147 superkytkeytyneen suuryrityksen joukko, joka monimutkaisten ristikkäisten omistusjärjestelyjen kautta vaikuttaisi omistavan itse itsensä. Karkeasti yksinkertaistettuna asiaa voidaan ajatella tällä tavalla, nämä eivät siis ole varsinaisia ja tarkkoja omistussuhteita, vaan havainnollistavia: Kuka omistaa Barclaysin? J.P Morgan Chase, Goldman Sachs, Vanguard Group ja Deutsche Bank. Kuka omistaa J.P Morgan Chasen? Barclays, Goldman Sachs, Vanguard Group ja Deutsche Bank. Kuka omistaa Goldman Sachsin? Barclays, J.P Morgan Chase ja niin edelleen. Tällä tavoin siis 147 jättikorporaatiota kytkeytyy toisiinsa, mutta kuka siis loppujen lopuksi on omistaja?</p><p>&nbsp;</p><p>Nämä monimutkaiset ristikkäiset omistukset ovat olemassa juuri tämän asian hämärtämiseksi. Ne vanhat mahtisuvut ja monopolikapitalistit, jotka hallitsivat maailmaa 1900-luvun alussa, ne &rdquo;300 miestä, jotka tuntevat toisensa ja valitsevat seuraajansa keskuudestaan&rdquo;, käyttävät tätä verkostoa oman suunnattoman vaikutusvaltansa piilottamiseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Quigley puhui siitä, miten kansainväliset pankkiirit asettavat omia agenttejaan merkittäviin julkisiin virkoihin ja ohjailee yhteistyöhaluisia poliitikkoja palkitsemalla nämä myöhemmin hyväpalkkaisilla asemilla liike-elämän puolella. Kun katsoo viimeaikaisia tapahtumia, niin voidaan puhua varsin nopeasti pyörivästä pyöröovesta yksityisen ja julkisen sektorin välillä. Esimerkiksi Jean-Claude Junckeria edeltänyt Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso sai juuri työpaikan Goldman Sachsilta. Euroopan Keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi on entisiä Goldmanin miehiä. Kun eurokriisi kärjistyi Italiassa, demokratia ohitettiin ja maan johtoon asetettiin entinen Goldmanilainen ja Bilderberg-ryhmän ydinvaikuttaja Mario Monti. Listaa voitaisiin jatkaa, pisteitä voitaisiin yhdistellä lähes loputtomiin. Nämä ovat juuri niitä yksityisten omistajiemme etuja kiltisti palvelevia &rdquo;vastuullisia ihmisiä&rdquo;, jotka tekevät päätökset meidän, &rdquo;häkeltyneen lauman&rdquo; puolesta.</p><p>&nbsp;</p><p>Quigleyn kuvailema Pyöreän pöydän ryhmä ja sen bulvaanit vaikuttavat edelleen voimakkaasti maailmanpolitiikassa. Esimerkiksi demokraattien presidenttiehdokas Yhdysvaltain presidentinvaaleissa, silloinen ulkoministeri Hillary Clinton sanoi puheessaan Ulkomaansuhteiden neuvostossa Washingtonissa:</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Olen iloinen, että saan puhua täällä uudessa päämajassa, olen ollut usein, kai voisi sanoa &rdquo;emäaluksessa&rdquo;, New Yorkissa, mutta on hyvä, että neuvostolla on toimipiste täällä Washingtonissa, kadun toisessa päässä ihan ulkoministeriön lähellä. Me saamme paljon ohjeita neuvostolta, joten tämä tarkoittaa, että minun ei tarvitse mennä yhtä kauas, jotta minulle kerrottaisiin, mitä meidän pitäisi tehdä, ja miten meidän pitäisi ajatella tulevaisuutta.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Valta ei siis ole ulkoministerillä, vaan tällä britti-kolonialistien ja finanssikapitalistien 1900-luvun alussa perustamalla neuvostolla, joka kertoo ulkoministerille, mitä pitää tehdä.</p><p>&nbsp;</p><p>Ultra-korruptoituneen kiero-Hillaryn korruptiosta voisi kirjoittaa varmaankin kymmeniä sivuja. Wikileaksin paljastamat sähköpostit osoittavat Hillaryn palvelevan, muiden globalistien ohessa, kirjoituksen alussa mainittua Rothschildin pankkisukua. Vuodetussa sähköpostissa Hillary matelee paronitar Lynn de Forster Rothschildin edessä ja kyselee, millaisen &rdquo;katumusharjoituksen&rdquo; hän on Rothschildille velkaa, kun oli mennyt pyytämään Tony Blairin mukaansa Israeliin neuvottelemaan rauhasta Lähi-idässä, vaikka Blairilla oli ollut sovittu tapaaminen paroni ja paronitar Rothschildia Aspenin laskettelukeskuksessa. Miksi minulle tulee näistä ihmisistä mieleen kornit James Bond pahikset?</p><p>&nbsp;</p><p>Jo nyt wikileaksin ja muiden toimijoiden julkisuuteen vuotamissa tiedoissa on mielestäni niin paljon raskauttavaa materiaalia muun muassa Clintonien säätiön korruptoituneesta toiminnasta, Hillaryn törkeistä, kuolemiin johtaneista virkavirheistä ulkoministerinä ja niin edelleen, että Hillary pitäisi lukita eristysselliin loppuelämäkseen. Globalisti-eliitin hallitsema valheellinen valtamedia on kuitenkin epätoivoisesti yrittänyt laittaa sialle huulipunaa ja saada henkisesti ja fyysisesti erittäin sairaan Hillaryn näyttämään varteenotettavalta presidenttiehdokkaalta. Samalla se on hyökännyt armottomasti globalismia vastustavaa kansallismielistä populistia, Donald Trumpia vastaan. En usko hetkeäkään, että Trump olisi jonkinlainen vapahtaja, joka palauttaa Amerikan entiseen loistoonsa, jollaisena hän yrittää esittää itsensä. Myös hän vaikuttaisi olevan jossain määrin korruptoitunut valehteleva rikollinen, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö valheellinen valtamedia olisi nolannut itseään maailmanlaajuisesti härskin puolueellisella uutisoinnillaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Yhdysvaltain CFR:n ja Britannian Chatman Housen kaltaisten, Pyöreän pöydän ryhmän hallitsemien ulkopoliittisten vaikutusorganisaatioiden vastine Suomessa on tietysti 2006 perustettu Ulkopoliittinen instituutti. Instituutti ajaa täsmälleen samaa agendaa, kuin Quigleyn kuvailema atlantistinen vaikutusverkosto. Se ajaa voimakkaasti Suomen liittymistä Natoon, ja vannoo tämän atlantistisen pseudo-demokratian ja pseudo-liberalismin nimiin, eli käytännössä he toimivat finanssikapitalistien harvainvallan agentteina. Venäjä on instituutille takapajuinen, taantumuksellinen ja taikauskoinen pahuuden valtakunta, jonka pitäisi vain hyväksyä ihmiskunnan toivoa edustavan &rdquo;edistyksellisen&rdquo; anglo-amerikkalaisen &rdquo;liberalismin&rdquo; ylivertaisuus, aivan kuten Quigleykin &ndash; ainakin aluksi &ndash; ajatteli. Tämän atlantistisen globalisti-eliitin agendan pää-äänenkannattaja Suomessa on tunnetusti Helsingin Sanomat, jonka edesmennyt omistaja, aikanaan Suomen EU:hun petollisesti valehdellen manipuloinut mediamoguli Aatos Erkko[3] oli myös Bilderberg-ryhmän jäsen. Myös Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen on Bilderberg-ryhmän vakiokävijä.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä niin sanottu Bilderberg-ryhmä on yksi niistä lukuisista suurelta yleisöltä pimennossa pidettävistä eliitin tapaamisista, jossa liike-elämän, politiikan ja asiantuntijamaailman huiput kokoontuvat koordinoimaan agendaansa. Näiden tapaamisten olemassaolo kiellettiin pitkään, koska kansojen arveltiin suhtautuvan kielteisesti tällaiseen kulissien takaiseen kähmintään. Nyt populaatio on kuitenkin passivoitu niin syvälle transsiin, ja eliitti tuntee olonsa niin mukavaksi ja itsevarmaksi, että se uskaltaa toimia avoimesti demokratiaa, kansaa ja läpinäkyvyyden periaatetta halveksuen.</p><p>&nbsp;</p><p>Samanlainen makaaberi vitsi, kuin demokratia ja avoimuus, on nykyään myös vapaa markkinatalous. Sen jälkeen kun keinottelevat jättiläismäiset yksityiset liikepankit pelastettiin konkursseilta veronmaksajien rahoilla vuoden 2008 talousromahduksen jälkeen, maailman keskuspankit ovat &rdquo;tehneet kaikkensa&rdquo; talouden elvyttämiseksi. Tämä on tarkoittanut käytännössä sitä, että uutta rahaa on &rdquo;painettu&rdquo; (siis nappia painettu tietokoneella) valtavia määriä. Isoille pankeille ja suuryrityksille on annettu nollakorolla loputtomasti lainaa, mutta nämä eivät ole investoineet näitä rahoja uusiin tehtaisiin, tai sen sellaiseen, vaan ostaneet takaisin omia osakkeitaan nostaakseen osakekurssejaan ja johtajiensa bonuksia. Keskuspankit ovat ostaneet tyhjästä luomallaan rahalla suuryritysten velkakirjoja, ja nyt ne ovat alkaneet ostaa myös niiden osakkeita. Ettei talous romahtaisi, tiedättehän.</p><p>&nbsp;</p><p>Voidaan kuitenkin kysyä, missä määrin tätä järjestelmää on järkevää kutsua &rdquo;vapaaksi markkinataloudeksi&rdquo;, jos talous on täysin tyhjästä rahaa itselleen luovien keskuspankkien kontrolloima, ja keskuspankit omistavat pian kaikki maailman pörssit? Miten Adam Smithin teoretisoima &rdquo;näkymätön käsi&rdquo;, eli yksittäisten kuluttajien rationaalisten päätösten aggregaatti, kysynnän ja tarjonnan laki, voi toimia tällaisessa järjestelmässä? Sanotaan vaikka, että jokin elektronisia vimpaimia valmistava yritys tekee huonoja tuotteita, joita kukaan ei osta. Normaalisti tällainen yritys joutuisi lopulta poistumaan markkinoilta, koska se käyttää resurssejaan tehottomasti. Nyt keskuspankki kuitenkin saapuu apuun ja syytää tälle kehnolle yritykselle valtavasti rahaa, ettei talous vain romahtaisi. Näin joku uusi, pienempi, mutta parempi ja innovatiivisempi yritys ei voi pärjätä kilpailussa. En välttämättä sano, että meillä edes pitäisi olla vapaa markkinatalous, sanon vain sen, että tämä järjestelmä ei ole sellainen, vaan keskusjohtoisesti kontrolloitu talousjärjestelmä.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä kaikki rahanpainaminen ja ennennäkemättön nollakorkopolitiikka on johtanut uskoakseni maailmanhistorian suurimpaan talouskuplaan. Kuihtuvan reaalitalouden ja kukoistavan nimellistalouden välinen kuilu on kasvanut valtavaksi. Jossain vaiheessa tulee romahdus, kupla puhkeaa, ja ero tasoittuu. Seuraa ennennäkemätön kaaos.</p><p>&nbsp;</p><p>Järjestelmän omistava finanssikapitalistien eliitti tietää, että näin tulee tapahtumaan, he tietävät kyllä mitä tekevät. Koko buumien ja romahdusten kierto on käytännössä keinotekoinen, ja palvelee näiden pankkiirien pyrkimyksiä keskittää valtaansa. Juuri tämän romahduksen, ja sitä seuraavan kaaoksen seurauksena eliitti pyrkii luomaan lopullisesti sen Uuden maailmanjärjestyksen, josta se on jo pitkään unelmoinut. Yksi maailmanvaluutta, yksi maailmanhallitus. Ensin maailma on kuitenkin ajettava sotaan ja kaaokseen, jotta manipuloitava häkeltynyt lauma olisi valmis hyväksymään uudistukset, jopa vaatisi niiden toteuttamista.</p><p>&nbsp;</p><p>Meidän on toimittava ennenkuin Suomelle käy niinkuin Kreikalle, jossa kansainväliset finanssikapitalistit ovat ajaneet hyvinvointiyhteiskunnan alas ja rohmunneet itselleen kreikkalaisten saaret, luonnonvarat ja infrastruktuurin. Eivät nämä oligarkit välitä kansoista pätkääkään, katsokaa nyt miten ne riistävät kehitysmaiden luonnonvaroja ja halpatyömaita. Tai muistelkaa miten nämä kolonialistiset suurvallat kohtelivat siirtomaitaan. Meitä uhkaa sama kohtalo.</p><p>&nbsp;</p><p>Jo nyt alati tiukentuvalla otteella maailmanvallassa roikkuvat oligarkit ovat saavuttaneet äärimmäisen ylilyöntiaseman kansoihin nähden, koska heillä on valta luoda rahaa tyhjästä, mutta me joudumme maksamaan työllämme korkoa tuolle tyhjästä luodulle rahalle. Tämä on hulluutta. Miksi lainaamme tyhjästä luotua rahaa ylikansallisilta finanssikapitalisteilta korolla, kun voisimme itse demokraattisesti hallita rahanluontiprosessia ja rahoittaa luomallamme rahalla yhteiskunnan modernisointiin ja kehittämiseen tähtääviä hankkeita? Koska meidät on alistettu ja valloitettu ampumatta laukaustakaan. Meidät on valloitettu velalla.</p><p>&nbsp;</p><p>On selvää, mitä meidän tulee nyt tehdä. Palauttaa Suomen ehdoton, kokonaisvaltainen, täydellinen itsenäisyys ja suvereniteetti. Perustuslain mukaan valta kuuluu kansalle, mutta tällä hetkellä näin ei ole. Meidän on otettava maamme takaisin, ja turvattava sen luonnonvarat, jotka kuuluvat meille ja lapsillemme, eivät petollisille, manipuloiville ja ahneille kansainvälisille megakapitalisteille.</p><p>Kun nyt katsomme Suomessa toimivia itsenäisyyttä kannattavia järjestöjä, tilanne vaikuttaa lohduttomalta. Ensimmäisenä mieleen tulee häpeällisen huonosti johdettu Itsenäisyyspuolue, jonka &ndash; sanotaanko omalaatuiset ehdokkaat &ndash; kuten Seppo Papunen ja Marika Siltanen, nolasivat itsensä ja oikeastaan kaikki itsenäisyyden kannattajat viime europarlamenttivaaleissa. Tämä ei toki ollut heidän vikansa, vaan puoluejohdon, joka päästi näin kokemattomia ja toistaitoisia esiintyjiä edustamaan puoluetta. Ei olekaan mikään ihme, että puolue ei ole nyt saanut kerätyksi vaadittavaa viittätuhatta kannattajakorttia.</p><p>&nbsp;</p><p>Sitten on tietysti Paavo Väyrysen &rdquo;Kansalaispuolue&rdquo;, joka ei ole varsinaisesti puolue, eikä sillä vaikuttaisi olevan juuri mitään tekemistä kansalaistenkaan kanssa. Sen sijaan, että kyseessä olisi populistinen itsenäisyyteen pyrkivä kansanliike, kyse on jonkinlaisesta ammattipoliitikkojen ja &rdquo;asiantuntijoiden&rdquo; kerhosta, jota määrittää Paavo Väyrysen ummehtunut konservatiivisuus. Tämäkään &rdquo;puolue&rdquo; ei siis edes kannata täydellistä itsenäisyyttä ja suvereniteettiä, vaan ainoastaan euroeroa. Yritin kirjoituksessani &rdquo;Ylistyslaulu Paavo Väyryselle&rdquo;, kehottaa Väyrystä olemaan itsenäisyyttä kannattava populisti, mutta hän ei ole ottanut neuvostani ollenkaan vaarin. Tuskimpa kirjoitukseni edes koskaan sattui hänen silmiinsä.</p><p>&nbsp;</p><p>Aa, mutta kenties itsenäisyyttä ajava etujoukko onkin tämä uusi niin kutsuttu &rdquo;Suomi ensin&rdquo;-liike, joka haluaisi järjestäytyä puolueeksi? Valitettavasti senkin toiminta vaikuttaa erittäin kaoottiselta ja amatöörimäiseltä. Sen muukalaisvihamielinen kansankiihotus on niin törkeää ja provosoivaa, että se ainoastaan jakaa ihmisiä ja aiheuttaa turhaa riitelyä, vaikka tarkoituksena olisi kai käsittääkseni yhdistää koko kansa positiivisten arvojen, itsenäisyyden ja vapauden tavoitteluun. Ymmärrän kuitenkin näiden ihmisten suuttumuksen ja turhautumisen. Tunnen teidän tuskanne.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen itsekin sitä mieltä, että tämä &rdquo;pakolaiskriisi&rdquo; on itseasiassa tässä esseessä aiemmin käsiteltyjen kansainvälisten finanssikapitalistien tietoinen operaatio kansallisvaltioiden vakauden horjuttamiseksi ja kaaoksen aikaansaamiseksi, joka puolestaan lopulta palvelee maailmanhallituksen luomisen loppupäämäärää. Olisi eri asia, jos kyse olisi oikeasti pääasiassa pakolaisista, mutta näinhän ei siis ole, vaan tulijat ovat pääosin parempaa elintasoa etsiviä taloudellisia siirtolaisia.</p><p>&nbsp;</p><p>Myös on huomioitava se, että muunmuassa Yhdysvallat, Israel ja Saudi-Arabia ovat olleet rahoittamassa ja tukemassa ISISiä alusta asti, siis jo siitä lähtien kun CIA perusti Al-Qaedan 80-luvulla, mutta toki edelleen, ja näiden tulijoiden joukossa on tunnetusti tietty prosenttiosuus näitä radikaaleja islamisti-terroristeja. Pahoin pelkään, että globalisti-eliitti käyttää näitä köyhiä väkijoukkoja aseena Euroopan alkuperäisväestöjä, kansallisvaltioita ja kansallisia identiteettejä vastaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Tästä kertoo esimerkiksi entinen Goldman Sachs Internationalin hallitusjäsen, nykyinen useiden kansainvälisten maahanmuuttoa edistävien organisaatioiden johtaja ja hallitusjäsen &ndash; kuinkas sattuikaan &ndash; <strong>Peter Sutherland</strong>, joka sanoi jo vuonna 2012 näin, YK:n erityisedustajan roolissa:</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;<strong>EU:n on tehtävä parhaansa heikentääkseen jäsenvaltioidensa homogeenisyyttä</strong>.&rdquo; [4]</p><p>&nbsp;</p><p>Nyt me näemme, mikä heidän parhaansa on. Kun Sutherlandin kaltainen Bilderberg-, Trilateraalinen komissio-, ja Goldman Sachs sisäpiiriläinen jyrähtää YK:n edustajana, EU ryhtyy toimiin. Sutherland on myös sanonut:</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Valtioiden täytyy johtaa antamalla positiivinen uutinen, että maahanmuuttajat ovat hyväksi yhteisölle, taloudellisesti ja kaikilla muillakin tavoilla, mieluummin kuin jatkuvasti esittää heidät taakkana, koska oikeasti he eivät ole taakka. Hyvin lyhyessä ajassa he antavat positiivisen panoksensa sille yhteisölle, jossa elävät.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Onko näin, vai onko itse asiassa niin, että vuosien turhien integrointi-yritysten jälkeen maahanmuuttajat edelleen muodostavat väkivaltaisia katujengejä, polttavat autoja, eristäytyvät omiin enklaaveihinsa ja kivittävät poliiseja Ranskassa, Ruotsissa, ja muissa Euroopan maissa, joissa riittävä saturaatio saavutetaan? Onko itseasiassa niin, että sen sijaan, että näistä maahanmuuttajista tulisi nopeasti tuotteliaita yhteiskunnan tukipilareita, he ovat jatkuvasti yliedustettuina työttömyys- ja rikostilastoissa? Kuvitteletteko, että tämä kansainvälinen sijoituspankkiiri ja YK:n maahanmuuttoasiantuntija Peter Sutherland ei tiedä näitä asioita, vaikka väittääkin päinvastaista? Tietyn kansanosan pitäisi mielestäni jo sanoa tälle monikulttuurisuus-idealle niinkuin Pelle Miljoona: &rdquo;Sä olet mulle unelmaa, mutta maailma on totta.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Eliitti on nerokkaan propagandan avulla saanut synnytettyä naiivien hyödyllisten idioottien &rdquo;puskurin&rdquo;, joka kaikessa myötätunnossaan ja hyväntahtoisuudessaan leimaa rasisteiksi ja natseiksi kaikki ne, jotka vastustavat tätä kavalaa agendaa. Luonnollisesti massamaahanmuuton aiheuttamat ongelmat yhdistettynä internetin kaikukammioon ovat synnyttäneet vastareaktiona myös vihaisen ja rasistisen kansanryhmän. Tämä on kaikki eliitin &rdquo;hajota ja hallitse&rdquo; taktiikkaa. Meidän on vastattava siihen yhdistämällä ja vapauttamalla kansa. En ala tässä tarkemmin syväluotaamaan &rdquo;tätä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka on jo useiden vuosien ajan varjostanut minua ja minä sitä&rdquo;, Kummelin sketsihahmoa mukaillakseni.</p><p>&nbsp;</p><p>Entäs Perussuomalaiset sitten? No, me tiedämme, ettei Perussuomalaiset varsinaisesti koskaan kannattanut eroa EU:sta ja Suomen itsenäisyyttä, vaan Timo Soini ainoastaan käytti EU-kriittistä väestöä oman ahneutensa ja vallanhimonsa tyydyttämiseksi. On erittäin mielenkiintoista lukea, mitä Soini kirjoitti populismia käsittelevässä pro gradu tutkielmassaan vuonna 1988:</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Populistien argumentaatio nähdään heikkona ja teesit iskulauseenomaisina. Populistit nähdään demagogeina, kansankiihottajina. <strong>Nämä demagogit käyttävät &rdquo;yksinkertaista&rdquo; tavallista kansaa omien etujensa astinlautana. Kerran yhteiskunnan kyydistä pudonnutta kansanosaa petetään siis vielä kerran</strong>. Petetty pettyy siis jälleen kerran?&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Miten nämä populistiliikkeiden keulakuvat ja kyläpuhujat pitäisi nähdä? Heidän kansansuosiostaan ei voi olla epäilystä, he ovat kansanomaisia ja he ovat antaneet kannattajilleen todellisia etuja. <strong>Toisaalta he ovat kyynisiä manipulaattoreita, jotka muistavat täyttää omatkin taskunsa</strong>.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>No, ei voida ainakaan sanoa, että Soini olisi omalla toiminnallaan parantanut populismin mainetta. Päinvastoin nyt vaikuttaa siltä, että Soini jo vuonna 1988 suunniteli kusettavansa kansaa päästäkseen vallankahvaan. Kuinka halveksuttava henkilö!</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä Soinin petos onkin nyt johtanut mielenkiintoiseen tilanteeseen Suomessa. Vielä viime vuoden eduskuntavaaleissa Perussuomalaisilla oli 17,7 prosentin kannatus ja 524 000 äänestäjää. Nyt viime gallupissa heidän kannatuksensa oli enää 7,6 prosenttia. Se tarkoittaa käytännössä, että lähes 300 000 Perussuomalaisten äänestäjää on siis nyt niin sanotusti &rdquo;ilman poliittista kotia&rdquo;. He tuskin ovat palanneet äänestämään vanhoja puolueita, juuri niitä vastaan protestoidakseenhan he äänestivät perussuomalaisia. Ihmisen pojalla ei ole mihin päätään kallistaisi... Ymmärrättekö jo mitä haen takaa?</p><p>&nbsp;</p><p>Kaikissa muissa Euroopan maissa populistiset puolueet nousevat kohisten. Ranskassa Le Penin National Front haluaa Frexitin. Samoin Italiassa Beppe Grillon Viiden tähden liike haluaa äänestää Italian EU-erosta. Myös Alankomaissa halutaan äänestää EU:sta lähtemisestä. Mutta Suomessa ei ole mitään hyvin järjestäytynyttä tahoa, tai puoluetta, joka ajaisi tätä asiaa! Tämä on käsittämätön poliittinen valtatyhjiö, ja on uskoakseni vain ajan kysymys, ennenkuin nämä 300 000 Perussuomalaisiin pettynyttä äänestäjää järjestäytyvät itsenäisyyteen pyrkiväksi poliittiseksi voimaksi. Niinkuin viisaudestaan tunnetun Salomon sananlasku sanoo: &rdquo;Kun laittomuus vallitsee, maalla on monta hallitsijaa, mutta yksi ymmärtäväinen ja viisas mies vakiinnuttaa järjestyksen.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Minä olen etsimänne henkilö.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Olen päättänyt perustaa <strong>POPULISTISEN KANSANPUOLUEEN, </strong>eli <strong>PK</strong>:n.</p><p>&nbsp;</p><p>Puolueen agenda on hyvin yksinkertainen.</p><p>&nbsp;</p><p>Ensimmäinen ja tärkein tavoitteemme on <strong>Suomen täydellinen itsenäisyys ja suvereniteetti</strong>. Valta on palautettava perustuslain mukaisesti kansalle. <strong>Suoritetut maanpetokset on tutkittava ja syylliset tuomittava oikeudenmukaisessa julkisessa oikeudenkäynnissä</strong>.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämän päätavoitteemme lisäksi teemme tietysti myös paljon muita loistavia uudistuksia. Tarkoituksemme on tehdä Suomesta ylivoimaisesti maailman paras maa käytännössä kaikilla osa-alueilla.</p><p>&nbsp;</p><p>Itsenäisyydestä ei voida puhua, jos maalla ei ole itsenäistä raha- ja talouspolitiikkaa. Meidän on luovuttava kokonaan vähimmäisvarantojärjestelmästä, jossa yksityiset liikepankit luovat järjestelmään uutta rahaa tyhjästä lainojen muodossa. Rahanluontioikeus otetaan valtiolle, jota kansa demokraattisesti hallitsee. Valtio rahoittaa luomallaan rahalla yhteiskunnan modernisoinnin ja digitalisoinnin, keskittyen erityisesti <strong>automaatioon, maalämpöön, energiatehokkuuden lisäämiseen, 3D-printtereihin, blockchain-teknologiaan, avoimeen lähdekoodiin perustuviin ohjelmistoihin, vertikaaliseen vesi- ja ilmaviljelyyn, sekä tekoälyyn</strong>.</p><p>&nbsp;</p><p>Näiden modernisointiprojektien toteuttamiseksi harjoitetaan jonkin aikaa käytännössä täystyöllisyyspolitiikkaa, jonka valtio rahoittaa itse luomallaan rahalla. Jokainen suomalainen voi antaa tähän yleishyödylliseen suureen pyrkimykseen oman panoksensa omien tietojensa, taitojensa ja intohimojensa mukaan. Kaikki ovat tärkeitä.</p><p>&nbsp;</p><p>Mitä tulee verotukseen, koko verojärjestelmä laitetaan kokonaan uusiksi, siitä tehdään todella selkeä ja äärimmäisen, painotan, <strong>äärimmäisen yksinkertainen</strong>.</p><p>&nbsp;</p><p>90 prosentille väestöstä verot tulevat laskemaan huomattavasti. Siis, voidaan sanoa, että <strong>verot tulevat laskemaan todella, todella paljon melkein kaikille</strong>.</p><p>&nbsp;</p><p>Rikkaimman 10 prosentin verotusta kuitenkin kiristetään progressiivisesti. Kymmenenneksi rikkain prosentti saa pienen veronkorotuksen, yhdeksänneksi rikkain vähän isomman, ja niin edelleen. Rikkaimman prosentin verotusta korotetaan roimasti. Myös rikkaimman prosentin sisällä, eli rikkaimman 50 000 joukossa verotus tulee olemaan erittäin progressiivista. Ja aivan rikkaimman kärjen, sanotaan rikkaimman promillen, eli 5000 rikkaimman kohdalle langetettaisiin merkittävä kertaluontoinen varallisuusvero, jonka tuotto käytettäisiin suoraan kaikista köyhimmän kymmenen prosentin auttamiseen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Pitkällä aikavälillä myös rikkaiden verotusta tullaan kuitenkin keventämään</strong>. Jo muinaisessa Rooman imperiumissa oli tieverkosto, vedenjakelujärjestelmä, julkisia viranomaisia ja sotilaita. Ja kuinka paljon keskiverto roomalainen maksoi veroja? Tavallinen Rooman kansalainen maksoi veronsa kahdella työpäivällä vuodessa.[5]</p><p>&nbsp;</p><p>Miten on mahdollista, että me, nykyisen huomattavasti kehittyneemmän ja elämää helpottavan teknologian avulla, emme pysty järjestämään kansalaisille yhtä mukavia oltavia, vaan valtio vie lähes puolet, tai jopa yli puolet tuloistamme? Tämä on häpeällistä.</p><p>&nbsp;</p><p>Ongelma on seuraavissa asioissa, <strong>näistä leikataan</strong>.</p><p>&nbsp;</p><p>-EU:lle joka vuosi nettona maksettavat sadat miljoonat eurot. Bruttona maksamme miljardeja, ja takaisin saadut rahat menevät EU:n hyväksymiin kohteisiin. Nämä rahat voidaan käyttää paremmin.</p><p>&nbsp;</p><p>-Kansainväliselle sotateollisuudelle korruptoituneiden hankintojen muodossa annettavat miljardit. Tämä, että suomalaiset ajetaan köyhyyteen, jotta voidaan ostaa korruptoituneelta sotateollisuudelta kalliita sotakoneita, ei lisää turvallisuuttamme vaan radikaalisti heikentää sitä ja kasvattaa sisäisten levottomuuksien todennäköisyyttä. (Esimerkiksi minä en ikinä puolustaisi tätä nykyistä korruptiohallitusta ketään vastaan, päinvastoin jos olisin luonteeltani äkkipikaisempi ja hieman väkivaltaisempi, ryhtyisin jo itse jonkinlaiseksi pommeja räjäytteleväksi terroristiksi ja separatistiksi. En ole kuitenkaan vallankumouksellinen, vaan vastavallankumouksellinen, koska globalistit ja heidän agenttinsa ovat jo suorittaneet laittoman vallankumouksen maassamme. Minä vain yritän palauttaa itsenäisyytemme.) Yleisesti puolustusstrategian on keskityttävä sissitoimintaan, koko maan kattavaan paikallispuolustukseen eräänlaisen suojeluskunta-verkoston muodossa. Näin turvallisuutemme paranee, maanpuolustustahto kasvaa ja kulut vähenevät. Tärkeintä on puolustuksen kustannustehokkuus.</p><p>&nbsp;</p><p>-Turvonnut julkinen hallinto. Järjestelmää pitää yksinkertaistaa ja selkeyttää huomattavasti. Turhaa byrokratiaa karsimalla voidaan säästää satoja miljoonia, jopa miljardeja. Tämä tarkoittaa joukkoirtisanomisia julkisessa hallinnossa.</p><p>&nbsp;</p><p>-Puoluetuet. Vaikka onkin kyse &rdquo;vain&rdquo; 36 miljoonasta, se on kaikki silti lopetettava välittömästi. Tämä on ehdottoman välttämätöntä ja ensisijaisen tärkeää. Puoluetuki on poliittisen korruption tukemiseen ja kannustamiseen käytettävää rahaa. <strong>Populistinen kansanpuolue ei tule </strong><u><strong>koskaan</strong></u><strong> ottamaan vastaan senttiäkään puoluetukea</strong>.</p><p>&nbsp;</p><p>-Kansanedustajien ja korkeapalkkaisten virkamiesten palkkoja on leikattava. Tällä voidaan säästää ehkä muutamia miljoonia, mutta kyse onkin ennenkaikkea symbolisesta eleestä. <strong>Minä henkilökohtaisesti kieltäydyn ottamasta palkkaa minkään julkisen viran hoitamisesta</strong>, sillä kansan ja totuuden palveleminen on kunnia- ja periaateasia, eikä rahaa pidä sotkea siihen.</p><p>&nbsp;</p><p>-Valtionvelan korkokulut, viimeaikoina noin puolitoista miljardia vuodessa. Nämä tuotaisiin nollaan joko maksamalla velka nopeasti pois, tai mitätöimällä se laittomana. Tulevaisuudessa velkaa ei tarvitsisi ottaa, koska rahanluontiprosessi olisi kansan demokraattisesti hallitseman valtion kontrollissa.</p><p>&nbsp;</p><p>-Hallitsemattoman massamaahanmuuton kustannukset ovat vuosittain satoja miljoonia. Suomen on päätettävä itse, kuinka paljon ja minkälaisia maahanmuuttajia ja pakolaisia otamme vastaan. Hädänalaisia ihmisiä pitää auttaa, kyllä, mutta kuten jo aiemmin sanoin, tässä on kyse jostain muusta. Ainakin väliaikaisesti, niin kauan, että saamme selville, mitä oikeastaan on tapahtumassa, Suomen on lopetettava maahanmuuttajien vastaanottaminen.</p><p>&nbsp;</p><p>Näillä leikkauksilla päästäisiin jo hyvään alkuun. Vastaavasti kasvatukseen, koulutukseen ja sivistykseen panostettaisiin. Myöskään terveydenhuollosta, eikä vanhustenhuollosta pidä leikata. Kaikista on pidettävä huolta.</p><p>&nbsp;</p><p>Myös sotiemme veteraaneja kohdellaan liian huonosti. Heistä on pidettävä hyvää huolta. Heidän taistelunsa maamme <strong>itsenäisyyden</strong> puolesta on rahassa mittaamattoman arvokas. Talvisodan ja jatkosodan sankariteot eivät saa unohtua. Muisto ei saa koskaan himmetä. <em>Mutta muistot voivat olla petollisia</em>.</p><p>&nbsp;</p><p>Pienen Suomen sankarillinen puolustautuminen avoimesti maailmanvaltiuteen pyrkinyttä, internationalistista ja globalistista Neuvostoliittoa vastaan inspiroi edelleen ihmisiä ympäri maailman. Meidän on muistettava, että vuoden 1917 Bolshevikki-vallankumouksen rahoittajat olivat niitä samoja kansainvälisiä finanssikapitalisteja, joista Quigley kirjoittaa kirjassaan! Esimerkiksi Trotsky sai rahoituksensa suoraan Wall Streetiltä. Myös Lenin kuljetettiin Tsaarin vihollisten toimesta Sveitsistä rahasalkut mukanaan Venäjälle vallankumousta tekemään.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun uutiset Suomen sankarillisesta puolustautumisesta Talvisodassa kantautuivat Britanniaan ja Ranskaan, lähtivät tavalliset kansalaiset kaduille osoittamaan mieltä Suomen puolesta, ja vaativat johtajiltaan toimia. Näiden maiden johtajilla oli kuitenkin jo omat suunnitelmansa ja sopimuksensa Stalinin kanssa Hitleriä vastaan, eikä suomalaisten kohtalo liikuttanut heitä. Toisen maailmansodan salattuun historiaan vuosikymmenien ajan perehtynyt reservin majuri, opetusneuvos <strong>Erkki Hautamäki</strong> väittää, että toisin, kuin usein kuvitellaan, Adolf Hitler ei myynyt Suomea Neuvostoliitolle Molotov-Ribbentrop sopimuksen yhteydessä, vaan päinvastoin Hitler pelasti meidät Talvisodan lopussa! Hautamäen erittäin mielenkiintoisen luentosarja, &rdquo;<strong>Talvisodan ja jatkosodan kielletty historia</strong>&rdquo;, on katsottavissa internetissä. Hän perustaa tutkimuksensa <strong>marsalkka Mannerheimin</strong> salaisen asiamiehen, Vilho Tahvanaisen asiakirjoihin ja materiaaleihin. Näin Mannerheim on kirjoittanut lankomiehelleen, Frans Mikael Gripenbergille, liittyen muistelmiinsa:</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Olen paneutunut hyvin huolellisesti niihin ajatuksiin, joita sinä esitit minulle elämäkerran mahdollisesta julkaisemisesta... Esittämäsi näkökohdat ovat toki herättäneet levottomuutta itsessänikin, kun olen joutunut kasvotuksin &ndash; jos näin voidaan sanoa &ndash; muistojen kanssa, jotka minulla on siitä rikkomusten sarjasta, johon mahtava itäinen naapurimme on syyllistynyt. <strong>Se on historiaa, ja ilman historiallisen taustan esittämistä jäävät monet päätökset ja teot ainaisesti hämärään, mistä syystä niitä ei vain voida käsittää väärin, vaan ne luultavasti pakostakin käsitetään väärin</strong>... Elämäkerran kirjoittaminen koskettelematta niitä vihamielisiä tekoja, jotka pakottivat meidät monien päätösten tekoon, on toki kerta kaikkiaan tietoista historian vääristelyä...&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;<strong>Mitä englanninkielisen teoksen julkaisemiseen tulee, olen ajatellut asian järjestämistä juuri sillä tavalla kuin se sinun mielestäsi olisi tehtävä. Mutta jos jätän esittämättä päätöksiin johtaneet syyt ja mainitsen vain niiden vaikutuksen, silloinhan juuri vääristelen tapahtumien dramaattista kulkua ja joudun luultavasti esittämään sen sillä tavalla, ettei länsieurooppalainen ja anglo-saksinen lukija koskaan voi sitä ymmärtää</strong>.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Vaikuttaisi siis siltä, että sodan voittajavaltiot, niin kutsutut liittoutuneet, ovat vääristelleet historiaa vakavalla tavalla. Meidän olisi tunnustettava tämä, ja panostettava oikean totuuden löytämiseen ja jakamiseen julkiseen tietoisuuteen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kun ottaa huomioon tällä hetkellä maailmassa vallitsevan epävakauden, on jokaisen ajattelevan ihmisen velvollisuus toimia kolmannen maailmansodan estämiseksi</strong>.</p><p>&nbsp;</p><p>Toisen maailmansodan voi ajatella alkaneen jo kauan ennen ensimmäisten laukausten ampumista. Jo vuonna 1933, ympäri maailmaa levittäytynyt juutalainen diaspora, jonka taloudellinen vaikutusvalta oli merkittävä, aloitti taloussodan Hitlerin Saksaa vastaan. Kuten historia osoittaa, taloussodat ovat erittäin vaarallisia, koska ne voivat eskaloitua asein käytäviksi sodiksi. Olemmeko kolmannen maailmansodan kynnyksellä?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Puhun tietysti EU:n Venäjää vastaan julistamista talouspakkoteista, joista Populistinen kansanpuolue luopuu</strong>. Tällä hetkellä monet suomalaiset kärsivät näiden pakkoteiden johdosta, etenkin Venäjästä riippuvaisilla ruoantuotanto ja matkailualoilla. Tämä on todellinen inhimillinen tragedia, joka koskettaa tuhansia, kymmeniä tuhansia ihmisiä, ja välillisesti koko maata ja koko maailmaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Erityisen traagista tämä on siksi, että pakotteiden langettamiselle ei vaikuttaisi olevan mitään järkevää perustetta. Kaikki länsimaiset gallupit vahvistavat Krimin kansanäänestyksen tuloksen, enemmistö Krimin asukkaista &ndash; jotka pääosin puhuvat venäjää äidinkielenään ja ovat etnisiä venäläisiä &ndash; haluaa edelleen kuulua Venäjään.[6] Minkä takia länsimaat eivät voisi vain tunnustaa tätä ja antaa Krimin asukkaiden toimia, niinkuin haluavat? Jos länsimaat ehdottaisivat esimerkiksi, että Krimillä järjestetään ihan vain muodon vuoksi uusi kansanäänestys, ja jos krimiläiset todella haluavat kuulua Venäjään, niin Eurooppa hyväksyisi tämän, ja pakotteet voitaisiin poistaa, niin tottakai Putin suostuisi tähän. Samoin voitaisiin toimia Itä-Ukrainassa, Donetskin ja Luhanskin tasavaltojen suhteen. Sotiminen ja turha tappaminen voitaisiin lopettaa välittömästi. Tämä on niin yksinkertainen ja itsestäänselvä asia. Onhan tämä jo Raamatussakin yksi ensimmäisistä opetuksista:</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Ja myös Lootilla, joka kulki Abramin mukana, oli lampaita ja vuohia ja karjalaumoja, ja telttoja. Mutta laidunmaata ei ollut tarpeeksi, että he olisivat voineet pysyä yhdessä, sillä heillä oli runsaasti karjaa. Siksi Abramin ja Lootin karjapaimenten kesken syntyi riitaa. Abram sanoi Lootille: &rdquo;Ei sovi, että meidän tai meidän karjapaimentemme välillä on riitaa, sillä me olemme veljiä keskenämme. Onhan koko maa avoinna sinun edessäsi. Eroa siis minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle. Jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Maasta riiteleminen on suurta hulluutta ja mielisairautta. Jos Ukrainaa johtavalla korruptoituneella oligarkilla, Petro Poroshenkolla olisi Abrahamin viisautta, hän sanoisi Itä-Ukrainan ja Krimin asukkaille, että menkää menojanne, ja pyrkisi rauhaan ja yhteistyöhön.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Valitettavasti rauha Euroopan ja Venäjän välillä ei vaikuta kuuluvan kansainvälisten finanssikapitalistien suunnitelmiin.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Tästä syystä Suomen on luovuttava Venäjän vastaisista talouspakotteista. Tätä järkevää ja hyödyllistä näkemystä kannattavat myös monet puolueet Euroopassa, Le Penin National Front Ranskassa, Tshekin tasavallassa Milos Zeman on puhunut voimakkaasti tämän puolesta ja niin edelleen. Vaikka Suomi kärsii näistä pakotteista kenties eniten, meillä yksikään puolue ei uskalla vastustaa niitä. Populistinen kansanpuolue muuttaa tämän tilanteen.</p><p>&nbsp;</p><p>On surullista käydä menetetyillä alueillamme, puhun tässä nimenomaan Neuvostoliitolle luovutetusta Pohjois-Karjalasta, ja nähdä miten surkeasti niitä on kohdeltu. Puoliksi rakennettuja, ikkunnattomia betonikerrostaloja, kuoppaisia teitä, hökkelikyliä, tuulen kuljettamia roskia kaduilla, se on häpeällistä. Moskovasta johdettu keskushallinto ei ilmeisesti pitänyt näiden alueiden kehittämistä tarpeellisena. Kun Suomen ja Neuvostoliiton rajaakaan ei voinut ylittää, jäivät nämä menetetyt alueet ikään kuin &rdquo;pussin pohjalle&rdquo; unohduksiin ajan ja kehityksen ulkopuolelle. Nyt myös Suomen puoleinen Karjala kärsii näiden pakotteiden takia.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä tilanne voidaan muuttaa uuden &rdquo;<strong>Ystävyys, yhteistyö ja avunanto</strong>&rdquo;-sopimuksen avulla. Sekä Venäjän puolista Karjalaa, että Suomen puolista Karjalaa on kehitettävä. Teitä on rakennettava, infrastruktuuria on kehitettävä, kauppaa on edistettävä. <strong>Meidän on rakennettava suuri uusi valtatie, joka yhdistää Pietarin, Petroskoin ja Joensuun</strong>. Ja mikä tärkeintä: <strong>Venäjä maksaa sen tien</strong>. Painakaa tämä mieleenne: <strong>Venäjä maksaa tämän projektin</strong>. <strong>Venäjä maksaa sen, okei?</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Muistatteko kun Suomi rikastui Kylmän sodan aikaan idänkaupalla? Me emme voita enää. Me emme tee enää hyviä diilejä. Meidän pitää tehdä hyviä diilejä. Meidän pitää tehdä hyviä kauppasopimuksia. Me tulemme taas voittamaan. Miksi Venäjä kustantaisi tämän projektin? He tarvitsevat epätoivoisesti liittolaisia. He haluavat pakotteiden loppuvan. He ovat valmiita maksamaan, meidän täytyy vain neuvotella taitavasti. Kaikki valttikortit ovat meidän käsissämme.</p><p>Miten pääsemme alkuun tässä projektissa? <strong>Populistisen kansanpuolueen perustamiskokous</strong> järjestetään myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana, kuitenkin tämän vuoden puolella, Tohmajärven toimistotalolla, erinomaisessa, suorastaan huippulaatuisessa majoitusliikkeessä, <strong>Minimotel &amp; Apartementos Tohmajärvessä.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Tässä korkealuokkaisessa ja historiallisessa tapahtumassa tulee olemaan gourmet-, vai pitäisikö sanoa á la carte-ruokatarjoilu, juomatarjoilu, live-orkesteri ja DJ, tapahtumassa on myös mahdollisuus saunoa, ja paljon, paljon muuta. Tämä vallankumouksellinen tapahtuma, jota voitaisiin kuvailla seminaariksi, festivaaliksi, seremoniaksi, tai suureksi juhlaksi, on vuosikymmenen, ei, vuosisadan, ei, kenties koko vuosituhannen tärkein ja merkittävin spektaakkeli. Majoituskapasiteettia on kuitenkin vain viidellekymmenelle hengelle, joten varaa paikkasi ajoissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Varauksen voit tehdä pyytämällä minut kaveriksi facebookissa, tai ottamalla sähköpostilla yhteyttä osoitteeseen <a href="mailto:paavokuronen@hotmail.com">paavokuronen@hotmail.com</a></p><p>&nbsp;</p><p>Voit myös tarjoutua vapaaehtoiseksi auttamaan tapahtuman järjestelyssä ja puolueen perustamisessa. Kaikki apu on tarpeen. <strong>Laitetaan yhdessä ensin Suomi, ja sitten koko maailma kuntoon</strong>. Aloita jakamalla tämä kirjoitus mahdollisimman monelle ystävällesi sosiaalisessa mediassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Lähteitä:</p><p>&nbsp;</p><p>[1] <a href="https://theintercept.com/2014/02/24/jtrig-manipulation/">https://theintercept.com/2014/02/24/jtrig-manipulation/</a></p><p>[2] <a href="https://www.newscientist.com/article/mg21228354-500-revealed-the-capitalist-network-that-runs-the-world/">https://www.newscientist.com/article/mg21228354-500-revealed-the-capitalist-network-that-runs-the-world/</a></p><p>[3] <a href="http://www.kansanuutiset.fi/scripts/edoris/edoris.dll?app=server&amp;com=sqlxml&amp;tem=d_aihepuu.tpl&amp;topicid=190678&amp;selected=190950">http://www.kansanuutiset.fi/scripts/edoris/edoris.dll?app=server&amp;com=sqlxml&amp;tem=d_aihepuu.tpl&amp;topicid=190678&amp;selected=190950</a></p><p>[4] <a href="http://www.bbc.com/news/uk-politics-18519395">http://www.bbc.com/news/uk-politics-18519395</a></p><p>[5] <a href="https://www.youtube.com/watch?v=qh7rdCYCQ_U">https://www.youtube.com/watch?v=qh7rdCYCQ_U</a></p><p>[6] <a href="http://www.forbes.com/forbes/welcome/?/sites/kenrapoza/2015/03/20/one-year-after-russia-annexed-crimea-locals-prefer-moscow-to-kiev/&amp;toURL=http://www.forbes.com/sites/kenrapoza/2015/03/20/one-year-after-russia-annexed-crimea-locals-prefer-moscow-to-kiev/&amp;refURL=https://www.google.fi/&amp;referrer=https://www.google.fi/">http://www.forbes.com/forbes/welcome/?/sites/kenrapoza/2015/03/20/one-year-after-russia-annexed-crimea-locals-prefer-moscow-to-kiev/&amp;toURL=http://www.forbes.com/sites/kenrapoza/2015/03/20/one-year-after-russia-annexed-crimea-locals-prefer-moscow-to-kiev/&amp;refURL=https://www.google.fi/&amp;referrer=https://www.google.fi/</a></p><p>&nbsp;</p><p>Soinin gradu: <a href="https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37345/populism.pdf?sequence=1">https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37345/populism.pdf?sequence=1</a></p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://www.carrollquigley.net/pdf/Tragedy_and_Hope.pdf">http://www.carrollquigley.net/pdf/Tragedy_and_Hope.pdf</a></p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.foreignaffairs.com/reviews/review-essay/2015-02-11/walter-lippmann-and-american-century">https://www.foreignaffairs.com/reviews/review-essay/2015-02-11/walter-lippmann-and-american-century</a></p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://chomsky.info/mediacontrol03/">https://chomsky.info/mediacontrol03/</a></p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Alfred_Milner,_1st_Viscount_Milner">https://en.wikipedia.org/wiki/Alfred_Milner,_1st_Viscount_Milner</a></p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Tragedy_and_Hope">https://en.wikipedia.org/wiki/Tragedy_and_Hope</a></p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Cecil_Rhodes">https://en.wikipedia.org/wiki/Cecil_Rhodes</a></p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Carroll_Quigley">https://en.wikipedia.org/wiki/Carroll_Quigley</a></p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/J._V._Snellman">https://fi.wikipedia.org/wiki/J._V._Snellman</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> UUSI MAAILMANJÄRJESTYS PALJASTETTU – Tragedia ja toivo

 

”Joka hallitsee historiaa, hallitsee tulevaisuutta. Joka hallitsee nykyhetkeä, hallitsee historiaa.”

-George Orwell

 

Johdanto

 

Tässä artikkelissa paljastan perinpohjaisesti maailmanvaltiuteen pyrkivän salaliiton olemassaolon. Esitän oman ratkaisuni sen aiheuttamiin ongelmiin, kirjoituksen loppuosassa on oma poliittinen manifestini.

 

Perustan argumenttini Harvardin, Princetonin ja Georgetownin yliopistoissa historian professorina toimineen Carrol Quigleyn vuonna 1966 valmistuneeseen teokseen ”Tragedia ja toivo: Maailman historia meidän aikanamme”.

 

Quigleytä voidaan pitää tämän aihealueen tärkeimpänä asiantuntijana, sillä hän ei tutkinut tätä maailmanlaajuisesti toimivaa salaseuraa ulkopuolisen silmin, vaan kuului itse tämän salamyhkäisen eliitin sisäpiiriin, ja oli tutkinut sen asiakirjoja.

 

Tämä salaliitto ei varsinaisesti ole Quigleyn 1348-sivuisen Magnum Opuksen pääaihe, vaan hän käsittelee yleisesti ja laajasti länsimaisen sivilisaation historiaa. Sen sijaan, että Quigley olisi tuominnut tämän salaseuran, jonka läheisyydessä hän toimi, ja jota hän tutki useita vuosikymmeniä, hän puolusti sen toimintaa kirjassaan. Vaikka Quigley kuvailikin kylmän avoimesti ja rehellisesti anglo-amerikkalaisten finanssikapitalistien vaikutusvaltaa 1900-luvulla, hän näki kuitenkin tämän atlantistisen, liberaali-demokraattisen järjestelmän maailman toivona, Kylmän sodan aikaista Neuvostoliittoa vastaan, mutta myös historiallisesti laajemmin, ”taantumuksellista” venäläistä sivilisaatiota vastaan.

 

Maailman valtarakenteissa kulissien takana toimineesta ”Pyöreän pöydän ryhmästä” Quigley sanoi, että hänellä ”ei ole mitään sitä, tai useimpia sen päämääriä vastaan”, mutta että hänen ”pääasiallinen erimielisyytensä sen kanssa on se, että se haluaa pysyä salassa”. Quigley katsoi, että ryhmä oli historiallisesti niin merkittävä, että jos nyt ei suuri yleisö, niin ainakin historiantutkijat ansaitsivat tietää sen toiminnasta.

 

Vaikka Quigley ei varsinaisesti tuominnut, tai paheksunut niitä anglo-amerikkalaisia rahoituspiirejä, joista kirjoitti, joutui hän silti avoimuutensa tähden sensuurin uhriksi. Tragedian ja toivon painolaatat tuhottiin ja kustantaja kieltäytyi tekemästä uutta painosta, vaikka väittikin Quigleylle, että ”joo, joo, kyllä me kohta otetaan uusi painos”. Tästä syystä Quigley uskoi, että ”vaikutusvaltaiset tahot tässä maassa haluavat tukahduttaa minut, tai ainakin työni”. Elämänsä loppua kohden hän oli alkanut pitää profiloimaansa ryhmää pahantahtoisena toimijana maailmassa.

 

Olen tehnyt tekstiin tummennoksia, alleviivauksia ja hakasulkeisiin sisällytettyjä taustaselityksiä, nämä voivat olla joissain kohdin hieman sekavia, mutta koettakaa kestää ja antaa anteeksi. Olen pyrkinyt kääntämään tekstin varsin suoraan, lähes sanasta sanaan, piittaamatta juurikaan kielen luonnollisuudesta. Quigleyn teosta ei ole koskaan kokonaan suomennettu, mutta tämä tieto on äärimmäisen olennaista nykyisen kaoottisen maailmantilanteen ymmärtämiseksi. Kirjoitus on noin kahdenkymmenen sivun mittainen, ja siinä on tiiviisti asiaa, mutta toivon, että mahdollisimman moni suomalainen jaksaisi lukea tämän tärkeän kirjoituksen rauhassa ja ajatuksen kanssa loppuun asti.

 

Maailmanhistorian kulkua ohjailevista salaseuroista ja mahtisuvuista puhuminen ei ole vainoharhaista hörhöilyä, vaan aivan olennaista globaalin yhteiskunnan todellisuuden ymmärtämisen kannalta. Esitän esseen keskivaiheilla ja lopussa myös omia teorioitani ja mielipiteitäni, mutta pääasiassa annan Quigleyn ja muiden autoritatiivisten oppineiden ja historiallisten merkkihenkilöiden lainausten puhua puolestaan. Quigley tuntee aiheensa, ja puhuu auktoriteetilla.

 

Professori Carrol Quigley, Tragedia ja toivo: Maailman historia meidän aikanamme:

 

Lainaus alkaa sivulta 60:

 

”Niissä moninaisissa toimissa, jotka lisäävät tai vähentävät rahan tarjontaa, hallitukset, pankkiirit ja teollisuuspohatat eivät ole aina nähneet asioita samalla tavalla. Kokonaisuudessa, ajanjaksossa joka jatkui vuoteen 1931 asti, pankkiirit, erityisesti Raha Valta [Money Power], jota kansainväliset sijoituspankkiirit kontrolloivat, olivat kykeneviä dominoimaan sekä yksityistä, että julkista sektoria. He saattoivat hallita yksityistä sektoria, etenkin niissä aktiviteeteissa ja alueissa joissa teollisuus ei voinut rahoittaa omia pääomatarpeitaan, koska sijoituspankkiireilla oli kyky tarjota tai kieltäytyä tarjoamasta sellaista pääomaa. Siten, Rothschildin [Rothschild on 1800-luvulla maailman ylivoimaisesti vaikutusvaltaisimmaksi ja rikkaimmaksi pankkiiridynastiaksi noussut juutalainen suku. Satumaisesta rikkaudestaan tunnettu suku on ollut monien salaliittoteorioiden kohde. Väitetään, että suvun valta ja varallisuus on 1900-luvulla laskenut, mutta kuka tietää, jos sinä olisit maailman ylivoimaisesti rikkain ihminen, ja vetelisit omaisuutesi avulla poliitikkojen ja liikemiesten naruista, ja manipuloisit maailman pörssejä mielesi mukaan, haluaisitko suurten kansanjoukkojen tietävän siitä, vai salaisitko todellisen valtasi? Palataan tähän esseen loppupuolella.] … Rothschildin intressit dominoivat Euroopan rautateitä, samalla kun Morgan [John Pierpont Morgan oli merkittävä pankkiiri ja teollistaja Yhdysvalloissa 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa.] dominoi ainakin 26 000 mailia Amerikan rautateitä. Nämä pankkiirit menivät vieläkin pidemmälle. Vastineena teollisuuden arvopaperien osakeanneista, he ottivat hallituspaikkoja teollisuusyrityksissä, kuten he olivat tehneet kaupallisissa pankeissa, säästöpankeissa, vakuutusyhtiöissä ja rahoitusyhtiöissä. Näistä pienemmistä instituutioista käsin he kanavoivat pääomaa niille yrityksille, jotka suostuivat kontrolloitaviksi, ja vastaavasti pois niiltä, jotka vastustelivat. Näitä yrityksiä kontrolloitiin ristiinkytkettyjen johtajuuksien, hallintayhtiöiden ja pienempien pankkien kautta. He toteuttivat fuusioita ja yleisesti ottaen vähensivät kilpailua, kunnes 1900-luvun alussa monet toimialat olivat niin monopolisoituja, että ne saattoivat nostaa kilpailuttamattomia hintojaan kustannusten yli, saavuttaakseen näin riittävästi voittoja rahoittaakseen omaa toimintaansa ja eliminoidakseen pankkiirien kontrollin. Mutta ennenkuin se taso saavutettiin, suhteellisen pieni määrä pankkiireja oli suunnattoman vaikutusvaltaisissa asemissa Euroopan ja Amerikan talouselämässä. Niinkin aikaisin kuin vuonna 1909, Walter Rathenau, joka oli tietävässä asemassa (koska hän oli perinyt isältään Saksan Yleisen Sähköyhtiön hallinnan ja piti useita johtajuuksia itsellään), sanoi, ”Kolmesataa miestä, jotka kaikki tuntevat toisensa, ohjaavat Euroopan taloudellista kohtaloa, ja valitsevat seuraajansa keskuudestaan.”

 

Sijoituspankkiirien valta valtioiden yli perustuu useisiin tekijöihin, joista ehkäpä kaikista merkittävin on hallitusten tarve laskea liikkeelle lyhyenaikavälin velkakirjoja (treasury bill) ja pitkän aikavälin joukkovelkakirjoja (bond). Aivan kuten liikemiehet menevät liikepankkeihin hakemaan pääoma-ennakkoja (current capital advances, eli käytännössä lainarahaa) tasoittaakseen epäjohdonmukaisuuksia epäsäännöllisten ja katkonaisten tulojensa, ja heidän jaksollisten ja pysyvien menojensa (kuten kuukausittaiset vuokrat, vuosittaiset lainanlyhennykset, ja viikottaiset palkat), siten myös valtion on mentävä liikepankkiirien luo (tai heidän kontrolloimiensa instituutioiden) tasoittaakseen epäsäännöllisten verotulojen aiheuttamat matalasuhdanteet. Valtion joukkovelkakirjalainojen asiantuntijoina, kansainväliset pankkiirit eivät ainoastaan hallinneet välttämättömiä ennakkoja, vaan myös tarjosivat neuvojaan virkamiehille, ja useissa tapauksissa asettivat omia jäseniään virallisiin virkoihin vaihteleviksi ajoiksi, käsitelläkseen erityisiä ongelmia. Tämä on niin laajalti hyväksyttyä jopa tänään, että vuonna 1961 republikaanipuolueeseen kuuluneesta sijoituspankkiirista tuli valtiovarainministeri demokraattipuolueen johtamassa hallituksessa Washingtonissa, ilman minkäänlaista merkittävää kommenttia miltään suunnalta.

 

Luonnollisesti, pankkiirien vaikutusvalta valtioiden yli finanssikapitalismin aikakaudella (karkeasti ottaen vuodesta 1850 vuoteen 1931) oli jotain, josta kukaan ei puhunut vapaasti, mutta se on myönnetty tarpeeksi useasti sisäpiiriläisten toimesta, erityisesti Englannissa. Vuonna 1852 Gladstone, valtiovarainministeri, julisti, ”Koko tilanteen käännekohta oli tämä: valtio itse ei ollut oleva merkittävä valta rahoitusasioissa, vaan sen oli jätettävä Raha Valta ylivertaiseksi ja kyseenalaistamattomaksi.” Syyskuun 26. päivänä vuonna 1921, The Financial Times kirjoitti, ”Puoli tusinaa miestä Ison Viiden Pankin huipulla voisivat horjuttaa koko valtion talouden rakennetta pidättäytymällä uusimasta velkakirjoja (Treasury Bills)” 1924 Sir Drummond Fraser, Institute of Bankersin varapresidentti totesi, ”Englannin keskuspankin pääjohtajan täytyy olla se itsevaltias, joka sanelee ne termit, jotka yksin määrittävät, miten valtio voi saada lainarahaa.”

 

Sen lisäksi, että pankkiireilla oli valta valtioiden yli valtioiden rahoituksen ja henkilökohtaisen vaikutusvallan perusteella, he saattoivat ohjailla valtioita haluamiinsa suuntiin myös muiden painostusmekanismien avulla. Koska useimmat valtion virkamiehet tunsivat olevansa tietämättömiä rahoituksen suhteen, he etsivät neuvoa pankkiireilta, joita he pitivät asiantuntijoina tällä alalla. Viime vuosisatojen historia osoittaa, kuten tulemme myöhemmin näkemään, että pankkiirien valtioille antamat neuvot, kuten heidän teollisuuspohatoille antamansa neuvot, olivat johdonmukaisesti hyväksi pankkiireille, mutta usein katastrofaalisia hallituksille, liikemiehille, ja ihmisille yleisesti. Sellaiset neuvot voitiin toimeenpanna tarpeen vaatiessa manipuloimalla pörssejä, kultakauppaa, diskonttokorkoja, ja jopa taloudellisten aktiivisuuden tasoja. Näin Morgan dominoi Clevelandin toisen hallitusta vetämällä kultaa pois markkinoilta, ja vuosina 1936-1938 Ranskan valuuttamarkkinoiden manipuloijat halvaannuttivat [vasemmistolaiset] Populaire Frontin hallitukset. Kuten tulemme näkemään, näiden kansainvälisten pankkiirien valta saavutti huippunsa heidän ylivertaisuutensa viimeisellä vuosikymmenellä, 1919-1931, kun Montagu Norman ja J.P. Morgan dominoivat, eivät ainoastaan rahoitusmaailmaa, vaan myös kansainvälisiä suhteita ja muita merkittäviä seikkoja. Marraskuun 11. päivänä 1927, Wall Street Journal kutsui herra Normania ”Euroopan valuuttadiktaattoriksi”. Tämän myönsi myös herra Norman itse, Pankin Hovin [tarkoittaa Englannin keskuspankin johtokuntaa] edessä, maaliskuun 21. päivänä 1930, ja Macmillanin Committee of the House of Commonsin edessä viisi päivää myöhemmin. Eräänä kertana, juuri ennen kansainvälisen finanssikapitalismin haaksirikkoa, herra Normanin on raportoitu sanoneen, ”Maailman hegemonia on hallussani.” Siihen aikaan, jotkut englantilaiset sanoivat ”Normannien vallanneen Englannin toisen kerran”, [Pohjoismaisista viikingeistä periytynyt, Ranskassa asunut Normannien kansa valtasi Britannian 1100-luvulla], viitaten siihen faktaan, että Normanin veli oli [Brittien yleisradioyhtiön] BBC:n johtaja. Vielä voitaneen lisätä, että kuvernööri Norman harvoin toimi merkittävissä globaaleissa ongelmatilanteissa konsultoimatta J.P. Morganin edustajia, ja tämän seurauksena hän oli yksi laajimmin matkustelleista miehistä omana aikanaan.

 

Pankkiirien ja teollisuuspohattojen välinen eturistiriita on johtanut useimmissa Euroopan valtioissa ensimmäisen alistumiseen joko jälkimmäiselle, tai valtioille (vuoden 1931 jälkeen). Tämä alistuminen saatiin aikaan ottamalla käyttöön ”epätavanomaisia rahoituskäytäntöjä” - se on, rahapolitiikkaa, joka ei ollut pankkiirien lyhyen aikavälin etujen mukaista. Tämä muutos, joka alisti pankkiirit, heijasteli perustavanlaatuista kehitystä modernissa taloushistoriassa – kehitystä, jota voidaan kuvailla kasvuna finanssikapitalismista monopolikapitalismiin. Tämä kehitys tapahtui Saksassa aikaisemmin, kuin missään muussa maassa ja oli hyvin pitkällä jo vuonna 1926. Sama muutos tapahtui Britanniassa vasta vuoden 1931 jälkeen ja Italiassa vasta 1934. Se ei tapahtunut Ranskassa verrattavassa mittakaavassa ollenkaan, ja tämä selittää huomattavissa määrin Ranskan taloudellisen heikkouden vuosina 1938-1940.”

 

Uusi lainaus alkaa sivulta 324:

 

”Muutokset tuotannollisessa ja kaupallisessa järjestyksessä, sekä rahoituskäytännöissä, tekivät melkein mahdottomaksi vuoden 1919 jälkeen palauttaa [sotaa edeltänyttä] vuoden 1914 järjestelmää. Silti tätä yritettiin. Sen sijaan, että olisivat yrittäneet pystyttää muuttuneeseen talousjärjestelmään sopivan rahoitusjärjestelmän, pankkiirit ja poliitikot vaativat, että vanha sotaa edeltänyt järjestelmä pitäisi palauttaa. Nämä yritykset keskittyivät päätökseen palauttaa kultastandardi sellaisena kuin se oli ollut 1914.

 

Näiden käytännöllisten päämäärien lisäksi, finanssikapitalismin valloilla oli toinen kauaskantoinen päämäärä, joka ei ollut mitään vähempää, kuin luoda yksityisissä käsissä pidettävä, rahoituksella kontrolloitava maailmanjärjestelmä, joka kykenisi dominoimaan jokaisen maan poliittista järjestelmää ja maailman taloutta kokonaisuutena. Yhteisen suunnitelman mukaan toimivien maailman keskuspankkien oli määrä kontrolloida tätä järjestelmää feodalistisella tavalla, salaisten sopimusten avulla, jotka muodostettaisiin säännöllisissä yksityisissä kokoontumisissa ja konferensseissa. Systeemin huippuna oli määrä olla Sveitsin Baselissa toimiva Kansainvälinen järjestelypankki, [Bank of International Settlements, eli BIS], yksityinen pankki, jonka omistaisivat, ja jota kontrolloisivat maailman keskuspankit, jotka itse olivat yksityisiä korporaatioita. Keskuspankit, jotka olivat sellaisten miesten hallinnassa, kuin Bank of Englandin Montagu Normanin, New York Federal Reserve Bankin Benjamin Strongin, Bank of Francen Charles Ristin, ja Reichsbankin Hjalmar Scachtin, pyrkivät dominoimaan kukin omia valtioitaan kyvyllään kontrolloida valtionlainoja, manipuloida valuuttakauppaa, vaikuttaa taloudellisen aktiviteetin määrään ja vaikuttaa yhteistyöhaluisiin poliitikkoihin myöhemmillä taloudellisilla palkinnoilla liike-elämässä.”

 

Uusi lainaus alkaa sivulta 950:

 

On olemassa, ja on ollut olemassa jo sukupolven ajan, kansainvälinen anglofiili-verkosto, joka operoi, jossain määrin, niinkuin radikaali oikeisto uskoo kommunistien toimivan. [Tämä oli vainoharhaista McCarthyismin aikaa, jolloin radikaali oikeisto uskoi kommunisti-vakoojien ja soluttautujien vaanivan kaikkialla maailmanvallankumoustaan suunnitellen.] Itse asiassa, tällä verkostolla, jonka voimme identifioida Round Table Groupsiksi [Pyöreän pöydän ryhmät], ei ole mitään vastahakoisuutta tehdä yhteistyötä kommunistien, tai muiden ryhmien kanssa, ja usein se tekeekin niin. Tiedän tämän verkoston operaatioista, koska olen tutkinut sitä kaksikymmentä vuotta, ja 1960-luvun alussa minun sallittiin tutkia sen papereita ja salaisia asiakirjoja. Minulla ei ole mitään sitä, tai useimpia sen päämääriä vastaan, ja olenkin viettänyt suuren osan elämästäni sen ja useiden sen instrumenttien läheisyydessä. Olen vastustanut, sekä menneisyydessä, että viimeaikoina, muutamaa sen politiikkaa (huomioitavasti sen uskomusta, että Englanti on atlantinen, mieluummin kuin eurooppalainen valta, ja että sen on liittouduttava Yhdysvaltojen kanssa ja pysyttävä eristäytyneenä Euroopasta), mutta yleisesti ottaen pääasiallinen mielipide-eroni sen kanssa on, että se haluaa pysyä tuntemattomana, ja minä uskon, että sen rooli historiassa on tarpeeksi merkittävä tullakseen tiedetyksi.

 

Pyöreän pöydän ryhmät on mainittu jo useita kertoja tässä kirjassa, huomioitavasti yhteydessä Brittiläisen kansainyhteisön muodostumiseen luvussa 4 ja Chamberlainin liennytyspolitiikkaa koskevassa keskustelussa luvussa 12. Turhan toiston uhallakin, tiivistän tarinan tässä, koska organisaation Amerikan haara (joskus kutsuttu ”Eastern Establishmentiksi”) on näytellyt erittäin merkittävää roolia Yhdysvaltain historiassa viimeisimmän sukupolven aikana.

 

Pyöreän pöydän ryhmät olivat semi-salainsia keskustelu ja lobbausryhmiä, jotka Lionel Curtis, Philip H. Kerr (Lord Lothian), ja (Sir) William S. Marris perustivat vuosina 1908-1911. Tämä tehtiin Lordi Milnerin, Rhodesin trustin pääedunvalvojan puolesta, [Lordi Milner toimi Britti-imperiumin siirtomaaisäntä mm. Egyptissä ja Etelä-Afrikassa. Milner piti hollantilaisista periytyneitä afrikaanereita ali-ihmisinä ja Brittejä ”ylivertaisena rotuna”] kahden vuosikymmenen aikana 1905-1925. Näiden ryhmien alkuperäinen tarkoitus oli yhdistää englantia puhuva maailma Cecil Rhodesin (1853-1902) [Rhodes oli 1800-luvun loppupuoliskolla elänyt kovan linjan Britti-imperialisti ja kolonialisti, joka uskoi englantia puhuvien kansojen ylivertaisuuteen. Testamentissaan hän kutsui Brittejä ”ensimmäiseksi roduksi maailmassa”. Hänen uskomuksensa oli, että ”mitä suuremman osan maailmasta me [britit] asutamme, sen parempi ihmiskunnalle”. Rhodesin British South Africa Company ylläpiti yksityisarmeijaa ja hallitsi niinkutsutun Rhodesian, eli nykyisten Zimbabwen ja Sambian aluetta. Hän harjoitti merkittävää kaivosliiketoimintaa Britti-imperiumin hallitsemassa Etelä-Afrikassa ja oli oleellisessa roolissa apartheid-järjestelmän luomisessa. Etelä-Afrikan mustan populaation hän sanoi olevan ”barbarian tilassa”, ja kannatti sen hallitsemista ”alamais-rotuna”. Rhodes oli myös vihitty vapaamuurariuden saloihin, mutta hän näki siinä organisaatiossa niin paljon puutteita, että halusi mieluummin perustaa oman salaseuransa.]

 

… Rhodesin ja William T. Steadin (1849-1912), säätämien linjojen mukaisesti, ja raha organisaation toiminnalle tuli Rhodesin trustilta. Vuoteen 1915 mennessä Pyöreän pöydän ryhmiä toimi seitsemässä maassa, Englannissa, Etelä-Afrikassa, Kanadassa, Australiassa, Uudessa Seelannissa, Intiassa, ja löyhästi organisoitunut ryhmiä Yhdysvalloissa (George Louis Beer, Walter Lippmann*, Frank Aydelotte, Whitney Shepardson, Thomas W. Lamont, Jerome D. Greene, Erwin D. Canham The Christian Science Monitor sanomalehdestä, ja muita). Eri ryhmien asenteet koordinoitiin säännöllisillä tapaamisilla ja keskusteluilla, sekä hyvin informoidulla ja täysin anonyymilla neljännesvuosittain julkaistulla aikakauslehdellä The Round Table, jonka ensimmäinen pitkälti Philip Kerrin kirjoittama julkaisu ilmestyi marraskuussa 1910.

 

*Filosofinen välisoitto propagandasta, massojen hallinnasta ja valistuksen ideasta.

 

Kuka oli Walter Lippmann? Council on Foreign Relationsin, eli Ulkomaansuhteiden neuvoston (josta myöhemmin lisää) Foreign Affairs lehdessä vuonna 2015 ilmestyneen artikkelin, ”Walter Lippmann and the American Century” mukaan: ”Se yksi vääjäämätön johtopäätös, joka hänen kuudesta vuosikymmenestään julkisena kirjeenvaihtajana on vedettävä, on se, että Lippmann oli Amerikan, ja ehkä koko maailman vaikutusvaltaisin journalisti.”

 

Millaisten päämäärien ajamiseen tämä salamyhkäiseen Pyöreän pöydän ryhmään kuulunut vaikutusvaltainen journalisti käytti vaikutusvaltaansa?

 

Tunnettu lingvisti, filosofi ja poliittinen aktivisti, arvostetun Massachusetts Institute of Technologyn emeritusprofessori Noam Chomsky on analysoinut Lippmannin ajatuksia kirjassaan ”Manufacturing consent”. Chomskyn kirjan nimi on Lippmannin itsensä käyttämä termi, ja tarkoittaa hyväksynnän, yhteisymmärryksen, Suomessa voitaisiin sanoa konsensuksen valmistamista, tai tuottamista. Sanalla ”manufacturing” on myös keinotekoisuuden, tai lavastamisen kaiku.

 

Professori Chomsky kuvailee Lippmannin ajattelua:

 

”Walter Lippmann kuvaili sitä, mitä hän kutsui ”konsensuksen rakentamiseksi”, ”vallankumouksena demokratian harjoittamisessa”. Hän sanoi, että tämä oli hyödyllistä ja välttämätöntä, koska ”yhteiset edut” - kaikkien ihmisten yleiset huolenaiheet - ”ovat käsittämättömiä” kansalle. Kansa ei vain yksinkertaisesti pysty käsittelemään niitä. Ja siksi niiden on kuuluttava ”erikoistuneen luokan” toimialaan.”

 

”Nyt demokratiassa on kaksi ”funktiota”: erikoistunut luokka, vastuulliset ihmiset, suorittavat toimeenpanevan funktion, joka tarkoittaa sitä, että he tekevät ajattelemisen ja suunnittelemisen ja ymmärtävät yhteiset edut. Sitten, on olemassa häkeltynyt lauma, ja heillä on myös funktionsa demokratiassa. Heidän funktionsa demokratiassa, Lippmann sanoi, on olla ”sivustaseuraajia”, ei osallistua toimintaan. Mutta heillä on myös toinen funktio, koska kyse on demokratiasta. Silloin tällöin heidän sallitaan antaa tukensa yhdelle, tai toiselle erikoistuneen luokan edustajalle. Toisin sanoen heidän sallitaan sanoa, ”Me haluamme sinut johtajaksemme, tai ”Me haluamme sinut johtajaksemme.” Tämä on siksi, että kyseessä on demokratia, eikä totalitaristinen valtio. Sitä kutsutaan vaaliksi. Mutta kun häkeltynyt lauma on antanut tukensa yhdelle, tai toiselle erikoistuneen luokan edustajalle, heidän kuuluu vajota takaisin olemaan toiminnan sivustaseuraajia, ei osallistujia. Näin oikein toimivassa demokratiassa.”

 

”Julkilausumaton premissi – ja jopa vastuullisten ihmisten on naamioitava tämä itseltään – on kysymys siitä, miten he pääsevät asemaan, jossa heillä on valta tehdä päätöksiä. Tapa jolla he tekevät sen, tietysti, on palvelemalla ihmisiä, joilla on todellista valtaa. Ihmiset, joilla on todellista valtaa, ovat ne jotka omistavat yhteiskunnan, joka on melko pieni joukko. Jos erikoistunut luokka voi tulla ja sanoa, 'Voin palvella teidän etujanne', sitten he saavat olla osa toimeenpanevaa ryhmää. Tästä on oltava hiljaa. Se tarkoittaa, että heillä on oltava itseensä juurtuneina uskomukset ja doktriinit, jotka palvelevat yksityisen vallan etuja. Elleivät he osaa hallita sitä taitoa, he eivät ole osa erikoistunutta luokkaa. Joten meillä on vastuullisille ihmisille, erikoistuneelle luokalle kohdistettu koulutusjärjestelmä. Heidät on syvästi indoktrinoitava yksityisen vallan arvoihin ja etuihin, sekä siihen valtion ja suuryritysten verkostoon, joka edustaa sitä. Jos he pystyvät tekemään sen, he saavat olla osa erikoistunutta luokkaa. Loput häkeltyneestä laumasta on käytännössä pidettävä harhautettuna. Heidän huomionsa on käännettävä muihin asioihin. Pidettävä heidät poissa ongelmista. Varmistettava se, että he pysyvät toiminnan sivustaseuraajina, silloin tällöin antaen tukensa yhdelle tai toiselle oikeista johtajista, joiden joukosta he voivat valita.”

 

”Propaganda on demokratialle sitä, mitä pakottaminen on totalitaristiselle valtiolle.”

 

1900-luvun vaikutusvaltaisin amerikkalainen journalisti ei luonnollisesti ollut yksin näiden näkemystensä kanssa. Tiedotus- ja suhdetoiminnan - jota siis vielä siihen rehellisempään aikaan kutsuttiin propagandaksi – itävaltalais-amerikkalainen edelläkävijä, Sigmund Freudin veljenpoika Edward Bernays oli myös luomassa tätä propagandan avulla hallittua ”demokraattista” järjestelmää. Bernays yhdisteli teorioissaan Freud-setänsä ja 1800-luvun lopulla joukkojen psykologiaa tutkineen Gustave Le Bonin ajatuksia. Le Bon ymmärsi, että massoja tuli ohjailla tunteisiin ja alitajuntaan vetoavilla voimakkailla mielikuvilla, järkiperäisten argumenttien sijaan. Mainosteollisuuden käyttämät kuvat mehevistä hampurilaisista ja vähäpukeisista naisista vetoavat molemmat siihen osaan ihmisen psyykestä, jota Freud kutsui Idiksi. Hyvin harvat ihmiset näkevät mainoksen ja miettivät tietoisesti, ”Hmm, ostanpa tuon tuotteen, koska katsoin tämän informatiivisen kaupallisen tiedotteen”. Se ei ole tarkoituskaan, vaan tämä Amerikan Yhdysvalloissa kehittynyt kulutuskulttuuri ja sitä ylläpitävä propaganda on suunniteltu ohjailemaan ihmisten käyttäytymistä alitajuisesti, pommittamalla ihmisten alitajuntaa jatkuvasti tunteisiin ja vietteihin vetoavilla kuvilla ja symboleilla.

 

Luonnollisesti manipulaation ja massojen hallinnan metodit ovat ainoastaan kehittyneet vuosikymmenten edetessä. Teknokraattiset hallitsijamme käyttävät meistä keräämäänsä dataa yhteiskunnallisten trendien ennustamiseen ja seuraamiseen, mutta myös ohjailevat näitä trendejä, käyttäen hyväksi ymmärrystään massojen psykologiasta. Tiedustelupalvelut ottavat huomioon kaiken: antropologian, sosiologian, psykologian, historian. He käyttävät petosta, esiintyvien taikureiden metodeja, manipulaatiota. He ovat massoja monta askelta edellä. Tiedämme tämän muun muassa Snowdenin vuotamista Britti-tiedustelupalvelu GCHQ:n dokumenteista. Niissä käydään läpi järjestön taktiikoita ja metodeja, joita se käyttää manipuloidessaan internetissä syntyviä yhteiskunnalliseen aktivismiin suuntautuneita liikkeitä. Meidän täytyy ymmärtää, että olemme tekemisissä hyvin hienostuneiden, kokeneiden ja kehittyneiden manipulaattorien kanssa.[1]

 

Massoja ohjailevan ”erikoistuneen luokan” ilmiössähän ei sinänsä ole mitään uutta, vaan jo tuhansien vuosien ajan okkultistinen, eli tietoa piilottava, salaisuuksiin vihitty papisto on hallinnut ihmisiä tiedon pimittämisestä syntyvän valtadifferentiaalin avulla. Osuvin esimerkki tästä on luonnollisesti roomalaiskatolinen kirkko, joka paimensi talonpoikia ja maaorjia yli vuosituhannen ajan latinankielisellä Raamatulla, jota vain koulutetut papit osasivat lukea.

 

Erilaiset okkultistiset salaseurat ja kultit vaikuttavat edelleen erittäin voimakkaasti historian kulkuun maailman valtarakenteissa, vaikka jostain syystä tästä aiheesta keskusteleminen on tabu yhteiskunnassamme. Vaikka kyse on todistetusta tosiseikasta, näiden näkemysten esittäjät leimataan pilkallisesti ”hörhöiksi”, ”foliohatuiksi”, ja niin edelleen. Tällaiseen totuudenpuhujien pilkkaamiseen ja sivuuttamiseen nämä valtaa käyttävät okkultistit myös kannustavat ihmisiä, ja näin yhteiskunnan käsitys todellisuudesta saadaan pidettyä virheellisenä. Totuutta ei voida kuitenkaan sivuuttaa loputtomasti, muutosprosessi on jo käynnissä ja kiihtyy jatkuvasti. Totuus voidaan kiistää tiettyyn pisteeseen asti, mutta lopulta totuuden kiistämisen seurauksia ei voida kiistää.

 

Vastakohtana ja vastalääkkeenä Lippmannin ja muiden 1900-luvun vaikutusvaltaisten eliittien ja propagandistien ajattelulle on nähtävä 1700-luvun valistusaate. Sekä Yhdysvaltain perustajaisät, että niin sanotun saksalaisen idealismin edustajat, pitivät yleistä, kaikkien ihmisten valistamista ja sivistämistä, oikean tiedon levittämistä koko kansalle äärimmäisen tärkeänä arvona. Seuraavat Yhdysvaltain perustajaisien lainaukset valaiskoot tätä valistusajan eetosta:

 

”Edistä, sitten, ensisijaisen tärkeänä kohteena, tiedon yleiseen leviämiseen tarkoitettuja instituutioita. Suhteessa siihen, kuinka paljon valtiovallan rakenne antaa valtaa yleiselle mielipiteelle, on oleellista, että yleisen mielipiteen pitäisi olla valistunut.” -George Washington

 

”Tiedon edistäminen ja leviäminen on ainut todellisen vapauden vartija.” -James Madison

 

”Opeta ja informoi koko kansanruumista, se on ainut varma turva vapautemme säilymiselle.”

”Valista kansaa yleisesti, niin tyrannia ja alistaminen, sekä kehon, että mielen, katoavat, kuin pahat henget aamun koittaessa.” ”Puhuttaessa korkeakulttuureista, jos kuvittelet valtion voivan olla samaan aikaan vapaa ja tietämätön, kuvittelet jotain sellaista, mitä ei ole koskaan ollut, eikä koskaan tule olemaan.” ”Missä hyvänsä ihmiset ovat hyvin informoituja, heidän voidaan luottaa hallitsevan itse itseään.” Sekä oma suosikkini: ”Ihminen, joka ei lue yhtään mitään, on paremmin oppinut, kuin ihminen joka lukee pelkkiä sanomalehtiä.” -Thomas Jefferson

 

Vastaavasti samoihin aikoihin kirjoittaneet saksalaiset filosofit ajattelivat seuraavaa. Immanuel Kant sanoi, että ”kasvatus on suurin ja vaikein ongelma, jolle ihminen voi omistaa itsensä”, hänen mukaansa ”kaikki hyvä maailmassa nousee kasvatuksen kautta”. Valistuksen idean hän kiteytti tällä tavalla:

 

”Valistus on ihmisen nousu pois itse-aiheuttamastaan ala-ikäisyydestään. Ala-ikäisyys on kyvyttömyyttä käyttää omaa ymmärrystään ilman toisen ohjausta. Tämä ala-ikäisyys on itse-aiheutettua, jos sen syy ei ole ymmärryksen puutteessa, vaan päättämättömyydessä ja puuttuvassa rohkeudessa oman mielen käyttämiseen ilman toisen ohjausta. Sapere Aude! Uskalla tietää! Ole tarpeeksi rohkea käyttääksesi omaa ymmärrystäsi, on näin ollen valistuksen motto.”

 

Friedrich Schiller puolestaan kuvaili 1700-luvulla kukoistukseen herännyttä valistusta seuraavalla tavalla:

 

”Nykyinen aika on todistanut epätavallisen kasvun ajattelevassa yleisössä, johtuen lukutaidon leviämisestä; aikaisempi onnellinen tyytyminen tietämättömyyteen alkaa tehdä tietä puolikkaalle valistumiselle, ja vain harvat haluavat pysyä siinä tilassa, johon syntymä on heidät asettanut.”

 

Schillerin, kuten myös muiden tuon ajan saksalaisten ajattelijoiden, ajattelussa keskeinen käsite oli ”Bildung”, joka tarkoitti tietynlaista yleissivistystä. Sivistymistä, rakentumista, kehittymistä, jalostumista, sekä yksilön oppimisen ja kypsymisen mielessä, mutta myös laajemmassa yhteiskunnallisessa ja kulttuurillisessa mielessä. Tässä filosofisessa ja kasvatuksellisessa prosessissa yksilön mieli ja identiteetti harmonisoituvat ja kietoutuvat yhteen yhteiskunnan kokonaisuuden kanssa, jokaisen löytäessä oman paikkansa ja antaessaan panoksensa yhteiskunnan yhteiseen hengelliseen kehitykseen.

 

Tämän ajatuksen kehitti 1800-luvun alussa huippuunsa Georg Hegel, jonka filosofista järjestelmää monet pitävät tähän astisen länsimaisen filosofian eräänlaisena huippukohtana. Kuulun itsekin tähän joukkoon. Hegel näki koko ihmiskunnan historian yhtenäisenä prosessina, Hengen kehityksenä kohti täydellistä itsetietoisuutta ja vapautta. Tätä päämäärää palveli myös valtioiden järjestäytyminen ja kehittyminen. Ihmisten kollektiivinen pyrkimys kohti parempaa yhteiskuntajärjestelmää, parempaa teknologiaa, tiedettä, filosofiaa, infrastruktuuria, arkkitehtuuria, taidetta, kirjallisuutta, ja ne konkreettiset instituutiot, ja se konkreettinen kansallisvaltio, joka näiden päämäärien saavuttamiseksi syntyy, kaikki se palvelee loppujen lopuksi täydellisen itsetietoisuuden ja vapauden saavuttamista. Tämän voi ajatella olevan se hyvä, se jokaisen taidon, tutkimuksen, toimen ja pyrinnön päämäärä, ja loppusyy, josta jo Aristoteles puhuu Nikomakhoksen etiikan ensimmäisen kirjan ensimmäisessä kappaleessa. Kristinuskon termeillä voitaisiin puhua Jumalan valtakunnasta.

 

Tämän saksalaisen herra Hegelin Hengen ja ylevien ajatusten innoittamana, Suomen kansallisfilosofi Johan Vilhelm Snellman ryhtyi työskentelemään Suomen kansallisvaltion rakentamiseksi ja sivistämiseksi 1800-luvulla, kun Suomen itsenäisyys oli vielä pelkkä pilke muutamien fennomaanien silmäkulmassa. Tiedon ja sivistyksen levittämiseksi, sekä ennen kaikkea kansallisen tietoisuuden herättämiseksi Venäjän Tsaarin vallan alla eläneessä Suomen suuriruhtinaskunnassa, Snellman toimi aktiivisesti sanomalehtimiehenä. Hän julkaisi koulutetulle ruotsinkieliselle väestölle suunnattua Saima-lehteä, ja oli myös mukana perustamassa suomenkieliselle maanviljelijäväestölle suunnattua Maamiehen ystävää, joka jakoi käytännöllisiä neuvoja ja edisti väestön perusopetusta.

 

Valtiomiehenä Snellman taisteli Suomen taloudellisen itsenäisyyden puolesta, ja saikin venäläiset viranomaiset lopulta hyväksymään Suomen hopeamarkan Suomen suuriruhtinaskunnan ainoaksi lailliseksi rahayksiköksi vuonna 1865. Hän modernisoi Suomen taloutta ja vastusti Suomen venäläistämistä, mutta katsoi kuitenkin, että Suomi voisi saavuttaa itsenäisen kansakunnan aseman ainoastaan koulutuksella, ei voimalla.

 

Nyt reilut sata vuotta myöhemmin suuret ikäluokat ovat onnistuneet töpeksimään sekä 1800-luvun fennomaanien, että Talvisodan ja Jatkosodan sotaveteraanien työn. Olemme menettäneet itsenäisyytemme. Meillä ei ole itsenäistä rahapolitiikkaa, mutta ei myöskään itsenäistä ulkopolitiikkaa. Olemme de facto vasallivaltio ylikansallisten finanssikapitalistien hallitsemassa imperiumissa, ja suomalaiset lapset syntyvät pallo jalassa näiden häikäilemättömien oligarkkien velkaorjiksi. Meidän ei pidä kuitenkaan olla liian ankaria itsellemme, sillä käytännössä kaikki maailman maat ovat kokeneet saman kohtalon, ja joutuneet äärimmäisen järjestäytyneen, salamyhkäisesti toimivan, yhdessä tahdissa marssivan ja hengittävän kansainvälisen pankkiirisalaliiton uhreiksi.

 

Palaan näihin omiin pohdintoihini kohta, jatketaan vielä hieman siitä kohdasta, mihin jäimme Quigleyn kirjassa. Hän oli kertomassa Pyöreän pöydän ryhmistä, maailmanlaajuisesti vaikuttavassa, mutta erityisesti Brittiläisen kansainyhteisön maista ja Yhdysvalloista käsin toimivasta vaikuttajaverkostosta, joka halusi pitää toimintansa salassa, mutta jonka Quigley uskoi olevan historiallisesti niin merkittävä, että ihmiset ansaitsivat tietää sen toiminnasta.

 

Quigley jatkaa siitä mihin jäätiin:

”Tämän rhmän johtajat olivat: Milner, kuolemaansa asti vuoteen 1925, häntä seurasi Curtis (1872-1955), Robert H. (Lord) Brand (Lady Astorin lanko) kuolemaansa asti vuoteen 1963, ja nyt Adam D. Marris, joka on Sir Williamin poika ja Brandin työnjatkaja Lazard Brothers pankin toimitusjohtajana. Alkuperäinen tarkoitus oli, että organisaatiota johdettaisiin kollegiaalisesti, mutta Milner oli liian salaileva ja omapäinen jakaakseen rooliaan. Hän teki niin vain vuosina 1913-1919, jolloin hän piti säännöllisiä tapaamisia läheisimpien ystäviensä kanssa koordinoidakseen heidän toimintaansa painostusryhmänä kamppailussa Wilhelmin Saksan kanssa. Tätä he kutsuivat Ginger Groupikseen. Milnerin kuoleman jälkeen vuonna 1925, johtajuus jaettiin pitkälti Milnerin ”Lastentarhan” selviytyjien kesken, tämä oli joukko nuoria Oxfordin miehiä, joita hän käytti virkamiehinä jälleenrakentaessaan Etelä-Afrikkaa vuosina 1901-1910. Brand oli viimeinen ”Lastentarhan” selviytyjä; hänen kuolemansa jälkeen, organisaation merkittävästi vähentynyttä toimintaa on harjoittanut pääasiassa The Round Table-lehden pääkirjoituskomitea Adam Marrisin alaisuudessa.

 

Rahat tämän organisaation laaja-alaiseen toimintaan tulivat alunperin Cecil Rhodesin. yhteistyökumppaneilta ja seuraajilta, pääasiassa Rhodesin Trustilta itseltään, sekä varakkailta yhteistyökumppaneilta, kuten Beitin veljeksiltä, Sir Abe Baileyltä, ja (vuoden 1915 jälkeen) Astorin perheeltä. Vuodesta 1925 lähtien merkittäviä lahjoituksia on tullut myös varakkailta yksilöiltä ja säätiöiltä ja firmoilta, jotka ovat yhteydessä kansainväliseen pankkiiriveljeskuntaan, erityisesti Carnegie United Kingdom Trustilta, ja muilta organisaatioilta, jotka liittyvät J.P. Morganiin, Rockefellerin [John D. Rockefeller monopolisoi 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteessa Amerikan öljyteollisuuden itselleen ja tuli maailman rikkaimmaksi mieheksi. Hänen pojanpoikansa David Rockefeller on myöntänyt toimivansa muiden globalisti-oligarkkien kanssa yhden maailmanhallituksen muodostamiseksi] ja Whitneyn sukuihin, ja Lazard Brothersin yhteistyökumppaneilta ja Morgan, Grenfell, and Companylta.

 

Tämän organisaation tärkein selkäranka kasvoi jo olemassaolevan rahoitusyhteistyön mukaisesti New Yorkissa sijaitsevasta Morgan Bankista joukkoon kansainvälisiä rahoittajia Lontoossa, joita johti Lazard Brothersin pankki. Milner itse oli kieltäytynyt vuonna 1901 satumaisesta tarjouksesta, jopa 100 000 dollaria vuodessa [nykyrahassa noin 2,7 miljoonaa dollaria], ryhtyä yhdeksi kolmesta osakkaasta Morgan Bankin Lontoon konttoriin, nuoremman J.P. Morganin seuraajaksi, joka muutti Lontoosta isänsä luo New Yorkiin (lopulta tämä työpaikka meni E.C. Grenfellille, joten Morganin Lontoon tytärpankki tuli tunnetuksi Morgan, Grenfell, and Companyna). Tämän tarjouksen hyväksymisen sijasta Milneristä tuli johtaja useisiin julkisesti listattuihin pankkeihin, pääasiassa the London Joint Stock Bankkiin, joka oli Midland Bankin yhtiömuotoinen edelläkävijä. Hänestä tuli yksi suurimmista poliittisista ja taloudellisista valloista Englannissa, ja hänen opetuslapsensa oli strategisesti aseteltu ympäri Englantia merkittäviin paikkoihin, kuten The Timesin päätoimittajaksi, The Observerin päätoimittajaksi, Lazard Brothersin toimitusjohtajaksi, moninaisiin hallituspaikkoihin ja jopa ministereiksi. [Salaseuran] haarautumat vakiinnutettiin politiikassa, rahoitusmaailmassa, Oxfordin ja Lontoon yliopistoissa, aikakauslehdissä, virkamieskunnassa ja verovapaissa säätiöissä.

 

Ensimmäisen maailmansodan lopussa tuli selväksi, että tämän järjestelmän organisaatiota oli laajennettava merkittävästi. Jälleen kerran tehtävä luotettiin Lionel Curtisille, joka perusti Englantiin ja jokaiseen valtapiiriin bulvaanin olemassaolevalle Pyöreän pöydän ryhmälle. Tällä kulissiorganisaatiolla – jota kutsutaan nimellä the Royal Institute of International Affairs – oli ytimenään kulloisellakin alueella pinnan alla toimiva Pyöreän pöydän ryhmä. New Yorkissa tämä [bulvaani] tunnettiin nimellä Council on Foreign Relations [Ulkomaansuhteiden neuvosto], ja se oli kulissi J.P Morgan and Companylle, yhdessä hyvin pienen Amerikan Pyöreän pöydän ryhmän kanssa. Amerikkalaisia organisoijia dominoi suuri määrä Morganin ”asiantuntijoita”, mukaan lukien Lamont ja Beer, jotka olivat menneet Pariisin Rauhankonferenssiin ja siellä solmineet läheisen ystävyyden vastaavan englantilaisen ”asiantuntijaryhmän” kanssa, jonka Milnerin ryhmä oli rekrytoinut. Itseasiassa, alkuperäiset suunnitelmat Royal Institute of International Affairsille ja Council on Foreign Relationsille tehtiin Pariisissa. RIIA:n Neuvosto (joka Curtisin vaikutuksesta kotiutui Chatman Houseen, St. Jamesin aukion toiselle puolelle Astoreista katsottuna, ja joka tuli tunnetuksi päämajansa nimen mukaan) sekä Ulkomaansuhteiden neuvoston hallitus ovat kantaneet noista ajoista lähtien alkuperänsä merkkejä. 1960 vuoteen asti Chatman Housen neuvostoa dominoi Milnerin yhteistyökumppanien hupeneva joukko, samalla kun varsinainen palkkaa saava henkilökunta koostui laajalti Lionel Curtisin agenteista. Pyöreä pöytä-lehteä toimitettiin vuosien ajan (vuoteen 1961 asti) takaovesta Chatham Housen mailta Ormond Yardissa, ja sen puhelin toimi Chatham Housen puhelinvaihteen läpi.”

 

Lainaus päättyy.

 

Nyt voidaan kysyä, miten maailman tämänhetkinen tilanne, ja viime vuosikymmenien historialliset kehityskulut näyttäytyvät tämän Quigleyn vuonna 1966 julkaistun teoksen paljastusten valossa? Pyrkivätkö kansainväliset finanssikapitalistit edelleen luomaan ”yksityisissä käsissä pidettävän rahoituksella kontrolloitavan maailmanjärjestelmän, joka kykenee dominoimaan jokaisen maan poliittista järjestelmää ja maailman taloutta kokonaisuutena”? Asettavatko kansainväliset finanssikapitalistit edelleen ”omia luotettuja miehiään” poliittisen järjestelmän avainasemiin? Ohjailevatko nämä yksityiset ja salassa toimivat ajatushautomot edelleen yhteiskunnallisia prosesseja? Kyllä, kyllä ja kyllä.

 

Sveitsiläisten systeemiteoreetikkojen vuonna 2011 valmistunut tutkimus paljasti, että pieni joukko valtavia megakorporaatioita, pääasiassa pankkeja, hallitsee käytännössä enemmän kuin puolta koko maailmantaloudesta.[2] Tämän verkoston ytimessä on 147 superkytkeytyneen suuryrityksen joukko, joka monimutkaisten ristikkäisten omistusjärjestelyjen kautta vaikuttaisi omistavan itse itsensä. Karkeasti yksinkertaistettuna asiaa voidaan ajatella tällä tavalla, nämä eivät siis ole varsinaisia ja tarkkoja omistussuhteita, vaan havainnollistavia: Kuka omistaa Barclaysin? J.P Morgan Chase, Goldman Sachs, Vanguard Group ja Deutsche Bank. Kuka omistaa J.P Morgan Chasen? Barclays, Goldman Sachs, Vanguard Group ja Deutsche Bank. Kuka omistaa Goldman Sachsin? Barclays, J.P Morgan Chase ja niin edelleen. Tällä tavoin siis 147 jättikorporaatiota kytkeytyy toisiinsa, mutta kuka siis loppujen lopuksi on omistaja?

 

Nämä monimutkaiset ristikkäiset omistukset ovat olemassa juuri tämän asian hämärtämiseksi. Ne vanhat mahtisuvut ja monopolikapitalistit, jotka hallitsivat maailmaa 1900-luvun alussa, ne ”300 miestä, jotka tuntevat toisensa ja valitsevat seuraajansa keskuudestaan”, käyttävät tätä verkostoa oman suunnattoman vaikutusvaltansa piilottamiseen.

 

Quigley puhui siitä, miten kansainväliset pankkiirit asettavat omia agenttejaan merkittäviin julkisiin virkoihin ja ohjailee yhteistyöhaluisia poliitikkoja palkitsemalla nämä myöhemmin hyväpalkkaisilla asemilla liike-elämän puolella. Kun katsoo viimeaikaisia tapahtumia, niin voidaan puhua varsin nopeasti pyörivästä pyöröovesta yksityisen ja julkisen sektorin välillä. Esimerkiksi Jean-Claude Junckeria edeltänyt Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso sai juuri työpaikan Goldman Sachsilta. Euroopan Keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi on entisiä Goldmanin miehiä. Kun eurokriisi kärjistyi Italiassa, demokratia ohitettiin ja maan johtoon asetettiin entinen Goldmanilainen ja Bilderberg-ryhmän ydinvaikuttaja Mario Monti. Listaa voitaisiin jatkaa, pisteitä voitaisiin yhdistellä lähes loputtomiin. Nämä ovat juuri niitä yksityisten omistajiemme etuja kiltisti palvelevia ”vastuullisia ihmisiä”, jotka tekevät päätökset meidän, ”häkeltyneen lauman” puolesta.

 

Quigleyn kuvailema Pyöreän pöydän ryhmä ja sen bulvaanit vaikuttavat edelleen voimakkaasti maailmanpolitiikassa. Esimerkiksi demokraattien presidenttiehdokas Yhdysvaltain presidentinvaaleissa, silloinen ulkoministeri Hillary Clinton sanoi puheessaan Ulkomaansuhteiden neuvostossa Washingtonissa:

 

”Olen iloinen, että saan puhua täällä uudessa päämajassa, olen ollut usein, kai voisi sanoa ”emäaluksessa”, New Yorkissa, mutta on hyvä, että neuvostolla on toimipiste täällä Washingtonissa, kadun toisessa päässä ihan ulkoministeriön lähellä. Me saamme paljon ohjeita neuvostolta, joten tämä tarkoittaa, että minun ei tarvitse mennä yhtä kauas, jotta minulle kerrottaisiin, mitä meidän pitäisi tehdä, ja miten meidän pitäisi ajatella tulevaisuutta.”

 

Valta ei siis ole ulkoministerillä, vaan tällä britti-kolonialistien ja finanssikapitalistien 1900-luvun alussa perustamalla neuvostolla, joka kertoo ulkoministerille, mitä pitää tehdä.

 

Ultra-korruptoituneen kiero-Hillaryn korruptiosta voisi kirjoittaa varmaankin kymmeniä sivuja. Wikileaksin paljastamat sähköpostit osoittavat Hillaryn palvelevan, muiden globalistien ohessa, kirjoituksen alussa mainittua Rothschildin pankkisukua. Vuodetussa sähköpostissa Hillary matelee paronitar Lynn de Forster Rothschildin edessä ja kyselee, millaisen ”katumusharjoituksen” hän on Rothschildille velkaa, kun oli mennyt pyytämään Tony Blairin mukaansa Israeliin neuvottelemaan rauhasta Lähi-idässä, vaikka Blairilla oli ollut sovittu tapaaminen paroni ja paronitar Rothschildia Aspenin laskettelukeskuksessa. Miksi minulle tulee näistä ihmisistä mieleen kornit James Bond pahikset?

 

Jo nyt wikileaksin ja muiden toimijoiden julkisuuteen vuotamissa tiedoissa on mielestäni niin paljon raskauttavaa materiaalia muun muassa Clintonien säätiön korruptoituneesta toiminnasta, Hillaryn törkeistä, kuolemiin johtaneista virkavirheistä ulkoministerinä ja niin edelleen, että Hillary pitäisi lukita eristysselliin loppuelämäkseen. Globalisti-eliitin hallitsema valheellinen valtamedia on kuitenkin epätoivoisesti yrittänyt laittaa sialle huulipunaa ja saada henkisesti ja fyysisesti erittäin sairaan Hillaryn näyttämään varteenotettavalta presidenttiehdokkaalta. Samalla se on hyökännyt armottomasti globalismia vastustavaa kansallismielistä populistia, Donald Trumpia vastaan. En usko hetkeäkään, että Trump olisi jonkinlainen vapahtaja, joka palauttaa Amerikan entiseen loistoonsa, jollaisena hän yrittää esittää itsensä. Myös hän vaikuttaisi olevan jossain määrin korruptoitunut valehteleva rikollinen, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö valheellinen valtamedia olisi nolannut itseään maailmanlaajuisesti härskin puolueellisella uutisoinnillaan.

 

Yhdysvaltain CFR:n ja Britannian Chatman Housen kaltaisten, Pyöreän pöydän ryhmän hallitsemien ulkopoliittisten vaikutusorganisaatioiden vastine Suomessa on tietysti 2006 perustettu Ulkopoliittinen instituutti. Instituutti ajaa täsmälleen samaa agendaa, kuin Quigleyn kuvailema atlantistinen vaikutusverkosto. Se ajaa voimakkaasti Suomen liittymistä Natoon, ja vannoo tämän atlantistisen pseudo-demokratian ja pseudo-liberalismin nimiin, eli käytännössä he toimivat finanssikapitalistien harvainvallan agentteina. Venäjä on instituutille takapajuinen, taantumuksellinen ja taikauskoinen pahuuden valtakunta, jonka pitäisi vain hyväksyä ihmiskunnan toivoa edustavan ”edistyksellisen” anglo-amerikkalaisen ”liberalismin” ylivertaisuus, aivan kuten Quigleykin – ainakin aluksi – ajatteli. Tämän atlantistisen globalisti-eliitin agendan pää-äänenkannattaja Suomessa on tunnetusti Helsingin Sanomat, jonka edesmennyt omistaja, aikanaan Suomen EU:hun petollisesti valehdellen manipuloinut mediamoguli Aatos Erkko[3] oli myös Bilderberg-ryhmän jäsen. Myös Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen on Bilderberg-ryhmän vakiokävijä.

 

Tämä niin sanottu Bilderberg-ryhmä on yksi niistä lukuisista suurelta yleisöltä pimennossa pidettävistä eliitin tapaamisista, jossa liike-elämän, politiikan ja asiantuntijamaailman huiput kokoontuvat koordinoimaan agendaansa. Näiden tapaamisten olemassaolo kiellettiin pitkään, koska kansojen arveltiin suhtautuvan kielteisesti tällaiseen kulissien takaiseen kähmintään. Nyt populaatio on kuitenkin passivoitu niin syvälle transsiin, ja eliitti tuntee olonsa niin mukavaksi ja itsevarmaksi, että se uskaltaa toimia avoimesti demokratiaa, kansaa ja läpinäkyvyyden periaatetta halveksuen.

 

Samanlainen makaaberi vitsi, kuin demokratia ja avoimuus, on nykyään myös vapaa markkinatalous. Sen jälkeen kun keinottelevat jättiläismäiset yksityiset liikepankit pelastettiin konkursseilta veronmaksajien rahoilla vuoden 2008 talousromahduksen jälkeen, maailman keskuspankit ovat ”tehneet kaikkensa” talouden elvyttämiseksi. Tämä on tarkoittanut käytännössä sitä, että uutta rahaa on ”painettu” (siis nappia painettu tietokoneella) valtavia määriä. Isoille pankeille ja suuryrityksille on annettu nollakorolla loputtomasti lainaa, mutta nämä eivät ole investoineet näitä rahoja uusiin tehtaisiin, tai sen sellaiseen, vaan ostaneet takaisin omia osakkeitaan nostaakseen osakekurssejaan ja johtajiensa bonuksia. Keskuspankit ovat ostaneet tyhjästä luomallaan rahalla suuryritysten velkakirjoja, ja nyt ne ovat alkaneet ostaa myös niiden osakkeita. Ettei talous romahtaisi, tiedättehän.

 

Voidaan kuitenkin kysyä, missä määrin tätä järjestelmää on järkevää kutsua ”vapaaksi markkinataloudeksi”, jos talous on täysin tyhjästä rahaa itselleen luovien keskuspankkien kontrolloima, ja keskuspankit omistavat pian kaikki maailman pörssit? Miten Adam Smithin teoretisoima ”näkymätön käsi”, eli yksittäisten kuluttajien rationaalisten päätösten aggregaatti, kysynnän ja tarjonnan laki, voi toimia tällaisessa järjestelmässä? Sanotaan vaikka, että jokin elektronisia vimpaimia valmistava yritys tekee huonoja tuotteita, joita kukaan ei osta. Normaalisti tällainen yritys joutuisi lopulta poistumaan markkinoilta, koska se käyttää resurssejaan tehottomasti. Nyt keskuspankki kuitenkin saapuu apuun ja syytää tälle kehnolle yritykselle valtavasti rahaa, ettei talous vain romahtaisi. Näin joku uusi, pienempi, mutta parempi ja innovatiivisempi yritys ei voi pärjätä kilpailussa. En välttämättä sano, että meillä edes pitäisi olla vapaa markkinatalous, sanon vain sen, että tämä järjestelmä ei ole sellainen, vaan keskusjohtoisesti kontrolloitu talousjärjestelmä.

 

Tämä kaikki rahanpainaminen ja ennennäkemättön nollakorkopolitiikka on johtanut uskoakseni maailmanhistorian suurimpaan talouskuplaan. Kuihtuvan reaalitalouden ja kukoistavan nimellistalouden välinen kuilu on kasvanut valtavaksi. Jossain vaiheessa tulee romahdus, kupla puhkeaa, ja ero tasoittuu. Seuraa ennennäkemätön kaaos.

 

Järjestelmän omistava finanssikapitalistien eliitti tietää, että näin tulee tapahtumaan, he tietävät kyllä mitä tekevät. Koko buumien ja romahdusten kierto on käytännössä keinotekoinen, ja palvelee näiden pankkiirien pyrkimyksiä keskittää valtaansa. Juuri tämän romahduksen, ja sitä seuraavan kaaoksen seurauksena eliitti pyrkii luomaan lopullisesti sen Uuden maailmanjärjestyksen, josta se on jo pitkään unelmoinut. Yksi maailmanvaluutta, yksi maailmanhallitus. Ensin maailma on kuitenkin ajettava sotaan ja kaaokseen, jotta manipuloitava häkeltynyt lauma olisi valmis hyväksymään uudistukset, jopa vaatisi niiden toteuttamista.

 

Meidän on toimittava ennenkuin Suomelle käy niinkuin Kreikalle, jossa kansainväliset finanssikapitalistit ovat ajaneet hyvinvointiyhteiskunnan alas ja rohmunneet itselleen kreikkalaisten saaret, luonnonvarat ja infrastruktuurin. Eivät nämä oligarkit välitä kansoista pätkääkään, katsokaa nyt miten ne riistävät kehitysmaiden luonnonvaroja ja halpatyömaita. Tai muistelkaa miten nämä kolonialistiset suurvallat kohtelivat siirtomaitaan. Meitä uhkaa sama kohtalo.

 

Jo nyt alati tiukentuvalla otteella maailmanvallassa roikkuvat oligarkit ovat saavuttaneet äärimmäisen ylilyöntiaseman kansoihin nähden, koska heillä on valta luoda rahaa tyhjästä, mutta me joudumme maksamaan työllämme korkoa tuolle tyhjästä luodulle rahalle. Tämä on hulluutta. Miksi lainaamme tyhjästä luotua rahaa ylikansallisilta finanssikapitalisteilta korolla, kun voisimme itse demokraattisesti hallita rahanluontiprosessia ja rahoittaa luomallamme rahalla yhteiskunnan modernisointiin ja kehittämiseen tähtääviä hankkeita? Koska meidät on alistettu ja valloitettu ampumatta laukaustakaan. Meidät on valloitettu velalla.

 

On selvää, mitä meidän tulee nyt tehdä. Palauttaa Suomen ehdoton, kokonaisvaltainen, täydellinen itsenäisyys ja suvereniteetti. Perustuslain mukaan valta kuuluu kansalle, mutta tällä hetkellä näin ei ole. Meidän on otettava maamme takaisin, ja turvattava sen luonnonvarat, jotka kuuluvat meille ja lapsillemme, eivät petollisille, manipuloiville ja ahneille kansainvälisille megakapitalisteille.

Kun nyt katsomme Suomessa toimivia itsenäisyyttä kannattavia järjestöjä, tilanne vaikuttaa lohduttomalta. Ensimmäisenä mieleen tulee häpeällisen huonosti johdettu Itsenäisyyspuolue, jonka – sanotaanko omalaatuiset ehdokkaat – kuten Seppo Papunen ja Marika Siltanen, nolasivat itsensä ja oikeastaan kaikki itsenäisyyden kannattajat viime europarlamenttivaaleissa. Tämä ei toki ollut heidän vikansa, vaan puoluejohdon, joka päästi näin kokemattomia ja toistaitoisia esiintyjiä edustamaan puoluetta. Ei olekaan mikään ihme, että puolue ei ole nyt saanut kerätyksi vaadittavaa viittätuhatta kannattajakorttia.

 

Sitten on tietysti Paavo Väyrysen ”Kansalaispuolue”, joka ei ole varsinaisesti puolue, eikä sillä vaikuttaisi olevan juuri mitään tekemistä kansalaistenkaan kanssa. Sen sijaan, että kyseessä olisi populistinen itsenäisyyteen pyrkivä kansanliike, kyse on jonkinlaisesta ammattipoliitikkojen ja ”asiantuntijoiden” kerhosta, jota määrittää Paavo Väyrysen ummehtunut konservatiivisuus. Tämäkään ”puolue” ei siis edes kannata täydellistä itsenäisyyttä ja suvereniteettiä, vaan ainoastaan euroeroa. Yritin kirjoituksessani ”Ylistyslaulu Paavo Väyryselle”, kehottaa Väyrystä olemaan itsenäisyyttä kannattava populisti, mutta hän ei ole ottanut neuvostani ollenkaan vaarin. Tuskimpa kirjoitukseni edes koskaan sattui hänen silmiinsä.

 

Aa, mutta kenties itsenäisyyttä ajava etujoukko onkin tämä uusi niin kutsuttu ”Suomi ensin”-liike, joka haluaisi järjestäytyä puolueeksi? Valitettavasti senkin toiminta vaikuttaa erittäin kaoottiselta ja amatöörimäiseltä. Sen muukalaisvihamielinen kansankiihotus on niin törkeää ja provosoivaa, että se ainoastaan jakaa ihmisiä ja aiheuttaa turhaa riitelyä, vaikka tarkoituksena olisi kai käsittääkseni yhdistää koko kansa positiivisten arvojen, itsenäisyyden ja vapauden tavoitteluun. Ymmärrän kuitenkin näiden ihmisten suuttumuksen ja turhautumisen. Tunnen teidän tuskanne.

 

Olen itsekin sitä mieltä, että tämä ”pakolaiskriisi” on itseasiassa tässä esseessä aiemmin käsiteltyjen kansainvälisten finanssikapitalistien tietoinen operaatio kansallisvaltioiden vakauden horjuttamiseksi ja kaaoksen aikaansaamiseksi, joka puolestaan lopulta palvelee maailmanhallituksen luomisen loppupäämäärää. Olisi eri asia, jos kyse olisi oikeasti pääasiassa pakolaisista, mutta näinhän ei siis ole, vaan tulijat ovat pääosin parempaa elintasoa etsiviä taloudellisia siirtolaisia.

 

Myös on huomioitava se, että muunmuassa Yhdysvallat, Israel ja Saudi-Arabia ovat olleet rahoittamassa ja tukemassa ISISiä alusta asti, siis jo siitä lähtien kun CIA perusti Al-Qaedan 80-luvulla, mutta toki edelleen, ja näiden tulijoiden joukossa on tunnetusti tietty prosenttiosuus näitä radikaaleja islamisti-terroristeja. Pahoin pelkään, että globalisti-eliitti käyttää näitä köyhiä väkijoukkoja aseena Euroopan alkuperäisväestöjä, kansallisvaltioita ja kansallisia identiteettejä vastaan.

 

Tästä kertoo esimerkiksi entinen Goldman Sachs Internationalin hallitusjäsen, nykyinen useiden kansainvälisten maahanmuuttoa edistävien organisaatioiden johtaja ja hallitusjäsen – kuinkas sattuikaan – Peter Sutherland, joka sanoi jo vuonna 2012 näin, YK:n erityisedustajan roolissa:

 

EU:n on tehtävä parhaansa heikentääkseen jäsenvaltioidensa homogeenisyyttä.” [4]

 

Nyt me näemme, mikä heidän parhaansa on. Kun Sutherlandin kaltainen Bilderberg-, Trilateraalinen komissio-, ja Goldman Sachs sisäpiiriläinen jyrähtää YK:n edustajana, EU ryhtyy toimiin. Sutherland on myös sanonut:

 

”Valtioiden täytyy johtaa antamalla positiivinen uutinen, että maahanmuuttajat ovat hyväksi yhteisölle, taloudellisesti ja kaikilla muillakin tavoilla, mieluummin kuin jatkuvasti esittää heidät taakkana, koska oikeasti he eivät ole taakka. Hyvin lyhyessä ajassa he antavat positiivisen panoksensa sille yhteisölle, jossa elävät.”

 

Onko näin, vai onko itse asiassa niin, että vuosien turhien integrointi-yritysten jälkeen maahanmuuttajat edelleen muodostavat väkivaltaisia katujengejä, polttavat autoja, eristäytyvät omiin enklaaveihinsa ja kivittävät poliiseja Ranskassa, Ruotsissa, ja muissa Euroopan maissa, joissa riittävä saturaatio saavutetaan? Onko itseasiassa niin, että sen sijaan, että näistä maahanmuuttajista tulisi nopeasti tuotteliaita yhteiskunnan tukipilareita, he ovat jatkuvasti yliedustettuina työttömyys- ja rikostilastoissa? Kuvitteletteko, että tämä kansainvälinen sijoituspankkiiri ja YK:n maahanmuuttoasiantuntija Peter Sutherland ei tiedä näitä asioita, vaikka väittääkin päinvastaista? Tietyn kansanosan pitäisi mielestäni jo sanoa tälle monikulttuurisuus-idealle niinkuin Pelle Miljoona: ”Sä olet mulle unelmaa, mutta maailma on totta.”

 

Eliitti on nerokkaan propagandan avulla saanut synnytettyä naiivien hyödyllisten idioottien ”puskurin”, joka kaikessa myötätunnossaan ja hyväntahtoisuudessaan leimaa rasisteiksi ja natseiksi kaikki ne, jotka vastustavat tätä kavalaa agendaa. Luonnollisesti massamaahanmuuton aiheuttamat ongelmat yhdistettynä internetin kaikukammioon ovat synnyttäneet vastareaktiona myös vihaisen ja rasistisen kansanryhmän. Tämä on kaikki eliitin ”hajota ja hallitse” taktiikkaa. Meidän on vastattava siihen yhdistämällä ja vapauttamalla kansa. En ala tässä tarkemmin syväluotaamaan ”tätä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka on jo useiden vuosien ajan varjostanut minua ja minä sitä”, Kummelin sketsihahmoa mukaillakseni.

 

Entäs Perussuomalaiset sitten? No, me tiedämme, ettei Perussuomalaiset varsinaisesti koskaan kannattanut eroa EU:sta ja Suomen itsenäisyyttä, vaan Timo Soini ainoastaan käytti EU-kriittistä väestöä oman ahneutensa ja vallanhimonsa tyydyttämiseksi. On erittäin mielenkiintoista lukea, mitä Soini kirjoitti populismia käsittelevässä pro gradu tutkielmassaan vuonna 1988:

 

”Populistien argumentaatio nähdään heikkona ja teesit iskulauseenomaisina. Populistit nähdään demagogeina, kansankiihottajina. Nämä demagogit käyttävät ”yksinkertaista” tavallista kansaa omien etujensa astinlautana. Kerran yhteiskunnan kyydistä pudonnutta kansanosaa petetään siis vielä kerran. Petetty pettyy siis jälleen kerran?”

 

”Miten nämä populistiliikkeiden keulakuvat ja kyläpuhujat pitäisi nähdä? Heidän kansansuosiostaan ei voi olla epäilystä, he ovat kansanomaisia ja he ovat antaneet kannattajilleen todellisia etuja. Toisaalta he ovat kyynisiä manipulaattoreita, jotka muistavat täyttää omatkin taskunsa.”

 

No, ei voida ainakaan sanoa, että Soini olisi omalla toiminnallaan parantanut populismin mainetta. Päinvastoin nyt vaikuttaa siltä, että Soini jo vuonna 1988 suunniteli kusettavansa kansaa päästäkseen vallankahvaan. Kuinka halveksuttava henkilö!

 

Tämä Soinin petos onkin nyt johtanut mielenkiintoiseen tilanteeseen Suomessa. Vielä viime vuoden eduskuntavaaleissa Perussuomalaisilla oli 17,7 prosentin kannatus ja 524 000 äänestäjää. Nyt viime gallupissa heidän kannatuksensa oli enää 7,6 prosenttia. Se tarkoittaa käytännössä, että lähes 300 000 Perussuomalaisten äänestäjää on siis nyt niin sanotusti ”ilman poliittista kotia”. He tuskin ovat palanneet äänestämään vanhoja puolueita, juuri niitä vastaan protestoidakseenhan he äänestivät perussuomalaisia. Ihmisen pojalla ei ole mihin päätään kallistaisi... Ymmärrättekö jo mitä haen takaa?

 

Kaikissa muissa Euroopan maissa populistiset puolueet nousevat kohisten. Ranskassa Le Penin National Front haluaa Frexitin. Samoin Italiassa Beppe Grillon Viiden tähden liike haluaa äänestää Italian EU-erosta. Myös Alankomaissa halutaan äänestää EU:sta lähtemisestä. Mutta Suomessa ei ole mitään hyvin järjestäytynyttä tahoa, tai puoluetta, joka ajaisi tätä asiaa! Tämä on käsittämätön poliittinen valtatyhjiö, ja on uskoakseni vain ajan kysymys, ennenkuin nämä 300 000 Perussuomalaisiin pettynyttä äänestäjää järjestäytyvät itsenäisyyteen pyrkiväksi poliittiseksi voimaksi. Niinkuin viisaudestaan tunnetun Salomon sananlasku sanoo: ”Kun laittomuus vallitsee, maalla on monta hallitsijaa, mutta yksi ymmärtäväinen ja viisas mies vakiinnuttaa järjestyksen.”

 

Minä olen etsimänne henkilö.

 

Olen päättänyt perustaa POPULISTISEN KANSANPUOLUEEN, eli PK:n.

 

Puolueen agenda on hyvin yksinkertainen.

 

Ensimmäinen ja tärkein tavoitteemme on Suomen täydellinen itsenäisyys ja suvereniteetti. Valta on palautettava perustuslain mukaisesti kansalle. Suoritetut maanpetokset on tutkittava ja syylliset tuomittava oikeudenmukaisessa julkisessa oikeudenkäynnissä.

 

Tämän päätavoitteemme lisäksi teemme tietysti myös paljon muita loistavia uudistuksia. Tarkoituksemme on tehdä Suomesta ylivoimaisesti maailman paras maa käytännössä kaikilla osa-alueilla.

 

Itsenäisyydestä ei voida puhua, jos maalla ei ole itsenäistä raha- ja talouspolitiikkaa. Meidän on luovuttava kokonaan vähimmäisvarantojärjestelmästä, jossa yksityiset liikepankit luovat järjestelmään uutta rahaa tyhjästä lainojen muodossa. Rahanluontioikeus otetaan valtiolle, jota kansa demokraattisesti hallitsee. Valtio rahoittaa luomallaan rahalla yhteiskunnan modernisoinnin ja digitalisoinnin, keskittyen erityisesti automaatioon, maalämpöön, energiatehokkuuden lisäämiseen, 3D-printtereihin, blockchain-teknologiaan, avoimeen lähdekoodiin perustuviin ohjelmistoihin, vertikaaliseen vesi- ja ilmaviljelyyn, sekä tekoälyyn.

 

Näiden modernisointiprojektien toteuttamiseksi harjoitetaan jonkin aikaa käytännössä täystyöllisyyspolitiikkaa, jonka valtio rahoittaa itse luomallaan rahalla. Jokainen suomalainen voi antaa tähän yleishyödylliseen suureen pyrkimykseen oman panoksensa omien tietojensa, taitojensa ja intohimojensa mukaan. Kaikki ovat tärkeitä.

 

Mitä tulee verotukseen, koko verojärjestelmä laitetaan kokonaan uusiksi, siitä tehdään todella selkeä ja äärimmäisen, painotan, äärimmäisen yksinkertainen.

 

90 prosentille väestöstä verot tulevat laskemaan huomattavasti. Siis, voidaan sanoa, että verot tulevat laskemaan todella, todella paljon melkein kaikille.

 

Rikkaimman 10 prosentin verotusta kuitenkin kiristetään progressiivisesti. Kymmenenneksi rikkain prosentti saa pienen veronkorotuksen, yhdeksänneksi rikkain vähän isomman, ja niin edelleen. Rikkaimman prosentin verotusta korotetaan roimasti. Myös rikkaimman prosentin sisällä, eli rikkaimman 50 000 joukossa verotus tulee olemaan erittäin progressiivista. Ja aivan rikkaimman kärjen, sanotaan rikkaimman promillen, eli 5000 rikkaimman kohdalle langetettaisiin merkittävä kertaluontoinen varallisuusvero, jonka tuotto käytettäisiin suoraan kaikista köyhimmän kymmenen prosentin auttamiseen.

 

Pitkällä aikavälillä myös rikkaiden verotusta tullaan kuitenkin keventämään. Jo muinaisessa Rooman imperiumissa oli tieverkosto, vedenjakelujärjestelmä, julkisia viranomaisia ja sotilaita. Ja kuinka paljon keskiverto roomalainen maksoi veroja? Tavallinen Rooman kansalainen maksoi veronsa kahdella työpäivällä vuodessa.[5]

 

Miten on mahdollista, että me, nykyisen huomattavasti kehittyneemmän ja elämää helpottavan teknologian avulla, emme pysty järjestämään kansalaisille yhtä mukavia oltavia, vaan valtio vie lähes puolet, tai jopa yli puolet tuloistamme? Tämä on häpeällistä.

 

Ongelma on seuraavissa asioissa, näistä leikataan.

 

-EU:lle joka vuosi nettona maksettavat sadat miljoonat eurot. Bruttona maksamme miljardeja, ja takaisin saadut rahat menevät EU:n hyväksymiin kohteisiin. Nämä rahat voidaan käyttää paremmin.

 

-Kansainväliselle sotateollisuudelle korruptoituneiden hankintojen muodossa annettavat miljardit. Tämä, että suomalaiset ajetaan köyhyyteen, jotta voidaan ostaa korruptoituneelta sotateollisuudelta kalliita sotakoneita, ei lisää turvallisuuttamme vaan radikaalisti heikentää sitä ja kasvattaa sisäisten levottomuuksien todennäköisyyttä. (Esimerkiksi minä en ikinä puolustaisi tätä nykyistä korruptiohallitusta ketään vastaan, päinvastoin jos olisin luonteeltani äkkipikaisempi ja hieman väkivaltaisempi, ryhtyisin jo itse jonkinlaiseksi pommeja räjäytteleväksi terroristiksi ja separatistiksi. En ole kuitenkaan vallankumouksellinen, vaan vastavallankumouksellinen, koska globalistit ja heidän agenttinsa ovat jo suorittaneet laittoman vallankumouksen maassamme. Minä vain yritän palauttaa itsenäisyytemme.) Yleisesti puolustusstrategian on keskityttävä sissitoimintaan, koko maan kattavaan paikallispuolustukseen eräänlaisen suojeluskunta-verkoston muodossa. Näin turvallisuutemme paranee, maanpuolustustahto kasvaa ja kulut vähenevät. Tärkeintä on puolustuksen kustannustehokkuus.

 

-Turvonnut julkinen hallinto. Järjestelmää pitää yksinkertaistaa ja selkeyttää huomattavasti. Turhaa byrokratiaa karsimalla voidaan säästää satoja miljoonia, jopa miljardeja. Tämä tarkoittaa joukkoirtisanomisia julkisessa hallinnossa.

 

-Puoluetuet. Vaikka onkin kyse ”vain” 36 miljoonasta, se on kaikki silti lopetettava välittömästi. Tämä on ehdottoman välttämätöntä ja ensisijaisen tärkeää. Puoluetuki on poliittisen korruption tukemiseen ja kannustamiseen käytettävää rahaa. Populistinen kansanpuolue ei tule koskaan ottamaan vastaan senttiäkään puoluetukea.

 

-Kansanedustajien ja korkeapalkkaisten virkamiesten palkkoja on leikattava. Tällä voidaan säästää ehkä muutamia miljoonia, mutta kyse onkin ennenkaikkea symbolisesta eleestä. Minä henkilökohtaisesti kieltäydyn ottamasta palkkaa minkään julkisen viran hoitamisesta, sillä kansan ja totuuden palveleminen on kunnia- ja periaateasia, eikä rahaa pidä sotkea siihen.

 

-Valtionvelan korkokulut, viimeaikoina noin puolitoista miljardia vuodessa. Nämä tuotaisiin nollaan joko maksamalla velka nopeasti pois, tai mitätöimällä se laittomana. Tulevaisuudessa velkaa ei tarvitsisi ottaa, koska rahanluontiprosessi olisi kansan demokraattisesti hallitseman valtion kontrollissa.

 

-Hallitsemattoman massamaahanmuuton kustannukset ovat vuosittain satoja miljoonia. Suomen on päätettävä itse, kuinka paljon ja minkälaisia maahanmuuttajia ja pakolaisia otamme vastaan. Hädänalaisia ihmisiä pitää auttaa, kyllä, mutta kuten jo aiemmin sanoin, tässä on kyse jostain muusta. Ainakin väliaikaisesti, niin kauan, että saamme selville, mitä oikeastaan on tapahtumassa, Suomen on lopetettava maahanmuuttajien vastaanottaminen.

 

Näillä leikkauksilla päästäisiin jo hyvään alkuun. Vastaavasti kasvatukseen, koulutukseen ja sivistykseen panostettaisiin. Myöskään terveydenhuollosta, eikä vanhustenhuollosta pidä leikata. Kaikista on pidettävä huolta.

 

Myös sotiemme veteraaneja kohdellaan liian huonosti. Heistä on pidettävä hyvää huolta. Heidän taistelunsa maamme itsenäisyyden puolesta on rahassa mittaamattoman arvokas. Talvisodan ja jatkosodan sankariteot eivät saa unohtua. Muisto ei saa koskaan himmetä. Mutta muistot voivat olla petollisia.

 

Pienen Suomen sankarillinen puolustautuminen avoimesti maailmanvaltiuteen pyrkinyttä, internationalistista ja globalistista Neuvostoliittoa vastaan inspiroi edelleen ihmisiä ympäri maailman. Meidän on muistettava, että vuoden 1917 Bolshevikki-vallankumouksen rahoittajat olivat niitä samoja kansainvälisiä finanssikapitalisteja, joista Quigley kirjoittaa kirjassaan! Esimerkiksi Trotsky sai rahoituksensa suoraan Wall Streetiltä. Myös Lenin kuljetettiin Tsaarin vihollisten toimesta Sveitsistä rahasalkut mukanaan Venäjälle vallankumousta tekemään.

 

Kun uutiset Suomen sankarillisesta puolustautumisesta Talvisodassa kantautuivat Britanniaan ja Ranskaan, lähtivät tavalliset kansalaiset kaduille osoittamaan mieltä Suomen puolesta, ja vaativat johtajiltaan toimia. Näiden maiden johtajilla oli kuitenkin jo omat suunnitelmansa ja sopimuksensa Stalinin kanssa Hitleriä vastaan, eikä suomalaisten kohtalo liikuttanut heitä. Toisen maailmansodan salattuun historiaan vuosikymmenien ajan perehtynyt reservin majuri, opetusneuvos Erkki Hautamäki väittää, että toisin, kuin usein kuvitellaan, Adolf Hitler ei myynyt Suomea Neuvostoliitolle Molotov-Ribbentrop sopimuksen yhteydessä, vaan päinvastoin Hitler pelasti meidät Talvisodan lopussa! Hautamäen erittäin mielenkiintoisen luentosarja, ”Talvisodan ja jatkosodan kielletty historia”, on katsottavissa internetissä. Hän perustaa tutkimuksensa marsalkka Mannerheimin salaisen asiamiehen, Vilho Tahvanaisen asiakirjoihin ja materiaaleihin. Näin Mannerheim on kirjoittanut lankomiehelleen, Frans Mikael Gripenbergille, liittyen muistelmiinsa:

 

”Olen paneutunut hyvin huolellisesti niihin ajatuksiin, joita sinä esitit minulle elämäkerran mahdollisesta julkaisemisesta... Esittämäsi näkökohdat ovat toki herättäneet levottomuutta itsessänikin, kun olen joutunut kasvotuksin – jos näin voidaan sanoa – muistojen kanssa, jotka minulla on siitä rikkomusten sarjasta, johon mahtava itäinen naapurimme on syyllistynyt. Se on historiaa, ja ilman historiallisen taustan esittämistä jäävät monet päätökset ja teot ainaisesti hämärään, mistä syystä niitä ei vain voida käsittää väärin, vaan ne luultavasti pakostakin käsitetään väärin... Elämäkerran kirjoittaminen koskettelematta niitä vihamielisiä tekoja, jotka pakottivat meidät monien päätösten tekoon, on toki kerta kaikkiaan tietoista historian vääristelyä...”

 

Mitä englanninkielisen teoksen julkaisemiseen tulee, olen ajatellut asian järjestämistä juuri sillä tavalla kuin se sinun mielestäsi olisi tehtävä. Mutta jos jätän esittämättä päätöksiin johtaneet syyt ja mainitsen vain niiden vaikutuksen, silloinhan juuri vääristelen tapahtumien dramaattista kulkua ja joudun luultavasti esittämään sen sillä tavalla, ettei länsieurooppalainen ja anglo-saksinen lukija koskaan voi sitä ymmärtää.”

 

Vaikuttaisi siis siltä, että sodan voittajavaltiot, niin kutsutut liittoutuneet, ovat vääristelleet historiaa vakavalla tavalla. Meidän olisi tunnustettava tämä, ja panostettava oikean totuuden löytämiseen ja jakamiseen julkiseen tietoisuuteen.

 

Kun ottaa huomioon tällä hetkellä maailmassa vallitsevan epävakauden, on jokaisen ajattelevan ihmisen velvollisuus toimia kolmannen maailmansodan estämiseksi.

 

Toisen maailmansodan voi ajatella alkaneen jo kauan ennen ensimmäisten laukausten ampumista. Jo vuonna 1933, ympäri maailmaa levittäytynyt juutalainen diaspora, jonka taloudellinen vaikutusvalta oli merkittävä, aloitti taloussodan Hitlerin Saksaa vastaan. Kuten historia osoittaa, taloussodat ovat erittäin vaarallisia, koska ne voivat eskaloitua asein käytäviksi sodiksi. Olemmeko kolmannen maailmansodan kynnyksellä?

 

Puhun tietysti EU:n Venäjää vastaan julistamista talouspakkoteista, joista Populistinen kansanpuolue luopuu. Tällä hetkellä monet suomalaiset kärsivät näiden pakkoteiden johdosta, etenkin Venäjästä riippuvaisilla ruoantuotanto ja matkailualoilla. Tämä on todellinen inhimillinen tragedia, joka koskettaa tuhansia, kymmeniä tuhansia ihmisiä, ja välillisesti koko maata ja koko maailmaa.

 

Erityisen traagista tämä on siksi, että pakotteiden langettamiselle ei vaikuttaisi olevan mitään järkevää perustetta. Kaikki länsimaiset gallupit vahvistavat Krimin kansanäänestyksen tuloksen, enemmistö Krimin asukkaista – jotka pääosin puhuvat venäjää äidinkielenään ja ovat etnisiä venäläisiä – haluaa edelleen kuulua Venäjään.[6] Minkä takia länsimaat eivät voisi vain tunnustaa tätä ja antaa Krimin asukkaiden toimia, niinkuin haluavat? Jos länsimaat ehdottaisivat esimerkiksi, että Krimillä järjestetään ihan vain muodon vuoksi uusi kansanäänestys, ja jos krimiläiset todella haluavat kuulua Venäjään, niin Eurooppa hyväksyisi tämän, ja pakotteet voitaisiin poistaa, niin tottakai Putin suostuisi tähän. Samoin voitaisiin toimia Itä-Ukrainassa, Donetskin ja Luhanskin tasavaltojen suhteen. Sotiminen ja turha tappaminen voitaisiin lopettaa välittömästi. Tämä on niin yksinkertainen ja itsestäänselvä asia. Onhan tämä jo Raamatussakin yksi ensimmäisistä opetuksista:

 

”Ja myös Lootilla, joka kulki Abramin mukana, oli lampaita ja vuohia ja karjalaumoja, ja telttoja. Mutta laidunmaata ei ollut tarpeeksi, että he olisivat voineet pysyä yhdessä, sillä heillä oli runsaasti karjaa. Siksi Abramin ja Lootin karjapaimenten kesken syntyi riitaa. Abram sanoi Lootille: ”Ei sovi, että meidän tai meidän karjapaimentemme välillä on riitaa, sillä me olemme veljiä keskenämme. Onhan koko maa avoinna sinun edessäsi. Eroa siis minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle. Jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle.”

 

Maasta riiteleminen on suurta hulluutta ja mielisairautta. Jos Ukrainaa johtavalla korruptoituneella oligarkilla, Petro Poroshenkolla olisi Abrahamin viisautta, hän sanoisi Itä-Ukrainan ja Krimin asukkaille, että menkää menojanne, ja pyrkisi rauhaan ja yhteistyöhön.

 

Valitettavasti rauha Euroopan ja Venäjän välillä ei vaikuta kuuluvan kansainvälisten finanssikapitalistien suunnitelmiin.

 

Tästä syystä Suomen on luovuttava Venäjän vastaisista talouspakotteista. Tätä järkevää ja hyödyllistä näkemystä kannattavat myös monet puolueet Euroopassa, Le Penin National Front Ranskassa, Tshekin tasavallassa Milos Zeman on puhunut voimakkaasti tämän puolesta ja niin edelleen. Vaikka Suomi kärsii näistä pakotteista kenties eniten, meillä yksikään puolue ei uskalla vastustaa niitä. Populistinen kansanpuolue muuttaa tämän tilanteen.

 

On surullista käydä menetetyillä alueillamme, puhun tässä nimenomaan Neuvostoliitolle luovutetusta Pohjois-Karjalasta, ja nähdä miten surkeasti niitä on kohdeltu. Puoliksi rakennettuja, ikkunnattomia betonikerrostaloja, kuoppaisia teitä, hökkelikyliä, tuulen kuljettamia roskia kaduilla, se on häpeällistä. Moskovasta johdettu keskushallinto ei ilmeisesti pitänyt näiden alueiden kehittämistä tarpeellisena. Kun Suomen ja Neuvostoliiton rajaakaan ei voinut ylittää, jäivät nämä menetetyt alueet ikään kuin ”pussin pohjalle” unohduksiin ajan ja kehityksen ulkopuolelle. Nyt myös Suomen puoleinen Karjala kärsii näiden pakotteiden takia.

 

Tämä tilanne voidaan muuttaa uuden ”Ystävyys, yhteistyö ja avunanto”-sopimuksen avulla. Sekä Venäjän puolista Karjalaa, että Suomen puolista Karjalaa on kehitettävä. Teitä on rakennettava, infrastruktuuria on kehitettävä, kauppaa on edistettävä. Meidän on rakennettava suuri uusi valtatie, joka yhdistää Pietarin, Petroskoin ja Joensuun. Ja mikä tärkeintä: Venäjä maksaa sen tien. Painakaa tämä mieleenne: Venäjä maksaa tämän projektin. Venäjä maksaa sen, okei?

 

Muistatteko kun Suomi rikastui Kylmän sodan aikaan idänkaupalla? Me emme voita enää. Me emme tee enää hyviä diilejä. Meidän pitää tehdä hyviä diilejä. Meidän pitää tehdä hyviä kauppasopimuksia. Me tulemme taas voittamaan. Miksi Venäjä kustantaisi tämän projektin? He tarvitsevat epätoivoisesti liittolaisia. He haluavat pakotteiden loppuvan. He ovat valmiita maksamaan, meidän täytyy vain neuvotella taitavasti. Kaikki valttikortit ovat meidän käsissämme.

Miten pääsemme alkuun tässä projektissa? Populistisen kansanpuolueen perustamiskokous järjestetään myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana, kuitenkin tämän vuoden puolella, Tohmajärven toimistotalolla, erinomaisessa, suorastaan huippulaatuisessa majoitusliikkeessä, Minimotel & Apartementos Tohmajärvessä.

 

Tässä korkealuokkaisessa ja historiallisessa tapahtumassa tulee olemaan gourmet-, vai pitäisikö sanoa á la carte-ruokatarjoilu, juomatarjoilu, live-orkesteri ja DJ, tapahtumassa on myös mahdollisuus saunoa, ja paljon, paljon muuta. Tämä vallankumouksellinen tapahtuma, jota voitaisiin kuvailla seminaariksi, festivaaliksi, seremoniaksi, tai suureksi juhlaksi, on vuosikymmenen, ei, vuosisadan, ei, kenties koko vuosituhannen tärkein ja merkittävin spektaakkeli. Majoituskapasiteettia on kuitenkin vain viidellekymmenelle hengelle, joten varaa paikkasi ajoissa.

 

Varauksen voit tehdä pyytämällä minut kaveriksi facebookissa, tai ottamalla sähköpostilla yhteyttä osoitteeseen paavokuronen@hotmail.com

 

Voit myös tarjoutua vapaaehtoiseksi auttamaan tapahtuman järjestelyssä ja puolueen perustamisessa. Kaikki apu on tarpeen. Laitetaan yhdessä ensin Suomi, ja sitten koko maailma kuntoon. Aloita jakamalla tämä kirjoitus mahdollisimman monelle ystävällesi sosiaalisessa mediassa.

 

Lähteitä:

 

[1] https://theintercept.com/2014/02/24/jtrig-manipulation/

[2] https://www.newscientist.com/article/mg21228354-500-revealed-the-capitalist-network-that-runs-the-world/

[3] http://www.kansanuutiset.fi/scripts/edoris/edoris.dll?app=server&com=sqlxml&tem=d_aihepuu.tpl&topicid=190678&selected=190950

[4] http://www.bbc.com/news/uk-politics-18519395

[5] https://www.youtube.com/watch?v=qh7rdCYCQ_U

[6] http://www.forbes.com/forbes/welcome/?/sites/kenrapoza/2015/03/20/one-year-after-russia-annexed-crimea-locals-prefer-moscow-to-kiev/&toURL=http://www.forbes.com/sites/kenrapoza/2015/03/20/one-year-after-russia-annexed-crimea-locals-prefer-moscow-to-kiev/&refURL=https://www.google.fi/&referrer=https://www.google.fi/

 

Soinin gradu: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37345/populism.pdf?sequence=1

 

http://www.carrollquigley.net/pdf/Tragedy_and_Hope.pdf

 

https://www.foreignaffairs.com/reviews/review-essay/2015-02-11/walter-lippmann-and-american-century

 

https://chomsky.info/mediacontrol03/

 

https://en.wikipedia.org/wiki/Alfred_Milner,_1st_Viscount_Milner

 

https://en.wikipedia.org/wiki/Tragedy_and_Hope

 

https://en.wikipedia.org/wiki/Cecil_Rhodes

 

https://en.wikipedia.org/wiki/Carroll_Quigley

 

https://fi.wikipedia.org/wiki/J._V._Snellman

]]>
29 http://paavokuronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223231-uusi-maailmanjarjestys-paljastettu-kirjoitussarjan-loppuhuipennus#comments EU EU-jäsenyys itsenäisyys Kapitalismi Rahajärjestelmä Salaliitto Thu, 22 Sep 2016 23:15:17 +0000 Paavo Kuronen http://paavokuronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223231-uusi-maailmanjarjestys-paljastettu-kirjoitussarjan-loppuhuipennus